Tilanne on monella tapaa oudoksuttava, mielummin olisin tänä nimenomaisena hetkenä jossain muualla kuin turvallisessa koto-Suomessa. Tuntuu, että täällä teen arjessa jokainen hetki hidasta mutta vääjäämätöntä kuolemaa.
Jossain kaukana muilla mailla - se on minun henkireikäni edes muutaman päivän verran kerrallaan, ja odotankin nyt melkoisesti ensi maanantaita, jolloin pääsen irti työstä ja kotiympyröistä edes neljäksi päiväksi Itävaltaan ja Slovakiaan. Päivä kerrallaan mennään tämän viikon loput työpäivät.
Olen paininut hyvin samojen tuntemuksien kanssa kuin sinäkin, arkeen ja erityisesti omaan työarkeeni liittyvät viimeaikaiset asiat ovat olleet sellaisia, että olen myöskin miettinyt urani jatkuvuutta ja tulevien työvuosien mahdollisuuksia, jotka tuntuvat loppuun tai peräti ansaan ajetuilta.
Viime vuosina asiat ovat heikentyneet hitaasti mutta varmasti, suunnanmuutos on minusta riippumaton ja ylipäätään mahdollisuuteni vaikuttaa omaan työhöni ovat heikentyneet. Lisäksi koen, että minun on tietyissä asioissa annettu ymmärtää toisin ja annettu elätellä toiveita asioista, jotka eivät sitten olekaan toteutumassa, päin vastoin.
Hyviäkin puolia on, mutta ne ovat varsinkin tänä keväänä vähentyneet tai vähentymässä melkoisesti, ja syksy saattaa tuoda hyvinkin epämiellyttäviä muutoksia tullessaan.
Lisäksi koen olevani tietyllä tapaa umpikujassa myös omien henkilökohtaisten projektieni kanssa, joista yksi on se kuuluisa "roikkuva gradu". Se on roikkunut useamman vuoden, mutta minulla ei työssä ollessani yksinkertaisesti riitä voimia eli elinvoimaa ja henkistä (ei aina fyysistäkään) tarmoa sen loppuun saattamiseen, varsinkin kun koko aihe tympii ja on tympinyt vuosia. Kuitenkin haluaisin tuon saada päätökseen.
Ehkä ei auta kuin ottaa pidempi virkavapaa ilman palkkaa, mikä taas on tällä tulotasolla hankala toteuttaa, koska rahaa ei jää paljoa ylimääräistä. Kenties tuo vain on pakko toteuttaa, niin saisin tuon väkisin päätökseen ja kenties sen avulla voisi avautua mahdollisuuksia muihinkin töihin. Tosin pullollaanhan tämä maa on työttömiä maistereita, FM-papereilla varsinkin humanistisesta tiedekunnasta voi pyyhkiä lähinnä perseensä.
Oravanpyörä pyörii, ja tiedostan yhä vahvemmin olevani se orava.