Luin tuossa aiemmin Petteri Sihvosen "analyysin" Shedin kyvykkyydestä valmentajana, ja halusin avata aiheelle oman ketjun, jossa voidaan keskustella ja pohtia Sheddenin vahvuuksia ja heikkouksia valmentajana. Toivottavasti ketju pysyy raiteillaan.
Ensinnäkin, parasta osaamista Sheddenillä omasta mielestäni on pelinsisäinen reagointi (P. Sihvonen jätti tämän mainitsematta tyystin omassa artikkelissaan, mikä ei sinällään yllätä tippaakaan).
Shed vaihtaa varsin ongelmitta ketjujen tai pakkiparien koostumusta tai peluutusjärjestystä ottelun sisällä, jos tarve vaatii. Tilanteesta riippuen joku yksittäinen pelaaja saattaa käydä jäällä vetämässä ns. täsmävaihdon, jolla on joskus peliin todella suuri merkitys. Mieleen tulevat päällimmäisenä ensimmäisissä peleissä tapahtuneet noudot, tai vaikkapa Heikki Laineen peluutus 13. hyökkääjänä: kerran, kaksi matsissa jäälle ajelemaan kaikkea vastaantulevaa.
Toinen vahva alue on eittämättä sitouttaminen ja henkinen johtaminen, joista mm. UL:n artikkelissa mainittiin. Joukkue alkaa pikkuhiljaa näyttää merkkejä uhrautumisesta ja kantamansa paidan kunnioittamisesta. Kurinalaisuus on lisääntynyt alkukaudesta.
Tässä kohtaa kautta on vaikea sanoa, ovatko parantuneet otteet seurausta siitä, että Shedden on hionut pelityyliään liigaan sopivammaksi, vaiko siitä, että joukkue on sisäistänyt paremmin, mitä Shed on alunperinkin ajanut takaa.
Tietyt tahot, kuten P. Sihvonen, joilla itsellään on jossain määrin yksioikoinen käsitys (voittavasta) jääkiekosta (kutsuvat sitä "moderniksi"), ovat sitä mieltä, että Sheddenin pelityyli on auttamatta vanhentunut, eikä yksinkertaisesti voi toimia 2000-luvun liigassa. Itse toivon heidän olevan väärässä, en vain IFK:n menestyksen, vaan myös jääkiekon yleisen viihdyttävyyden takia. Joku petterisihvonen ehkä kusee hunajaa, kun joukkue vain tyytyy odottamaan vastustajan aloitetta 1-2-2 ohjauspelimuodostelmassa, mutta minä en tästä kiksejä saa.
Ensinnäkin, parasta osaamista Sheddenillä omasta mielestäni on pelinsisäinen reagointi (P. Sihvonen jätti tämän mainitsematta tyystin omassa artikkelissaan, mikä ei sinällään yllätä tippaakaan).
Shed vaihtaa varsin ongelmitta ketjujen tai pakkiparien koostumusta tai peluutusjärjestystä ottelun sisällä, jos tarve vaatii. Tilanteesta riippuen joku yksittäinen pelaaja saattaa käydä jäällä vetämässä ns. täsmävaihdon, jolla on joskus peliin todella suuri merkitys. Mieleen tulevat päällimmäisenä ensimmäisissä peleissä tapahtuneet noudot, tai vaikkapa Heikki Laineen peluutus 13. hyökkääjänä: kerran, kaksi matsissa jäälle ajelemaan kaikkea vastaantulevaa.
Toinen vahva alue on eittämättä sitouttaminen ja henkinen johtaminen, joista mm. UL:n artikkelissa mainittiin. Joukkue alkaa pikkuhiljaa näyttää merkkejä uhrautumisesta ja kantamansa paidan kunnioittamisesta. Kurinalaisuus on lisääntynyt alkukaudesta.
Tässä kohtaa kautta on vaikea sanoa, ovatko parantuneet otteet seurausta siitä, että Shedden on hionut pelityyliään liigaan sopivammaksi, vaiko siitä, että joukkue on sisäistänyt paremmin, mitä Shed on alunperinkin ajanut takaa.
Tietyt tahot, kuten P. Sihvonen, joilla itsellään on jossain määrin yksioikoinen käsitys (voittavasta) jääkiekosta (kutsuvat sitä "moderniksi"), ovat sitä mieltä, että Sheddenin pelityyli on auttamatta vanhentunut, eikä yksinkertaisesti voi toimia 2000-luvun liigassa. Itse toivon heidän olevan väärässä, en vain IFK:n menestyksen, vaan myös jääkiekon yleisen viihdyttävyyden takia. Joku petterisihvonen ehkä kusee hunajaa, kun joukkue vain tyytyy odottamaan vastustajan aloitetta 1-2-2 ohjauspelimuodostelmassa, mutta minä en tästä kiksejä saa.