Miksi en huomannut näin hauskaa ketjua kuin vasta nyt :)
Kerhosta lötyy aivan mahtava määrä ilkeitä ja ikäviä tarinoita, jotka ainakin pääosin pitävät paikkansa. Ilkeimpiä en voi laittaa esille edes esimerkkeinä, koska niistä seuraisi todennäköisesti toimenpiteitä myös Kerhon osalta. Vaadittaisiin aukotonta todistamista yms. Ei suinkaan riittäisi, että kertoisin pelaaja X:n kertoneen, kuinka Kerho hoiti hänen palkanmaksunsa syksystä alkutalveen :) Niinpä saatte nauttia vain kahdesta, ei yhtään ilkeästä faktasta. Nekin tosin kertovat paljon Lintumäestä.
Ihan alkuun: Kerhon Lintumäki on SM-liigan kovin vallankäyttäjä. Liigan puheenjohtaja tai toimitusjohtaja jää yleensä toiseksi, jos on toista mieltä kuin Lintumäki. Jos ero on isompi mielipiteissä, Lintumäki voittaa oikeastaan aina. Tästä toisaalta propsit Lintumäelle, sillä ei hän ole asemiaan saanut lahjaksi. Kovaa työtä ja paljon juonittelua sekä kabinettipeliä se on vaatinut. Mutta kerrotaan ne pari esimerkkiä:
1. Kerhon johto on keskeinen nykymuotoisen laittoman pelaajaoikeuksien kaupan suunnittelija. Sen puolesta on ennen kaikkea käräjätuomari Lintumäki. Hän ei halua sanoa toki ääneen sitä, että hän kannattaa tällaista laitonta toimintaa. Mutta kuten Lintumäki totesi, hän ei sanoa juuta tai jaata siihen, onko liigassa vallalla laiton pelaajaoikeuksien kauppa. Mutta sen hän sanoo, että joku järjestelmä on liigassa tässä asiassa olemassa ja sen on oltavakin olemassa. Faktisesti Lintumäki tunnustaa siis laittomuudet, mutta koska tarkoitus pyhittää keinot, käräjätuomari Lintumäki on laittoman järjestelmän puolella.
2. Ruotsissa liigaseurat ovat vetäneet taloudessa uskomattoman kaulan suomalaisseuroihin viime vuosien aikana. Kun aiemmin palkat olivat lähes samaa tasoa, nyt Ruotsissa voidaan maksaa moninkertaisia palkkoja Suomeen nähden. Mikä ikävintä, ero vain kasvaa koko ajan. Syitä on Jatkoajassakin ruodittu ihan omissa ketjuissaan. Tärkein syy on se, että ruotsalaisseurat on opetettu tekemään bisnestä ja seurat saavat pitää playoffien pääsylipputulot itsellään. Tämän takia jokainen liigaseura Ruotsissa on todella valmis satsaamaan playoffeihin pääsyyn ja playoffien markkinointiin. Tämä kaikki taas lisää maksavan yleisön ja yhteistyökumppaneiden kiinnostusta. Tämä taas lisää seurojen varallisuutta ja mahdollistaa uusien työpaikkojen luomisen seuroihin ja niiden liiketoimintaan.
SM-liigassa tämä ei mene millään läpi, koska SM-liigan suurin vallankäyttäjä Lintumäki vastustaa playoff-tulojen saamista seurojen käyttöön. Miksi? Nykyinen malli tuottaa hyvin pienen jäähallin omaavalle Kerholle rahaa. Lintumäki ei välitä siitä lainkaan, että samalla SM-liiga tyhjenee tähdistä ja yhä harvempien hyvien liigapelaajien palkat nousevat pilviin sen seurauksena, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Toki HPK kärsii asiasta sekin, mutta toistaiseksi Lintumäki on voinut luottaa siihen, että HPK:n systeemi scouttaa pelaajia muita paremmin ja valmentaa heistä pelaajia muita paremmin. Sen takia vieläkään Lintumäki ei suostu siihen, että seurat saisivat lisää varallisuutta, jonka playoffien pääsylipputulot mahdollistaisivat. Lintumäen ajatusmaailma kulkee niin, että on parempi kun köyhyys jaetaan kuin se, että isot hallit seuroineen pääsisivät edes vähän rikastumaan. HIFK:n Matikainen syyttääkin tällaista ajattelua julkisesti siitä mistä siinä on kyse: sosialismista.
Kärjistäen voi siis todella heittää, että HPK ja Lintumäki vie koko liigaa kuin pässiä narussa. Siihen kun vielä yhdistetään Kerhon oikeasti (siis fakta) hyvä scouttaus ja valmennus, niin johan tulosta syntyy. Kerhon ja kerholaisten näkökulmasta asiat ovat siis mainiosti. Jos taas asiaa katsotaan koko SM-liigan kehittämisen näkökulmasta, niin kyllä SM-liiga on jäänyt pahasti maakuntasarjaksi uudistuvassa Euroopassa.