Viestin lähetti vlad
Mitä asioita ja luonteen piirteitä te miehissä arvostatte?
Tämä vastaukseni kertoo varmasti hyvin selvästi sen, miksi minä olen, ja tulen todennäköisesti aina olemaankin, sinkku.
Ensinnäkin kiinnostun oikeasti vain hyvännäköisistä ja hyväkroppaisista miehistä. Takapuoli pitää olla, ei mitään jonneaaroneita, kiitos. Minua pidempi ja vanhempi on ehdottomasti oltava.
Vaikka joskus juttelisin ihan mukavan, mutta vähemmän viehättävän miehen kanssa, en taatusti hänestä sen vakavammin kiinnostuisi.
Mikä taas on hyvännäköisen prototyyppi, jää jokaisen itsensä mietittäväksi. Eikä itsellänikään varsinaisesti mitään prototyyppiä valmiina ole (Jere Karalahtia kun on vain yksi, heh...), omaa silmää miellyttää hyvinkin erilaiset tyypit.
Huumorintaju ja terävä äly ovat myös ehdottomia vaatimuksia listallani. Omat läppäni ovat niin älyttömiä, ja heitän niitä koko ajan, että aikamoiset hoksottimet vaaditaan niiden ymmärtämiseen. Muutaman kerran olen jopa tylysti sanonut "kiitos ja näkemiin" miehelle, joka ei ole alusta asti tajunnut heittojani. Yleissivistys kuuluu myös tähän.
Aikuismaisesti pitää myös osata käyttäytyä; ei mitään hinkkaamista ja nuoleskelua yleisillä paikoilla, ei tappeluiden tai armeija-juttujen hehkuttamista, itse pitää osata valita vaatteensa joka tilanteeseen, äidin apua ei tarvita jne.
Nämä nyt aluksi. Sattuneesta syytä en vielä ole törmännyt sellaiseen mieheen, jonka seurassa olisin viihtynyt yhtä iltaa pidempään (tai olen kerran, mutta tunne ilmeisesti ei ollut molemmin puolinen). Jos joskus sopivan tyypin tapaisin, niin luultavasti yrittäisin arvostaa rehellisyyttä, luotettavuutta, avoimuutta, toisen kunnioittamista, lupausten pitämistä jne. Mitään romanttista humpuukia ja ylenpalttista siirappisuutta en voi sietää (rakkaat terveiset vaan ervalle ja mysteerille...).
Täydellisen miehen löytäminen saattaisi olla myös erinomainen tapa pönkittää onnetonta itsetuntoani.
Tämä ei varmaan ollut sellainen vastaus, jota vlad nyt haki. Älä vittuunnu silti enempää, suurimmalle osalle naisista kelpaa varmasti vähempikin kuin minulle. Saattaa olla, että minäkin jo 10 vuoden kuluttua alan luopua vaatimuksistani, kun huomaan ettei vaatimusteni mukaista miestä ole olemassakaan. Tai tuskin niitä ainakaan humalaisena baarista löydän. Muualtakaan en juuri ole hakenut, joten en kai ole vielä kovin epätoivoinen, tai pidä asiaa ajankohtaisena.
Toisaalta en kyllä usko siihenkään, että jokaiselle olisi se yksi oikea jossain.
Sellaista pientä tuli nyt väsyneenä mieleen.