NHL Fantasy Draft 2014 Vol 2.0 - Kokoonpanoketju

Kokonaiskuva, "the big picture"
Tätä kohtaa jouduin supistamaan, sillä 11 162 merkkiä oli Jatkoajalle liikaa. Käytetään siis ranskalaisia.

- Edellisistä drafteista oppineena varasin nimien sijasta tasoa. (esim. Heatley paljon suurempi nimi kuin Palat, mutta kumman ottaisit joukkueeseesi?)
- Sentteristö draftin paras puolustussuuntaan. Selken voittanut Datsyuk, Selkeen ehdolla ollut J. Staal, tulevaisuuden potentiaalinen Selke-ehdokas Backlund sekä NHL:n top-5 nelossentteri Brian Boyle. Ja en edes ala luettelemaan laitureiden panosta.
- Joukkueen vahvuuksia materiaalin laajuus: kolmosketju voisi käydä potentiaalin täyttyessä kakkosketjusta ja kolmospari kakkosparista. Kenenkään asema ei ole selviö. Paitsi Datsyukin. :)
- Suurin heikkous: joidenkin pelaajien nimettömyys/aliarvostus. Miten raati näkee tilanteen?

Hyökkäys:

Hyökkäyksen pelillistä johtajaa ei tarvitse kenenkään arvuutella: Pavel Datsyuk. Muutama vuosi sitten puhuttiin maailman parhaasta pelaajasta. Nykyisellään Pavel on jo 36-vuotias, mutta kykenee ehdottomasti pelaamaan huipputasolla vielä 2-3 vuotta. NHL:n pehmeimmät kädet, loistava peliäly, ja 3-kertainen Selke-tason työskentely omaan päähän. Hänen lahjojaan pyrkivät laidoilla hyödyntämään yhdysvaltalaiset Dustin Brown sekä Blake Wheeler. Brown on malliesimerkki fyysisestä laiturista, joka jättää aina kaikkensa kentälle kyeten samalla tuomaan nimensä tulostaululle. LA Kingsin kapteenina johdattanut heidät kahteen Stanley Cupiin kolmen vuoden sisään. Blake Wheeler taas on pelaaja, jota pidän erittäin aliarvostettuna. Osittain tämä johtuu hänen joukkueestaan, sillä Winnipeg Jets on umpisurkea. Wheeler on kuitenkin nyt iskenyt kolme kautta putkeen tehoja n. 70 pisteen keskiarvolla täyttä kautta kohden. 194-senttinen kolossi, joka osaa todella käyttää ruhoaan hyödyksi kulmissa ja ajaessaan maalille. Omaa loistavan rannelaukauksen. Kookkaaksi pelaajaksi myös erittäin nopea. Syrjäytti Bobby Ryanin USA:n Olympiajoukkueesta. :) Odotettavissa tuhoa ja iso kasa maaleja, kun Bryan Little vaihtuu päittäin Datsyukiin.

Kakkosketjun sentterinä toimii isokokoinen Jordan Staal, joka tunnetaan loistavana kahden suunnan pelaajana. Selke-tasoinen puolustustyöskentely, mutta paljon annettavaa myös hyökkäyspäässä. Pimentää vastustajan kuin vastustajan. Kakkosketjun vasempaan laitaan työnnetään 23-vuotias Tsekki Ondrej Palat, joka taidettiin varausvuonnaan huutaa viiden viimeisen pelaajan joukossa. Mutta mitä vielä? Kaveri takoi tulokaskaudellaan tehot 23+36 ja ällistytti kaikki loistavilla pelinrakennustaidoillaan ja kypsällä puolustustyöskentelyllä (plusmiinus näytti +32 kauden päätteeksi). Taisteli loppuun asti Calderista, mutta kansalaisuus ja ikä veivät voiton MacKinnonille, pelillisesti ero oli hiuksenhieno. Brad Boyes täydentää kolmikon. Floridan paras maalintekijä tällä kaudella. Hiipunut urahuipustaan, mutta kykenee hyvien ketjukaverien vierellä myös pisteidentekoon, todisteena kaksi edellistä kautta. Pääsääntöisesti maalintekijä, mutta omaa myös taitoja pelinrakennukseen.

Kolmosen sentterinä toimii Mikael Backlund, joka on tällä hetkellä Calgary Flamesin ykkössentteri. Hyvä pelinrakentaja, mutta myös muiden senttereiden tapaan loistava puolustussuuntaan. Pidettiin aika kauan menetettynä tapauksena, mutta vakiinnuttanut itsensä 0,5p/peli -mieheksi. Ja potentiaalia parempaan on. Laituripari Cole-Jonesissa riittää kokoa. Cole on tyyliltään klassinen power forward. Ei välttämättä ideaalein pelaaja enää top-6 rooliin, mutta omimmillaan kolmosketjussa. Jones on ollut floppi Calgaryssa, mutta tämä kritisointi liittynee enemmän hänen palkkapussinsa kokoon, mutta täällä hän pääsee keskittymään taas saamaan itseluottamuksensa kuntoon pienemmällä vastuulla. Houkutteleva paketti: isokokoinen, hyvät kädet, ylittänyt kaksi kertaa 20 maalin rajan (ja yhdellä kaudella 23 otteluun 10 kilausta). Loukkaantumiset hidastaneet kehitystä.

Nelosketjun sydän on Rangersin viime kauden kaksikko Moore-Boyle, jotka pelasivat aivan uskomattoman kevään. Blokkasivat laukauksia, tappoivat alivoimia, nollasivat vastustajia ja tekivät myös pisteitä 8 mieheen, vaikka sitä ei heiltä edes odotettu. Condra on Ottawan parhaimpia hyökkääjiä puolustuspäähän ja tyyliltään myös melko aggressiivinen pelaaja. Kaikilla on pelillisesti annettavaa joukkueelle, ja mitään puhdasta agitaattoria en nähnyt tarpeelliseksi tänne roudata. Kokoonpanoa katsellessa kyllä jokainen kuitenkin tietää, että hanskaukseen löytyy kykyä. Periksi ei anneta.

Puolustus:

Puolusta johtaa Marc Vlasic. Hän ei tule ensimmäisenä mieleen kun puhutaan parhaista puolustajista. Hän ei ole erityisen näyttävä pelaaja ja ei pääse otsikoihin. Valinta Kanadan olympiajoukkueeseen kertoo kuitenkin paljon. Puolustussuuntaan NHL:n parhaita, ja kykenee myös hyvään kiekolliseen peliin, vaikkei nyt Karlssonin tasoa ihan ole. Hänen tasoisensa puolustavan pakin rinnalla on helppo pelata, ja joukkueen nuorin pelaaja Dougie Hamilton kaavailtiin tähän rooliin. Hän on loistava pelaaja, ja tulevaisuudessa taistelee ehdottomasti parhaan puolustajan tittelistä. Mutta entä nykytaso? Jääkaapin kokoinen kaveri, joka on hyvä molempiin suuntiin. Hyvä viivamies ylivoimalle. Pelannut nyt kaksi kautta Bostonin takalinjoilla hyvin tehoin, mutta erityisesti vakuutuin hänestä playoffeissa. Oli selkeästi Bostonin paras pakki, jopa ohi Charan. 7 pistettä 12 otteluun. Ensi kaudeksi kaavailtu ykköspariin, ja hän on todellakin pelannut paikan itselleen.

Sitten päästäänkin kakkospariin, jonne hommattiin Robyn Regehr ja kaupattiin paikallisviholliselta Slava Voynov kaveriksi. Kyseessähän on siis käytännössä LA Kingsin kakkospari. Ja näytti riittävän pyttyyn asti. Mitchell toki pelasi Regehrin loukkaantumisen johdosta hänen paikallaan osan pudotuspeleistä, mutta Regehr on selkeä upgrade. Roolitkin aika selkeästi puolustava-hyökkäävä.

Kolmosparissa Jake Muzzin, joka on myöskin Kingsin mies. Muzzin aiheuttanee monelle mitä vittua? -efektin, mutta on todistanut tasonsa. Alkukaudesta melko hasardi, mutta nousi esiin raketin lailla. Oli Kingsin toiseksi tärkein puolustaja, ja pelasi ykkösparissa Doughtyn kanssa yli 20 minuuttia ottelua kohden playoffeissa. Latoi todella paljon ylivoimamaaleja keväällä ja jakeli kovia taklauksia. "Pärjäsi vain Doughtyn siivellä". Osittain totta, ja tietysti NHL:n top-3 pakin rinnalla on helppo pelata. Mutta kaikista muista puolustajista juuri hän lunasti sen tontin tasokkaalla kahden suunnan pelillä. Hänen pakkiparinaan on maailmanlaajuisesti tunnettu supertähti Michael Stone, josta moni kuulee nyt ensimmäisen kerran. Isokokoinen oikea käsi alhaalla pelaava pakki, joka ihastutti työsulkukaudella Pho.. Arizona Coyotesissa ja on tätä nykyä automaatio pelaavaan kokoonpanoon. 21 pistettä viime kaudella 70 peliin. Pelaa melko virheetöntä peliä ja hyvä molempiin suuntiin. Tässä parissa ei ole mitään yksiulotteista roolijakoa.

Maalivahdit:

Ykkösmaalivahti on siis Ben Bishop. Tuli jo varauksen hetkellä mietittyä että riittääkö hänen statuksensa, mutta 2.3 miljoonan sopimus ja loistavat meriitit viime kaudella erottivat hänet muista. Tänään Yzerman sorvasikin sitten herralle kuuden miljoonan vuosipalkan, ja täysin ansaitusti. Sijoittui tällä kaudella Vezina-äänestyksessä kolmanneksi, ja mikäli oikein muistan niin myös Hart Trophy-äänestyksessä oli kymmenen parhaan pelaajan joukossa. Kantoi lähes yksin Lightningin playoffeihin Stamkosin potiessa jalkaansa, mutta loukkaantui juuri pudotuspelien alla. Yli kaksimetrinen ukko kyseessä, ja kuten moni saattoi jo oivaltaa, niin peittää todella suuren osan maalista. Paha sinne on laukoa.

Kakkosmaalivahdiksi poimittiin Saksan lahja maailmalle, Thomas Greiss. Moni spekuloi hänen haastavan tulevalla kaudella tosissaan Fleuryn ykköstorjujan tontista, ja onnistuessaan voi lopettaa Marc-Andren tarinan Pingviineissä. Vakuutti Ph.. Arizonassa otteillaan, ja olen ehdottomasti tyytyväinen hänen varaamiseensa.

Yleisesti hyökkäyksestä: Hyökkäys on rakennettu kolmen ratkaisukentälliseen sekä yhteen vauhdikkaaseen työmyyräkentälliseen. Hyökkääjät ovat juhlineet yhteensä 11 Stanley Cupin voittoa, eli keskimäärin yhtä vaille kaikilta löytyy takataskusta sormus. Jokaisessa ketjussa on laidoilla left sekä right.

Ykkösketju: Ensimmäistä ketjua johtaa ensimmäinen varaukseni Krejci. Mielestäni ykkössentterin kuuluu olla joukkueen tärkein pelaaja ja sen pohjalta varasin. Krejci on takuuvarma yli 60 tehopisteen taitava sentteri, joka ei ole lapanen puolustushommissa. Laidoille viidentenä varattu kokenut Williams, joka tuo maalintekotaitoa sekä rutkasti ratkaisuvoimaa ykköskentälliseen. Toisella puolella 12. varattu voimahyökkääjä Foligno. Hän hoitaa ketjun raatajan homman sekä iskee siinä sivussa mukavasti maaleja, maalinedustalta myös. Williams on joukkueen hyökkääjistä ainoa yli 30 vuotta täyttänyt.

Kakkosketju: Toisen kentän sentteriksi arvoin lopulta yhdeksännellä kierroksella Gagnerin, joka on Krejcin tavoin taitava sentterispelaaja. Laidalla paljon taklaava toinen taikuri, seitsemäntenä varattu Kadri sekä 13. varattu hieman flegmaattinen Versteeg. Ketjussa on rutkasti kiekollista osaamista, mutta ongelmia voi tulla omassa päässä. Vääntövoimasta ei jää kiinni, ehkä enemmän asenteesta.

Kolmosketju: Tätä johtaa lähes kaiken voittanut Richards, jonka otin jo kolmantena pelaaja. Se oli selvä suunnitelma, ainoa itseasiassa kaikista jonka olin suunnitellut ottavani varmasti ja myös sain hänet. Tarkoitus oli heti istuttaa kolmanteen kenttään tuomaan puolustustaitoa, johtamista, kokemusta, mutta myös mukavasti ratkaisuvoimaa. Laidalla kahdeksantena varattu Gallagher, joka on joukkueen halvin pelaaja. Nuori hyvin tsemppaava laituri iskee mukavasti maaleja ja on hyvä vääntämään kiekosta. Toiselle puolelle kierroksella 16. varattu sentterilaituri Mitchell. Taklauksien, taistelutahdon ja vääntövoiman lisäksi hän tuo sopivasti kiekollista osaamistakin.

Nelosketju: Kierroksella 18. löysin tämän ketjun keskelle kahden Stanley Cupin Lewisin, joka tuo pudotuspeliosaamista ja alivoimataitoa. Kiekollinen peli ei huippuluokkaa, mutta nelossentteriksi aivan riittävän hyvää. Laidalla 19. kierroksen pakollinen tappelijapelaaja Boll, joka myös taklaa ja ärsyttää joukkueen pienimmällä peliminuuttimäärällä. Toisella puolella viimeisenä varmaani Nolan, joka on myös kahdesti juhlinut Stanley Cupia. Hän tuo asennetta ja ripauksen taitoa neloskentälliseeni.

Yleisesti puolustuksesta: Olen roolittanut puolustuksen nykytrendin mukaisesti pakkipareihin, jossa molemmissa on leftin ja rightin kaverit. Toinen on puolustavampi ja toinen hyökkäävämpi parissa, tietäen roolinsa. Parit ovat hyvin tasaisia ja vaikka kenestäkään ei ehkä ole ihan todella suureen minuuttimäärään, kellekään 20 minuuttia ottelussa ei olisi yllätys.

Ykköspakkipari: Valitsin tämän parin ykköspariksi, koska pidän sitä tasaisimpana. Kuudentena varattu Niskanen on kiekollisen pelin aivot, älykäs nousija ja hyvä pistenikkari siniviivalta. Valitettavasti puolustuspäässä on parannettavaa. Parinaan blokkauksien kuningas MacDonald, jonka sain kymmenennellä vuorolla. Puolustuspää on kunnossa, mutta myös pystyy itse pisteitä napsivaan tasaiseen tahtiin.

Kakkospakkipari: Kierroksella neljä varasin ehkä yllättäen ensimmäiseksi puolustajaksi Johnsonin, joka on tämän parin kiekollisempi osapuoli. Malttiutta paljon otteisiinsa saanut Johnson on myös kelpo kaveri puolustushommissa, mutta hyökkässiniviivalla erittäin hyvä. Parinaan 15. kierroksen Weaver, joka blokkaa ja taklaa paljon, varma puolustuspelaaja jolla ei ole pisteiden teosta vastuuta lainkaan. Weaver tuo myös 36-vuotiaana myös kokemusta muutoin alle kolmekymppisten muodostamaanpuolustukseen.

Kolmospari: Kiekollinen venäläinen Kulikov löytyi 11. kierroksella riveihin. Viime kausi meni penkin alle, mutta on kyllä kova tekijä kiekollisena. Blokkaa ihan mukavasti laukauksia, mutta silti ajoittain ongelmissa omassa päässä. Tätä tulee paikkaamaan ja tilannetta rauhoittamaan 14. kierroksella varattu mörssäripakki Polak. Hän taklaa, taklaa, ärsyttää ja tyhjentää maalinedustaa. Ja paikkaa Kulikovin nousuja.

Maalivahtikaksikko: Ykkösmaalivahdiksi venäläinen supermies Varlamov, joka oli viime kaudella Vezina-äänestyksessä toinen ja Hart-äänestyksessäkin neljäs. Hän ei ole ehkä oikea kaveri pelaamaan ihan suurpelimääriä, vaan noin 60 peliä riittää kun parina on myös tasokas Fasth. Varlamovin varasin kierroksella kaksi ja Fasthin 17. kierroksella. Varlamov on joukkueen rahakkain pelaaja. Jokaisella pelipaikalla on yksi yli kolmekymppinen ja maalivahdeista sitä osastoa edustaa Fasth.

Yli- ja alivoimat: Ylivoimalla luotan vahvaan maskipelaamiseen sekä että kentällä on myös kaksi rightin ja leftin äijää. Ykkösylivoimassa Gallagher hoitaa maalinedustan, kun vähän alempana laidoilla ovat Krejci sekä Kadri ja viivassa Niskanen sekä Johnson. Kakkosylivoimassa Foligno ja Richards voivat vaihdella maskimiehen ja laiturin paikkaa, toiselle laidalle sitten Williams. Viivassa Gagner sekä Kulikov.

Alivoimalla ykköshyökkäysparissa ovat Richards ja Foligno, toisessa Lewis ja Mitchell. Alivoimapakkiparit ovat MacDonald ja Polak sekä Johnson ja Wiever.

Tilastofaktat:

Palkat yhteensä: 68 983 810 $ / 69 000 000 $
Keskipituus: 183,2 senttimetriä
Keskipaino: 90,5 kilogrammaa
Ikäkeskiarvo: 27,3 vuotta

Pahoittelen jo etukäteen sepustuksessa esiintyviä kirjoitusvirheitä. Korjaan niitä sitä mukaan miten niitä itse löydän.

Yleisesti draftista

Tämän kertainen drafti ei mennyt alkuunkaan alkuperäisen suunnitelmani mukaan, jossa tavoitteenani oli varata perinteisesti kolmella ekalla valinnallani ykkösentteri, ykköspakki ja ykkösmaalivahti. Kuitenkin jouduin lähes heti vaihtamaan lennosta suunnitelmaani, kun huomasin toisen vuoroni tullessa kaikkein maukkaimpien puolustajien jo livenneen muiden riveihin. Sen sijaan siellä nökötti vapaana Corey Perry ja lipesin saman tien suunnitelmastani.

Kolmannen vuoron koittaessa olin asennoitunut nappaamaan kovan veskarin, mutta jälleen kerran ne kuumimmat nimet olivat jo menneet niin päätin sitten ottaa laskelmoidun riskin ja ottaa vapaana olevan Patrick Sharpin. Näin jälkikäteen ajateltuna riski oli valtama, mutta tällä kertaa se omasta mielestäni kannatti. Sain koottua omasta mielestäni ainakin draftin kovimman ykkösketjun ja kun kaiken kukkariksi löysin Cam Fowlerin ja Tomas Enstromin kärkipakeiksini kierroksilla 5 & 6 niin drafti alkoi mielestäni paremmin kuin hyvin. Sen varaan oli sitten hyvä rakentaa.

Hyökkäys

Ykkösketjusta tulikin jo hieman joristua, mutta puhutaan hyökkäyksestä vielä yleisesti. Omasta mielestäni sain kasaan erittäin kovan ja monipuolisen hyökkäyskaluston, joka ei kelpane millekkään joukkueelle tässä draftissa. Ykköskentän takana löytyy hyvin tulivoimaa ja varsinkin sentterit osaavat taitoniekka Seguinin jälkeen myös puolustamisen jalon taidon. Pyrin yleisesti varaamaan pelaajia, jotka ovat vasta kasvamassa tai ovat jo parhaassa peli-iässään. Ikäloppuja kehärääkkejä en edes harkinnut. Tosin minulla kävi myös hieman tuuri, kun Brooks Laich oli jotenkin valunut viimeiselle kierrokselle ja pääsin hänet nappaamaan.

Puolustus

Kätisyydet olivat erityisesti avainasemassa, kun rakensin pakistoani. Seuraavat kriteereni oli puolustajien liikkuvuus ja kiekollisuus. Mielestäni onnistuin loppujen lopuksi todella hyvin. Ykkösparissa luutii jo viime kaudelta Ankoista tuttu parivaljakko Fowler & Lovejoy. Kakkosparissa Enstrom & Petry ja kolmannessa superlupaus Brodin ja Yannick Weber. Vaikka en erityisesti keskittynyt kokoon niin pakistostani tuli myös suhteellisen kookas.

Heikkouksista sen verran, että olen hieman huolissani siitä riittävätkö pakkieni "nimet" raadille. Pakkini eivät kuitenkaan pelanneet niissä mediaseksimmäissä joukkueissa ja heidän medianäkyvyytensä on valitettavan vähäistä.

Maalivahdit

Maalivahtien valinnat toi minulle pieniä hankaluuksia, koska pitkitin niiden hankkimista loppujen lopuksi todella pitkään. Kun useimmat olivat varanneet parhaat veskarit päältä rundeilla 1-4 niin ihan suosiolla varata ne vasta myöhäisessä vaiheessa. Onnekseni poolissa oli vielä muutama kohtuullisen kova kassari jäljellä. Koska minulta puuttui valovoimainen ykkösmaalivahti päätin varmistaa selustani varaamalla molemmat maalivahtini lähes peräkkäisillä vuoroilla. Molemmat valitsemani veskarit olivat molemmat kuitenkin viime kaudella NHL-seurojensa varmoja ykkösmaalivahteja, joten olin lopulta todella tyytyväinen valintoihini.

Maalivahtikaksikkoni Khudobin & Holtby on tasaväkinen tandemi ja selvää ykkösmaalivahtia ei seurallani ole. Pelien pitäisi jakautua todella tasaisesti tällä kaksikolla.

Hyökkäys: Minulla oli jo alusta alkaen tietty visio siitä millainen hyökkäyksestäni tulee. Halusin jokaiseen ketjuun sekä nuoruuden tuomaa nälkää ja intoa, että kokemuksen tuomaa rauhallisuutta ja varmuutta. Lisäksi halusin panostaa siihen, että hyökkäyksestä löytyy sellaisia pelaajia, jotka pelaavat hyvällä tasolla kentän molemmissa päissä.

- 1. ketju on koottu Red Wings kapteenin ympärille. Hän on joukkueen sielu ja pelaa kaikkia erikoistilanteita. Zetterberg pystyy tekemään tuhoa hyökkäyspäässä ja samalla olemaan vaikkapa shutdown-sentteri. Conn Smythe voittajalta odotetaan paljon. 70-80 pistettä on odotettavissa Zetterbergiltä, koska saa nyt melko hyvät laiturit.
James van Riemsdyk tuo ketjuun voimaa. Hän ajaa vahvasti maalille ja tekee paljon maaleja maskista ja sellaisia ns. räkämaaleja. Osaa myös viimeistellä kauempaa. Kaiken mennessä nappiin mahdollisuus jopa 35 maaliin.
T.J. Oshie on yleisön suosikki St. Louisissa ja se on helppo ymmärtää. Mies antaa kaikkensa, taklaa ja tekee hyvin pisteitä. Enemmän pelintekijä kuin maalintekijä. Taitavilla käsillä varustettu Oshie voi siivittää Zetterbergin yli 30 maaliin. Lisäksi voi itse yltää n. 70 pisteeseen.

- 2. ketju on nuorekas höystettynä kokeeneella johtajalla. Todella nopeajalkainen Henrique saa läpiajoja ja omaa kädet joilla viimeistellä. Ketjun suurin maalintekovastuu on Henriquella, jolla on mahdollisuudet 30 maaliin. Pystyy myös rakentamaan peliä.
Brenden Morrow tuo ketjuun voimaa ja johtajuutta. Taso ei ole enää se, mikä se joskus oli, mutta silti joukkueen toinen varakapteeni on mies paikallaan maalin edustalla. Kykenee myös muuten fyysiseen peliin.
Craig Smith on käsistään taitava pelaaja ja omaa hyvän peliälyn. Hän on ketjun pelintekijä, mutta pystyy myös viimeistelemään paikan tullen. Osaa pelata myös hyvää kahdensuunnan peliä. Yli 50 pistettä Nashvillen kohtuu kädettömässä hyökkäyksessä on hyvä tulos.

- 3. ketju rakennettiin siten, että myös siltä voidaan odottaa tehoja hyökkäyspäässä. Voi kaiken loksahtaessa paikalleen jopa ylittää 2. ketjun tehoissa.
Olli Jokinen on päällikkö ja taisteli toisen varakapteenin paikasta. Päällikkö tuo ketjuun kokemusta ja maalintekovoimaa. Ulottuva pelaaja, joka on varustettu loistavalla laukakuksella. Jokinen on parantanut ajan myötä myös kahdensuunnan peliään. Mahdollisuudet 25-30 maaliin ja yli 50 pisteeseen.
Tyler Ennis aka. Tennis tuo ketjuun loistavat kädet ja vauhtia. Pystyy ruokkimaan Jokista hyvin. Ennis pystyy pelaamaan myös sentterinä mikä on mielestäni plussaa. Hän osaa myös viimeistellä maalipaikasta ja on parantanut kahdensuunnan peliään kokemuksen karttuessa.
Ben Smith on Chicagon työmyyrä. Häneltä odotetaan energisyyttä ja n. 15 maalia. Hän raataa kentän molemmissa päissä ja pystyy myös pelaamaan keskushyökkääjänä tarvittaessa.

- 4. ketju on kokenut Malhotran ja Nystromin muodossa. Fontaine tuo ketjuun hieman maalintekovoimaa.
Malhotra on kokenut sentteri, joka tuo johtajuutta koppiin. Loistava aloittaja, joka voi pimentää vastustajan tähtiä. Käyttökelpoinen mies alivoimalla ja puolustavassa roolissa. Kiekollisesti ei ole mitenkään erikoinen, mutta voi silti tehdä 25 pstettä.
Eric Nystrom tuo ketjuun rutkasti fyysisyyttä. Taklaa ja raastaa. Miehen rooli on hiillostaa vastustajan parhaita pelaajia. Hänkin on kiekollisesti rajoittunut, mutta 20 pistettä on täysin mahdollinen saldo.
Justin Fontaine tuo ketjuun maalintekovoimaa ja kohtuu napakan laukauksen. Kokonsa ja pelityylinsä puolesta hieman epätyypillinen nelosketjun mies, mutta hänen roolinsa onkin tehdä tästä ketjusta ehkä astetta kiekollisempi.

Puolustus: Halusin pakistosta kookkaan ja pyrin välttämään ns. neljänsiä hyökkääjiä. Kuitenkin pakistosta löytyy myös kiekollista osaamista. Myös puolustuksesta löytyy niin nuoria, kuin kokeneitakin pelureita.

- 1. pari on melko selkeä ykkönen. Molemmat ovat kohtuu nuoria, mutta kokemustakin löytyy nuoresta iästä huolimatta.
McDonagh on tulevaisuuden Norris-ehdokas ja joukkueen selkeä ykköspakki. Pelaa kaikkia erikoistilanteita ja on loistava kaikilla osa-alueilla. Pystyy tekemään yli 40 pistettä ja olemaan samalla fyysinen ja puolustamaan älykkäästi.
Tyler Myers on puolustuksen jättiläinen. Koostaan huolimatta Myers on hyvin liikkuva pakki ja kiekollisesti taitava. Pystyy tekemään jopa 50 pistettä. Voisi olla ehkä napsun fyysisempi. Ulottuvana pelaajana pystyy puolustamaan mailallaan hyvin. Saa hieman vapauksia hyökkäyspäässä McDonaghin olessa varmistavampi.

- 2. pari on kokenut. Myös tästä parista löytyy puolustustaitoa ja kiekollisuutta.
Barret Jackman on joukkueen alivoiman kuningas. Hän blokkaa laukauksia ja uhrautuu fyysisesti. Osaa taklata ja puolustaa älykkäästi. Myös johtajuutta löytyy, mikä toi miehelle toisen varakapteenin paikan. Osaa pimentää vastustajan tähtipelaajia.
Tom Gilbert on parin kiekollisempi osapuoli. Hän antaa hyviä avauksia ja on hyvä mies toiseen ylivoimaan. Gilbertiltäkin löytyy kokoa joten pytyy pitkällä mailallaan pitämään siniviivaa hyvin. Pystyy tekemään yli 30 pistettä.

- 3. pari ei ehkä ole kaikkein kiekkotaitavin pari, mutta hoitaa oman roolinsa hyvin pyrkien tyrehdyttämään vastustajan tehomiesten hanat.
Detroitin Kyle "fucking" Quincey on kiekollisempi osapuoli tässä parissa. Ei kuitenkaan hirveän taitava. Kykenee silti antamaan avaukset ja pelaamaan viivassa kohtuu tehokkaasti. 20-30 pistettä.
Nicklas Grossmann on uhrautuva puolustava-puolustaja. Osaa olla fyysinen ja blokkaa paljon laukauksia. Saa alivoimavastuuta. Kiekollisena ei oikein mitään annettavaa. Mutta puolustavassa roolissa menee loistavasti kolmosparissa.

Maalivahdit: Maalivahdit ovat tässä joukkueessa melko tasavahvoja. Mason on kuitenkin ehkä hieman tasokkaampi. Tarkoituksena oli rakentaa tandemtyyppinen ratkaisu.
Steve Mason pelasi loistavan kauden Flyersin maalilla ja todisti kestävänsä paineet. Philadelphia ei ole maalivahdille helpoin paikka, joten henkistä kanttia löytyy. pelaa 40-50 peliä.
Karri Rämö on hyvä kirittäjä ja pelasi melko surkeassa Flamesissa hyvän kauden. Pystyy jopa nappaamaan ykkösmaalivahdin paikan itselleen. Pelaa hieman alle puolet kaudesta. 30-40 peliä.

Ei mainoksia.

WSH 5th + WSH 6th <-> MIN 4th + MIN 7th
WSH 4th + MIN 4th + WSH 8th <-> CBJ 3rd + CBJ 5th + CBJ 8th
WSH 9th + WSH 10th <-> MIN 8th + MIN 11th
MIN 8th + WSH 17th + WSH 20th <-> NYR 9th + NYR 10th + ARI 16th
WSH 16th + WSH 19th <-> CBJ 17th + CBJ 18th
Steve Ott + CBJ 17th + WSH 18th <-> Jason Chimera + ARI 18th + OTT 18th