Moby pohjustikin tuossa jo ansiokkaasti tykistörykmentin eri mahdollisuuksia. Minut sijoitettiin 1.kenttätykistöpatteriin, jossa koulutetaan viesti- ja mittamiehet sekä huolto. Kouluttajat olivat täysin kestettävissä, joten siitä viihtyminen ei ollut kiinni.Joo kyllähän tässä pientä matkaa kertyy, mutta ei se haittaa. Vekaralle kuitenkin halusin mennä. Olit siis itse ollut myöskin Vekaralla ja vieläpä kenttätykistössä? Itselläkin olisi tarkoitus tykistöön mennä, joten olisi mukava kuulla hieman asiaa tykistöstä. Minkälaista siellä oli? Mitä tehtiin? Oliko paljon reissaamista ympäri Suomea (kun jotain reissaamisesta puhuit)?
Minusta esimerkiksi leivottiin viestimies, mikä tarkoitti melko kiitettävää määrää puhelinyhteyksien rakentamista pitkin metsiä niin sanotuissa teleryhmissä (7-10 henkeä). Joillakin leireillä tätä riemua riitti kymmenien kilometrien verran eri pituisina vetoina. Paitsi että homma tehtiin tietenkin juosten, kannettavaksi sai useiden kilojen painoisen parikaapelikelan, joka toi mukavan lisämausteen juoksenteluun. Väittäisin että kyseessä oli tykistörykmentin rankin nakki, mutta palkinnoksi siitä sai 6 kuukauden palvelusajan.
Koulutukseen sisältyi melkoinen määrä leirejä. Rykmentin komentaja väitti meille kertyneen yli 50 leiriaamua, mutta en ikinä vaivautunut laskemaan noin tarkkaan. Joka tapauksessa metsä tuli viestijaoksessa tutuksi. Mobyn mainitseman legendaarisen Rovajärven leirin lisäksi käväisimme viikon ajan Niinisalossa ylläpitämässä viestiyhteyksiä jääkäreiden harjoitusta varten. Muuten leireiltiin sitten eri puolilla eksoottista playa del Pahkajärveä, joten nämä reissuleirit toivat ihan mukavaa vaihtelua arkeen.
Kerrottavaa olisi tietenkin enemmän kuin merkit sallivat, mutta tässä muutama poiminta ihan omin silmin nähtynä. Jos tulee mitä tahansa kysyttävää, niin laittele vaikka YV:llä elämän ihmettelyjä tulemaan. Vastailen enemmän kuin mielelläni.