Jokaisella meistä on täysin järjettömiä ajatuksia ja mielihaluja. Ei, en tarkoita sitä mitä makuuhuoneissamme tapahtuu. Tarkoitan jotain jokapäiväistä ja ällistyttävää mielihalua joka toteutuessaan ei varmasti edes suurta mielihyvää tuottaisi. Asiat jotka vaivaavat ja asiat joita haluaisit kokeilla tietäen ettet ikinä siinä onnistu tai, vaikka onnistuisit et halua/vaivaudu edes yrittämään moista, koska siinä ei kertakaikkiaan ole mitään järkeä. Tänne voit kirjoittaa sinua vaivaavista järjettömistä mielihaluista jotka eivät katoa ja joista et eroon pääse. Ehkä kirjoittaminen auttaa.
Asia joka sai minut ketjun avaamaan tapahtui eilen illalla. Katselin kahden euron kolikkoa ja mieleeni tuli valtava tarve painaa siinä keskellä oleva kultainen keskusta irti. Yritin jopa painaa sitä irti. Eihän se nyt tietenkään Luojan kiitos onnistunut. Siinä kolikon keskustaa sormella painaessani iski päähän ajatus, että olenko menettämässä loputkin jo ennestään vähäisestä järjestäni. Istuin hetken hiljaa paikallani ja mietin miten erikoinen ihmisen mieli voi joskus olla. Edelleen jollain äärimmäisen oudolla tavalla haluaisin painaa kahden euron kolikosta keskustan irti. Luoja ehkä tietää miksi? Minä en. Vaikka joskus kyseisessä tehtävässä onnistuisin se ei soisi minulle mitä todennäköisimmin minkäänlaista mielihyvää. Miksi siis asia voi päätäni vaivata? Onko muilla samanlaisia järjelle selittämättömiä "mielihaluja"? Mikäli kenelläkään ei vastaavia ajatuksia ole taitaa minun olla paras hakea jonkinnäköinen uusi asuinpaikka jossa valkotakkisia ihmisiä on riittävän lähellä.
Asia joka sai minut ketjun avaamaan tapahtui eilen illalla. Katselin kahden euron kolikkoa ja mieleeni tuli valtava tarve painaa siinä keskellä oleva kultainen keskusta irti. Yritin jopa painaa sitä irti. Eihän se nyt tietenkään Luojan kiitos onnistunut. Siinä kolikon keskustaa sormella painaessani iski päähän ajatus, että olenko menettämässä loputkin jo ennestään vähäisestä järjestäni. Istuin hetken hiljaa paikallani ja mietin miten erikoinen ihmisen mieli voi joskus olla. Edelleen jollain äärimmäisen oudolla tavalla haluaisin painaa kahden euron kolikosta keskustan irti. Luoja ehkä tietää miksi? Minä en. Vaikka joskus kyseisessä tehtävässä onnistuisin se ei soisi minulle mitä todennäköisimmin minkäänlaista mielihyvää. Miksi siis asia voi päätäni vaivata? Onko muilla samanlaisia järjelle selittämättömiä "mielihaluja"? Mikäli kenelläkään ei vastaavia ajatuksia ole taitaa minun olla paras hakea jonkinnäköinen uusi asuinpaikka jossa valkotakkisia ihmisiä on riittävän lähellä.