Tässä kun on ollut kaikenlaista vääntöä musiikin saralla siitä mikä on oikeata musiikkia, niin päätin avata ketjun ehkäpä tämän hetken parhaasta yhtyeestä eli system of a down:sta.
Yhtyehän koostuu seuraavista ihmisistä :
Daron Malakian : Kitara, laulu
Serj Tankian : Laulu, koskettimet
Shavo Odadjian : Basso
John Dolmayan : Rummut
Soadin taru alkoi seuraavasti : vuonna 1993 Tankian sekä Malakian olivat silloisten orkesteriensa kanssa studiossa - törmäävät toisiinsa ja huomaavat pitävänsä samanlaisesta musiikista. Tämän yhteensattuma
n johdosta syntyy orkesteri nimeltä Soil. Odadjian löytyy herrojen ollessa vierailemassa armenialaisessa yksityiskoulussa ja soil:n mukana pyörinyttä Odadjiania pyydetään yhtyeen manageriksi, mutta hän päätyy soittamaan bassoa kokoaikaisesti ja näin hänestäkin tulee osa yhtyettä. Dolmayan liitty yhtyeeseen juuri ennen läpimurtoa, joka tapahtuu Rick Rubinin toimesta. Rubin on aiemmin tuottanut mm. sellaisia yhtyeitä kuin slayer, rhcp, danzig sekä beastie boys, joista jokainen on varmsti joskus kuullut ainakin ohimennen mainittavan. Eräs Rubinin ystävä oli vienyt hänet katsomaan soil-nimistä yhtyettä viper-klubille ja hän innostuu näkemästään niin paljon, että järjestää yhtyeen american recordings-levymerkin alle ja tuottaa ensimmäisen albumin. Kolmen vuoden kuluttua yhtye on sonyn alla ja julkaisee albumin nimeltä Toxicity, joka herättää monen rankemman musiikin mielenkiinnon ympäri maailmaa.
Soadin molemmilla levyillä ja varsinkin toisella sanoituksissa otetaan kantaa mm. seuraaviin asioihin : huumeet ja ennenkaikkea kielteinen asenne, usa:n vankilajärjestelmä, ilma puut vesi ja maa sekä Armenian tilanne ja erityisesti Armeniassa vuonna 1915 tapahtuneiden kansanmurhien tunnustaminen usa:n puolelta, mitä se ei ole tähän päivään mennessä tehnyt. Soad onkin järjestänyt mm. hyväntekeväisyyskonsertin, jolla se keräsi $20.000 Amerikan Armenian kansalliselle komitealle. Tämän selittyy osan yhtyeen jäsenien taustalla, Tankian on syntynyt Beirutissa, Odadjian Armeniassa, Malakianin vanhemmat ovat armenialaisia sekä Dolmayan Libanonissa.
Omasta mielestäni soad on mennyt musiikillisesti toxicity-albumilla aika paljon eteenpäin. Ensimmäinen oli aikalailla rankkaa hard/heavy-rockia, sekä kappaleet olivat enemmän toistensa kaltaisia ilmaan minkäänlaisia yllätyksiä. Hyvä levy joka tapauksessa. Toxicity sitten taas pitää kuunnella muutaman kerran läpi, ennenkuin siihen pääsee kunnolla sisälle, teemat kappaleiden sisällä vaihtuvat aikamoista tahtia, eikä tätä oikein voi mielestäni vain kuunnella taustalla. Tämän tyyppiseen musiikkiin pitää oikein paneutua. Paras esimerkki tästä teeemojen vaihtelusta on mielestäni deer dance. Välillä kunnon mättöä ja välillä seesteisempiä hetkiä, jolloin Tankian laulajan taidotkin pääsevät esiin. Tankian on muutenkin loistava laulaja : välillä rap/lausunta (prison song), seesteinen laulu (aerials) sekä välillä päästetään kunnon "heviörinät". Muutenkin täynnä hyviä soittajia, aikamoista rytmin vaihtelua lähes joka kappaleessa, ei todellakaan ole tylsää kuunneltavaa.
Yhteenveto : Mikäli haluat löytää uuden yhtyeen joka sananmukaisesti rokkaa kybällä, paranee kuunneltaessa ja jonka sanoituksissa on oikeasti jotain sanomaa, niin suosittelen tutustumaan yhtyeeseen nimeltä system of a down.
Löytyykö ja:sta muita, joille soad on kolahtanut, minun lisäkseni.
Lähteenä on käytetty tätä sivustoa, josta löytyy mm. pätkät jokaisesta kappaleesta sekä infoa yhtyeestä. Yksi mielenkiintoinen seikka on jokaisesta jäsenestä tehty profiili. Varsinkin Malakianin kohdalla arviointi on mielenkiintoista luettavaa, mm. seuraava on suoraan miehen suusta "I was having panic attacks, seeing shrinks. It has a lot to do with this being a business. Art and business to me just don't mix. The therapy wasn't worth shit. You go to a shrink and all they do is put you on a bunch of pills. I was like, 'fuck that.' I did it my own way. I started meditating."
You saw the forest, now come inside!
Yhtyehän koostuu seuraavista ihmisistä :
Daron Malakian : Kitara, laulu
Serj Tankian : Laulu, koskettimet
Shavo Odadjian : Basso
John Dolmayan : Rummut
Soadin taru alkoi seuraavasti : vuonna 1993 Tankian sekä Malakian olivat silloisten orkesteriensa kanssa studiossa - törmäävät toisiinsa ja huomaavat pitävänsä samanlaisesta musiikista. Tämän yhteensattuma
n johdosta syntyy orkesteri nimeltä Soil. Odadjian löytyy herrojen ollessa vierailemassa armenialaisessa yksityiskoulussa ja soil:n mukana pyörinyttä Odadjiania pyydetään yhtyeen manageriksi, mutta hän päätyy soittamaan bassoa kokoaikaisesti ja näin hänestäkin tulee osa yhtyettä. Dolmayan liitty yhtyeeseen juuri ennen läpimurtoa, joka tapahtuu Rick Rubinin toimesta. Rubin on aiemmin tuottanut mm. sellaisia yhtyeitä kuin slayer, rhcp, danzig sekä beastie boys, joista jokainen on varmsti joskus kuullut ainakin ohimennen mainittavan. Eräs Rubinin ystävä oli vienyt hänet katsomaan soil-nimistä yhtyettä viper-klubille ja hän innostuu näkemästään niin paljon, että järjestää yhtyeen american recordings-levymerkin alle ja tuottaa ensimmäisen albumin. Kolmen vuoden kuluttua yhtye on sonyn alla ja julkaisee albumin nimeltä Toxicity, joka herättää monen rankemman musiikin mielenkiinnon ympäri maailmaa.
Soadin molemmilla levyillä ja varsinkin toisella sanoituksissa otetaan kantaa mm. seuraaviin asioihin : huumeet ja ennenkaikkea kielteinen asenne, usa:n vankilajärjestelmä, ilma puut vesi ja maa sekä Armenian tilanne ja erityisesti Armeniassa vuonna 1915 tapahtuneiden kansanmurhien tunnustaminen usa:n puolelta, mitä se ei ole tähän päivään mennessä tehnyt. Soad onkin järjestänyt mm. hyväntekeväisyyskonsertin, jolla se keräsi $20.000 Amerikan Armenian kansalliselle komitealle. Tämän selittyy osan yhtyeen jäsenien taustalla, Tankian on syntynyt Beirutissa, Odadjian Armeniassa, Malakianin vanhemmat ovat armenialaisia sekä Dolmayan Libanonissa.
Omasta mielestäni soad on mennyt musiikillisesti toxicity-albumilla aika paljon eteenpäin. Ensimmäinen oli aikalailla rankkaa hard/heavy-rockia, sekä kappaleet olivat enemmän toistensa kaltaisia ilmaan minkäänlaisia yllätyksiä. Hyvä levy joka tapauksessa. Toxicity sitten taas pitää kuunnella muutaman kerran läpi, ennenkuin siihen pääsee kunnolla sisälle, teemat kappaleiden sisällä vaihtuvat aikamoista tahtia, eikä tätä oikein voi mielestäni vain kuunnella taustalla. Tämän tyyppiseen musiikkiin pitää oikein paneutua. Paras esimerkki tästä teeemojen vaihtelusta on mielestäni deer dance. Välillä kunnon mättöä ja välillä seesteisempiä hetkiä, jolloin Tankian laulajan taidotkin pääsevät esiin. Tankian on muutenkin loistava laulaja : välillä rap/lausunta (prison song), seesteinen laulu (aerials) sekä välillä päästetään kunnon "heviörinät". Muutenkin täynnä hyviä soittajia, aikamoista rytmin vaihtelua lähes joka kappaleessa, ei todellakaan ole tylsää kuunneltavaa.
Yhteenveto : Mikäli haluat löytää uuden yhtyeen joka sananmukaisesti rokkaa kybällä, paranee kuunneltaessa ja jonka sanoituksissa on oikeasti jotain sanomaa, niin suosittelen tutustumaan yhtyeeseen nimeltä system of a down.
Löytyykö ja:sta muita, joille soad on kolahtanut, minun lisäkseni.
Lähteenä on käytetty tätä sivustoa, josta löytyy mm. pätkät jokaisesta kappaleesta sekä infoa yhtyeestä. Yksi mielenkiintoinen seikka on jokaisesta jäsenestä tehty profiili. Varsinkin Malakianin kohdalla arviointi on mielenkiintoista luettavaa, mm. seuraava on suoraan miehen suusta "I was having panic attacks, seeing shrinks. It has a lot to do with this being a business. Art and business to me just don't mix. The therapy wasn't worth shit. You go to a shrink and all they do is put you on a bunch of pills. I was like, 'fuck that.' I did it my own way. I started meditating."
You saw the forest, now come inside!