Asuipa kerran Eurolan kylän laidalla muuan Suomisen perhekunta. Itsepäistä ja tosikkomaista väkeä, mutta suht kunnollisia ja kovia tekemään työtä. Kitukasvuiset maansa he olivat saaneet muutaman isäntäpolven aikana pukkaamaan nätisti viljaa. Ja metsähommista oli jäänyt sen verran ylimääräistä käteen, että pihapiiriin oli ilmestynyt pientä kulkupeliä ja muutakin pikkunättiä varallisuuden merkkiä.
Suomisten kannalta hiukan huono juttu oli se, että tonttinaapurina heillä oli kylän suurin talo, Rysänperän kartano. Huonoa asiassa oli se, että kartanon isännät olivat olleet miespolvien ajan hankalaa sakkia; juoppoja, hulluja, juoppohulluja, riidanhaastajia ja sukurutsan takia muuten vaan outoja kieroonkatsojia. Rysänperäläisten luonnetta valaisee muuan esimerkki. Muutama sukupolvi sitten Rysänperän silloinen isäntä Joosef Rysänperä sekosi osuustoiminta-aatteseen, ja osti sokos-poonuksilla liekinheittimen. Sillä Joosef kärvensi muutaman naapurin talot ja viljamakasiinit karrelle, ja Suomistenkin pihapiiri kärsi tuntuvia vaurioita. Käräjilläkin käytiin, mutta siellä kävi kuten aina käy. Suomiset todettiin syyllisiksi, koska he olivat kuulemma aloittaneet koko riidan viskomalla käpyjä Rysänperän maitolavalle, ja liekinheittimellä riehunutta Joosefia Suomiset olivat vielä potkineet nilkoille, vaatien tätä lopettamaan. Suomiset joutuivat maksamaan tuntuvat sakot ja korvaamaan Rysänperän isännälle uudet pussihousut ja maitolaiturin kunnostuksen.
Tuosta pitäen Suomiset olivat koettaneet olla hissukseen rysänperäläisten kanssa, sillä näiden tiedettiin edelleenkin leikkivän juovuspäissään liekinheittimillä, joita tilalle oli hankittu koko ajan lisää. Pienenä yksityiskohtana todettakoon, että vanhan Suomis-isännän Taisto-poika kovasti ihaili rysänperäläisten roimaa liekinheittimillä mellastamista, mutta ihailu päättyi siihen kun Rysänperän uudet isännät polttivat hönöpäissään navettansa alta ja rahapussikin paloi samalla. Osuuskauppa ei antanut enää liekinheittimiin bensaa luotolla, joten rysänperäläisten harrastus jäi tauolle.
Ajan myötä Rysänperällä krapulakin hellitti, ja uudet isännät ryhtyivät myymään puutavaraa metsistä, ja tätä sorttia tilalla edelleen riitti. Bensaakin oli varaa vähitellen ostaa. Navettapalon yhteydessä Rysänperästä oli irtaantunut toistakymmentä torpparia, entistä tilallista, jotka juoppohulluna raivonnut Joosef Rysänperä oli aikanaan liittänyt omaan tilaansa. Eestilän, Lättisen ja Liivilän pientilalliset päättivät Rysänperästä irtauduttuaan ottaa jämäkän palovakuutuksen, jotta vaivalla uudelleen kasatut viljamakasiinit eivät jonakin ikävänä päivänä kärvähtäessään veisi tiloja puille paljaille ja pakkohuutokauppaan, josta Rysänperä saisi huutaa mannut halvalla itselleen. Onneksi Rysänperällä oltiin krapulaunilla kun vakuutusmyyjä kävi näitä vanhoja torppia läpi, muuten epäluuloiset rysänperäläiset olisivat liekittäneet kaupparatsunkin.
Oli se vakuutusmyyjä käynyt Suomistenkin postilaatikolla vissiin pari kertaa. Nuoret isännät olivat myyjän kanssa jutustelleet, mutta vanha väki oli komentanut pojat sisälle, ettei vaan Rysänperästä huomata että ollaan juttusilla. Illalla vanha emäntä antoi pojille pienesti selkään ja neuvoi näitä vakavana: -Ei rysänperäläisiä saa sellaisilla vakuutuksilla suututtaa. Riittää kun me myymme niille perunoita ja ne ostavat välillä kapallisen, herkiävät vielä ostamasta jos me sellaisia palovakuutuksia hankimme. Kaikkihan sen tietävät, että palovakuutuksia hankittaisiin liekinheittimien takia, ja siitä kartanolla suututtaisiin. Eikä ostettaisi enää perunoita, eikä morjestettaisi. Palovaroittimetkin minä määräsin poistettavaksi, että oltaisiin hyvissä väleissä, ja kun marttakerhossakin niin sovittiin.
Eikä Suomiselle sitten hankittu palovakuutusta. Nyttemmin vakuutuskauppias ei ole enää uskaltanut kierrellä kylillä, kun huhutaan Rysänperässä taas keitettävän viinaa varastoon. Välillä sieltä on kuulunutkin jotain juoponmöykkää, ja öiseen aikaan on näkynyt loimotuksia. Taas oli Suomisilla muistutettu perunakauppojen tärkeydestä, ja sanottu että nyt on ihan väärä aika puhua mistään vakuutuksista. Ja sitä paitsi ukki-Suomisen tekohammaslasi pitää vaihtaa uudempaan, että on tässä muutakin kustannettavaa kuin kaiken maailman riistofirmojen vakuutuksiin rahaa haaskata.