Kasvoton vallankumous
Ennen kuin aloitat tämän pitkähkön tekstin lukemisen, toivon, että pidät mielessä, että yritän tarkastella nykyistä kriisiä lännen ja idän näkökulmasta. Objektiivisuuteen en todennäköisesti yllä, mutta tehdään heti selväksi oma "puoleni" tästä asiasta, niin ei jää epäselvää. Olen ensisijaisesti Ukrainan kansalaisten ja heidän nykyisen ja tulevan hyvinvointinsa puolella.
Toivoisin myös, että näkemystäni asiasta haastetaan avoimesti (Vlad? Toivoton? erku? Mustat Kortit?), sillä en todellakaan oleta tietäväni kaikkia yksityiskohtia ja Ukrainan historian nyanssit eivät ole itselleni täysin selvillä.
Sitten itse asiaan.
Kaikki se info mitä olen lukenut täältä ja muualta aiheesta viittaa hyvin pitkälle siihen, että itä-länsi asetelma kärjistyy, oli loppuratkaisu millainen hyvänsä.
Putinin touhuja tarkastellessa on hyvä muistaa myös Putinin oma asema Venäjällä, eikä vain katsoa kapeakatseisesti Venäjän ulkopolitiikkaa. Venäjää ei kykene johtamaan sellainen johtaja joka ei ole vahva ja esiinny sellaisena. Tästä asiasta lienemme kaikki yksimielisiä.
Diplomaattinen nysvä poliitikko, ei lähivuosina varmasti pääse Venäjällä sellaiseen asemaan, että olisi edes teoriassa mahdollista haastaa Putinin kaltaiset lihasten pullistelijat. Tästä pitänee Venäjän kansa ja kansalaisten patriotismi huolen.
Putin kaikella todennäköisyydellä olisi alunperinkin toivonut Ukrainan vaalien jälkeisen ajan menneen paremmin kuin mitä se nyt on mennyt. Janukovitsin ja Putinin välit eivät varmasti tässä kohtaa todellisuudessa ole kovin lämpimät, sillä Janukovits on kussut Ukrainan asiat siihen malliin, että kansannousu tapahtui ja ote Ukrainasta on lipsumassa äiti Venäjän sormista.
Vain piintyneimmät salaliittoteoreetikot voivat todellisuudessa väittää, että tätä on suunniteltu jo vaalien ja Janukovitsin voiton ajoista.
Putinilla ei kuitenkaan mielestäni ole todellista vaihtoehtoa vetää tukeaan pois Janukovitsilta vaikka haluaisi, sillä tilanne on edennyt jo liian pitkälle ja se on auttamatta myöhäistä tehdä menettämättä kasvojaan.
Putinin vaihtoehdot toki ovat vetää joukot pois Krimistä ja neuvotella lännen kanssa, mutta niin kauan kuin Ukrainan nykyhallinto tekee poliittisia päätöksiä maan tulevaisuuden kannalta Putinillakaan ei ole vaihtoehtoja.
Jos Ukrainan nykyhallinto pääsee päättämään asioista ilman Venäjän painostusta, on tie auttamatta Venäläisvastainen.
Tästä päästäänkin siihen todelliseen ongelmakohtaan joka on Ukrainan nykyhallinnon hanakkuus tehdä sopimuksia ja diplomaattisia eleitä EU:n ja mahdollisesti jopa NATO:n suuntaan.
Ukrainan hallintoon on mahdotonta Venäläisten luottaa ja sen takia he eivät sitä suostu edes tunnustamaan. Asia voisi olla mielestäni eri, jos Ukrainan hallinto olisi kyennyt säilyttämään neutraalimman kannan ulkopoliittisiin asioihin, eikä "ensitöikseen" ruvennut käymään neuvotteluja alustavista kauppasopimuksista ja muusta sellaisesta EU:n kanssa. Ukrainan oma hallinto on vahingoittanut Venäjä suhteita todella lyhyellä ajalla radikaalisti.
Asiaan voisi suhtautua eri tavalla, jos kyseessä ei olisi väliaikaishallinto.
Pidän erittäin suurena ja vakavana ongelmana sitä, että Euromaidanin vallankumoukselle ei ole kasvoja. Tämä on yksi syy mielestäni eskaloituneeseen tilanteeseen. Euromaidanin tarkoitus perät ovat hyvät ja äärioikeistolaisten ainesten mukana olo ei ollut vältettävissä. Ongelma kuitenkin on se, ettei tarkoitusperät vastaa todellisuutta. Janukovits haluttiin pois vallasta, mutten ole mistään lukenut, mitä tahdotaan tehdä sen jälkeen, siis ennen vaalien uudelleen järjestämistä.
On käsittämätöntä hutilointia saada aikaan kasvoton vallankumous joka johtaa siihen, että samat poliitikot pyörittää samoja papereita, mutta vain 0.1% vallankahvassa olevista ihmisistä vaihtuu. Uutta väliaikaishallintoa ei perustettu, vaan pistettiin vanha oppositio ja hallitus samaan kasaan ja vedettiin pitkää tikkua siitä, kuka päättää ja mistä.
Jos Tymoshenkon korruptoituneisuus käy ilmi, osa kansasta menettää entistä enemmän uskoaan toimivan hallinnon perustamiseen.
Krimin tilanne on todella sekava, mutta en ihmettele Venäjän toimia Venäjän näkökulmasta katsottunu ollenkaan. Toisaalta voidaan myös miettiä sitä, että (laivastotukikohdasta huolimatta) oikeista tulitaisteluista ollaan toistaiseksi vältytty. Valtaus on sujunut todella rauhallisissa merkeissä siihen mitä se olisi voinut olla tähän mennessä.
Tämä herättää suuren kysymyksen, että miksi ?
Jos Ukrainan asevoimat ovat jo ilmoittaneet olevansa valmis astumaan Venäjän varpaille, jos he astuvat heidän varpailleen, niin miksi mitään ei ole tapahtunut ? Miksi edes osa kansasta ei ole vastustanut miehittäjää Krimissä?
Toisinsanoen, mitä siellä oikeasti tapahtuu?
Länsi teki suuren virheen siinä, että kutsuu Krimin vaaleja laittomiksi.
Nyt sinne on mahdotonta saada vaalitarkkailijoita tai mitään sinnepäin viittaavaakaan. Krimin vaaleja olisi ehdottomasti pitänyt kritisoida tässä vaiheessa vallankumousta, mutta tälläinen pelleily, että ei me leikitä tätä leikkiä ei käy päinsä. EUlla pitäisi ehdottomasti olla näppinsä pelissä tässä sopassa, eikä näytellä nurkan takaa keskisormea.
Ja jotta ei tule väärinymmärryksiä, tuomitsen Venäläiset sotilaalliset toimet tässä vaiheessa erittäin jyrkäksi ylilyönniksi.
Kysymys kuitenkin on siitä demokraattisesta lähtökohdasta, että jos Krimin niemimaan asukkaat tahtovat liittyä venäjään tai tahtovat todellisen autonomian, niin onko oikein tätä estää ?
Jos on, niin kenellä tuo oikeus on ja mistä syystä ?
Tämä siis ehdottomasti siltä pohjalta, että vaalit toteutuisivat oikeasti ilman vilppiä.
Valitettavasti kukaan ei myöskään usko, että Venäjä olisi liikkeellä aidosta "rauhanturva aikeissa". Toisaalta, länsi ei ikinä tule antamaan Venäläisille mahdollisuutta todistaa myöskään sitä.
Haluan sanoa, että kaikki mitä tapahtuu, ei ole pelkästään venäläisten syytä, vaan kyse on enemmänkin vastareaktioiden vastareaktioista.
Lännen toiminta asioiden suhteen on ollut vähintäänkin arveluttavaa ja samalla räikeää omien etujen ajamista. Keinot ovat erilaiset kuin Venäjällä, mutta kenelläkään poliittisella taholla ei tässä sopassa ole puhtaita jauhoja pussissa.
Mielestäni diplomaattiseen ratkaisuun olisi pitänyt pyrkiä aikaisemmin ja Venäjän kanssa yrittää sopia hiljaisia linjoja pitkin väliaikaisen hallinnon perustamisesta Ukrainaan joka ylläpitää ainoastaan valtion välttämättömien elimien toimintaa. Tai ainakin sellaisen tahon, joka katsoo, ettei Ukrainaa revitä sisäpoliittisesti kahtia. Uusien laillisten vaalien järjestäminen olisi pitänyt kyetä aloittamaan mahdollisimman pian.
En ole niin naivi, että uskoisin tuon toteutuneen, mutta yritys siitä, että länsi kuuntelee myös Venäjää asiassa ja ottaa heidän intressit huomioon, olisi saattanut stabiloida tilanteen.
Haluan vielä loppuun sanoa, etten ole "venäläismielinen" vaikka ylläolevasta tekstistä sisälukutaidoton voi moisen käsityksen saadakkin, vaan tämän tekstin pyrkimys on analysoida ja tutkia asiaa myös heidän kannaltaan. Kuten tekstin alussa mainitsin, olen ehdottomasti Ukrainassa asuvien puolella, katsomatta kieleen tai etnisiin lähtökohtiin. Olot siellä ovat Janukovitsin aikakaudella olleet sen verran hurjaa luettavaa, että välillä teki oikeasti pahaa ihmisten puolesta.
Suomen kannalta ja NATO jäsenyydestä kirjoitan myöhemmin lisää.
