Nuori Suomi-Myytti

[mjr]

siffa kirjoitti:

Hyvä vastaus. Pesäpallo on hieno peli. Jos poikasi valitsevat sen lajikseen, tulen katsomaan Nurmon Hyllykallion pesäpallostadionille junioriturnaukseen, kun isä-mjr seuraa rauhalliseen tyyliinsä junioreidensa edesottamuksia puuttumatta sanallakaan poikiensa ja heidän joukkueensa edesottamuksiin. En ole nimittäin vielä eläissäni nähnyt vanhempia, jotka eivät sekoaisi pasmoissaan omien lastensa peliesityksiä seuratessaan. Veri on aina vettä sakeampaa.

Jaa, luulenpa että tosiaan sanattomana katselisin, jos olisin paikalla ollenkaan, ehkä jotain kommentteja ja vihjeitä voisin kotona antaa... Viiden vuoden asuminen Kauniaisten hiekkatekonurmen naapurissa antoi sen verran karun kuvan monista junioreiden vanhemmista, ettei ole tosikaan.

[vsmo]

siffa kirjoitti:

En ole nimittäin vielä eläissäni nähnyt vanhempia, jotka eivät sekoaisi pasmoissaan omien lastensa peliesityksiä seuratessaan. Veri on aina vettä sakeampaa.

Veri ei ole niin sakeaa että tyhmäksi tekisi.

Minulla oli periaatteena olla aina hiljaa kentän laidalla, jottei pojan tarvitse hävetä, valmentajan kanssa juteltiin kahden jos joku asia askarrutti.

Samoin kartingissa oli sopimus, jos ei erikseen pyydetä, minä en kommentoi pojan ajoa ja hän ei kommentoi minun mekaanikon taitoja.

Ja kas, kumpikaan ei murjottanut yms. Tämä siis tosin vain meiltä harrastajilta, fanaatikot ja muut lapsena epäonnistuneet toimivat tietty omalla tavallaan.

[Maple Leaf]

siffa kirjoitti:

En ole nimittäin vielä eläissäni nähnyt vanhempia, jotka eivät sekoaisi pasmoissaan omien lastensa peliesityksiä seuratessaan.

Minä olen nähnyt, satoja sellaisia. Ne muutamat, jotka sekoavat pasmoissaan, ovat onneksi todella pieni vähemmistö, sillä he tapaavat myös olla niitä, jotka häiritsevät ja sotkevat valmennustyötä.

[eagle]

Maple Leaf kirjoitti:

Minä olen nähnyt, satoja sellaisia. Ne muutamat, jotka sekoavat pasmoissaan, ovat onneksi todella pieni vähemmistö, sillä he tapaavat myös olla niitä, jotka häiritsevät ja sotkevat valmennustyötä.

Puhumattakaan niistä jotka sotkevat valmennustyötä alkamalla valmentajiksi... siis niistä räyhääjistä/meuhkaajista.

[choose_life]

Maple Leaf kirjoitti:

Minä olen nähnyt, satoja sellaisia. Ne muutamat, jotka sekoavat pasmoissaan, ovat onneksi todella pieni vähemmistö, sillä he tapaavat myös olla niitä, jotka häiritsevät ja sotkevat valmennustyötä.

eagle kirjoitti:

Puhumattakaan niistä jotka sotkevat valmennustyötä alkamalla valmentajiksi... siis niistä räyhääjistä/meuhkaajista.

Näinhän se menee. Näiden omassa (urheilu)elämässään epäonnistuneiden spedeilyn vuoksi menetetään enemmän lahjakkuuksia kuin minkään järjestelmän ns. vuoksi ikinä - ja nyt ei edes puhuta siitä inhimillisestä hinnasta a la Agassi.

[siffa]

mjr kirjoitti:

Viiden vuoden asuminen Kauniaisten hiekkatekonurmen naapurissa antoi sen verran karun kuvan monista junioreiden vanhemmista, ettei ole tosikaan.

Muistan kirjoituksesi ja havaintosi tuolta ajalta. Ajattelin jo silloin, että mjr:lle olisi parhaaksi, jos poika innostuisi kaveriporukan mukana jo hyvin varhain jalkapallosta. Lasten innostuminen ja kiinnostus urheilulajeihin on aitoa ja jatko on ihan kiinni vanhempien intresseistä. Eli, onko vanhemmilla (tässä tapauksessa mjr:llä) aikaa ja innostusta olla mukana lapsen harrastuksessa riittävästi. Yksi tapa luovuttaa, on ajatella, että ei minun lapseni kuulu siihen "yksi miljoonasta" lahjakkuuksiin, joista tulee huippu-urheilija. Huippu-urheilijaksi tulemiseksi tärkein lahjakkuus on harjoituslahjakkuus, ilman sitä ei ominaisuuksiltaan parhaastakaan kehity huippu-urheilijaa.

Tuo kokemuksesi monien junioreiden vanhemmista on minunkin kokemukseni mukaan totta. Noin se on ollut aina. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Kuten kirjoitin, veri on vettä sakeampaa. On vain inhimillistä, että oman lapsensa harrastuksen seuraaminen sekoittaa jollain tapaa jokaisen vanhemman. Eivät ne kaikki huuda siellä kentän laidalla. Monet ovat hiljaa, mutta sisällä on tunnemyrsky, jota ei esiinny silloin, kun oma lapsi ei ole osallisena pelissä tai muussa urheilusuorituksessa.

Aidosti ja rehellisesti suhteensa jääkiekkoon ja omaan poikaansa on tuonut julki esim. Timo Nummelin. Silloin, kun Petteri Nummelinia ei ole valittu Suomen maajoukkueeseen kansainväliseen arvoturnaukseen, on Timo-isä julkisesti ilmoittanut, että häntä ei kiinnosta katsoa yhtäkään ko. turnauksen jääkiekko-ottelua. Ilmari Selännettä otti suunnattomasti päähän, kun poika halusi vain kuljettaa kiekkoa taitavasti sitä käsitellen ja hyvin luistellen päästä päähän, mutta maalinteko ei poikaa kiinnostanut. Ilmari Selänne teki tilanteen korjaamiseksi sen, mistä olemme sitten saaneet nauttia jo yli 20 vuotta.

[Fordél]

siffa kirjoitti:

Lasten innostuminen ja kiinnostus urheilulajeihin on aitoa ja jatko on ihan kiinni vanhempien intresseistä. Eli, onko vanhemmilla (tässä tapauksessa mjr:llä) aikaa ja innostusta olla mukana lapsen harrastuksessa riittävästi. Yksi tapa luovuttaa, on ajatella, että ei minun lapseni kuulu siihen "yksi miljoonasta" lahjakkuuksiin, joista tulee huippu-urheilija. Huippu-urheilijaksi tulemiseksi tärkein lahjakkuus on harjoituslahjakkuus, ilman sitä ei ominaisuuksiltaan parhaastakaan kehity huippu-urheilijaa.

Osan lapsista kiinnostus urheiluun on aitoa ja tällöin jatko on pitkälle kiinni vanhempien jaksamisesta tukea lapsen harrastusta. On todella hienoa katsella tällaisten lasten harrastamista kun jo pelkistä silmistä näkee aidon poltteen lajia kohtaan. En jaksa uskoa, että kovinkaan monen tällaisen tapauksen vanhempi luovuttaa tukemista.

Toisaalta osa lapsista harrastaa lajia taas muista syistä kuten esimerkiksi vanhempien painostamana, halun kuulua kaveripiiriin jne. Tämä on täysin ymmärrettävää ja heille pitää myös tarjota mahdollisuus harrastaa lajia, olla yhdessä kavereiden kanssa, kokea onnistumisen tunteita, oppia häviämään, oppia ryhmäkäyttäytymistä jne.

Sitten on myös ryhmä lapsia, joita ei urheilu suuremmin kiinnosta ja heille pitää taas tarjota muunlaisia aktiviteetteja.

Nuorten liikuntaharrastusten yksi suurimmista ongelmista on juuri erottaa nämä eri intressit ja tarjota jokaiselle intressille oikeanlaista tekemistä. Omasta kokemuksesta uskallan sanoa, että suurin osa vanhemmista kyllä ymmärtää mikä on oman lapsensa taso ja varsinkin uran alkuaikoina voidaan hyvin jakaa jo ryhmiä harjoituksissa tason mukaan. Toki aina riittää ääritapauksia vanhemmissa, mutta nämä ovat vain ääritapauksia. Itse siis näen, että seuratasolla on kaikki mahdollisuudet kehittää junnuja haluamallaan tavalla.

[Viljuri]

Sopisiko tälle osastolle, taklauskieltohan sovelletaan nuorimmissa ikäluokissa ja aiemmin taidettiin soveltaa vähän vanhemmissakin?

Most Youth hockey injuries caused by accidents, not checking, study shows / SD

Koska täällä ei ole varsinaiseen tiedelehteen käyttöoikeuksia kuin harvoilla, niin laitetaan tämä SD-uutispalvelun kautta.

[lätkämies]

Olen miettinyt miten ihmeessä kaikki menee tämän nuori-suomi jutun piikkiin? Oikeastaan se on aiavan pikkujuttu siihen nähden mitä muita vikoja on..

Suurin vika on HARJOITTELU Suomessa tunnin jäävuorosta vartti seistään kuuntelemassa valmentajien lätinää.. Ja se 15 min treenataan erilaisia harjoitteita ja se 30 min sitten pelataan, missä vika??? Sen seisoskelun voi jättää pois ja harjoitteet käydään läpi kopissa, ja kun jäälle mennään siellä valmentajien pitäisi kynsienpureskelun sijaan, painostaa poikia antamaan kaikkensa.. Nyt tällä harjoittelulla suomalaiset näyttävät koomisilta treeneissä kun laukaukset lähtevät kuin lehmänpierut ja tussahtavat ekaan pelaajaan, lämärissä mailakin nousee sinne avaruuteen asti...

Kun katsoo pikkujunnejen valmentajia pistää naurattamaan se mitä niiltä odotetaan, kun kysyy voisiko vaatimustasoa nostaa vastaukset on mutta eihän ne osaa ja ne on vasta pienii.. Olisi ehkä hyvä treenata tosissaan jo pienenä alkeet että ei tarvitsisi nauraa kun ehkä jopa yhdessä C-ikäisten joukkueessa on pelaaja joka osaa jotain, mutta on silti jäljessä muita maita ja pahasti.. Siellä pikkujunnuissa voisi vaikkapa pelata vähemmän ja opetella luistelemista oikealla tyylillä ja laukomista tarkasti ja kovaa, ettei tarvitsi aina ihmetellä kuinka ne lehmänpierut lentelee korkeuksissa lepakon lailla, ampua voi kovaa tarkasti.. Vaikka on pieni voi silti vaatia paljon, ei ikä ole mikään este, kanadassa koutsit vaativat paljon jo 5-vuotiailta.. Ja ovat äänessä koko ajan eivätkä pure niitä kynsiä, siellä hyvästä suorituksesta palkitaan peliajalla, huonostaa vähennetään, täällä valmentajat mutisevat että hyvät treenaajat saavat peleissä lisää peiaikaa, mutta tietävät itsekkin kertoneensa suuren valheen! Usein näkee kun se yksi lahjakas pelaa paljon, mutta treenaa paskasti, jossain vaiheessa kyllästyy kun kunto ei enää riitä, sitten joukkueessa on nämä lahjattomat, jotka ovat treenanneet, mutta ei pelanneet yrittämässä mitään, siinähän se koko paska lässähtää.. Oikeastaan sen pitäisi mennä siten että se peliaika jaettaisiin treeneissä käynnin perusteella, tämä tarkoittaa myös sitä, että jos pelaaja harrastaa kahta lajia hänkin saisi peliaikaa jos pystyy todistamaan että oli toisissa treeneissä.. Kaikenlaiset lajit ovat hyviä harrastaa kunto kasvaa, pallosilmää tulee ja luovuus kasvaa..

Luovuus tuhotaan Suomessa viimeistään C-iässä kun pelaajille pirretään tarkat linjat joita pitkin luistellaan koko peli.. Jos et mene siinä missä valmentaja haluaa loppuu peliaika.. En tarkoita että siellä pitäisi olla kuin päätön kanalauma, tietenkin jonkunlainen pelikuri pitää olla, mutta pelaajaa pitää kannustaa omiin ratkaisuihin kiekon kanssa, eikä valmentajan ratkaisuihin. Nykyään samassa pelissä nähdään kun kiekko tulee lapaan se jatketaan aina samalle kaverille, tekee pelistä tylsää katsoa ja pelaamisesta vaikeaa.. Katsokaa vaikka Suomen maajoukkuetta MM-kisoissa, kun parhaat ei ole aina mukana silloin peli on koko ajan itsensä toistoa ja paskaa kun kukaan ei uskalla tehdä mitään koska päässää pyörii koko ajan mitähä se Jalonen/Dufva sillon piirsi ja oonkoha mä oikeessa paikassa.. Olympialaisissa oli meidän onneksemme kokenut joukkue joka joukkueena taisteli pronssin, siihen ei oli valmentajaa edes tarvittu jos se on tuon tasosta maajoukkueessa kun nyt... Tsekit muuten vei MM-kultaa ja hopella oli Venäjä, mistä nämä maat on tunnettu? Luovista taitopelaajista... Suomi on tunnettu kolmos/neloskentän kääpiöistä, jotka sahaavat samaa linjaa illasta toiseen, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja poikkeuksetkin ovat lähes kaikki yli 35.... Suomen materiaalia MM-kisoissa pitäisi valmentaa Jukka Rautakorven koska sellainen kahvaus olisi loistavaa suomalaisille joilla ei ole luovuutta, taidosta puhumattakaan.

Jotai tarttis tehrä, muutakin kun Kummolan jyrähdellä vaikka se ei koskaan asiaa jyrähdäkkään..

[eagle]

lätkämies kirjoitti:

Olisi ehkä hyvä treenata tosissaan jo pienenä alkeet että ei tarvitsisi nauraa kun ehkä jopa yhdessä C-ikäisten joukkueessa on pelaaja joka osaa jotain, mutta on silti jäljessä muita maita ja pahasti.. Siellä pikkujunnuissa voisi vaikkapa pelata vähemmän ja opetella luistelemista oikealla tyylillä ja laukomista tarkasti ja kovaa, ettei tarvitsi aina ihmetellä kuinka ne lehmänpierut lentelee korkeuksissa lepakon lailla, ampua voi kovaa tarkasti.. Vaikka on pieni voi silti vaatia paljon, ei ikä ole mikään este, kanadassa koutsit vaativat paljon jo 5-vuotiailta.. Ja ovat äänessä koko ajan eivätkä pure niitä kynsiä, siellä hyvästä suorituksesta palkitaan peliajalla, huonostaa vähennetään, täällä valmentajat mutisevat että hyvät treenaajat saavat peleissä lisää peiaikaa, mutta tietävät itsekkin kertoneensa suuren valheen

Nuori Suomi juuri pakottaa antamaan sitä peliaikaa tasoisesti. Vaikka ei kaverit kävisi harkoissa tai ottaisi tosissaan, niin se vaatii kaikille vähintään tiettyä osuutta pelistä(riippuen lajista).

Kanadaan on aika turha muutenkin verrata. Siellä valmentajat ovat ammattilaisia, valmentajia koulutetaan ihan toisella tavalla, resurssit muutenkin ovat toiselta planeetalta, puhumattakaan kuinka paljon on poikia joista valita, jotka tekevät vielä itsenäisesti töitä kiekon eteen.

[siffa]

eagle kirjoitti:

Nuori Suomi juuri pakottaa antamaan sitä peliaikaa tasoisesti. Vaikka ei kaverit kävisi harkoissa tai ottaisi tosissaan, niin se vaatii kaikille vähintään tiettyä osuutta pelistä(riippuen lajista).

Tästähän täällä on keskusteltu jo vuosia. Mitään ei ole tapahtunut. Urheilulehti näki ongelmat jo kauan sitten eikä silloin tarvinnut tukeutua auktoriteetteihin. Nyt I-S Veikkaajan SM-liigan kausijulkaisussa ovat Sami Kapanen ja Pasi Nurminen sanoneet yksinkertaiset asiat riittävän selkeästi.

I-S:n toimittaja Marko Lempinen kirjoittaa väliotsikon `Tasapäistäminen` alla:"Jo junioritasolla valmentajat tasapäistävät joukkuetta luotsatessaan, yksilöt hylätessään. Se vähentää kilpailua, joka on urheilussa kaiken ydin".

Sami Kapanen ei ymmärrä, miksi persoonien ei anneta kukoistaa:"Tasapäistävällä NUORI SUOMI-ajattelulla nuorilta on poistettu vastuuta, kilpailua".

Pasi Nurminen pudistelee päätään ja sanoo:"Alettiin kuvitella, että huippujääkiekko sopii kaikille. Mutta eihän se sovi kuin todella harvoille, kovaluonteisille jätkille. Juniori- ja harrastejääkiekolla on oma paikkansa, mutta kilpailua ei saisi unohtaa juniorivalmennuksessa". "Koulussa lapset kilpailevat arvosanoilla, muutenkin he rakastavat kilpailua. Se ei ole mörkö kuin lasten vanhemmille, jotka ovat ymmärtäneet urheilun merkityksen väärin. Heidän luomassaan paineessa myös kiekkoväki on antanut periksi, ja sittemmin lajin harrastajamäärät ovat olleet päättäjille peliä tärkeämpiä." Ajattelun hedelmiä keräävät nyt SM-liigaseurojen joukkueita kokoavat miehet, kuten Nurminen. "Parikymppiset pelaajat eivät osaa edes perusasioita, kuten harjoitella itsenäisesti, saati sitten johtaa joukkuetta".