Inttiin lähdössä?

Anzta kirjoitti:

Joo kyllähän tässä pientä matkaa kertyy, mutta ei se haittaa. Vekaralle kuitenkin halusin mennä. Olit siis itse ollut myöskin Vekaralla ja vieläpä kenttätykistössä? Itselläkin olisi tarkoitus tykistöön mennä, joten olisi mukava kuulla hieman asiaa tykistöstä. Minkälaista siellä oli? Mitä tehtiin? Oliko paljon reissaamista ympäri Suomea (kun jotain reissaamisesta puhuit)?

Laajenna klikkaamalla

Moby pohjustikin tuossa jo ansiokkaasti tykistörykmentin eri mahdollisuuksia. Minut sijoitettiin 1.kenttätykistöpatteriin, jossa koulutetaan viesti- ja mittamiehet sekä huolto. Kouluttajat olivat täysin kestettävissä, joten siitä viihtyminen ei ollut kiinni.

Minusta esimerkiksi leivottiin viestimies, mikä tarkoitti melko kiitettävää määrää puhelinyhteyksien rakentamista pitkin metsiä niin sanotuissa teleryhmissä (7-10 henkeä). Joillakin leireillä tätä riemua riitti kymmenien kilometrien verran eri pituisina vetoina. Paitsi että homma tehtiin tietenkin juosten, kannettavaksi sai useiden kilojen painoisen parikaapelikelan, joka toi mukavan lisämausteen juoksenteluun. Väittäisin että kyseessä oli tykistörykmentin rankin nakki, mutta palkinnoksi siitä sai 6 kuukauden palvelusajan.

Koulutukseen sisältyi melkoinen määrä leirejä. Rykmentin komentaja väitti meille kertyneen yli 50 leiriaamua, mutta en ikinä vaivautunut laskemaan noin tarkkaan. Joka tapauksessa metsä tuli viestijaoksessa tutuksi. Mobyn mainitseman legendaarisen Rovajärven leirin lisäksi käväisimme viikon ajan Niinisalossa ylläpitämässä viestiyhteyksiä jääkäreiden harjoitusta varten. Muuten leireiltiin sitten eri puolilla eksoottista playa del Pahkajärveä, joten nämä reissuleirit toivat ihan mukavaa vaihtelua arkeen.

Kerrottavaa olisi tietenkin enemmän kuin merkit sallivat, mutta tässä muutama poiminta ihan omin silmin nähtynä. Jos tulee mitä tahansa kysyttävää, niin laittele vaikka YV:llä elämän ihmettelyjä tulemaan. Vastailen enemmän kuin mielelläni.

Delter kirjoitti:

Mobyn mainitseman legendaarisen Rovajärven leirin lisäksi käväisimme viikon ajan Niinisalossa ylläpitämässä viestiyhteyksiä jääkäreiden harjoitusta varten.

Laajenna klikkaamalla

Itse menen spollena tuonne Niinisaloon Pyry-harjoitukseen. Vartiointia koko ajan, eli varmasti elämän tylsin viikko. Varmasti mitään paskempaa ei voi oikeasti kuvitellakkaan.

Anzta kirjoitti:

Itselläkin olisi tarkoitus tykistöön mennä, joten olisi mukava kuulla hieman asiaa tykistöstä. Minkälaista siellä oli? Mitä tehtiin? Oliko paljon reissaamista ympäri Suomea (kun jotain reissaamisesta puhuit)?

Laajenna klikkaamalla

Itse olin tykistössä Parolassa ja olen käynyt myös kertaamassa Vekaralla. Pakko myöntää että kun menin armeijaan, niin homma ei kiinnostanut pätkääkään. Meinasin monta kertaa siirtyä sivariin alokasaikana jääkärikomppaniasta, vitutti se kuri ja ainainen särmääminen. Morttikauden jälkeen mut siirrettiin haupitsipatteriin ja armeijaurani sai uuden nosteen, ilmeisesti jääkäriskapparit tajusivat että pystyn paremmin palvelemaan Isänmaata tykistössä.

Tykistössä musta tuli tväl-mies ja pakko myöntää että aloin jopa nauttia armeijasta. Leiripäiviä oli ihan hemmetisti, mutta kun ei Parolan maastossa pystytty ampumaan kovilla, niin tväl-miehet siirettiin avustamaan spadeja ja pakko sanoa että se oli suurimmaksi osaksi aika herkkua.

Vähän alkoi jopa tuntumaan että mitä rennommin ja härömmin otti asiat, niin sitä helpommalla myös pääsi. Rovalla sitten joutui jopa oikeisiin hommiin, mutta nekin olivat ihan jees, kannettiin vähän laatikoita ja pistettiin ammuksia ampumakuntoon. Kaiken kaikkiaan mulle jäi ihan positiiviset fiilikset tykkimiehenä olosta ja kertauksissa tunne vain lisääntyi.

Delter kirjoitti:

...Minusta esimerkiksi leivottiin viestimies, mikä tarkoitti melko kiitettävää määrää puhelinyhteyksien rakentamista pitkin metsiä niin sanotuissa teleryhmissä (7-10 henkeä). Joillakin leireillä tätä riemua riitti kymmenien kilometrien verran eri pituisina vetoina. Paitsi että homma tehtiin tietenkin juosten, kannettavaksi sai useiden kilojen painoisen parikaapelikelan, joka toi mukavan lisämausteen juoksenteluun. Väittäisin että kyseessä oli tykistörykmentin rankin nakki, mutta palkinnoksi siitä sai 6 kuukauden palvelusajan.

Koulutukseen sisältyi melkoinen määrä leirejä. Rykmentin komentaja väitti meille kertyneen yli 50 leiriaamua, mutta en ikinä vaivautunut laskemaan noin tarkkaan. Joka tapauksessa metsä tuli viestijaoksessa tutuksi...

Laajenna klikkaamalla

On se hyvä, että joku on pysyvää, parikaapeli on ja pysyy, vaikka olisi minkälaisia radioita ja salauksia. Tuli aikanaan viestiupseerina johdettua noita rakentavia ryhmiä, tykistön liikkuvin upseeri. Metsässä kuluu aikaa, itsellä oli selvästi yli 100 teltta yötä. Mutta näistä on jo aikaa parikymmentä vuotta.

Rike.K kirjoitti:

Rovalla sitten joutui jopa oikeisiin hommiin, mutta nekin olivat ihan jees, kannettiin vähän laatikoita ja pistettiin ammuksia ampumakuntoon. Kaiken kaikkiaan mulle jäi ihan positiiviset fiilikset tykkimiehenä olosta ja kertauksissa tunne vain lisääntyi.

Laajenna klikkaamalla

Itse olin heittimessä ja tosiaan mitä tulee tuohon legendaariseen Rovajärven leiriin, niin se on jäänyt elävästi mieleen todella hienona kokemuksena. Inttiaika tuntuu näin jälkeenpäin tietysti muutenkin aika kultaiselta, mutta Rova tuntui siltä jo silloin. Jotenkin todella upeata. Hienot maisemat, hyvät säät ja voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Tykistön ampuessa taivaalta kuuluva repivä ääni on myös jäänyt mieleen. Ei sinne kaikki pääse.

HIFK kirjoitti:

Pyry 209 olisi joulukuussa edessä, vartioimista koko ajan. Hiukan arveluttaa se, että aiempi saapumiserä ei ollut nukkunut tuon 8 päivän ajan kuin 18 tuntia yhteensä. Hyvä puoli on se, että jotain puhetta on ollut, ettei leiri kestäisi ihan niin kauaa. Mutta pari tuntia yössä nukkumista, ei hyvää päivää.

Laajenna klikkaamalla

Yhtymäharjoitus eli ns. "loppusota" oli ainakin itsellä täyttä kuraa. Varsinkin kun me oltiin monen kymmenen kilometrin päässä sieltä, missä tapahtui. Kukaan ei edes vahingossa eksynyt meidän asemiin. Nukuttua siellä ei tosiaan pahemmin tullut. Ekana yönä ei yhtään, seuraavana 30min ja muinakin yöinä 2-3 tuntia, jos aina sitäkään. Vittuimaisempia olivat yölliset herätykset, kun tulikomentoja saattoi tulla kolmen aikaan yöllä. Tunti heittimellä päivystämässä ja eikun takaisin telttaan.

Heh, taidanpa ite kuunnella tuota harjoituksen kipinä-radiota, voi ajatella niin, että ite kuuntelee lämpimässä radiota, ja jotkut kylmässä teltassa tai vartiossa ;)

Rocket Richard kirjoitti:

Itse olin heittimessä ja tosiaan mitä tulee tuohon legendaariseen Rovajärven leiriin, niin se on jäänyt elävästi mieleen todella hienona kokemuksena. Inttiaika tuntuu näin jälkeenpäin tietysti muutenkin aika kultaiselta, mutta Rova tuntui siltä jo silloin. Jotenkin todella upeata. Hienot maisemat, hyvät säät ja voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Tykistön ampuessa taivaalta kuuluva repivä ääni on myös jäänyt mieleen. Ei sinne kaikki pääse.

Laajenna klikkaamalla

Näinhän se menee. Talvirovasta en itse päässyt nauttimaan, vaan oma saapumiseräni ihasteli Lappia varhaiskeväällä lopputoukokuusta, mikä ehkä antoi olettaa hieman lohdullisimpia kelejä. Yöllä ei esimerkiksi ollut pimeitä hetkiä ollenkaan, vaan pikkuhämärässä sai hoitaa isänmaan tehtäviä. Lumikin oli sopivasti väistymässä pois alta.

Kevätrovaan kuuluu myös myyttinen Nenosen tulenavauskilpailu, joka niputtaa leirin ja oikeastaan koko inttiajan yhteen. Nenosessa kaikki Suomen kuusi(?) tykistörykmenttiä kilpailevat keskenään siitä, kuka osuu tykeillä/heittimillä nopeiten ja tarkimmin maalialueille. Kukin rykmentti käy vuorollaan koestamassa ja mukana on kyseisen poppoon kaikki jaokset. Minulle viestimiehenä Nenonen tarkoitti ~4km kaapelinvetoa juosten; aikaa taisi mennä parisenkymmentä minuuttia eli alle aikarajan. Sen verran hyvin pelasi monisatapäinen tykistöjoukkomme yhteen, että vyölle napsahti kisan voitto ja mukava kasa kuntsareita. Huheijaa niitä muistoja!

Delter kirjoitti:

Minut sijoitettiin 1.kenttätykistöpatteriin, jossa koulutetaan viesti- ja mittamiehet sekä huolto. Kouluttajat olivat täysin kestettävissä, joten siitä viihtyminen ei ollut kiinni.

Minusta esimerkiksi leivottiin viestimies, mikä tarkoitti melko kiitettävää määrää puhelinyhteyksien rakentamista pitkin metsiä niin sanotuissa teleryhmissä (7-10 henkeä).

Laajenna klikkaamalla

Täältähän löytyy kohtalontoveri. Tosin itse en ole teleryhmässä, mutta 1.KT:n viestimies kylläkin. Kouluttajat ovat tosiaan ihan kestettävissä, vaikka toki sekaan mahtuu myös muutama, sanonko mikä. En tiedä ketä siellä oli sun saapumiserän (oliko se nyt I/08?) aikana, mutta varmaankin samoja naamoja ollaan aika pitkälti katseltu.

Ensi viikolla sitten Rovalle. Onneksi säätiedotukset lupaavat alueelle ihan siedettäviä kelejä ainakin alkuviikolle. Rovan jälkeen alkaakin tämä kakku olemaan lusittu, eli lähinnä palloilua kassulla, lomia ja loppusota. Se pitää sanoa, että harvoin on kyllä tullut tuhlattua aikaa yhtä tehokkaasti kuin viimeisen neljän kuukauden aikana. Aikamoista pelleilyähän tämä larppaaminen pääosin on, ei voi muuta sanoa.

Kaner kirjoitti:

Ensi viikolla sitten Rovalle. Onneksi säätiedotukset lupaavat alueelle ihan siedettäviä kelejä ainakin alkuviikolle.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä kyllä, sinne on lähtö. Juna lähtee Parolasta joskus maanantaina, joten se päivä menee aikalailla siinä. Tiistaina sitten vähän paikkoja pystyyn ja pojat pääsee ampumaan. Itselläni leiristä ei varmaan mitään kauhean mielenkiintoista tule, kun AUK lähtee lähinnä vaan seuraamaan nyk. alikersanttien toimintaa.

Maisemat voivat olla komeita, pitänee ottaa kamera mukaan.

Kaner kirjoitti:

...Ensi viikolla sitten Rovalle...

Laajenna klikkaamalla

Täällähän tulee ihan nostalginen olo, Rovalla on tullut viidesti vierailtua, Misin vilkkaasti liikennöidyn aseman kautta armeijan aikana karjavaunuilla ja myöhemmin yöjunalla Rovaniemelle. Molemmissa tavoissa oli tunnelmaa, vähän erilaista tosin. Kertauksista muistan kerran kun juna, jossa miehistö tuli, oli myöhässä ja ravintola ehti aukeamaan yhdeksältä aamulla ja muutamat ehtivät vetäistä aamukännin ennen Misiin saapumista. Oli siinä kaverit ihmeissään kun heräsivät kylmästä, pimeästä teltasta krapulapäissään illalla jänkhältä. Samat herrat kävivät rakentavien ryhmien kuorma-autolla ostamassa kaljaa lähikaupasta harjoituksen aikana. Näin me kovapanosammunnoissa... Sinne vaan Viheltävän vitun aapaa tarpomaan, komiat ovat maisemat.

HIFK kirjoitti:

Itse menen spollena tuonne Niinisaloon Pyry-harjoitukseen. Vartiointia koko ajan, eli varmasti elämän tylsin viikko. Varmasti mitään paskempaa ei voi oikeasti kuvitellakkaan.

Laajenna klikkaamalla

SPOL:lla kai tuota kertaamista on ihan mukavasti?

Itsellä soittajana on nyt kymmenen vuoden aikana kertynyt parikymmentä kertausvuorokautta ja mukavaa on poikkeuksetta ollut.

Rocket Richard kirjoitti:

Itse olin heittimessä ja tosiaan mitä tulee tuohon legendaariseen Rovajärven leiriin, niin se on jäänyt elävästi mieleen todella hienona kokemuksena. Inttiaika tuntuu näin jälkeenpäin tietysti muutenkin aika kultaiselta, mutta Rova tuntui siltä jo silloin. Jotenkin todella upeata. Hienot maisemat, hyvät säät ja voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Tykistön ampuessa taivaalta kuuluva repivä ääni on myös jäänyt mieleen. Ei sinne kaikki pääse.

Laajenna klikkaamalla

Vekaralla tuli itsekin palveltua tykistön puolella 1. tuliasemapatterissa ja AUKin jälkeen mittausaliupseerina, ja Rovajärven "hienoudesta" sain sen vuoden aikana ihan riittävän annoksen.

AUKin aikana talvi-Rovalla meni 17 vuorokautta vittumaisessa pakkasessa revontulia katsellessa, puoli vuotta myöhemmin palveluksen hiljalleen sitten lähestyttyä loppuaan oli vuorossa 21 vuorokautta samaa maisemaa tosin ilman revontulia. Legendaarista oli herätä kesäkuun 1. päivänä siihen, että teltan ulkopuolella odotti n. kolmen sentin lumipeite joka luonnollisesti suli aika nopeasti mukavaksi loskapaskaksi pitkin taistelutannerta.

Jälkeenpäin aivan loistavia muistoja noista ajoista, sellaista sakkia mahtuu niin varusmiehiin kuin henkilökuntaankin että riittää siinä ihmeteltävää koko vuoden ajaksi.

Mutta vaikka jälkikäteen naurattaa, on todettava että kyllähän itse palveluksen aikana vitutus ja jonkinasteinen turhautuminen ja pieni epätoivo nousee välillä aivan uskomattomalla tavalla syömään miestä. Yksi tällainen mieleenpainunut epätoivon hetki osui juuri tuon mainitsemani jälkimmäisen kolme viikkoa kestäneen Rovan puoleenväliin.

Menossa oli joku tyypillisen paska yö keskellä pimeää ja märkää metsää, asemista ja teltasta ei ollut vielä tietoakaan, hommia riitti ja oli nälkä ja väsytti. Siinä kun sitten mielessään kelasi kuluneita päiviä ja sitä että leiri on jo jumalauta kestänyt ikuisuuden, samalla sisäisti musertavalla tavalla sen tosiasian, että vaikka takana oli jo yli 10 vuorokautta leiriä, jäljellä on vielä tasan saman verran eli vasta puolessa välissä ollaan. Silloin oikeasti tuntui hetken ajan siltä, että se leiri ja ne päivät siellä Rovan metsässä eivät lopu ikinä, koska kaikki sen varmaan tietävät että vuorokaudet niissä olosuhteissa tuntuvat kohtalaisen pitkiltä etenkin siinä vaiheessa kun alkaa laskemaan jäljellä olevia päiviä.

Mutta vaikka hetkellisesti kuinka vituttaa, kannattaa olla ottamatta liikaa stressiä ja antaa vaan päivien mennä omalla painollaan. Aina ne leirit vaan loppuivat yksi toisensa jälkeen ja lopulta olikin koko vuosi hoidettu ihan hyvillä mielin miljoona muistoa rikkaampana.

Jälleen on marraskuukin jo puolessa välissä kohta. Kyllä aika vaan menee nopeasti.

Rovalle siis 7.12, ainakin näillä näkymin. Possunuha voi tietysti kiusata, mutta vaikka tuo rova vituttaakin jo nyt, niin kyllähän sinne täytyy lähteä. Ottaen vielä huomioon sen, että tuo leiri saattaa päättyä jo perjantaina (maanantaina lähdetään), vaikka läpiviennissä tuo leiri päättyisi vasta sunnuntaina. Kuitenkin monesta lähteestä olen kuullut, että porukka häipyy jo perjantaina.

Leirin jälkeen onkin sitten joulu jo mukavasti ovella, paaaaaaljon kivempaa availla lahjoja sisällä lämpimässä ja nauttia kinkusta, kun on ensin vähän koeteltu. Ja tuo vartioimisleiri saattaa olla jotain ihan muuta kuin itse tällä hetkellä odottaa.

Nopeasti on tämäkin aika mennyt, 13.7. Säkylään pärähdin. Tiesin kyllä, että aika menee nopeasti, mutta että näin nopeasti.

Tulppu kirjoitti:

SPOL:lla kai tuota kertaamista on ihan mukavasti?

Itsellä soittajana on nyt kymmenen vuoden aikana kertynyt parikymmentä kertausvuorokautta ja mukavaa on poikkeuksetta ollut.

Laajenna klikkaamalla

Ilmeisesti Kaartissa kyllä mutta itsellä AUK:in käyneenä varuskunta-SPOL:lina, ei yhtäkään kutsua 14 vuoteen(täytyy koputtaa puuta).


_

Iker kirjoitti:

Silloin oikeasti tuntui hetken ajan siltä, että se leiri ja ne päivät siellä Rovan metsässä eivät lopu ikinä, koska kaikki sen varmaan tietävät että vuorokaudet niissä olosuhteissa tuntuvat kohtalaisen pitkiltä etenkin siinä vaiheessa kun alkaa laskemaan jäljellä olevia päiviä.

Laajenna klikkaamalla

Tuttu tunne itsellenikin ja monta kertaa intin aikana. Yksi ehkä pahimmista tämmöisesti liittyy juuri tuohon Rovaan ja siihen, kun erehtyi miettimään paljon takana, ja paljon vielä edessä. Joku vastaava rääkki keskellä ei mitään ja mahdollisimman epäinhimillisissä oloissa sai jotenkin ajattelemaan siviilielämää ja taisipa tyttökaverikin käydä mielessä. Tuollaisina hetkinä iski täydellinen musta ja loputon epätoivo, joka kyllä tosin meni yleensä tosi nopeasti ohikin. Ei siihen tarvittu kuin yksi (todella huono) aseveljen vitsi ja homma oli taas helmpompaa.

Mutta minulle onni oli tosiaan tuolla se, että menin tammikuussa ja koko ajan kelit parani, mitä pidemmälle kevättä mentiin. Talvileirit olivat suoraan sanoen yhtä helvettiä. Kylmyys ja lumen tuomat haasteet esimerkiksi telttapaikkaa valmistettaessa vituttivat ankarasti. Loppuajan keväällä/kesällä pidetyt leirit olivatkin sitten jo tj-fiiliksissä ihan eri homma, vaikkei niissäkään vitutukselta säästytty.

Delter kirjoitti:

Kevätrovaan kuuluu myös myyttinen Nenosen tulenavauskilpailu, joka niputtaa leirin ja oikeastaan koko inttiajan yhteen

Laajenna klikkaamalla

Jep, mukana oltiin keväällä 2009. Menestyminen jäi meillä kiinni tulenjohdosta ja heidän täysin onnettomasta suorituksestaan. Mutta joo, mukava muisto tuokin ja ainakin meidän joukkueella tuo kisa ei juuri paremmin edes olisi voinut mennä.

Rovalta hiukan mustempana muistona jäi mieleen komppaniamme vierailu paikalla, jossa räjähti raskas krh joulukuussa 2005. Aika hiljaista oli paluumatkalla.

Rocket Richard kirjoitti:

Tuttu tunne itsellenikin ja monta kertaa intin aikana. Yksi ehkä pahimmista tämmöisesti liittyy juuri tuohon Rovaan ja siihen, kun erehtyi miettimään paljon takana, ja paljon vielä edessä. Joku vastaava rääkki keskellä ei mitään ja mahdollisimman epäinhimillisissä oloissa sai jotenkin ajattelemaan siviilielämää ja taisipa tyttökaverikin käydä mielessä.

Laajenna klikkaamalla

Kannattaa kuitenkin ajatella, että uhrasit tuon ajan et-minkään-hyväksi niin tuntuu varmasti paremmalta.

HIFK kirjoitti:

Itse menen spollena tuonne Niinisaloon Pyry-harjoitukseen. Vartiointia koko ajan, eli varmasti elämän tylsin viikko. Varmasti mitään paskempaa ei voi oikeasti kuvitellakkaan.

Laajenna klikkaamalla

Mikäli maalitoiminta on suunniteltu oikein, voi viikko olla hyvinkin mielenkiintoinen...

Rocket Richard kirjoitti:

Jep, mukana oltiin keväällä 2009. Menestyminen jäi meillä kiinni tulenjohdosta ja heidän täysin onnettomasta suorituksestaan. Mutta joo, mukava muisto tuokin ja ainakin meidän joukkueella tuo kisa ei juuri paremmin edes olisi voinut mennä.

Laajenna klikkaamalla

Kun kerta samassa komppaniassa palvelimme niin en malta olla huomauttamatta mittaryhmän tekemästä virheestä ykköstulijoukkueen mittaripisteen laskemisessa, sekä tietenkin kolmosjoukkueen ensimmäisen heitinryhmän putkeen jääneestä rätistä. Muistaakseni jälkimmäisestä lähti noin 60 pistettä automaattisesti pois. Hienoja ja hauskoja muistoja.

Rovajärvellä kannattaa nauttia hienoista maisemista, ja miettiä kuinka valtava budjetti moisella tykistön ampumaharjoituksella on. Onhan se toisaalta ihan kiva tarjota kenraaleille kerranpari vuodessa sellainen ilotulitus jossa ammutaan käytännössä kaikilla valtion raskailla tykeillä samaan pisteeseen.

viza kirjoitti:

Kun kerta samassa komppaniassa palvelimme niin en malta olla huomauttamatta mittaryhmän tekemästä virheestä ykköstulijoukkueen mittaripisteen laskemisessa, sekä tietenkin kolmosjoukkueen ensimmäisen heitinryhmän putkeen jääneestä rätistä. Muistaakseni jälkimmäisestä lähti noin 60 pistettä automaattisesti pois. Hienoja ja hauskoja muistoja.

Laajenna klikkaamalla

Jep, olihan siellä tosiaan muitakin virheitä, mutta käsittääkseni mitä kapiaisten puheista ymmärsin, niin koko paskan voitto olisi ollut todella lähellä ilman tuota tulenjohdon todella heikkoa suoritusta.

Rovalla jäi myös ns. "huoltotilat" positiivisena mieleen. Sotku oli viihtyisä, vaikka eihän sinne kovin usein päässytkään. Taisin vain kerran istuskelle koko 10 päivän leirin aikana.

Lafleur kirjoitti:

Onko jatkoaikalaisilla kokemusta mahdollisesta palvelukseen astumisen aikaistamisesta? Eli kutsunnoissa määrättiin lähtemään I/11 ja mieli tekisi päästä lähtemään jo II/10. Onkohan mitenkään mahdollista saada "peruutuspaikkaa"?

Laajenna klikkaamalla

Itse ainakin sain siirrettyä omaa saapumiserää. Oli määrätty I/05, mutta sain vaihdettua II/04. Sotilasläänin esikuntaan olin yhteydessä ja lopulta sieltä kilahti postia, että saapumiserä vaihdettu. Paikka pysyi samana, eli Vekaralla olin.

Siniviiva kirjoitti:

Mikäli maalitoiminta on suunniteltu oikein, voi viikko olla hyvinkin mielenkiintoinen...

Laajenna klikkaamalla

Jotain tekemistä siellä voi olla ajoittain, mutta se, että on helvetin kylmä ja yöunet jää koko viikolla vähiin, niin viikko ei millään voi olla mitenkään mielenkiintoinen.

Nyt en kommentoi tähän ketjuun muuten kuin, että on se intti vaan p*ska paikka. Ainakaan yhtään ylimääräistä päivää sielä ei halua viettää. Sanotaan, että paljon parempaa ja mielekkäämpääkin tekemistä löytyy "ulkomaailmasta". Ei ikinä ymmärretty näitä joitain harvoja intti-täpisijöitä, jotka halusivat olla sielä jopa useamman vuoden.

TJ 41!!!

Niin se vaan aika kuluu ja itsellänikin alkaa olla jo armeija suht koht ohi. Kaksi leiriä vielä jäljellä, joista toinen helpompi kun on ampumaleiri. Ja viimeinen leiri onkin sitten loppusota. Yllättävän äkkiä on aika menny kun katselin noitakin keväällä tänne kirjoittamia juttuja, kun lähtö läheni. Itse sopeuduin nopeasti armeijaan heti ensimmäisten viikkojen aikana enkä jaksanut turhia stressata koko touhusta. Vähempi murehtimalla pärjää parhaiten.

Nyt valmistaudutaan viimeiseen kolmen viikon kinkkuun ja sen jälkeen 9 päivän joululomille ja sit on enää pari viikkoa jäljellä ja uudenvuoden aattona taas kolmen päivän lomille.

Rova takana elämä edessä vai miten se menikäään...

Kaksi viikkoinen meni kaikesta huolimatta suhteellisen nopeasti ja kelitkin olivat suosiollisia. Paria loskapäivää lukuunottamatta oli pikku pakkasta eli ei voi todellakaan valittaa.

Vielä olisi omasta 362:sta jäljellä 41 aamua, joten vähiin käy.

Itsellä on nyt tammikuussa (11.1.10) lähtö armeijan harmaisiin. Toisin sanoen Santahamina kutsuu. Mitään tietoa ei ole minkälaista nakkia tarjotaan, koska jätin fiksusti vastaamatta intin lähettämään kyselyyn. Kyselyssä selviteltiin sitä, mihin olisi kiinnostusta sekä urheilutaustaa etc.

Armeijan jo käyneet, minkälaisia vinkkejä tarjotaan? Miten selvitä simputuksesta sekä kaikenlaisesta komentelusta? Pitkää pinnaa varmasti vaatii aluksi, koska aika tempperamenttinen tapaus kyseessä.

Siim72 kirjoitti:

Itsellä on nyt tammikuussa (11.1.10) lähtö armeijan harmaisiin. Toisin sanoen Santahamina kutsuu. Mitään tietoa ei ole minkälaista nakkia tarjotaan, koska jätin fiksusti vastaamatta intin lähettämään kyselyyn. Kyselyssä selviteltiin sitä, mihin olisi kiinnostusta sekä urheilutaustaa etc.

Armeijan jo käyneet, minkälaisia vinkkejä tarjotaan? Miten selvitä simputuksesta sekä kaikenlaisesta komentelusta? Pitkää pinnaa varmasti vaatii aluksi, koska aika tempperamenttinen tapaus kyseessä.

Laajenna klikkaamalla

Simputustahan armeijassa nykyään ei ole kuin harvoissa tapauksissa. Näissäkin tapauksissa simputetaan koko komppaniaa/joukkuetta/jotakin osastoa. Näistäkin tehdään sitten rikosilmoituksia, jos sellaista ilmenee. Mutta suht harvinaistahan tuo simputus nykyään on, sitä ei kannata pelätä.

Komenteluun kannattaa vain tottua. Joukosta vain yksinkertaisesti poimitaan joku jamppa tai jamppoja, joiden täytyy hoitaa joku nakkihomma. Yleensä ihan arpomalla, ketkä ovat kyseisessä tilanteessa lähellä.

Muut komentelut ovat sitten ihan kaikkia koskevia, punkan sijaamiset, ym. Niistäkään ei kannata ottaa minkäänlaista stressiä.

Jos olet temperamenttinen (kuten minä), niin avautua ei kannata, koska se vain pahentaa asioita monessa tapauksessa. Runnutus, juoksuttaminen, ym. fyysiset rangaistukset ovat aika pitkälti kiellettyjä, mutta joskus sellaistakin esiintyy. Armeijan juttuihin tottuu ajan myötä varmasti.

Itsellä vielä 130 jotain aamua jäljellä, ehkä tasan. Nopeasti aika menee, nopeammin kuin oikeasti osaa ajatellakkaan.