Chicago Blackhawks (5.) – Los Angeles Kings (6.), Lännen konferenssifinaalit 2014

Tulipahan tässä mieleeni - miten on, jos Blackhawks voittaa Stanley Cupin? Saako Antti Raanta nimensä Cupiin, pidetäänkö häntä "Stanley Cup -mestarina"? Taisi pelata kuitenkin kolmattakymmentä peliä runkosarjassa, ihan suht merkittävä osa. Voi olla että tähän on jo vastattu, mutta ei sattunut pikaisella etsinnällä silmään.

Jayzon kirjoitti:

Tulipahan tässä mieleeni - miten on, jos Blackhawks voittaa Stanley Cupin? Saako Antti Raanta nimensä Cupiin, pidetäänkö häntä "Stanley Cup -mestarina"? Taisi pelata kuitenkin kolmattakymmentä peliä runkosarjassa, ihan suht merkittävä osa. Voi olla että tähän on jo vastattu, mutta ei sattunut pikaisella etsinnällä silmään.

Laajenna klikkaamalla

Luulisin, että luukkuvahtina toimiminen vähintään yhdessä pudotuspeliottelussa riittää. Ainakin Ray Emery sai Sormuksen viime vuonna suht pienellä pelimäärällä runkosarjassa, en muista nyt kävikö pudotuspeleissä kentällä.

Jayzon kirjoitti:

Tulipahan tässä mieleeni - miten on, jos Blackhawks voittaa Stanley Cupin? Saako Antti Raanta nimensä Cupiin, pidetäänkö häntä "Stanley Cup -mestarina"?

Laajenna klikkaamalla

Useimmat varmaan pitäisivät Raantaa mestarina. Jotkut eivät välttämättä pitäisi oikeana mestarina, koska raumalaisen panos on ainakin toistaiseksi ollut Crawfordia vaatimattomampi. Tilanne on monilta osin vertailukelpoinen Tuukka Raskin mestaruuteen keväällä 2011.

Virallisten kaiverrussääntöjen lähtökohta on nykyään, että pelaaja on kuulunut joukkueen pelaavaan kokoonpanoon vähintään puolet runkosarjasta tai vähintään yhden finaaliottelun. Täydellä kaudella tuo puolet on 41 ottelua ja viime vuoden tynkäkaudella puolet oli 24 ottelua. Maalivahtien kohdalla lasketaan myös kaikki puetut ottelut. Myös ne, jotka molari on viettänyt kokonaan istumalla vaihtopenkillä. Lisäksi joukkue voi anoa NHL:ltä kaiverrusoikeutta erityistapauksissa esimerkiksi runkopelaajan loukkaantumisen johdosta. 52 nimeä on maksimimäärä yhtä mestarijoukkuetta kohden ja siihen pitää mahtua myös kaikki nimet omistajista, toimistoväestä, valmentajista ja huoltajista lähtien.

Viime keväänä erityistä kaiverrusoikeutta anottiin mm. Daniel Carcillolle, jonka runkosarjapelien määrä (23) jäi yhden ottelun päähän puolikkaan kauden pelaamisesta. Carcillo pelasi pudotuspeleissä neljä ottelua, mutta ei kuulunut pelaavaan kokoonpanoon finaalisarjassa. Sama tilanne oli Jamal Mayersilla, joka pelasi runkosarjassa 19 ottelua, mutta ei päässyt pudotuspeleissä jäälle kuin lämmittelyihin laukomaan kiekkoja vastustajan maaliin. Sen sijaan runkosarjassa yhden ottelun pelannut Ben Smith pelasi pudotuspeleissä niin ikään yhden ottelun tuuratessaan Hossaa finaalisarjassa ja hän sai automaattisesti oikeuden kaiverrukseen.

Esimerkiksi 2009-10 kaudella 16 runkosarjaottelua ja 4 pudotuspeliä pelannut Brian Bickell nosteli kannua jo Philadelphiassa kesäkuussa 2010, vaikka hänen kohdalla kaiverruksen kriteerit täyttyivätkin vasta tuoreemman mestaruuden kohdalla. Blackhawks antoi ensimmäisenkin mestaruuden kohdalla sormuksen Bickellille, vaikka hän ei ollutkaan NHL:n virallisten sääntöjen näkökulmasta oikea mestari.

Raanta on pelannut tällä kaudella 25 runkosarjaottelussa. Pelattujen otteluiden jälkeen hänen on siis pitänyt pukea vähintään 16 otteluun tai yhteen (mahdolliseen) finaaliin. NHL:n sivuilta ei löydy julkista tilastoa puetuista otteluista, mutta Raannan paikka NHL:ssä vakiintui lopullisesti tammikuussa, kun hän sai luvan hankkia asunnon Chicagosta. Raumalainen on siis ehtinyt istua vaihtopenkillä helposti puuttuvat 16 ottelua.

Vertailun vuoksi Emery pelasi viime vuonna 21 peliä tynkäkauden 48 ottelun runkosarjassa. Puolet olisi siis ollut 24 peliä. Emery ei pelannut minuuttiakaan pudotuspeleissä, mutta pukeutui ensimmäisen kierroksen Wild-sarjaa lukuunottamatta jokaiseen otteluun finaalit mukaan lukien. Hän sai siis nimensä kannuun ilman mitään erityispyyntöjä. Wild-sarjassa penkillä istuneen Henrik Karlssonin nimeä ei luonnollisesti löydy kannusta.

Tuukka Rask pelasi 29 runkosarjaottelussa Bruinsin mestaruuskaudella 2010-11, mutta ei minuuttiakaan pudotuspeleissä. Hän sai kuitenkin puettujen otteluiden johdosta oikeuden kaiverrukseen ilman mitään erityisanomuksiakin. Näin ollen myös Raannan pitäisi saada nimensä kannuun, mikäli Blackhawks menee päätyyn asti jälleen kerran. Tosin tämän spekulointi on vielä turhan aikaista, kun joukkue ei ole vielä selvinnyt edes finaaleihin asti.

Lico kirjoitti:

Luulisin, että luukkuvahtina toimiminen vähintään yhdessä pudotuspeliottelussa riittää.

Laajenna klikkaamalla

Täsmennyksenä vielä sen verran, että ainostaan finaaliottelut lasketaan. Aiempien pudotuspelikierrosten otteluilla ei ole merkitystä, jos pelien määrä ei täyty runkosarjassa tai finaalisarjassa. Esimerkkinä vaikka viime kevään case Henrik Karlsson. Toki tällöinkin joukkue voi anoa kaiverrusoikeutta erityistapauksena, mutta Karlssonin kohdalla lupaa ei välttämättä olisi saatu, vaikka sitä olisikin anottu. Niin vähäinen oli ruotsalaisen panos Chicagon mestaruuskauteen.

* * *

EDIT: Pakkohan tuo Raannan puettujen otteluiden lukumäärä oli tarkistaa käsipelillä. Raannan pelaamat ottelut näkee NHL.comin gamelogista. Sen sijaan vaihtopenkillä kokonaan istuttuja otteluita ei näe suoraan mistään, joten päätin koostaa Hawks-kausiketjun otteluraporttien avulla tällaisen listan, joka löytyy SPOILER-laatikon avaamalla.
Raannalta löytyy runkosarjasta ainakin 34 ottelua, jotka hän on istunut kokonaan vaihtopenkillä. Yhteensä hän kuului Blackhawks-kokoonpanoon ainakin 59 runkosarjaottelussa. 41 ottelun raja ylittyi siis heittämällä, vaikka listastani onkin saattanut jäädä jokin ottelu pois.

No niin, ajattelinkin että veskareilla nuo luukkuvahtihommat varmaan lasketaan. Eli tässä on vielä tsänssi suomalaisiin Stanley-juhliin! Jotenkin pääsi Raanta unohtumaan laskuista kokonaan, kun mietin josko saataisiin Suomeen Stanley Cup -mestari tällä kaudella. Ja kun viime kierroksella niin Wild, Penguins, Bruins kuin Duckskin putosi, niin menetin jo toivon. Mutta nyt siis pitää tsempata Hawksia! :D
nimim. suomalais-bandwagonissa aina ja ikuisesti ;)

No niin, unohdetaan nyt vielä ne kannupuheet. Jookosta? Pahoin pelkään, että edellisen pelin viimeinen erä käänsi momenttumin nyt Kingsille. Ja kun otetaan vielä huomioon vaihtoetu kahteen seuraavaan peliin, niin kovan paikan edessä Blackhawks on. On hyvä muistaa, että tämän kauden Blackhawks on heikompi versio viime kauden joukkueesta ja taas Kings on terveempi sekä höystettynä Gaborikilla huomattavasti vaarallisempi vastustaja kuin vuosi takaperin. Yksi voitto pitäisi Losin kotihallista napata. Ei mahdoton tehtävä, mutta kovan työn takana. Ensi yönä nähdään siis Shaw kokoonpanossa ja toivottavasti hän tuo lisäenergiaa koko joukkueen otteisiin.

Nyt mennään sitten pitkälti highlightien ja mm. Lunden raporttien varassa, koska digiboxi sai osumaa salamasta ja uusi on vasta matkalla postin syövereissä.

Game 3 - 24.5.2014 Chicago @ Los Angeles: 3-4

Jos pelin lopputulos olisi ollut kaksi maalia lähes pelkällä tahdonvoimalla tehneestä Toewsista kiinni, Hawks olisi ryöstänyt kotiedun takaisin vierasvoitolla. Hawksin kannalta valitettavasti yhdellä miehellä ei vielä voiteta sotaa ja Kings pystyi kokonaisena joukkueena pelaamalla (etenkin sentteriosastolla) ylittämään Toewsin urotyöt. Pelin käännekohtana voinee pitää Carterin ketjun osumia toisessa erässä ja joukkueiden eroa ylivoimapelissä: Kings teki periaatteessa kaksi maalia ylivoimalla ja Hawks hukkasi neljä mahdollisuutta ylivoimaosuman tekemiseen. Hawksin olisi pitänyt hyödyntää etenkin kolmen jäähyn putki toisen erän lopulla, kun Kings oli juuri vasta siirtynyt ensimmäistä kertaa johtoon.

Hawks sai jälleen pidettyä kurissa Kopitarin ketjun tasakentällisin, mutta Carterin ketju on ratkaissut nyt kaksi ottelua lähinnä Kanen ketjua vastaan. Tällä menolla myös sarja ratkeaa tuohon taisteluun. Crawford ei pelannut huonoa peliä, mutta Quick vei yhtä huonoista prosenteista huolimatta tälläkin osa-alueella pidemmän korren nappaamalla muutamassa kriittisessä paikassa gamesavereita. Shaw oli tekemässä maskia viimeisessä osumassa, mutta muuten seitsemän ottelun poissaolon jälkeen kokoonpanoon palannut puolikuntoinen taistelija oli kuin varjo normaalista rouhivasta itsestään. Itse pelkäsin etukäteen selkeämpää voittoa isännille, joten tämä tiukka ottelu antaa Hawksille vielä jonkinlaisen toivon kipinän, vaikka Kings onkin nyt tukevasti kuskin paikalla ja marssinee finaaleihin ilman sarjan nurinpäin kääntäviä tapahtumia.

Kings

12 Gaborik - 11 Kopitar - 23 Brown
70 Pearson - 77 Carter - 73 Toffoli
13 Clifford - 28 Stoll - 22 Lewis
74 King - 10 Richards - 14 Williams

6 Muzzin (24:06) - 8 Doughty (28:32)
33 Mitchell (22:16) - 26 Voynov (22:06)
27 Martinez (12:32) - 2 Greene (10:28)

32 Quick 24/27 - 88,9%
(31 Jones)

PP1: 77 Carter - 11 Kopitar - 12 Gaborik / 26 Voynov - 8 Doughty
PP2: 23 Brown - 10 Richards - 14 Williams / 27 Martinez - 6 Muzzin

Blackhawks

29 Bickell - 19 Toews - 81 Hossa
10 Sharp - 26 Handzus - 88 Kane
20 Saad - 65 Shaw - 23 Versteeg
52 Bollig - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith (27:14) - 7 Seabrook (23:11)
27 Oduya (17:46) - 4 Hjalmarsson (18:40)
8 Leddy (16:22) - 32 Rozsival (13:01)

50 Crawford 28/32 - 87,5%
(31 Raanta)

PP1: 29 Bickell - 19 Toews - 88 Kane / 2 Keith - 10 Sharp
PP2: 23 Versteeg - 20 Saad - 81 Hossa / 8 Leddy - 7 Seabrook

Ensimmäinen erä alkoi Kings-vyörytyksellä ja Hjalmarsson oli sutia kiekon omaan maaliin. Ensimmäisten minuuttien jälkeen peli tasoittui hieman, kunnes neljän minuutin jälkeen Greenen repimä Handzus peitti jäähän kaaduttuaan kiekon hanskallaan ja joutui jäähylle. Vieraat iskivät kuitenkin avausmaalin, kun Toews riisti Williamsilta kiekon keskialueella laukoi puolittaisesta läpiajosta kiekon aloivoimalla Quickin ohi: 0–1. Vierasjohto ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun Voynov pääsi lämäämään kiekon sekasortoisen Hawks-neliön ja Crawfordin ohi: 1–1. Erän puolivälissä Martinez vippasi kiekon katsomoon. Hawksin vieraskaukalossa takkuava ylivoima ei kuitenkaan lähtenyt tälläkään kertaa kunnolla käyntiin ja lähimpänä maalia oli läpiajoon karannut Carter. Muutama minuutti jäähyn jälkeen Toewsin ketju pelasi pitkän vaihdon Kings-päädyssä ja kapteeni itse taisteli kiekon maaliin Rozsivalin rohkean maalillenousun jälkeen: 1–2. Hawks myllytti johto-osuman jälkeen ja Quick esti huippupelastuksilla lisäosumien syntymisen. Pahin vyörytys laantui hieman, mutta hallinta jäi kuitenkin vieraille. Kings sai erän loppuun muutaman hyökkäyksen, mutta erätauolle lähdettiin vieraiden johdossa. Pari päivää levänneet joukkueet pitivät avauserässä tempon korkeana ja taklauksiakin jaettiin molemmin puolin runsaasti.

Toisen erä ensimmäisiä kunnon maalipaikkoja saatiin odottaa kolme minuuttia, kun Oduya laukoi vaarallisesta paikasta maalin ohi ja Quick torjui Kanen yrityksen. Neljän minuutin jälkeen Kings pelasi pitkän vaihdon Hawks-alueella ja Lewis oli lähellä tasoittaa pelin tyhjällä takakulmalla, mutta kiekko pomppasi lavan yli. Ote jäi kuitenkin isännille ja tasoitus syntyi lopulta kahdeksan minuutin jälkeen. Pearson voitti päätykamppailun Seabrookia vastaan ja Carter jatkoi kiekon maalin edessä Handzusin vierestä Crawfordin ohi: 2–2. Hawksilla oli takaiskussa hieman huonoa onneakin, kun Oduyan purkukiekko pysähtyi hetkeä aiemmin tuomariin. Kings joutui alivoimalle 12 minuutin kohdalla, kun Pearsonin osui korkealla mailalla Keithiin. Hawksin ylivoimasta ei jäänyt juuri kerrottavaa jälkipolville. Sen sijaan pian jäähyn jälkeen Toffoli pääsi Hawks-pakkien välistä läpiajoon ja kämmenelle harhauttamisen jälkeen Crawfordin patjan alta löytyi kiekon mentävä aukko: 3–2. Toffoli on nyt osunut sarjan jokaisessa pelissä. 15 minuutin kohdalla Williamsin maila nousi Leddyn kasvoihin ja Hawks pääsi jälleen ylivoimalle. Vieraat eivät onnistuneet hyödyntämään isäntien jäähyä tälläkään kerralla, kun Quick torjui Saadin paikan. Kings sai 3–1-hyökkäyksen jäähyn jälkeen, mutta Toffolin laukaus epäonnistui ratkaisevassa paikassa. Hawks pääsi pian taas ylivoimalle, kun Kings otti joukkuerangaistuksen vaihtovirheestä. Erä päättyi ennen jäähyn loppumista. Isännät kirivät toisessa erässä johtoon tekemällä erän neljällä laukauksella kaksi maalia.

Kolmannen erän alkuun jäi Kings-alivoimaa 10 sekuntia, eikä tuon aikana nähtykään maalia. Sen sijaan heti jäähyn päättymisen jälkeen Toews oli tehdä kolmannen osumansa, mutta spagaattissa torjunut Quick peitti jälleen maalin alaosan. Myös Kings sai saman vaihdon lopulla maalipaikan. Leddy otti toisella minuutilla rangaistuksen Carterin koukkaamisesta. Kings-YV ei kuitenkaan tehnyt toista ylivoimaosumaa. Erän puolivälin lähestyessä Hawks alkoi painaa pelin painopistettä kotijoukkueen päätyyn ja vieraiden pakit ottivat enemmän riskejä osallistumalla aktiivisemmin hyökkäyksiin. Kings sai painettua hyökkäykset laitoihin ja maalin taakse rajamailla olevalla tökkimisellä. Erän puolivälissä Rozsival otti tyhmän jäähyn antamalla poikittaista kiekon menettäneelle Cliffordille. Brown sai jäähyn alussa loistavan maalipaikan, mutta Crawford venyi yrityksen eteen. Ylivoima pyöri vaarallisesti ja kaksi sekuntia jäähyn päättymisestä Doughty lämäsi Stollin aloitusvoiton jälkeen kiekon blokkaavan Oduyan sekä Crawfordin ohi: 4–2. 15 minuutin jälkeen Toffoli eliminoi luistelullaan pitkän kiekon ja Carterin ketju oli iskeä jälleen maalin. Crawford lähti maaliltaan 18 minuutin lähestyttyä. Pearson pelasti tällä kertaa isännät pitkältä kiekolta. Krüger oli ohjata kiekon etukulmalta kaukana maalilta olleen Quickin takaa maaliin, mutta kiekko jatkoi matkaa päätyverkkoon. Quenneville otti tämän jälkeen aikalisän. Hawks sai kaipaamansa kavennuksen, mutta liian myöhään, kun Sharpin ohjaama Leddyn laukaus upposi isäntien maaliin vain 4 sekuntia ennen summeria: 4–3. Kings voitti siis tästä viime hetken osumasta huolimatta. Hawksin kiri ei käynnistynyt kunnolla missään vaiheessa kolmatta erää ja vaikka vieraat kavensivatkin ilman maalivahtia 4 sekuntia ennen loppua, voittajasta ei ollut pelin lopussa epäselvyyttä.


Kings-hyökkääjien peliajat

Gaborik (16:01) - Kopitar (18:59) - Brown (15:59)
Pearson (10:40) - Carter (17:52) - Toffoli (12:53)
Clifford (9:20) - Stoll (16:51) - Lewis (12:40)
King (13:34) - Richards (13:17) - Williams (13:54)

Blackhawks-hyökkääjien peliajat

Bickell (18:14) - Toews (21:16) - Hossa (20:36)
Sharp (18:07) - Handzus (11:43) - Kane (21:28)
Saad (16:03) - Shaw (12:28) - Versteeg (11:58)
Bollig (5:32) - Krüger (12:09) - Smith (10:56)

Extra Skater - CHI@LAK Game 3
ShiftChart - CHI@LAK Game 3
TSN Game Tracker - CHI@LAK Game 3

Event Summary
Faceoff Comparison

Chicagolla oli liikaa vapaamatkustajia yön pelissä. Toews oli varsinkin ensimmäisessä erässä eläimellisellä pelipäällä ja janosi voittoa, mutta muu joukkue ei hypännyt reppuselkään.

Kings vei haukkoja sentteripelissä kuin kuoriämpäriä. Handzus oli muutaman ok pelin jälkeen tuttu hidas ja epävarma itsensä hyydyttäen samalla Kanen totaalisesti pelistä. Sharp vaelsi maalistaan huolimatta varjojen mailla. Näistä kavereista on saatava enemmän irti ja Michal Handzus ei ole se kaveri, joka sen tekee. En tajua, mikä mancrush Quennevillellä on Handzusiin, koska otteet näissä pleijareissa ovat olleet muutamaa väläytystä huolimatta todella mollivoittoiset. Kane ratkaisi viime kaudella tämän saman sarjan, mutta Kings on puolustanut hänet täysin aseettomaksi.

Shawta odotettiin jäälle kuin messiasta, mutta loukkaantuminen ja pelaamattomuus näkyivät ja mies oli kuin varjo entisestä itsestään. Saad oli hyvä kahdessa kotipelissä, mutta nyt hänkin päätti tehdä katoamistempun. Quennevillen toinen selänpesijä Versteeg saa myös edelleen neppailla jäällä, vaikka ei tee siellä oikeastaan mitään.

Pakeista Oduya pelasi karmean pelin eikä muutkaan esittäneet mitään erikoista. Rozsival pelasi kuitenkin sarjan parhaimman pelinsä, että edes jotain positiivista. Crawford ei taaskaan ollut huono, mutta gamesaverit jäivät valitettavasti ottamatta.

Chicagon ylivoimasta ollaan palstan haukkaporukan kanssa väännetty jo ties kuinka kauan ja on suorastaan järkyttävää, kuinka heikkoa se vieläkin on. Ensi kaudeksi Hawks voisi vaikka palkata jonkun Adam Oatesin laittamaan se kuntoon. Nykymeno on suorastaan säälittävää, kun katsoo nimiä, jotka pelaavat ykkösylivoimaa.

Kings asettui nyt sarjassa kuskin paikalle ja saa nähdä, mitä Chicago keksii sen kepittämiseksi. En haluaisi taas kuulostaa rikkinäiseltä levyltä, mutta Regin ja Morin sisään, Handzus ja Versteeg ulos voisi olla ensimmäinen teko.

Milloin Richards taantui 4. ketjun hyökkääjäksi? Onhan hänellä hyökkäyspään potentiaaliakin, kuten viime vuoden pudotuspelit osoittavat.

Sambovais kirjoitti:

Milloin Richards taantui 4. ketjun hyökkääjäksi? Onhan hänellä hyökkäyspään potentiaaliakin, kuten viime vuoden pudotuspelit osoittavat.

Laajenna klikkaamalla

Olisko ollut samoihin aikoihin kun Handzusista kehittyi taianomaisesti kakkossentteri? Sen lisäksi Handzus on liigan parhaita shutdown-senttereitä. Pitää nätisti pimennossa mm. Kanen. Vitsi vitsi.

En nyt siis nähnyt peliä ja mielipide matsista muodostuisi mm. lunden raporttien ja highlightien perusteella. En siis esitä mitään mielipidettä tästä pelistä. Sanonpahan vaan, että en ole yhtään ihmeissäni vaikka Chicago ei finaalissa pelaisikaan. Ottaen huomioon Blackhawksin pelillisen tason tämän vuoden puolella niin konferenssin finaalit ovat todellakin maksimisuoritus tälle ryhmälle. En sano etteikö mahdollisuuksia olisi, mutta en pidätä hengitystä asian puolesta. Ei haudata vielä kirvestä.

secord kirjoitti:

Olisko ollut samoihin aikoihin kun Handzusista kehittyi taianomaisesti kakkossentteri? Sen lisäksi Handzus on liigan parhaita shutdown-senttereitä. Pitää nätisti pimennossa mm. Kanen. Vitsi vitsi.

En nyt siis nähnyt peliä ja mielipide matsista muodostuisi mm. lunden raporttien ja highlightien perusteella. En siis esitä mitään mielipidettä tästä pelistä. Sanonpahan vaan, että en ole yhtään ihmeissäni vaikka Chicago ei finaalissa pelaisikaan. Ottaen huomioon Blackhawksin pelillisen tason tämän vuoden puolella niin konferenssin finaalit ovat todellakin maksimisuoritus tälle ryhmälle. En sano etteikö mahdollisuuksia olisi, mutta en pidätä hengitystä asian puolesta. Ei haudata vielä kirvestä.

Laajenna klikkaamalla

Samoja ajatuksia itselläkin. Toisaalta, nyt ollaan jo pidemmällä mitä toivoin kauden alkaessa joten itse olen erittäin tyytyväinen. Kaikkihan on mahdollista niin pitkään kuin jompikumpi sen neljännen pelin voittaa. Pää pystyssä loppuun asti, kävi miten kävi.

secord kirjoitti:

lisäksi Handzus on liigan parhaita shutdown-senttereitä. Pitää nätisti pimennossa mm. Kanen. Vitsi vitsi.

Laajenna klikkaamalla

Harvinaisen osuva kommentti, noin niinkun vitsiksi.

Ongelmat Hawksilla on tiedossa mielestäni. Ei niitä alaketjuja tässä vaiheessa kautta voi uudelleen rakennella. Täysin käsittämätöntä, että Regin pistettiin poppareita syömään ja Brookbank ei edelleenkään pääse pelaamaan.

Noh, eipä sillä, näillä mennään tuli mitä tuli, tuskin Regin ja Brookbank mitään oikeasti ratkaisisivat, mutta mielestäni herrat ovat olleet parempia kuin moni rosterissa pelaileva. Brookbank tosin "vain" Rotzivalia parempi.

Flinck kirjoitti:

Toisaalta, nyt ollaan jo pidemmällä mitä toivoin kauden alkaessa joten itse olen erittäin tyytyväinen. Kaikkihan on mahdollista niin pitkään kuin jompikumpi sen neljännen pelin voittaa. Pää pystyssä loppuun asti, kävi miten kävi.

Laajenna klikkaamalla

Sama, mutta eihän sitä voi täysin tyytyväinen olla, jos oma joukkue ei mene päätyyn asti. Silti realistinen on hyvä olla ja laittaa asioita perspektiiviin. Joka vuosi ei voi voittaa, eikä olla edes finaalissa. Blackhawksin organisaatiossa ei tietenkään ole kuin yksi maali ja sen on mestaruus. Palataan parannusehdotuksiin ja muihin arvioihin sitten kun kausi on paketissa, mutta matkan tyssääminen tässä vaiheessa voisi johtaa johdon tekemään hanakammin korjausliikkeitä rosteriin kesän aikana.

TweetyLeaf kirjoitti:

Ongelmat Hawksilla on tiedossa mielestäni. Ei niitä alaketjuja tässä vaiheessa kautta voi uudelleen rakennella.

Laajenna klikkaamalla

Niinpä. Jos nyt jotain saa jo tässä vaiheessa toivoa ensi kaudeksi, niin alempiin kenttiin enemmän lihasta ja munaa. Vanhat slaavit vapauteen ja niin edelleen. Bowman lätkäisi Rotsille kesällä käsittämättömän kahden vuoden pahvin, jossa tälle kaudelle NMC ja ensi kaudelle modified NTC 2,2 millin caphitillä. Palataan näihin sitten myöhemmin.

Paltsaveljet menevät nyt railakkaasti asioiden edelle. Selkeästi tappiomielialaa havaittavissa kun jengi alkaa jo suunnittelemaan seuraavan kauden kokoonpanomuutoksia ja toimenpiteitä. Mitään ei ole vielä hävitty, ja tämän sarjan tiedettiin olevan tasainen. Se oli todella tasainen ja viihdyttävä jo viime vuonna, jonka jälkeen Blackhawks on hieman heikentynyt ja vastaavasti Kings vahvistunut etenkin Gaborikin muodossa. Aina ei voi dominoida ja johtaa, tilanne on vasta 2-1! Tässä ei ole vielä mitään hätää, mutta seuraava peli on toki äärimmäisen tärkeä. Toinen vierastappio Los Angelesissa ja tilanne alkaa olemaan tukala, muttei silloinkaan peli ole pelattu!

Jos kaikki pelaisi Kapteeni Vakavan lailla, johtaisimme sarjaa.

secord kirjoitti:

Sama, mutta eihän sitä voi täysin tyytyväinen olla, jos oma joukkue ei mene päätyyn asti. Silti realistinen on hyvä olla ja laittaa asioita perspektiiviin. Joka vuosi ei voi voittaa, eikä olla edes finaalissa. Blackhawksin organisaatiossa ei tietenkään ole kuin yksi maali ja sen on mestaruus. Palataan parannusehdotuksiin ja muihin arvioihin sitten kun kausi on paketissa, mutta matkan tyssääminen tässä vaiheessa voisi johtaa johdon tekemään hanakammin korjausliikkeitä rosteriin kesän aikana.

Laajenna klikkaamalla

Nimenomaan. Se, että olen erittäin tyytyväinen tässä vaiheessa kuluneeseen kauteen, ei suinkaan tarkoita että loppukaudella ei olisi mitään väliä. Ehkä ilmaisin itseäni vajaasti tuossa edellisessä viestissä.

Lemieaux kirjoitti:

Paltsaveljet menevät nyt railakkaasti asioiden edelle. Selkeästi tappiomielialaa havaittavissa kun jengi alkaa jo suunnittelemaan seuraavan kauden kokoonpanomuutoksia ja toimenpiteitä. Mitään ei ole vielä hävitty, ja tämän sarjan tiedettiin olevan tasainen.

Laajenna klikkaamalla

Seuraava peli ratkaisee paljon ja sanoisin, että Chicagolla on pakkovoiton paikka. En usko, että tämän vuoden joukkue pystyy samaan temppuun, kun viime kaudella Detroitia vastaan. Varsinkaan Kingsiä vastaan.

Toivottavasti Quennevillen ruletti pyörittää seuraavat ketjut ensi yön peliin:

Sharp-Toews-Hossa
Saad-Shaw-Kane
Bickell-Regin-Morin
Bollig-Krüger-Smith

Tämä on ainakin oman näkemyksen mukaan tämänhetkinen ihannekokoonpano. Edelleen olen sitä mieltä, että oli kolossaalinen virhe rikkoa tuo runkosarjan lopussa hyvin toiminut kolmonen. Ykkösessä Sharp pääsisi Toewsin rinnalle hakemaan onnistumisia ja kadonnutta itseluottamusta takaisin. Kakkosessa Saad ja Kane pyörittävät hyvää cycleä. Shaw tekee tilaa ja menee maalin eteen latomaan kiekkoja sisään. Jos/(valitettavasti)kun Handzus pelaa ensi yönä, niin saa kyllä pelata parhaimman pelinsä haukkapaidassa, että olen edes vähänkään tyytyväinen.

Wiesellike kirjoitti:

Toivottavasti Quennevillen ruletti pyörittää seuraavat ketjut ensi yön peliin:

Sharp-Toews-Hossa
Saad-Shaw-Kane
Bickell-Regin-Morin
Bollig-Krüger-Smith

Tämä on ainakin oman näkemyksen mukaan tämänhetkinen ihannekokoonpano. Edelleen olen sitä mieltä, että oli kolossaalinen virhe rikkoa tuo runkosarjan lopussa hyvin toiminut kolmonen.

Laajenna klikkaamalla

Periaatteessa olen samaa mieltä noista koostumuksista ja siitä, että oli ehkä virhe rikkoa toimiva kolmonen. Se virhe on nyt vaan tehty ja Morinin nostaminen kokoonpanoon alkaa olla liian myöhäistä tässä vaiheessa. Morin on pelannut tasan kaksi ottelua ja 6,25 minuutin verran yhtä ottelua kohti näissä pudotuspeleissä. Jotenkin vain tuntuu, että tuo juna meni jo. Q ei tule laittamaan Handzusia sivuun ja tuskin Versteegiäkään, joka on ollut vielä turhempi kuin Handzus. Zusista on sentään ollut apua pudotuspelien aikana alivoimalla ja aloituksissa. Voisiko Morin pelata huonommin kuin Versteeg? Tähän emme taida saada vastausta tänä keväänä.

Eikä tässä mikään synkkä tappiomieliala ole. Vastustaja tuntuu nyt vaan liian kovalta palalta. Ensi yön pelin merkityksestä on varmaan turha mainita. Tappio yöllä ja sarja alkaa olla taputeltu. Toivotaan kuitenkin, että kotietu napataan takaisin.

Viime kaudella Sharp - Handzus - Hossa täydensi toisiaan loistavasti. Tänä keväänä vain Hossa on pelannut tuolla tasolla. Handzusin paikka ei siis ole enää kakkosketjussa. Ei olisi pitänyt olla viime kaudellakaan, mutta yllättävän hyvin homma kuitenkin toimi.

Itse laittaisin Handzusin edellisessä ottelussa viitisen minuuttia pelanneen Bolligin tilalle nelosketjuun ja sitten stollmaisesti kaapimaan ylimääräisenä sentterinä aloituksia ja helpottamaan Toewsin taakkaa ympyrässä. Slovakin aloitustilastot Kingsiä vastaan ovat 24/48. Regin on ollut Kings-sarjassa surkea aloittamaan (4/22). Niin ikään puolikuntoinen Shaw hävisi kaikki seitsemän aloitustaan kolmannessa pelissä. Vaikka Hawks-alivoima onkin päästänyt kolme osumaa edellisten kahden ottelun aikana, on vaikea kuvitella Quennevillen pudottavan luottosentteriään pois kokoonpanosta.

Ja L.A ottaa sarjassa 3-1 johdon ja alkaa näyttää siltä, että menee finaaleihin. Vaikka Chicago huikea joukkue onkin, niin en millään usko, että tämän vuoden Kings hukkaisi 3 ottelupalloa. He ovat henkisesti liian vahvoja.

Pahalta näyttää. Kings alkaa olla joka osa-alueella parempi. Chicagon syvyys ei vain riitä ja kun pelikuria ei ole nimeksikään, niin melkoisessa suossa ollaan. Nyt ei voi syyttää yksittäisiä pelaajia, kun koko joukkueen peli on umpisolmussa.

Olisihan se hienoa, että Kings saisi maistaa omaa lääkettään ja pudottaisi ottelupallonsa, mutta jotenkin vaikea uskoa enää ihmeisiin. Losi on huippuunsa viritetty kone tällä hetkellä, jossa kaikki palaset on kohillaan. Vastustaja puolustetaan aseettomaksi ja Quick hoitaa loput. Siihen päälle jäätävä erikoistilannepelaaminen molemmissa päissä kenttää. Näinköhän oli, että Chicagon selkäranka katkesi siihen toka pelin kolmanteen erään. Sen jälkeen on ollut kyllä säälittävää taaperrusta.

Raannalle voisi antaa mahdollisuuden seuraavaan peliin. Jos vaikka joukkuepelaaminen vähän tiivistyisi.

Ramchester kirjoitti:

Raannalle voisi antaa mahdollisuuden seuraavaan peliin. Jos vaikka joukkuepelaaminen vähän tiivistyisi.

Laajenna klikkaamalla

Olisi mainio tapa herätellä joukkuetta, mutta jos Q ei ota Crawfordia maalilta toka pelin kolmannessa erässä eikä tämän pelin ekassa, niin ei Raantaa enää tänä keväänä maalilla nähdä. Ja miksi nähtäisiinkään. Crawford on parempi maalivahti. Crawford ei ole ollut samassa vireessä kuin Blues-sarjan kolmannesta pelistä Wild-sarjan viimeiseen asti oli, mutta hän on se hevonen, jolla tässä nyt ratsastetaan. Gamesavereita ei ole tullut, kun niitä olisi tarvittu, mutta ei joukkuekaan hänen edessään ole paljon auttanut.

Jos Hawks elättelee toiveita ihmeestä, niin viisikkopuolustus on oltava paljon parempaa, typeristä jäähyistä on päästävä eroon, koska Kings rankaisee niistä armotta. Lisäksi kärkipelaajien on saatava itsestään enemmän irti ja pelattava huolellisemmin. Esim se Keithin harha Kingsin oliko tokassa maalissa oli ihan järkyttävä Norris-puolustajalta. Ja tietenkin Crawfordin on seisottava päällään. En heitä vielä kirvestä kaivoon, koska jos joku tästä kuopasta osaa kiivetä ylös, niin Hawks. Se vaatii vain järkyttävän parannuksen nyt nähtyyn.

Homma ei ole ohi ennenkuin lihava leidi laulaa, mutta kyllä nyt jo äänihuulia availlaan. En heitä kirvestä kaivoon, ripottele tuhkaa päälleni tai muuta vastaavaa, mutta kyllä usko on jo mennyt. Aika pitkälle Crawfordin ansiosta Blackhawks selvitti tiensä läntisen finaaliin. Peli ei ole lähtenyt lentoon kunnolla oikein missään vaiheessa. Se, että tässä vaiheessa palaset loksahtelisivat paikalleen tuntuu kovin utopistiselta. Uskon edelleen siihen, että tällä haukkalaumalla maksimisuoritus on kutakuinkin tässä. Se riittää nyt neljän parhaan joukkoon. Sitä kun hieman sulattelee, niin on se aika hyvä saavutus sekin. Ja tämä ilman toimivaa kolmoskenttää ja kunnon kakkossentteriä vielä.

Kingsin kevään tarina on kyllä vertaansa vailla. San Jose näytti jyräävän ja vielä peruuttelevan joukkueen yli. Anaheiminkin kanssa olivat hetkellisesti purjeessa ja nyt ovat ottaneet Chicagoa vastaan kuskin paikan jo hyvissä ajoin. Uskallan sanoa, että Kings on finaalissa ja toivottavasti voittavat kannun, jos vastassa on Rangers kuten nyt näyttäisi vahvasti käyvän.

Sambovais kirjoitti:

Milloin Richards taantui 4. ketjun hyökkääjäksi? Onhan hänellä hyökkäyspään potentiaaliakin, kuten viime vuoden pudotuspelit osoittavat.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä ja ei. Richards on pelannut suurinman osan Kings-urastaan Carterin sentterinä. Carter on pätevä laiturina ja mm. Kanadan olympia-ryhmässä hänet valittiin suoraan ykkösen laitaan. Kuitenkin Carterin luontainen paikka on sentterinä, mihin hän on nyt play-offeissa asettunut Sharks-sarjn aikana. Kyseiseen ratkaisuun on tyypillinen syy-seuraus asetelma. Kingsin laituri osastosta on puuttunut terävin kärki Gaborikin, Brownin ja Williamsin jälkeen ja näistäkin vain ensimmäinen on tyypiltään luontainen maalintekijä, jollaiseksi Carter voidaan luokitella asettamalla hänet laituriksi.
Tänä keväänä kuitenkin Tanner Pearson ja Tyler Toffoli ovat nostaneet henkilö kohtaista tasoaan, kuin Palola MM-kisoissa konsanaan. Pearson 16G 3+8=11 ja Toffoli 18G 6+5=11, jolloin Kingsin laituri osastolle on tullut luonnollisesti näiden onnistumisten myötä enemmän tulivoimaa ja Carter on voitu siirtää keskelle. Sopivasti näiden herrojen keskelle.

Richardsin oleminen nelosketjussa ei ole pelkästään Richradsin huonoutta, vaan luonnollinen nokkismisjärjestys Kopitarin ja Carterin takana. Kingsin sentterinelikko on Kopitar, Carter, Stoll ja Richards. Stoll on Play-offejen tämänhetkisistä senttereistä paras aloittaja, sekä ykkösalivoiman pelaaja. Richards puolestaan johtaa nimellistä nelosketjua, jonka lisäksi sentteröi kakkos-YV:tä ja kakkos-AV:ta.

Richards on nyt pelannut kahdessa viimmeisessä ottelussa peliajallisesti vähiten senttereistä, mutta sekään ei kerro koko totuutta. Vastaavasti miestä peluutetaan paljon erikoistilanteissa ja omanpään aloituksissa, keskittyen kahdensuunnanpeliin minkä osaajaksi hänet parhaiten tunnetaan. Kuten Lunden tässäketjussa olevat peliaikavertailutkin osoittavat, niin esimerkiksi toisessa ottelussa peliaika nousi heti Kopitarin jälkeen suurimmaksi joukkueen senttereistä.

Jos joukkueessa on senttereinä offensiiviset top-2 Kopitar ja Carter, sekä bottom-senttereinä puolustavassa roolissa Stoll ja Richards. Niin alkuperäiseen kysymykseen voisi esittää vastakysymyksen, että tarviiko Richardsin nousta näin kovassa sentterinelikossa korkeammalle. Richards olisi muutamassa muussa joukkueessa ykkössentteri.

Kyle kirjoitti:

Jos joukkueessa on senttereinä offensiiviset top-2 Kopitar ja Carter, sekä bottom-senttereinä puolustavassa roolissa Stoll ja Richards. Niin alkuperäiseen kysymykseen voisi esittää vastakysymyksen, että tarviiko Richardsin nousta näin kovassa sentterinelikossa korkeammalle. Richards olisi muutamassa muussa joukkueessa ykkössentteri.

Laajenna klikkaamalla

Itsekin olen ihmetellyt Richardsin tilannetta, mutta tuohan tiivistää asian melko kätevästi.

OT: ottaisin LA:n Richardsin erittäin mielelläni New York Rangersiin ensi kaudeksi...