Legendaariset Valioliigapelaajat

Jatkoajassa on valtava määrä brittijalkapalloilun ystäviä, mutta mitään aitoa ja oikeaa fiilistelyketjua meille hulluille ei ole. Valioliiga alkaa päästä finninaamaisen teinipojan ikään, ja 90-luvun alkupuolella startannut, ykkösdivisioonan legendaarisen maineen perinyt Valioliiga sisältää uskomattomia tarinoita upeista pelaajista. Persoonia, legendoja, jumalaisen taitavia pelaajia, jaloille potkijoita, kauniita ja rumia. Tässä ketjussa keskusteltakoon legendaarisimmista pelaajista tässä maailman upeimmassa jalkapallosarjassa.

On syytä alkuun määritellä käsitettä legendaarinen. Ensinnäkin, vaihtoehtojen määrän rajoittuessa 15:een, jouduin tekemään pitkällisen harkinnan päätteeksi kovaa karsintaa. Persoonallisuuspisteet nostivat monen osakkeita, kun taas vastaavasti Henrymäisen taitava jumalallinen jalkapalloilija ei välttämättä mahtunut listalle. Toki yliluonnollisilla taidoilla varustettua pelaajaa saa ja pitää hehkuttaa tässäkin ketjussa. Esittelen nyt lyhyesti valitsemani 14 vaihtoehtoa:

Tony Adams - Donkey on legendaarinen Arsenalin toppari, jonka pitkää ja uskomatonta uraa leimasi menestys ja alkoholi. Adams on myöntänyt tulleensa harjoituksiin käytyään sitä ennen ottamassa 10 tuoppia olutta pubissa. Älkää kuitenkaan unohtako tämän elävän legendan uskomattomia pelillisiä saavutuksia. Aloittelemassa managerin uraansa.

David Beckham - edustaa nuorempaa polvea. Persoona on kovin väritön, mutta ulkonäkö, julkisuuskuva ja jumalainen oikea jalka on tehnyt Beckhamista käsitteen. Kuka voisi unohtaa maalin Wimbledonin verkkoon '97? Kiistatta yksi Valioliigan kohutuimpia pelaajia.

Dennis Bergkamp - yksi harvoista ulkomaalaisista, jotka läpäisevät seulan. Tuli Arsenaliin "jaloillepotkimisaikana", ja dominoi uskomattomalla taidollaan Valioliigaa. Vuosien varrella ikä on tehnyt tehtävänsä, mutta Dennis the Menacen kosketus on yhä niin kaunista katsottavaa. Yksi parhaita ulkomaalaisia, joka on koskaan astunut jalallaan englantilaiselle nurmelle. Uran dramaattisin hetki kenties missattu pilkku FA-Cupin semifinaaliuusinnassa '99, yliajalla ManUa vastaan tasatilanteessa.

Steve Bruce - ManUn legendaarinen, hidas mutta kankea toppari. On uskomatonta, että tämän miehen liikkeellä pystyi olemaan lähes ohittamaton. Topparipari Pallister ei "juurikaan" paikannut puutteita liikkeessä. Pelasi uskomattoman uran täynnä menestystä ja lopetti ikäloppuna, kuitenkin huipulla. Muistetaan lopettamisen jälkeen jo mainitusta '99 FA-cupin ottelusta, jossa ryntäsi fanina collegepaita päällä kentälle juhlimaan Ryan Giggsin upeaa soolomaalia jatkoajalla.

Eric Cantona - Täysin vertaistaan vailla oleva ulkomaalaisten ykkönen. Teki kentällä mitä halusi, ja johti ManUa persoonallaan ja taidoillaan. Muistetaan "Kung Fu-potkusta" Crystal Palace-fania kohtaan, josta seurasi 8 kuukauden pelikielto. Esittely lienee turhaa.

Paul Gascoigne - Tottenhamissa läpimurtonsa tehnyt uskomattoman taitava pelintekijä, jonka pää ei kestänyt julkisuutta. Ura muistetaan alkoholista, pahoinpitelyistä ja huikeista taidonnäytteistä kentällä. Legendaarisimmat tempaukset olivat mm. oman ristisiteen telominen kostotaklauksessa ja Lazion lehdistöesittelyssä mikrofoniin pieraiseminen. Jälleen, esittely melko turhaa.

Ryan Giggs - Listalla lähinnä uskomattoman taitonsa ja pitkän uransa vuoksi. Teki läpimurtonsa ManUssa jo vuonna '92 ja on itseoikeutetusti yksi liigan parhaita pelaajia. Kukaan ei ole uhannut tämän miehen paikkaa vasemmalla laidalla. Uran tähtihetki uskomaton soolo Arsenalin verkkoon '99. Jaksaa edelleen. Harva tietää, että on pelannut Liverpoolin akatemiassa.

Vinnie Jones - Crazy Gangin johtaja 90-luvun puolivälistä. Julmaakin julmempi jaloillepotkija, ehkä Valioliigan kovin pelaaja kautta aikain. Uransa jälkeen tehnyt nimeä elokuvamaailmassa. Persoona vailla vertaa.

Roy Keane - Alex Ferguson hankki tämän miehen Nottinghamista '93, ja "rest is history". ManUn kasvot vielä tänäkin päivänä, ja on kiistatta yksi parhaista Valioliigan keskikenttäpelaajista. Kovaakin kovempi, julman brutaali taklaaja, jonka pääkopan pimenemiset ovat aiheuttaneet mm. Alf Inge Hålandin uran päättymisen. Esittely turhaa.

Alan Shearer - Valioliigan tuhoisin hyökkääjä. Uskomaton maalitykki, todellinen auktoriteetti, Englannin maajoukkueen maalitykki. Värittömin tuuletus ikinä on hänen tavaramerkkinsä. Herättää tunteita puoleen ja toiseen, taidot ovat mitä ovat ja nopeus on miehelle tuntematon käsite, mutta kukaan ei viimeistele niin kuin Alan Shearer. Magpie-legenda on voittanut urallaan yhden mestaruuden Blackburnissa.

Dennis Wise - Johti Chelseaa vuosikaudet. Legendaarisuuspisteitä laskee hienoinen menestyksen puute, mutta tämä persoona ja keskikentän viikate kuuluu listalle. Uransa myöhemmällä vaiheella erikoistui mm. murtamalla seurakaverinsa leuan korttipelissä. Toimi Millwallin pelaajamanagerina viime kaudella.

Ian Wright - Huikea maalintekijä, palanen Arsenalin historiaa. Shearerin jälkeen valioliigan ykköspyssy, jonka ottopojat Shaun ja Bradley Wright-Phillips ovat jatkamassa isäpuolensa jalanjäljillä. Myös listalla lähinnä pelitaitojensa vuoksi.

Gianfranco Zola - Listan kolmas ja viimeinen ulkomaalainen. Nousee arvoasteikossa Bergkampin ja Cantonan veroiseksi taitoniekaksi. Chelsea-legenda, eikä syyttä. Myös uskomattoman hieno persoona, joka lennätti sokean siskonsa Wembleylle kokemaan Chelsean FA-cupin voiton. Lopetti uskomattoman uransa viime kauteen Italiassa.

Ja yksi puuttuu vielä...Herra, jota minä itse äänestin. Robbie Fowler. Liverpoolin elävä legenda, mies, jonka jumalaiset taidot jäävät joskus unohduksiin muiden tempauksien tieltä. Teki läpimurtonsa teini-ikäisenä paukuttamalla 5 maalia liigacupin ottelussa, dominoi liigaa 23-vuotiaaksi, jonka jälkeen ura sekosi erinäisistä syistä johtuen. Paukuttaa edelleen kymmenkunta Valioliigahäkkiä kaudessa, nyt Man Cityssä. Fowler on ottanut paikkansa minun sydämissä mm. seuraavien temppujen takia:

-Hattutemppu Arsenalin verkkoon 4 minuutissa ja 32 sekunnissa
-Everton-fanien kokaiinilaulu, "Robbie has a friend called Charlie". Vastaus: pilkku maaliin, Everton-fanien eteen nuuskimaan kalkkiviivaa. Manageri Houllier yritti selittää, että Robbie vain esitti ruohoa syövää lehmää. Tuloksena 4 ottelun pelikielto ja jättisakot.
-Yhteenotto Chelsean homosyytöksiä osakseen saaneen Graeme Le Sauxin kanssa. Fowler kumartui, pyllisti ja levitteli pakaroitaan Le Sauxille. Tuloksena keltainen kortti, jonka jälkeen Fowler toisti eleensä useita kertoja. Seuraus: 2 ottelun pelikielto ja sakot.
-Miestenlehti Loadedin haastattelussa Robbielta kysyttiin tämän pokausrepliikeistä. Vastaus: "Do you like jewels? You should suck my dick - It's a real gem".

Robbie Fowler on minun legendani.

Lisäksi kunniamaininta seuraaville upeille pelaajille ja persoonille, jotka eivät mahtuneet listalle: John Barnes, Ian Rush,Peter Schmeichel, Martin Keown, Lee Dixon, Gary Pallister, Stuart Pearce, Thierry Henry, Frank Lampard, Steven Gerrard, Jamie Carragher, Ruud van Nistelrooy, Wayne Rooney, David Platt, Paul Merson, Matthew Le Tissier, Neil Ruddock. Ja moni muu.

Täältä ääni Gazzalle. Varmasti yksi taitavimpia englantilaispalloilijoita kautta aikojen. Kentän ulkopuoliset asiat ovat pitäneet miehen otsikoissa pitkään viinan ja muun koheltamisen vietyä pelitaidot. Legendaarinen solariumlahjakortti Paul Incelle on myös osa tämän miehen legendaa.

Muut ovat saattaneet pelata menestyksekkäämpiä uria kuin Gazza, mutta kaikkine sekoiluineen ynnä muineen, Gazza on legenda ylitse muiden. (ja pelasi tietysti Spursissa).

Legendaarinen Englannin maajoukkueen kapteeni ja ManU:n numero seiska, joka ei mahtunut edes listalle, vaikkei ollut mikään väritön pelaaja, outoa että unohtui... Tosin ManUn menestys oli eri luokkaa kuin nykyaikoina. Eli herra nimeltään Bryan Robson. http://www.manutdzone.com/legends/BryanRobson.htm

Ns. honorable mentionit voisin jakaa Roy Keanelle, Peter Schmeichelille ja Ryan Giggsille.

korkki kirjoitti:

Legendaarinen Englannin maajoukkueen kapteeni ja ManU:n numero seiska, joka ei mahtunut edes listalle, vaikkei ollut mikään väritön pelaaja, outoa että unohtui...

Ns. honorable mentionit voisin jakaa Roy Keanelle, Peter Schmeichelille ja Ryan Giggsille.

Laajenna klikkaamalla

Robson puuttunee listalta varmaankin sen takia, että Kuvernööri käsitteli varsin kattavassa avauksessaan Valioliiga-aikaa, joka alkaa kaudesta 1992/1993. Robsonin parhaimmat ajat olivat jo tällöin ohi, eikös mies ollut aika paljon loukkaantuneena uransa loppuvaiheessa? Schmeichelin olisi tietysti voinut listalle ottaa.

Itse olen kyllä sitä mieltä, etten nyt ala erottelemaan Englannin liigan tai Valioliigan aikoja. Legendaariseksi pelaajan tekee myös osittain se, että pelaa samassa joukkueessa pitkään.

Legendaarisia pelaajia, joista legendaarisimman valitsen ovat:
Bryan Robson, Peter Beardsley, John Barnes, Ian Rush, Ian Wright, Stuart Pierce... ja legendaarisin on Peter Beardsley. Katsokaa kundin ulkonäköä ja sanokaa, että voisiko kuvitella, että hän on futaaja. Siitä huolimatta aivan erinomainen pelaaja Englannin liigan parhaimpina aikoina.

EDIT: Peesaan jälkimmäisiä. Eric Cantona voidaan liittää listaan

Eihän tähän ole kuin yksi vaihtoehto. Tony Adams, pelaaja minkä takia rakastan brittifudista ja Arsenalia.
Tonyn liehuva letti ja takuuvarman jyräys, ah.

Harmi vaan että taitaa olla aika doku, toivotaan että saa elämänsä raiteilleen ja pääsee jonnekin Watfordiin manageriksi.

Kuka muuten muistaa Arsnalin legendaarisen Winterburn-Adams-Keown-Dixon linjan ja Seamanin maalissa?
Mä en muista mutta olen nähnyt videoita ja kuullut kauniita tarinoita.

Edit. Lisätään nyt vielä se kun rupesin taas kattelemaan noita vanhoja videoita 80-luvun ja 90-luvun alun Gunnerseista.
Niin että ihan kiva kun voitetaan mestaruus ja pelataan nättiä, mutta kyllä mä olisin jo valmis palaamaan näihin vanhoihin hyviin aikoihin ja täydelliseen jalkapalloon eli brittifudikseen.
Ranskalaisten aika voisi pian päättyä.

Eric Cantona. Täysin selvä valinta itselleni. Tämä mies betonoi Manchester Unitedin sydämeeni lopullisesti. Valinta olisi sama, vaikka kysyttäisiin koko maailman legendaarisinta pelaajaa.

Köntsä kirjoitti:

Eihän tähän ole kuin yksi vaihtoehto. Tony Adams, pelaaja minkä takia rakastan brittifudista ja Arsenalia. Tonyn liehuva letti ja takuuvarman jyräys, ah.

Harmi vaan että taitaa olla aika doku, toivotaan että saa elämänsä raiteilleen ja pääsee jonnekin Watfordiin manageriksi.

Laajenna klikkaamalla

Eihän Mr Arsenal enää mikään doku ole, hän on saanut alkoholiongelmansa hyvin näppeihin toisin kuin valitettavasti Paul Merson ja kiertelee mm. luennoimassa aihepiiristä nuorille futaajille. Tosin tällä hetkellä ei taida aika siihen hommaan riittää, Adams kun on trainee coachina Feyenoordissa kierreltyään oppia hakemassa Italiassa, Ranskassa ja Belgiassa. Wycombe Wanderersin managerina vielä viime vuoden marraskuussa, kunnes lopetti ne hommat henkilökohtaisiin syihin vedoten. Ei mennyt ne hommat hirveän hyvin. Linkki: http://news.bbc.co.uk/sport1/hi/football/europe/4587693.stm

Köntsä kirjoitti:

Kuka muuten muistaa Arsnalin legendaarisen Winterburn-Adams-Keown-Dixon linjan ja Seamanin maalissa?

Laajenna klikkaamalla

Minä ainakin ja kaiholla. Seamanin tilalle voi myös vaihtaa Lukicin ja Keownin oman suosikkini Steve Bouldin. Tuollaisista puolustuksista saa nykyään vaan uneksia.

Köntsä kirjoitti:

Edit. Lisätään nyt vielä se kun rupesin taas kattelemaan noita vanhoja videoita 80-luvun ja 90-luvun alun Gunnerseista. Niin että ihan kiva kun voitetaan mestaruus ja pelataan nättiä, mutta kyllä mä olisin jo valmis palaamaan näihin vanhoihin hyviin aikoihin ja täydelliseen jalkapalloon eli brittifudikseen. Ranskalaisten aika voisi pian päättyä.

Laajenna klikkaamalla

Sulle taitaa olla aika kova pala tämä meidän nykyinen ranskalaisvaikutus? ;-) Vaikka 80-luvun lopun ja 90-luvun alussa peli oli ajoittain aika hyvääkin, niin en minä niitä aikoja kaipaa. Puolustus oli hyvä ja kärjessä oli Smithiä ja Wrightia, mutta keskikenttä oli kuitenkin parin kauden poikkeusta lukuunottamatta NIIN onneton. Pelaajia kuten Hillier, Morrow (kiitokset Cupista), Jensen, Selley, Carter, McGoldrick ja Helder nyt muutaman säätäjän mainitakseni olivat kyllä sellaista skeidaa vielä Grahamin taktiikoilla maustettuna, että otan nyky-Arsu n+1000 kertaa mielummin. Wenger on uudistanut positiivisessa mielessä seuran todella hienosti ja joukkue, jossa pelaavat Henry, Pires ja vielä vähän aikaa sitten Vieira ja aiemmin Petit ei herätä ainakaan minussa minkäänlaista ranskalaisangstia, vaikka en aiemmin ole patonginpurioista perustanutkaan.

Edit: Kirjoitusvirhe.

Robbie Fowler ehdottomasti. Aina kun tekee maalin Manua vastaan nostaa heti ylös neljä sormea Poolin Eurocup-voittojen merkkinä vaikka pelaakin eri jengissä. Ensi kaudella näemme sitten viisi sormea.

Teki viime kaudella tärkeän maalin Poolia vastaan mutta ilme ei edes värähtänyt vaan käveli apeana keskiympyryään muiden tuulettaessa.

Toi Kokaiini-episodihan oli loistava, juuri pari päivää sitten katsoin uudestaan ja tuli naurettua minuuttitolkulla. Myös haastatteluissa annetut kommentit hakevat vertaisiaan.

Ja Godhan ei mikään turha pelaajanakaan ole. Kenties kaikkien aikojen lahjakkain brittihyökkääjä.

Annan ääneni Dennis Bergkampille, jonka takia aikoinani rupesin kannattamaan Gunnersia.

Sorppa kirjoitti:

Sulle taitaa olla aika kova pala tämä meidän nykyinen ranskalaisvaikutus? ;-) Vaikka 80-luvun lopun ja 90-luvun alussa peli oli ajoittain aika hyvääkin, niin en minä niitä aikoja kaipaa. Puolustus oli hyvä ja kärjessä oli Smithiä ja Wrightia, mutta keskikenttä oli kuitenkin parin kauden poikkeusta lukuunottamatta NIIN onneton. Pelaajia kuten Hillier, Morrow (kiitokset Cupista), Jensen, Selley, Carter, McGoldrick ja Helder nyt muutaman säätäjän mainitakseni olivat kyllä sellaista skeidaa vielä Grahamin taktiikoilla maustettuna, että otan nyky-Arsu n+1000 kertaa mielummin. Wenger on uudistanut positiivisessa mielessä seuran todella hienosti ja joukkue, jossa pelaavat Henry, Pires ja vielä vähän aikaa sitten Vieira ja aiemmin Petit ei herätä ainakaan minussa minkäänlaista ranskalaisangstia, vaikka en aiemmin ole patonginpurioista perustanutkaan.

Laajenna klikkaamalla

Niin siis eihän minullakaan ole mitään menestystä vastaan ja Viera on hieno pelaaja, mutta aikansa kutakin. Jos haluan seurata ranskalaisia futaajia vuodesta toiseen ja nähdä jonkun Flaminin kehittyvän niin sitten seuraan Ranskan liigaa :)
Brittifudis on mulle kuitenkin se ihan ykkösjuttu ja tärkein elementti siinä on (rumat) brittifutaajat. Ja näitä meillä on tasan kaksi, (ja nekin on ihan oudon värisiä)
Hirveän näköinen muukalaislegioona paperilla.

Mutta toki, Arsenal pelaa tai ainakin viimeisimpinä kausina on pelannut ajoittain maailman viihdyttävintä fudista. Mutta silti minulla riittää valittamista. Ehkä olisi aika siirtyä seuraamaan tarkemmin Championshippiin Millwalin ja Watfordin ottamuksia.

Nojoo:

Victoria Concordia Crescit

Köntsä kirjoitti:

Eihän tähän ole kuin yksi vaihtoehto. Tony Adams, pelaaja minkä takia rakastan brittifudista ja Arsenalia.

Laajenna klikkaamalla

Tätä miestä äänestin itsekin. Koko ura samassa joukkueessa, voitti kai kaiken mitä Englannissa voi voittaa. Lisäksi jo mainitut baarireissut (taisi opettaa tavan mm. Ray Parlourille?) ja ihana pelityyli. Mitä vielä tarvittaisiin? Harmi etten koskaan saanut tilaisuutta nähdä miestä samassa linjassa Jürgen Kohlerin kanssa...

Winterburn-Keown/Bould-Adams-Dixon -linjaa en itsekään muista kamalan hyvin, mutta esimerkiksi viittaus elokuvassa Housut pois kertonee jotakin kyseisestä pakistosta. Linja, vastustaja paitsiossa ja käsi ylös. Lekendaarista. Tietyllä tapaa legenda minulle on myös David "Rocky" Rocastle, joka menehtyi syöpään jokunen vuosi sitten.

Mitä nyky-Arsenaliin tulee, soisin itsekin mielelläni enemmän englantilaisia avauksessa. Jo perinteiden vuoksi.

Kuvernöörin listalta Ryan Giggs on ehdottomasti suosikki pelaajani, mutta eihän Giggsie missään nimessä samanlainen persoona ole kuin valtaosa listan muista äijistä. Siksipä ääneni menee Eric Cantonalle, joka tuskin jätti ketään kylmäksi touhuillaan kentällä ja sen ulkopuolella.

Ranskan pystykaulus ehdoton ykkönen. Hänen takiaan joskus glooryhunttasin ManU:a, tosin enää en seuraa brittifutista niin aktiivisesti kuin ennen vanhaan.

Tähän on vain yksi ja ainoa vaihtoehto.

Gianfranco Zola.

Minun papereissani se täydellisin jalkapalloilija. Herra, jonka takia oikeastaan aloin fanittaa Chelseaa. Uskomaton taikuri kentällä ja mahtava persoona kentän ulkopuolella. Jopa vannoutuneimpien, vuosikymmeniä Chelseaa kannattaneiden hardcorefanien mielestä seuran historian paras ulkomaalainen ja yksi kaikkein parhaista. Vielä viime kaudella oli Serie A:ssa pelaavan Cagliarin johtohahmo 38-vuotiaana! Lopetti loistokkaan uransa viime kauteen ja on nyt siirtymässä valmennuspuolelle. Gianfranco, olet koska tahansa tervetullut takaisin Lontooseen, vaikka sitten JM:n paikalle Josen kyllästyttyä mestaruuksien voittamiseen.

Gianfranco Zola, hieno mies!

Kuvernööri kirjoitti:

Paul Gascoigne - Legendaarisimmat tempaukset olivat mm. oman ristisiteen telominen kostotaklauksessa ja Lazion lehdistöesittelyssä mikrofoniin pieraiseminen. Jälleen, esittely melko turhaa.

Laajenna klikkaamalla

Entäs tuo Gazzan uran Valioliigauran loppuvuosien vastaavanlainen tempaus, muistaakseni vuosituhannen vaihteen tienoilla? Käsivarsi murtui, kun mies torppasi vastustajaa tarkoituksellisesti suoraan naamatauluun.

Kaikessa törkeydessään tämä käsittämätön tilanne oli huvittavan ja samalla kamalan näköinen. Gazza siis iski vastustajan tummaa kaveria vastapalloon omalla käsivarrellaan kauhealla forcella, vastustaja lakosi ketoon pitelemään murjottua pärstäänsä, Gazzan kiemurrellessa tuskissaan käsivarttaan pidellen. Murjottunaamainen mies nousi ja jatkoi peliä, Gazzaa vietiin jälleen kerran sairaalan kautta pelikieltoon.

Oma legendamainintani menee ehdottomasti Gladsaxen punanokalle, Peter Schmeichelille. Eräs kaikkien aikojen maalivahdeista ja jalkapallopersoonista, mies joka ohjasti minut ManU-faniksi kausien 1991-92 sekä 1992-93 aikana. Suuri yksittäinen tekijä niin Tanskan maajoukkueen kuin ManU:nkin menestyksessä, neljä hurraahuutoa ja kuusi smörrebrödiä Peterille!

Äänestin vaihtoehtoa: Joku muu, kuka?

Perusteluina on eräs pelaaja, joka sai allekirjoittaneen aikanaan kannattamaan Middlesbrough FC:tä. Kyseessä on harmaahiuksinen maalintekokone, joka myös osasi show-meiningin jalon taidon. Fabrizio Ravanelli oli aikanaan sellainen persoona jollaisia haluaisi nähdä lisää Boron nimivahvassa joukkueessa. Suu kävi taukoamatta, mutta niin heiluivat myös maaliverkotkin. Nykyisin tämä entinen Italian maajoukkuekärki taitaa olla jo lopettaneiden kirjoissa, mutta minuun hän teki lähtemättömän vaikutuksen maalintekotaidoillaan sekä omintakeisella tuuletustyylillään.

Muita äänestämisen arvoisia futaajia olisivat olleet Gazza, Cantona sekä Zola.

Yhtä asiaa ihmettelen. Sekä Ravanelli että Zola ovat kuitenkin niitä pelaajia, jotka pelasivat suuruutensa vuotensa Italiassa ja olivat kaikille meille sieltä tuttuja. Englannissa vietetyt ajat eivät olleet herroille missään nimessä enää yhtä loistokkaita.

Sama asia, jos puhuisi Litmasen yhteydessä ensisijaisesti Liverpoolista eikä Ajaxista.

scholl kirjoitti:

Yhtä asiaa ihmettelen. Sekä Ravanelli että Zola ovat kuitenkin niitä pelaajia, jotka pelasivat suuruutensa vuotensa Italiassa ja olivat kaikille meille sieltä tuttuja. Englannissa vietetyt ajat eivät olleet herroille missään nimessä enää yhtä loistokkaita.

Sama asia, jos puhuisi Litmasen yhteydessä ensisijaisesti Liverpoolista eikä Ajaxista.

Laajenna klikkaamalla

Niin kyllähän Zola Chelsea ajastaan huolimatta on papereissani osa Napolin mestaruusjoukkueita(ja varmasti monen muunkin), tietysti kaikki muistavat sieltä Maradonan, mutta ei se Maradona niitä mestaruuksia aivan yksinään ratkonut.

Ravanellihan pelasi vain muutaman hassun kauden Englannissa.

scholl kirjoitti:

Sekä Ravanelli että Zola ovat kuitenkin niitä pelaajia, jotka pelasivat suuruutensa vuotensa Italiassa ja olivat kaikille meille sieltä tuttuja. Englannissa vietetyt ajat eivät olleet herroille missään nimessä enää yhtä loistokkaita.

Laajenna klikkaamalla

Ravanellin uraa Englannissa en niin tarkkaan seurannut, mutta että Zolan vuodet Englannissa eivät olleet loistokkaita? Heh.

Vähän sama kuin sanoisi Giovane Elberin pelanneen parhaat vuotensa kotimaassaan, Saksan vuosien ollessa vähemmän loistokkaita.

Esimerkki on hieman kömpelö, mutta otin sen koska tietääkseni seuraat saksalaista jalkapalloa ja erityisesti Bayernia erityisen tarkasti.

Mängimies kirjoitti:

Ravanellin uraa Englannissa en niin tarkkaan seurannut, mutta että Zolan vuodet Englannissa eivät olleet loistokkaita? Heh.

Vähän sama kuin sanoisi Giovane Elberin pelanneen parhaat vuotensa kotimaassaan, Saksan vuosien ollessa vähemmän loistokkaita.

Esimerkki on hieman kömpelö, mutta otin sen koska tietääkseni seuraat saksalaista jalkapalloa ja erityisesti Bayernia erityisen tarkasti.

Laajenna klikkaamalla

Voisitko kertoa, miten Elber on pelannut Brasiliassa?
Mieshän tuli Saksaan Sveitsistä. Aika vaikea kuvitella, että ura kotimaassaan olisi ollut kovin merkittävä, jos mies siirtyi about teini-iässä sieltä pois.

Mängimies kirjoitti:

Ravanellin uraa Englannissa en niin tarkkaan seurannut, mutta että Zolan vuodet Englannissa eivät olleet loistokkaita? Heh.

Laajenna klikkaamalla

Scholl sanoi "yhtä loistokkaita" ja kyllähän se pitää paikkansa. Zola pelasi parhaat pelinsä Italiassa, ennen siirtymistään Chelseaan, vaikka ura Chelseassakin oli hieno, niin pokaalit jäivät puuttumaan.

KPL kirjoitti:

Scholl sanoi "yhtä loistokkaita" ja kyllähän se pitää paikkansa. Zola pelasi parhaat pelinsä Italiassa, ennen siirtymistään Chelseaan, vaikka ura Chelseassakin oli hieno, niin pokaalit jäivät puuttumaan.

Laajenna klikkaamalla

Gianfranco Zola oli mielestäni ilmiömäinen Italiassa, vaikkei koskaan pelannutkaan missään mielijoukkueessani, mutta niin paljon niitä matseja kuitenkin tuli nähtyä, että huh huh. Vaikka ura Englannissa olisikin hyvä niin ei ollut enää sama mies. Aliarvioidaan Zolan osaamista, jos uraa tarkastellaan Englannin vuosien perusteella.

KPL kirjoitti:

Zola pelasi parhaat pelinsä Italiassa, ennen siirtymistään Chelseaan, vaikka ura Chelseassakin oli hieno, niin pokaalit jäivät puuttumaan.

Laajenna klikkaamalla

En tiedä mitkä sinä lasket pokaaleiksi, mutta kai cup-voittajien cupin voitostakin pokaalin saa. En minäkään sitä niin huippukorkealle nosta, mutta pokaali kuin pokaali, siitähän tässä oli kyse.

scholl kirjoitti:

Aliarvioidaan Zolan osaamista, jos uraa tarkastellaan Englannin vuosien perusteella.

Laajenna klikkaamalla

En epäile hetkeäkään, etteikö Zola olisi ollut ilmiömäinen Napolissa itsensä Diego Armandon kanssa pelatessaan. Napolin suuruuden vuodet osuivat juuri näiden kahden taikurin aikoihin.

Kuitenkin muistan, miten ilmiömäinen ja parhaimmillaan koko liigaa dominoiva pelaaja Zola Englannissa oli. Perustan mielipiteeni siihen, ja vain siihen, sillä kosketuspintaa ei kovin laajalti 80-luvun lopun ja 90-luvun alun Italian liigaan ole.

Ja mitä Elberiin tulee, hän siirtyi Brasiliasta Italiaan, eikä suinkaan Sveitsiin. Esimerkki oli huono kuten sanoin jo aiemmin.

Mängimies kirjoitti:

Ja mitä Elberiin tulee, hän siirtyi Brasiliasta Italiaan, eikä suinkaan Sveitsiin. Esimerkki oli huono kuten sanoin jo aiemmin.

Laajenna klikkaamalla

Niin mutta Milanissa ei päässyt tilanteeseen, jossa olisi jotain voinut tehdä. Meni jo Grasshoppersiin hyvin nuorella iällä. Mikä se tollainen esimerkki on, jossa verrataan kaveria (Elber), joka on joskus ehkä juniorina pelannut Brasiliassa Zolaan, joka pelasi parhaat vuotensa kotimaassaan.

EDIT: En tietääkseni väittänyt Elberin siirtyneen Brasiliasta Italiaan, vaan koska Italian keikka oli ranskalainen visiitti niin totesin vain olennaisen eli sen, että pelasi Sveitsissä ennen Saksan aikaa