Mainos

Aseet, ampumaurheilu ja metsästys...

  • 2 097
  • 2

Buddha

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyhjäntoimittajan sijaisnäyttelijä Nybondas.
Ompa hiljaista aseiden suhteen tällä palstalla, ainakaan millään en löytänyt keskustelua ko. aiheista. Niinpä, uskaltauduin avaamaan uuden ketjun, johon toivon keskustelua metsästyksestä, ampumaurheilusta ja aseista.

Kai nää paukkuraudat kaikkia poikia ja tyttöjä jotenkin kiinnostaa?
Itsellä oli ihan normikuviot, kokeiluja nuorempana ja sitten intissä pääsikin enemmän ampuilemaan. Sen jälkeen aika paljon muiden aseilla, mutta talon rakentaminen ja lapset tulivat, joten aika monikin harrastus sai jäädä. Nyt viimevuosina olen aktivoitunut näiden kanssa ja alkanut kuluttamaan aikaa enenmmän ja enemmän tuolla ampumaradalla.

Itsessään aseet on kai se minun juttu. En pidä kilpailusta, vaan käyn ampumaradalla omaksi huvikseni tauluihin naputtelemassa, vaihtelevalla menestyksellä sekä pitempipiippuisilla, että käsiaseilla. Tällä hetkellä arsenaali tosin rajoittaa pysymään 150m radalla ja sitä lyhyemmillä, mutta syksymmällä olisi tarkoitus (taas) käydä ihmettelemässä poliisiviranomaisten luona, että "taas" tarvitsisi vähän lisäystä, eli järeämpi kivääri olisi hakusessa silloin, että pääsee 300m radalle.
Haulikkokin on, ihan TRAP-ammunnan takia. Siinä(kin) olen ihan noviisi, mutta kivaahan se on kiekkoja naputella. Toistaiseksi olen pysyttäytynyt ihan single-trapissa, siinä perinteisessä, jossa yksi kiekko lentää ja suht´ hiljaa... Ja eipä tuolla vanhalla oliskaan olympiaan asiaa! SKEETttikin olisi mukavaa joskus kokeilla, mutta ehkäpä sen aika on sitten, joskus myöhemmin...

Entä muut aseet? Itsellä ei ole kokemusta, mutta aika monihan keräilee veitsiä ja sitten on kaikenmaailman jousiaseet, mutta puhukoon niistä ne, jotka tietävät.

Metsästys. Tämäkin on aika tuntematon alue, koska en omaa metsästyskorttia ja eipä tuolla puskissa oo tullu oltua. En ole koskaan saanut kipinää tähän, mutta varmaan ihan mukavaa. Onhan siinä hyvätkin puolet, pääsee kotoa pois, pitemmiksikin pätkiksi ja ne peijaiset...

Mitäpä muita "lajeja" voisi olla, liittyen aseisiin?
 
Viimeksi muokattu:

pongo

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Erämaassa olen syntynyt, erämaahan tekisi mieleni myös nyt.

Metsästystä olen harrastanut ensin puupyssyillä n. 5-vuotiaasta lähtien, kunnes suoritin metsästyskortin 13-vuotiaana. Ensimmäisinä vuosina metsästin pelkästään haulikolla (vanha kunnon Valmet 412), mutta aseenkantoluvan saatuani 15-vuotiaana suoritin myös ns. hirvimerkin ja sen jälkeen selässäni on kulkenut haulikon lisäksi myös hirvikivääri. Tosin nykyään metsästysintoni on ollut vähän hiipuvaa ja yhä useammin metsästysaikaankin suuntaan askeleeni erämaahan ilman olalla roikkuvaa asetta.

Muut kuin omat metsästysaseet eivät minua kiinnosta tippaakaan, en ymmärrä aseista juuri muuta kuin vain metsästyksen kannalta kaikkein oleellisimmat asiat. Koskaan en ole edes ostanut omaa asetta, vaan minulla on rinnakkaisluvat isäni aseisiin. Eli varsinaiseksi aseharrastajaksi minua ei voi sanoa vaikka metsästystä harrastankin aktiivisesti. Minulle metsästyksen viehätys liittyy enemmän muihin seikkoihin kuin siinä käytettäviin aseisiin ja ampumiseen. Vaikka onhan se mukava osuakin joskus siihen mihin tähtää.

Kiekkoja olen joskus käynyt ampumassa, osumatarkkuus ehkä 3/10, olen siis surkea ampuja. Mutta se ei ole ollut metsästysintoa vähentävänä tekijänä, vaan ennemminkin se että metsäretkilläni kulkee nykyään useimmiten mukana "aseeton palvelija", eli tyttöystävä. hymiö. Rata-ammuntakokemukseni ovat muutamaa kiekonammuntakertaa (nekin usein omalla suolla), ja ampumakokeiden lisäksi rajoittuneet armeijan tarjoamiin pakollisiin ampumaratapäiviin.

Armeijassa tietenkin joutui tai sai mahdollisuuden, ihan miten vain, tutustua erilaisiin aseisiin. Ensiksi tietenkin rynkky, joka oli ihan OK ammuttava siihen 150 metriin, ja erikoiskoulutuskaudella kuvioon tuli myös tarkkuuskiväärit (85 ja 2000), joilla ammuttiin 300-1000 metriin. Se oli kyllä hienoa hommaa, siinä oppi jotakin jopa ampumisen teoriastakin. Olihan se mukava tunne kun näki kilometrin päässä seisseen jantterin kaatuvan osuman voimasta maahan. Luodin lentoradat, olosuhteiden vaikutukset, etäisyyden arvioinnit yms. olivat ihan mielenkiintoisia juttuja varsinkin kun niitä toteutettiin maastossa.

Suhtautumiseni näihin puolustusvoimien sinänsä kunnioitusta herättäviin aseisiin oli kuitenkin aika neutraalia, toisin kuin osa kurssikavereistani joille pelkkä aseen näkeminen, saati sitten niihin koskeminen näytti aiheuttavan aika euforisia tunteita. Usein nämä näyttivät olevan niitä, jotka olivat koko ikänsä lukeneet aseista, tutkineet niiden kuvia ja sitten armeijassa pääsevät ihan itse koskettamaan oikeaa asetta. Me metsästäjät ja muut ammuntaa jo aiemmin harjoittaneet suhtauduimme keskimäärin paljon tunteettomammin näihin armeijan "metsästysvälineisiin".

Aseet ovat minulle siis selkeästikin käyttötavaroita, harrastusvälineitä siinä missä jääkiekkohanskat ja retkikirveskin. Toki aseita täytyy kunnioittaa ja muistaa niiden varsinainen tarkoitus. Leikkikaluja aseet eivät missään tilanteessa ole. Metsästäjienkään maine ei tarvitse enää yhtään passiketjun suuntaisesti lentävää kiväärin luotia, tai irtohauleja metsästyskaverin niskaan.
 

Sonny Burnett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös