Kanat kärähtävät kohta grillissä ja läppärin akkukin vetelee jo viimeisiään, mutta vastaan jotain nopeasti.
Mä ainakin odotan, että mun työntekijöiltä löytyy maalaisjärkeä ja pelisilmää. Myyjä ei ehkä tässä tilanteessa uskaltanut kieltäytyä rahanvaihdosta, mikä on lähes jokaisen suuremman ketjun ohjeistus juuri turvallisuussyistä.
- - -
Idiootit blondit ovat tietysti tuossa vaiheessa kirjaimellisesti "kassalla", mutta perusfiksu nuori ihminen omaksuu itse proseduurit päivässä ja ymmärtää tarvittaessa esimerkiksi kysyä "mikä on yrityksemme politiikka rahanvaihdossa?"
Mä ainakin olettaisin, että kyseisessä kaupassa rahanvaihto on vielä "sallittua". Ainakaan missään ei näy "Emme vaihda rahaa" -kylttejä sekä kärrykolikoiden vaihtajiakin näkyy aina silloin tällöin kassoilla. Eniten tässä episodissa juuri hämää tuo kassatytsyn täydellinen kädettömyys rahan käsittelyssä. Todennäköisesti tämä "ulkomaalainen" mieshenkilö käytti sitä hyväkseen nyt tai tulee käyttämään jatkossa.
Kädettömyyden pohjimmainen syy ei myöskään ollut missään yrityksen tai ketjun rahanvaihtopolitiikassa. Väittäisin syyksi kassatytsyn täydellistä maalaisjärjen puutetta rahan käsittelyssä sekä omassa turvallisuudessa. Tähän EHKÄ oltaisiin saatu muutos lyhyellä perehdytyksellä.
Valitettavasti perehdytyskin maksaa. Toki maksaa ne ryöstöt vakuutuksineen ja jälkihoitoineen. Jokainen kauppias/ketju punnitsee sitten millä summalla ja miten perusteellisesti on kannattavaa perehdyttää. Yleensä se on tasoa: tuossa on kassa, näin se toimii, kysy jos tulee kysyttävää, mä meen tonne. Nykyään perehdytys jopa ulkoistettu vuokratyöfirmalle, jolta tulee kassahenkilöt.
Näinhän se perehdyttäminen nykypäivänä taitaa mennä. Se ei tosin maksaisi yhtään sen enempää, jos aiheeseen käytettäisiin 5-10min ylimääräistä.
"
Tossa on kassa ja näin se toimii. Sitten pari sanaa rahan käsittelystä ja turvallisuudesta. Kassalaatikkoa kannattaa pitää auki aina mahdollisimman vähän aikaa. Esimerkiksi asiakkaan vasta kaivellessa kukkaroaan ei kassalaatikon anneta lävähtää kokonaan auki. Kaikki asiakkaan antamat rahat lasketaan aina selkeästi siten, että molemmat näkevät laskutoimituksen. Näin vältetään kiistatilanteita. Saatu raha laitetaan kassalaatikkoon vasta, kun asiakas on saanut vaihtorahansa ja kuitin. Kysy, jos on kysyttävää, mä meen tonne."
Mä työskentelin aikoinaan opiskeluaikoinani videovuokraamossa. Uutuusleffan vuorokausivuokra oli muistaakseni 30FIM. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun joku alkoi ulista antaneensa 100 markan setelin ja mun antaneen vain viidestäkympistä takaisin. Mä en KOSKAAN laittanut asiakkaalta saamaani rahaa muiden seteleiden joukkoon ennen vaihtorahojen antamista ja asiakkaan poistumista. Mä jätin sen selkeästi johonkin esim. kassalaatikon reunalle kolikkolokeroiden päälle (muu osa kassalaatikosta oli siis piilossa sillä hetkellä). Siitä oli aina hienoa napata se saamani seteli ja todistaa minkä setelin olin oikeasti saanut. Kuinka olisin todistanut saaneeni pienemmän setelin mitä asiakas väittää, jos olisin laittanut sen jo suoraan muiden seteleiden joukkoon? Kuten arvata saattaa: tilityksissäni oli hemmetin harvoin mitään heittoja.
Kuinka itse olisin tehnyt tuon kolikonvaihdon?
Olisin pyytänyt joko asiakasta itse tyhjentämään tai tyhjentänyt itse tuon pussin sisällön siihen pikkupöydälle, jossa entisaikoina kirjoitettiin pankkikorttitositteet. Tämän jälkeen lajitellut ja pinonnut kolikot siihen pöydälle joko yhden euron (5x20c) tai 50 sentin (5x10c, 10x5c) pinoihin koko ajan asiakkaan silmien alla. Lajittelun jälkeen olisin laskenut asiakkaalle ääneen paljonko siinä oikeasti on. Koko tämän ajan kassalaatikko olisi pysynyt visusti lukittuna. Asiakas antaa vielä viitosen saadakseen kaksikymppiä. Olisin ottanut setelin, avannut kassalaatikon, laittanut viitosen siihen kolikkolokeroiden päälle ja antanut asiakkaalle hänen setelinsä. "
Kiitos ja hyvää päivänjatkoa!" - sitten viitonen paikoilleen, pinotut kolikot kolikkolokeroihin ja kassalaatikko kiinni. "
Seuraava asiakas, olkaa hyvä!"
Olisin hoitanut tämän seuraavan asiakkaan (joka tässä tapauksessa satuin olemaan) täysin loppuun ennen kuin olisin vaihtanut kyseiselle "ulkomaalaiselle" parempikuntoisen kaksikymppisen. Näin tämä mun mielestäni olisi pitänyt oikeaoppisesti, ammattimaisesti ja turvallisesti hoitaa. Muuten tuossa on juuri tuon sählä-söhlingin sekä avonaisen kassalaatikon vaara, jota nämä (useimmiten "ulkomaalaiset") rahanvaihtajat käyttävät hyväkseen.
Nuo pöydällä olevat senttipinot ovat varkaille huomattavasti vähemmän houkutteleva kohde kuin avonainen kassalaatikko ja setelipinot. Kuitenkin jos jonkun käsi olisi alkanut hamuta niitä kolikoita kohti, niin äkkiähän siitä olisi lyönyt vaikkapa "Seuraava asiakas" -kyltillä kämmenselkään. Tässä tapauksessahan myyjän molemmat kädet olisivat olleet käytännössä koko ajan tyhjinä. Täydellisesti siis toisin kuin todistamassani episodissa, jossa kassatytsyllä oli vasemmassa kädessään niin paljon kolikoita, että niitä pursusi yli. Oikealla kädellä sitten noukittiin siitä vasemmasta kädestä sopivia kolikoita ja kaikki huomiokyky oli kiinnittynyt niihin - koko ajan kassalaatikko avoimena.
