Opettajan pimeä puoli

Päivän Iltalehdessä on juttua kansankynttilästä, joka teippasi kolmen oppilaan suut kiinni. Jokin aika sitten toinen, vaikkakin hyvässä hengessä oppilaan kanssa, leikkasi tältä tukan pois. Työuran varrella on kuullut monenlaisia tarinoita opettajien tekemistä ilkeyksistä, henkisestä väkivallasta ja fyysisestäkin. Millaisia kokemuksia teiltä löytyy? Mitä tapahtuu luokkahuoneissa kun muut aikuiset ovat poissa ja opettaja jää yksin luokkaan oppilaidensa kanssa? Lapsen silmissä järkähtämättömän auktoriteetin nyrjähtäminen väärinteon puolelle voi olla todella raskas kokemus, joka heijastaa varjonsa pitkälle tulevaisuuteen. Mm. Tellervo Koivisto on kertonut julkisuudessa uskonnonopettajansa nöyryytyskuvioista. Kertomukset liikunnanopettajien pilkan aiheuttamasta liikunta-ahdistuksesta ovat aivan tavallisia.

Itselleni ei ole tapahtunut mitään edellä kuvatun kaltaista. Pahimmasta päästä on ollut alkoholisoitunut professori, joka haukkui minut graduseminaarissa (aiheetta ;) ) arviolta neljän promillen humalassa - ja nukahti pöytänsä ääreen.

Peruskoulun ala-asteelta muistan kyllä miespuolisen musiikinopettajan, joka oli erittäin äkkipikainen, aina äreä ja jotenkin vihamielinen lapsia kohtaan. Puolisonsa toimi samassa koulussa uskonnonopettajana. Tällä hra Honkasella oli suuttuessaan tapana käydä lapsiin käsiksi, retuuttaa heitä ravistelemalla. Eräs tapahtuma johtui siitä, että luokan urheilijapoika oli poikkaissut jalkansa ja kulki kainalosauvoilla, mistä opettaja ei ilmeisesti tiennyt. Kun poika komennettiin luokan eteen laulamaan, hän ei ottanutkaan sauvoja mukaansa, vaan pulpeteista tukea ottamalla heilautteli itseään eteenpäin. Opettaja raivostui, marssi pojan luo ja retuutti hänet paidasta tai niskasta luokan eteen ja huusi tätä vetelykseksi tmv. Itkuun purskahtanut poika sai vasta muutaman minuutin jälkeen selitettyä syyn "velttoiluunsa". Toisessa tapahtumassa sama Honkanen poltti päreensä luokan häirikköön, lähti ajamaan tätä takaa (poika lähti kauhuissaan juoksemaan pulpettien vierustaa karkuun) ja kun ei saanut, otti vapaan tuolin ja LÖI tätä tuolilla päähän! Tuolissa oli sellaiset metalliset ontot neliskanttiset jalakset ja juuri putken pää osui poikaa ohimoon. Muut oppilaat olivat kauhusta jäykkänä. Onneksi (?) poika ei loukkaantunut, mutta kun asiasta käytiin kertomassa rehtorille, ei tämä uskonut koko juttua ja opettaja oli luonnollisesti kieltänyt että mitään olisi tapahtunutkaan. Itse pelkäsin musiikintunteja koko ala-asteen ja vaikka nyt isompana olenkin huomannut olevani musikaalinen ja osaavani soittaa ym. jäivät musiikin numerotkin ala-asteella sen mukaisiksi. Mitähän tuokin ukko oikein ajatteli? Eikö näiden tyyppien päähän mene, että lapset muistavat kaiken melko tarkkaankin ja heistä kasvaa vielä aikuisia? Enpä olisi varma, etteikö tuokin tuolista päähän saanut poika hautonut kostoa pitkän aikaa tapahtuneen jälkeen..

Tuota lukuunottamatta vastaan tulleet opettajani ovat olleet keskinkertaisia, hyviä tai loistavia, joten uskoni peruskouluun on vahva. Mitenkähän tänä päivänä rehtori ottaisi tiedon tuollaisesta mädästä omenasta vastaan?

edit: Koivisto Tellervoksi

Itselläni eniten traumoja on aiheuttanut entinen englannin opettajani. Edellisen oppitunnin joku oppilas oli astunut ulkona juuri "siihen itseensä", ja tietysti kengänpohjista oli jäänyt "sitä itseään" pulpetin jalkoihin. Noh, kun tämä haju sitten alkoi levitä aika pian tunnin alkamisen jälkeen kun välituntituuletuksen jälkeen ikkunat laitettiin kiinni, eiköhän tämä opettaja käskenyt mun siivota ne jätökset pois pulpetin jaloista! Kun mutsi kuuli kotona asiasta, aika pian opettajan puhelin soi kotona ja mutsi antoi opettajan kuulla kunniansa.

Odotin kirjoituksestasi hieman toisenlaista alun perusteella, mutta tyydyitkin haukkumaan opettajakuntaa. Alkuun ihan pieni korjaus - Tellervo Koivisto on presidentti Koiviston puoliso.

Olen itse opettajan koulutuksen saanut, työskentelen tosin aivan muissa hommissa. Tunnen kuitenkin kokemuksesta opettajan työnkuvaa. En halua mitenkään puolustella opettajien ylilyöntejä tai väärinkäytöksiä, mutta haluaisin tuoda keskusteluun näkökulmaa. Jokainen tällainen opettajan räikeä ylilyönti on tuomittava asia.

Mitä oikeastaan toimittajat hakevat näillä jutuilla opettajista? Ja miksi oppilaiden väärinkäytöksistä ei kirjoiteta. Lukuisat opettajat joutuvat jatkuvasti oppilaiden henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi. Moni opettaja jättää työnsä tai siirtyy muihin tehtäviin. Heitä on todella paljon.

Koulumaailmaan liittyy jotenkin sellainen kummallinen mielikuva, että opettajan härnääminen ja kiusanteko jotenkin kuuluu asiaan. Tarinat, kuinka opettajaa on heitetty vaikkapa sillä mädällä omenalla tai huudeltu rivoja, ovat itseasiassa sankaritekoja. Opettajan pienikin ylilyönti taas on asia, joka ollaan hyvinkin helposti valmiita viemään eteenpäin - vaikka käräjille asti. Tällainen ajattelu johtaa ja on johtanut siihen, että opettaja on voimaton oppilaiden väkivallan edessä. Jos sattuu keittämään yli, niin olet iltapäivälehdessä. Kärsi tai vaihda alaa.

Opettajat tekevät suomessa laadukasta työtä, joka on myös noteerattu maailmalla. Suomalaiset oppilaat olivat taas kerran vertailussa maailman kärkeä ja tämän uskon olevan pelkästään laadukkaan opetuksen ansiota.

Loppuun vielä sen verran, että itse en ole luopunut opettajan työstä kohtaamani henkisen tai fyysisen väkivallan takia, vaan ihan palkan ja houkuttelevamman työpaikan takia. Toivoisin vielä joskus työskenteleväni opettajana.

Aaah... onhan näitä. Mieleeni tulee eräs yläasteaikainen kemian- ja fysiikanopettaja. Hän ei onneksi opettanut minua, mutta esimerkiksi naapuriluokkalaisia opetti. Samaten kolme vuotta nuorempaa sisartani. Tämä naisihminen oli oikeasti pimeä päästään. Mitään kuria hän ei koskaan oppilaisiinsa saanut, joten hänen tuntinsa olivat ihan mahdottomia. Muistan lukuisat kerrat, kun hän tuli kesken meidän kemian/fysiikan tunnin pyytämään meidän opettajaamme rauhoittamaan hänen luokkaansa, jota hän itse ei saanut järjestykseen.

Siskoni kertoi, että hänen ollessaan seiskalla tämä opettaja oli saanut hyvän idean. Ainakin omasta mielestään. Hän antoi jokaiselle oppilaalleen alkuaine-nimet, joilla hän puhutteli heitä koko syyslukukauden. Siskoani hän kutsui Raudaksi.

Uskomattomampaa tarinaa on sitten seuraava tilanne... koulussamme oli kaksi luokanovea vierekkäin siten, että ovien auetessa yhtä aikaa niiden kahvat saattoivat helposti lyödä toisen kylkeen. Tästä oli muistona melkoiset kolhut molemmissa ovissa. Kerran erään kemiantunnin alkaessa tämä opettaja oli sitten sanonut eräälle tutulleni: "Mikko! Katso nyt tätä ovea! Sinä olet tehnyt tähän taltalla jotain painekokeita!"

Käsittämätön tyyppi. Koulutarkastajia tms. kävi melkein joka vuosi seuraamassa tätä touhua, ja kukaan ei keksinyt mitään vikaa opettajasta. Paikallislehtien yleisönosastollakin asiaa käsiteltiin usein....

Iron maiden

Viestin lähetti Sistis
...Hän antoi jokaiselle oppilaalleen alkuaine-nimet, joilla hän puhutteli heitä koko syyslukukauden. Siskoani hän kutsui Raudaksi.

Laajenna klikkaamalla

Niin, onneksi ei sentään Iron maideniksi.

Omalta kohdaltani voidaan mainita, että olen saanut eräältä opettajalta muutamia luunappeja. Toisaalta, kun asiaa tarkemmin miettii, niin se oli minulle ihan oikein.

Myös ns. satikutia olen saanut, mutta sekin kyllä aiheesta.

Täältä tähän

Ite jouduin ala-asteella tuijottamaan jälki-istunnos liitutaulussa olevaa pistettä tipahtamiseen asti...ja syy oli veiston tunnin opettajan pahamielinen suhtautuminen minun alkoholin käyttöön(ekat lärvit 6.luokalla)...ja yläasteella veiston opettaja tahto aina antaa luunappia ottaan...ja joskus joutu laulaa Uraliin,taakse sen(Enempää en muista)

Onhan näitä... 80-luvulla olen peruskoulun käynyt.

Itselläni oli 3. ja 4. luokalla erittäin ankara opettaja, joka ei suvainnut mitään ylimääräistä luokassa. Kuri oli kovempi kuin koskaan armeijassa. Milloin hakkasi pöytään nyrkillä, rikkoi karttakeppejä ja viivoittimia ym. ja joskus kävi luokan vilkkaimpiin käsiksikin. Itse jouduin vain pienen tönimisen kohteeksi käsityötunneilla kun ei hommat oikein sujuneet. Ei sitä silloin osannut ajatella, ettei niin saa tehdä, vaan tottahan toki alle 10 vuotias kuvittelee että se kuuluu asiaan. Usein sinne kouluun pelotti mennä ja etenkin niille puutyötunneille, mutta onneksi siitäkin koulutuksesta on hengissä selvitty.

Monessa koulussa ja jo päiväkodissa jouduin itse monen muun tavoin syömään väkisin kaiken ruoan mitä oli lautasella, opettajan valvoessa tapahtumaa. Yksi tyttö joutui omaa oksennustaankin syömään.

Yläasteen liikuntatunneista voisi kirjoittaa paljonkin. Suurimmat traumat ovat jääneet telinevoimistelusta kun opettaja tuli väkisin vääntämään sen "kiepin" vai mikä se oli jos sitä itse ei päässyt. Hyvä ettei luita mennyt poikki. Mihin vittuun sitä kieppiä tarvitaan?

Sitten on ollut vielä muutamia muita kaikenlaisia sekopäitä. Rinnaisluokiltakin aina kuuli hurjia "huhuja", joista varmaan osa pitää paikkaansa.

Tämän päivän opettajien kurinpito- ja kasvatustavoista en tiedä.

Viestin lähetti Kyylä
mutta tyydyitkin haukkumaan opettajakuntaa.

Laajenna klikkaamalla

Haloo? Luitko viestin vai etkö ymmärtänyt? Mainitsin yhden mädän omenan. Lopuksi kehuin opettajaKUNTAA, eli enemmistöä. Eikö yhdestäkään saa puhua, ope? Saanko näpeille?

En halua mitenkään puolustella opettajien ylilyöntejä tai väärinkäytöksiä, mutta haluaisin tuoda keskusteluun näkökulmaa.

Laajenna klikkaamalla

Ja sitten alat puolustella opettajien ylilyöntejä syyttelemällä "toimittajia" tehdyistä jutuista. Ei tosiaan korppi korpin silmää jne.

Mitä oikeastaan toimittajat hakevat näillä jutuilla opettajista? Ja miksi oppilaiden väärinkäytöksistä ei kirjoiteta. Lukuisat opettajat joutuvat jatkuvasti oppilaiden henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi. Moni opettaja jättää työnsä tai siirtyy muihin tehtäviin. Heitä on todella paljon.

Laajenna klikkaamalla

Ei kai kukaan ole väittänytkään vastaan. Tuohan on mainstream-uutisointia, jonka jokainen tietää. Eikä sitä paitsi ollut se asia, josta halusin ketjun aloittaa. Voit vapaasti aloittaa sorrettujen opettajien ketjun.
Sanopa, pitäisikö siis väärinkohdeltujen oppilaiden olla hiljaa, koska Suomessa on opettajiakin joita kiusataan? Opettajilla on òppilaan rankaisu, työnohjaus, työpaikan vaihto ja ammatinvaihto mahdollista. Oppilaiden on yleensä oltava siinä luokassa sillä opettajalla jonka kohtalo on määrännyt.

Tämä ei nyt mitään sinänsä vakavaa ollut, mutta joskus tokalla jäin jälki-istuntoon ja hetken siellä oltuani opettaja sanoi, että hänen pitää nyt lähteä. Jostain ihmeen syystä pikku-pernaveikko ei voinutkaan lähteä vaan opettaja näytti minulle kellosta ajan jolloin saan lähteä.

Miten huormassa opettaja voi jättää pienen lapsen yksinään iltapäivällä koululle ja lähteä kotiin? Olin niin hämääntynyt tilanteesta, että en uskaltanut lähteä edes kotiin saman tien. Istuin sentään, vaikka käskettiin seisomaan, heh.

Tarkemmin ajateltuna olihan se nyt todella vakavaa, jos olisi omia lapsia, niin asia ei todellakaan tuohon jäisi. En muista, että olisin edes kertonut vanhemmilleni.

Koulussa nyt tapahtui kaikenlaista pientä muutenkin. Ala-asteen rehtorista liikkui kaikenlaisia huhuja, mutta vaikka niistä olisi edes ihan pieni osa totta, niin aikamoisen kasvattajan kanssa oltiin tekemisissä. Itsekin näin yhden väkivallanteon, jossa oppilas aloitti sekopäisen riehumisen ja rehtori sitten hieman "rauhoitteli" tilannetta.

Nämä 1980-luvun puolessa välissä.

Viestin lähetti sak77
...ja yläasteella veiston opettaja tahto aina antaa luunappia ottaan...

Laajenna klikkaamalla

Jep jep, luunapit ovat tuttuja myös täällä. Luokanvalvoja ala-asteella (3. - 6. luokka) oli oikea luunappien erikoismies. Jos luokassa ei ymmärtänyt olla hiljaa ensimmäisen komennon jälkeen niin muutamaa hetkeä myöhemmin näkikin tähtiä. Itse kilttinä oppilaana en tainnut joutua luunappien kohteeksi luokassa kertaakaan, mutta liikuntatunneilla kyllä...

Hiihto ei kouluaikoina kiinnostanut pätkän vertaa ja hiihtelin yleensä siellä viimeisenä lykkivässä "häirikköporukassa". Luokanvalvojamme saattoi aina välillä tulla kirittämään tätä sakkia hiihtämällä perässä ja nasauttamalla penteleen kovan luunapin hitaimman takaraivoon.

Eipä näistä tällaisista kyllä sen kummempia traumoja ole jäänyt, huvittavat vain nykyään. Ihan suht hyvä opettaja oli kyseessä. Selkeää miinusta antaisin vain yhden oppilaan kohtelusta, joka syystä tai toisesta oli alituisen vittuilun kohteena. Siis tämän opettajan puolelta.
Nuo luokkahuoneen rangaistukset olivat mielestäni vain kaikkien eduksi. Kyllä siellä pitää joku roti olla ja oppimisrauha kaikilla halukkailla.

Jälkikäteen kuulin ettei silloisella 1- ja 2-luokan opettajallamme ollut minkään valtakunnan virallisia lupia edes opettaa, kunnes myöhemmin selvisi että oli menettänyt KAIKEN luvan olla tekemisissä opetustehtävissä lapsien kanssa...ei kestänyt akan hermo normaalienkaan lapsien (me) kanssa, joten ei ollut suurikaan ihme että pimeni myöhemmin täydellisesti kehitysvammaisten lasten kanssa.

Sitä mitä tämä järjen jättiläinen hommaili ei jaksa alkaa edes tänne listaamaan.

Viestin lähetti pernaveikko
Miten huormassa opettaja voi jättää pienen lapsen yksinään iltapäivällä koululle ja lähteä kotiin? Olin niin hämääntynyt tilanteesta, että en uskaltanut lähteä edes kotiin saman tien. Istuin sentään, vaikka käskettiin seisomaan, heh.

Tarkemmin ajateltuna olihan se nyt todella vakavaa, jos olisi omia lapsia, niin asia ei todellakaan tuohon jäisi. En muista, että olisin edes kertonut vanhemmilleni.

Laajenna klikkaamalla

Niin, otappas se kukallinen hattu päästäsi. Voi herräntähden mitä pullamössöporukkaa.

Itse poljin tuon ikäisenä yksin polkupyörällä 3,5km:n matkan kouluun kesät talvet.. Eikä kyseessä edes ollut mikään pyörätie, vaan ihan siellä jurtti- ja sorarekkojen seassa.

Olin siis todella heitteillä, koska kukaan ei edes puuttunut asiaan. Ja tämäkin sattui 80-luvulla.

Täältä tähän

Työtoverini (taitaa olla -77 tai -78) kertoi vastikään Hämeenlinnalaisesta yläasteen ruotsinopettajasta jolla oli tapana tiirailla koulutyttöjen pukeutumista salaa. Kun kiltti toverini oli vihjaillut asiasta häntä ei enää kyseisen opettajan ruotsintunneille päästetty. Myöhemmin vanhahko opettaja muutti sitten erään 16-vuotiaan tyttöoppilaansa kanssa sitten yhteen.

Luulen että omalla kohdallani ylilyöntejä sattui enemmän minulle kuin opettajilleni. Liika energia ja sen kohdistaminen vääriin intresseihin.

Viestin lähetti ervatsalo
Itse poljin tuon ikäisenä yksin 3,5km:n matkan kouluun kesät talvet, eli olin todella heitteillä.

Täältä tähän

Laajenna klikkaamalla

Ittelläni oli Oulun pohjoispuolella koulumatkaa vain n. 2,5 kilometriä, mutta haluaisin kunnioittaa tässä tapauksessa kaveriani joka polki aamuisin ennen koulua luokseni nelisen kilometriä Winter Gamesin, Decathlonin ja muiden legendaaristen C 64-pelien takia tunniksi, kahdeksi pelaamaan! Myös talvella.

Löysinkin vastikään vanhempieni luona, järjestäessäni vanhoja tavaroitani, erään vihkon ensimmäiseltä luokalta. Listattuna olivat myös "ääliöt". Kyseisellä listalla oli kuusi nimeä luokaltani, tämän kaverin nimi oli siellä myös mutta se oli myöhemmin yliviivattu.

Sattuukin muuten olemaan ainoita henkilöitä luokaltani jonka vielä tunnen...asenteen mukaan ne kaverit valitaan.

Koulun jälkeen tietysti pari tuntia luistelua/pihapelejä, ei silloin kerennyt tietokoneen ääressä enää istumaan. Toisin on nykyään...perkele.

Viestin lähetti valheenrakentaja
Sitä mitä tämä järjen jättiläinen hommaili ei jaksa alkaa edes tänne listaamaan.

Laajenna klikkaamalla

No mutta juuri niitä minä ainakin perään kuulutin kertomaan!! Annas nyt palaa. Ei kai ne enää ketään hetkauta, ellei ne ole itseäsi silloin hetkauttaneet (?)

Jonkinlainen vaikenemisen häpeänsekainen koodi tässä edelleenkin näyttää ihmisiä jäytävän.

Viestin lähetti teemu73
Onhan näitä... 80-luvulla olen peruskoulun käynyt.

Itselläni oli 3. ja 4. luokalla erittäin ankara opettaja, joka ei suvainnut mitään ylimääräistä luokassa. Kuri oli kovempi kuin koskaan armeijassa. Milloin hakkasi pöytään nyrkillä, rikkoi karttakeppejä ja viivoittimia ym. ja joskus kävi luokan vilkkaimpiin käsiksikin. Itse jouduin vain pienen tönimisen kohteeksi käsityötunneilla kun ei hommat oikein sujuneet. Ei sitä silloin osannut ajatella, ettei niin saa tehdä, vaan tottahan toki alle 10 vuotias kuvittelee että se kuuluu asiaan. Usein sinne kouluun pelotti mennä ja etenkin niille puutyötunneille, mutta onneksi siitäkin koulutuksesta on hengissä selvitty.

Monessa koulussa ja jo päiväkodissa jouduin itse monen muun tavoin syömään väkisin kaiken ruoan mitä oli lautasella, opettajan valvoessa tapahtumaa. Yksi tyttö joutui omaa oksennustaankin syömään.

Yläasteen liikuntatunneista voisi kirjoittaa paljonkin. Suurimmat traumat ovat jääneet telinevoimistelusta kun opettaja tuli väkisin vääntämään sen "kiepin" vai mikä se oli jos sitä itse ei päässyt. Hyvä ettei luita mennyt poikki. Mihin vittuun sitä kieppiä tarvitaan?

Sitten on ollut vielä muutamia muita kaikenlaisia sekopäitä. Rinnaisluokiltakin aina kuuli hurjia "huhuja", joista varmaan osa pitää paikkaansa.

Tämän päivän opettajien kurinpito- ja kasvatustavoista en tiedä.

Laajenna klikkaamalla

Melkein voisi luulla, että kyseessä on eräs Käppärässä sijaitseva ala-aste...?

Viestin lähetti aaa
Melkein voisi luulla, että kyseessä on eräs Käppärässä sijaitseva ala-aste...?

Laajenna klikkaamalla

Ei osunut, mutta ilmeisesti näitä pöljiä riittää tai ainakin on ollut joka paikassa. Kovin kaukana Porista ei kyllä minunkaan tapauksessani liikuta, mutta jätetään nyt kuitenkin sanomatta.

Viestin lähetti goldenawe
Työtoverini (taitaa olla -77 tai -78) kertoi vastikään Hämeenlinnalaisesta yläasteen ruotsinopettajasta jolla oli tapana tiirailla koulutyttöjen pukeutumista salaa.

Laajenna klikkaamalla

Vaikka juuri eräässä toisessa ketjussa moitittiin tarinoiden kulkeutumista "kaveri sitä, kaveri tätä" -tavalla, turvaudun uhmakkaasti kyseiseen keinoon (enkä varmaan pelkää käyttää sitä jatkossakaan tarvittaessa).

Niin, naapurikunnasta lähtöisin oleva työkaverini kertoi yläasteellaan opettaneesta miehestä, joka oli porannut reiän opettajanhuoneen vessan seinään. Arvaattekin jo varmasti, että seinän toisella puolella oli tyttöjen pukuhuone.

Omista kokemuksistani tulee mieleeni montakin melkoista persoonaa mutta vain yksi tämän ketjun aiheeseen sopiva. Ala-asteen käsityöopettaja nimittäin. Meidän ryhmäämme hän tosin ehti lopettaa vain kuudennen luokan ajan ja oli jo ehtinyt rauhoittua aika hyvin - ymmärtääkseni alla oli ainakin jokunen varoitus. Luunapit, tukistukset sun muut olivat jääneet historiaan, mutta ronski kielenkäyttö ei. Esimerkiksi silmiä kirkkaalta liekiltä ja kipinöinniltä suojaavia laseja hän esitteli: "Nyt otetaan käyttöön nämä Ray Banit, eli Ray pani ja joku jäi ilman." Ja kyllä pojankoltiaisiin nämä jutut tepsivät kuin kahva SM-liigaan.

Viestin lähetti Yläpesä
Työuran varrella on kuullut monenlaisia tarinoita opettajien tekemistä ilkeyksistä, henkisestä väkivallasta ja fyysisestäkin. Millaisia kokemuksia teiltä löytyy? Mitä tapahtuu luokkahuoneissa kun muut aikuiset ovat poissa ja opettaja jää yksin luokkaan oppilaidensa kanssa?

Tuota lukuunottamatta vastaan tulleet opettajani ovat olleet keskinkertaisia, hyviä tai loistavia, joten uskoni peruskouluun on vahva. Mitenkähän tänä päivänä rehtori ottaisi tiedon tuollaisesta mädästä omenasta vastaan?

Laajenna klikkaamalla

Kuulin kerran yhdestä opettajasta, joka antoi oppilaille kotitehtäviä. Lisäksi olen kuullut tarinoita opettajista, jotka vaativat, että tunnilla on pyrittävä opiskelemaan. Yhden kauhutarinan mukaan, jollekin (opettajan mielestä) kurittomalle oppilaalle on lätkäisty jälki-istuntoa. Tosin nykyaikana monessa koulussa tuo taitaa olla jo kiellettyä (onneksi). Olisihan se kauheaa, jos lapsiparkoja pyrittäisiin opettamaan yhteisten sääntöjen noudattamista.

Mutta juu..

Siinä mielessä olen samaa mieltä Yläpesän kanssa, että opetajistosta pitää ns. mädät omenat kitkeä pois. Väkivalta ja uhkailu puhumattakaan seksuaalisesta lähentelystä ei missään nimessä kuulu peruskoulun opettajalle.

Oikeastaan yhteen (tai kahteen) asiaan haluan kiinnittää huomiota. Oletko ikinä ajatellut, että erittäin suuri osa näistä tarinoista on keksittyjä/värittyneitä? Varsinkin yläasteikäisenä oppilaat pyrkivät lokaamaan opettajan maineen mahdollisimman monella tavoin. Taistelu auktoriteettia vastaan kuuluu siihen ikään. Tällöin myös kehitetään mitä moninaisempia tarinoita opettajista.

Lisäksi ihmisen muisti värittää tapahtumia monella tavoin ja esimerkiksi heikkoja arvosanoja sitten perustellaan sillä, että opettaja on pedofiili-petteri, lehmäperse jne.

Yleensä kauhutarina pahisopettajasta alkaa sanoin: "Kaverini kertoi..." tai "Olen kuullut.." tai "Muistan ala-asteella, kun yhtä meidän luokan poikaa/tyttöä..."

Toisin sanoen, tarinoista osa varmaan pitää kaikessa kauheudessaan paikkansa, loppu on sitten enemmän tai vähemmän mielikuvituksen tuotetta.

Enemmän olen tällä hetkellä huolissani siitä, että lapsille ei kotona aseteta rajoja. Koulussa sitten nämä lapset kävelevät pitkin seiniä ja huutelevat "haistavittua" opettajille. Pieni kurinpalautus välillä tekisi useammalle nuorelle hyvää.

masu

Viestin lähetti Miguel
ymmärtääkseni alla oli ainakin jokunen varoitus.

Laajenna klikkaamalla

Käsi ylös se kenen ala-asteella (tai kansakoulussa) ei ollut opettajaa jolla oli "muutama varoitus" esim. siitä että oli kolauttanut tappelevien pojankoltiaisten päät yhteen.

Nyt käsi ylös ne joiden varuskunnassa ei ollut vääpeliä jolla oli "muutama varoitus" esim. fillarisulkeisten pitämisestä katolla.

On topic:
Ala-asteellamme oli opettaja joka oli esiintynyt Kallessa. Kyseessä oli miesopettaja ja häpeäkseni tunnustan nähneeni ne kuvat koulun välitunnilla itsekin. Se tuntui silloin isolta asialta (siis ei SE) vaan se että hemmo oli moisiin kuviin mennyt.

Re: Re: Opettajan pimeä puoli

Viestin lähetti masu
Taistelu auktoriteettia vastaan kuuluu siihen ikään. Tällöin myös kehitetään mitä moninaisempia tarinoita opettajista.

Laajenna klikkaamalla

Auktoriteetti. Siinä hassu ajatus. Tiedän, että palstalla pyörii myös opetusalan ammattilaisia. Varsinkin heidän ja toki muidenkin ajatuksia olisi hauska kuulla. Mistä tämä auktoriteetti rakentuu ja mihin sitä käytetään ja tarvitaan. Onko muksujen toikkarointia järkevä nimittää taisteluksi auktoriteetteja vastaan, eikö auktoriteetin jo määritelmällisesti pitäisi sulkea pois tuollaiset järjestyshäiriöt.

Opettajat rules. Ketään kohtaan ei ole niin suurta kunnioitusta kuin pätevää opettajaa kohtaan.

Tosin nykyään opettajan virkaan haluavat aivan väärän tyyppiset henkilöt. Liian monta nuorta opettajanalkua on joutunut sairaslomalle henkisten ongelmien takia.

Re: Re: Re: Opettajan pimeä puoli

Viestin lähetti Kattila
Auktoriteetti. Siinä hassu ajatus. Tiedän, että palstalla pyörii myös opetusalan ammattilaisia. Varsinkin heidän ja toki muidenkin ajatuksia olisi hauska kuulla. Mistä tämä auktoriteetti rakentuu ja mihin sitä käytetään ja tarvitaan. Onko muksujen toikkarointia järkevä nimittää taisteluksi auktoriteetteja vastaan, eikö auktoriteetin jo määritelmällisesti pitäisi sulkea pois tuollaiset järjestyshäiriöt.

Laajenna klikkaamalla

Ööö
Kattilan sanakirjan määritelmät lienevät vähän kyseenalaisia, tai vähintäänkin semantiikkakikkailuja sisältäviä.

Joku asia tai henkilöhän voi olla auktoriteetti vaikkapa kaikille muille oppilaille paitsi yhdelle, jolloin ulkopuolisten kannalta tämä yksi "kapinoi auktoriteettia" vastaan.
Lisäksi kannattaa huomioida, että tosiaankin lapsille ja ideologisesti lapsentasolla oleville joskus kapinointia tehdään juuri sen takia, että joku henkilö/asia on auktoriteetti muille.

Auktoriteettia tarvitaan etenkin kouluympyröissä nykyään hyvinkin paljon ja omat kokemukset oppimisilmapiiristä puhuvat vahvasti auktoriteetin puolesta.
Etenkin yläasteella tämä korostuu kun murrosikäiset "kovikset" yrittävät todistaa kovuuttaan tunneilla häiriten muitten opiskeluja, mikäli opettajan auktoriteetti ei ole riittävä.
Joillain opettajilla sitten vain sattui olemaan riittävä auktoriteetti ja nämä em. tapaukset yleensä pysyivät hiljaa ko. opettajien tunneilla, kun taas auktoriteetittomien opettajien tunneilla meno oli täysin kaoottista (oikeastaan jopa kiltit oppilaat saattoivat vittuilla opettajalle).
Mitään fyysistähän ei tuohon auktoriteettiin liittynyt, enemmänkin pelkkä muutaman opettajan olemus, ulosanti ja itsevarmuus riittivät luomaan vision siitä mitä tapahtuisi, jos opettajan suututtaisi.

Mielenkiintoista sinänsä, mitään sukupuolisidonnaista tuohon ei myöskään liity, mutta toki nuoret naisopettajat olivat järjestään niitä joitten päälle yleisesti syljettiin.
Omat kokemukseni opettajansijaisuuksista puhuvat aikalailla samaa kieltä, jostain syystä kaljupäinen vihaisen näköinen nuori mies vain tuntuu hiljentävän luokan hyvinkin helposti siinä missä muistan omien sijaisten välillä kärsineen ties mistä vittuiluista.

Viestin lähetti girlzilla
Tosin nykyään opettajan virkaan haluavat aivan väärän tyyppiset henkilöt. Liian monta nuorta opettajanalkua on joutunut sairaslomalle henkisten ongelmien takia.

Laajenna klikkaamalla

Ahaa, nämä ongelmat johtuvat siis ihmisistä, eikä suinkaan vaikkapa työoloista, tai puutteista koulutuksessa. Toista se oli sentään ennen.

Viestin lähetti Kattila
Ahaa, nämä ongelmat johtuvat siis ihmisistä, eikä suinkaan vaikkapa työoloista, tai puutteista koulutuksessa. Toista se oli sentään ennen.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä minäkin pistäisin ihan ihmisten piikkiin ison osan, työolot toki ovat muuttuneet osittain ehkä seurannaisreaktiona juuri siitä, ettei opettajilla ole valtaa->ei ole pakko totella->oppitunnit aika painajaismaisia->työ raskasta.
Opettajaksi varmaankin hakee paljon naisia, jotka tuntuvat pitävän lapsien kanssa toimimisesta ja omaavat varsin ideologiset näkemykset opettamisesta, kunnes sitten kohtaavat karun todellisuuden yläasteella.
Vaikka Kattila ei siitä ehkä pidäkään niin en pitäisi ihan merkityksettömänä asiana miesopettajien varusmiespalvelusta.
Naisopettajat inttiin ja ongelmat poistuvat ;)

En minä tarkoita, ettäkö pitäisi ruoskimista ottaa käyttöön tms. mutta omat kokemukset ala-ast/yläast/lukiosta oppilaana ja sijaisena lähinnä vahvistaisivat näkemystä siitä, että etenkin yläasteella olisi tehtävä jotain. Lukioista on paha sanoa kun olen ollut vain "hyvässä koulussa", jossa oppilaat keskimäärin ovat aika motivoituneita yms.