Väärin kannatettu

Avaan tämän ketjun, koska koen olevani yksi niistä, joiden takia nyt arvokkaan palstamme futisketjut ovat täynnä kannattamisesta suollettua paskaa. Kuten ketjun otsikko kertoo, keskustelemme täällä kannattamisesta - voiko väärin kannattaa, miten suosikkijoukkue tulee valita? Missä menevät kannattamisen rajat?

"En usko, että saan yleistä hyväksyntää. Näkemykseni kieroon kasvaneet..."

Aloitan puolustamalla itseäni. Minua on syytetty vääristä suosikkijoukkueista, mieshuorauksesta sekä gloryhunttaamisesta. Olen saanut kylliksi lokaa niskaani, mielestäni aivan suotta. En pode syyllisyyttä siitä, että valitsen mieluummin Athleticin kuin HJK:n näiden keskinäisessä europelissä.

Esittelen itseni kannattajana. Turkulainen 16-vuotias lukiolainen poika, joka kannattaa Turun Palloseuraa, San Jose Sharksia sekä Athletic Bilbaota. Maajoukkuepeleissä lähinnä sydäntä tietenkin Suomen maajoukkue. Kannatan myös muita maajoukkueita, tästä esimerkkinä Slovakian ja muutaman afrikkalaisjoukkueen sympatisointi. Nämä siis tietenkin jalkapallon puolelta.

"Ei saisi ajatella näin, mut se ei oo ainoo, mitä teen väärin..."

Aloitan aiheella, joka täällä on jostain kumman syystä ihmisiä puhuttanut. Jos kaikille ei ole selvää; kannatin Athletic Bilbaon ja HJK:n välisessä Europa Leaguen karsinnassa Athleticia. Hehkutettuani muutamaa baskien maalia alkoi järjetön ajojahti ja yksityisviestitulva. Haukuttiin mieshuoraksi, gloryhunteriksi, ties miksi. Mielestäni en ole kuitenkaan mieshuora, en gloryhunter. Myönnän, että aloin kannattaa Athleticia vasta viime kauden puolivälissä. Siinä ennen ratkaisevaa Manchester United -ottelua. Jostain kannatuksen on kuitenkin alettava 16-vuotiaan jalkapallofanin kohdalla. Jos kotimainen sarja ei tarjoa tyydytystä, miksi tyytyä siihen? Kannatan toki TPS:ää suomalaisista seuroista, mutta paljon mieluummin valitsen Athleticin kannattamisen HJK:n sijasta. Minun ei tarvitse kannattaa HJK:ta. En arvosta HJK:ta joukkueena, Athleticia arvostan. Any problems with that?

Kuvitelkaa skenaario: Athleticin etenemistä europeleihin toivova suomalainen 16-vuotias lukiolainen jännittää lohkoarvontoja. Arvontakorit ovat tulleet julki; yksi mahdollinen vastustaja on kotimainen joukkue HJK. Tämä kannattaja on kuitenkin syntymästään asti oppinut vihaamaan helsinkiläisiä seurajoukkueita. Etenkin HJK:ta. Tämä suomalainen toivoo Athleticia HJK:ta vastaan, jotta hän näkisi suosikkijoukkueensa livenä edes kerran kauden aikana. Mahdollisuuksia kun ei ole matkata Bilbaoon. Arpa heittää juuri nämä kaksi joukkuetta toisiaan vastaan. Näin ollen hän voi olla tyytyväinen; Athletic saa toivomansa vastuksen, ja ollaan askeleen lähempänä pystiä.

"Joskus aion vielä kääntää kelkkani, ja tehdä korjausliikkeen, aion parantaa kaikki tehdyt vauriot, MELKEIN USKON ITSEKIN..."

Muut kuitenkin käskevät kannattamaan HJK:ta. Se on suomalainen joukkue, sanovat. Sitä pitäisi kannattaa. Mutta entä, kun tuo joukkue ei herätä mitään tunteita? Ja HJK:n voitto tarkoittaisi Athleticin europelien päättymistä tämän kauden osalta. Europelien, joihin toivoi joukkueen pääsevän, jotta viimevuotinen finaalipaikka kirkastuisi finaalin voitoksi. Pitäisikö nyt muka vaihtaa kannattajuutta? Hypätä HJK:n kelkkaan? TPS:n kannattajana ei ole ennenkään tullut HJK:ta kannatettua, sen on toivonut häviävän jotta oma joukkue pärjää. Sama tilanne on nyt.

"Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa - puutteita koodissa, korvaan piittaamattomuudella..."

Olenko muka gloryhunter? Miksi muka? Siksikö, etten kannata Suomessa 24 kertaa kultaa voittanutta helsinkiläisjoukkuetta, kun vastassa on espanjalainen joukkue? Mitä merkittävää Athletic oli saavuttanut viime aikoina, ennen kuin aloin joukkuetta kannattamaan? Copa del Reyn ja Europa Leaguen finaalipaikat tulivat vasta tämän jälkeen. Eikä tätä edes odotettu Athleticilta. Eivätkö Realin ja Barcan kannattajat ole gloryhuntereita? Missä määrin on gloryhunttaamista kannattaa La Ligan kymmenenneksi sijoittunutta? Olisin yhtä hyvin voinut valita valtavirran ja siirtyä mukaan Cristiano Ronaldon ja Lionel Messin hehkuttajiin. Sitä en ole kuitenkaan tehnyt. Kuten puolet maapallosta on, tai siltä ainakin tuntuu.

San Jose Sharksia on tullut kannatettua jo kolmevuotiaasta. Se ei poissulje jääkiekko-TPS:n kannattamista. Sitä on tullut kannatettua kotikaupungin ylpeytenä. Sama juttu futiksen puolella; baskien kannattaminen ei ole poissulkenut TPS:n kannattajuutta. HJK ei ole kuitenkaan minun joukkueeni, eikä sen tarvitsekaan sitä olla.

On totta, että TPS on menestynyt seura. Korostan: kannatan sitä, koska se on kotikaupungin joukkue ja herättää siksi niin paljon tunteita. San Jose Sharksin kannattamisesta en voisi kuvitellakaan luopuvani. Mitä gloryhunttaamista Sharksissa muka on? Palstan kirjoittaja Theofilius linkitti johonkin ketjuun blogikirjoituksen, jossa ruodittiin mieshuoraamista ja gloryhunttaamista. San Jose Sharks oli mainittu tässä kirjoituksessa. Sanottiin, että pitäisi unohtaa Sharksin kannattaminen ja kannattaa kotipaikkakunnan joukkuetta. Niinhän teenkin, mutta kannatan samalla Sharksia. Ja korostan jälleen: Sharks ei ole voittanut kertaakaan Stanley Cupia. Ja kolmevuotiaana en edes tiennyt tärkeimpiä faktoja Sharksista. Miten olen muka kasvanut gloryhunttaukseen?

Palataan jalkapallokannatukseen. Toivon toki, että suomalainen futis saa nostetta. En kuitenkaan halua, että se tapahtuu ulkomaisen suosikkijoukkueeni kustannuksella. Enkä välttämättä halua, että HJK tekee sen. Toivon todella, että suomalainen seura pääsee jossain vaiheessa vielä mukaan eurokarkeloihin. Tällöin toivon sen olevan TPS. Minun ei tarvitse kannattaa Suomesta kuin yhtä joukkuetta, se riittää. Ja kun minulle tarjoutuu mahdollisuus mennä paikan päälle seuraamaan suosikkijoukkuettani, teen sen. Kuten Bilbaonkin kohdalla. Minulla ei ole tunnesiteitä HJK:hon, en voi kuvitella sitä kannattavani.

Ihan sama, vaikka muiden silmissä kannattaisin väärää joukkuetta. Mielestäni te, jotka näin minusta ajattelette, olette väärässä. Vai oletteko vain koko ajan olleet katkeria siitä, että HJK:lla ei ollut mitään saumaa baskeja vastaan? Ymmärrän kyllä, jos näin on, muttei siitä tarvitse minulle avautua. Teidän ei tarvitse alkaa haukkumaan ketään siitä, että kannattaa muuta joukkuetta HJK:n sijasta. Istuisitte vaikka hiljaa ja tyytyisitte tilanteeseen.

Ihan sama, vaikka minun tai Athleticin "sympatiapisteet" laskisivat muiden silmissä. Minua harmittaa ainoastaan, jos pisteitä ei kerry suosikkijoukkueeni pistesarakkeeseen itse sarjassa. Mutta tällöinkin pysyn kannattamani joukkueen takana. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä "oikeinkannattajat" tai HJK-fanit ajattelevat mielipiteistäni. Kannatan mitä kannatan, vittuako se teiltä muilta on pois.

Annan rispektiä niille, jotka kertovat asiat rehellisesti niin kuin ne ovat. Annan rispektiä niille, jotka eivät tule korjaamaan toisen kannatusta, vaan antavat toisen kannattaa haluamaansa joukkuetta. Meillä kaikilla on syymme kannattaa jotakin joukkuetta; joillakin ehkä paremmat kuin toisilla, mutta kannattajuus on tärkeintä. Asui sitten vaikka toisella puolella maapalloa, sillä ei ole mitään merkitystä.

Lopuksi: olen ylpeä siitä, miten kannatan. Olen ylpeä siitä, että kannatan TPS:ää, Athletic Bilbaota ja San Jose Sharksia. Vaikkette siitä pitäisikään. Jos olen silmissänne "vääränlainen kannattaja", sittenpähän olen. Vittuako minua väärät mielipiteenne kiinnostavat.

Boldatut lyriikat Apulannan "Ravistettava ennen käyttöä"-nimisestä biisistä. Sanoitus sopii mielestäni aiheeseen, joten ne ovat lisättyinä tekstiin.

Jaws kirjoitti:

Lopuksi: olen ylpeä siitä, miten kannatan. Olen ylpeä siitä, että kannatan TPS:ää, Athletic Bilbaota ja San Jose Sharksia. Vaikkette siitä pitäisikään. Jos olen silmissänne "vääränlainen kannattaja", sittenpähän olen. Vittuako minua väärät mielipiteenne kiinnostavat.

Laajenna klikkaamalla

Hieno kirjoitus. Et ainakaan minun silmissäni ole vääränlainen kannattaja. Ilman muuta minäkin kannattaisin Unitedia jos vastassa olisi HJK tai jokin muu suomalaisseura jossain karsintapelissä.

Jokaisella on täysi oikeus kannattaa haluamaansa seuraa oli se sitten kotimaasta tai ei.

Erittäin hyvä kirjoitus. Minäkin kannatan MM-karsinnoissa Espanjaa lohkon voittoon. Tosin Suomi voi olla kakkonen, kunhan Espanja menee jatkoon. Espanja-Suomi pelissä symppaan molempia ja toivon tasaista hyvää peliä. En kuitenkaan usko Suomen voittoon tai tasapeliin.

Kaikissa ihmisissä asuu sisimmässä pieni glooryhuntteri. Kaikki ne jotka haukkuvat toisia mieshuoraamisesta, väärinkannattamisesta tai glooryhunttauksesta, ovat itse pahimpia sellaisia! Mahdollisimman köyhän ja alhaisen joukkueen valitseminenkin voi näyttää tosi nöyrältä ja sitten haukutaan vaan kaikkia menestyviä joukkueita, koska ketuttaa kun oma joukkue ei pärjää. Itsensä oikeaksi kannattajaksi ja toisen vääräksi väittäessään, kertoo vain omasta ylpeydestään.

Kaikki tuommoiset kommentit voi jättää täysin omaan arvoonsa ja niille voi vaan nauraa. Eihän sillä ole paskankaan väliä mitä muut sanoo, kunhan ite tietää missä mennään. Kannattaa mitä kannattaa ja mistä maasta tahansa. Whatever. Kiristääkö jollakin päätä? Antaa kiristää.

Loistava kirjoitus. Olen itse asiasta vääntänyt nyt parikertaa ja olen varmasti sitten monen mielestä väärä kannattaja. No olkoon se sitten niin, mutta nautitaan me kaikki siitä oman suosikki joukkueen otteista sanoo muut mitä sanoo. Palstalla on kuitenkin paljon ulkomaalaisten futisseurojen kannattajia, joten ei se kai voi ihan väärin olla. Käykööt Veikkausliigan ja divarifutisten ystävät katsomassa niitä pelejä jos tykkäävät, mikä on myös hieno homma, mutta ei mun mielestä niillä ole oikeutta ruveta vollottamaan väärinkannattamisesta. En yleistä tätä porukkaa.

Ihan mielenkiintoinen aihe ja varmasti sellainen mikä puhuttelee aina. Itsellä on suosikkijoukkueina niitä joista on oppinut pikkupoikana tykkäämään, sekä sellaisia mitä on oppinut myöhemmin symppaamaan asuinpaikkansa takia. Mietiskelin aiemmin näitä juttuja ja totesin omalta kohdaltani että esim. Liverpoolin ja Tapparan kannattaminen on alkanut 80-luvulla alle kymmenvuotiaana jolloin molemmat olivat "kohtuullisen hyviä" lajeissaan. Selkeää gloryhunttaamista siis. Juteltiin asiasta myös joskus mm. kavereiden kanssa ja kyllähän se on luonnollista että nykypäivän junioreista tulee suoraan näitä barca/real faneja ja gloryhunttereita jo suoraan koska nämä seurat ja joukkueet ovat pinnalla tällä hetkellä. Oma kummipoika (8v.) on hyvä esimerkki.. Osaa kyllä luetella kaikki barcan, realin ja Espanjan pelaajat ja heidän tekemänsä maalit, mutta on suorastaan ihmeissään siitä miksi kannan hänelle ainoastaan Liverpoolin fanikamaa kun yksikään Liverpoolin pelaaja ei sano pojalle mitään. Käännytystyötä on siis helvetisti tehtävänä jos meinaa pojan oikeaoppiseksi saattaa.

Jääkiekon MM-kisojen aikaan yleensä on tullut näitä "väärinkannatus" -vääntöjä Suomi-Karjala-lippis-fanien kanssa. Kun itseäni esim. baarissa on enemmän kiinnostanut Detroit Red Wingsin NHL-pudotuspeli, niin sen myötä on suurinpiirtein tuomittu Ruotsin kannattajaksi. Ja eihän se nyt niinkään mene.

Maajoukkueissa kannatan Suomea ja sillä sipuli. Mutta pystyn myös kannattamaan mitä tahansa maata sellaisessa kohtaamisessa, missä Suomi ei ole mukana. Sama seurajoukkuepuolella, kun Tappara, Detroit ja Arsenal on poissa laskuista. Kaikkia noita joukkueita on tullut kannatettua jotakuinkin yli 20 vuotta. Red Wings vähän alle.

Ihan fiiliksen mukaan nykyään on menty, innostuin jopa Italian maajoukkueen pelaamisesta edellisissä futiksen EM-kisoissa ja mitä enemmän tässä ikää tulee, niin sitä helpommalta kaikki tuntuu. Antipatiat muita kohtaan on poistumassa hyvää vauhtia. Mihin niitä edes tarvii? Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Ehdottoman hieno kirjoitus ja otsikkonsa ansainnut aihe.

Andi kirjoitti:

Mietiskelin aiemmin näitä juttuja ja totesin omalta kohdaltani että esim. Liverpoolin ja Tapparan kannattaminen on alkanut 80-luvulla alle kymmenvuotiaana jolloin molemmat olivat "kohtuullisen hyviä" lajeissaan. Selkeää gloryhunttaamista siis.

Laajenna klikkaamalla

Juuri näin ja jos sitä gloryhunter-termiä halutaan käyttää, niin siitähän pääsee eroon vasta, kun kulkee saman seuran mukana myös niinä vaikeina aikoina. Kuten nyt esimerkiksi mainitsemasi Liverpool on hyvä esimerkki: moni nuori on hypännyt kelkkaan menestyksen huipulla, tosifanit ovat mukana vielä tänä päivänäkin.

Loistava teksti Jaws. Jokainen kannattakoon tyylillään ja niillä arvoilla, jotka tuntee tärkeäksi. Ei kai se keneltäkään ole pois, jos nimimerkki X kannatti 2010 Barcelonaa ja viime keväänä Real Madridia.

Kannattaminen on kyllä niin paljon fiilispohjaista ja sisältää paljon sellaista jota ei voi selittää. Ja jokaisen tarina on erilainen, minun suosikkijoukkueet tai asiat eivät ole vaihtuneet pikkupojasta lähtien mihinkään. Kannatan Juventusta, KalPaa, KuPSia, Italian ja suomen maajoukkuetta ja Ferraria jne. eli suosikkini osuvat kahteen kotimaani juttuihin. Vaikka en itse sitä pysty ymmärtämään miksi joku muukin suomesta kannustaa vaikkapa Juventusta tai Manchester Unitedia koska heillä ei ole seuraan mitään siteitä, niin se ei ole heiltä kuitenkaan mitään pois. Vaikka itselläni löytyy esim. Juventukseen isotkin siteet, niin silti jos muutkin juventinot sisimmässään tietävät, että seura on heille se tärkein juttu niin olkoot.

Se vain tulee jatkossakin menemään niin että ne suuret seurat saavat pienempiä seuroja suurempaa kannatusta, koska maassamme esim. Barcelonan näkyvyyskin on paljon suurempi kuin vaikkapa jonkun Anderlechtin tai Rosenborgin. Välillä nämä vain ovat sellaisia juttuja joita ei voi ymmärtää ja asioihin kasvetaan. KalPa ei ollut esim. 15 vuotta sitten mikään kärkiseura, mutta nyt kun menestyy niin se tuntuu hiton hyvältä kun olemme nousseet suosta ja suomi-sarjasta asti kärkikahinoihin. Juventus taas joutui Serie B:n kautta hakemaan vauhtia, jotta sai valtikkansa Serie A:ssa takaisin ja viime kevään mestaruus tuntui siksi hyvältä.

Gloryhunttaus on sanana erittäin vaikea määritellä, mutta jos suosikki on joka lajista aina se joka on ennakkosuosikki ja vahvin, niin tällöin pidän tätä gloryhunttauksena, mutta aina se ei ole niinkään vakava juttu.

Jos todellakin tuntee vahvaa sidettä ja fiilistä johonkin seuraan, niin siitä kannattaa todellakin pitää kiinni. Ei kannata lähteä muuttamaan suosikkiaan sen takia, ai että miten paljon itsekin pienenä sain esim. paskaa ja kiusantekoa jollain ala ja ylä-asteella kun kannustin Schumacheria ja Ferraria enkä Häkkistä ja Räikköstä ja McLarenia ;)

Grainger kirjoitti:

Juuri näin ja jos sitä gloryhunter-termiä halutaan käyttää, niin siitähän pääsee eroon vasta, kun kulkee saman seuran mukana myös niinä vaikeina aikoina. Kuten nyt esimerkiksi mainitsemasi Liverpool on hyvä esimerkki: moni nuori on hypännyt kelkkaan menestyksen huipulla, tosifanit ovat mukana vielä tänä päivänäkin.

Loistava teksti Jaws. Jokainen kannattakoon tyylillään ja niillä arvoilla, jotka tuntee tärkeäksi. Ei kai se keneltäkään ole pois, jos nimimerkki X kannatti 2010 Barcelonaa ja viime keväänä Real Madridia.

Laajenna klikkaamalla

Tästä postauksesta Graingerille iso peukku ja + 1.

Sama Jawsille hienosta avauksesta! Keskustelu "oikeinkannattamisesta" on yksi hämmentävimmistä keskusteluista urheilufoorumeilla. Suomalaisen fanittajan kannatusjärjestyksen pitäisi kai olla jotain seuraavaa:

1) Kansallinen taso: Joukkue kotikaupungista tai kotiseudulta
2) Kansainväinen taso 1: Kotimaiset joukkueet yli muiden
3) Kansainvälinen taso 2: Keskikastin jengit tai altavastaajat, ei missään nimessä menestyjät tai isolla rahalla pyörivät.

Kaipa tuo on joku nationalismin kyhäelmä globaalissa maailmassa?

Grainger kirjoitti:

Juuri näin ja jos sitä gloryhunter-termiä halutaan käyttää, niin siitähän pääsee eroon vasta, kun kulkee saman seuran mukana myös niinä vaikeina aikoina. Kuten nyt esimerkiksi mainitsemasi Liverpool on hyvä esimerkki: moni nuori on hypännyt kelkkaan menestyksen huipulla, tosifanit ovat mukana vielä tänä päivänäkin.

Laajenna klikkaamalla

Tässähän tämä on hyvin tiivistetty. Tässä vaiheessa ei Jawsia voi vielä gloryhunttariksi haukkua, vaikka hän kannattamisen aloittikin sensaatiomaisen ManU-voiton jälkeen. Kannattaisiko Jaws Bilbaoa jos ManU olisi raiskannut baskit toisessa osaottelussa? Entä jos Bilbaon Primera Division taival päättyisi tulevina kausina, pysyisikö Jaws valitsemansa joukkueen rinnalla? Emme varmaan koskaan saa tietää.

Faktahan on se että urheilun seuraaminen ilman suosikkia ei ole kovinkaan mielekästä, joten jos haluaa seurata laadukkaampaa jalkapalloa kuin kotimaalla on tarjota niin pakkohan se on joku joukkue suosikiksi valita. Tietystikään tunneside kyseiseen joukkueeseen ei voi nousta yhtä korkealle kuin joukkueeseen johon on "syntynyt", mutta eihän se toki joukkueen kannattamista estä.

No monella on varmasti se kokemus, että siihen omaan kotikaupungin joukkueeseen on helpompi luoda sellainen pysyvä kannatusside kuin ulkomaiseen jengiin. Ainakin oma kokemukseni on se, että ulkomaisiin joukkueisiin on todella vaikea sitoutua pitkäksi aikaa. Ehkä se auttaisi, jos kävisi silloin tällöin katsomassa matseja ulkomailla paikan päällä tai jos olisi joku ystävä, joka kannattaa samaa jengiä. Onhan Suomessa näitä ulkomaisten joukkueiden kannattajayhteisöjäkin nykyisin.

Lapsuuden suosikkijengi Liverpool ei merkitse mulle nykään oikeastaan yhtään mitään. Jotenkin kyllästynyt koko joukkueeseen ja naiiveihin kannattajiin. Vastaavasti olen tänä vuonna ihastunut MLB:n Washington Nationalsiin. Saa nähdä, muuttuuko tämä ihastus pysyväksi rakkaussuhteeksi. Voi olla että muuttuu, voi olla että ei. Sen sijaan kotimaisten suosikkijoukkueitteni kohdala tällaisia muutoksia ei tapahdu. Side TuToon ja Interiin säilyy vahvana, kun joukkueita näkee säännöllisesti paikan päällä.

Ja kyllä noihin isoimpiin futisjengeihin liittyy jotain sellaista tiettyä muovisuutta. En voisi ikinä kuvitella, että kannattaisin jotain Real Madridia. Pikkupoikien juttuja. On jotenkin jännempää ja uniikimpaa kannattaa jotain vähän pienempää joukkuetta. Tai sitten jonkun ison jenkkisarjan joukkuetta, koska näitä jenkkisarjoja ei kuitenkaan ihan joka kadunkulman pikkupojat seuraa, kun ollaan öisin nukkumassa eikä väijymässä striimejä.

Kyllä Valioliiga on paljon parempaa viihdettä kuin Veikkausliiga. Kokonaisuutena Valioliiga on mielenkiintoisempi sarja. En jaksa katsoa Veikkausliigaa tv:stä, ellei kyseessä ole Interin peli. Mutta en myöskään voisi ikinä muodostaa samanlaista sidettä valioliigajoukkueeseen kuin mitä Interiin on näiden kaikkien lukemattomien matsien aikana vuosien saatossa muodostunut.

Saa nähdä, miten homma muuttuu, jos ja kun muutan jossakin vaiheessa Turusta pois. Olenko edelleen yhtä vahvasti TuTon ja Interin mies, vaikken näekään jatkuvasti pelejä paikan päällä? Tai olisiko siteeni Liverpooliin säilynyt, jos olisin joskus kolme tai neljä vuotta sitten käynyt tsiigaamassa pari matsia Anfieldilla?

Joka tapauksessa arvostan niitäkin futisfaneja, jotka kannattavat vain ulkomaisia joukkueita ihan siinä missä muitakin faneja. Halusin vain tuoda esille niitä syitä, miksi näitä kannattajia joskus vähän vieroksutaan. Ihminen kun toimii niin idiootilla tavalla, että kun ei pysty itse käsittämään jotakin asiaa (tässä tapauksessa lujaa kannattussidettä isoon englantilaiseen tai espanjalaiseen jalkapallojoukkueeseen), niin sitten sillä tavalla ajattelevia ja kokevia ihmisiä täytyy alkaa halveksia. Sama logiikka toimii myös esim. uskonasioissa. Kun joku tulkitsee Raamattua eri tavalla, niin häneen suhtaudutaan vainoharhaisesti eikä hyväksytä sitä, että hän nyt kokee nämä jutut toisin ja sillä hyvä.

Voin itse paljastaa miten aloin kannattaa Unitedia. Joskus 2000-luvun alkupuolella katsoin TV-stä Unitedin ottelua ja mieleen jäi jostain syystä Darren Fletcherin maalituuletus. Ei siinä tuuletuksessa mitään ihmeellistä ollut mutta jostain syystä se vain jäi mieleen.
Siksi Fletcher onkin yksi suosikkipelaajistani, hänen ansiostaan United are the team for me!

Pikkuhiljaa aloin kiinnostumaan enemmän ja enemmän. Ennen en ollut paljon fudista seurannutkaan.

Lubeman kirjoitti:

pakkohan se on joku joukkue suosikiksi valita. Tietystikään tunneside kyseiseen joukkueeseen ei voi nousta yhtä korkealle kuin joukkueeseen johon on "syntynyt", mutta eihän se toki joukkueen kannattamista estä.

Laajenna klikkaamalla

Tuohon lainauksesta tummentamaani kohtan tosin on pakko sen verran sanoa, että ei se aina ole tietoinen valinta että "hmm.. mulla ei ole suosikkijengiä, valitaanpa joku sopiva."

Kuten olen maininnut, oma suursuosikkini on FC Kööpenhamina, syystä että pelasin kyseisessä seurassa useamman vuoden junnuissa. Sen suhteen nyt tuskin tarvitsee paljon tuon enempää kertoa mistä fanitus syttyi, eli seuran logo oli omassa pelipaidassa ja lisäksi sitä tuli käytyä katsomassa aika monta matsia Parkenilla aikanaan. Ja muutama vierasmatsikin, esim. Lyngbyssä oli hyvä käydä kun asuttiin siinä aikalailla tuntumassa.

Samoihin aikoihin siellä asuessamme Peter Schmeichel oli juuri siirtynyt Manchester Unitediin, ja oli Tanskassa luonnollisesti jokapojan sankari ja ManU:n pelejä näytettiin tv:ssä samoin kuin Espanjan liigasta tuli Michael Laudrupin matseja ja Italiasta sekä Saksasta näytettiin Brian Laudrupin matseja. Schmeichelin uskomaton sankarihahmo sai tuolloin 11-vuotian Ikerin piirtelemään ManU-kuvia paperivihot täyteen ja siellä oli huoneeni seinällä Pro Hockeyn Marty McSorley -tappelujulisteiden vieressä isot ManU-julisteet, eli sekin fanitus lähti siitä ns. itsekseen hiljalleen ja sen kummemmin valitsematta liikkeelle puhtaasti Schmeichelistä vuosien 1992-93 tienoilla. Ja tuohon aikaan ei ollut pienintäkään tietoa siitä miten kyseinen ManU on mahtanut pärjätä viime aikoina tai koskaan aiemminkaan.

Siinä siis omat suhteeni näihin kahteen suuresti kannattamaani ulkomaalaisseuraan, lähinnä tuon esille siis sen puolen että kyllä niihinkin voi aika kiinteästi ja luonnollisesti kasvaa kiinni jo pikkujunnuna. Ja tällä en edelleenkään pienimmässäkään määrin tuomitse niitä, jotka selvemmällä jaolla ovat esim. vanhemmalla iällään valinneet sen oman suosikkinsa. Joku syyhän siihen aina on että jonnekin päin se mieli ja mieltymys kallistuu, mutta kun se tapahtuu pienen pojan ns. viattomassa ja tietämättömässä maailmankatsomustilassa, ei sitä voi ainakaan kovin pahaksi gluryhunttaukseksi kutsua.

Ja tässä valossa minullakin on vaikea kuvitella, että joskus parinkympin tienoilla olisin jonkun futisjengin valinnut suosikikseni jos se ei sitä ennen ole pätkääkään sytyttänyt, mutta hienoa se on että niinkin voi käydä ja fanisuhteita syntyy lisää joko kotimaisiin tai ulkomaisiin seuroihin.

Mutta joo, mainitsepa jollekin että suosikkijengi Köpiksen lisäksi on ManU, niin aika monella tulee mieleen että gloryhunter valinnut ManU:n silloin Becksin ja kumppaneiden kultavuosina seuran triplajuhlissa jne. Totuus kuitenkin on aivan jotain muuta, ja sen takia ei pajon muiden puheet hetkauta jos 31-vuotisesta elämästäni olen sitäkin seuraa fanittanut jo 20 vuotta. Köpistä vielä kauemmin, ja PK-35 ja HIFK ovat olleet sydämessäni vielä sitten sitäkin kauemmin jostain 6-vuotiaasta asti eli aika pitkiä nämä omat suhteet suosikkiseuroihini ovat jo olleet.

Heipä hei, väärän kannattamisen oppikirjaesimerkki esittäytyy täällä.

Myös turkulaisena olen kasvanut ikään kuin TPS:n kelkkaan ja kyllä kannatankin TPS:ää SM-liigassa, jos sieltä joku täytyy valita. SM-liiga -otteluita katson kaudessa ehkä 15. Suurin osa paikan päällä TPS:n kotiotteluita ja sitten finaaleita jos muistan. Pointti on se ettei TPS kiinnosta juurikaan, paitsi silloin kun se pärjää. Siinä mielessä olen varmaan vähän gloryhunter. Kyllä, keväällä 2010 kävin katsomassa jokaisen TPS:n playoff-ottelun kotona ja pari myös vieraissa. Runkosarjaa kävin katsomassa ehkä 10 ottelua paikan päällä, mitään urpo-tvtä tai sen nettistreameja en ole koskaan edes harkinnut ostavani, ei kiinnosta. Edelliskaudella kun Tepsillä sujui vähän alakanttiin, en jaksanut hallille raahautua. Feikkausliigasta en viitsi edes mainita. Taisin joskus 10 vuotta sitten käydä katsomassa jonkun TPS-Jaro -ottelun johon ilmaisliput sain. Osaisin ulkomuistista heittää ehkä 10 veikkausliigapelaajan nimen. Kotimainen futis ei kiinnosta.

Red Wingsiä tulee tihrustettua sen sijaan ~70 peliä kaudessa nyt kun internet sen mahdollistaa. En ole ikinä käynyt paikan päällä Detroitissa, enkä edes tunne yhtään siellä asuvaa ihmistä. Ei oikeastaan ole edes mitään syytä miksi aloin kannustamaan Detroit Red Wingsiä. 1997 keväällä playoffeissa se oli jostain syystä se joukkue, joka kiinnosti. Parhaimmat kannatuskokemukset ovat ehdottomasti Detroitin parista, kevään 2008 Stanley Cup nyt toki parhaana mielessä. Aamuyöstä monitorin vieressä postimerkin kokoiselta streamilta sitä tihrustettiin ja tuuletettiin kun MAF istui kiekon päälle ja se lirahti verkkoon. Livenä olen ollut näkemässä SM-liigan finaaleita neljänä kautena. 2000, 2001, 2004 ja 2010. Hallissa on aina ollut hyvä tunnelma ja olen siellä kyllä mukana hyppinyt ja laulanut ja huutanut, muttei voitosta ole tullut sitä samaa tunnetta kuin Red Wingsin voittamasta ottelusta. Tärkein mittari on tietysti se, että Jatkoajassa en TPS:n osioon kirjoita ikinä, Detroitin ketjuun sitten varsin aktiivisesti. Olen siis muovinen gloryhunter ja mieshuora.

Kuten jo aikaisemmin viestissä mainitsin, suomalaisfutista en seuraa käytännössä ollenkaan. Bundesliigaa ja Valioliigaa oikeastaan tulee seurattua, sekä arvokisoja tottakai. Bayern München on ehdoton suosikkini eurokentillä ja Saksassa. Valioliigassa sen sijaan Arsenalista olen pitänyt ja Spurs on sellainen uusi kakkossuosikki sieltä.

Hyvä avaus Jawsilta ja sympatiat sinne suuntaan siinä mielessä, että ollaan tämän kannatuksen suhteen hyvin samoilla linjoilla.

Sekava viesti, pistetään kaljan ja väsymyksen piikkiin.

Oma suosikki on FC Bayern München, koska on siellä tullut käytyä ja tykästynyt koko maahan ja kulttuuriin siinä samassa.

Itseäni häiritsee näissä Real/Barca mieshuorissa se, että kaikki ovat vaihtaneet lädifutiksesta näiden kahden seuran pariin kun ManU ja muut eivät menestyneetkään enään samaan malliin ja silti väitetään miten on lapsesta saakka oltu faneja, vaikka totuus on juuri päinvastainen. Ei siinä vielä kaikki, vaan nämä tyypit vielä haukkuvat muita joukkueita ja aliarvioivat niitä, FC Bayern Müncheniä etunenässä. Esim. viime keväänä Bayern voitti Realin täysin tuurilla ja tuolta Realin vanhasta kausiketjusta lainaan tähän Nurmisahan kommentin:"Minun mielestäni on ongelma tippua Mestarien liigan välierissä melko selvälle altavastaajalle.". Ei ole mitenkään henkilökohtainen syytös sinua kohtaan, Nurmisaha, vaan kuvastaa mielestäni muiden joukkueiden asemaa näiden 2 suuren joukkueen fanien keskuudessa. Ehkä kaikki kahden edellä mainitun joukkueen fanit eivät ole tuollaisia, mutta näin täälläpäin.
Toivottavasti en saa kauheaa vihaa niskaani tästä.

Edit: Kaikki eivät siis ole gloryhuntereita.

Itsellä ei ainakaan ole ollut aikaisemmin muita fanitustiimejä, ennen Barcaa ja Cityä. Ja aion pysyä näiden rinnalla aina, vaikka kumpikaan ei voittaisi koskaan ikinä enään mitään.

Monille sellaisille, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet jonkin tietyn kiekko/futisseuran lähellä ja kannattaneet sitä penskasta asti, näyttää olevan vaikea hyväksyä mitään muunlaista kannatusta. Tämä on toki helppoa jos se suosikkijoukkue tulee äidinmaidossa, mutta kaikillepa ei tule.

Minä olen syntynyt Helsingissä, asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Vantaalla ja nyt nelisen vuotta Espoossa. Mitäs tai ketäs minun pitäisi kannattaa, jotta se olisi oikein kannatettu? Stadista muutin pois niin nuorena etten vielä edes tiennyt HIFK:ta tai Jokereita. Vantaan koen eniten kotikaupungikseni, mutta ei kiinnosta nuo alasarjat niin paljoa, että olisi vantaalaisjoukkueita tullut koskaan kannatettua. Parikymppisenä muutin Espooseen, mutta eipä ne tunnesiteet tässä vaiheessa enää väkiseltään syty. Minulla ei siis ole ollut suosikkijoukkuetta SM-liigassa tai Veikkausliigassa koskaan.

Yleensä se suosikkiseura tulee ihan fiilispohjalta tilanteen mukaan, välillä naurettavan pienistä asioista. Esimerkiksi Suikkasen TPS:ää symppasin kovasti 2010. Oli mukava seurata organisaatiota, jossa on hyvä yhteishenki ja tahtotila päällä, varsinkin kun joukkue oli pyörinyt sijoilla ynnä muut useamman vuoden. Tällä hetkellä HC TPS ei kuitenkaan herätä sen enempää positiivisia kuin negatiivisiakaan fiiliksiä.

Futiksen EM-kisoissa 2008 jäi mieleen todella tiukka ja dramaattinen puolivälieräkamppailu Turkin ja Kroatian kesken. Fiilikset olivat aluksi neutraalit, mutta jossakin vaiheessa ottelua aloin toivoa Turkille voittoa. Ehkä siksi että Turkki oli pelillisesti vähän altavastaaja ja Hamit Altintopilla oli hieno takatukka (ilman mitään eroottista latausta). Lopputurnauksen ajan symppasin Turkkia.

Futiksen MM-kisoissa 2010 Uruguay muodostui suosikkijoukkueeksi. Olikohan perusteena nyt sitten pienehkö mutta perinteikäs jalkapallomaa, Diego Forlanin pari komeaa vaparimaalia ja huima taistelu Ghanaa vastaan pelin loppuhetkillä puolivälierissä. Unohtamatta Suarezin käsitorjuntaa.

Oikeastaan ainoa seurajoukkue missään koskaan, jota olen jaksanut seurata vuodesta toiseen on Montreal Canadiens. Tässäkin syy on nyt niin typerä ja "gloryhuntterimainen" kuin Saku Koivu. Ihan puhtaasti sen takia kun 95 maailmanmestaruuden jälkeen pikkupojan sankari Saku Koivu lähti Montrealiin, niin aloin seuraamaan Montrealin otteita. Lopulta Saku lähti Kaliforniaan, mutta 13 vuotta oli tehnyt tehtävänsä enkä enää osannut olla symppaamatta punapaitoja. Toki olin katsonut pelejä aktiivisesti vuodesta 2005 ja oppinut "tuntemaan" lähes koko kokoonpanon ja prospect poolin, joten sikäli jonkinlaista etäistä tunnesidettä oli ehtinyt seuraan syntyä.

Toisilla se suosikkiseura tulee synnyinkaupungin ja lapsuuden mukana, toisilla ei. Minulla se tulee näköjään pitkälti yksilöiden mukana. Hienot pelimiehet ja kovat yksilöt sytyttävät minussa sen kiinnostuksen urheiluun ja sitä kautta myös jotakin seuraa kohtaan. Voin ihan suoraan myöntää että Anaheim ei takuulla tule kiinnostamaan, kun Koivu ja Selänne lopettavat. Toisaalta Minnesotan otteita tulen varmasti seuraamaan aktiivisesti, kiitos Mikko&Mikke -kaksikon sekä uusien hankintojen Parisen ja Suterin.

Liekö tämäkin sitten väärin kannatettu.

Eiköhän tämän voi kiteyttää niin, että ne jotka kokevat tarvetta ruveta perustelemaan kannattamisiaan muille, saattavat ollakin "vääriä kannattajia" ;) Se koira älähtää, joka nappaa aikaisen madon vai miten se meni.

ufon_kaakao kirjoitti:

Eiköhän tämän voi kiteyttää niin, että ne jotka kokevat tarvetta ruveta perustelemaan kannattamisiaan muille, saattavat ollakin "vääriä kannattajia" ;) Se koira älähtää, joka nappaa aikaisen madon vai miten se meni.

Laajenna klikkaamalla

No tämä. Jos kannattamisessa on jotain jatkuvaa perustelemista vaativaa, on siinä alun perinkin jotain vikaa.

Mun puolesta kaikki saa kannattaa mitä joukkueita haluavat. Jotkut metsästävät urheilusta voittoja, pokaaleja ja menestystä ja unelmia. Toisille tärkeämpää on yhteisöllisyys, paikallisuus ja joukkueen "kanssa" kuljettu matka. Henkilökohtaisesti en tule koskaan ymmärtämään lädipallon, tai vaikka NHL-joukkueiden intohimoista kannatusta ilman mitään sidettä joukkueeseen ja/tai kaupunkiin. Jos joku kuitenkin sieltä nautintonsa saa, niin olkoon sitten niin.

Avausviestistä jäi mieleen kirjoittajan 1,5 vuoden(!) kannatussuhde Athletic Bilbaoon. Mitä helvettiä? Ei tossa ajassa voi ehtiä. Mä olen kannattanut Jokereita jotain 15-vuotta ja suhde syvenee edelleen tasaisella tahdilla ja vasta ihan viime vuosina on alkanut tuntumaan, että on oikeasti erottamattomasti kiinni seurassa. Torontoa olen NHL:ssä nyt sympannut muutaman vuoden ajan, mutta yhä edelleenkään tappiollisen ottelun jälkeen en oikein edes jaksa olla harmissani. Huonosti pomppineet kiekot voivat vituttaa hetken, mutta siihen jää. Aivan eri asia on, kun talsin marraskuussa Areenalta olkapäät korvissa vastatuuleen kohti asemaa jonkun tappiollisen ilvespelin jälkeen. Vituttaa koko kotimatkan niin ettei veri meinaa kiertää ja (liian) usein on loppuiltakin pilalla ja se on ihan varma, että Jatkoaikaa en ainakaan avaa. Kolikon paremmalla puolella on sitten ne HIFK-, Kärppä- ja muut isot voitot joista tienataan kuittailuoikeudet frendejä ja perheenjäseniä vastaan ja maalikoostetta kelataan pitkälle yöhön.

En mä väitä olevani mikään oikeinkannattaja, mutta en vaan käsitä, kuinka jotkut voivat saavuttaa samanlaisen tunneskaalan seuraamalla jotain La Ligaa tai vastaavaa. Miten siitä joukkueesta tehdään osa arkea ja elämää yleensäkin, jos se ei sitä ole luonnostaan? Olen lukenut perusteita tähän aiheeseen jo kyllästymiseen asti, mutta aina sieltä tulee ne samat jutut. Pelityyli, suosikkipelaajan seura, peliasut/logo yms. yms. Nämä ovat kaikki hyviä syitä sympata jotain joukkuetta, harrastan sitä itsekin paljon, mutta kannattamisen mä nään silti eri asiana.

Ehkä se suurin ongelma tuossa mertenvälisissä kannatussuhteissa on se, että fanitettava seura valitaan poikkeuksetta itse ja sitä kautta koko asetelma on alusta asti keinotekoinen. Ylivoimaisesti suurin osa NHL- ja valioliigasuosikeista painottuu tälläkin palstalla niihin menestyneimpiin seuroihin, joten on aika turvallista olettaa, että ainakin osa niistä valinnoista on tehty pokaaleiden ja tähtipelaajien perusteella, joka ei mun kannatusideologiaan oikein sovi.


Silti. Kuten sanoin, annetaan kaikkien kukkien kukkia ja mun puolesta ihmiset saa kannattaa vaikka Ruotsia, jos siitä tulevat hyvälle mielelle. Niitä juttuja ei vaan oikein jaksaisi kuunnella, että "miten sä jaksat SM-liigaa/Veikkausliigaa seurata, kun niissä on ihan paska taso?"

En seuraa liigaa. Seuraan joukkuetta.

Andi kirjoitti:

. Mietiskelin aiemmin näitä juttuja ja totesin omalta kohdaltani että esim. Liverpoolin ja Tapparan kannattaminen on alkanut 80-luvulla alle kymmenvuotiaana jolloin molemmat olivat "kohtuullisen hyviä" lajeissaan. Selkeää gloryhunttaamista siis.

Laajenna klikkaamalla

Itse en kykene ymmärtämään ulkomaalaisten seurojen vuoksi "valutettuja kyyneleitä" mutta en myöskään tätä edellä esitettyä väittämää. Mulle on aivan se ja sama kuka kannattaa ja mitä kannattaa, mutta tekeekö se minusta automaattisesti gloryhunterin, jos kannatan pikkupoikana seuraa joka menestyy? Olenko minä gloryhunter kun aloitin kannattamaan Jokereita pikkupoikana,silloin kun seura menestyi hyvin? Kannatin oman kotikaupunkini seuraa, mutta se vain sattui menestymään, joten se on väärin?

Henkka kirjoitti:

Ihan fiiliksen mukaan nykyään on menty, innostuin jopa Italian maajoukkueen pelaamisesta edellisissä futiksen EM-kisoissa ja mitä enemmän tässä ikää tulee, niin sitä helpommalta kaikki tuntuu. Antipatiat muita kohtaan on poistumassa hyvää vauhtia. Mihin niitä edes tarvii? Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Laajenna klikkaamalla

Tämä tuli kyllä kuin omasta suusta. Jopa tuo Italian symppaus viime EM-kisoissa menee kohdilleen. Ei olisi joitakin vuosia sitten tullut kyseeseenkään. Toki pieniä antipatioita on hyvä pitää elossa, jotta tiettyihin matseihin saa sopivan tunnetilan päälle, mutta ovat ne kyllä melkoisesti laimentuneet nuoruusvuosista. Nykyään arvostan perinteisiä seuroja, niiden historiaa, kannatuskulttuuria ja saavutuksia. Ei todellakaan jaksa enää tuntea vihaa mitään futisseuraa kohtaan, vaan mieluummin ottaa sen fiiliksen niidenkin pelien seuraamisesta. Sama homma eri liigojen kohdalla. En todellakaan jaksa lähteä vääntämään joidenkin sarjojen tasoeroista tai dissata niitä, kun kuitenkin katson noin 4-5 eri maan sarjaa. Toinen mikä on huomattavasti viime vuosina helpottunut, on tappioiden hyväksyminen. Varsinkin paremmalleen häviäminen on nykyään varsin kivutonta. Pari viimeisintä selkäsaunaa Barcelonalta CL-finaaleissa on ollut yllättävänkin helppoja ottaa vastaan, kun toinen osapuoli on ollut kentällä kaikessa parempi.

Ja ketjun aiheeseen liittyen: vaikea se on tosiaan sanoa, että mikä on kenellekin oikea tapa kannattaa tai valita suosikkiaan. Nykypäivän skidit valitsevat taatusti Barcelonaa ja Real Madridia, kun niitä joka tuutista tarjotaan. Koulutarvikkeissa, nuorten vaatteissa ja vähän kaikessa muussa on saatavilla suurseurojen logoilla varustettuja tavaroita. Vaikea siinä on jotain Port Valea bongata suosikkijengiksi. Näin se menee ja pääasia lienee, että itse siitä kannattamisesta saa jotain. Turha siellä Veikkausliigan matseissa on roikkua, jos ei kerta kaikkiaan sytytä. Itse olen pitkästä aikaa taas tuonkin sarjan löytänyt. Paikanpäällä on mukava käydä, kun nurmi tuoksuu ja pelin äänet tulee ihan eri tavalla esille.

Iker kirjoitti:

fanitus lähti siitä ns. itsekseen hiljalleen ja sen kummemmin valitsematta liikkeelle puhtaasti Schmeichelistä vuosien 1992-93 tienoilla. Ja tuohon aikaan ei ollut pienintäkään tietoa siitä miten kyseinen ManU on mahtanut pärjätä viime aikoina tai koskaan aiemminkaan.

Laajenna klikkaamalla

Taas kuin omasta kynästä, tosin itsellä syynä Eric Cantona. Kausikin sama. Aloin kunnolla futiksen seuraamisen juuri näihin aikoihin ja Cantonan siirtyessä Manchester Unitediin, tuli myös seura ”valittua” samalla. Hyvään aikaan tosin sen ikäiselle jannulle, kun seuraavana keväänä tuli ensimmäinen mestaruus sitten vuoden 1967. Muita seuroja en sitten olekaan koskaan kannattanut, mutta sympaan kyllä joitakin: Southampton, Nottingham ja Sheffield W Englannista, sekä 1. FC Köln ja AIK muualta Euroopasta. Nämäkin olleet mukana ihan pikkusällistä asti, kaikki varsin erilaisista pikkusyistä. Esimerkkinä 1. FC Köln, jonka kotikaupungin tuomiokirkko jäi pikkupojalle päällimmäisenä mieleen parin viikon Saksan-reissusta. Ei se sen kummempaa aina tarvitse. Kaikki muut maailman seurat menee sitten fiilispohjalta ja saattavat vaihdella vuosittain. Esimerkiksi Barcelonan ja Real Madridin matsit tai Milanon paikalliset. Nämä ovat aina odotettuja pelejä, mutta olen vuosien saatossa ollut kummassakin pelissä ihan fiilispohjalta toisen puolella. Ihan neutraalisti en osaa pelejä katsoa.

ufon_kaakao kirjoitti:

Eiköhän tämän voi kiteyttää niin, että ne jotka kokevat tarvetta ruveta perustelemaan kannattamisiaan muille, saattavat ollakin "vääriä kannattajia" ;)

Laajenna klikkaamalla

Erikoinen kommentti. Itse kyllä ihan mielenkiinnolla luen, että mistä kenenkin palo tiettyihin joukkueisiin on peräisin. Sitähän keskustelupalstalla tehdään, keskustellaan. Miksi ihmeessä ei voisi perustella muille kannattajille, mistä oma kannattaminen on lähtöisin?
Saanko kertoa muille pubissa, että miksi pidän vehnäoluesta? Vai herättääkö se heti sellaisen olon, että olen feikki joka oikeasti juo kotona Pirkka-olutta?

Turussa syntyneenä, on TPS:n kannattaminen sekä lätkässä että futiksessa tullut jo äidin maidosta. Myös TuTon puolesta liputan ja olen liputtanut pienen ikäni. Vaikka en enää asu Turussa pyrin käymään mahdollisuuksien mukaan katsomassa molempien matseja, liian usein kuitenkin tulee matsien aikana oltua ratin takana ja auran aaltojen armoilla. Kotimaisista seuroista en voisi kuvitellakaan seisovani muiden puolella.

Olen ollut Manchester Unitedin kannattaja niin kauan kuin muistan, ja tästä voidaan syyttää isoveljiäni sekä mummoni edesmennyttä miestä joka antoi minulle lahjaksi ManU:n t-paidan kun olin 5-6 vuotias. Se on ollut minulle siitä asti suosikkijoukkueeni ulkomaisista jengeistä. Siitä on varmasti lähtenyt sekin että valioliiga on minusta ainoa oikea, paras liiga. Hyvin simppeliä, siellä missä pelaa suosikkijengini, on automaattisesti maailman paras liiga :) . Vaikka vieläkin toki olen sitä mieltä (valioliiga=paras liiga), olen vasta nyt iän karttuessa alkanut seuraamaan myös muiden maiden sarjoja. Euroopan suurimmista/parhaista liigoista joihin lasken Englannin, Saksan, Ranskan, Espanjan, Hollannin ja Italian, en seurannut vuosiin muita kuin Englannin valioliigaa, mutta nyt viimeisen parin vuoden aikana olen alkanut seuraamaan myös Saksan, Espanjan ja Hollannin liigoja. Ranskan ja Italian liigoja en seuraa ollenkaan, johtuu ehkä siitä etten pidä maiden maajoukkueista lainkaan.

Kun ManU on ollut minulle aina paras joukkue ja Englannin valioliiga paras liiga niin on Englannin maajoukkueen kannatus tullut siitä sitten aika automaattisesti. Vaikka Englanti ei ole meikäläisen eliniän aikana saanut muutakun lähinnä vitutuksen tunteita hävittyjen pilkkukisojen jälkeen niin uskoa löytyy, eiköhän juhlita sitten 2014 Brasiliassa sitten ;) .

Jawsille vielä peukkua ja oluttuoppeja täältä hienosta avauksesta.

Arvasin, että tämä aihe saa oman ketjunsa, ja hyvä näin.

Minulla ei ole hirveästi sanottavaa tuohon kannatusasiaan, kun itse kannatan Real Madridia, ja olen vuodesta 1998 näin tehnyt. Vanhoina hyvinä aikoina Gutilla ei ollut tatuointeja, ja se pelasi kärjessä, mjitaah?

Mielestäni Variksella ja ufon_kaakaolla hyvät pointit tuossa yllä. Ei periaatteessa ole kenenkään muun asia mitä jengiä joku kannattaa, eikä sitä tulisi joutua selittelemään, koska pääosinhan tuo selittely on jotain itselleen todistamista. Kukin toki taaplaa omalla tyylillään, mutta kannattaako edes ottaa niin hirveästi stressiä siitä mitä jotkut yksityisviesteillä pommittavat nettihörhöt ajattelevat? Ei mun mielestä.

Itse iskisin tuon yllä kirjoittamani argumentin vastapainoksi pöytään vielä toisenlaisen kortin. Hienovaraisuuden ja tietynlaisen tilannetajun. Jos nyt sattuu miettimään niin kovasti miltä muista tuntuu oma kannattaminen, niin pitääkö silloin riehua espanjaksi caps-lockit pohjassa jatkoajan liveseurannassa? Vieläpä tilanteessa jossa liveseuraajat koostuvat muutamista yleisistä futiksen ystävistä, melko monesta Klubi-kannattajasta ja yhdestä kaverista, joka kannattaa uskollisesti ja ehkä vähän päällepäin muovisesti, omaa Athleticiaan. Tämä "muovisuus" siksi, että on hyvin yleisesti tiedossa miten vähän aikaan Jaws jengiään on kannattanut, koska hän itse sen rehellisesti on myöntänyt. Mikä osaltaan on kyllä myös hatunnoston arvoista toimintaa. Itse kuitenkin yrittäisin kontrolloida ulosantiani tuossa tilanteessa, etenkin jos oikeasti harmituisin siitä että saatan saada noita väärin kannatettu-syytöksiä yksityisviesteinä. Periaatteessa tuona surullisena iltana liveseurannassa itsekin olleena pidin aluksi erittäin sopimattomina ja mauttomana noita "GOOOL DE ADURIZ"- huutoja, ennen kun aloin asiaa sitten syvemmin kelaamaan. Ja sopimattomina vain siksi, että olosuhteet niin määräsivät. Mutta joo, pointti taisi aueta.

Esimerkiksi Jawsin kannattamiseen on tätä nykyä helppo suhtautua, kun mies on ollut suhteestaan Athleticiin rehellinen, ja jokainen varmaan tietää että tuo kannatus nyt alkoi vasta viime vuonna. Luulisi ettei se enää siten häiritsekään kovin paljoa. Eikä kukaan nyt tavallaan voi kannattaa väärin, suhtautuminen muiden reagointiin koskien omaa kannatusta on se, jota voisi yrittää viilailla. Ei minua hetkauta paskan vertaa jos joku joskus tulee avautumaan kun huudan urheilukuppilassa kurkku suorana Crisun ratkaistessa La Ligan mestaruuden Klassikossa.

Tietyllä tavalla Jawsin aloituksessa läpikäymät melko traumaattisiltakin vaikuttavat ongelmat ovat mielestäni ylimitoitettuja, oikeastaan ylimääräisiä, koska ajattelen niin eri tavoin. Silti, pakko nostaa kyllä hattua päästä tuolle kirjoitukselle. Sisällöstä voi olla montaa mieltä, mutta tuskin tällaisessa asiassa kukaan on suoranaisesti väärässä. Ketjun tähänastisen annin niputtaisin Graingerin "vaikeina hetkinäkin mukana"-pointin ja Variksen ja ufon_kaakaon "miksi selitellä kannattamistaan"-asian muodossa. Ja itse vielä loppuun peräänkuuluttaisin joko ns. palstajärkevyyttä ja "outside the box"- ajattelua olosuhteiden mukaan, tai vaihtoehtoisesti suoraselkäisyyttä ja rohkeutta olla mitä mieltä itse haluaa, ettei tarvitsisi jatkuvasti puolustautua.

Scissors kirjoitti:

koko teksti

Laajenna klikkaamalla

Hieno kirjoitus. Vaikken olisikaan kaikesta täysin samaa mieltä, niin erittäin hyvä näkemys tähän aiheeseen.

Kiitokset myös kaikille positiivisesta palautteesta koskien omaa kirjoitustani.

Tässä on tullut esille oman kannattajuuden puolustamisen tarve. Halusin käyttää omaa kannattajuuttani esimerkkinä tähän aiheeseen, johon voi olla monia eri mielipiteitä eikä välttämättä oikeita vastauksia. Halusin toki samalla kertoa, miksi kannatan mieluummin Athleticia kuin HJK:ta, miksi suhtaudun asiaan näin jne.

Okei, Scissors sanoi joitain kirjoituksessani esiintyneitä asioita jonkin verran ylimitoitetuiksi. Ehkä joiltain osin näin saattaakin olla, mutta pyrin tuossa kirjoituksessa sellaiseen pieneen kriittisyyteen ja terävään näkökulmaan. Se saattoi tehdä tekstistä ylimitoitetulta tuntuvan, mutta se toi mielipiteeni parhaiten esiin.

Kaikkia tuntuu puhuttavan tuo suhteellisen tuore kannattajuuteni Bilbaota kohtaan. Myönnän, että voi näyttää päälle päin muoviselta ja teennäiseltä kannattamiselta. Usein se meneekin niin, että lyhyessä ajassa ei voi tietty joukkue kohota omaksi "suosikkijoukkueeksi". Minun kohdallani Athletic on suosikkijoukkue, syystä tai toisesta. Lupaan toki kannattaa Athleticia jatkossakin.

Pääpointti tuossa kirjoituksessani olikin se, että pääasia on että kannattaa. Ei tarvitse lopettaa kannattamista, vaikka muut pitävät kannattajuutta vääränlaisena. Mikä itsestä tuntuu oikealta.

tomageeni kirjoitti:

Monille sellaisille, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet jonkin tietyn kiekko/futisseuran lähellä ja kannattaneet sitä penskasta asti, näyttää olevan vaikea hyväksyä mitään muunlaista kannatusta. Tämä on toki helppoa jos se suosikkijoukkue tulee äidinmaidossa, mutta kaikillepa ei tule.

Laajenna klikkaamalla

Onhan se varmaan vaikea hyväksyä, mutta vielä ennemmin vaikea ymmärtää. Manujen ja barcojen fanittamiset tuntuvat väkisinkin väkinäisiltä ja teennäisiltä, kun itse on edustanut omaa seuraa ihan viisivuotiaasta asti ja tukenut sitä monessa muodossa vuodesta ja kaudesta toiseen. Eikä se kannattaminen aina kivaa ole, vasemmalla näkyvä joukkuehan on monilta muodoin täysin perseestä, mutta ei siitä pääse irti vaikka miten vituttaisi.

Sen takia tämä suosikkijoukkueen valitseminen on jo jonain prosessina ihan käsittämätön. Juuri kuten avausviestissä.