Mummojen suusta

Mummot ruukaavat virkkuukoukkujensa takaa puhella herttaisia juttuja naapureista, sukulaisista, kuten sinusta, sekä nykyajasta ja tietenkin siitä miten asiat hoidettiin ennen vanhaan.

Minua on siunattu oikein kahdella kultaisella mummolla! He ovat Ulla, 78 v. ja Valpuri 73 v.

Kerrotaan nyt ensin Ulla-mummon edesottamuksista:

Yhtenä talvipäivänä oli tyttärenpoika kylässä ja Ulla-mummo katseli telkkaria. Telkkarista tuli uutisohjelma, jota mummo tykkää aina katsoa ennen nukkumaan menoa.

Tyttärenpoika ihmetteli erästä uutista että on ehkä hankalaa saada kaikkia viisitoistavuotiaita kotiin ennen yhdeksää Seinäjoella, kun siellä on ne uudet järjestyssäännöt tulossa.

Mummo kuitenkin muisti miten ennen vanhaan sitä ei juostu ulkona myöhäseen.

Tyttärenpoika siihen mummolle, että meneväthän ne kaupatkin kiinni vasta yhdeksältä.

Ulla-mummo sanoi nopeasti ja pikkuisen äkämystyneenäkin että ennen vanhaan ne kuule meni kaupat jo viideltä kiinni.

Kyllä siinä meni tyttärenpoika hiljaiseksi.

Toinen hauska sattumus oli, kun tyttärenpoika oli lukemassa mummolan "teranssilla" Pirkka-lehteä.

Tyttärenpoika kysyi Ulla-mummolta hyttyssavua, että pysyisivät sääsket poissa.

Mummo vähän ärtyneenä sanoi että saattaa niitä olla. Tyttärenpoika kyllä tiesi, että mummolla on niitä kaapissa iskemätön paketti, ollut jo monta vuotta.

Lähdettiin sisältä niitä etsimään, mummo yritti olla etsimättä, mutta tyttärenpoika huomasi, että siinähän niitä on täysi paketti.

Ulla-mummoa keljutti pikkuisen antaa kallis spiraali poltettavaksi. Mutta antoi kuitenkin. Tyttärenpoika sai lueskella Pirkkaa rauhassa "teranssilla". Mutta noin 15 minuutin päästä mummo tuli parvekkeelle ja huomasi että savu palaa vielä.

Ärhäkkäästi mummo suhahti että niiden pitää riittää koko kesäksi, ne on kuule kalliita. Tyttärenpoika sanoi että hän voi kyllä ostaa uusia jos paketti loppuu.

Mummo oli vähän aikaa hiljaa. Sitten Ulla-mummuli huomasi, että eihän "teranssilla" ole enää sääskiäkään. Tyttärenpoika totesi siihen että ei kai niitä ole kun tuo hyttyssavu palaa. Taas mummukka oli vähän aikaa hiljaa ja poistui sisälle. Tyttärenpoika jatkoi Pirkan lukemista siinä uskossa että mummu meni sisälle katsomaan telkkaria tai tekemään omia puuhiaan.

Sisukas mummo lähti kuitenkin vain hakemaan saksia sisältä. Naps vaan ja hyttyssavu oli poikki.

Mitäpä siinä tyttärenpoika voi muuta tehdä kuin lähteä sisälle, kun "teranssi" oli taas täynnä sääskiä.




Lapsenlapsi

Molemmat mummuni ovat yhä elossa. Ikää taitaa molemmilla olla nyt 82 vuotta. Toinen leipoo maailman parhaat karjalanpiirakat. Toinen teki aikanaan maailman parasta sahtia ja opetti sen taidon myös tyttärenpojalleen, eli minulle.

Äitini äiti katsoi joskus jääkiekkopaitaani ja kysyi: "Onko tää rikki, kun tää on näin täynnä reikiä?"

Samaten hän joskus kysyi, että "Onkos teidän koulussa ollenkaan niitä 'hinskenttejä', joita siellä Joensuussa on paljon?". Skinheadejä hän tarkoitti. :)

Isäni äiti puolestaan soitti päivälleen 7 vuotta sitten meille kotikotiin. Vastasin puhelimeen. Oli siis uudenvuodenaaton ilta ja olin juuri lähdössä kylille kavereiden kanssa juopottelemaan. Mummu sitten kyseli uudenvuoden suunnitelmia ja loppuun tokaisi: "Älä sitten vaan ikinä niihin viinaksiin sotkeennu. Ota mallia vaarivainaasta ja miusta!". No... valkoisia valheita tuli silloin ladeltua mummulle päin naamaa, mutta annettakoon se anteeksi minulle.

Tuli tuosta mieleen kun tyttärenpojalla eli minulla oli musta Kalevala-paita päällä, jossa on pääkallon kuvia. Ulla-mummo sitä katseli kauhuissaan ja sanoi että "eikös se Kulkus-klaani käytä tuommosia".

Lapsenlapsi

Ei ole omien mummojen suusta, mutta hauska kuitenkin. Tapahtui matkalla töihin bussissa 90-luvun alkupuolella. Istuin kahden mummon takana, kun bussiin astui nuorimies. Hänellä oli päällään musta nahkatakki, mustat pitkät hiukset, iron maiden t-paita mustat housut ja maihinnoususaappaat. Taisi olla vielä korvakorutkin hänellä. Toinen mummo kääntää päänsä ja sanoo :" hei Anja toi on sellainen hiphoppari." Siinä sitten hihittelin kuin Määttä tuntemattomassa. Ajan tasallahan sitä oltiin.

Stolk-2:n jutusta tuli mieleen taannoinen tapahtuma. Matkustin junalla Helsingistä Hämeenlinnaan, ja käytävän toisella puolella istui kaksi mummelia.

Kulutin aikaa testaamalla Toshiban tablet-pc:tä. Kyseisen värkin näytöllehän voi suoraan piirtää ja kirjoittaa. Hetken aikaa mummut vilkuilivat laitetta ja sitten alkoivat supsutella: "Onko tuo se.. se... se... no se... semmonen kun meidän Markollakin on.. tuotuo... käsiskanneri?" "Juu, on se!".

Tekniikkakin niillä on hallussa.


op777

Ei ole oman mummon kommentti, mutta annetaan mennä.

Ostin Ruisrockin reissulta Rautiaisen paidan, jossa selässä on tämä teksti: "Saunan takana on vielä tilaa". Seuraavalla viikolla sitten menin käymään kaupungilla ennen iltavuoroa ja pysähdyin automaatille. Käänsin siinä sitten selkäni mummolle joka istuskeli penkillä.

Mummo sitten rupesi tavaamaan paidanselkämyksen tekstiä: "Saunan takana on vielä tilaa.." Ja kysäisi perään: "Minutko sinä meinaat sinne saunan taakse viedä..?"

Juuri näin.

Meidän mummu on kova tyttö leipomaan. Ja leipoo vieläkin parhaat korvapuustit, mitä maa päällää kantaa - jos osaa valita oikean maustepurkin. Valitettavasti nykyisin ei silmät enää pelitä kuten nuoruudessa.

Minulla on ollut pokassa pitämistä, kun olen maistanut lämpimäisiä, joihin on kanelin sijasta laitettu currya.

Viestin lähetti seeyou@jäähalli
Meidän mummu on kova tyttö leipomaan. Ja leipoo vieläkin parhaat korvapuustit, mitä maa päällää kantaa - jos osaa valita oikean maustepurkin. Valitettavasti nykyisin ei silmät enää pelitä kuten nuoruudessa.

Minulla on ollut pokassa pitämistä, kun olen maistanut lämpimäisiä, joihin on kanelin sijasta laitettu currya.

Laajenna klikkaamalla

Meidän mummu taas vääntää makaronilådan, joka avaa taivaat. Tai väänsi aikoinaan. 2000-luvulla maustepurkit ovat muuttuneet niin samannäköisiksi keskenään. Mielenkiintoisia makuelämyksiä tosiaan...

Onneksi vaistosin hetken koittaneen ja ehdin tiedustella tuon reseptin ennen dementian täystuhoa. Nyt voin aina halutessani herkutella erikoisella låådalla, vaikka eihän se koskaan sama ole.

Jo edesmenneellä mummollani oli tapana ruokaa tai leivonnaisia tokaista: "eipä tuosta nyt kummoista tullut, taisi vähän epäonnistua, mutta ehkä se siitä kuitenkin syötyä tulee." Ja joka kerta oli aivan helvetin herkullista.

Toinen mummoni on vielä elossa, mutta on omien sanojensa mukaan vedellyt viimeisiä jo viimeiset 20 vuotta. Koko ajan on kauhea rutina päällä, kun on muka toinen jalka haudassa ja toinen banaaninkuorella. Siitäkin on jo 15 vuotta, kun pyysi isääni käyttämään häntä lapsuutensa maisemissa "viimeisen kerran". Muuten ihan ok mummo, mutta tuota valitusta ei oikein jaksaisi kuunnella.

Ärsyttävin kokemus mummoista on kun kerran tulin junalla Oulusta Stadiin ja takanani oli Tampereelle asti pari mummoa, jotka puhuivat pelkästään tuttujensa vaivoista. Kaikki taudit ja onnettomuudet käytiin läpi inhorealistiseen tyyliin. Kuolleittenkaan kuolinsyitä ei kaihdettu.

Joskus kymmenen vuotta sitten kun ainoa mummoni vielä elossa oli niin hän oli lastensa luona asumassa viikon kaksi kerrallaan.
Kerran mummo kuljeskeli kotonamme käytävällä ja siinä sitten oli sellainen "nykyaikainen" näppäinpuhelin puhelinpöydällä.
Mummo katseli tovin puhelinta ja pyöritteli päätään ja tokaisi "En mie ymmärrä täst kellost mittään" ja poistui paikalta.

Viestin lähetti mafioso

Mummo katseli tovin puhelinta ja pyöritteli päätään ja tokaisi "En mie ymmärrä täst kellost mittään" ja poistui paikalta.

Laajenna klikkaamalla

Tuohan oli aivan loistava!

Vähän samanlainen tapahtuma kävi minulle kun vanhempani olivat juuri ostaneet minulle ensimmäisen kännykkäni ja menin sitten mummolaan ja tietysti näpersin tohkeissani kännykkääni mummoni edessä ja tovin päästä hän kysyi "tuoko se on se tamakotsi?"

Mummollani on tapana tarjota toisille mummoille iltaa istuttaessa konjakkia. Taannoin mummoni alkoi valittaa lapsilleen hänen kovaa konjakin kulumistaan ja sitä ettei toiset mummot tahdo kestää edes lasillista konjakkia.
No kun asiaa alettiin hieman kysellä, selvisi että mummollani oli tapana kaataa konjakkilasi aina aivan täpötäyteen.
Olisihan se noloa tarjota vieraille juomaa vain hiukan lasin pohjalla, niin kuin oikeaoppisesti kuuluisi, luulevat vielä että juomaa pihtaillaan. Toisten mummojen mielestä on tietenkin epäkohteliasta jättää jo lasiin kaadettua alkoholia.
Eipä ole ihme että mummojen jalka sattuu joskus heittämään.

Samainen mummoni oli ollut eläkeläisten pikkujouluissa, jossa oli ollut tarjolla boolia. Seuraavana aamuna mummoni ihmetteli mitenkä hän oli tullut niin humalaan vaikkei ollut edes juonut boolia. Hän kertoi vain syöneensä boolimaljaan lopuksi jääneet mansikat.
Niinpä…

Viestin lähetti Snakster

Toinen mummoni on vielä elossa, mutta on omien sanojensa mukaan vedellyt viimeisiä jo viimeiset 20 vuotta. Koko ajan on kauhea rutina päällä, kun on muka toinen jalka haudassa ja toinen banaaninkuorella. Siitäkin on jo 15 vuotta, kun pyysi isääni käyttämään häntä lapsuutensa maisemissa "viimeisen kerran". Muuten ihan ok mummo, mutta tuota valitusta ei oikein jaksaisi kuunnella.

Laajenna klikkaamalla

Kaupunkilaistunut mummoni on tuota samaa sarjaa, jo nyt se on jakanut minulle ja veljelleni roolit ja tehtävät mitkä meidän pitää suorittaa hänen hautajaisissaan. Minä olen kuulemma uurnan kantaja ja veli pitää muistopuheen. Ei ole kovinkaan mukava keskustella mummon kanssa kun aihepiiri eksyy tuolle alueelle. Olettaisin että mummolla on elinaikaa vielä 10-20v. jäljellä. Kumman nopeasti muutto maatalosta kaupunkiin kerrostaloon on tehnyt mummosta "seniilimmän". Vaari tosin vaikuttaa vieläkin skarpimmalta ja näyttää sopeutuneen paremmin uusiin olosuhteisiin.

Toinen mummoni on vielä elossa. Hän on tosin joutunut asumaan hoitokodissa jo useita vuosia, koska jalat eivät tahdo kantaa, silmät nähdä ja muisti muistaa. Noiden muutaman vuoden aikana hän on vanhentunut ihan silmissä. Ennen niin pirteästä karjalaiseukosta on tullut hiljainen hissukka. Toisaalta, karjalaisverta hänessä edelleen virtaa. Sen huomaa aina, kun häntä käy tervehtimässä. Ensimmäiseksi kun pitäisi keittää kahvit, ja sitten laittaa potaatit kiehumaan. :) Nykyään hän elelee enimmäkseen Karjalassa, siis ajatuksissaan. Mikäs siinä, se hänelle suotakoon.

Minun mummoni on varmasti maailman nuukin ihminen. Tennissukkia parsii ja ompelee kansaan ja pitää niitä niin kauan kun ne vaan jalassa pysyy. Vaikka teräosapuuttuisi kokonaan. Säilyttää kotonaan useita tuhansia euroja. Ei pidä valoja ei käy kaupassa. ei juurikaan tee mitään mikä maksaa ja jos se maksaa siitä valitettaan kun on niin kallista. Kävelysauvat hommasi sitten että varasti tien varresta kaksi oranssista aurausmerkkiä ja tassuttelee ne kädessään..

Edit: Esimerkki nuukuudesta on se kun täytin 20 v se antoi minulle 20 mk rahaa. eli markka vuodesta.. Seuraavana vuonna sitten 21 markkaa. Ja sitte tuli Eurot.. Silloin annettin sitten villasukat. Kudotut, Eihän sitä nyt niin paljoa. Langat Mummo otti nuukusissaan Vaari-vainaan vanhasta villapaidasta.

Mutta paras tokaisu oli kun eurot tulivat. Mummo totesi että palkat ja eläkkeet jaetaan sillä euromäärällä mutta hinnat pysyy samoissa summissa. Eli siis vaikka 100 mk muuttuu hinnoissa saadaksi euroksi mutta palkkana se tulee 16.8 Euroksi. No piti vähän selitellä että kuinka se oikein menee.

Meikäläinen kun alkaa olla jo pappa-iässä suhtautuu hieman varovasti hymyillen näihin mummo- ja pappajuttuihin - kun ei tiedä koska kohdalle osuu - mutta kerronpa seuraavan työpaikalla nuorelta rouvalta kuullun toistarinan.

On kai olemassa sellainen vanhuusiän sairaus (nimenkin kuulin, mutta kun on tuo dalmatia... ei kun demen.. en muista), joka aiheuttaa sellaista, että kaikki vanhat patoutumat ja pidättäytyneet asiat tulevat esiin vahuusiässä. Ja tämä rouva kertoi 85-vuotiaasta mummostaan, joka nuorena ja keski-ikäisenä oli ollut hyvin suvaitsematon rumaa kielenkäyttöä ja rumaa käytöstä kohtaan. Siis niin paljon, että hitto -sanakin oli saanut aikaan moraalisaarnan ja samoin ei voinut sietää esimerkiksi suutelukohtauksia telkkarissa jne... No nyt yli 80-kymppisenä vanhustentalossa mummo päästelee kuulemma ikätovereille ja hoitajille suureen ääneen "tulkaa nyt vittu saatana auttamaan... ja mitä säkin mulkku siinä tuijotat jne..."

Vastikään sama mummo oli viettänyt (85-v?) synttäreitään lasten ja lastenlasten ja näiden lasten kanssa. Paikalla kai iso porukka ja tunnelma aika harras ja hiljainen. Ja yhtäkkiä mummo loihe lausumaan, "että kyllä meillä sitten aikaanaan papan kanssa oli hyvä seksielämä, että mites se teillä nyt oikein menee, kertokaas nyt kaikki". Kuulemma ei kovin erikoisia kertomuksia mummolle oltu kerrottu....

Huvittavaa, mutta toisaalta hieman surullista...

Viestin lähetti rellu
Huvittavaa, mutta toisaalta hieman surullista...

Laajenna klikkaamalla

Jaa..Äidinäidin ja äipän kanssa kaikkien nykyinen ja entinen seksielämä, viina+kännikokemukset ym. kuuluvat ihan normaaleihin keskustelunaiheisiin, siinä missä kaikki muutkin normaaliin elämään kuuluvat asiat.

Aiheesta sen verran, että oma mummo on päästänyt kunnon sammakoita suustaan, osaksi todella huonon kuulon vuoksi. Meikäläisen rippijuhlissa isonen puhui kirkossa olleesta ohjelmasa ja mummi täytekakusta. Samainen mamma päivitteli isälleni ja tämän uudelle naisystävälle näiden mennessä kihloihin, että "ettekö te niistä ensimmäisistä liitoista mitään oppineet?" ,ja alkoi itkemään.

Tällaista meillä:)

Tuttuni kertoi suomenruotsalaisesta anopistaan, jota joku oli tuijottanut ja mummo oli siihen tokaissut: "Mitä siinä mulkkuilet?". Toinen mummeli - niinikään suomenruotsalainen - puolestaan oli kullatusta kattokruunusta puhuessaan käyttänyt ilmaisua kullitettu.

Toinen mummoni on ikävä kyllä kuollut, mikä on harmi sillä hän oli aidosti mitä herttaisin ihminen: jos vaikka yöllä alkoi poikaa nälättämään, teki mummo vähintään "leipäressua" eli maidosta, voista ja leivästä keitettyä särvintä.
Ja taas jaksettiin.

Kun aikanaan nuorena tuli viinan kanssa läträttyä, katsoi mummo dementoituneilla silmillä ja pyysi että "älä mäne sitten kotona purkkiin taakse", mikä jäi kyllä ikuisesti mieleen.

Toinen mummoni on vieläkin hengissä, mutta kuulemma "lähtölaskenta on alkanut".

Hän on harras uskovainen, ja siksi esimerkiksi televisiosarjojen ja elokuvien moraaliton käytös saa mummon usein pitämään puhetta television edessä: "älä tyttörukka mäne sen miehen mukkaan- se kun tytön maine männöö, ei pääse ennää hyviin naimisiin".

Ei sille voi kuin hymyillä ja kysyä ottaako mummo kahvia että jaksaa paremmin katsoa.. ;)

Tämä on oikeasti tullut vaarin suusta, mutta pistetään tämän ketjun alle.

Viriili pappa oli naapurissa muutamalla "neuvoa antavalla", ja ilta alkoi hiljakseen pimetä. Syystäkin alkoi talon isäntä jo pohtia "eikö se emäntä ole jo huolissaan, kun ei tiedä missä päin olet"?
-Kattokoon sieltä intternetistä, tokaisi pappa.
Tullut sittemmin käytettyä tuota fraasia, kun joku ihminen/esine on hukassa...

Toinen mehevä tarina olisi myös kuuluisan toriparlamentin pitämä täysistunto aiheesta "pankkiautomaatit ja madot" (Nordean taannoiset ongelmat). Siinä oli naurussa pitelemistä kun kuunteli vankkoja mielipiteitä miten madot olivat onnistuneet ryömimään automaattiin...Valitettavasti en kokonaan juttua muista - mikä lienee yleistä hyvien juttujen kohdalla.

" Ai sinä menet Ruokavarastoon? No tuopa minulle sieltä samalla salmiakkia. Mielellään Panttereita, niitä väkevän makuisia. Mutta jos niitä ei ole, niin osta jotain pienikokoista sorttia, ei semmoisia isoja mällejä voi suuhun laittaa... "

Hauskaa tai ei, tämä tarina on tosi.

Eikä se ollut minun mummoni, joka tuon tokaisi.

Mummoni sanoo hauskoja juttuja vähän väliä, mutta tämä on jäänyt parhaiten mieleeni:
Parisen vuotta sitten Iiro Seppänen oli Linnanmäellä jonkinsortin kahleistavapautumistemppuja tekemässä. Mummoni kysyi sitten seuraavana päivänä minulta ja siskoltani olimmeko lintsillä katsomassa, kun Iiro Viinanen roikkui nosturin nokassa pakkopaidassa. Väkisinhän siinä rupesi naurattamaan :)

Toinen hauska juttu oli kun mummoni selitti jotakin Onassiksen kuolemasta, oli tosin kastanut kyseisen henkilön Onanikseksi.

Eräs taksisetä oli käyttänyt naapurinmummoa sairaalassa, matka oli maaseudulla pitkä, n.100km suuntaansa... no seuraavana päivänä samainen mummo oli kehuskellut toiselle taksisedälle, että kyllä se naapurin taksisetä on sitte taitava kuljettaja, käytti minua eilen sairaalassa ja peruutti koko matkan takaisin!.. no myöhemmin selvisi, että mummo oli istunut pikkubussissa selkä meno suuntaan päin ja luullut kuskin peruuttavan....

Tähän liittyen yksi hyvä sutkautus.

Fammuni 81 v. Hänellä on diabetes ja tarvitsee siis insuliiniä, sitä piikillä laitettavaa. Hänen omaishoitajansa on mun täti, joka oli lähtenyt Siuntion asemalle kauppoihin ja pankkiasioille. Ja siis jättänyt tämän vanhan mamman yksin kotiin lepäämään. Tädin palattua parin tunnin päästä kaupasta oli Fammu makaamassa sängyssä naama valkoisena ja toinen puoli kasvoista repsahtaneena. No täti sitten soitti ambulanssin ja niinhän sitä sitten mentiin sairaalaan hoidattamaan ns. sokerishokkia. Fammu oli kuitenkin jo käynyt "rajan toisella puolella"(omien sanojensa mukaan) ja oli vajonnut hetkeksi koomaan. Hän sitten kertoi tästä tapahtumasta ja "valosta", jota oli nähnyt. Totesi sitten lopuksi, että "Oli ihan levollinen ja rauhallinen olo jo, mutta toi perkele (osoitti tätiäni sormella) ehti soittaa ambulanssin.."

Että näin rennosti nämä vanhukset jo sitä poismenoaan odottaa. Se tuli vaan niin hyvällä äänensävyllä, että on vaikea kuvata sitä tässä :)

Ihmissonni

Jokunen vuosi sitten olin seurustellut muutaman viikon erään neitosen kanssa. Tämä neitonen asusteli mummulansa yläkerrassa, sellaisessa rintamamiestalossa. Neitosen isovanhemmat olivat tyypillisiä vanhuksia, paapa oli hiljainen piippuapolttava ja aina klapitinkillä. Mummu oili varsinainen puhekone, iloinen, juoruava karjalaiseukko.

Anyway, olin sitten jonkun lauantai-illan jälkeen päässyt saatille yläkertaan asti ja tapahtui sitten se, että näytin neidolle rakkaudenmiekkani ja miten sitä käytetään...
Aamulla, korjaan iltapäivällä, lähdin sitten kohti omaa kämppää ja ulko-ovella tuli mummu vastaan. Ilme oli hänellä jotenkin hapan.
Toivotin kuitenkin hyvät huomenet ja jatkoin iloisesti matkaa ja kuulin kuinka mummu takanani totesi: "Ihmissonni, vasikanväsyttäjä, puhuu illasta aamuna."

Onneksi olin jo selkäpäin mummua, olisi voinut mummu hermostua enemmän, jos olisi nähnyt miten irvistelin, kun purin huulia yhteen etten pärkähtäisi nauruun.