Pelitapakeskustelu

  • 601 751
  • 4 154

Fordél

Jäsen
En ole minäkään kuullut tuollaisista tapauksista. En ole myöskään niin väittänyt. Olen väittänyt, että tiukkaan puolustuspelaamiseen perustuva pelitapa, kuten Dufvan ja Ahon pelitavat, tukevat maalivahdin torjuntatyötä.

Enkä minä ole väittänyt ole sinun väittävän. Sen sijaan olet väittänyt muun muassa:

"Maalivahtien torjuntaprosentit ovat suoraan verrannollisia joukkueiden pelitapoihin pitkissä sarjoissa NHL:n tasoisessa liigassa..."

Tätä suoraan verrannollisuutta et ole kuitenkaan todistanut kuin muutamalla esimerkillä.

Suomalaista maalivahtivalmennusta kehutaan korkeatasoiseksi. Vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneitä maalivahteja ei ole pelannut tällä kaudella NHL:ssä kuitenkaan suomalaisista tänä vuonna kuin Tuukka Rask ja Jussi Rynnäs.

Ei tosiaan pelaa, mutta se ei vielä kerro koko totuutta suomalaisesta maalivahtivalmennuksesta. Turha tehdä siis tollaista mielipuolista vuosilukujaottelua, kun vanhempienkin veskojen taustalta löytyy vankkaa ja korkeatasoista suomalaista maalivahtivalmennusta. Suotta ei ole mm. Antti Niemi noussut Stanley Cup -voittajaksi tai Niklas Bäckström vielä vähän vanhemmilla päivillään kovaksi NHL-veskaksi. Seuraavaksi NHL:n portteja kolkuttanee mm. Niko Hovinen, jolle terveenä ollessaan voin ennustella hyvää uraa NHL:ssä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Se, että joukkue puolustaa huonosti vaikkapa alapään karvakolmiolla (zori, oli pakko, toi kolmiokarvaus oli niin vaikuttava termi:)) vaikuttaa korkeintaan maalivahdin itseluottamukseen, ei sinänsä taitoihin.

Kirjoitin, että JYP:n puolustuspeli ja maalivahdin torjuntojen tukeminen alkaa jo hyökkäyspäässä kolmiokarvauksella (käytetään myös nimityksiä kolmioprässi ja hurrikaaniprässi). Kaksi hyökkääjistä karvaa kulmiin/päätyyn, kolmas sijoittuu koko ajan pelin alle ja on valmis tukemaan pakkeja, kun vastustaja riistää kiekon ja lähtee vastahyökkäykseen. Alla oleva pelaaja iskee kiekkoon vain varmoissa paikoissa, jolloin toinen karvaajista siirtyy pelin alle. Pelaajat liikkuvat karvaustilanteen mukaan ja vaihtavat paikkojaan, jolloin oman maalivahdin työn tukeminen perustuu jo hyökkäysalueen puolustuspelaamiseen ja kovaan takakarvaukseen, kun kiekko menetetään vastustajalle. Vastustaja ei pääse ylivoimahyökkäyksiin eikä hyviin laukaisupaikkoihin. Torjuntoja tulee paljon, mutta ne ovat helpompia sen takia, kun joukkueen pelitapa tukee maalivahdin torjuntoja. Joukkueen hyökkäyspeli sisältää aina myös joukkueen puolustuspelaamisen ja maalivahdin tukemisen. Pittsburghin hyökkäyspeli ei tukenut maalivahtia niin hyvin kuin Nashvillen hyökkäyspeli tuki. Sen takia Pittsburghin pelit loppuivat, mutta Nashville jatkaa taivaltaan kohti konferenssin voittotaisteluja. JYP on ollut inhottava vastustaja SM-liigassa Risto Dufvan ajoista lähtien, koska kentän jokaisella osa-alueella joukkue pyrkii estämään vastustajan hyvien maalipaikkojen syntymisen. JYP on tunnettu siitä, että se on antanut vähiten ylivoimahyökkäyksiä vastustajille Dufvan ajoista lähtien eli tukenut maalivahtejaan parhaiten SM-liigassa. JYP:n tämä pelin osa-alue on suoraan Meidän Peliä, jota maajoukkueemmekin pelaa Jukka Jalosen johdolla.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Jos Jalosen pelitapa kiinnostaa niin kannattaa katsoa viimeisin Sportmagasinet, joka löytynee Yle Areenasta. Siinä Jalonen selittää aika juurtajaksaen mistä hänen pelitavassaan on kysymys.

Jalonen muun muassa toteaa, että yleensä oppimisprosessin alussa ongelmana on, että pelaaminen menee liiaksi tilan tekemiseksi eli pelaajat pelaavat liikaa poikittain tai palauttavat, jolloin pelataan liian hitaasti. Jalosen mukaan tämä on kuitenkin osa oppimisprosessia ja jossain vaiheessa aletaan ymmärtää, että tietyissä tilanteissa täytyy myös lähteä voittamaan tilaa eli lähteä nopeasti ylös. Muuten tehokkaiden maalintekopaikkojen luominen on hankalaa.

Hyvä haastattelu kaikin puolin ja mielestäni oiva esimerkki liiasta tilan tekemisestä oli se kuuluisa Tanska-ottelu. Mielenkiintoinen yksityiskohta tuossa haastattelussa oli myös siinä, että Jalonen vihjasi, että tulevan EHT-turnauksen Ruotsi-ottelussa Suomi lähtisi pelaamaan jopa yltiöpäistä kiekkokontrollia harjoitusmielessä. Hän myös sanoi, että pelitapa on liian haastava niin kovasti paineistavaa joukkuetta kuin Ruotsia vastaan, joten todennäköisesti Suomikin tulee kääntämään peliä Ruotsia vastaan nopeammin. Tämä varmaan selittää osittain myös pelisuunnitelmaa viime kevään MM-finaalissa. Ja osittain myös luotetaan siihen, että Ruotsi jossain vaiheessa väsyy, eikä jaksa kovaa prässiä loppuun asti. Mielenkiintoista nähdä millaista on pelisuunnitelmat kevään MM-kisoissa.

Alla vielä linkki Yle Areenaan ja eiliseen Sportmagasinetiin:
Sportmagasinet | Toista | YLE Areena | yle.fi
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Hyvä haastattelu kaikin puolin ja mielestäni oiva esimerkki liiasta tilan tekemisestä oli se kuuluisa Tanska-ottelu.

Alla vielä linkki Yle Areenaan ja eiliseen Sportmagasinetiin:
Sportmagasinet | Toista | YLE Areena | yle.fi

Tänään Jukka Jalonen kertoi jälleen Ylen aamu-tv:ssä Meidän Pelistä oleellisia seikkoja. Jalonen puhui kärsivällisyydestä hyökkäyksiin lähdöissä. Ei kannata lähteä puskemaan nopeasti alivoimaisina vastustajan ylivoimaa vastaan, vaan kannattaa jauhaa kontrollilähtöjä (HVP) ja vetää oma viisikko kasaan hyökkäys- ja puolustusvalmiutta varten. Jalonen on 100%:sti pelitapansa takana. Minusta tuo kuuluisa Tanska-peli on esimerkki siitä, että Meidän Peliä pelataan, vaikka tulisi aina väistämättä tappioitakin.

Meidän Peliin ja jääkiekon pelikirjoihin on alettu paneutua kiitettävästi muidenkin kuin Urheilulehden jääkiekkotoimittajien toimesta. Oli jo aikakin Ylen aamutv:n käynnistää Niki Juuselan johdolla keskustelu Meidän Pelistä. Pelitapakeskustelu etenee vääjäämättömästi, kun tieto pelistä ja pelikirjoista lisääntyy. Jatkoaika kuuluu edelläkävijiin pelikirjakeskusteluissa ja toivoisi sen lisääntyvän täällä, vaikka Jukka Jalosen erinomaiset Meidän Pelin esittelyt ovat käytännössä lopettaneet koko pelikirjakeskustelun tässäkin viestiketjuketjussa.
 

Snaibeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Enkä minä ole väittänyt ole sinun väittävän. Sen sijaan olet väittänyt muun muassa:

"Maalivahtien torjuntaprosentit ovat suoraan verrannollisia joukkueiden pelitapoihin pitkissä sarjoissa NHL:n tasoisessa liigassa..."

Tätä suoraan verrannollisuutta et ole kuitenkaan todistanut kuin muutamalla esimerkillä.

Jaa niin, piti kysymäni, vaikka aikaa onkin jo kulunut viestistä. Onko täällä oltu sitä mieltä, että "suoraan verrannollinen" on jotenkin vahvempi lausuma kuin esim. "kääntäen verrannollinen"? Vai miksi ko. sana tuntuu tässä keskustelussa olevan se pihvi? Eikös se ole aika luonnollista, että torjuntaprosentti paranee pelitavan myötä?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Jaa niin, piti kysymäni, vaikka aikaa onkin jo kulunut viestistä. Onko täällä oltu sitä mieltä, että "suoraan verrannollinen" on jotenkin vahvempi lausuma kuin esim. "kääntäen verrannollinen"? Vai miksi ko. sana tuntuu tässä keskustelussa olevan se pihvi? Eikös se ole aika luonnollista, että torjuntaprosentti paranee pelitavan myötä?

Huippumaalivahti saa huonolla pelitavalla pelaavan joukkueen takana saman torjuntaprosentin kuin keskinkertainen maalivahti hyvällä pelitavalla pelaavan joukkueen takana. Maalivahtien torjuntaprosentit eivät ole suoraan verrannollisia joukkueiden pelitapaan, torjuntaprosentti yhtälössä on muitakin muuttujia kuin pelitapa.
 

Teisa

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Minua askarruttavat viivelähdöt ja pelaaminen niitä vastaan. Petteri Sihvosen mukaan paras tapa pelata viivelähtöä vastaan on 0-5 trap, jolloin kiekossa oleva pakki saa rauhassa avata peliä ja käynnistää organisoidun hyökkäyksen. Lisäksi Sihvosen mukaan pakilta ei vaadita mitään erityisiä kiekollisia taitoja viivelähtöjen toteuttamiseen - loogista, jos vastustaja pelaa tuota 0-5 trappia. Entä jos vastustaja antaa pakille voimakkaasti painetta ja tulee jopa maalin taakse karvaamaan, mitä Sihvonen kutsuu halveksuvasti "koulupoikalätkäksi"? Tällöinhän pakilta otetaan tila ja aika pois, joten pakin kiekolliset taidot korostuvat. Samalla kärkikarvaaja rikkoo tuon viivelähdön, eli pakki joutuu reagoimaan karvaajaan eikä voi välttämättä ajoittaa avaavaa syöttöään oikeaaikaisesti. Käytännössä siis aktiivinen karvaus johtaa kenties ylivoimaiseen mutta puoliorganisoituun/epäorganisoituun hyökkäykseen, jolloin kiekonmenetyksen mahdollisuus keskialueella kasvaa. Johtopäätökset:
1. Paras tapa pelata viivelähtöä vastaan on voimakas karvaus ylhäältä
2. Voimakkaan karvauksen seurauksena pakin kiekolliset taidot korostuvat, eli jos pakkiparina on joku Kukkonen-Jaakola, niin he ovat pulassa.
Olikohan se 2009 vai 2010 MM-kisoissa, kun USA karvasi Suomea vastaan voimakkaasti jopa kahdella pelaajalla, jolloin Suomen pakit olivat helisemässä kiekotellessaan oman maalin takana ja menettivät lopulta kiekon tai joutuivat roiskaisemaan sen huolimattomasti.
Miten viivelähtöjen ja 0-5 trapin kannattajat vastaavat tähän kritiikkiin?
 
Omasta mielestäni tuo V-Venäjän 1-2-2 (tai voisiko sanoa jopa 1-4) on aivan loistava näitä kiekkokontrollijoukkueita vastaan. Yksi karvaa täysin erillään muusta porukasta, ajaa pakin ulos maalin takaa ja neljä muuta odottavat vain keskialueella tiiviissä nelikossa. Harvemmin 5vs4 hyökkäyksiä kuitenkaan käytetään hyväksi niin, että se alin pelaajakin olisi tukemassa hyökkäystä. Siispä antaisin huoletta sen ylimmän miehen ajaa itsensä ulos ja samalla sekoittaa vastustajan pelinrakentelun.
 

Teisa

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Juuri näin, ja tässähän tulee viivelähdön heikkoudet esiin. Toisin kuin Sihvonen väittää, kiekkokontrolliin perustuva pelitapa vaatii kiekollisesti taitavia pelaajia, jotta vastustajan voimakas prässi saadaan purettua ja/tai sitä seuraava puoliorganisoitu tai organisoimaton 5vs4 hyökkäys päätettyä ilman kiekonmenetystä. Tuossahan on kaksi vaihtoehtoa:
1. Pakit kiekottelevat omalla alueella niin kauan, että vastustajan kärkikarvaaja luovuttaa ja peruuttaa takaisin, jolloin päästään aloittamaan organisoidusti maalin takaa.
2. Vastustajan karvatessa maalin taakse pakki nostaa jalalla ja antaa avaussyötön 5vs4 hyökkäykseen. Tällöin ajoitukset saattavat kuitenkin olla pielessä.
Kummassakin tapauksessa pakeilta vaaditaan kiekollista taitoa. Jalosen av-parit Väänänen-Järvinen ja Kukkonen-Jaakola saattavatkin olla vaikeuksissa tasaviisikoin, jos vastustaja (Kanada, USA, Ruotsi) karvaa voimakkaasti ylhäältä.
 

Sambody

Jäsen
Omasta mielestäni tuo V-Venäjän 1-2-2 (tai voisiko sanoa jopa 1-4) on aivan loistava näitä kiekkokontrollijoukkueita vastaan. Yksi karvaa täysin erillään muusta porukasta, ajaa pakin ulos maalin takaa ja neljä muuta odottavat vain keskialueella tiiviissä nelikossa.

Tuolla pelin osa-alueella Heikkilä otti tosiaan ensimmäisessä pelissä niskalenkin Jalosesta. Löysi tavan jolla sai Leijonat hyökkäämään turhan paljon alivoimaisia hyökkäyksiä, kun kärkikarvaaja ajoi pakin pois maalintakaa ennen kuin viisikko ehti ryhmittäytyä ja lähinnä paremman yksilötaidon takia Suomi vei pelin hyvällä prosentilla Valko-Venäjän alueelle noissa alivoimaisissa hyökkäyksissä. Ei se silti sinänsä ole mikään viisasten kivi tuo 1-4 karvaus/trap. Nyt se toimi lähinnä sen takia, että viisikko ryhmittäytyi viivelähtöihin luvattoman hitaasti jolloin se kiekollinen pakki jätettiin vähän tekemättömään paikkaan.

Yksinkertainen ratkaisu tuohon on, että hyökkääjät tekevät niin sanotusti pienemmän lenkin ja pakki pikkusen hidastaen, mutta ei kuitenkaan pysähtyen maalintaakse tulee tolpalta ulos jolloin se kärkikarvaaja ei ehdi mukaan. Tällöin peliä vie eteenpäin se kiekollinen pakki eikä niinkuin nyt kärkikarvaaja, joka käytännössä määritteli milloin sen kiekollisen oli tultava maalintakaa pois. Tuo vain vaatii sitten viisikolta saumatonta yhteistyötä ja kiekolliselta pakilta pelisilmää jotta osuu se tolpalta ulostulon ajoitus kohdalleen.

Ymmärrän kyllä miksi sielä pelataan mielummin viivelähdöt hitaasti sillä silloin ajoitukset on helpompi saada kohdilleen, mutta mielestäni Jalosen olisi tarvinnut teroittaa pelin aikana, että nyt siihen ei ole aikaa tai muuten joudutaan avaamaan Valko-Venäjän pillin mukaan. Turhan monta kertaa nähtiin se, että kiekollinen pakki ajettiin maalintakaa pois siinä vaiheessa, kun sielä ei ollut organisoidusti viisikko valmiina hyökkäämään jolloin jouduttiin palauttelemaan tai sitten lähteä organisoimattomasti alivoimaiseen hyökkäykseen.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tuolla pelin osa-alueella Heikkilä otti tosiaan ensimmäisessä pelissä niskalenkin Jalosesta. Löysi tavan jolla sai Leijonat hyökkäämään turhan paljon alivoimaisia hyökkäyksiä, kun kärkikarvaaja ajoi pakin pois maalintakaa ennen kuin viisikko ehti ryhmittäytyä ja lähinnä paremman yksilötaidon takia Suomi vei pelin hyvällä prosentilla Valko-Venäjän alueelle noissa alivoimaisissa hyökkäyksissä. Ei se silti sinänsä ole mikään viisasten kivi tuo 1-4 karvaus/trap. Nyt se toimi lähinnä sen takia, että viisikko ryhmittäytyi viivelähtöihin luvattoman hitaasti jolloin se kiekollinen pakki jätettiin vähän tekemättömään paikkaan.

Yksinkertainen ratkaisu tuohon on, että hyökkääjät tekevät niin sanotusti pienemmän lenkin ja pakki pikkusen hidastaen, mutta ei kuitenkaan pysähtyen maalintaakse tulee tolpalta ulos jolloin se kärkikarvaaja ei ehdi mukaan. Tällöin peliä vie eteenpäin se kiekollinen pakki eikä niinkuin nyt kärkikarvaaja, joka käytännössä määritteli milloin sen kiekollisen oli tultava maalintakaa pois. Tuo vain vaatii sitten viisikolta saumatonta yhteistyötä ja kiekolliselta pakilta pelisilmää jotta osuu se tolpalta ulostulon ajoitus kohdalleen.

Olen samoilla linjoilla. Minusta se on yleensäkin aika heikkoa pelaamista jos yhden pelaajan prässillä saa sekoitettua oman avauspelaamisen. Juju on siinä viisikon ajoituksissa ja ehkä eniten juuri sentterin ajoituksessa. Toki sekin on hyvä pointti mikä nostettiin esiin Urheilulehden otteluanalyysissa eli toinen pakki nousee myös tarjoamaan syöttöpaikkaa. Avauspelaamisessa sitä maalia voi kuitenkin myös hyödyntää karvaajaa vastaan joten yhden pelaajan voittaminen siinä tilanteessa pitäisi olla ihan helppoa.

Slovakia ei ajanut maalin taakse ainakaan ottelun alussa, toisen erän nukuin ja kolmannesta näin viimeiset kuusi minuuttia, joten en tiedä muuttivatko sitä pelin aikana. Kyllä se kuitenkin kertoo sen etteivät kaikki pidä sitä prässiä parhaana vaihtoehtona Suomea vastaan.

Se on sitten isompi haaste jos prässi tulee kahdella pelaajalla syvälle ja kolmas hyökkääjä on vielä alempana reagoimassa kakkosvaiheeseen. Silloin tosiaan myös puolustajien yksilötaito saa suuremman merkityksen, koska tulee tilanteita, että vastustaja on voitettava kiekollisena jotta pääsee avauksen antamaan.

Suomen ongelma voikin olla, että se pelaaja kontrollilähtönsä liian hitaasti mutta sen muuttaminen voi olla liian vaikeaa nopeassa turnauksessa. Ei siis muuteta avaustyyppiä, vaan lisätään tempoa ja pyritään kiekolla voittamaan se prässi, nopeita lyhyitä syöttöjä. Yritetään siis mahdollisimman paljon välttää tilanteita joissa puolustaja edes joutuu siihen tilanteeseen, että pitää harhauttaa vastustaja.

Muuten tähän mennessä näkemissäni otteluissa Suomella on ollut pelitapa ihan hyvin jo hanskassa ja pelaaminen on jotenkin harmonisen oloista, eli jokainen pelaaja tietää miten kussakin tilanteessa pelataan. Jälleen kerran ne yksilötason suoritukset ovat sitten ratkaisevia, kuten yksi Granlundin hasardisyöttö josta Chara pääsi laukomaan hyvästä paikasta. Onneksi Leijonilla on sen tason veskarit, että noistakin vielä selvitään useimmiten.

Hyökkäyspäässä joukkue on vaarallinen käytännössä aina kun se saa hyvän rintamahyökkäyksen ja pelaajat pääsevät käyttämään taitoaan vauhdissa. Filppula ja Koivu ovat loistavia kiekon kanssa ja nythän Granlundkin näytti jo sitä ekspertiisiään ottelun ainoassa maalissa. Harhautus oli jo hieno mutta se lättysyöttö ja sen ajoitus vasta olivatkin hienoja. Olen sitä pohtinutkin vähän, että juuri tuon kaltaisissa tilanteissa kyse on ihan jostain sekunnin osista, kun syöttö pitää laittaa. Pakithan osaavat sen kyllä periaatteessa aina lukea mutta se syöttö pitää antaa vähän "väärällä" hetkellä liikkeestä niin silloin se tila löytyy. Yksinkertaistettuna siis nopea ja yllättävä syöttö, siinä jopa lavan liike ratkaisee, pitää osata antaa se syöttö neppaamalla. Helppoa kuin heinänteko :)

No, kaiken kaikkiaan aloitus on ollut mukiinmenevä, vaikka ylivoima on vielä nollilla ja muutenkin maalinteon kanssa on ongelmia. Toinen asia on PAPP jossa Suomen pakeilla on ajoittain ongelmia, vaikka pääsääntöisesti peli pystytään pitämään laidoilla hyvin. Mutta jos vastustajan kudit jatkossakin tulevat noin avoimista paikoista niin Lehtonen, Vehanen ja Rämö napsivat niitä kuin kypsiä marjoja. Töitä kuitenkin riittää, että Leijonat pääsee sille tasolle millä voitetaan Ruotsi, Kanada, Tshekki tai Venäjä. Laadun pitää kauttaaltaan parantua kenttäpelissä.
 

ufon_kaakao

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Sebastian Aho
Löytyykö muuten tilastotietoa siitä kumpi pelitapa luo keskimäärin enemmän maalitilanteita per ottelu, pystysuunnan kiekko vai kiekkokontrolli?
 

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Pelitapakeskustelu on aika lailla hiljentynyt vaikka on käynnissä tämän vuoden suurin ja arvokkain kansainvälinen jääkiekkoturnaus. Mistä tämä johtuu? Siitäkö, että Suomi ei ole vielä hävinnyt matsiakaan ja ei ole esittää kritiikkiä, vai mistä?

Jalosen ja silloin myös Leijonien pelitavan ainakin minä näen seuraavalla tavalla.

Ensimmäseksi pyritään maalintekoon ja jos se ei onnistu pyritään nopeaan hyökkäykseen. Kolmanneksi rakennetaan hyökkäystä ns viivelähtöjen kautta. Pelitavat ovat ennalta sovittuja ja joukkue niitä soveltaa aina tilanteen mukaan, sehän on selvä. Esim MM-kisoissa molemmat Suomen vastustajat ovat "pakottaneet" Suomen pelaamaan ns viivelähtöjä erittäin voimakkaan keskialueen puolustuksen ansiosta, jolloin nopeisiin hyökkäykviin ei ole ollut mahdollisuuksia.

Ei Suomi vahingossa ole näissä kisoissa pitänyt kiekkoa sen yli 60% pelissä vaan vastustaja on Suomen siihen pakottanut. Nopeille hyökkäyksille ei ole ollut vain vielä mahdollisuuksia. Niidenkin aika tulee. Ei Jalosen pelitapa ole hukannut nopeita hyökkäyksiä. Pelaajat tekevät aina kussakin tilanteeessa sen ratkaisun minkälaista peliä lähdetään pelaamaan. Suomi yrittää aina ensimmäisenä pelata organisoimatonta puolustusta vastaan nopean lähdön, jos se kiekollisen mielestä ei onnistu pelaataan hitaammin kontrollin kautta. Suomi välttää lähtemästä alivoimaisena hyökkäyksiin, koska useimmin tuloksena on kiekon menetys ja puolustaminen. Tämä näkyy erityisesti omassa päässä. Kiekkoa ei haluta menettää omalla alueella huonojen syöttöjen tms seurauksena (%-kiekkoa vastaan).

Meikäläistä häiritsee koko tämän hetkinen pelitapakeskustelu Sihvosten, Pajuojien tai muiden analysoimana. Ei Jalosen pelitapa ole pelkkää hidasta kiekkokontrollipelaamista, mutta se menee sellaiseksi, jos vastustaja niin haluaa. Pitää aina muistaa se, että kentällä on aina kaksi joukkuetta. Nyt vallalla oleva keskustelu unohtaa sen ja analysoidaan vain sitä, mitä Suomen joukkue tekee. Ei huomoida sitä, mitä vastustaja on tehnyt.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Itse olen vähän kyllästynyt siihen että pelitavasta keskusteleminen rakentuu vain sen ympärille miten peliä avataan. Eikös olisi aika jo siirtyä seuraaville alueille, eli pelinrakentamiseen ja sitten alueelle murtautumiseen sekä sitten miten vielä hyökkäysalueella toimitaan. Näistä ehkä tuota ensimmäistä(eli keskialueella pelaamista) on sivuttu, mutta noin muuten jätetty nämä muut lähes kokonaan huomioitta.

Eli nyt kun Petteri tahtoo olla aina viemässä tätä pelitapa-keskustelua eteenpäin ja nostaa sen arvostusta, niin aika siirtyä jo vähitellen eteenpäin yhden ja saman puhumisesta, eli vain pelinavauksien käsittelystä.

edit:Näköjään UL:n sivuilla nyt kisojen aikaan jo lähdetty tähän, isoa peukkua siihen. Toivottavasti palstallakin vähän päästään irti tästä pelkästä avauspelaamisen puhumisesta.
 
Viimeksi muokattu:

Sambody

Jäsen
Pelitapakeskustelu on aika lailla hiljentynyt vaikka on käynnissä tämän vuoden suurin ja arvokkain kansainvälinen jääkiekkoturnaus. Mistä tämä johtuu? Siitäkö, että Suomi ei ole vielä hävinnyt matsiakaan ja ei ole esittää kritiikkiä, vai mistä?

Lähinnä omalla kohdallani olen huomannut, että mielummin katselen Suomen pelejä viihteenä, joka tarkoittaa ainakin minun kompetenssillani sitä etten pysty samalla keskittymään kovinkaan syvällisesti pelitavallisiin asioihin. Näin ollen osa pelistä menee vain popparia syöden ja epäolennaisuuksiin keskittyen, mikä taas vie vähän pohjaa siltä että pystyisin mitään kovinkaan syvää analyysiä tekemään pelistä.
 
Löytyykö muuten tilastotietoa siitä kumpi pelitapa luo keskimäärin enemmän maalitilanteita per ottelu, pystysuunnan kiekko vai kiekkokontrolli?
Miksi pitäisi laskea vain luodut maalitilanteet? Miksei laskettaisi luodut maalitilanteet - annetut maalitilanteet vastustajalle? Varmasti pelissä, jossa on kaksi pystysuunnan joukkuetta vastakkain, syntyy enemmän maalipaikkoja, koska kiekonriistoja tapahtuu jatkuvasti.

Also, Meidän Peli ei ole sama kuin kiekkokontrolli.
 

ufon_kaakao

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Sebastian Aho
Miksi pitäisi laskea vain luodut maalitilanteet? Miksei laskettaisi luodut maalitilanteet - annetut maalitilanteet vastustajalle? Varmasti pelissä, jossa on kaksi pystysuunnan joukkuetta vastakkain, syntyy enemmän maalipaikkoja, koska kiekonriistoja tapahtuu jatkuvasti.

Sitä mä hainkin, siis maalipaikkojen määriä kokonaisuutena kiekkokontrollikiekossa verrattuna pystykiekkoon. Entä minkälainen ero pelin intensiteetissä on. Mikä on taklausten suhde?
 
Sitä mä hainkin, siis maalipaikkojen määriä kokonaisuutena kiekkokontrollikiekossa verrattuna pystykiekkoon. Entä minkälainen ero pelin intensiteetissä on. Mikä on taklausten suhde?
Mitä taklauksilla on väliä tässä?

Jos ensin lasketaan maalipaikkojen määrät, ja todettaisiin ne kiekkokontrollissa paremmiksi luvuiksi, niin mitä virkaa olisi taklauksilla? Pelin tavoite on tehdä maali. Siihen tarvitaan maalipaikka. Maalipaikkoja syntyy erilaisten tapahtumien seurauksena, ja taklauspeli voi toki omalla tavallaan vaikuttaa niiden syntyyn.
 

ufon_kaakao

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Sebastian Aho
Mitä taklauksilla on väliä tässä?

Jos ensin lasketaan maalipaikkojen määrät, ja todettaisiin ne kiekkokontrollissa paremmiksi luvuiksi, niin mitä virkaa olisi taklauksilla? Pelin tavoite on tehdä maali. Siihen tarvitaan maalipaikka. Maalipaikkoja syntyy erilaisten tapahtumien seurauksena, ja taklauspeli voi toki omalla tavallaan vaikuttaa niiden syntyyn.

Kai sillä joillekin katsojille jotain merkitystä on mitä jääkiekko-ottelussa tapahtuu. Tarkoitus oli siis pohtia tukevatko myös tilastot sitä väitettä, että kiekkokontrollijääkiekko on tylsää rusettiluistelua.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Toki. En tosin usko, että mitään pelitapaa rakennetaan periaatteella viihtyvyys ennen voittamista.

Jep, ei koskaan reaalimaailmassa. Tosin vielä vähemmän sitä rakennetaan yhden yksityiskohdan, henkilöpalvonnan, omien agendojen/vendettojen tms. sivuraiteiden varaan. Tee enemmän maaleja kuin vastustaja ja voita matsit; plain & simple:). Ammattikielellä tätä kutsutaan kilpakiekoksi ja -urheiluksi, jossa uskottavuus ja osaaminen punnitaan loppupeleissä hyvin yksinkertaisilla tavoilla.

Itse asiasta on ihan hyvää keskustelua virallisessa vitsiketjussa. Koska viestejä tuskin (tunnetuista syistä) saadaan siirretyksi, kannattanee lukea sieltä ja asiaa eteenpäin vievien keskustelijoiden siirtyä itse (takaisin) tänne, kuten joku jo ehdottikin.
 

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Eiköhän kaikki hyväksy parkkipaikkalätkän niin kauan kuin sillä saadaan tuloksia, mutta epäilen ettei paljon myötätuntoa kerää kun peli menee vihkoon. Tästä saatiin jo osviittaa näiden kisojen Sveitsi-matsissa, kun parkkipaikkalätkä rikottiin palasiksi havumetsäkiekolla, aktiviisella karvauksella ja hyvällä liikkeellä. Tällä kertaa muutamat yksilöt pelastivat lopputuloksen henkilökohtaisilla panoksillaan, joten asia ei noussut esille siinä määrin kuin olisi pitänyt.
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Löytyykö muuten tilastotietoa siitä kumpi pelitapa luo keskimäärin enemmän maalitilanteita per ottelu, pystysuunnan kiekko vai kiekkokontrolli?
Kannattaa katsoa niitä Urheilulehden "total scouting" tms. videoita. Vaikka olisi kuinka anti-Sihvonen (ja anti-Jalonen), niin noiden videoiden laatua tuskin kukaan voi kiistää.

Sieltä löytyy myös ihan numeroita, joilla voi aika helposti ignorata tuollaiset Gagsin tyyppiset tyhjät provot.
 
Viimeksi muokattu:

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Sihvosen jutut ovat ok siinä mielessä, että kyllä nuo asiat näkee myös ilman numeroita
Tietysti jos haluaa pistää sen noin, niin saa helposti käännettyä asian ihan miten päin vaan. Fiiliksen tai antipatioiden tehtyjen perusteella muodostettuja mielipiteitä en vaan itse analyysiksi kehtaisi väittää. Vielä vähemmän kehtaisin väheksyä niitä, jotka noita ihan ammattimaisesti tekevät.
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Siksi sinun kannattaakin Sihvosen analyysit katsoa, kun vedät vielä niin fiiliksellä.

Ei ammatikseen työtä tekeminen ole sama asia kuin osaaminen, eikä kaikki ammattilaiset tee yhtä hyvää analyysiä. Sihvonen on aina ollut hyvä analyyytikko, kunnes siirtyy numeroihin, joten lievä varoituksen sana nytkin noihin Sihvosen analyyseihin. Onko numerot laskettu oikein vaikuttaa nimittäin tulkintoihin ja niiden uskottavuuteen.
Minä olen ne katsonut ja sieltä löytyy aika selkeästi vastaus tuohon edellä mainittuun kysymykseen nopeasta pystysuunnan hyökkäyksestä vs. kontrolli.

Sihvonenhan ei noita numeroita laske. Kannattaa oikeasti tutustua niihin pätkiin, noista kirjoituksista päättelen, ettet ole sitä tehnyt.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös