Dissonanssi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Moderaattorit
En kyllä oikein osaa listata tähän mitään, koska niin eri perusteilla eri jengi herättää tuntemuksia - osassa se on lähinnä kannattajakunta eikä niinkään organisaatio, osassa pelaajisto, management jne. Aika ristiriitaisia tuloksia tältä osin saisi, jos vain aina keskittyisi yhteen tällaiseen seikkaan.
Toivottavasti Buffalo nostaa päätään enemmän näillä listoilla kummassa tahansa kategoriassa - yleensä silloin tehdään jotain oikein.
Kuitenkin hieman huvitti allaolevat listaukset. Tämän voi toki tulkita jonkinlaiseksi loukkaantumiseksi, mutta todellisuudessa rebuild on mennyt silloin oikeastaan niin hyvin kuin mahdollista, jos seura ei kerkee saamaan sellaista sympaattisen häviäjän leimaa, mikä enemmän tai vähemmän on Floridalla, Islandersilla ja Edmontonillakin jo. Sellaista ei kyllä toivoisi. Anyway.
Ehkä siis itse olen pientä ristiriitaa havaitsevani näissä. En nimittäin oikein osaa keksiä kunnon syitä sille, miten Calgaryn ja Buffalon rebuildit eroavat toisistaan - muuta kuin siten, että Buffalossa se on hoidettu huomattavasti paremmin toistaiseksi. Molemmathan aloittivat vanhan rungon hajoittamisen viime kaudella. Muutenkin on hieman erikoista arvostaa St.Louisin rakennustyyliä, koska juuri samaahan se Buffalokin on tekemässä. On myöskin erikoista arvostaa nuorta ja mielenkiintoista joukkuetta, sillä se on aina rebuildin osavaihe (kuten Coloradolla ja Edmontonilla).
Siinä toki olet valitettavan oikeassa, että Buffalo on ollut tuon viimeisen menestysrungon jälkeen aika hmv-sakki nyt useamman vuoden, jolla on ollut niin identiteetti kuin menestyskin hukassa. Noin muutenhan ennen sitä Buffaloa on ollut hankala sanoa hmv-sakiksi, jos NHL:ää on seurannut edes hiemankaan pidempään. Pikkupoikana itseni Buffalon leiriin 90-luvun loppupuolella ajoi muutamat huikeat persoonat ja vittumainen pelityyli ja joukkue. Hasek, Barnaby, May, Ray, Peca jne. Noihin aikoihin oli todella hankala nähdä kokonaisia otteluita, mutta niitä tuli silloin tällöin Maikkarilta. Silloin sattumoisin tuli Vancouverin ja Buffalon välinen matsi, joka hyvin havainnollistaa sitä asennetta, mikä pitkään oli Buffalolle ominaista ja joka on ehkä hieman taas heräämässä henkiin Canucks vs Sabres - 1997/98 Season - #1 - YouTube Tuosta clipistä kun katsoo nuo kaikki 3 osaa näkee hyvin, että Buffalo ei todellakaan perseilyä katsonut vaan laittoi samantien sirkuksen pystyyn. Tässä taas klippiä noista viimeisistä "hyvistä vuosista" Buffalo vs Ottawa Brawl 2/22/07 - YouTube Kieltämättä kaiholla sitä katselee, kun menestyvä joukkue pelaa kovalla tunteella valmentajaa myöten eikä katsele todellakaan hetkeäkään sitä, jos tähtipelaajia kaltoinkohdellaan (tuossakin keltanokka Stafford, joka nyt ei mikään enforcer ole, ei epäröi hetkeäkään hanskojensa pudottamisessa). Vaikka Ruffin potkiminen oli oikea ratkaisu, pidän hänestä valmentajana todella paljon. Ehdottomasti haluan joukkueen taakse mielummin tunteella elävän persoonan kuin Babcockin tapaisen suolapatsaan (vaikka olisi kuinka suorastaan keksinyt jääkiekon), joka noissakin tilanteissa olisi vain myhäillyt tyytyväisenä ja peli olisi jatkunut normaaliin tapaan. Toki ymmärrän, että Detroit-fanit (poikkeuksia toki on) eivät näille seikoille kamalasti arvoa osaa antaa - tai muuten on heidän hankala nähdä olevan tyytyväisiä organisaationsa identiteettiin. Tätä taustaa vasten aika harva oikeasti ymmärtää sitä, kuinka iso symbolinen merkitys sillä Lucicin Millerin päälle ajelulla ja siihen kunnolla reagoimattomuudella oikeasti oli. Se oli omanlainen hätäsignaali ja se sai myös organisaatiossa muutoksia strategisella tasolla, kun haluttiin takaisin sitä vahvaa ja fyysistä identiteettiä.
Tämän pitkän avautumisen tarkoitus oli ehkä se itsellenikin tärkeä muistutus, että yleensä asioita kannattaa katsoa hieman isommassa perspektiivissä (tämä on myös syy, minkä vuoksi näiden listojen tekeminen on hankalaa, koska organisaatiot elävät jatkuvasti). On oikeasti vaikeata nähdä Buffalonkaan rebuildia huonona ratkaisuna, jos on pitänyt sitä pitkään hmv-sakkina, joka ei edes menesty kunnolla. Pegula ja Murray on monesti tähdentänyt sitä, heidän tavoitteenaan on kasata joukkue, jota vastaan on helvetin vittumaista pelata, ja joka ei anna mitään ilmaiseksi ja tarvittaessa halkoo pääkalloja - kuitenkaan menestyksestä tinkimättä. Tähän suuntaanhan joukkuetta on myös rebuildin aikana vahvasti rakennettu. Itseltäni ainakin tulee täysi mandaatti tällaiseen visioon perustuvaan rebuildiin, vaikka se tarkoittaisikin pelillistä rypemistä hetkellisesti.
Toivottavasti Buffalo nostaa päätään enemmän näillä listoilla kummassa tahansa kategoriassa - yleensä silloin tehdään jotain oikein.
Kuitenkin hieman huvitti allaolevat listaukset. Tämän voi toki tulkita jonkinlaiseksi loukkaantumiseksi, mutta todellisuudessa rebuild on mennyt silloin oikeastaan niin hyvin kuin mahdollista, jos seura ei kerkee saamaan sellaista sympaattisen häviäjän leimaa, mikä enemmän tai vähemmän on Floridalla, Islandersilla ja Edmontonillakin jo. Sellaista ei kyllä toivoisi. Anyway.
New York Islanders. Tavares, käsittämättömän hieno pelimies, arvostusta nosti vielä kun näki kuinka valmentaa Ryan Stromea. Okposo, GM:ien harharetket, menestymättömyys, viime kausi. Toivottavasti nousee pian.
Florida Panthers. Barkov, rottasade, 1996. Sympaattinen pikkujengi ilman kannattajien tukea.
Edmonton Oilers. Hienoja nuoria pelaajia, Ryan Smythin puumaila, menestymättömyys. Eakins tosin on perseestä.
St. Louis Blues. Upeasti ja kärsivällisesti kasattu jengi. Lännestä hyppään tähän bändivankkuriin tänä keväänä. Paljon hienoja pelaajia, kuten Oshie, Backes, Sobotka.
Calgary Flames. Uudempi joukkue tällä osastolla. Tykkään monesti huonoista jengeistä, Kipperin ja Iggyn joukkue ei napannut yhtään. Jännä nähdä mitä tästä tulee. Punakeltainen retropaita hienoin kaikista.
Colorado Avalanche. Nostalgia-arvo, hieno peliasu, nuori kiinnostava joukkue ja mahtava valmentaja.
Antipatiat pahimmasta lievempään:
Buffalo Sabres. Oli pitkään HMV, mutta viimeaikoina nostanut päätään tällä listalla. Kamala rosteri, kuvottava joukkueen rakennustyyli, ei edes Milleriä enää. Toivottavasti rebuild kusee, eivät saa McDavidia ja rämpivät pitkään.
Ehkä siis itse olen pientä ristiriitaa havaitsevani näissä. En nimittäin oikein osaa keksiä kunnon syitä sille, miten Calgaryn ja Buffalon rebuildit eroavat toisistaan - muuta kuin siten, että Buffalossa se on hoidettu huomattavasti paremmin toistaiseksi. Molemmathan aloittivat vanhan rungon hajoittamisen viime kaudella. Muutenkin on hieman erikoista arvostaa St.Louisin rakennustyyliä, koska juuri samaahan se Buffalokin on tekemässä. On myöskin erikoista arvostaa nuorta ja mielenkiintoista joukkuetta, sillä se on aina rebuildin osavaihe (kuten Coloradolla ja Edmontonilla).
Siinä toki olet valitettavan oikeassa, että Buffalo on ollut tuon viimeisen menestysrungon jälkeen aika hmv-sakki nyt useamman vuoden, jolla on ollut niin identiteetti kuin menestyskin hukassa. Noin muutenhan ennen sitä Buffaloa on ollut hankala sanoa hmv-sakiksi, jos NHL:ää on seurannut edes hiemankaan pidempään. Pikkupoikana itseni Buffalon leiriin 90-luvun loppupuolella ajoi muutamat huikeat persoonat ja vittumainen pelityyli ja joukkue. Hasek, Barnaby, May, Ray, Peca jne. Noihin aikoihin oli todella hankala nähdä kokonaisia otteluita, mutta niitä tuli silloin tällöin Maikkarilta. Silloin sattumoisin tuli Vancouverin ja Buffalon välinen matsi, joka hyvin havainnollistaa sitä asennetta, mikä pitkään oli Buffalolle ominaista ja joka on ehkä hieman taas heräämässä henkiin Canucks vs Sabres - 1997/98 Season - #1 - YouTube Tuosta clipistä kun katsoo nuo kaikki 3 osaa näkee hyvin, että Buffalo ei todellakaan perseilyä katsonut vaan laittoi samantien sirkuksen pystyyn. Tässä taas klippiä noista viimeisistä "hyvistä vuosista" Buffalo vs Ottawa Brawl 2/22/07 - YouTube Kieltämättä kaiholla sitä katselee, kun menestyvä joukkue pelaa kovalla tunteella valmentajaa myöten eikä katsele todellakaan hetkeäkään sitä, jos tähtipelaajia kaltoinkohdellaan (tuossakin keltanokka Stafford, joka nyt ei mikään enforcer ole, ei epäröi hetkeäkään hanskojensa pudottamisessa). Vaikka Ruffin potkiminen oli oikea ratkaisu, pidän hänestä valmentajana todella paljon. Ehdottomasti haluan joukkueen taakse mielummin tunteella elävän persoonan kuin Babcockin tapaisen suolapatsaan (vaikka olisi kuinka suorastaan keksinyt jääkiekon), joka noissakin tilanteissa olisi vain myhäillyt tyytyväisenä ja peli olisi jatkunut normaaliin tapaan. Toki ymmärrän, että Detroit-fanit (poikkeuksia toki on) eivät näille seikoille kamalasti arvoa osaa antaa - tai muuten on heidän hankala nähdä olevan tyytyväisiä organisaationsa identiteettiin. Tätä taustaa vasten aika harva oikeasti ymmärtää sitä, kuinka iso symbolinen merkitys sillä Lucicin Millerin päälle ajelulla ja siihen kunnolla reagoimattomuudella oikeasti oli. Se oli omanlainen hätäsignaali ja se sai myös organisaatiossa muutoksia strategisella tasolla, kun haluttiin takaisin sitä vahvaa ja fyysistä identiteettiä.
Tämän pitkän avautumisen tarkoitus oli ehkä se itsellenikin tärkeä muistutus, että yleensä asioita kannattaa katsoa hieman isommassa perspektiivissä (tämä on myös syy, minkä vuoksi näiden listojen tekeminen on hankalaa, koska organisaatiot elävät jatkuvasti). On oikeasti vaikeata nähdä Buffalonkaan rebuildia huonona ratkaisuna, jos on pitänyt sitä pitkään hmv-sakkina, joka ei edes menesty kunnolla. Pegula ja Murray on monesti tähdentänyt sitä, heidän tavoitteenaan on kasata joukkue, jota vastaan on helvetin vittumaista pelata, ja joka ei anna mitään ilmaiseksi ja tarvittaessa halkoo pääkalloja - kuitenkaan menestyksestä tinkimättä. Tähän suuntaanhan joukkuetta on myös rebuildin aikana vahvasti rakennettu. Itseltäni ainakin tulee täysi mandaatti tällaiseen visioon perustuvaan rebuildiin, vaikka se tarkoittaisikin pelillistä rypemistä hetkellisesti.