Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
On aika dramatisoida tätä vakavaa asiaa jälleen.
Megadeth vai Metallica?
Periaatteessahan tässäkin asiassa pitää olla äärimmäisen jyrkkä. Kun näiden bändien perustajien kesken on kerran vuodatettu aikanaan enemmänkin pahaa verta, täytyy myös meidän Jatkoaikalaisten valita puolensa, kenen riveissä seisoa.
Megadethistä ei tällä hetkellä löydy enää muita alkuperäisiä jäseniä kuin Dave Mustaine, joka toki on ollut aina sen ehdoton dynamo, yhtään väheksymättä etenkään Ellefsonin tai Friedmanin merkitystä bändille. Viimeisimmän levyn tosin oltua onnistuneempi, paluuta juurille, kuulimme sitä ennen muutaman hieman heikomman tai ainakin vähemmän perus-Megadethiltä kuulostavan levyn (varsinkin Risk). Mustainen mainekaan ei ole mikään vähiten kusipäinen ja helpoin ihminen.
Metallica - pidän bändin vanhasta tuotannosta 80-luvulla, etenkin Burtonin aikaisista albumeista ja mahtavista bootlegeistä, mutta totuus on että todella hyvää metallilevyä bändi ei ole tehnyt yli 15 vuoteen (ei, en pidä mustasta albumista) ja Some kind of monster on todennäköisesti huvittavin rockfilmi Spinal Tapin jälkeen. Kyvyttömyys tehdä uusia hyviä studioalbumeja on vienyt bändin 80-luvun ehkä merkittävimmästä metallibändistä erääksi yliarvostetuimmiksi bändeistä koko musiikin saralla (vapise U2!). Onneksi noita alkupään levyjä meiltä ei kukaan voi viedä pois, ja toki bändi osaa vielä soittaa livenä.
Omaan makuuni on kuitenkin näistä kahdesta enemmän Megadeth, ehkä hiukan progressiivisempien elementtiensä johdosta, sekä olen aina löytänyt heidän biiseistään hiukan enemmän huumoria rivien välistä. Lisäksi bändi komppaa niin hel~wetin hyvin. Oma valintani on ja tulee olemaan siis Megadeth.
Olisi oivallista nähdä nouseeko täältä muita vastarintaliikkeeseen Metallicaa vastaan.
Muutama muistelokuva mukaan:
Vanha Megadeth
Melko vanha Metallica...
Entä jos? (Aivan mahtava kuva...)
Rokkaripojat...
Ps. Alkuperäinen Anthrax tietysti pesee molemmat...
Megadeth vai Metallica?
Periaatteessahan tässäkin asiassa pitää olla äärimmäisen jyrkkä. Kun näiden bändien perustajien kesken on kerran vuodatettu aikanaan enemmänkin pahaa verta, täytyy myös meidän Jatkoaikalaisten valita puolensa, kenen riveissä seisoa.
Megadethistä ei tällä hetkellä löydy enää muita alkuperäisiä jäseniä kuin Dave Mustaine, joka toki on ollut aina sen ehdoton dynamo, yhtään väheksymättä etenkään Ellefsonin tai Friedmanin merkitystä bändille. Viimeisimmän levyn tosin oltua onnistuneempi, paluuta juurille, kuulimme sitä ennen muutaman hieman heikomman tai ainakin vähemmän perus-Megadethiltä kuulostavan levyn (varsinkin Risk). Mustainen mainekaan ei ole mikään vähiten kusipäinen ja helpoin ihminen.
Metallica - pidän bändin vanhasta tuotannosta 80-luvulla, etenkin Burtonin aikaisista albumeista ja mahtavista bootlegeistä, mutta totuus on että todella hyvää metallilevyä bändi ei ole tehnyt yli 15 vuoteen (ei, en pidä mustasta albumista) ja Some kind of monster on todennäköisesti huvittavin rockfilmi Spinal Tapin jälkeen. Kyvyttömyys tehdä uusia hyviä studioalbumeja on vienyt bändin 80-luvun ehkä merkittävimmästä metallibändistä erääksi yliarvostetuimmiksi bändeistä koko musiikin saralla (vapise U2!). Onneksi noita alkupään levyjä meiltä ei kukaan voi viedä pois, ja toki bändi osaa vielä soittaa livenä.
Omaan makuuni on kuitenkin näistä kahdesta enemmän Megadeth, ehkä hiukan progressiivisempien elementtiensä johdosta, sekä olen aina löytänyt heidän biiseistään hiukan enemmän huumoria rivien välistä. Lisäksi bändi komppaa niin hel~wetin hyvin. Oma valintani on ja tulee olemaan siis Megadeth.
Olisi oivallista nähdä nouseeko täältä muita vastarintaliikkeeseen Metallicaa vastaan.
Muutama muistelokuva mukaan:
Vanha Megadeth
Melko vanha Metallica...
Entä jos? (Aivan mahtava kuva...)
Rokkaripojat...
Ps. Alkuperäinen Anthrax tietysti pesee molemmat...