Mitäpä pyörii levylautasella? Meikäläisellä seuraavat:
Limonadi Elohopea: Trukilla yli vaikeuksien. Jälleen kerran huomaan kirjaston edut: radiossa tätä ei soiteta, en olisi osannut ostaa. Todella mainio levy, bändin esikoinen vuodelta 1995 tai 1996. Kiinnostus on herännyt, mutta mitä heille kuuluu nykyään? Ystäväni massamurhaaja saattaa kuulostaa kornilta nimeltä, mutta on hyvä biisi. Levyn ainoa huono kappale on Kiimaiset hirvet.
Crowded House: jonkinlainen Best Of. Teoksena ei toki Together Alonen luokkaa, mutta osoitus siitä, että Uuden Seelannin poijjaat osasivat. Bändiä on verrattu Beatlesiin, minulle Crowded House on se kova juttu. Varoitus kuitenkin: ei kannata kuunnelle kyynisenä. Silloin ei toimi.
Velvet Underground: toinen jonkinlainen kokoelma. Pitäisi ostaa varsinaisia albumeja.
Talking Heads: Remain in Light. Tästä ei rytmi parane. Unohdettu klassikko.
Television: Marquee Moon. Jos Strokes todella on yhtä hyvä, niin se levy on PAKKO hankkia. On noussut uhkaamaan the Clashia omassa sarjassaan. Bändi teki vain yhden kunnon levyn, mikä on oikeastaan aika sympaattista...
Maija Vilkkumaa: Meikit, ketjut ja vyöt. Totuutta ja tehtävää-biisin kertosäe on puhdasta neroutta. Vähän hajanainen levy silti.
Primal Scream. Nimetön. Kuuntelin kerran radiota. Joku mieslaulaja hempeili. "Tunnistin" biisin heti: tässä on huono versio PS:n You´re just dead skin to me-kipaleesta. Kyseessä oli kuitenkin törkeä plagiaatti, sillä esittäjä oli Andreas Johnsson ja muka miehen oma biisi!! No way!
Tajakka ja tabletit: Pallosalama tappoi lehmän Hauholla. Tällainen biisi todella on olemassa, en siis ole turhaan viettänyt puolta elämää etsien tätä renkutusta. Norppa sen soitti lauantaina ja nauhalle jäi. Vihdoin!
Pet Shop Boys: Nightlife. Osaavat edelleen. Lähes mestarillisen Behaviourin tasoinen tuotos. Ei aivan.
Absoluuttinen Nollapiste. C-kasetille kertyneita biisejä. Milloinhan sitä saisi hommattua näiden levyn? Bändihän on nerokas.
Radiohead: My Iron Lugn. EP, jota ei mainita missään. Syytä olisi, bändin ehkä paras tuotos.
Limonadi Elohopea: Trukilla yli vaikeuksien. Jälleen kerran huomaan kirjaston edut: radiossa tätä ei soiteta, en olisi osannut ostaa. Todella mainio levy, bändin esikoinen vuodelta 1995 tai 1996. Kiinnostus on herännyt, mutta mitä heille kuuluu nykyään? Ystäväni massamurhaaja saattaa kuulostaa kornilta nimeltä, mutta on hyvä biisi. Levyn ainoa huono kappale on Kiimaiset hirvet.
Crowded House: jonkinlainen Best Of. Teoksena ei toki Together Alonen luokkaa, mutta osoitus siitä, että Uuden Seelannin poijjaat osasivat. Bändiä on verrattu Beatlesiin, minulle Crowded House on se kova juttu. Varoitus kuitenkin: ei kannata kuunnelle kyynisenä. Silloin ei toimi.
Velvet Underground: toinen jonkinlainen kokoelma. Pitäisi ostaa varsinaisia albumeja.
Talking Heads: Remain in Light. Tästä ei rytmi parane. Unohdettu klassikko.
Television: Marquee Moon. Jos Strokes todella on yhtä hyvä, niin se levy on PAKKO hankkia. On noussut uhkaamaan the Clashia omassa sarjassaan. Bändi teki vain yhden kunnon levyn, mikä on oikeastaan aika sympaattista...
Maija Vilkkumaa: Meikit, ketjut ja vyöt. Totuutta ja tehtävää-biisin kertosäe on puhdasta neroutta. Vähän hajanainen levy silti.
Primal Scream. Nimetön. Kuuntelin kerran radiota. Joku mieslaulaja hempeili. "Tunnistin" biisin heti: tässä on huono versio PS:n You´re just dead skin to me-kipaleesta. Kyseessä oli kuitenkin törkeä plagiaatti, sillä esittäjä oli Andreas Johnsson ja muka miehen oma biisi!! No way!
Tajakka ja tabletit: Pallosalama tappoi lehmän Hauholla. Tällainen biisi todella on olemassa, en siis ole turhaan viettänyt puolta elämää etsien tätä renkutusta. Norppa sen soitti lauantaina ja nauhalle jäi. Vihdoin!
Pet Shop Boys: Nightlife. Osaavat edelleen. Lähes mestarillisen Behaviourin tasoinen tuotos. Ei aivan.
Absoluuttinen Nollapiste. C-kasetille kertyneita biisejä. Milloinhan sitä saisi hommattua näiden levyn? Bändihän on nerokas.
Radiohead: My Iron Lugn. EP, jota ei mainita missään. Syytä olisi, bändin ehkä paras tuotos.