No niin. Kausi on lopuilla/ohitse ja on ehkä aika keskustella jälleen jääkiekon tilasta ja sarjajärjestelmistä. Laitan tähän kirjoituksen (samanmuotoisen kanssa väänsin täällä kättä jo aiemmin kauden aikana), jossa pohdiskelen asioita hieman laveammin. Toivoisin että tällä kertaa vastineita kirjoittavat eivät vääristele kirjoitustani ja pistä ”sanoja suuhuni”, sellaiset viestit aion ohittaa tällä kertaa, koska tahalliseen tyhmyyteen ei ole lääkettä. Käytän Mestiksestä nimitystä ”divari (kellään ei liene mitään tätä vastaan ;) )
UUSITTU SARJAJÄRJESTELMÄ JÄÄKIEKKOON
Suljettu liiga vie mielenkiinnon suomalaisesta jääkiekosta. Divari ei johda mihinkään, eikä juuri kukaan tunnu pitävän sen voittoa merkittävänä saavutuksena. Samaan aikaan liigan peräpäässä pelataan merkityksettömiä otteluita (nykymallilla) ja vain todella tiukkoina kausina sarjan peräpää ei menetä mielenkiintoaan jo hyvissä ajoin.
Vaihtuvuus sarjojen välillä lisäisi divarin kiinnostavuutta ja samalla myös liigan häntäpään joukkueet olisivat paljon mielenkiintoisempia kamppaillessaan putoamista vastaan. Vaihtuvuuden pitäisi myös olla todellista, muutoin tilanne ei ole kiinnostava.
Runkosarjan paikalliskierrokset ovat pidemmän päälle ylitarjonnan vuoksi tylsiä ja lisäksi ne asettavat joukkueet epätasa-arvoiseen asemaan. Pudotuspelit puolestaan ovat äärimmäisen mielenkiintoisia ja jokainen peli on yritystä täynnä, siksi niiden määrää voitaisiin lisätä. Nämä seikat huomioonottaen ehdotan seuraavaa mallia:
Liigassa ja divarissa pelaa molemmissa esimerkiksi 12 joukkuetta (määrä ei ehkä niin oleellinen). Molemmissa pelataan runkosarja, jota seuraavat 8 joukkueen “paras seitsemästä” pudotuspelit. Liigan runkosarjan 4 viimeistä pelaavat pudotuspelit (”paras seitsemästä”) pareilla 9vs12 ja 10vs11. Parien hävinneet kohtaavat toisensa (”paras seitsemästä”) ja hävinnyt putoaa suoraan divariin. Liigaan nousee suoraan divarin pudotuspelien voittaja. Näin liigan ja divarin välinen vaihtuvuus olisi yksi joukkue kaudessa ja kausi säilyisi jännittävänä pitkään ja ympäri Suomea! Sääntöjen tulee olla ennenkaikkea selvät ja ajoissa kaikkien tiedossa. Kausi 1999-2000 oli todella surkuhupaisa ja vei monelta maun koko suomalaisesta jääkiekon sarjajärjestelmästä.
KIINNOSTAVUUS
Varmasti suhteellinen käsite. Jokaisella joukkueella on faneja, jotka istuisivat katsomossa vaikka joukkue pelaisi paikallissarjaa kahden lähimmän kaupungin kanssa. Tarkoitan suurta yleisö, jonka mukana suomalainen jääkiekko joko elää tai kuolee suurena lajina.
Monet jalkapallosarjat ovat oiva osoitus siitä, miten juuri sarjanousut- ja laskut ovat erittäin mielenkiintoisia ja tekevät myös muiden kuin maan muutaman huippujoukkueen kausista jännittäviä. Divari ja liigan peräpää olisivat paljon mielenkiintoisempia ja saisivat paljon enemmän huomiota, jos sarjojen välillä olisi vaihtuvuutta. Ei divariin putoaminenkaan ole paha asia, jos sieltä voi taistella ylös. Katsojat kaikkoavat juuri näiden jahkaamisten ja sulkemisten vuoksi. Ei “pelin taso” ole keskimääräisellä katsojalle suuri ja helposti mitattavissa oleva asia: jääkiekosta haetaan jännitystä ja se syntyy otteluista, joilla on todellista merkitystä.
TALOUDELLISIA LAINALAISUUKSIA
Usein saa lukea siitä, ”miten joku Kuopio tai Vaasa muka pärjäisivät liigassa, kun joukkueiden budjetit ovat vain murto-osa liigajoukkueiden budjeteista”. Tietenkin näin on. Divarijoukkueet saavat rahaa sen mukaan kuinka paljon joukkueet kiinnostavat. Tämä tarkoittaa sekä sponsoreita että katsojamääriä. Eli mainostaja mainostaa mieluummin liigassa siksi, että siellä on näkyvyyttä. Katsoja katsoo mieluummin liigapeliä, koska siellä kamppaillaan koko maan mestaruudesta ja kentällä on tunnettuja pelaajia. Ja sitten vielä hitaasti, koska joku kuitenkin ymmärtää tahallaan väärin. Esim. Kuopio, Kouvola, Vaasa ja Joensuu voivat varmasti talousalueina elättää liigajoukkueen siinä missä piskuinen Rauma tai Hämeenlinna tai Lappeenranta. Jos Sport nousee liigaan, sen budjetti kasvaa huimasti em. seikkojen takia. Ja jos Lukko putoaisi divariin, sen budjetti pienenisi huimasti samojen em. seikkojen takia. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellistä ja vähemmän järkevää on se, että joukkueet pistettäisiin karsimaan. Siitä seuraavassa.
KARSINNAN MIELEKKYYS
Miksi ei pistetä divarijoukkueita karsimaan liigajoukkueita vastaan, voisi joku kysyä. Mielestäni divarissa kootaan joukkue, jolla on määrä pärjätä divarissa. Liigaan kootaan sitten liigajoukkue. Esim. Kärppien satsaukset olivat täysin järjettömiä divarissa, mutta joukkueen oli pakko tehdä ne surkuhupaisan järjestelmän vuoksi. Toki esim. liigan peräpään pudotuspeleissä toiseksi viimeiseksi jäänyt joukkue voisi sitten karsia divarin pudotuspelien toiseksi parasta joukkuetta vastaan, jos mahdollisuutta kahden joukkueen vaihtuvuuteen pidetään tärkeänä. Mielestäni yksi varma nousu voisi kuitenkin riittää. Divarissa joudutaan mielettömiin taloudellisiin riskeihin, jos karsinta on ainoa malli, koska divarin tuloilla on vaikea koota liigatason joukkue, koska silloin on liigatason menot. Niin on kuitenkin pakko tehdä, jos on pelattava liigatason tulot omaavaa joukkuetta vastaan karsinnoissa.
MITÄ HYÖTYÄ UUDESTA MALLISTA
Mallin vahvuus on nimenomaan se, että kausi jatkuisi liigan häntäpäässä, vaikka pleijarit olisivatkin karanneet ja samalla divarissa olisi mieltä. Esim. Englannin jalkapallon I divisioona on hyvä esimerkki siitä, miten toinenkin sarjataso on äärimmäisen mielenkiintoinen ja saa paljon julkisuutta. Katsokaa nyt divarin ja liigan häntäpään katsojamääriä, ja pahoin pelkään että pahempaa on tulossa.
Ajatelkaa miten täydessä katsomossa huudettaisiin hurjana, kun esim. Pelicans ja Ässät pelaisivat putoamista vastaan. Ja esimerkiksi Vaasassa hallissa olisi varmasti 5000 ihmistä eli tupa kutakuinkin täynnä (joku kertonee tarkan luvun), jos joukkue pelaisi ratkaisevaa ottelusarjaa noususta liigaan (kun halli oli tupaten täynnä jo pelattaessa noususta divariin: silloin sentään voitolla sai jotain!!!). Nyt divarin runkosarjassa pelattiin 500 katsomoille… voi mitä olette tehneet tälle lajille!
Peräpään pudotuspelit liigassa olisivat kauden huipennus siellä ja samalla tavalla divari huipentuisi siihen että voittaja saisi liigapaikan.
MIKÄ JOUKKUE LIIGAAN NOUSEE?
Nyt kuulee väitettävän että ”siellä liigassahan pelaisi sitten joitakin tuppukylien joukkueita, jos kerran sinne voisi nousta ilman karsintaa”. Väärin. Aivan kuin koko divarin voisi voittaa mikä joukkue tahansa. Niin ei ole. Divarissa itsessään tapahtuu tarvittava karsinta. Esimerkiksi Kuopio, Joensuu, Vaasa ja Kouvola voivat aivan varmasti elättää talousalueina liigajoukkueen siinä missä Hämeenlinna, Rauma tai Lappeenranta.
Sitten kuulee myös näitä ”kyllä divarissa pitää saada kokoon liigan peräpään tasoinen joukkue, että noususta voi edes haaveilla” väitteitä. Melkoinen taikuri pitää olla että kokoaa divarijoukkueelle samat tulot (ja sitä myötä pelaajat) kuin liigajoukkueelle. Tätä väitettä voidaan siis pitää mielettömänä.
”TALOUDEN TERVEHDYTTÄMINEN”
Joo, ja ”hallittu rakennemuutos”. Näitä termejä pukkaa esiin ja tyhmimmät alkavat toistella mantrojaan papukaijojen lailla. Mikä tahansa joukkue voi mokata taloutensa ihan kuin mikä tahansa taloudellinen yksikkö.
Jotkut kirjoittelevat siitä, että ”liigan peräpäässä pitää ostaa liian kalliita pelaajia tuloihin nähden, jos putoaminen uhkaa”. Mitä tuohon voi sanoa? ”Meidän yrityksen pitää tehdä liian suuria investointeja, että ei menetetä palaa markkinoiden kakusta.” Ei voi olla niin, että seurajohtoa pitää taluttaa kädestä ja tälle perusteella evätä monien kaupunkien jääkiekkoihmisiltä unelmat.
Sitten ovat nämä puheet siitä, että ”ei divarissa kertakaikkiaan ole liigakelpoisia joukkueita”. Ei varmasti ole. Miten noilla tuloilla voisi ollakaan? Vai onko ”liigakelpoisuus” ennakointia seuran toiminnasta liigassa? Kuka kävi ennustajalla?
UNELMA
Tässä on kaiken ydin. Tässä on kaiken kivijalka. Unelma. Ihminen käyttää vapaa-aikaansa hallin katsomossa saadakseen jännitystä. Monet unelmoivat oman joukkueen noususta liigaan. Nyt sitä mahdollisuutta ei divarissa tarjota. Ja joka väittää että jännitystä tarjotaan: miksi hallit ovat tyhjät?!
Uhkana on se, että vapaa-ajalle haetaan muuta sisältöä. Eivät kaikki ole hardcorefaneja, suurin osa ei ole. Ja kun nämä ihmiset menetetään kerran muualle, eivät hallit enää helpolla täyty.
Ja joka väittää, että unelmalla ei ole väliä, vastatkoon seuraavaan:
Oletetaan että olet Saipan seuraaja. Joukkuehan keräsi aivan kohtuullisesti katsojia halliinsa kauden aikana. Kaikki tiesivät, että Saipa tuskin voittaa mestaruutta tai pärjää hyvin. Silti. Olihan mahdollisuus. Mutta: entä jos ennen kauden alkua oltaisiin päätetty, että Saipa ei voi (!) voittaa mestaruutta. Moniko olisi hallilla? Olisitko sinä?
Joko divarin todellisuus alkaa hahmottua? Joko asia aukeaa? Tämä on urheilua. Täällä voitosta pitäisi seurata jotain.
JATKUU...
UUSITTU SARJAJÄRJESTELMÄ JÄÄKIEKKOON
Suljettu liiga vie mielenkiinnon suomalaisesta jääkiekosta. Divari ei johda mihinkään, eikä juuri kukaan tunnu pitävän sen voittoa merkittävänä saavutuksena. Samaan aikaan liigan peräpäässä pelataan merkityksettömiä otteluita (nykymallilla) ja vain todella tiukkoina kausina sarjan peräpää ei menetä mielenkiintoaan jo hyvissä ajoin.
Vaihtuvuus sarjojen välillä lisäisi divarin kiinnostavuutta ja samalla myös liigan häntäpään joukkueet olisivat paljon mielenkiintoisempia kamppaillessaan putoamista vastaan. Vaihtuvuuden pitäisi myös olla todellista, muutoin tilanne ei ole kiinnostava.
Runkosarjan paikalliskierrokset ovat pidemmän päälle ylitarjonnan vuoksi tylsiä ja lisäksi ne asettavat joukkueet epätasa-arvoiseen asemaan. Pudotuspelit puolestaan ovat äärimmäisen mielenkiintoisia ja jokainen peli on yritystä täynnä, siksi niiden määrää voitaisiin lisätä. Nämä seikat huomioonottaen ehdotan seuraavaa mallia:
Liigassa ja divarissa pelaa molemmissa esimerkiksi 12 joukkuetta (määrä ei ehkä niin oleellinen). Molemmissa pelataan runkosarja, jota seuraavat 8 joukkueen “paras seitsemästä” pudotuspelit. Liigan runkosarjan 4 viimeistä pelaavat pudotuspelit (”paras seitsemästä”) pareilla 9vs12 ja 10vs11. Parien hävinneet kohtaavat toisensa (”paras seitsemästä”) ja hävinnyt putoaa suoraan divariin. Liigaan nousee suoraan divarin pudotuspelien voittaja. Näin liigan ja divarin välinen vaihtuvuus olisi yksi joukkue kaudessa ja kausi säilyisi jännittävänä pitkään ja ympäri Suomea! Sääntöjen tulee olla ennenkaikkea selvät ja ajoissa kaikkien tiedossa. Kausi 1999-2000 oli todella surkuhupaisa ja vei monelta maun koko suomalaisesta jääkiekon sarjajärjestelmästä.
KIINNOSTAVUUS
Varmasti suhteellinen käsite. Jokaisella joukkueella on faneja, jotka istuisivat katsomossa vaikka joukkue pelaisi paikallissarjaa kahden lähimmän kaupungin kanssa. Tarkoitan suurta yleisö, jonka mukana suomalainen jääkiekko joko elää tai kuolee suurena lajina.
Monet jalkapallosarjat ovat oiva osoitus siitä, miten juuri sarjanousut- ja laskut ovat erittäin mielenkiintoisia ja tekevät myös muiden kuin maan muutaman huippujoukkueen kausista jännittäviä. Divari ja liigan peräpää olisivat paljon mielenkiintoisempia ja saisivat paljon enemmän huomiota, jos sarjojen välillä olisi vaihtuvuutta. Ei divariin putoaminenkaan ole paha asia, jos sieltä voi taistella ylös. Katsojat kaikkoavat juuri näiden jahkaamisten ja sulkemisten vuoksi. Ei “pelin taso” ole keskimääräisellä katsojalle suuri ja helposti mitattavissa oleva asia: jääkiekosta haetaan jännitystä ja se syntyy otteluista, joilla on todellista merkitystä.
TALOUDELLISIA LAINALAISUUKSIA
Usein saa lukea siitä, ”miten joku Kuopio tai Vaasa muka pärjäisivät liigassa, kun joukkueiden budjetit ovat vain murto-osa liigajoukkueiden budjeteista”. Tietenkin näin on. Divarijoukkueet saavat rahaa sen mukaan kuinka paljon joukkueet kiinnostavat. Tämä tarkoittaa sekä sponsoreita että katsojamääriä. Eli mainostaja mainostaa mieluummin liigassa siksi, että siellä on näkyvyyttä. Katsoja katsoo mieluummin liigapeliä, koska siellä kamppaillaan koko maan mestaruudesta ja kentällä on tunnettuja pelaajia. Ja sitten vielä hitaasti, koska joku kuitenkin ymmärtää tahallaan väärin. Esim. Kuopio, Kouvola, Vaasa ja Joensuu voivat varmasti talousalueina elättää liigajoukkueen siinä missä piskuinen Rauma tai Hämeenlinna tai Lappeenranta. Jos Sport nousee liigaan, sen budjetti kasvaa huimasti em. seikkojen takia. Ja jos Lukko putoaisi divariin, sen budjetti pienenisi huimasti samojen em. seikkojen takia. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellistä ja vähemmän järkevää on se, että joukkueet pistettäisiin karsimaan. Siitä seuraavassa.
KARSINNAN MIELEKKYYS
Miksi ei pistetä divarijoukkueita karsimaan liigajoukkueita vastaan, voisi joku kysyä. Mielestäni divarissa kootaan joukkue, jolla on määrä pärjätä divarissa. Liigaan kootaan sitten liigajoukkue. Esim. Kärppien satsaukset olivat täysin järjettömiä divarissa, mutta joukkueen oli pakko tehdä ne surkuhupaisan järjestelmän vuoksi. Toki esim. liigan peräpään pudotuspeleissä toiseksi viimeiseksi jäänyt joukkue voisi sitten karsia divarin pudotuspelien toiseksi parasta joukkuetta vastaan, jos mahdollisuutta kahden joukkueen vaihtuvuuteen pidetään tärkeänä. Mielestäni yksi varma nousu voisi kuitenkin riittää. Divarissa joudutaan mielettömiin taloudellisiin riskeihin, jos karsinta on ainoa malli, koska divarin tuloilla on vaikea koota liigatason joukkue, koska silloin on liigatason menot. Niin on kuitenkin pakko tehdä, jos on pelattava liigatason tulot omaavaa joukkuetta vastaan karsinnoissa.
MITÄ HYÖTYÄ UUDESTA MALLISTA
Mallin vahvuus on nimenomaan se, että kausi jatkuisi liigan häntäpäässä, vaikka pleijarit olisivatkin karanneet ja samalla divarissa olisi mieltä. Esim. Englannin jalkapallon I divisioona on hyvä esimerkki siitä, miten toinenkin sarjataso on äärimmäisen mielenkiintoinen ja saa paljon julkisuutta. Katsokaa nyt divarin ja liigan häntäpään katsojamääriä, ja pahoin pelkään että pahempaa on tulossa.
Ajatelkaa miten täydessä katsomossa huudettaisiin hurjana, kun esim. Pelicans ja Ässät pelaisivat putoamista vastaan. Ja esimerkiksi Vaasassa hallissa olisi varmasti 5000 ihmistä eli tupa kutakuinkin täynnä (joku kertonee tarkan luvun), jos joukkue pelaisi ratkaisevaa ottelusarjaa noususta liigaan (kun halli oli tupaten täynnä jo pelattaessa noususta divariin: silloin sentään voitolla sai jotain!!!). Nyt divarin runkosarjassa pelattiin 500 katsomoille… voi mitä olette tehneet tälle lajille!
Peräpään pudotuspelit liigassa olisivat kauden huipennus siellä ja samalla tavalla divari huipentuisi siihen että voittaja saisi liigapaikan.
MIKÄ JOUKKUE LIIGAAN NOUSEE?
Nyt kuulee väitettävän että ”siellä liigassahan pelaisi sitten joitakin tuppukylien joukkueita, jos kerran sinne voisi nousta ilman karsintaa”. Väärin. Aivan kuin koko divarin voisi voittaa mikä joukkue tahansa. Niin ei ole. Divarissa itsessään tapahtuu tarvittava karsinta. Esimerkiksi Kuopio, Joensuu, Vaasa ja Kouvola voivat aivan varmasti elättää talousalueina liigajoukkueen siinä missä Hämeenlinna, Rauma tai Lappeenranta.
Sitten kuulee myös näitä ”kyllä divarissa pitää saada kokoon liigan peräpään tasoinen joukkue, että noususta voi edes haaveilla” väitteitä. Melkoinen taikuri pitää olla että kokoaa divarijoukkueelle samat tulot (ja sitä myötä pelaajat) kuin liigajoukkueelle. Tätä väitettä voidaan siis pitää mielettömänä.
”TALOUDEN TERVEHDYTTÄMINEN”
Joo, ja ”hallittu rakennemuutos”. Näitä termejä pukkaa esiin ja tyhmimmät alkavat toistella mantrojaan papukaijojen lailla. Mikä tahansa joukkue voi mokata taloutensa ihan kuin mikä tahansa taloudellinen yksikkö.
Jotkut kirjoittelevat siitä, että ”liigan peräpäässä pitää ostaa liian kalliita pelaajia tuloihin nähden, jos putoaminen uhkaa”. Mitä tuohon voi sanoa? ”Meidän yrityksen pitää tehdä liian suuria investointeja, että ei menetetä palaa markkinoiden kakusta.” Ei voi olla niin, että seurajohtoa pitää taluttaa kädestä ja tälle perusteella evätä monien kaupunkien jääkiekkoihmisiltä unelmat.
Sitten ovat nämä puheet siitä, että ”ei divarissa kertakaikkiaan ole liigakelpoisia joukkueita”. Ei varmasti ole. Miten noilla tuloilla voisi ollakaan? Vai onko ”liigakelpoisuus” ennakointia seuran toiminnasta liigassa? Kuka kävi ennustajalla?
UNELMA
Tässä on kaiken ydin. Tässä on kaiken kivijalka. Unelma. Ihminen käyttää vapaa-aikaansa hallin katsomossa saadakseen jännitystä. Monet unelmoivat oman joukkueen noususta liigaan. Nyt sitä mahdollisuutta ei divarissa tarjota. Ja joka väittää että jännitystä tarjotaan: miksi hallit ovat tyhjät?!
Uhkana on se, että vapaa-ajalle haetaan muuta sisältöä. Eivät kaikki ole hardcorefaneja, suurin osa ei ole. Ja kun nämä ihmiset menetetään kerran muualle, eivät hallit enää helpolla täyty.
Ja joka väittää, että unelmalla ei ole väliä, vastatkoon seuraavaan:
Oletetaan että olet Saipan seuraaja. Joukkuehan keräsi aivan kohtuullisesti katsojia halliinsa kauden aikana. Kaikki tiesivät, että Saipa tuskin voittaa mestaruutta tai pärjää hyvin. Silti. Olihan mahdollisuus. Mutta: entä jos ennen kauden alkua oltaisiin päätetty, että Saipa ei voi (!) voittaa mestaruutta. Moniko olisi hallilla? Olisitko sinä?
Joko divarin todellisuus alkaa hahmottua? Joko asia aukeaa? Tämä on urheilua. Täällä voitosta pitäisi seurata jotain.
JATKUU...