Viestin lähetti J
Piipahdin kyllä intissä, mutta lähdin parin päivän jälkeen.
Arvostan sivarin käyneitä siinä, missä muitakin.
Kukin tekee oman ratkaisunsa ja siihen ei kenelläkään pitäisi olla mitään suurempaa sanottavaa.
Jos olit kaksi päivää armeijassa, et oikeasti tiedä, millaista siellä olisi voinut olla. Kukin pystyy omalla käyttäytymisellään "saamaan" sen 6kk:n pestin. Meikäläinen suoritti vuoden palveluksen Panssariprikaatissa, mutta kyllä puolen vuoden jälkeen otti välillä rankasti päähän, että tuli alokasaikana oltua niin särmää sotilasta, että napsahti AUK ja 12kk.
Kaksi ensimmäistä viikkoa ovat aina enemmän tai vähemmän "asento, lepo, mars mars, vauhtia!, turpa kiinni! äksiisitoimintaa". Pilke silmäkulmassa ja oikea asenne on kaiken a ja o, jos kaiken ottaa liian tosissan ja painaa verenmaku suussa, on yleensä vain itsessä vikaa. Kyllä jokainen normaali miehenalku kestää suurempaakin vittuilua hermostumatta, vaikka "kyllä herra alikersantti"-lausahdus tulee liiankin tutuksi ja kun se herra alikersanttikin on vielä ihan samanlainen äijänalku kuin se alokas Tötterströmkin.
Ensimmäisten lomien jälkeen homma on jo erilaista ja "oikeaa" sotimistakin ruvetaan harjoittelemaan. On RK-ammuntoja ja maastoharjoituksia, kenttäruokailuja ja leirejäkin.
Kasarmielämä muuttuu pikkuhiljaa rutiiniksi ja alokasajan jälkeen alkaa vasta vaihe, mihin sodanajantehtävään taistelija koulutetaan. TÄSSÄvaiheessa (tai mielellään valintavaiheessa alokasajan lopussa) kannattaa vain pontevasti haluta johonkin tehtävään, mikä on sen 6kk (siis jos haluaa mahd. lyhyellä palvelusajalla päästä).
Kukin taaplaa tyylillään, mutta jos heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen heittää leikin kesken ei lopputuloskaan ole välttämättä sen parempi. Tämä koskee kaikkea elämään liittyvää ja hyvänä esimerkkinä käy vaikkapa koulunkäynti.
Välillä pitää pusertaa ja pistää kaikki peliin jonkin asian puolesta, vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin ikävältä ja turhalta (en tällä tarkoita nyt nimenomaisesti SA-int touhuja).
Lopussa työ tekijäänsä kiittää.
Kotiutumispäivä oli yksi elämäni kohokohtia tähänmennessä. Tuntui hienolta saada sotilaspassi käteen, jossa luki: "palvelusaika: 362vrk, sotilasarvo: alik, kenttäkelpoisuus: kiit, yleisarvostelu: kiit, luokka: A".
Miehestä oltiin otettu mittaa ja olin tarponut vuoden kestävän kokeen ja psykologisen paineen lävitse!