Yhteiskunnan vuorokausirytmi

Valtaosan kansasta ei enää tarvitse lehmiä lypsää eikä herätä kukonlauluun, mutta yhteiskunta on silti edelleen täysin aamuvirkkujen ehdoilla rakennettu. Kouluihin mennään kahdeksaksi, rakennusmaalle seitsemäksi ja armeijassa herätään kuudelta. Päivittäistavarakaupat sentään alkavat olla jo melko myöhään illalla auki, mutta kaikki vähänkin pienemmät liikkeet sulkevat ovensa jo hyvissä ajoin ennen kuin normaali-ihmiset edes pääsevät töistä.

Edelleen ihmisillä on hyvin vahvana se ajatus, että aikaisin nukkumaan meneminen ja aikaisin aamulla herääminen on jotenkin "kunniallisempaa". Valvominen taas liittyy sellaiseen elämäntapaan, jossa kaikki yöt roikutaan jossain yökerhoissa bailaamassa, kouluja käydään miten sattuu ja töistä otetaan rokulipäiviä. Korkeintaan nuoruuteen voi kuulua tällainen "rokkitähden" elämäntyyli, vastuuntuntoinen aikuinen laittaa peiton korville jo iltakahdeksalta ja vie koirat ensimmäisen kerran lenkille aamuviideltä.

Ihmiset valvovat koko ajan myöhempään. TV-ohjelmat tulevat yhä myöhemmin illalla, eikä sinne petiin todellakaan viitsitä mennä koisimaan alkuillasta. Toisesta päästä yhteiskunta ei kuitenkaan yhtään jousta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten keskimääräinen yöunen pituus lyhenee. Sadattuhannet ihmiset kiskovat unilääkkeitä. Hyvin moni ihminen on siinä tilanteessa, että joka arkipäivä hortoillaan ensimmäiset heräämisen jälkeiset tunnit jonkinlaisessa horroksessa ennen kuin siinä lounastauon jälkeen aletaan vähän jo herätä uuteen päivään, vaikka työ- tai koulupäivä saattaa olla jo puolessavälissä.

Harrastan itse juoksua ja pyöräilyä, ja olen huomannut, että näiden lajien harrastajakulttuuri on kuin tehty poikkeuksellisille aamuvirkuille. Jos kuntotapahtuma järjestetään iltapäivällä neljältä, voidaan sitä jo kutsua "suvi-illaksi". Iltakahdeksalta järjestettävälle tapahtumalle voidaan sitten jo hyvillä mielin antaa "midnight"-status. Sitten machoillaan, miten sunnuntaisin lähdetään jo aamukuudelta lenkille, jotta yhdeksältä voidaan olla laittamassa perheelle aamiaista.

Fakta on kuitenkin se, että ainakin oma kroppani toimii sitä paremmin, mitä enemmän kello on illalla. En kovin mielelläni ainakaan viikonloppuisin venytä kuntoilujani iltaan asti, mutta jos niin käy, on palkintona yleensä aivan mahtava treeni. Olen myös tehnyt sellaisen havainnon, että aika myöhäänkin illalla näkee nykyisin lenkkeilijöitä, ja useimmiten kyseessä on nuoremman sukupolven edustajat. Eli ehkä tähänkin kulttuuriin on tulossa jonkinlainen muutos.

Lomalla ollessani olen huomannut, miten erilainen ns. ideaali vuorokausirytmini on verrattuna siihen, johon minut on normaalisti pakotettu. Viideltä nukkumaan ja siinä iltapäiväyhden aikaan ylös on ehkä sellainen passeli. Jos olisin ns. vapaa ammatinharjoittaja (kirjailija, vedonlyöjä tmv.), noudattaisin luultavasti juuri tämäntyyppistä rytmiä. Työpäivä voisi sitten olla klo 14-22. Sen jälkeen vähän liikuntaa ja päivällinen. Sitten yön pikkutunneilla vähän vapaa-aikaa esim. NHL:n tai MLB:n katsomisen muodossa ja viiden aikoihin nukkumaan. "Vähän" poikkeaisi tästä nykyisestä puolen yön jälkeen pehkuihin ja seitsemältä ylös -touhusta.

En toki sano, että koko yhteiskunnan pitäisi siirtyä tällaiseen rytmiin. Mutta kyllä lähes kaikkien osapuolien etu olisi sellainen noin tunnin siirto nykyisestä agraarimeinigistä. Eli koulut voisivat alkaa yhdeksältä kahdeksan sijaan. Mitä hyötyä niistä kahdeksalta alkavista tunneista edes on, kun jengi myöhästelee ja nekin, jotka tulevat ajoissa, ovat ihan silmät ristissä? Joku opettaja voisi kommentoida jotain tähän.

Pidetään jotenkin epäsopivana, kun esimerkiksi Mauri Pekkarisella on tapana järjestää kokouksia, toimittajatapaamisia ja vastaavia iltakymmeneltä. Onko sitten jotenkin normaalia, että kokoustetaan aamulla seitsemältä, kun vielä klo 23 aikoihin on istuttu sohvalla katsomassa Bond-leffaa tai Mestareiden liigaa?

Tästähän on lukuisia tutkimuksiakin, eli ihmiset jakautuvat geneettisesti melko tarkkaan kahteen ryhmään eli aamuvirkkuihin ja iltavirkkuihin. Yhteiskunta sen sijaan on perinteisesti rakennettu vain toisen eli ensinmainitun ehdoilla.

Ei se ole ihmisen "laiskuutta", jos hän on iltaisin virkeämpi ja nukkuisi aamulla sen sijaan, että menisi väkisin sänkyyn pyörimään iltayhdeksältä ja ponkaisisi aamuviideltä ylös. Yhtä hyvin voisi sanoa sille aamuvirkulle, että oletpa sinä vitun laiska surkimus, kun lorvit sängyssäsi jo puoli yhdeksän uutisten jälkeen illalla etkä mitään jaksa illalla ja alkuyöstä. Ylös nyt sieltä pedistä ja leffareissulle, leffat pyörivät teattereissa kahteen asti yöllä!

Edustan hyvinkin puhtaasti iltavirkkujen kategoriaa. Vihaan aamuja, siis aikaisia aamuja. Kykenen niihin kyllä jos/kun on pakko, mutta vireystilani on siitä huolimatta huonompi kuin jos olisin nukkunut puoleen päivään. Tähän ei vaikuta se, onko yöunien tuntimäärä sama. Jos menen nukkumaan kymmeneltä ja herään seitsemältä, olen täysin horteessa, viluinen ja väsynyt, samalla kun niskaa ja päätä saattaa jomottaa. Jos menen nukkumaan viikonloppuna vaikkapa kolmelta tai neljältä, niin voin herätä 10-11 aikaan hyvin levänneenä, virkeänä ja ilman mitään kolotuksia.

Luovat prosessini käynnistyvät sitä paremmin, mitä myöhäisempi kellonaika on. Päivällä neljän-seitsemän välillä on monesti raskain hetki (siis aamuhorroksen jälkeen), mutta kun kello alkaa käydä kahdeksaa illalla, niin vireystila sen kuin nousee.

Kun teen erinäisiä kirjoitustöitä vapaa-ajallani (tai vaikka aiemmin opiskelujen suhteen), niin saatan saada alkuillasta/yöstä kunnon putken päälle ja ajatus kulkee liukkaasti. Jos taas "herään aikaisin" eli vaikka aamukahdeksalta tekemään samaa työtä, niin eipä siitä mitään järkevää tule. Luovuus on olematon ja ajatustyö on pakkopullaa.

Jos olisin ns. vapaa kirjoittaja ilman palkkatyön velvoitteita, niin heittäisin herätyskellolla vesilintua ja kukkuisin kaiket yöt. Näin saisin paljon enemmän aikaiseksi. Viikkorytmi minulla on nytkin ns. sekaisin, koska teen paitsi ilta- ja aamuvuoroja töissä, myös silloin tällöin la-vuoroja (esim. tänään olin töissä, tästä syystä jäi mm. TuTon fanireissu väliin), mutta en tarvitse kuin yhden viikonlopun, niin kukun hereillä johonkin puoli neljään asti.

Toinen asia, mikä nykyisessä systeemissä rikkoo ihmisen luontaisempaa tasapainoa on vaatimus 8h yhtäjaksoisesta, alkuillasta alkavasta ja aamuvarhain päättyvästä lepojaksosta. Ennen sähkövalon keksimistä ja nykyisen urbaanin valaistuksen leviämistä ihmiset nukkuivat monta vuosisataa siten, että vaikka nukkumaan mentiin suht varhain, niin yhtäjaksoista unta ei vietetty kuin muutama tunti. Sitten herättiin, tehtiin "pärelampun valossa" sitä sun tätä, keskusteltiin, luultavasti nussittiinkin sillä välin kun lapset nukkuivat sikeämmin ja sitten mentiin taas takaisin nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Vapaa-ajoillani minäkin vajoan helposti tämänkaltaiseen rytmiin. Eli jos väsyttää kovasti alkuillasta, niin menen vaikka seitsemältä nukkumaan illalla, nukun esimerkiksi kymmeneen, nousen virkeänä ylös, puuhaan kaikenlaista kotona ja koneella, katson esim. jonkun leffan ja menen sitten uudestaan nukkumaan vaikkapa kolmelta tai neljältä. Sitten taas yöunia vaikkapa kymmeneen asti aamulla. Hyvin toimii.

Suomalaistakin yhteiskuntaa voisi ihan hyvin siirtää sellaiseen rytmiin, että eri virastot, pankit ja muut palvelut olisivat aamu- ja iltavuoroissa enemmänkin ja ihmiset saisivat valita näitä vuoroja halujensa ja biologisten rytmiensä mukaan. Kaikki toimii muutenkin marraskuun kaamoksessa keinovalojen turvin, joten on ihan sama, onko sitä pimeän aikaan töissä aamulla vai pimeän aikaan illalla. Valoa ei kumminkaan näe.

Ne lehmät voi toki lypsää aamulla, mutta moniko suomalainen nykyisin lypsää lehmiä?

Hyvä ja aiheellinen keskustelun avaus. Kuulun siihen iltavirkkujen kategoriaan, joille aikaiset aamut ovat useimmiten todella hankalia. Jos ja kun aamuvarhaisella pitää ponkaista nopeasti ylös, niin silloin on syytä keskittyä vain ja ainoastaan rutiininomaisiin fyysisiin työtehtäviin. On täysin mahdotonta olla tuohon aikaan valppaana ja keskittyneenä johonkin älyllisiin ja keskittymistä vaativiin suoritteisiin.

Erityisen rasittavaksi aikasen aamun tekee vielä se, jos joutuu olemaan samoissa hommissa jonkun aamuvirkun ihmisen kanssa. Perkele että rasittaa sellaiset tyypit, jotka vetävät kukonlaulun aikaan typeriä vitsejä ja kainalopieruja, kun itse yrittää väkisin pitää silmiä auki ja tankata kofeiinia kroppaan heräämisen vauhdittamiseksi.

Kaikki luovuutta ja tarkkaavaisuutta vaativat hommat sujuvat minulta parhaiten alkuillasta tai sitten näin puolenyön hujakoissa. Ihanteellisin nukkuma-aikani on about 02-10 välillä.

Pidän itseäni aamuvirkkuna eli nousen siinä puolisen tuntia ennen aamuseiskaa. Illat puolestaan menevät nukahtamista odotellessa ja vain harvoin olen hereillä kello yhden jälkeen aamuyöllä. Edes viikonloppuisin en vaan jaksa heilua ylhäällä kovin myöhään.

Viikonloppuisin herään enimmäkseen omaa tahtiani ja usein nukun tunti, pari enemmän kuin arkena eli sellaiset 8 - 10 tuntia.

Nyt kun ei ole vuosiin tarvinnut herätä kissan tarpeita tyydyttämään, niin on entistä enemmän aikaa nukkua. Kissojen ollessa vielä elossa, saatoin herätä yön aikana kolme tai neljäkin kertaa ruokkimaan tai päästämään heidät ulos ja sisälle.

alwahla kirjoitti:

Nyt kun ei ole vuosiin tarvinnut herätä kissan tarpeita tyydyttämään, niin on entistä enemmän aikaa nukkua.

Laajenna klikkaamalla

Voisit vladin kanssa avata tästä vaikka oman ketjun.
---

Oma mielipiteeni on se, että ihan hyvä vain on yöllä nukkua. Poikkeuksellisesti olen vielä valveilla, koska katsoin juuri leffan, enkä millään halua vielä mennä petiin. Kohta menen. Silmiä särkee, joten terveellistä tämä ei ole. Sinänsä mulle on sama, nukkuuko jengi aamu- vai iltapainotteisesti, kunhan nukkuu riittävästi. Sekin on muuten todettu, että ns. univelkaa ei pidä yrittää kuroa kiinni pidempään nukkumalla, koska se kostautuu aina seuraavana iltana, vaan siirtämällä rytmiä taaksepäin. Eli pitää opetella nukkumaan aiemmin.

Iltavirkkuihin kuulun minäkin. Käytännössä en ikinä mene nukkumaan ennen 23.30, yleensä vasta siinä puolen yhden paikkeilla. Työaamuisin on herättävä silti varttia yli kuudelta, koska silloin ehtii aamuruuhkan alta pois ja säästää ajoajassa parisenkymmentä minuuttia. Jos voisi asua työpaikan vieressä, niin käyttäisin kyllä liukumaa ihan eri tavalla kuin nykyisin (7.30-15.45 vs. 9.00-17.15)

Unen tarve on minulla aina ollut suhteellisen lyhyt eli 6-7 tuntia keskimäärin riittää. Aamulla ylös pääsy on myös ollut minulla aina kohtalaisen helppoa, ensimmäiset 5-10 minuuttia voivat olla vaikeita. Lapsena ja nuorena olin täysin hereillä jo muutaman sekunnin jälkeen.

Jos ihmiskunta jakaantuu tasan illan- ja aamunvirkkuihin, niin raja on kyllä vedetty melko aikaiseen. Näyttää nimittäin asuntojen sisävalaistuksen perusteella, että selvä enemmistö jengistä on jo nukkumassa kun olen koirakävelyllä iltayhdentoista jälkeen. Intissä 240 hengen komppaniassa oli iltahuudon (22.00) jälkeen aina ne samat n. 30 henkilöä, jotka sen jälkeen kokoontuivat harrastustiloihin katsomaan telkkaria, pelaamaan pingistä jne tai lueskelemaan. Ylivoimainen enemmistö käytti kaiken liikenevän ajan nukkumiseen. Työkavereiden puheista päätellen heistäkin monet menevät yöpuulle jo ennen kymmentä illalla.

Lomilla ollessa muokkaantuu luonnollinen rytmi ajalle 02.00-09.00. Oma lapsikin sen aikoinaan vauvasta asti nopeasti oppi, eikä herätellyt äitiä ja isää aamuisin. Äitinsä kun toimii vielä myöhäisemmällä unirytmillä. Kouluaikana poika nukkuu 23.00-07.00 eli kahdeksan tuntia tuntuu riittävän ilman tarvetta päiväuniin.

Ketjun avaus täyttä asiaa ja en ole ollenkaan yllättynyt, että tähän mennessä kummatkin tähän vastanneista ovat samalla linjalla.

Minulle se on aivan itsestään selvyys, että oman elimistön koneet alkavat hyrrää vasta puolen päivän jälkeen ja illalla se on parhaimassa tehossaan. Jos rytmi menisi niin vaikka 10 tunnin nukkumisessa heräilet esim. 11-12 aikaan 7-8 sijaan, niin minä ajattelen sen ihan luonnon juttuna, kun 12 aikaa päivä paistaa täydellä teholla, niin kroppakin on paljon paremassa tilassa herättyään silloin.

Tästä illan luovasta ja hyvästä vireystilasta verrattuna päivään on varsin iso ero minulla. Tämän pystyn havaitsemaan hyvin selvästi, nimittäin 12 jälkeen yöllä kun alan räpläilemään kitaraa, niin olen aivan toisella tasolla verrattuna päivän luovuuteen. Itseasiassa kaikki omat sävellykset - olivat ne hyviä tai huonoja - keksin nimenomaan yöllä. Sama koskeen moneen muuhunkin asiaan. Pointtina on kuitenkin se, että aamuvarhain junnaa kaikki paikallaan.

Tunti tai pari rytmiin lisää, niin johan alkaisi asiat kulkemaan. Itsellä ainakin.

E: Ja sen takia varmasti näitä aamuvirkkuja on syntynyt, koska kaikki piti tehdä aina valosaan aikaan. Tästä se rytmi on syntynyt, mutta nykyään sillä ei ole niin suurta merkitystä enää.

Minulla on normaali vuorokausi- ja unirytmi. En koskaan kärsi jet lagista, matkusti mihin suuntaan tahansa ja pystyn myös vaihtamaan unirytmiä sujuvasti useamman kertaa viikossa. Nukun keskimäärin 5-6 tuntia yössä, enkä käytä piristeitä. En niitä tarvitse, sillä olen pirteä kun olen hereillä ja väsynyt kun nukun. Ylipitkät unet (8h tai enemmän) tekevät vain väsyneeksi ja kärttyiseksi.

Mitä vireystilaan tulee, niin aivot toimivat parhaiten yleensä 04.00-09.00 -välisenä aikana. Mikäli jotain opiskeluun liittyvää aivotoimintaa tarvitsee tehdä, niin tuo on siihen optimaalisin aika. Illalla keskittyminen on vaikeampaa, mutta uskoisin tuon omalla kohdallani johtuvan ympäristötekijöistä. Aamuyöstä telkkarista ei tule mitään, kukaan ei soittele eikä roiku sosiaalisissa medioissa.

Nukun päivin, valvon öin, jos tähän on mahdollisuus. Aamuherätykset ovat helvettiä joka tarkoittaa puolittaista tehoa päivällä. Onneksi teen kolmivuorotyötä, iltaisin voisin syödä salaman.

Itse kuulun ehdottomasti yövirkkuihin. Olen tehnyt ilta- ja yöduunia koko urani ajan, ja osin myöhäisten työaikojen takia tuli myös hakeuduttua ravintola-alalle.

Duunipäivät sijoittuvat yleensä 18-04.30 välille, ja yleensä teenkin neljäpäiväistä viikkoa. Silloin työpäivät alkavat juuri kuuden, seitsemän aikaan illalla ja päättyvät aamuneljältä tai -viideltä. Toki olisi mahdollisuus tehdä viittä päivää viikossa, jolloin osa vuoroista alkaisi vasta kello 22, mutta paljon mieluummin teen hieman pidempää päivää ja pidän useamman vapaapäivän.

Sen verran energiaa on töiden jälkeen, että tulee aina katsottua telkkaria parisen tuntia, jonka jälkeen voi harkita nukkumaan menoa. Yleensä menen nukkumaan siinä puoli kahdeksan maissa aamulla, ja heräilen 14-17 välillä. Täten työpäivinä ei ole pahemmin vapaa-aikaa, kun tulee tunti-pari oltua hereille ennen töihin lähtöä, ja samat parisen tuntia tulee valvottua töiden jälkeen.

Sinänsä itseäni ei haittaa kauppojen aukioloajat, ainakaan ruokakauppojen, sillä sekä n. kilometrin päässä kämpästä että vaimokkeen duunin vieressä on ympäri vuorokauden auki oleva Alepa. Myös 24/7 apteekki löytyy läheltä.

Eniten vituttaa nämä virastot ynnä muut, sillä nyt kun neuvola-ajan varaaminen on ajankohtaista, sen voi tehdä joskus 10-13 välisenä aikana arkipäivisin. Ennen sitä ollaan jo käyty nukkumaan, ja tekee helvetin vaikeaa herätä vain yhden puhelun takia pari tuntia nukahtamisen jälkeen.

Enimmäkseen olen tyytyväinen tähän rytmiin, mutta sosiaalinen kanssakäyminen pitää hoitaa pelkästään vapaapäivinä, sillä työpäivinä ei kauheasti ole aikaa missään pyöriä.

Herättyäni olen yleensä aivan kuutamolla, eikä oikein mistään tule mitään. Siitä johtuen menenkin yleensä duuniin puolisen tuntia ennen vuoron alkua, että voin rauhassa juoda kahvin ja hieman herätä. Myös ajattelua vaativat hommat sujuvat duunissa yleensä aamuyöstä, sillä alkuillasta homma menee vain paperin tuijotteluksi.

Onneksi vaimoke tekee myös yötöitä, joten rytmi ei mene pahasti ristiin.

Hyvä ketjunavaus, ja itseänikin on jo kouluajoista asti rieponut yhteiskunnan rakentaminen aamuvirkkujen pillin mukaan. Ja viime vuosina vielä enemmän, kun kaksivuorotyössä aamuvuorot alkavat klo 6.00. Kello kun pärähtää 5.15 soimaan, se tuntuu pieneltä sydänkohtaukselta jokaisena aamuna. Periaatteessa on mukava päästä töistä aikaisin kotiin, mutta melko lailla hukkaan se menee kun ei mitään saa aikaan väsymyksesta ja lyhyistä yöunista johtuen, vaikka päikkärit ottaisikin. Olo on melko hirveä joka toinen viikko maanantaista perjantaihin. Iltavuorot sen sijaan on kuin tehty meikäläisen kropalle, aamuisin saa nukkua rauhassa yhdeksän korville asti, sitten heräillä ja käydä lenkillä. Illalla töiden jälkeen on mukava katsella jokunen tunti telkkua ja rauhoittua, niin unikin tulee hyvin.

Ehkä joskus vielä pyydän, jos saan siirtyä tekemään pelkkää iltavuoroa, vaikka siitä sosiaalinen elämä hiukan kärsiikin. Mutta kroppa ja terveys kiittäisi pitkässä juoksussa.

Mitä ilta- tai aamuvirkuille tapahtuu, kun he siirtyvät eri aikavyöhykkeelle, sanotaan vaikka viisi tuntia jompaan kumpaan suuntaan? Ovatko he edelleen liian ilta- tai aamuvirkkuja siinä paikallisessa ajassa, vai onko uusi aikavyöhyke heidän kropalleen täydellinen, siis jos siirtymä tapahtuu siihen suuntaan, joka on edullinen heidän rytmilleen? Ja jos virkkuus siirtyy pikku hiljaa paikallista aikaa ilta- tai aamupainotteiseksi, niin miksi sen hivuttaminen jompaan kumpaan suuntaan ei Suomessa onnistuisi, kun eihän täälläkään useinkaan ulos katsomalla tiedä onko päivä vai yö?

Itse nukun paljon, mutta en taida olla sen kummemmin ilta- tai aamuvirkku. Jos en ole saanut 8 tunnin yöunia pariin yöhön, olen väsynyt koko päivän ja nukahdan heti kun siihen on mahdollisuus ja jos saan nukkua ilman pakotettua herätystä, herään sopivien yöunien jälkeen oli sitten aamu tai päivä. Huonoiten uni maistuu jaksoina, jolloin en syystä tai toisesta ole liikkunut tarpeeksi. Itse asiassa liikunnan puute saattaa minulla johtaa kierteeseen, jossa en saa oikein nukuttua kun en ole liikkunut ja sitten ei jaksa liikkua kun väsyttää koko ajan jne. Silloin on pakko vääntäytyä väkisin edes kävelemään ulos.

Matkustan työn takia jonkin verran täysin päinvastaisille aikavyöhykkeille ja saatan joutua tekemään pitkän työpäivän lähes heti paikalle saavuttuani. Silloin tietysti väsyttää, mutta kun työpäivän jälkeen pääsee vatsa täynnä sänkyyn, tulee uni helposti riippumatta siitä onko Suomessa päivä vai yö. Toki yhden päivän ajan on aina vähän pihalla, mutta ei se mitään ylitsepääsemätöntä ole. Kuulemma aikaero-ongelmat pahenevat kun ikää tulee lisää, saapa nähdä.

Olisikohan kuitenkin niin, että kyse on opituista tavoista, eikä mistään sisäsyntyisestä aamu- tai iltavirkkuudesta? Ainakin tutkijat tykkäävät väittää, että vähäinen unentarve on vain selitys sille, ettei malta mennä nukkumaan. Kroppa ja mieli vaurioituu koko ajan huolimatta omista selityksistä.

Ei ole mitään ilta- ja aamuvirkkuja. On vaan laiskoja paskoja, jotka eivät pysty pitämään vuorokausirytmistä kiinni. Ja toiseksi on ihan luonnollista, että yhteiskunnan valveillaoloaika pyritään ajoittamaan vuorokauden valoisaan aikaan.

sampio kirjoitti:

Olisikohan kuitenkin niin, että kyse on opituista tavoista, eikä mistään sisäsyntyisestä aamu- tai iltavirkkuudesta? Ainakin tutkijat tykkäävät väittää, että vähäinen unen tarve on vain selitys sille, ettei malta mennä nukkumaan. Kroppa ja mieli vaurioituu koko ajan huolimatta omista selityksistä.

Laajenna klikkaamalla

Ei ole kysymys opituista tavoista vaan synnynnäisistä ominaisuuksista. Lainaan pienen pätkän Hyvä Terveys -sivuston artikkelia, jossa on haastateltu Työterveyslaitoksen tutkimusprofessoria Mikko Härmää, joka on kronobiologian eli biologisten rytmien asiantuntija ja muun muassa vuorotyön tutkija. Boldaukset minun.

Ihmisen keskushermostolla on selkeä pyrkimys rytmiin. Lapsen vuorokausirytmin kehittyminen alkaa heti syntymän jälkeen, ja jo tuolloin alkaa paljastua, olemmeko aamu- vai iltavirkkuja. Viimeistään leikki-ikäisen rytmi on jo pitkälti sellainen kuin se tulee olemaan myöhemmälläkin iällä. Jonkinasteinen muutos tulee kuitenkin useimmille murrosiässä. Hormonieritys saa niin tytöillä kuin pojilla aikaan sen, että iltavirkkuus lisääntyy. Äärestä toiseen rytmi ei silti silloinkaan muutu.

Jos ihminen joutuu toimimaan vastoin luontaista elämänrytmiään, suorituskyky heikkenee. Väsymys ja univaje vaikuttavat eniten monimutkaisiin älyllisiin toimintoihin, kuten loogiseen päättelyyn ja suunnitteluun. Väsyneenä myös tarkkaavaisuus, keskittymiskyky ja työmotivaatio heikkenevät nopeasti.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä tätä on tutkittu pitkään ja hartaasti, ei tämä ole mikään "opittu tapa".

Sen sijaan se voi olla opittu juttu, jos ei malta nukkua yhteensä tarpeeksi, sillä oli sitten aamu- tai iltavirkku, niin ihminen tarvitsee tietyn määrän lepoa ja unta, tapahtui se mihin kellonaikaan tahansa.

Mutta 8h uni putkeen on myös opittu juttu: Taloussanomissa oli alkuvuodesta juttu, jossa mainittiin, että entisaikaan ihmiset tosiaan nukkuivat ensin muutaman tunnin ja sitten muutaman tunnin, ja samansuuntaiseksi unirytmi muuttui myös vuonna 1990 tehdyissä unitutkimuksissa. Eli ensin neljä tuntia unta, sitten pari tuntia puuhastelua yöllä ja sitten taas neljä tuntia unta. Toisin sanoen voisi tehdä monelle terää, jos nukkumaan mentäisiin aikaisemmin, sitten katsottaisiin esim. yöllä joku leffa tai tehtäisiin jotain muuta ja sitten takaisin pehkuihin muutamaksi tunniksi.

ufon_kaakao kirjoitti:

Ei ole mitään ilta- ja aamuvirkkuja. On vaan laiskoja paskoja, jotka eivät pysty pitämään vuorokausirytmistä kiinni. Ja toiseksi on ihan luonnollista, että yhteiskunnan valveillaoloaika pyritään ajoittamaan vuorokauden valoisaan aikaan.

Laajenna klikkaamalla

Nyt olet niin väärässä kun olla ja voi. Itselleni on ainakin hyvin selvää, että kroppani on hereillä noin klo 9.00-01.00. Vaikka herään aamuvuoroihin klo 5, ei uni tule aikaisintaan kuin klo 23. Jos yritän mennä sänkyyn vaikka kymmenen maissa illalla, se on aina 1-3 tuntia sängyssä pyörimistä ennekuin nukkumatti alkaa ilmoitelle tulostaan.

Toki varmasti osa ihmisistä sopeutuu nukkumaan ja valvomaan miten ja milloin tahansa, mutta itselleni se on päivänselvää että olen iltavirkku.

sampio kirjoitti:

Olisikohan kuitenkin niin, että kyse on opituista tavoista, eikä mistään sisäsyntyisestä aamu- tai iltavirkkuudesta? Ainakin tutkijat tykkäävät väittää, että vähäinen unentarve on vain selitys sille, ettei malta mennä nukkumaan. Kroppa ja mieli vaurioituu koko ajan huolimatta omista selityksistä.

Laajenna klikkaamalla

Tähänkin pätee yllä olevan kirjoitukseni. Kun ei väsytä ennen puoltayötä niin ei väsytä. Ihan sama onko herännyt klo 7 vai 10. Sillä siisti.

Vähän sekavat rytmit on itselläni käytössä. Yleensä nukun arkisin 4-5 tuntia yössä ja monesti työpäivät vedetään vähän sumussa ja energiajuoman voimalla. Joskus taas menee helpommin, vaikka ei olisi juuri mitään nukkunut. En osaa mennä illalla aikaisin nukkumaan ja herätys on aina hyvin aikaisin aamulla, joten sen takia yöunet jäävät kovin vähäisiksi. Tykkään nousta n. tunnin ennen töiden alkua, vaikka työmatka on autolla sellainen reilu kymmenen minuuttia, koska haluan herätä ihan rauhassa television ja teksti-tv:n parissa ennen lähtöä.

Koska yöunet ovat kovin vähäiset, niin nukun lähes poikkeuksetta sitten päivällä muutaman tunnin. Rankkojen työpäivien jälkeen saattaa lähteä nukkuminen joskus käsistä ja menee joku 4-5 tuntiakin. Nuo ovatkin sitten vähän off-päiviä, eikä niillä ole oikein muuta arvoa kuin lähentää taas viikonloppua. Välillä ei sitten ehdi nukkumaan päiväunia ja kyllä se niinkin sitten menee jotenkuten. Monta päivää lyhyillä yöunilla ja ilman päiväunia ei kuitenkaan ole mukavaa.

Viikonloppuna sitten rytmi saattaakin olla kovin erilainen ja tulee mentyä nukkumaan joskus 2.00-4.00 ja sitten herää joskus 10.00-12.00. Yleensä kuitenkin arjen keskellä ei viikonloppuisin jaksa valvoa kovin pitkään, mutta lomalla sitten saattaa rytmit heittää ihan häränpyllyä.

K.A.H kirjoitti:

Itselleni on ainakin hyvin selvää, että kroppani on hereillä noin klo 9.00-01.00

Laajenna klikkaamalla

Koskeeko tämä nimenomaan meidän aikavyöhykkeen kellonaikoja, vai olisitko jollain toisella aikavyöhykkeellä täsmälleen muun normaalin yhteiskunnan mukaisessa rytmissä?

Musta Nuoli kirjoitti:

Kyllä tätä on tutkittu pitkään ja hartaasti, ei tämä ole mikään "opittu tapa".

Laajenna klikkaamalla

En väitä vastaan ilman lähteitä, koska en nyt pikaisella haulla löytänyt omaani. Ainakin ranskalainen tutkimus lasten vuorokausirytmistä oli, ja siinä lopputulema oli, että aikuinen pystyy omilla määrätietoisilla valinnoillaan vaikuttamaan sylivauvan ruokailu- ja unirytmiin.

Musta Nuoli kirjoitti:

Mutta 8h uni putkeen on myös opittu juttu

Laajenna klikkaamalla

Tuo sotii kuitenkin unijaksoja vastaan. Unijaksot etenevät n. puolentoista tunnin jaksoissa kevyestä unestä syvään +remiin, joten ihmetyttäisi, jos olisi terveellistä lopettaa n. yhden puolen tunnin syväunivaiheen jälkeen nukkuminen, varsinkin kun varhaisaamussa remin uni muutenkin vähentää syvän unen määrää, jolloin meidän päämme oikeasti eheytyy ja lepää.

julle-jr kirjoitti:

Koskeeko tämä nimenomaan meidän aikavyöhykkeen kellonaikoja, vai olisitko jollain toisella aikavyöhykkeellä täsmälleen muun normaalin yhteiskunnan mukaisessa rytmissä?

Laajenna klikkaamalla

Tähän on vaikea vastata, kun olen matkustellut suhteellisen vähän. Indonesiassa toki vietin muutaman viikon taannoin, ja siellä lomaillessa rytmini oli kyllä melkoisen sama kuin täällä Suomessa. klo 9-10 sängystä ylös ja klo 00-01 nukkumaan. Toki pari ekaa päivää meni jet lagin kanssa painiessa niin oli rytmi sekaisin.

Siellä ollessa muuten tuntui, ettei ihmisten vuorokausirytmi ole ollenkaan niin orjallinen kuin meillä länsimaissa. Päivällä torkuttiin, yöllä valvottiin tai nukuttiin, miten itse kutakin milloinkin huvitti. Vaikka itse melko lailla yöt nukuinkin, sen verran kyllä huomasi että paikalliset olivat yöllä huomattavasti vilkkaampia kuin me suomalaiset.

sampio kirjoitti:

En väitä vastaan ilman lähteitä, koska en nyt pikaisella haulla löytänyt omaani. Ainakin ranskalainen tutkimus lasten vuorokausirytmistä oli, ja siinä lopputulema oli, että aikuinen pystyy omilla määrätietoisilla valinnoillaan vaikuttamaan sylivauvan ruokailu- ja unirytmiin.

Laajenna klikkaamalla

Varmasti aikuinen saakin lapsensa rytmiä väkisin pidettyä valitsemassaan tahdissa, mutta se ei poista sitä, etteikö tämä rytmi voisi olla lapsen oman kronobiologisen tahdistimen vastainen ja etteikö lapsi siirtyisi luontaiseen rytmiinsä heti kun vanhempien prässäys hellittää. Kyllä suomalaislapsetkin kouluun saadaan aamuisin silmät ristissä (ja vanhemmatkin), mutta ei se tarkoita, että tämä olisi heidän luovuudelleen ja vireydelleen mitenkään optimaalinen.

Samoin monet aamuvirkutkin kyllä tekevät ja pystyvät tekemään ilta- ja yövuorojakin, mutta seurauksena on sitten elimistön rasittumista tavallista enemmän, kun raskaat silmäpussit roikkuen nuokutaan päivän kuudennen kahvikupin ääressä, jotta sitä jaksaisi. Vuorotyöläisillä on monesti kaikenlaisia terveydellisiä haittoja vakivuorolaisia enemmän, elimistö stressaantuu kun rytmit heittelevät rajusti.

Kun nyt ihmiset tutkitusti ovat aamu- ja iltavirkkuja, niin ei olisi haitaksi jos/kun yhteiskunta siirtyisi entistä joustavampiin rytmeihin. Toki tilanne onkin nykyisin parempi kuin menneinä vuosikymmeninä, koska esim. kaupat ovat iltaan asti auki, ja sunnuntaisinkin, samoin kuin kirjastot sun muut ovat aina auki.

Tämän muutoksen voisi viedä loppuun asti. Ei se mikään pakko ole viraston yms. sulkeutua päivällä (jolloin työssäkäyvät eivät kumminkaan sinne yleensä ehdi), eikä välttämättä olisi pakko aloittaa koulu/työaamuakaan anivarhain. Ja jos se kirjastokin on auki iltaan asti ja joka sunnuntai, niin mikseivät sitten terveyskeskukset, pankit, postit, Kelat ja muut?

sampio kirjoitti:

Tuo sotii kuitenkin unijaksoja vastaan. Unijaksot etenevät n. puolentoista tunnin jaksoissa kevyestä unestä syvään +remiin, joten ihmetyttäisi, jos olisi terveellistä lopettaa n. yhden puolen tunnin syväunivaiheen jälkeen nukkuminen, varsinkin kun varhaisaamussa remin uni muutenkin vähentää syvän unen määrää, jolloin meidän päämme oikeasti eheytyy ja lepää.

Laajenna klikkaamalla

Ei se oikeastaan sodi. Kolmisen puolentoista tunnin jaksoa olisi 4,5 tuntia. Sen jälkeen on vuorossa kevyempi vaihe, josta voi herätä toviksi - ja monet heräävätkin, tosin sillä erolla menneisyyteen, että nykyään ihmiset jäävät sitten sänkyyn kieriskelemään ja kiroavat unettomuuttaan. Ennen muinoin tätä osattiin odottaa, eli jos unta ei riittänyt, niin sitten jotain puhdetöitä (nykyään vaikkapa leffan katsomista, sähköpostien lukemista tai vaikka aamun lehden lukua) ja sitten taas takaisin nukkumaan.

Tästä oli tosiaan tehty 1990 ihmiskoe/tutkimus, jossa ihmiset oli suljettu kuukaudeksi ympäristöön, jossa oli 14h päivässä pimeää. Ihmiset siirtyivät suht luontaisesti tähän kahden yöunen jaksoon. Ei se välttämättä Suomenkaan marraskuisessa kaamoksessa ja sysipimeässä haitaksi olisi, jos sitä vetäisi suosiolla samaa rytmiä.

Itse asiassa teen iltavuoroihin mennessäni nytkin vähän samanlaista rytmiä eli jos tulen aamuvuorosta, niin saatan vetää 2-3 tunnin päiväunet alkuillasta, herään sitten joskus klo 21-22, kukun yöllä valveilla aikani ja menen sitten nukkumaan. Tosin minun rytmini on suurin piirtein 2-3h unta, valveillaoloaikaa 4-5h ja sitten taas unta 6-7h.

Ei tämä mitään jokapäiväistä ole, yleensä kuitenkin nukun normaalin yöunen eli noin 8-9h. Jos saan herätä myöhemmin, niin tarvitsen vähemmän tunteja, jos taas on herättävä aikaisin niin unen tarve on suurempi ja silti väsyttää. Tätä se iltavirkun luontainen rytmi teettää.

Tosin herään tästä kerran pari yön aikana joko kissojen elämöintiin tai sitten joskus esim. kusihätään ja palaan sitten nukkumaan, aniharvoin nukun koko yön putkeen heräämättä ja sikeästi.

Nukun kieltämättä keskimääräistä enemmän, mutta se tulee minulle luontaisesti vuoden pimeimpään aikaan, kesäaikaan nukun selvästi vähemmän. Alkutalvesta nukun monesti valot päällä makuuhuoneessa, tämän olen huomannut vähän vähentävän unen tarvetta ja ennen kaikkea helpottavan heräämistä, kun huoneessa on herätessä valoisaa (edes keinovalo).

Musta Nuoli kirjoitti:

Ei se mikään pakko ole viraston yms. sulkeutua päivällä (jolloin työssäkäyvät eivät kumminkaan sinne yleensä ehdi), eikä välttämättä olisi pakko aloittaa koulu/työaamuakaan anivarhain. Ja jos se kirjastokin on auki iltaan asti ja joka sunnuntai, niin mikseivät sitten terveyskeskukset, pankit, postit, Kelat ja muut?

Laajenna klikkaamalla

Veikkaisin, että kustannuksia tuosta tulee aika mojovasti. Myös koulumatkat saattaisivat jonkin verran pidentyä, jos pitäisi olla jo peruskoululaisille erikseen aamukoulu ja iltakoulu, joihin oppilaat sitten jaettaisiin heidän vuorokausirytminsä mukaan.

Itselleni sopii kyllä kellonaikojen puolesta tosi kivasti nykyiset työvuoroni, jotka alkavat kello 17-18 ja päättyvät yöllä yhden-kahden aikaan. Kun on päässyt töistä kotiin, näkee netistä/telkkarista livenä maailman parasta urheiluviihdettä (toivottavasti pikapuoliin koriksen lisäksi myös lätkää).

Kirjoittelija kirjoitti:

Veikkaisin, että kustannuksia tuosta tulee aika mojovasti. Myös koulumatkat saattaisivat jonkin verran pidentyä, jos pitäisi olla jo peruskoululaisille erikseen aamukoulu ja iltakoulu, joihin oppilaat sitten jaettaisiin heidän vuorokausirytminsä mukaan.

Laajenna klikkaamalla

Peruskoululaisten osalta kävisi sekin, että esim. alakoululaisten opetustunnit alkaisivat myöhemmin ja päättyisivät neljältä-viideltä, jolloin heidän vanhempansa pääsisivät keskimäärin töistä. Tällöin koululaisten ei tarvitsisi viettää pitkää päivää yksinään. Nykyisinhän monen ala-astelaisen koulupäivä kestää 3-4 tuntia, siinä on aika pitkä aika odotella vanhempia jos päivä on alkanut aamuvarhain.

Pari eri "sisääntuloaikaa" auttaisi myös pienentämään luokkakokoja, jos ekaluokkalaisista vaikkapa 1A ja 1B tulisivat aamutunneille kouluun ja 1C sekä 1D aloittaisivat omat tuntinsa vaikkapa klo 12. Suuren osan päivästä pärjättäisiin kuitenkin samoilla opettajilla, ehkä pari tuntiopettajaa vaadittaisiin, jotta opettajille jäisi aikaa myös tuntien valmisteluun.

Opettajat eivät tosin tähän suostuisi ihan heti, sillä varsinkin perjantaisin alakoulujen päivät päättyvät lähes järjestään klo 12-13 aikoihin, jolloin opettajilla alkaa viikonloppu.

Minulle on aina tämä agraariyhteiskunnasta tuttu anivarhain herääminen ollut yhtä myrkkyä, todella karvasta myrkkyä nieltäväksi ja siitä on pään oheen saanut kärsiä koko kroppa.

Muistan kuinka jo ala-asteesta lähtien aamuheräämiset olivat työn ja tuskan takana, kun piti ennen seitsemää herätä jotta ehtii kouluun kahdeksaksi ja aloittamaan päivän mitä virkeimmällä mielenlaadulla mutta kunpa olisikin ollut näin mutta kun ei ollut. Pääsääntöisesti pari ensimmäistä tuntia menivät yhdessä usvassa noina kahdeksan aamuina, poikkeuksiakin mahtui joukkoon ja jos sattui olemaan aamulla liikuntaa, mitä taisi olla hyvin harvoin, tuolloin piristyin ja jaksoin juosta, hyppiä, loikkia, pelata palloa, hiihtää tai tehdä jotain muuta oikein hyvillä mielin mutta annas jos aineena oli matematiikka niin eipä laskennosta meinannut tulla mitään vaan unihiekka alkoi silmäkulmassa kaihertaa.

Minun kohdalla kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että olisin valvonut myöhään. Ei missään nimessä vaan meillä oli säännölliset nukkumaanmenoajat ala-asteen aikana ja osin vielä yläasteellakin ja myöhään sai valvoa vain perjantaina ja lauantaina, sunnuntainakin oli käytävä yhdeksän kieppeissä nukkumaan. Yläasteella tosin treenaaminen hieman myöhästytti nukkumaan menoa kun hallilta pääsi kotiin vasta yhdeksän jälkeen mutta tuollinkin sitä viimeistään kymmenen yhdentoista aikoihin oltiin unia katselemassa. Olin siis aamu-uninen vaikka olisin käynyt illalla nukkumaan kuinka aikaisin tahansa. Vaikka nukuin sen kymmenen tuntiakin, aamuheräämiset olivat myrkkyä minulle.

Sama jatkui läpi yläasteen ja opintojenkin. Aikaisin ylös ja koulutielle tahi opintielle ja ensimmäiset tunnit mentiin epämääräisessä usvassa ja tukalan olon vallitessa. Minulle herääminen edes tuntia myöhemmin oli suuren suuri helpotus ja niin päivinä jolloin koulu tai opinnot alkoivat yhdeksältä olin kuin toinen "mies" aamusella. Puhumattakaan siitä, että jos koulu olisi alkanut kymmeneltä, kuten opinnot muutamina kertoina alkoivat. Tosin opiskeluihin raskautta vastaavasti toi se, että monena aamuna ehdin jo treenata ennen opintojen alkua, mikä tiesi heräämistä kukonlaulun aikaan.

Työelämässä tuskallisimpia ovat olleet ne vuorot jotka alkavat seitsemältä tai anivarhain aamulla. Ilta- tai yövuorot on tehty minua varten ja niinpä suuren osan työuraani olen tehnyt ilta- tai yövuoroja. Mikään ei ole sen mukavampaa kuin valvoa koko yö ja hiipiä vuoteeseen aamulla hetkenä jolloin muut heräilevät ja lähtevät töihin. Nyt olen sikäli siinä onnellisessa asemassa, että vaikka työni alkaa aamupäivällä, se alkaa vasta yhdeksältä, joten saan nukkua vaille kahdeksaan, mikä on jo voitto minulle. Toisaalta raskautta työhöni tuo se, että pääsääntöisesti vuorot ovat kymmenen tunnin mittaisia ja ajoittain henkisesti hyvinkin raskaita.

Liputan myöhäisempien aamujen puolesta ja agraariyhteiskunnan kippaamista jorpakkoon!

vlad.

Havumetsien GM kirjoitti:

Valtaosan kansasta ei enää tarvitse lehmiä lypsää eikä herätä kukonlauluun, mutta yhteiskunta on silti edelleen täysin aamuvirkkujen ehdoilla rakennettu. Kouluihin mennään kahdeksaksi, rakennusmaalle seitsemäksi ja armeijassa herätään kuudelta.

Laajenna klikkaamalla

Yksi syy sille, että työt rakennustyömaalla alkaa klo 7 on logistiikka. Rekat sun muut eivät ole samaan aikaan liikenteessä kuin toimistotyöntekijät.