Chicago Blackhawks 2013–2014

Täälläkään ei kyllä pysytty mukana enää Tweetyn viimeisimmässä viestissä.
Itselleni on ainakin ihan se ja sama kuka siellä kakkosen keskellä häärää, kunhan peli näyttää hyvältä ja viihdyttävältä ja tulosta tulee. Ja tällä hetkellä muuan Ben Smith hoitaa kakkossentterin tonttia mainiosti.

On ollut MAH-TA-VAA olla Hawks-fani viime vuodet ja on tälläkin kaudella. Nautitaan nyt, sillä kyllä näitä aikoja tulee ikävä vielä joskus, se on fakta.

Kevin Hayesin tilanteeseen on tullut managerin taholta valoa. Tiedä sitten onko asian laita todella näin, mutta ainakin hän vakuuttaa ettei Hayes ole tehnyt vielä mitään päätöstä tulevan sopimuksen suhteen. Tekee Kayes sopimuksen minkä joukkueen kanssa tahansa, niin on hän mielenkiintoinen seurattava MM-kisoissa.

Juttu Espn:n sivuilta: Agent: Prospect Hayes weighs signing

secord kirjoitti:

Columbomaisesti palaan vielä rikospaikalle. Tweety; u see dead people? Pakko myöntää, että putosin kärryiltä.

Laajenna klikkaamalla

"Miks kukaan ei ymmärrä". *snif*

Pahoittelut tuosta ajatus virheestä ja Maddenin unohduksesta.

Eihän tuossa viestissä uudelleen sen luettuani sinänsä mitään epäselvää ollut. Vähän tempoilevaa tuo teksti toki oli, anteeksi siitä. Kokeillaan nyt kerran vielä jos pointti menisi perille:

Se mistä puhun on yksinkertaisuudessaan se paketti senttereitä ketkä pelaavat Toewsin takana. En ole tyytyväinen siihen rakenteeseen ja niihin pelaajatyyppeihin. En kritisoinut siis pelkästään Krugeria vaan koko settiä, yhdessä, kokonaisuutena.

Ben Smith on viimeaikaisella pelillään ainoa jolla on selkeästi ollut annettavaa Hawksille pelillisesti, siis muutakin kun se "oikean sijoittumisen" pelaaminen. Toivon todella, että tämä tulee jatkumaan, mutta samalla olen huolissani siitä, että Ben Smith on se herra, kenelle (ainakin minä) lataan erittäin suuret paineet onnistumisesta.

Hawks - Blues sarjassa Chicago pelasi mielestäni käytännössä kahden ketjun peliä. Alemmilla kentillä ei ollut pelillisesti annettavaa samalla tavalla kuin on ollut usein viimeisinä vuosina. Enkä puhu nyt siitä, että siellä pitäisi tehdä maaleja joka vaihdossa, vaan siitä miten alemmat ketjut ovat vaikuttaneet peliin, kokonaisuuteen.

Kärjistettynä voisi sanoa, että alemmat ketjut ovat läpsytelleet peliminuuttinsa menemään, eivätkä ole kyenneet tukemaan ylempiä ketjuja oikeastaan millään tasolla pelin sisällä, ei ole onnistuttu luomaan energiaa tai saatu kasattua sellaista ketjua joka olisi pystynyt sekoittamaan vastustajan peliä. Omasta mielestäni sentterillä on tälläisessä asioissa se suurin rooli ja vastuu. Mielestäni nämä asiat ovat niitä jotka pahimmillaan voivat ratkaista sen, minne Stanley Cup matkaa.

Avautuko ?

TweetyLeaf kirjoitti:

"Miks kukaan ei ymmärrä". *snif*

Hawks - Blues sarjassa Chicago pelasi mielestäni käytännössä kahden ketjun peliä. Alemmilla kentillä ei ollut pelillisesti annettavaa samalla tavalla kuin on ollut usein viimeisinä vuosina. Enkä puhu nyt siitä, että siellä pitäisi tehdä maaleja joka vaihdossa, vaan siitä miten alemmat ketjut ovat vaikuttaneet peliin, kokonaisuuteen.

Laajenna klikkaamalla

Hyvä Tweety, että kirjoitat auki, mikä mielestäsi mättää. Niin hyvin asiat eivät voi koskaan olla, etteikö jotain kehittämistäkin olisi. Tosin niin paljon on hyvääkin, että ihan vielä en olisi ripottelemassa tuhkaa päälle.

Hawksin jonkinlainen riippuvuus kärkiketjuista ei ole pelkästään nyt pudotuspeleissä nähty ilmiö, vaan tynkäkauteen verrattuna Hawksilla ei ole tällä kaudella ollut yhtä hyvin toiminutta kolmosketjua. Tosin viime kaudellahan kaikki toimikin kuin unelma. Kärkiketjujen neljä tähtipelaajaa ovat kuitenkin vastaneet kukin vuorollaan huutoon ja välillä yhtä aikaakin. Joka tapauksessa materiaali on leveä, vaikka terävin kärki onkin kantanut isoa vastuuta tehoista.

Smith on pelannut hyvin, mutta yhdellä osa-alueella on tullut takapakkia isomman vastuun myötä: aloituksissa. Toki vastassa oli aika usein Sobotka, mikä ymmärrettävästi saattaa hieman laskea prosenttia, kun vastus on niin kova.

Nyt väsyneenä ei irtoa tämän enempää tekstiä.

Laitetaanpa nyt omakin lusikka tähän sentterivääntöön:

Ymmärrän kyllä miksi sitä kakkossentteriä huudellaan oikeastaan jokaisen kauden jälkeen ja siirtotakarajalla, mutta kyllä viime vuoden Cup sai ainakin minut tajuamaan, että kokonaisuus on se mikä ratkaisee.

Tweetyn kanssa olen hieman eri mieltä siitä, mitä tulee tuohon alempien ketjujen rooliin. Mielestäni sentterin rooli on nimenomaan olla se pelaaja, joka on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja varmistaa se, että ketju pysyy kasassa tilanteessa kuin tilanteessa. Laiturit sitten ovat omassa peli-ideologiassani ne, jotka joko tekevät ketjusta energiaketjun tai jonkun muun tyylin ketjun. Sentterin tehtävä on tällöin vain olla puolustussuuntaan luotettava ja heitellä kiekkoja laitureille täyteen vauhtiin, ainakin siis pääsääntöisesti. Toki sentteri voi myös olla enemmän "laiturityypin"" pelaaja, jos ketjusta löytyy erinomainen puolustava hyökkääjä laiturin paikalta (esim. Hossa).

Kärkiketjuissa (erityisesti ykkösketjussa) sitten sentteriltä voi vaatia jo hieman enemmän hyökkäystaitoja, mutta tämähän Hawkseilta löytyy jo Toewsin muodossa. Smith on pelannut tähän asti taas niin hyvin, että voi huoletta pelata tuossa kakkosketjun keskellä, ainakin nämä pudotuspelit, jos peli kulkee loppuun asti. Ensi kaudella voidaan sitten jo sovitella vähän tuota kakkossentterin paikkaa Teräväisen harteille, jos miehellä riittää rahkeet.

Krüger on ollut minun silmätikkunani oikeastaan niin kauan kuin on Hawkseissa pelannut, mutta olen joutunut viimeisen kahden kauden aikana myöntämään, että tässä on huikea pelimies, kunhan rooli ei ole liian iso. Krüger on (ainakin minun mielestäni) juuri täydellinen 3-4 sentteri, joka on tunnollinen puolustussuuntaan ja osaa jakaa kiekkoa laitureilleen. Hyökkääviin ketjuihin hänellä ei ole mitään asiaa, mutta olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen, kun tällainen raataja löytyy Hawksien kokoonpanosta.

Ymmärrän hyvin, että kaikille tuo "aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan" ei ole riittävä vahvuus, mutta nämä ovat niitä mielipidekysymyksiä. Tähän saattaa tosin vaikuttaa "hieman" sekin, että olin itse pelaajatyypiltäni hyvin samanlainen kuin Krüger on tällä hetkellä. Toki paljon huonommalla tasolla, mutta kuitenkin. Ei siis ole kovin suuri ihme, että tällainen peli miellyttää silmää, mutta ainakin omaan peli-ideologiaani Krüger sopii kuin nenä päähän.

Hawk #22 kirjoitti:

Krüger on ollut minun silmätikkunani oikeastaan niin kauan kuin on Hawkseissa pelannut, mutta olen joutunut viimeisen kahden kauden aikana myöntämään, että tässä on huikea pelimies, kunhan rooli ei ole liian iso. Krüger on (ainakin minun mielestäni) juuri täydellinen 3-4 sentteri, joka on tunnollinen puolustussuuntaan ja osaa jakaa kiekkoa laitureilleen. Hyökkääviin ketjuihin hänellä ei ole mitään asiaa, mutta olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen, kun tällainen raataja löytyy Hawksien kokoonpanosta.

Laajenna klikkaamalla

Juuri näin, en ole ollut koskaan Krüger fani ja olen aina pitänyt tärkeänä, että alaketjujen centteri osaa aloittaa hyvin. Nyt meidän täytyy huomata että Krüger on kuitenkin roolissaan parempi kuin koskaan mm. uskomattoman vahvan ympyrätyöskentelynsä johdosta läpi kauden. No joo minun näkemykseni nelosen miehistä on ehkä hiukan fyysisempi ja rottamaisempi vastustajan tähtien pään sekoittaja, jota Kruger ei ole lainkaan. Kruger on ajoittain helteessa ja heiveröisen näköinen isojen miesten kanssa vääntäessään. Hyökkäävämpiin ketjuihin hänellä ei mielestäni ole käsiä. Sitä on testattu useammankin vuoden aikana Q:n ruletissa.

Shawn osalta olen sitä mieltä että lasi-Bollandin korvaaminen Shawlla oli hyvä temppu. Hän saa uskomatonta niittiä osakseen ja palaa vaan aina laatikkoon. Onpa Shaw oppinut erinomaiseksi maskimieheksikin. Kahdenkymmenen maalin rajakin on jo rikottu ja hänessä on riittävästi rottamaisuutta ja fyysisyyttäkin pienehköstä koostaankin huolimatta.

Smith on ollut positiivinen väkkärä joka uskaltaa haastaa ja tehdä maalejakin. Monipuolinen kaveri jonka suurimmat vaikeudet ovat aloituksissa ja pienehkössä koossa. Ei välttämättä vielä valmis kakkosen centteri kuitenkaan.

Handzusin tämä kausi hyökkäyspäässä on ollut pelkkää kuollutta painoa vaikka pelasikin suurimmaksi osaksi kakkosessa pelimiesten kanssa. Pudotuspeleissä AV specialistin ruutu on toiminut todella hyvin joten täyttäköön sen.

Toews ei kuvauksia kaipaa, uskomaton pelimies, monipuolinen, joukkueen johtohahmo ja pelien ratkaisija.

Ja mikä hienointa todeta Crawford oli lopulta Blues sarjassa the Man verrattuna Milleriin.

Rockford IceHogs - kauden viimeinen yhteenveto

Pahoittelut, että keskeytän sentterikeskustelut. Ajattelin kuitenkin lyödä viimeisen naulan IceHogsin päättyneelle kaudelle.

IceHogs oli tammi-helmikuussa hyvässä vireessä ja matkalla kohti pudotuspelejä kolme kauden pettymysten jälkeen. Huhtikuun alun syösykierre jatkui kuitenkin loppuun asti ja kuun kahdeksasta ottelusta karjut keräsivät lopulta vain kaksi voittoa. Konferenssin kahdeksas sija jäi lopulta neljän pisteen päähän.

IceHogs Thursday: All Good Things Must Come to an End | Runs On Duncan

18.4.2014 Chicago @ Rockford 5–3
19.4.2014 Charlotte @ Rockford 3–7
Valitettavasti joukkueen nuorukaisista ja AHL-jyristä ei löytynyt kauden kriittisillä hetkillä riittävästi ratkaisuvoimaa, kun Pirri, Hayes ja Olsen oli myyty aiemmin kaudella pois sekä Morin ja Nordström oli nostettu Blackhawksiin paikkaamaan Toewsin ja Kanen loukkaantumisia. Joukkueen sisäisen pistepörssin voitti puolustaja Clendening, joka keräsi yhtä paljon pisteitä kuin Grand Rapidsin Teemu Pulkkinen. Clendening oli koko AHL:n pistepörssissä 18. ja puolustajien pörssissä toisena 13 pisteen päässä Toronto Marliesin T.J. Brennanista. Valmentaja Ted Dent on saanut kokeilla nyt kolme vuotta joukkueen hilaamista pudotuspeleihin, joten nyt voisi olla paikallaan antaa homma jollekin toiselle. Tällä kaudella syntyi myös kyseenalainen seuraennätys päästettyjen maalien määrässä: 262. Myönteiseltä puolelta löytyy uusi katsojakeskiarvoennätys: 4804, jolla IceHogs löytyy AHL-joukkueiden vertailussa hieman puolivläin alapuolelta. Muista joukkue- ja yksilöennätyksistä löytyy lista IceHogsin kotisivuilta. HockeyAttendance.comista näkee kootusti joukkueen aiempien kausien katsojakehityksen ensimmäisestä AHL-kaudesta lähtien.

Rockford IceHogs: Season In Review - BlackhawkUp.com

Rockfordin koko kauden otteluohjelma

Lopullinen sarjataulukko

Joukkueen sisäinen pistepörssi



Kaikki katsaukset IceHogsin kauteen

-avausottelu
-lokakuu osa 1
-lokakuu osa 2
-lokakuu osa 3
-marraskuu
-joulukuu
-tammikuun alku
-tammikuun loppu
-helmikuun alku
-helmikuun loppu
-maaliskuu
-huhtikuun alku

IceHogs kiitti kannattajiaan YouTube-videolla ja siihen lienee hyvä lopettaa tämäkin viesti.

TweetyLeaf kirjoitti:

Kärjistettynä voisi sanoa, että alemmat ketjut ovat läpsytelleet peliminuuttinsa menemään, eivätkä ole kyenneet tukemaan ylempiä ketjuja oikeastaan millään tasolla pelin sisällä, ei ole onnistuttu luomaan energiaa tai saatu kasattua sellaista ketjua joka olisi pystynyt sekoittamaan vastustajan peliä. Omasta mielestäni sentterillä on tälläisessä asioissa se suurin rooli ja vastuu. Mielestäni nämä asiat ovat niitä jotka pahimmillaan voivat ratkaista sen, minne Stanley Cup matkaa.

Laajenna klikkaamalla

Viittaatko nyt yhteen pudotupelisarjaan vai koko kauteen? Samaa mieltä olen kyllä siitä, että viime kauden malliin ei ole neljä ketjua rullannut. Vaikea sanoa mistä se johtuu, mutta jos jotain pelaajaa viime kaudelta on ikävä, niin kyllä se on Frolik eikä Bolland. Katsotaan nyt kuitenkin kortit loppuun ja mihin ne riittävät tänä keväänä. Analysoidaan sitten lisää.

Stan Bowmanin filosofia näyttää olevan joukkueen menestyksen mahdollistaminen lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä. Ainakaan tähän asti Stan ei ole lähtenyt aggressiivesti paikkaamaan puutteita kokoonpanossa varausvuorojen tai prospektien kustannuksilla. Toki pientä hienosäätöä on ollut, mutta mitää blockbuster-tyyppisiä liikkeitä ei ole vielä havaittu. Adrew Shawta, Marcus Krugeria ja Ben Smithiä arvostellessa on hyvä muistaa, että he ovat kaikki vielä alle 25-vuotiaita pelaajia, Smithiä lukuunottamatta (täyttää 26v kesällä). Maksimipotentiaali ei vielä ole välttämättä realisoitunut. En tarkoita, että kaikki kehittyvät harppauksin eteenpäin, mutta kasvupotentiaalia on olemassa. Farmissa Mark McNeill, Phillip Danault, Garret Ross ja kumppanit saavat kasvaa rauhassa täyttääkseen saappaita palkkakaton pakottaessa pudottamaan lastia lennossa lähivuosina. Eikä lista siihen lopu. Helvetin tyytyväinen olen Stanin ja kumppanien työhön tähän asti. Kannu ei tule joka vuosi, mutta jalkeille pitäisi saada siitä taisteleva porukka vielä useiksi kausiksi eteenpäin. No hätä!

Onko Teuvosta ensi kaudella tuohon kakkossentterin selvästikin vaativaan virkaan? Kysyy täysin Teuvoa tuntematon.

Naavaparta kirjoitti:

Onko Teuvosta ensi kaudella tuohon kakkossentterin selvästikin vaativaan virkaan? Kysyy täysin Teuvoa tuntematon.

Laajenna klikkaamalla

Voi olla. Paljon riippuu Teuvosta itsestään. Kesällä on tehtävä töitä ihan törkeästi. Teuvolla on toki paljon sellaisia ominaisuuksia, joita ei pysty opettamaan, mutta esimerkiksi MG:ltä voisi kysellä vinkkejä kesäharjoitteluun.

Toivotaan että onnistuu ja nappaa paikan.

secord kirjoitti:

Voi olla. Paljon riippuu Teuvosta itsestään. Kesällä on tehtävä töitä ihan törkeästi. Teuvolla on toki paljon sellaisia ominaisuuksia, joita ei pysty opettamaan, mutta esimerkiksi MG:ltä voisi kysellä vinkkejä kesäharjoitteluun.

Laajenna klikkaamalla

Jep, kuten että mitä nappeja kannattaa ottaa ja mitä aineita vetää lepopäivänä. Vai millaisia neuvoja luulet Teuvon tarvitsevan NHL-joukkueen harjoitteluun?

teude kirjoitti:

Jep, kuten että mitä nappeja kannattaa ottaa ja mitä aineita vetää lepopäivänä. Vai millaisia neuvoja luulet Teuvon tarvitsevan NHL-joukkueen harjoitteluun?

Laajenna klikkaamalla

Aivan niin tarkkaan en MG:n kesäharjoittelun yksityiskohdista tiedä, että voisin tuohon ottaa kantaa, mutta kerro ihmeessä lisää! Kysymys on varmaan enemmänkin siitä asenteesta ja valmiudesta tehdä töitä tarvittavan kehityksen eteen. Eiköhän Blackhawksin kuntovalmentaja Paul Goodmanilta saa myös tarvittavat ohjeet kesäharjoitteluun - napeilla tai ilman.

Kakkoscenteri-vääntö nostaa jälleen päätään :() Hyviä pointteja on noussut esiin, miksi menestystä on tullut tuon tuulisen ja ammottavan aukon täyttämättömyydestä huolimatta. Kaikki peukut pystyssä että Teuvosta kuoriutuu mies tuolle paikalle sopivaksi. Lisäksi centeri-vahvuus saattaa "heikentyä", kun Regin ja Zeus poistunevat vahvuudesta (?)

- Toews -
- Teräväinen/UFA (Danault, McNeill)
- Shaw? -
- Kruger -

Pirrin tapauksenhan kaikki tietää. Paljon tulosta AHL:ssä ja siitä kakkosen keskelle ja nanosekunnissa Floridaan. Toisaalta Teuvon pelistä näkee, että kyseessä on jokseenkin kokonaisvaltaisempi paketti jo nyt kasassa.

Mitäs mieltä täällä ollaan Raannan qualifying offferista? Näkeekö Blackhawks tarvitsevansa miestä, vai jätetäänkö tarjous tekemättä? Jonkunlainen visio varmaan jo olemassa. Antti tarvitsee kyllä reilusti enemmän jääaikaa, tapahtui se missä tahansa. Tuleeko Offer Sheetejä, tuskin?

Pääseekö mies pelaamaan Wild-sarjassa...

Antti Raannalle antaisin mahdollisuuden myös ensi kaudella, joten QO:ta vaan kehiin. Ja toivottavasti ei Wild-sarjassa pelaa, koska silloin se tarkoittaisi sitä, että reme olisi liekeissä täällä.

Mark McNeill ja Phillip Danault eivät taida olla kummatkaan top 6 -tasoa NHL:ssä. McNeill on pelannut farmissa laidalla ja näyttäisi siltä, että häntä kaavaillaan oikealla laidalle jatkossa. Phillip Danaultissa nähdään paljon samaa kuin Marcus Krugerissa ja Danault saattaa korvata tulevaisuudessa Krugerin, joko kolmosen tai nelosen keskellä. Laitahyökkääjän tonttikaan ei ole hänelle mitenkään vieras. Mikään hoppu ei kuitenkaan McNeillin ja Danaultin kohdalla ole. Ensi kausi mennään vielä hyvin todennäköisesti farmissa ja toisaalta Teuvon kohdalla on ihan sama juttu. Ihan hyvin voi vetää Rockfordin ykkösketjussa ensi kauden ellei sitten ole syksyllä liian hyvä tiputettavaksi kokoonpanosta.

Tässä on nyt vielä pelit kesken ja kesäkin välissä, että paljon ehtii tapahtumaan ennen ensi kautta, mikä tekee tulevan kokoonpanon ennustamisesta vaikeaa. Toiveita saa tietenkin olla ja mikäs sen mukavampaa kuin spekuloida näillä asioilla. Henkilökohtaisesti ensi kauteen voitaisiin lähteä aivan hyvin kolmikolla Toews, Shaw, Kruger ja Handzusin paikkaajaksi nelosketjuun tyyliin joku Jay McClement tai Manny Malhotra. Näin mikäli Teuvosta ei vielä ole ylhäällä riittävästi iloa.

Toki Bowmanilla on tarpeeksi pelimerkkejä tehdä isompaakin hienosäätöä kokoonpanon suhteen, mutta en tiedä kuinka järkevää se on. Yksi merkittävä tekijä joukkueen menestyksen taustalla on kuitenkin hyvä ryhmähenki ja sen rikkominen "vääränlaisien" persoonien hankkimisella saattaisi kostautua ikävästi. Puhtaasti fantasiapohjalta voisi kuitenkin ajatella, että jossain vaiheessa on hienosäätöä tehtävä jo ihan palkkakatonkin takia. Toewsin, Kanen, Saadin, Krugerin ja Leddyn sopimukset ovat katkolla samaan aikaan ja tulevaisuuden kannalta olisi tärkeä saada jatkettua näistä mahdollisimman monen sopimusta. Kuinka moni olisi valmis kauppaamaan esimerkiksi Patrick Sharpin, ei vielä mutta ensi kauden jälkeen? Sharp pelasi parhaan runkosarjansa tällä kaudella ja on joukkueessa ns. glue guy. Ikää 32 vuotta ja karvan alle kuuden miljoonan sopimus jatkuu vielä seuraavat kolme kautta. Vaikeita kysymyksiä on jälleen edessä ja lastia on pakko keventää, mutta mistä päästä?

secord kirjoitti:

Viittaatko nyt yhteen pudotupelisarjaan vai koko kauteen?

Laajenna klikkaamalla

Sekä että. Suurin huolenaiheeni on tulevat pudotuspelisarjat, Wildia vastaan uskon, että mennään jatkoon, mutta kun Kings tai Ducks tulee vastaan, en ole enää niin luottavainen.

Minulla tulee aina olemaan ikävä sellaista pelaajaa, joka ratkaisee Stanley Cupin Chicagoon.

Yritän nyt kuitenkin pysyä pohtimassa tätä kautta, enkä vielä toistaiseksi tämän enempää siirry tulevaisuuden pohtimiseen.

TweetyLeaf kirjoitti:

Sekä että. Suurin huolenaiheeni on tulevat pudotuspelisarjat, Wildia vastaan uskon, että mennään jatkoon, mutta kun Kings tai Ducks tulee vastaan, en ole enää niin luottavainen.

Laajenna klikkaamalla

Sama kutina on täälläkin, että Wildista tulisi selvitä, mutta pelataan nyt sarja ensi alta ja katsotaan sitten. Kings nousi kertaheitolla kovimmaksi haastajaksi läntisen puolelta, mitenkään Anaheimia väheksymättä. Jos yksittäinen pelipaikka kääntää pelejä ja sarjoja keväällä, niin onhan se nyt sanomattakin selvää mikä se on. On hieman laiskaa argumentaatiota kaataa tappiot senttereiden niskaan.

Minulla tulee aina olemaan ikävä sellaista pelaajaa, joka ratkaisee Stanley Cupin Chicagoon.

Laajenna klikkaamalla

Bolly tosiaan iski viimeisen naulan Bostonin arkkuun, mutta oli viime kevään peleissä huomattavasti pienemmässä roolissa kuin esimerkiksi 2010. Denis Savard oli muuten todennut viime kesän Conventionin aikoihin, ettei uskonut Bollandin pelaavan yli 30 ottelua tällä kaudella ja kuinkas kävikään? Tuo loukkaantumishistoria on yksi syy, miksi tykkään nähdä mielummin esimerkiksi Andrew Shawn joukkueessa Bollyn sijasta.

TweetyLeaf kirjoitti:

Minulla tulee aina olemaan ikävä sellaista pelaajaa, joka ratkaisee Stanley Cupin Chicagoon.

Laajenna klikkaamalla

Onneksi näistä 1/2 kuuluu edelleen kokoonpanoon.

Secord tuossa jo kirjoittikin samansuuntaisia juttuja kuin omat ajatukseni ovat Bollandista. Mestaruusmaalista huolimatta viime kevät oli Rotalle ensimmäinen, kun pudotuspeleissä ei nähty merkittävää tasonnostoa. Sairastuvalla vietetyn Wild-sarjan jälkeen Bolland sentteröikin enimmäkseen nelosketjua. Kertoo toisaalta myös aika paljon Hawks-kokoonpanon leveydestä. Tolppaan osuneen Frolikin ohjaaman Oduyan laukauksen olisi varmasti kauhonut tyhjään maaliin moni muukin pelaaja. Toki propsit Bollylle, että oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Toinen viime kevään urotyö lienee Mike Richardsin telominen lännen finaalien avausottelussa. Aiempikin Blackhawks-historia sujui runkosarjan osalta usein hieman alavireisesti tai sairasosastolla. Parhaimmillaan (yleensä pudotuspeleissä) Bolland on Selke-tason sentteri, mutta näkisin Krügerin ja Shawn täyttävän yhdessä vähintäänkin hyvin Daven tontin. Krüger hoitaa menestyksellä alivoimia ja vaativia puolustuspään minuutteja. Shaw puolestaan rouhii pienestä koostaan huolimatta vastustajan maalinedustalla ja on muutenkin melkoinen päänvaiva vastustajille ärsyttävällä pelityylillään.

Tunnetasolla Bollandin lähtö oli rankka isku, mutta järjevä ja melkeinpä jopa välttämätön ratkaisu Bowmanilta.

EDIT: Näin samaan hengenvetoon on todettava vielä, että minulla on ikävä erityisesti kevään 2011 Bollandia, joka kuolemanporteilta palattuaan nosti lähes yksin Hawksin 0–3-asemasta seitsemänteen peliin. Harmillisesti tuosta sarjasta ei sitten jäänyt mitään käteen. Kiitos vain Chris Campoli.

lunde kirjoitti:

Sairastuvalla vietetyn Wild-sarjan jälkeen Bolland sentteröikin enimmäkseen nelosketjua. Kertoo toisaalta myös aika paljon Hawks-kokoonpanon leveydestä.

Laajenna klikkaamalla

Mikä ei kuitenkaan ollut senttereissä mitattuna Bollandia syvempi tai ihmeellisempi nykyjoukkueeseen verrattuna. Pudotuspeleissä kohdatut Detroit, Los Angeles sekä Boston olivat paperilla keskeltä huomattavasti vahvempia viime kaudellakin. Se miten paperilla oleva potentiaali toteutuu pelissä on jo mutkikkaampi juttu (valmennus, loukkaantumiset, henkiset tekijät etc). Mahdollisuudet ovat siis tänäkin vuonna, mutta mestaruuden voittaminen tai tehdä se kahdesti peräkkäin on jo niin vaikeaa, etten uskalla veikata sen ihmeen puolesta tänä vuonna.

Tunnetasolla Bollandin lähtö oli rankka isku, mutta järjevä ja melkeinpä jopa välttämätön ratkaisu Bowmanilta.

Laajenna klikkaamalla

Juuri näin. Aivan kuten oli Adrew Laddin sekä Dustin Byfuglienin lähdöt kesällä 2010. Suosikkijoukkueen pelaajiin kasvaa seuraamisen myötä tunneside, joka väistämättä vaikuttaa siihen ettei oman joukkueen pelaajia kykene tarkastelemaan täysin objektiivisesti. Sekä hyvässä, että pahassa ja myönnän avoimesti syyllistyväni tähän myös. Kuitenkin ilman sitä tunnetta koko hommasta menisi maku. Henkilökohtaisesti en jaksaisi herätä yöllä laskemaan viivelähtöjä, mutta tässäkin suhteessa jokaiselle on tarjolla onneksi omien tarpeiden ja intohimojen mukaan. Ja nyt kun tänne tunnepuolelle lähettiin, niin olisi mielenkiintoista tietää muilta haukkakirjoittajilta Top 3 Chicago Blackhawks joukkuetta siltä ajalta, kun olette seuraa kannattaneet. Avaan pelin ja kaksi ensimmäistä on helppoa. Toisaalta tekisi mieli laittaa tuo kolmas kakkoseksi, mutta Stanley Cupin voittanutta joukkuetta ei voi ylittää:

1. 2009-10 Chicago Blackhawks roster and statistics
2. 2012-13 Chicago Blackhawks roster and statistics
3. 1994-95 Chicago Blackhawks roster and statistics

Siinäpä ne omalta kohdaltani. Linkit Hockey databasen sivuille. Harmi etteivät Roenick, Chelios ja Belfour saaneet nostella kannua Chicagon paidassa. Listalle mahtui muuten kaksi tynkäkauden joukkuetta. Tuo kauden 94-95 joukkue oli keskeltä vahva Jeremy Roenickin, Bernie Nichollsin, Brent Sutterin ja jo uransa ehtoopuolella hienon kevään pelanneen Denis Savardin johdolla. Puolustuskin oli rautaa: Chelios, Suter, Smith, Weinrich, Carney, Diduck jne. Ei silti riittänyt päätyyn asti vaan Detroit konferenssin finaaleissa tiputti ikävästi omat suosikit voitoin 4-1.

Kyllähän ne aika lailla tuossa järjestyksessä menee, kuin Secord yllä kirjoitti. Omat teinivuodet ja varhaisaikuisuus ajoittuivat ajanjaksoon, kun Bernie Nicholls pelasi nuo pari kautta meillä. Tuntui teksti-tv:tä aamulla tiiraillen, että mies maalasi todella useasti. 107 runkosarja peliä, joissa 41 uunia. Roenickin, Larmerin ja cohortien aikakausi oli timanttia ja kun joukkueessa olivat vielä Amonten & Murphyn kaltaiset pelimiehet, sijoittuu tuo kausi 94-95 top-kolmoseen. Toki Larmer ei enää meillä tuolloin pelannut.

Loppuun vielä linkki nössöstä Roenickista ( ;) , joka poraa mestaruuden ratkettua kesällä -10

Jeremy Roenick Cries After Stanley Cup Finals (HD) - YouTube

secord kirjoitti:

olisi mielenkiintoista tietää muilta haukkakirjoittajilta Top 3 Chicago Blackhawks joukkuetta siltä ajalta, kun olette seuraa kannattaneet.

Laajenna klikkaamalla

1. 09-10 SC, enough said.

2. 08-09 Tässä jengissä oli jotain maagista, erittäin upeasti roolitetut ketjut ja muutenkin mieletön kokonaisuus. Paitsi maalissa. 08-09 jengi on se, joka sai minut "rakastumaan uudestaan". Jos 2010 ja 2013 olisi jäänyt SC saamatta, niin tämä olisi ykkösenä.

3. 12-13 SC, enough said.

4. 91-92 (Larmer, Chelios, Graham, Grimson, Belfour, Hasek, Roenick ja lähes 103p 98pim, Peluso ja 400 pim)

EDIT: Tuo kakkosvalinta ehkä antaa osviittaa myös tähän sentteri keskusteluun ja tuohon roolituskysymykseen mistä olen puhunut.

Ben Marco kirjoitti:

Loppuun vielä linkki nössöstä Roenickista ( ;) , joka poraa mestaruuden ratkettua kesällä -10

Jeremy Roenick Cries After Stanley Cup Finals (HD) - YouTube

Laajenna klikkaamalla

Nössönä fanina liikutun vieläkin tuosta pätkästä. Jeremy Roenick; hieno mies ja hieno pelaaja! Toki Milburyn piti pilata tuokin hetki.

***

Ihmeen paljon pelejä tuli nähtyä 90-luvulla, kun muistaakseni joko SuperChannel tai EuroSport näyttivät NHL-pelejä. Ei välttämättä suorana, mutta kuitenkin ja tulihan niitä silloin tällöin myös kotimaan kanavilta. Esimerkiksi juuri tuon kauden 94-95 toisen kierroksen ratkaiseva ottelu Canucksin ja Blackhawksin väliltä näytettiin kotimaan kanavalta. Sitten oli se joku makasiiniohjelma, jota P.Lindegren juonsi. Viikon torjunnat, maalit, taklaukset ja uutiset sekä loppuun kooste viikon pelistä.

edit. Power Week tietenkin!! Thanks teude. Hienoja muistoja ajalta jolloin mikään ei ollut NHL-kiekkoa tärkeämpää.

secord kirjoitti:

Sitten oli se joku makasiiniohjelma, jota P.Lindegren juonsi. Viikon torjunnat, maalit, taklaukset ja uutiset sekä loppuun kooste viikon pelistä.

Laajenna klikkaamalla

NHL Power Week!
NHL Power Week, MTV3 - YouTube
NHL Power Week Intro 1996 - YouTube

secord kirjoitti:

Ja nyt kun tänne tunnepuolelle lähettiin, niin olisi mielenkiintoista tietää muilta haukkakirjoittajilta Top 3 Chicago Blackhawks joukkuetta siltä ajalta, kun olette seuraa kannattaneet.

Laajenna klikkaamalla

TOP-3 on sikäli hankala, että mestaruusjoukkueet vievät siitä lähes automaattisesti kaksi paikkaa. En muutenkaan osaa laittaa suosikkikokoonpanoja järjestykseen, joten tässä tällainen epämääräinen listaus.

TweetyLeaf mainitsikin jo kauden 91-92 ja se menee omassa arvostuksessani niukasti kauden 94-95 edelle, vaikka jälkimmäinen onkin niminä maineikkaampi dream team. Varmaan siksi noin päin, koska oma gloryhunttaus alkoi tuolloin ja Goulet sekä Larmer puuttuvat jälkimmäisestä joukkueesta. Tavallaan kyseessä oli saman mestaruusikkunan alku- ja päätepisteet. Toki Keenan oli kahdella ensimmäisellä kaudellaan (-89 Flames ja -90 Oilers) valmentanut Blackhawksin konferenssifinaaleihin, joissa tuli takkiin tulevalta mestarilta.

1991-92

Goulet - Roenick - Larmer
Matteau - Sutter - Graham
Gilbert - Brown - Noonan
Lemieux - Hudson - Peluso
Grimson

Smith - Chelios
Kucera - Kravchuk
Marchment - Russell

Belfour
(Hasek)
(Waite)

Blues johti pudotuspelien avaussarjaa kolmen ottelun jälkeen 2–1, mutta tuon jälkeen Hawks voitti 11 peliä putkeen edetessään Stanley Cup finaaleihin. Valitettavasti tiukasta finaalisarjasta ei irronnut voittoakaan, kun Penguinsin Dream Team uusi mestaruutensa päättämällä kautensa niin ikään 11 peräkkäiseen voittoon. Vaativan Keenanin aikakausi päättyi Chicagossa, mutta Iron-Mike sai lopulta mestaruutensa Rangersin kanssa ja tästä joukkueesta kannua nosteli myös Larmer, Matteau, Noonan, Gilbert ja Hudson. Kannun kylkeen sai nimensä erikoisjärjestelyllä myös yli puolet kaudesta loukkaantuneena ollut Blackhawks-ikoni Olczyk.

BlackhawkUp.com on kirjoittanut kaudesta lyhyen koosteen.

1994-95

Murphy - Roenick - Amonte
Poulin - Nicholls - Daze
Savard - Craven - Graham
Krivokrasov - Sutter - Shantz

Suter - Chelios
Weinrich - Diduck
Smith - Russell

Belfour
(Hackett)
(Waite)

Kokoonpanoakin katsomalla huomaa, että tämä Darryl Sutterin valmentama joukkue oli erittäin nimekäs. Apuvalmentajana hääräsi muuten sittemmin myös HIFK:tä valmentanut Paul Baxter ja maalivahtivalmentajana entinen punakonelegenda Vladislav Tretjak. Blackhawksille meinasi käydä pudotuspelien avauskierroksella kylmät, kun vielä läntisessä konferenssissa pelannut Maple Leafs ryösti heti alkuun kaksi voittoa Chicagosta. Hawks teki Torontossa saman tempun ja voitti sarjan lopulta seitsemässä pelissä. Toisella kierroksella kaatui Nucks puhtaasti neljässä pelissä, vaikka kolme otteluista menikin jatkoajalle. Konferenssifinaaleissa tuli vastaan nouseva dynastia Red Wings, joka kosti kevään 1992 sweepin nappaamalla Campbell-pokaalin viidessä pelissä kolmen jatkoaikavoiton avittamana. Tähän päättyi Darryl Sutterin kausi Blackhawksin peräsimessä ja parin kevään rimpuilun jälkeen alkoi myös pitkä korpivaellus, kun nimipelaajat vaihtoivat yksi kerrallaan kaupunkia.

2008-09

Sharp - Toews - Kane
Ladd - Bolland - Havlat
Byfuglien - Påhlsson - Versteeg
Eager - Brouwer - Burish

Keith - Seabrook
Hjalmarsson - Campbell
Barker - Walker
(Sopel oli loukkaantuneena)

Khabibulin
(Huet)

Toinen kausi Dollar Billin kuoleman jälkeen toi pudotuspelit takaisin Windy Cityyn. Vamentaja Dennis Savard sai kenkää kolmen ottelun jälkeen ja Tallonin kasaama nuorisojoukkue eteni ennakkoluulottomasti aina konferenssifinaaleihin asti. Kuten edellisellä kerralla, tälläkin kertaa rakas lähivihulainen Red Wings osoittautui ylittämättömäksi esteeksi. Tällä kaudella istutettiin kuitenkin seuraavan kauden mestaruuden siemen.

2009-10

Kopecky - Toews - Hossa
Ladd - Sharp - Kane
Byfuglien - Bolland - Versteeg
Eager/Burish - Madden/Fraser - Brouwer

Keith - Seabrook
Hjalmarsson - Campbell
Boynton - Sopel

Niemi
(Huet)

49 vuoden odotus päättyi. Pitkälti sama joukkue kuin edelliselläkin kaudella. Havlat vaihtui Hossaan, Påhlsson Maddeniin ja Khabibulin Niemeen (Huet floppasi). Monipuolinen Kopecky täydensi duunaripuolta.

2012-13

Bickell - Toews - Kane
Sharp - Handzus - Hossa
Saad - Shaw - Stålberg
Krüger - Bolland - Frolik

Keith - Seabrook
Oduya - Hjalmarsson
Leddy - Rozsival

Crawford
(Emery)

Kymppimestaruuden runko, mutta muuten Bowmanin taidonnäyte, miten palasiksi levähtäneestä joukosta mestareita kasataan kahden kauden aikana uudestaan leveä mestaruusjoukkue. Tynkäkauden ylivoimaisesti paras joukkue, mutta tunnetasolla mestaruus ei valitettavasti voita patoutuneiden pettymyksien onnellista purkautumista keväällä 2010. Ei tätäkään kevättä tosin ilman tunteenpaloa tarvinnut seurata: ikimuistoinen "viimeinen" pudotuspelisarja Red Wingsiä vastaan, jossa meinasi käydä todella huonosti sekä kuudennen finaalin maagiset 17 sekuntia, jotka olivat lähes yhtä hämmentäviä seurata kuin kadonneella kiekolla syntynyt Kanen mestaruusmaali 2010.

Näiden kausien ulkopuolelta löytyy myös yksittäisiä pelaajia, jotka ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen, vaikka joukkueet eivät pärjänneetkään:

-Christian Ruuttu (vaikka pelasikin osan 94-95 kaudesta)
-Tuomo Ruutu
-Alex Zhamnov
-Phil Housley
-Doug Gilmour
-Michael Nylander
-Steve Sullivan (aina tulee ensiksi mieleen se kiekko katsojan päähän)
-Jocelyn Thibault

Set adrift on a memory bliss..

Mietin myös listalle tuota 1991-92 joukkuetta, mutta se oli oikeastaan ensimmäinen Blackhawksin kokoonpano, jota tuli seurattua kannatusmielessä. Pelejäkin tuli nähtyä jälkikäteen tuolta kaudelta toistakymmentä. Tunneside alkoi syntymään vasta tuolloin ja se oli ehkä enemmän Jeremy Roenickin ansiota. Kauden 94-95 haukkalauma tuntui jo enemmän siltä omalta suosikkijoukkueelta. Side oli vahvistunut parin kauden verran ja pelaajista tiesi enemmän kuin aiemmin.

Tynkäkaudella 94-95 Jeremy Roenick menetti runkosarjassa loukkaantumisen vuoksi 15 peliä eikä kuntoutunut täyteen iskuun enää pudotuspelejä varten. Roenickin loukkaantumisen takia muistaakseni Chicago hankki Tampasta Denis Savardin kotiin. Mielestäni tuon loukkaantumisen jälkeen Roenick ei enää yltänyt samalle tasolle koskaan urallaan. Darryl Sutter ja Roenick ottivat raporttien mukaan tuolloin yhteen, koska Roenick ei ollut tyytyväinen peliaikaansa pudotuspeleissä. Ja kauden loputtua Sutter saikin sitten lähteä. Tilalle tuli seuraava huippuvalmentaja -hehkutuksin Craig Hartsburgh ja Jeremy Roenick sai lähteä sitten seuraavan kauden jälkeen. Kauppa jota en anna koskaan anteeksi. Nih! Ja Hartsburghista ei tullut koskaan sitä hehkutettua huippuvalmentajaa.

Hienoja pelaajia kuitenkin tuo ryhmä oli täynnä ja mahdollisuudet oli mennä pidemmällekin. Patrick Poulinista odotin seuraavaa huippupelaajaa, mutta urakehitys ei sitten kulkenutkaan odotettuun suuntaan. Eric Dazesta nousi yksi suosikeistani ja pehmojättiläinen iskikin myöhemmin jopa 38 maalia yhden kauden aikana runkosarjassa. Dirk Graham oli hieno pelimies ja samanlainen tinkimätön työmyyrä oli myös Brent Sutter. Oi niitä aikoja!