Asialliset ketjun avaukset ovat aina paikallaan, tehtiinpä ne sitten mistä leiristä hyvänsä. Mutta kuten cobol totesi, tästä aiheesta on keskusteltu ja kirjoiteltu todella paljon. On oikeastaan aika helppoa yhteenvedonomaisesti luetella aiemmissa keskusteluissa esille nostettuja seikkoja, jotka johtavat yleisömäärien laskuun;
- pelitapa ei ole viihdyttävä,
- supertähdet puuttuvat,
- viihdetarjontaa on muutenkin yllin kyllin,
- liput ovat liian kalliita
jne.
Yllä oleva luettelo ei tietenkään ole tyhjentävä, mutta nämä lienevät asioita, joilla laskeneita yleisömääriä yleensä perustellaan. Itsekin olen tätä yleisömäärän laskuun liittyvää problematiikka pohtinut enemmän kuin kerran. Lukiessani kirjaa "Uudet ja vanhat liikkeet" (toim.Kaj Ilmonen, Martti Siisiäinen, Vastapaino Tre 1998) aloin pohtimaan tätäkin asiaa uudelta kantilta.
Tämä "Uudet ja vanhat liikkeet" kirja keskittyy tarkastelemaan erilaisten yhteiskunnallisten liikkeiden (esim. naisliike, ay-liike jne.) historiaa ja nykyisyyttä, niiden syntymistä ja kuihtumista. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, lukiessani tätä opusta yön pimeinä tunteina, ryhdyin pohtimaan jääkiekkojoukkuetta yhteiskunnallisena liikkeenä.
Mainitussa kirjassa yhteiskunnallisille liikkeille nähdään tunnusomaiseksi niiden syntyminen tiettyä tarkoitusta varten, niiden ympärille muodostuvat verkostot ja toisaalta liikkeiden kuihtuminen tai ”talvehtiminen” silloin, kun alkuperäinen tavoite on saavutettu.
Tiettyjen oikaisujen ja hieman horjuvan aasinsillan kautta voidaan mielestäni vaikkapa Jokerit nähdä yhteiskunnallisena liikkeenä. Jokerien syntymiselle oli aikoinaan selkeä tilaus. Pelaajamäärä Helsingissä oli voimakkaasti kasvanut ja toisaalta tilaus suomenkieliselle työväenluokkaan profiloituvalle joukkueelle oli ilmeinen. Kuten kaikkien yhteiskunnallisten liikkeiden (vrt. vaikkapa ay-liike), myös Jokerien alkutaival oli tuskainen. Olettaisin kuitenkin, että juuri vaikeuksista johtuen Jokerien ympärille muodostui ”jäsenten” verkosto, jolla oli yhteinen päämäärä, menestyvä Jokerit.
Jätän tällä kertaa väliin Jokerien historian ja ”kulta-ajan” tarkemman analysoinnin ja siirryn suoraan nykypäivään. Jokerit on yhteiskunnallisena liikkeenä saavuttanut sen, mikä sen alkuperäinen pyrkimys oli. Jokerit on nyt menestyvä seura. Seuraten alussa mainitun kirjan ajatusmallia, Jokerit on siis nyt tilanteessa, jossa sen on kuihduttava tai ”talvehdittava” tai löydettävä uusi päämäärä. Tätä ajatusmallia seuratessani jäin pohtimaan, tähänkö perustuu urheiluseurojen menestyksen aaltoliike ? Ja toisaalta voisiko tämä selittää sanonnan, jonka mukaan urheilussa on helpompi päästä huipulle kuin pysyä siellä ?
Toivottavasti tässä ei nyt edetty liian kauaksi alkuperäisestä aiheesta eli Jokerien yleisömäärästä. Tarkoituksenani oli lähinnä tuoda esille toisenlainen vaihtoehto selittää laskeneita yleisömääriä ja toisaalta sitä, miksei hallissa enää ole samanlainen tunnelma kuin aikoinaan suurta päämäärää tavoiteltaessa.