Eturistiside napsahti poikki

Ote elävästä elämästä...

Pelaan salibandyä 5.divarissa ja tässä kuutisen viikkoa sitten vasen polveni vääntyi ikävästi laukaisutilanteessa(harjoituksissa) ja eikun lääkärin kautta magneettikuviin...lääkärin teksti oli aika karua kuultavaa: polven molemmat kierukat revenneet ja eturistiside poikki ja eli eikun tähystykseen...nyt kysyisinkin teiltä arvoisan jatkoaika.comin käyttäjät kokemuksia vastaavanlaisesta vammasta (suurin osa palstan käyttäjistä varmasti harrastaa itse jotakin ja urheilijahan ei tervettä päivää näe)...millä tavalla kuntoutitte polveanne ja kuinka pitkän ajan pääsitte takaisin tositoimiin...(oma lääkärini uhkaili että salibandyn tai muunkaan nopeatempoisen lajin pariin ei ole asiaa ainakaan puoleen vuoteen)...ja onko polvenne parantunut täysin entiseen kuntoon ym.ym...?? elikkä nyt eikun vaan kertomuksia omista vastaavanlaisista vammoista ja miksi ei muistakin urheiluvammoista....itse jään vielä kauhulla odottelemaan leikkausta...kerkesinhän jo tällä kaudella pelatakin huimat kaksi harjoituspeliä...

tsemiä

Jep puolivuotta menee ja kohtuu jalka vielä tulee kun vain noudatat kuntoutus-ohjeita, olettaen että leikkaus onnistuu hyvin. Mutta ottaahan se luonnon päälle kun ei oikein voi mitään tehdä (tai ainakaan urheilla9

Jep, koettu on muutama vuosi sitten. Itselläni ristiside leikattiin elokuun puolivälissä ja sabakentälle takaisin pääsin maaliskuun lopulla, eli reilu puoli vuotta siinä meni. Kiirehtiä ei kannata, vaan lihasten kuntouttaminen polven tienoilta on syytä tehdä huolella. Ihmeellisen pahasti ehtivät muuten surkastua kolmen viikon keppikävelyn aikana.

Leikattu polvi ei tietysti koskaan ole "samanlainen" tai "yhtä hyvä" kuin ennen leikkausta, mutta eipä tuo ole urheilemista kuitenkaan haitannut. Leikkaus kannattaa muuten ehdottomasti teettää kunnon ammattilaisella esim. Urheilulääkäreiden kautta kuten allekirjoittanut. Ainakin jos vakuutukset on kunnossa. Kuntopyörä tulee vielä tutuksi...

Re: tsemiä

Viestin lähetti mikkoz
Jep puolivuotta menee ja kohtuu jalka vielä tulee kun vain noudatat kuntoutus-ohjeita, olettaen että leikkaus onnistuu hyvin. Mutta ottaahan se luonnon päälle kun ei oikein voi mitään tehdä (tai ainakaan urheilla9

Laajenna klikkaamalla

On koko ikä polvet hölskyneet ja vääntyilleet. Salibandyssä 2 kk sitten hallisarjassa kävi kuitenkin rajuin tähän astisista vaurioista. Liikuin takaperin ja yhtäkkiä jalka petti kun liike ja mono oli erisuuntiin menossa ja koski pirusti. Huono lämmittelykin (=ei lämmittelyä) osasyynä. ja kesäloman jälkeen eka peli..

Seuraavana päivänä punkteerattiin veret pois (pari putkea) kun oli turvonnut ja otettiin kuvat. Ei ollut onneksi isoja vaurioita (kierukka ja luut ok) joten leikkaushommiin ei tarvinut ryhtyä. Polvi on kyllä parantunut mutta todella hitaasti. Parit kerrat on kierukkanestettä jouduttu punkteeraamaan, mutta nyt ei enää kerry.

Vieläkään en ole kokeillut juoksuaskelta ja portaissa muistuu viimeistään tapahtunut kun hiukka vihlasee. Meinaan ehkä tammikuun alussa uskaltautua kokeilemaan peliin tiukalla polviteippauksilla tai sitten pelit jää tähän. Polven täytyy ekaks kestää varmasti ennenkuin koetan.

Lekuri muuten mainitsi että tyyppihemmo näissä tapauksissa on n. 35v miespuolinen toimistohenkilö, joka on nuoruudessaan harrastanut liikuntaa...jep that's me.

Varaa aikaa reilusti vaan, sillä uusiovamma liialla kiireellä vois syödä hiukka.

Oikean polven eturistiside on katkennut kahdesti ja nyt on vasen poikki. Tärkein asia on todellakin kuntoutus. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen en kuntouttanut polveani ihan kunnolla kun poltteli niin paljon päästä äkkiä takaisin kehiin ja eikös polvi korkannut uudestaan melkein heti. Elä elättelekään toivoa paluusta alle 6kk, vaan tee kaikki kuntoutusharjoitukset tunnollisesti ja vähän päälle.

1. kerta: Taklasin kaveriani futiksessa ja hän astui jalkateräni päälle ja polvi vääntyi ulkoteränsuuntaan yli. PAM!

2. kerta: Palasin sählykentille 6kk kuluttua jalat liian heikossa kunnossa. Ehdin pelata noin kuukauden kunnes juoksin täysillä ja jarrutin täyspysähdykseen. PAM!

3. kerta: Kuntoutin jalkaani pari vuotta välttelemällä rajuja lajeja eli rullaluistelemalla, lenkkeilemällä yms. Palasin sählykentille ja noin parin kuukauden pelaamisen jälkeen juoksin kulmaan ja samalla kun jarrutin niin pyörähdin pallon kanssa ja kiersin kroppaani 180 astetta. PAM! Vasen polvi korkkasi. Eturistisiteen puuttumusta ei edes huomaa nykyään kun en enää harrasta palloilulajeja, mutta käyn silti leikkauttamassa sen tammikuussa ettei ala iän myötä vaivaamaan.

Kaikenkaikkiaan en voi syyttää kun omaa typeryyttäni. Se ei riitä että jalat ovat kuntoutuneet normaaliksi, vaan ne täytyy treenata paljon entistä vahvemmiksi, jotta ristisiteet kestävät. Minulle tulee melkein tippalinssiin nykyään kun kikkailen joskus kotona sählymailallani. Hinku päästä taas pelaamaan on hirveä, mutta kun en voi niin en voi. Pakko vaihtaa palloilulajit johonkin rauhallisempaan, vaikka ennemmin antaisin vaikka toisen korvani, Elämä on laiffia!

Ei muuta kuin leikkauksen jälkeen pikkuhiljaa koveneva treeni päälle ja jalkojen lihakset uuteen uskoon, niin kyllä se siitä. Minä olen vain varoittava esimerkki.

Viestin lähetti alex#10
.ja onko polvenne parantunut täysin entiseen kuntoon ym.ym...?? elikkä nyt eikun vaan kertomuksia omista vastaavanlaisista vammoista ja miksi ei muistakin urheiluvammoista....

Laajenna klikkaamalla

Olen itse maalivahti. Minulta meni oikeasta polvesta ristisiteet mäsäksi ja ne leikattiin. Pelaamaan pääsin hiukan yli puolen vuoden päästä, mutta sitä ennen jo sain tehdä kuntouttavaa treeniä ja paljon. Pidin myös huolen siitä, että kun jalka kesti, treenasin polven alueen lihaksia entistä enemmän jotta polvi itse ei joutuisi niin kovaan rasitukseen vaan lihakset auttaisivat. Oikea polvi on kestänyt hyvänä ja on itseasiassa notkeampi kuin ennen. Vasen vain alkaa pian olla myös leikkauskunnossa...

Muista tosiaan ottaa rauhassa aikaa pois pelikentiltä ja tee ne kuntoutusharjoitukset. Ne maistuvat paskalta jo parin viikon jälkeen, mutta jatka vain loppuun asti.

Vajaa 2 kuukautta sitten operoitu..

Ristiside meni joskus 7 vuotta sitten jalkapallon puulaakimatsissa. Komea paukahdus kuului liukutaklatessa.
Paikallinen arvauskeskus vähäteli vammaa ja piti luulotautisena.

Viitisen vuotta meni ihan mukavasti, polvi ei kaivannut uutta sidettä, enkä edes tiennyt sen olevan poikki.
Sitten polvi alkoi väljistymään ja välystä oli noin 1,5 senttiä jo kun pääsin Tyksiin operoitavaksi.

Polvi leikattii 13.8 perjantaina.

Nyt olen käveleskellyt parin kilsan lenkkejä, noussut rappusia rauhalisesti jne.. ens vuoden puolella ajattelin alkaa käymään juoksulenkillä jos paikat tuntuu hyvältä. Kontaktilajeihin vasta parin vuoden päästä.

Pakko kyllä tunnustaa, että keppejä en käyttänyt kuin 3 pv. Olin tulossa jo hulluksi 3 pv makaamisen jälkeen.
Sairaslomaakaan en ottanut kuin viikon, kun olin jo takaisin töissä.
Hyvin mennyt kun rauhallisesti touhunnut.
Hyvä puoli keppien hävittämissä siinä oli se, ettei reisilihas surkastunut yhtään. Samaten ojennus on ollut ihan normaalia alusta lähtien. Polvi tuntuu suht tiukalta ja koko ajan paranee.
Yliojennusta ei ole yhtään, mutta sehän on vain hyvä.

Kellekkään muulle en kyllä suosittele keppien pois heittämistä. Joten ottakaahan rauhallisesti ja treenatkaa polvilumpion jännittämistä, se tepsii parhaiten...


K

Itselläni meni tuossa jokunen vuosi sitten myös vasemman jalan polvi ja sekin tilanteessa kun aloin lataamaan palloa sydämmeni kyllyydestä. Pieni tukijalan lipsahdus ja polvi väänty ns. yli. Tosin mitään ei kait hajonnut, mutta taukoa salibandyyn tuli noin 3 kk. Sen jälkeen vasen polvi on oikutellut ajoittain ja on nykyään löysemmässä kunnossa kuin ennen vahinkoa. Eli polvi ei tule enää olemaan yhtä "hyvä" kuin ennen. Mutta näillä mennään mitä on...niin pitkään kuin tulee se totaalinen stoppi.

ALEX #10

Ote elävästä elämästä ;) Toivottavasti sinulla on parempi onni kuin minulla...

Jalkapallossa liukutaklaus ja "naps ruts" kuului polvesta. Polvi lähti paikoiltaan ja armoton kipu piti nurmenpinnassa muutaman minuutin. Kun sitten sai jalan taas avattua lukosta, kipu helpotti hieman. Kierukka kuitenkin oli revennyt totaalisesti. Oudosti ei ollut jalka yhtään kipeä kuitenkaan myöhemmin, joten pelasin vielä pari peliä kiekkoakin.

Noin viikon päästä oli intissä marssi tulossa. Aattelin, että perkele en jaksa, ja menin varuskuntasairaalaan. No siellä lääkäri totesi polven olevan turvoksissa ja nestettä täynnä. Siitä tuli sitten lähete Tilkkaan, jonne pääsinkin jo parissa viikossa. Sieltä tuli sitten diagnoosi, että tähystys on edessä. Polvea ei edes kuvattu, mutta pöydälle mentiin. Onneksi!

Tähystys oli tuossa elokuun lopussa. Noh. Kuntoutus on ollut enemmän kuin elämäntapa nämä viimeiset kaksi kuukautta. Ainoa vaan, että toissa viikolla polvi kipeytyi niin pahasti, että lääkäriinhän se oli mentävä. Sieltä lähete magneettikuviin, jossa selvisi, että jalka on paskana! Osaatte varmasti "kohtalontoverit" kuvitella, paljon ottaa päähän! Kahden kuukauden kuntoutus ihan hukkaan! Keskiviikkona, eli ylihuomenna, 6.11.2002 maataan taas pöydällä ja sitten on edessä armoton kepittäminen. Viimeksi kiduin niitten perkeleen keppien kanssa viisi viikkoa!

Että ei kannata todellakaan alkaa juhlimaan, jos jalka on ollut suorastaan kivuton leikkauksen jälkeen. Se saattaa kipeytyä milloin tahansa. Kärsivällisyyttä tässä kysytään.
Ehti sitä onneksi pelata tänä vuonna kaksi (harjoitus)peliä, joten ihan hukkaan ei tämä kausi mennyt. Ainoa vaan, että kaikki kesätreeni meni kuin tuhka tuuleen! Lihakset jaloista kun lähtee suunnilleen päivässä, mutta tulee takaisin kuukausissa.. PERKELE!

Varoitus

Itselläni napsahti oikean polven eturistiside poikki reilu kaksi vuotta takaperin fudismatsissa. Ihan vaaraton tilanne kynnöspeltokentällä ja naps. Anyway. Polvi leikattiin ja uusi ristiside tehtiin jännesiirrännäisestä. Kaikki meni ok ja lekurit sanoi että hyvä tulee.

Mutta, mutta. Kävin fysioterapiassa jonkun 10 kertaa.. Fillaria, kevyttä punttia, venytyksiä. Kun jalka alkoi kestää astumista loppui myös into kuntouttamiseen, kun tuo salilla käynti ja uinti maistui niin tervalta. PAHA VIRHE! Polvi vertyi perin hitaasti, kun reeni oli liian vähäistä. Tuloksena ihan kivuton ja muuten toimiva polvi, mutta myös on noin viiden asteen taivutusvaje. Eli esim. risti-istunta ei luonnistu. Nyt on sitten laiskuuden seurauksena vajaatoiminen kinttu lopun ikää.

Eli kuten moni on täällä jo todennut:
TEE NE KUNTOUTUSHARJOITUKSET!

Vuosi oli 94 kun oikea polvi napsahti koripallotreeneissä. Lekuri ei löytänyt mitään ihmeellisempää vikaa. Pari kuukautta meni ja salivandymatsissa paukahti uusiksi. Ei vieläkään mitään ihmeellistä lekurin mukaan. Sen jälkeen puoli vuotta pelkkää punttia ja polven kuntoutusta ilman kovia palloiluharjoituksia. Sitten olin pari kuukautta mukana futisjoukkueen harjoituksissa ilman mitään ongelmia ja päätin mennä peliin mukaan. Vaihdosta sisään ja minuutin jälkeen pallo ekaa kertaa minulla olin vetämässä vasurilla, jolloin vastustaja juoksi suoraan päin tukijalkaani. PAM.

Sitten tutkittiin ja hutkittiin Diakonissalaitoksella. Ei mitään ihmeellistä. Kului pari vuotta ja kaikki palloilut jäi. Siirryin pikkuhiljaa valmentamaan ja tuomaroimaan.

Intissä polvi paukahti taas. Eka lääkäri ei pistänyt edes jatkotutkimuksiin, koska oli "vanha vamma". No kun varuskuntamme lääkäri vaihtui, menin heti ruikuttamaan polvestani. -> Samantien passitus Tilkkaan, jossa otettiin magneettikuvat. Eturistiside poikki.

Hamstring (tjsp) -menetelmällä 'uusi' eturistiside paikoilleen ja täyty myöntää, että ei se ihan tähystämällä tapahtunut. Polven alapuolella semmoinen 10 cm:n viilto ja pari tähystysaukkoa polven sivuissa.

Puoli vuotta se otti ennen kuin edes kunnon urheilua saattoi ajatella. Kuntoutuksena vesijumppaa ja muuta rauhallista.

Kuntoutuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa, joten kuuntelehan fysion ihmisiä tarkkaan, kun he sinulle kertovat kuntoutuksesta.

URHEILE NIIN PYSYT TERVEENÄ!

Minulla on mennyt 2 kertaa vasemman nilkan nivelsiteet, ja 3 kertaa oikean nilkan. Joskus kauan aikaa sitten futistreeneissä ponnistettiin yhdellä jalalla mahdollisimman pitkälle. Kun mun vuoro viimmein tuli, ei sitä kovin kauaa kestäny. Nilkka taittui ja kuului helvetin moinen rusahdus. Valmentaja oli about 20 metrin päässä, ja kuului kuulemma sinne asti hemmetin hyvin. Päivääkään en ole käyttäny keppejä, enkä tule käyttämään. Tänä päivänä nilkat on jo aika ikävässä kunnossa.

Nivusetkin reistailee aina seuraavana päivänä kun olen urheillut, vaikkakin yritän venytellä. Juu ja polvetki vielä on ihan mäsänä.

Oikean puolen solisluu on täysin basana, kun tuiskasin kovassa vauhdissa (about 110km/h) jäällä motocross pyörällä. Solisluu on toisesta päästä ilmeisesti kokonaan irti, kun nostan käden ylös nousee iso klumppu ja kuuluu klonks..klonks.. Lääkärin mukaan ei voida leikata, koska pelätään liian lujaa veren hukkaa. SE SIITÄ.

Parahin alex#10.

Tuossa jo joitain likimain kauhukertomuksia on tullutkin. Toisaalta on myös tullut tekstejä, joissa vannotetaan Aktiivisen kuntoutuksen perään, eikä syyttä sillä se on sen lisäksi että on paras niin myös ainoa tie saada siitä vähintäin siedettävä.

Mutta on olemassa myös muita vaaroja. Kerron tässä omakohtaisen kokemuksen, ja toivon ettei kenenkään enää tarvitse sellaista kokea. Tarinan opetus on lopussa, jollet malta lukea.

Vanhana jalkapalloilijana ja lätkäveskarina paikathan ovat aina paukkuneet. Siis polvet ja nilkat. Alempia divisioonia kiertäneenä tietää, ettei vastustajia juuri osata tai edes haluta kunnioittaa. Toisaalta halu pelata on isompi kuin taidot, ainakin omalla kohdalla. Myöskin treenit ja varsinkin valmistautuminen peliin on ollut puutteellista, usein on hypätty suoraan autosta vaihtamaan kuteet ja suoraan laatikkoon.

Se selityksistä ja asiaan. Reilut 2v sitten Sydneyn o-kisojen aikaan vihdoin sitten leikattiin oikean polveni eturistiside, josta oli jäljellä n. 5%. Kokenut henkilö J-sairaalassa operoi ja sitten sairaslomalle. Arvio kuntoutuksesta oli että n. 6 kk jälkeen voi harjoitella täysipainoisesti. Ensimmäinen viikko oli painajaismaista särkyjen kanssa, sitten alkoi helpottaa. Aloin kuntouttaa koipea pikkuhiljaa annettujen ohjeiden mukaan. Töihin palasin n. 2 kk jälkeen. Tarkastuksessa n. 3kk kuluttua leikkauksesta todettiin polven edistyvän ohjelman mukaisesti, joskin todettiin ettei se vieläkään oiennut normaalisti.

Sitten tuli kevät ja kiire golf-kentälle. 2-3 kertaa viikossa golfia luulisi olevan hyvää kuntoutusta. Vaan polvipa ei muuttunut miksikään. Seuraavana talvena ravasin lääkärissä ja aina vaan sanottiin että annetaan parantua, kyllä se siitä. Tuli toinen kesä ja polvi edelleen jatkuvasti pelin jälkeen turvoksissa ja kipeä.

Sittenpä hermostuin ja menin suoraan lääkärin pakeille ilman turhia varauksia ja kerroin huoleni. Oitis tähystykseen katsomaan mikä on vika jotta voidaan arvioida mitä pitää tehdä. Tähystyksessä havaittiin, että siirrännäinen oli ollut koko ajan aivan löysä koska toinen luuhun porattu luuvi oli löysällä ja pyöri tyhjää. Lisäksi hän löysi ylimääräisen pätkä lankaa.

No nyt on kaikki ylimääräinen poistettu siirrännäisiä ja ruuveja myöten ja ollaan palattu 0- pisteeseen, jossa olimme reilut 2v sitten. Nyt kuntoututetaan 3 kk ja helmikuussa mietitään, mitä tehdään vai tehdäänkö mitään.

Ja mitä tästä opimme? Kannattaa katsoa ja miettiä, hoidetaanko asiat kunnallisella vai yksityisellä puolella. Em. "hoitovirhe" yksityisellä puolella johtaisi aikamoisiin korvauksiin, mutta kunnallisella puolella ei löydy vastuun kantajaa. Ehkä ovat katsoneet, ettei nelikymppisellä enää voi olla tarvetta urheilla. Haistakoon vittu.

Jep jep.. Kyllähän se niin on, että minkäänlaisia korvauksia minäkään tuskin tulen koskaan saamaan, vaikka sieltä minkälainen hoitovirhe löytyisi.. Nehän voivat ihan hyvin sanoa, että "ei sun tartte pelata jääkiekkoa. Ihan hyvin pystyt töitä tekemään jne. jne." Olen kuitenkin vasta alle parikymppinen, enkä todellakaan ole ajatellut lopettaa vielä pitkään aikaan - ainakaan jonkun helvetin hoitovirheen takia! En ainakaan ilman korvauksia. Se on vaan pienen ihmisen turha koputella kepillä byrokratian ovia. Paskaa ne vain niskaan kaatavat!

Eniten ihmetyttää yleensä sellainen asia, että miksi lääkärit sanovat kaiken olevan kunnossa, vaikka kuitenkin jokin on vialla. Miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä? Kyllä minä mieluummin kuulisin suoraan, ettei kuntoutus ole onnistunut, kuin että kärsin vaivojani "koska ne kuuluvat tuohon tilanteeseen.."

Ei tässä auta kuin toivoa, että toinen kerta toden sanoo ;)

Re: Kaks ja puoli kuukautta sitten operoitu..

Viestin lähetti Kaiser Soze
Kellekkään muulle en kyllä suosittele keppien pois heittämistä. Joten ottakaahan rauhallisesti ja treenatkaa polvilumpion jännittämistä, se tepsii parhaiten...

Laajenna klikkaamalla

Mulle ainakin lääkärit ovat joka leikkauksen jälkeen sanoneet, että kepit saa heittää pois heti kun vaan kivulta pystyy. Nopeuttaa vaan kuulemma toipumista, koska jos kyseessä on VAIN eturistiside, niin polvi kyllä kestää kävellä. Jos taas samassa rytäkässä on mennyt kierukoita, niin silloin en tiedä miten toimia. Kannattaa varmistaa lääkäriltä.

Minä kävelin viime eturistisideleikkauksen jälkeen kepeillä varmaan vuorokauden. Kyllä mies kipua kestää, mutta ei häpeää (tai sitä että ei pysty urheilemaan).

Re: Re: Kaks ja puoli kuukautta sitten operoitu..

Viestin lähetti V-man


Mulle ainakin lääkärit ovat joka leikkauksen jälkeen sanoneet, että kepit saa heittää pois heti kun vaan kivulta pystyy.

Minä kävelin viime eturistisideleikkauksen jälkeen kepeillä varmaan vuorokauden.

Laajenna klikkaamalla

Samaa vannotettiin minulle. Tai taisi sananmukaisesti mennä niin, että jalalle saa varata heti niin paljon kuin vain pystyy.

Minä en ihan pariin päivään todellakaan kävellyt ilman keppejä. Pariin viikkoon tuskin olisi voinut edes ajatella varaamista polven päälle ilman, että tikit olisi revenneet...

Taisi mennnä lähemmäs kolme viikkoa ennen kuin käveltiin ilman keppejä.

Vaimolta paukahti eturistiside työpaikan TYKY-päivänä järjestetyssä "lentopallo"-matsissa liukastumisen seurauksena pari vuotta sitten. (Sen jälkeen ei ole muuten ollut suunnitelmia uusien liikuntapäivien järjetämisestä. Vakuutusyhtiökin lopetti TYKY-hehkutuksensa siihen kun sai eteensä laskun, jonka loppusumma ei ole vieläkään selvillä.)

Polvi on nyt tähystetty kolmeen kertaan ja kertaalleen rakenneltu ristisidettä jännesiirteestä ja taas lonksuu. Ei tullut siitä polvea ainakaan seisomatyöläiselle saatika sitten aktiiviliikkujalle. Kaikki kävelyä äkkinäisempi on totaalisesti pois kuvioista ja siltikin meinaa toisinaan mennä jalka alta.

Näinkin siis saattaa käydä.

Minulla meni eturistiside ja kierukka vasemmasta polvesta vuonna -91 fudismatsissa. Ja voisin kertoa aikamoisen kauhutarinan kaikista leikkauksista jos jaksaisin vain kirjoittaa, mitä siihen on liittynyt.
Lyhennettynä voin kertoa, että polveani on operoitu sen jälkeen yhteensä 8 kertaa. Ensimmäisellä kerralla leikkaus tehtiin vanhalla tekniikalla ja vedettiin n. puolen metrin viillot jalkaan. Ristiside tehtiin liian tiukaksi ja leikkauksen jälkeen iski sairaalabakteeri. Makasin lähes kuukauden sairaalassa tämän takia. Leikkaus oli myös täysin epäonnistunut. Jalkaa on tämän jälkeen 7 kertaa operoitu, muttei sitä enää saada kuntoon. Lisäksi olen käynyt n. 300 kertaa fysikaalisessa, jossa jalkaani yritettiin väkisellä suoristaa, seurauksena vain se, että ristiside lähes katkesi uudestaan.

Viimeksi kun polveani leikeltiin, lääkäri sanoi, että polveni näyttää 70-vuotiaan polvelta, itselläni oli ikää silloin puolet siitä. En voi pelata enää fudista, ainoastaan polvitukea käyttäen käyn pelailemassa sulkaa. Laskettelua harrastan pappatyyliin, en pääse enää kumpareisiin. Polvi turpoaa rasituksesta ja naksahtelee ihmeellisesti.

Eli tuo vuoden 1991 fudismatsi muutti elämäni täysin. Ja kukaan ei korvaa lekureiden virheitä. Jenkeissä olisin miljonääri, täällä Suomessa sain korvauksi jotain 20000 FIM. Ja painoni nousi hetkessä n. 10-15 kg, kun ei voinut säännöllisesti harrastaa liikuntaa, mistä nauttii.

Eturistiside

pointtina on pitää itsensä kunnossa mikäli on kepit tai ennenkuin pystyy kunnolla varaamaan. Jos juoksuvaiheessa on ylipainoa 15 kg, ei polvi tule kestämään.

Operaatio kannattaa hoitaa siten, että leikkaus on tähystys, eli koko polvea ei avata. tällöin kuntoutus on paljon nopeampaa.

Vakuutusyhtiön kanssa on aina ongelmia, eli perusjuttu mikä aiheuttaa ongelmia on se, että aina halutaan uusi lausunto siitä ja siitä, jotta maksu olisi mahdollinen. Lausunnon hankkiminen kuuluu kuitenkin vakuutusyhtiölle, ei hakijalle. Tästä kannattaa pitää kiinni, on nimittäin aika rumba hakea niitä lausuntoja ja saattaa mennä väärinkin, kun ei tiedä mistä asiasta tarkalleen lausunto pitäisi saada.

Lisäksi vakuutusyhtiöt kieltäytyvät yleensä aina korvaamasta, itse olen hakenut asianajotoimiston kautta kahdet laskut.

vakuutuksista...

Joo-oo...monen näköistä tarinaa on tullut!! Pitää nyt vaan minun yrittää kuntouttaa tuo jalka kunnolla ajan kanssa. Muutaman sanan sanoisin vielä noista vakuutuksista, ettei käy niinkuin minulle nyt käy. Elikkä, valitsin salibandylisenssini kahdesta vaihtoehdosta toinen n.70€ ja toinen noin 50€. Tietysti valitsin köyhänä opiskelijana halvemman lisenssin asenteella "no eihän sitä oo ennenkään mitään sattunu", ja kuinkas kävikään: halvempi lisenssi korvaa polvestani aiheutuvia kuluja 3500 € asti. Ja kun menin yksityisen kautta hoitamaan jalkaa on tuosta summasta vähennetty jo lääkärin-ja lausuntomaksuja n. 100€ ja magneettikuvat n.700€. Leikkaukseni tulee maksamaan about 3000€ euroa + implantit. Elikkä itselleni jää maksettavaa vielä reilut 300€ + impalntit ja kuntoutukset. Nyt sitten selailin noita vakuutusehtoja ja totesin että huimat 20€ euroa kalliimpi lisenssi olisi korvannut 8500€ asti, joten ottakaa hyvät ihmiset se kalliimpi vaihtoehto, se 20 € on aika pieni summa jos korvaussumma nousee 5000€!!!
Ihmeellisen hidasta on tuon nimeltä mainitsemattoman vakuutusyhtiön touhu ollut muutenkin, sillä pelkän magneettikuvien korvauspäätöksen odottelu kesti melkein kolme viikkoa...ja lippua ja lappua saa olla jos jonkin näköistä sinne lähetettäväksi...toivottavasti tuo leikkauksen korvauspäätös tulisi nyt pikkuisen nopeammin!!

Yllättävän pitkiä toipumisaikoja tuntuisi jengillä olevan. Minulle laitettiin uusi eturistiside polvilumpiojänteestä 12.4. ja 4 kk:n päästä sai ruveta pelaamaan salibandyä ja jalkapalloa. Ei siihen mitään puolta vuotta mennyt. Eikä toipumiseni ollut ainakaan normaalia nopeampi. Kepit olisi todellakin kannattanut jättää pois mahdollisimman nopeasti.

Näitä ACL-rekonstruktioita tehdään ainakin polvilumpio- ja hamstring-jänteistä. En tiedä yhtään parempaa puolta tuossa hamstring-hommassa. Äkkilukemalta siinä näytti olevan pidemmät toipumisajat ja heikompi uusi eturistiside. En tiedä onko se sitten kivuttomampi tapa.

Oma polvi turpoaa vieläkin rasituksessa, mutta jääpussia käyttämällä se kyllä menee ohi. Vasen jalka on edelleenkin selvästi oikeaa lihaksettomampi.

Tapiola-vakuutusyhtiön kanssa ei ollut mitään ongelmia korvauksen kanssa, vaikka vakuutus olikin kattavuudeltaan aika heikko. Pelkkä leikkaus maksoi reilut 3500€, eli olisi siinä itsellä ollutkin maksamista.

Tuosta lisenssi-/vakuutusasiasta vielä sen verran, että oma vakuutukseni oli kotivakuutuksen kylkiäisenä otettu alle 100mk/v tapaturmavakuutus. Tais tulla vakuutusyhtiölle takkiin meikäläisen vakuutuksesta...

Joo kyllä se kannattaa panostaa kunnon vakuutukseen! Itsekin otin jääkiekkoon viimeisenä mahdollisena päivänä 50€ kalliimman lisenssin, joka korvaa johonkin 8 500€oon asti.. Onneksi otin. halvempi olisi korvannut vain pariin tonniin.
Kyllä tälläinen intistä pois potkittu, kohta työkyvytön, heebeli kusessa olisi, jos pöydällä lojuisi muutaman tuhannen euron lasku!

Leikkaus on läpikäyty

No nyt on sitten tullut toistamiseen maattua siellä pöydällä. Kierukka oli täsmälleen samalla tavalla vaurioitunut kuin viimeksi. Tilkan tunarit olivat laittaneet vääränlaisia nuolia, eivätkä ne olleet pitäneet. Nyt sitten on loppuvuosi sairaslomaa, ja jalalla ei saa astua kahteen viikkoon.

Pikku hiljaa parempaan - ehkä.

Re: Leikkaus on läpikäyty

Viestin lähetti suuris
No nyt on sitten tullut toistamiseen maattua siellä pöydällä. Kierukka oli täsmälleen samalla tavalla vaurioitunut kuin viimeksi. Tilkan tunarit olivat laittaneet vääränlaisia nuolia, eivätkä ne olleet pitäneet. Nyt sitten on loppuvuosi sairaslomaa, ja jalalla ei saa astua kahteen viikkoon.

Pikku hiljaa parempaan - ehkä.

Laajenna klikkaamalla

Aika paha tuo sairasloma-aikakin, mutta että kahden viikon yhdyntäkielto ;).

Mulla ristiside ei ole poikki, mutta niin löysä, että se on aiheuttanut kierukassa jotakin vikaa, tähystys tulossa talven aikana.