Ihmiset tuntuvat unohtavan, että tällä ikärajahahmotelmalla kaikesta huolimatta pyritään suojelemaan nuoria itseään. Viisitoistavuotias nassikka on täysin karvahattupäisen enonsa vieteltävissä tässä asiassa.
No jos yhtään tuntee tätä lainsäädäntöprosessia ja siellä vaikuttavia taustavaikuttamia, niin tällä ikärajan nostamisella ei ole syvätasolla paljoakaan tekemistä lastensuojelun kanssa, kysymyksessä ovat pikemminkin "maailmaa syleilevät" vaikuttimet. (Oletko muuten kuullut metsästyskortista, ja siihen tulevaisuudessa mahdollisesti tulevista sisällöllisistä muutoksista?)
Eräät EU-maat, etunenässä Iso-Britannia, yrittävät ajaa vastaavaa EU-lainsäädäntöä läpi käsiaseiden suhteen kuin mikä sillä on paikallisestikin voimassa. Eli täyskieltoa, joka lopettaisi ampumaurheilun lisäksi myös yksityisen metsästyksen ja korvaisi sen sitten ilmeisesti jollakin valtion virkamiesten suorittamalla riistanhoidolla. Tätä ei kuitenkaan tarvitse Maaseudun Tulevaisuudessa vielä referoida... ;)
Missiohan vaikuttaa niin "hyvältä ja oikeamieliseltä", että se saa paljon tukea niiltä tahoilta, jotka eivät oikein ymmärrä "ylhäältä tulevan" kieltopolitiikan vaikutusta esimerkiksi lainkuuliaisuuteen, tai eivät ole koskaan kuulletkaan muusta kuin keskusjohtoisesta hallintotavasta (Ranska, Etelä-Eurooppa).
No, ennen kuin joku luulee tässä suhtautumisessani olevan jotakin taustavaikuttumia, niin en omista yhtään asetta. Ja "aselobbyn" äänekkäimmät edustajat eivät aina herätä luottamusta. Oma suhtautumiseni asiaan liittyy siihen, että kaikkein laajimmillaan po. aloitteet liittynevät siihen, että yhä epäedustavammat ja siten yhä vähemmän
legitiimit yhteiskunnalliset painostusryhmät yrittävät ja saavat muutettua lainsäädännön sisältöä. Yhä vähäisimmillä asia-argumenteilla, perustuen tunteeseen.
Mitä sitten tulee Suomen EU-konnektioon, niin valitettava tosiasia on sellainen, että Suomen saama nettohyöty siitä on niin vahvasti plusmerkkinen, että jos joku perustuslaki tai muu vastaava asia tulee kansanäänestyksen kohteeksi, niin jokainen vastuullinen ja asioista selvää ottava taho äänestäisi sen hyväksymisen puolesta. EU:n ja oman valtiovaltamme idiotismista huolimatta.
Suomi pienenä ja ainakin Etelä-Eurooppaa vikkeläliikkeisempänä taloutena tarvitsee jokaisen komission virkamiehen tarjoaman suojan suhteessa niihin intohimoihin, joita jo Saksassa protektionismiin usein liitetään. Tätä ei saataisi millään vapaakauppasopimuksella á la ETA, Norja ja Sveitsi selviävät ihan muilla avuilla. (ja ainakin Norja maksaa itsensä ihan kipeäksi siitä, että saa jonkinasteisen pääsyn yhteismarkkinoille, ilman minkäänlaista omaa mahdollisuutta vaikuttaa päätösten sisältöön)
Taloudellinen tulevaisuushan Suomella tulee olemaan vielä nykyistä merkittävimmin palvelujen viennissä. Ja nimenomaan palveluiden osalta tuo suoja on täysin välttämätön, jos ei siis viitata pelkästään "b to b-sektorilla" toimiviin yrityksiin ja yhteisöihin. Vaikka palveludirektiivi menikin torsoksi, ei se tarkoita sitä, etteikö se vielä vietäisi läpi jo Rooman sopimuksessa (1957) asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi, jotka siis kirjattiin Maastrichtin sopimuksessa (1992) yhteisön toimielimiä ja jäsenmaita sitoviksi laeiksi ja joiden implementaatio etenee edelleen, osin yskähdellen, mutta etenee kuitenkin.