Ikimuistoisin Playoff -sarja

Ikimuistoisin Playoff -sarja SM-liigassa

Tässä pleijareitten kynnyksellä on aika taas muistella vanhoja. Eli laitetaan äänestys siitä, mikä on mielestäsi ollut kaikkien aikojen klassikko-sarja. Laitoin aika paljon vaihtoehtoja mukaan, jotta jokaisen suosikkijoukkue olisi ainakin yhdessä voitetussa sarjassa mukana. Ja muutenkin olen pyrkinyt valitsemaan sellaisia sarjoja, joista on parran pärinää riittänyt vielä vuosia tapahtuneen jälkeenkin.

Ja vielä muutama sana näistä kaikista vaihtoehdoista:

1976 Liigahistorian ensimmäiset play offit ratkesi TPS:n mestaruuteen kun Seppo Repo teki voittomaalin Tapparaa vastaan toisessa pelissä ajassa 59.39.

1977 on KooVee voittanut ainoan kerran play off –sarjan, ja sa tapahtui pronssiottelusarjassa HIFK:ta vastaan. Partinen vs Jokinen episodi tapahtui runkosarjassa näiden joukkueiden välillä ja Partinen vapautui pelikiellostaan sopivasti toiseen peliin.

1978 Tappara voitti ensimmäisen finaalin 8-0 ja oli lähellä voittaa toisenkin pelin. Homma kääntyi kuitenkin Ässille. Neljännessä ottelussa VPK keräsi tehot 2+4 täpötäydessä Isomäessä.

1979 Runkosarjaa alusta asti johtanut Ässät lähti nyt ennakkosuosikkina finaaleihin, mutta joutui taipumaan. Täydet 5 ottelua kuitenkin tarvittiin. Tampereen peleissä yli 10000 katsojaa.

1980 HIFK voitti suoraan kolmessa ottelussa, mutta peleissä tapahtui. Viimeisessä ottelussa Ketola ajeli päätuomarin levyksi ja Allu Lähteenmäki ratkaisi mestaruuden ajassa 59.54.

1981 Kärpät ensimmäistä kertaa finaaleissa, eikä moni uskonut niiden mahdollisuuksiin, ei ainakaan kolmannen ottelun 13-2 tuloksen jälkeen. Tappara johti viidettäkin ottelua 2-0, mutta hyytyi tämän jälkeen täysin.

1982 HIFK voitti välierien 2 ensimmäistä ottelua, mutta ei osunut kolmannessa tyhjään maaliin jatkoajalla. Tappara voitti kolme viimeistä ottelua yhdellä maalilla.

1983 HIFK hävisi 2 ensimmäistä ottelua, mutta käänsi sarjan itselleen. Myös viides ottelu oli jo Jokereille 2-0. Pepe Lehtosen rystylaukaus jäi voittomaaliksi.

1984 Mestaruus ratkesi ensimmäisen kerran jatkoajalla. Ekku Lehtonen ja Takon längit.

1985 Muistutti hieman parin vuoden takaista helsinkiläissarjaa. TPS voitti 2 ensimmäistä ottelua, mutta Ilves pystyi kääntämään sarjan. Viides ottelu oli myös jo 2-0 TPS:lle, kunnes Risto Jalo palasi loukkaantumisen jälkeen kentälle ratkaisemaan ottelun.

1988 Runkosarjaa suvereenisti hallinneen Ilveksen piti kävellä Lukon yli välierissä, mutta olikin täysin vailla mahdollisuuksia.

Toisen parin neljäs ottelu jäi historiaan mm. lopputuloksesta 15-3 ja HIFK:n jäähymäärästä (30x2 min + 10 (PRK) + 10 min + 2x5 min). Viides ottelu meni jatkoajalle ja Pauli Järvinen vei Tapparan finaaliin.

1989 Ilves tyri taas välierät. Jyp neljännellä liigakaudellaan finaaliin.

1990 Kuudessa finaalissa 5 vierasvoittoa. Musta Surma oli Ilveksen surma.

1991 ”Uudet joukkueet” vastakkain välierissä. Kalpa vei kaikki pelit maalin erolla ja meni ensimmäistä kertaa finaaliin.

1992 Lukko hallitsi paikallisotteluja runkosarjassa, mutta itse sarja meni Ässille kahdessa päivässä. Ässät sai mukavasti ratkaista sarjan kotona perjantai-illan huumassa.

Samana vuonna Jokerit nousi huipulle korpivaelluksen jälkeen. T.Selänteen jatkoaikamaali 4.finaalissa oli sarjan käännekohta.

1993 Ässillä ei pitänyt olla mitään jakoa Jokereiden käsittelyssä, mutta voitti suoraan 0-3. Jari Korpisalon jatkoaikamaali päätti sarjan.

Saman kevään välierissä HPK ja Jyp tahkosivat täydet 5 ottelua ja jatkoaikaa päälle. Kerho ensimmäisen kerran finaaleihin Marko Palon maalilla.

1994 Otto Janecky ja ”korkea maila”.

1995 Kolmannessa finaalissa tapeltiin kunnolla ja altavastaaja TPS vei sarjan viidennessä ottelussa.

1998 Runkosarjan voittaja TPS onnistui jotenkin häviämään kahdeksanneksi sijoittuneelle Espoolle.

Finaaleissa HIFK voitti Tampereella peräti 1-7 ja päällikkö Jokinen kuittasi mestaruusmaalin jatkoajalla.

1999 Harkimon halli oli puolivälierien aikaan varattu johonkin tärkeään, ja Jokerit antoi Saipalle 2 ensimmäistä kotiottelua. Tämä kääntyikin Saipan eduksi ja sarja oli ohi kolmessa ottelussa. (Lappeenrannan halli olikin sitten koiranäyttelyn takia pois käytöstä välierissä)

Finaaleissa oli kolmannen ottelun sota ja mestaruus TPS:lle Mika Alatalon punaviivalaukauksella.

2000 Tihonov keskittyi tuomarien haukkumiseen ja sakkojen keräämiseen. Jokerit meni jatkoon.

2001 Jokerit voitti runkosarjan, mutta joutui antautumaan kahdeksanneksi sijoittuneelle Kärpille viiden ottelun sarjassa.

Saman kevään HIFK-Ilves –sarjassa pelattiin 5 ottelua, jotka kaikki päättyivät vierasvoittoihin. Pelaajat oli kovilla. Ensimmäistä ottelua tahkottiin yli 120 minuuttia ennen kuin maali saatiin aikaiseksi ja seuraava ottelu alkoi jo 16 tunnin päästä.

2003 Blues voitti kaksi ensimmäistä ottelua puolivälierissä. Kolmannen ottelun jatkoaikavoitto pelasti Tapparan. Sarja ratkesi lopulta vasta 7. ottelun jatkoajalla.

Tappara huipensi kevään vielä mestaruusjuhliin. Esa Pirnes ratkaisi kaksi ottelua jatkoerässä Oulussa.

2004. Kärppien ensimmäinen mestaruus sitten vuoden 1981. Ari Vallin teki voittomaalin.

2005 Värikäs puolivälieräsarja tarjosi valmentajan vaihdon, joukkotappelun ja rikosilmoituksen. Lukko altavastaajana jatkoon.

2006 Meno oli kuin Villissä lännessä. Siinä rytäkässä hajosi myös nilkkoja ja lähentäjälihaksia. Leinonen ei tykännyt. Ässät altavastaajana jatkoon.

Finaalissa ensimmäisen kerran molemmat joukkueet akselin Turku-Helsinki-Tampere –ulkopuolelta. Ja kannu Hämeenlinnaan.

2007 Pelicans voitti ensimmäisen kerran pudotuspelisarjan.

Niin ja tuo Villi länsi oli oma valintani.

teemu73 kirjoitti:

Tässä pleijareitten kynnyksellä on aika taas muistella vanhoja. Eli laitetaan äänestys siitä, mikä on mielestäsi ollut kaikkien aikojen klassikko-sarja. Laitoin aika paljon vaihtoehtoja mukaan, jotta jokaisen suosikkijoukkue olisi ainakin yhdessä voitetussa sarjassa mukana. Ja muutenkin olen pyrkinyt valitsemaan sellaisia sarjoja, joista on parran pärinää riittänyt vielä vuosia tapahtuneen jälkeenkin.

Laajenna klikkaamalla

Colorado Avalanche vs. Detroit Red Wings kaudelta 97-98 on yksi omia suosikkeja. Vaikka kumpikaan joukkueista ei ole oma suosikkini, niin sarja oli todella kuuma ja tapahtumarikas!! Nämä kaksi joukkuetta vihasivat toisiaan ja se näkyi kentällä, rumia otteita ei kainosteltu jos se auttoi omaa joukkuetta.

Tällaista ei olla enää moneen vuoteen nähty, toiveissa olisi että tänä vuonna Ducks ja Flames kohtaisivat playoffseissa. Runkosarja on jo osoittanut että joukkueilla on aika kiivaat välit toistensa kanssa..

EDIT. Jaa.. Tässä olikin SM-liigan pleijarisarjoista kyse, kerkesin viestin lähettää ennen tuon äänestyksen ilmestymistä.. Noh, sitten kysessä tuo Kärpät - Tappara vuodelta 2003.

Joku muu eli 2002-2003 puolivälierät HPK-TPS, kerho jatkoon 4-3. TPS johti sarjaa jo 3-1, Miettisen "polvitaklaus" & Rauteen filmi, Miettisen pelikielto, sen kumoaminen ja kumoamisen kumoaminen. Tuulolan pommi Kiviharjuun joka käänsi sarjan viidennessä pelissä, legendaarinen 0-7 vierasvoitto kuudennessa pelissä. Harvaan sarjaan mahtunu yhtä paljon tapahtumia.

Kyllä itselleni ikimuistoisin sarja on ollut ehdottomasti tuo 1995 vuoden huipentuma. Jokereiden ja TPS:n välistä vuorottelua mestaruudesta ja armottoman kovia pelejä. TPS näytti tuolloin Jokereille, mikä seura oli 90-luvun kingi.

Muut muistot liittyvätkin sitten tuoreempiin tapauksiin ja esimerkiksi juuri 2004 vuoden finaalisarja on jäänyt mieleen. Ja tietysti 2000-luvun taitteen TPS:n tripla.

Jos nyt puhtaasti oman joukkueen näkökulmasta ajattelee, ja ajalta jonka itse vielä hyvin muistan, niin kyllähän tuo vuoden 2001 sarja Jokereita vastaan oli sellainen, josta kaikki puhuivat ja puhuvat edelleen ja joka herättää tietysti täällä päässä riemukkaita muistoja yhä edelleen. Se oli vaan niin uskomaton juttu, että nousijajoukkueena pystyttiin pudottamaan selvä mestarisuosikki pois mitalipeleistä. Toisena vaihtoehtona Kärppien osalta pitäisin vuoden 2004 välieräsarjaa HIFK:iä vastaan, jossa punapedot olivat jo menossa finaaliin voitettuaan Raksilassa kolmannen ottelun 0-5, mutta Kärpät pystyivät Haatajan jatkoaikaosumalla hakemaan voiton Nordikselta ja niinikään jatkoajalla ratkaisevassa ottelussa Raksilassa, jolloin maalintekijänä oli Lievers. Itse asiassa kaikki Kärppien kolme voittoa tuossa sarjassa tulivat jatkoajalla.

Mutta, silti tuo vuoden 1995 finaalisarja Jokerit-TPS jäi mieleen niin korkeatasoisena, kiihkeänä ja jopa verisenä, että ääni menee sinne.

pala kirjoitti:

Itse asiassa kaikki Kärppien kolme voittoa tuossa sarjassa tulivat jatkoajalla.

Laajenna klikkaamalla

Jep, ja vieläpä luvuin 3-2 kaikki. Kyllä vitutti himassa hävitä jatkoajalla, kun homma oli jo lähes hanskassa. Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Oma ääneni meni joka tapauksessa 00-01 kauden HIFK-Ilves- sarjaan, jossa pelattiin ensimmäisessä ottelussa 124 minuuttia ja risat ja viimeisessäkin taisi mennä yli 90 min. Jos en väärin muista niin 93 ja vähän päälle. Bruun sen maalin teki. Mieleenpainuvaa oli myös se, millä tavalla Ilves nuo jatkoajat ratkaisi. Lähes identtiset maalit olivat. Olisiko ollut jopa niin, ettei tuossa sarjassa yhtään peliä voitettu kotikentällä?

1. HIFK-Jokerit 82-83 finaalit
Tuo on ehdottomasti kaikkien aikojen juttu vaikkei olisi minkäänlaisia värilaseja päässä. Ei edes keskustelua asiasta.

Jos nykyaikaa haetaan niin
2. HIFK-Ilves 03-04 puolivälierät
Stathos maalissa niin IFK joutui siltaan. Otteluvoitot 1-3. Lundell maaliin ja nousu 4-3 otteluvoitoin jatkoon

Muita mitkä jäivät mieleen. Eivät missään järjestyksessä.
Tappara-HIFK 85-86 finaalit
Hjallis kommentoimassa IFK fanina telkkarissa ja matsi lähti ihan lapasesta. IFK hävisi lähes kymmenellä maalilla. Seuraavaan matsiin taas skarppausta

HIFK-Ilves 97-98 finaalit
IFK hoiti vakuuttavasti pudotuspelit voitoin 9-0. Kaikkien aikojen suomalaisjoukkue.

Yksittäisinä otteluina jäävät vielä mieleen seitsemänsien pelien jatkoajat:
Blues-Tappara 03-04 puolivälierä
Treenasin juoksumatolla ja katselin peliä. Olin ihan varma, että Blues vie sen jatkoajalla, mutta ei. Näinköhän Espoossa olisi jo kultamitalit ilman tuota sattumaa.

HIFK-HPK 05-06 välierä
Käsittämättömästi IFK hassasi mahdollisuutensa. Sarja olisi pitänyt laittaa poikki jo aika päiviä sitten. Kukapa olisi uskonut, että tappio tulee. Loppu on historiaa. Kaikkien aikojen divaritason finaalit.

2003 puolivälierät Blues-Tappara. Ennen kaikkea ikimuistoiseksi tämän tekee se, että itse tuli oltua ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa paikan päällä Espossa. Caloun tasoitti aivan ottelun lopussa ja tilanne näytti enemmän kuin synkältä. Jatkoajalla sitten täytemies Lasse Jämsen tuli ja ratkaisi Uhlbäckin ja Alasen kanssa ottelun Tapparalle.

Blues olisi mennyt tuolla kaudella pitkälle, mikäli ei olisi kaatunut Tapparalle. Mutta tämä siis ikimuistoisimpana. Finaalit eivät sitten enää yltäneet samalle tasolla tämän Blues-Tappara sarjan kanssa. Harmi sinänsä, kun pitkän tauon jälkeen päästiin juhlimaan mestaruutta.

teemu73 kirjoitti:

1999 Harkimon halli oli puolivälierien aikaan varattu johonkin tärkeään, ja Jokerit antoi Saipalle 2 ensimmäistä kotiottelua. Tämä kääntyikin Saipan eduksi ja sarja oli ohi kolmessa ottelussa. (Lappeenrannan halli olikin sitten koiranäyttelyn takia pois käytöstä välierissä)

Laajenna klikkaamalla

Tästä tulee vieläkin hymy huulille. Itse asiassa ainut, joka on yleensä jäänyt mieleen. Muistan, että Etelä-Saimaassa oli kiukkuinen kirjoitus tästä koiranäyttelystä. Olisin näyttelyn järjestävien yhdistysten johdon puolesta tehnyt vastineen, jäähallin koiranäyttelyllä pääsiäisen aikaan on pitkät perinteet.

Ikimuistoisin playoff-peli tulee ekana mieleen, jota olin siis katsomassa paikan päällä. Ja sehän oli kaudella 98-99 toinen finaali, HIFK-TPS. Katsomossa oli järisyttävän hieno fiilis, aaltoliike kiersi hallia ja meteli oli uskomaton. Siinä sivussa Tepsi aloitti maalinteon ja tekaisi myös pelin viimeisen maalin. Kahden turkulaismaalin välissä IFK teki seitsemän maalia ja voitti siis 7-2. Se oli kerrassaan huikea peli ja oli huutava vääryys, ettei IFK vienyt lopulta mestaruutta.

Omalla kohdalla ikimuistoisin sarja taitaa kuitenkin olla IFK-Ilves keväältä -04, seitsemän peliä ja nousu haudan partaalta jatkoon.

Bruno kirjoitti:

00-01 kauden HIFK-Ilves- sarjaan.. Olisiko ollut jopa niin, ettei tuossa sarjassa yhtään peliä voitettu kotikentällä?

Laajenna klikkaamalla

Kyllä näin oli, 5 vierasvoittoa. Itselle tuo sarja on yksi niistä, jonka haluaisi unohtaa. Todella passiivista peliä molemmilta joukkueilta läpi koko sarjan, varsinkin IFK:lta.

scholl kirjoitti:

Jos nykyaikaa haetaan niin
2. HIFK-Ilves 03-04 puolivälierät
Stathos maalissa niin IFK joutui siltaan. Otteluvoitot 1-3. Lundell maaliin ja nousu 4-3 otteluvoitoin jatkoon

Laajenna klikkaamalla

Tähän sarjaan liittyy kyllä yksi orgastisimmista kokemuksista kautta aikojen jääkiekon saralla. Nimittäin kuudes peli Tampereella ja Pärssisen tekemä 0-1 -maali muutama minuutti ennen pelin loppua. Tämä fiilis vetää melkein jopa vertoja Jokisen tekemän vuoden -98 mestaruusmaalin kanssa, mutta ei toki ihan. Koko ottelun kestänyt jännitys laukesi niin älyttömään huutoon, että meinasi happi loppua luultavasti jokaiselta paikalla olleelta IFK-fanilta. Täysin käsittämätön fiilis oli kyseisen maalin jälkeen, ja viimeistään siinä vaiheessa tiesi, että kyseinen sarja kääntyy IFK:lle. Koskakohan sitä pääsee seuraavan kerran samanlaiseen fiilikseen IFK-pelissä, vai pääseeköhän koskaan enää?

teemu73 kirjoitti:

1999 Harkimon halli oli puolivälierien aikaan varattu johonkin tärkeään, ja Jokerit antoi Saipalle 2 ensimmäistä kotiottelua. Tämä kääntyikin Saipan eduksi ja sarja oli ohi kolmessa ottelussa. (Lappeenrannan halli olikin sitten koiranäyttelyn takia pois käytöstä välierissä)

Laajenna klikkaamalla

Voi pojat mikä fiilis sillon oli! Sen verran muistan että toisessa kohtaamisessa SaiPa johti peliä loppuhetkillä 3-1 ja Jokerit tuli maali tyhjänä tasoihin, mutta noin 10 minuuttia kun oli jatkoaikaa pelattu, niin legendaarinen Juri Kuznetsov täräytti siniviivalta SaiPalle voiton! Kolmanteen peliin sitten Jaffalaan lähti semmoinen kööri SaiPafaneja ettei niin suurta määrää varmaan ainakaan sen jälkeen ole missään ollut vierasjoukkueen faneja. Taisi olla noin 1500 SaiPafania kannustamassa SaiPan välieriin, allekirjoittanut mukaan lukien. Kyseinen kolmas peli on vieläkin vhs:llä nauhalla ja on tullut muutaman kerran katsottua läpi :)

kaizu kirjoitti:

Kyllä näin oli, 5 vierasvoittoa. Itselle tuo sarja on yksi niistä, jonka haluaisi unohtaa. Todella passiivista peliä molemmilta joukkueilta läpi koko sarjan, varsinkin IFK:lta.

Laajenna klikkaamalla

Oli kyllä, mutta silti ne pitkät jatkoajat ovat jotain sellaista mitä ei unohda. Varsinkin se eka peli. Korkeassa kuumeessa istuin seitsemättä erää katsomassa. Typerää oli tietenkin edes lähteä kuumeessa peliin, mutta ei voi mitään.
03-04 sarja on kyllä myös unohtumaton, juuri tuon 3-1 tappioasemasta nousun takia. Stathoksen pleijari"seivit" muistaa kyllä aina, onneksi Ara oli hereillä eikä väkisin heittänyt Davea maaliin enää viidenteen peliin.

Simon kirjoitti:

Ikimuistoisin playoff-peli tulee ekana mieleen, jota olin siis katsomassa paikan päällä. Ja sehän oli kaudella 98-99 toinen finaali, HIFK-TPS. Katsomossa oli järisyttävän hieno fiilis, aaltoliike kiersi hallia ja meteli oli uskomaton. Siinä sivussa Tepsi aloitti maalinteon ja tekaisi myös pelin viimeisen maalin. Kahden turkulaismaalin välissä IFK teki seitsemän maalia ja voitti siis 7-2. Se oli kerrassaan huikea peli ja oli huutava vääryys, ettei IFK vienyt lopulta mestaruutta.

Laajenna klikkaamalla

Tämä on jäänyt mieleeni myöskin, syystä että tästä tuli ensimmäisenä hieman isompi tulosveto voittoni.

Jouduin lopettamaan ottelun seuraamisen seitsemännen maalin jälkeen, koska lappu oli tapissa ja peliaikaa kuitenkin vielä reilusti jäljellä... muistaakseni.

teemu73 kirjoitti:

1988 Runkosarjaa suvereenisti hallinneen Ilveksen piti kävellä Lukon yli välierissä, mutta olikin täysin vailla mahdollisuuksia.

Laajenna klikkaamalla

Tämä sarja on mulle se ikimuistoisin, kun oman suosikkijoukkueen kautta näitä kuitenkin aina katsotaan.

Toki kovia sarjoja olivat nuo muutkin Teemun antamat vaihtoehdot joissa Lukko oli mukana, kuten myös Lukon välierät Tepsiä vastaan 1995 ja 1996, mutta tämä Ilves-sarja missä Lukko meni 3-0 finaaliin on jotain sellaista minkä haluaisin vielä joskus kokea uudelleen. Kunu Heiskasen voittomaali sarjan 2. pelissä loppuunmyydyn Äijänsuon edessä vain puolitoista minuuttia ennen loppua, ja Jari Torkin hattutemppu sarjan 3. pelissä Tampereella kun Lukko pisti tylyt 6-2-lukemat taululle. Plussana Mölli Keinonen, joka vei silloin vielä kokematonta Sakari Pietilää 100-0 lehdistötilaisuuksissa ja pelinjohtamisessa, sekä ekstraplussana vielä Länsi-Suomen ja Uuden Rauman yleisönosastojen täyttyminen pettyneiden Ilves-henkisten ihmisten purkauksista: "teillä on sellainen maalivahtikin joka Ilveksessä ei päässyt pelaamaan", "opettele Jamo pelaamaan äläkä valita".

Jos noista Teemun vaihtoehdoista valitsee jonkun sellaisen jossa Lukko ei ollut mukana, niin kai se tähän aika lähihistoriaan osuu ja porilaisten Lottovoittoon keväällä 2006: "meno kuin villissä lännessä saatana".

Kyllä tuo Blues-Tappara sarja vaan herättää edelleen kylmät väreet kun ajattelee. Aivan huikeaa draamaa. Olo oli todella tukala, kun joka toisessa vaihdossa jäällä oli kaksikko Sarno-Caloun. Hannes Kapaselta paloi päreet Tapparan silloiseen valokuvaajaan. Ja se seitsemäs peli. En ole koskaan ollut yhtä varma Tapparan häviöstä, kun Jan Caloun pamautti viimeiselle minuutille sen tasoitusmaalin ylivoimalla, joka annettiin aivan käsittämättömästä filmistä aivan Favorinin nenän alla.

Mika Lehto oli aika liekeissä tuolloin. Lehto tuli maaliin toisessa ottelussa Tampereella sen jälkeen , kun Blues meni muistaakseni ensimmäiseen kymppiin 0-3 johtoon. Tuolloin olin aika huonoilla fiiliksillä. Lehdon maalin tulon jälkeen tapahtui kuitenkin jotain. Tapparan peli muuttui kun salamaniskusta. Tuossa ottelussa Tapparan kiri ei vielä riittänyt, mutta jätti sellaisen olon, että vielä tullaan.

Tappara playoffs 2003

IFK:lla oli 98 sellanen porukka että koko kausi pleijareihin asti oli melko hienoa seurattavaa. Finaalit eivät jääneet yhtään heikommiksi IFK:n murjoessa Ilveksen aivan täysin. Kari Kalton upea maali toisessa osaottelussa ja Jokisen herkkupala finaalissa. Hieno sarja, hieno mestari.

Voisi änäriosioon perustaa kokonaisen ketjun noista hienoista sarjoista. Materiaalia kyllä riittää.

edit. Tuli aikoinaan aktiivisesti seurattua tuota Blues-Tappara sarjaa joten se on kyllä myös nostettava esiin. Taisin yhden pelin missata koko sarjasta.

Rafael kirjoitti:

Kyllä tuo Blues-Tappara sarja vaan herättää edelleen kylmät väreet kun ajattelee. Aivan huikeaa draamaa. Olo oli todella tukala, kun joka toisessa vaihdossa jäällä oli kaksikko Sarno-Caloun. Hannes Kapaselta paloi päreet Tapparan silloiseen valokuvaajaan. Ja se seitsemäs peli. En ole koskaan ollut yhtä varma Tapparan häviöstä, kun Jan Caloun pamautti viimeiselle minuutille sen tasoitusmaalin ylivoimalla, joka annettiin aivan käsittämättömästä filmistä aivan Favorinin nenän alla.
[/url]

Laajenna klikkaamalla

Ei tuota ottelusarjaa pysty ikinä unohtamaan. Eka kotiottelu oli yllättävänkin helppo, muistuu mieleen mm Calounin kaksi läpiajoa patenttiharhautuksellaan, joista ensimmäisestä teki maalin. Tokan matsin alku Tampereella ihan älytön, paikkoja ei ollut yhtään ja silti kolme maalia, mm Ylönenkin teki av:lla läpiajosta. Sitten viidennessä pelissä vielä viltistä esiinvedetyn Cory Murphyn jatkoaikamaalin jälkeen ottelusarja 3-2 näpeissä. Ja se seitsemäs ottelu, voi jeesus sentään. Caloun räjäytti hallin viimeisellä minuutilla. Jatkoajalla Niko Niemisellä oli Stapletonin (?) tarjoilusta tyhjä maali edessään, mutta sai jotenkin ihmeen kaupalla sössittyä ohi siitä. Sitten hetken päästä se Jämsenin vippaus, Jamon imurointi ja maailma romahti siihen.

edit: niin ja Ylönen 25min ja pelikielto Grönvallin (?) telomisesta.

TML kirjoitti:

En tätä sarjaa äänestänyt, mutta jos jossain sarjassa vastustajan selkärangan katkeaminen kuuluu katsomoon saakka niin se oli kyllä tuon Kalton maali jossa veivasi jonkun ilveksen kahville.

Laajenna klikkaamalla

Oli muuten muuan Raimo Helminen jota vietiin puikoista.

1998 muistetaan myös ikimuistoisesti siitä, että MTV3 ei näyttänyt juhlimista ja palkintojenjakoa, vaan pelin jälkeen joku puoli tuntia vietettiin uutislähetyksessä. Iso hyöty sitten nauhottaa se ottelu, kun ei kerran juhlintaa näytetty. Mahtoi pöllölaaksossa mestari vituttaa.

Niin ja valokuvat mitä otin hallilla matsin jälkeen olivat totaalisen epäselviä. Menin liian lähelle pleksiä, joten eihän niistä näe oikein mitään. Juhani Tamminen muuten sai isot aplodit kun saapui ottelun jälkeen Mexitaliin.

Toi on muuten ainoa kerta, kun olen itse lentänyt toiselta puolen Eurooppaa matseihin. Kespoo sarjan aikaan en vielä ollut Suomessa.

teemu73 kirjoitti:

2000 Tihonov keskittyi tuomarien haukkumiseen ja sakkojen keräämiseen. Jokerit meni jatkoon.

2005 Värikäs puolivälieräsarja tarjosi valmentajan vaihdon, joukkotappelun ja rikosilmoituksen. Lukko altavastaajana jatkoon.

Laajenna klikkaamalla

Näistä joudun Lukko-ihmisenä valitsemaan. 88 Ilves-sarja olisi varmaan myös valintani, jos olisin silloin jotain jääkiekosta tai ylipäätään mistään mitään ymmärtänyt. TPS-sarjat 95 & 96 olivat myös kovia, tosin traumaattisia myöskin.

Tuo Jokerit-Lukko oli kyllä aika tiukkaa vääntöä ja peli oli erittäin kovaa, tappelunpoikastakin taisi olla ilmassa. Eepin alivoimamaalillahan Lukko ekan matsin klaarasi, Äijänsuolla oli sinä kautena uskomaton tunnelma. Toinen ottelu kääntyi sitten Jokereille toisella jatkoajalla, olisiko Kvartalnov tehnyt ratkaisumaalin. Kolmannessa sitten Tero Lehterä veti kolmannessa erässä unelmarannarin yläpesään kolmannessa erässä ja se oli sitä myöten siinä, vaikka viimeisessäkin vielä hanttiin pistettiin. Tehottomuuteen Lukko kaatui silloin, kuten monesti muutenkin. Maalivahtien taiston vei Nurminen, vaikka Draperkin pelasi uskomattoman kauden, ehkä paras Lukko-vahdin pelaama kausi mitä olen saanut todistaa.

Lakkokauden Hifkin pudottaminen on kuitenkin SE sarja, eikä vähiten Sir Penan ansiosta. Topperin jatkoaikamaali, Vokounin imuroinnit, Dwaynen huippupelit, Aralle kenkää, Pena puikkoihin, joukkomylly, "Pentti on pelle!", "Haista Pentti vittu!", Lundellin hörppäykset ja sokerina pohjalla kurpitsan kuumeneminen viimeisessä pelissä ja Ifk-fanin suorittama invaasio kentälle sekä linjatuomarin suorittama avojäätaklaus ko. heppuun. Eikä sovi unohtaa niitä keväisiä ja sittemmin kesäisiä ja syksyisiä ja talvisia keskusteluja, joita asustamallani pikkupaikkakunnalla käytiin Penan kanssa puhelimen välityksellä. Tämä johtikin sitten myöhemmin Pentti-kultin leviämiseen Kokemäenjokilaaksoon. Jos tämä sarja olisi ollut finaali, voisin kuolla onnellisena.

... and indeed, everyone was very, very drunk.

scholl kirjoitti:

1998 muistetaan myös ikimuistoisesti siitä, että MTV3 ei näyttänyt juhlimista ja palkintojenjakoa, vaan pelin jälkeen joku puoli tuntia vietettiin uutislähetyksessä. Iso hyöty sitten nauhottaa se ottelu, kun ei kerran juhlintaa näytetty. Mahtoi pöllölaaksossa mestari vituttaa.

Laajenna klikkaamalla

Ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Vuonna 2003 maikkari meinasi lyödä finaalilähetyksen poikki F1-kisan takia. Finaali olisi jatkunut jossain maikkari plus kanavalla. (tietenkään ei ollut vaihtoehtona se, että formulat olisivat alkaneet plussalla) Esa Pirneksen mestaruusmaali nähtiin vain sen takia, että keli oli Brasiliassa tuolloin huono. Välittömästi Pirneksen maalin jälkeen mentiinkin sitten suoraan vittu Sao Paulon radalle katselemaan kolmeksi vartiksi kuinka kisa viivästyy. Aikamoista paskaa.

1985 Ilves-TPS 3-2.

Sen aikasena tokaluokkalaisena tuli sarjaa seurattua. Ei ollut nettejä tai muita vastaavia. Ihan vaan urheiluruudun ja Ylen lähetysten mukana mentiin. Paria vuotta aikaisemmin olin "valinnut" Ilveksen omaksi joukkueeksi, Urheiluruudusta tuli napattua. Ja vaikka HIFK/Jokerit olikin kova sana kotikonnuilla niin meikäläinen kannatti Ilvestä, jonka 1.kotimatsin näin vasta 1998, jolloin silloisena Hämeenlinnalaisena kääntyminen oli jo kovassa vauhdissa. Ensimmäinen sm-liiga peli paikanpäällä tosin oli tuo kuuluisa HIFK-Ilves 1-10.

Tuolta keväältä muistan vieläkin tilanteen, jossa Jalo loukkaantui. Hyvin jäänyt mieleen vaikka ikää oli se 8v.

Kakkosena tulee tuo kevään 2003 HPK-TPS-sarja, joka oli tapaus Rautee/Miettinen ansiosta vähintäänkin mielenkiintoinen, ja tunteita herättävä. Hieno nousu hienolta joukkueelta.