NHL Fantasy Draft 2014 - Kokoonpanoketju

Ykköskentän kapellimestarina ja koko joukkueen suunnannäyttäjänä sekä kapteenina toimii Jonathan Toews, josta tuskin tarvitsee sen enempää jauhaa. NHL:n top 5 -sentteri (ehkä jopa top 3) ja johdattanut tällä vuosikymmenellä Chicagon kaksi kertaa Stanley Cupin voittoon. Rick Nash on NHL:n paras voimahyökkääjä ja erittäin kova maalintekijä. Sentteristä ei tule ainakaan jäämään tehot kiinni. Tähtikaksikon kolmantena lenkkinä toimii Dustin Penner, joka pelaa loistavaa kautta NHL:n kärkijoukkue Anaheimin ykkösketjussa Getzlafin ja Perryn kanssa.

Kakkosketjun keskellä loistava kahden suunnan hyökkääjä Frans Nielsen, jota pidän ehdottomasti Valtteri Filppulan tasoisena pelimiehenä. Laidassa Martin Erat rakentaa peliä, ja kykenee ehdottomasti nousemaan hyvälle tasolle, vaikka Washingtonissa ei olekaan yltänyt 60 pisteen mieheksi. Heatley on parhaat päivänsä jo nähnyt, mutta ehdottoman kova maalintekijä yhä, ja kykenee kiskaisemaan sen +20 kaappia noiden kavereiden vierellä.

Kolmosketjun keskellä on David Desharnais, joka on pieni mutta sisukas pelaaja. Saavuttanut NHL:ssä 60 pisteen rajapyykin, ja on ehdottomasti kakkosketjutasoa. Jason Chimera on se, joka tekee sitä likaista työtä ja vaikka syö kiekon. Chimera on kuitenkin oppinut nykyään myös tekemään pisteitä, ja kasassa onkin jo se 30 pistettä tältä kaudelta (kuten myös Desharnaisilla). David Jones on ylipalkattu, mutta todella hyvä pelaaja kolmoseen. Iskenyt hyviä maalimääriä viime kausina, mutta loukkaantumiset ovat hidastaneet kehitystä.

Nelosen vasemmassa laidassa on David Booth. Siinä on pelaaja, jolla olisi potentiaalia jopa ykkösketjuun asti, mutta tämä kausi on sujunut nihkeämmin. Kukaan tuskin on kuitenkaan unohtanut sitä, kuinka Booth ja Weiss kantoivat kahdestaan Floridan rupusakkia tovi sitten. Keskellä NHL:n paras nelosketjun sentteri Paul Gaustad, ja oikeassa laidassa räiskyvä ja energinen Derek Dorsett, joka herättää väkisinkin muun joukkueen. Gaustad ja Dorsett hoitavat myös vastustajan muistutukset, jos vaikka Toewsia otetaan liian kovaa.

Puolustuksesta puuttuu ehkä se NHL:n top 5 -puolustaja, mutta Ryan McDonagh on tätä nykyä NHL:n parhaita kahden suunnan pakkeja, ja Rangersin ehdoton ykköspuolustaja. Josh Gorges tukee häntä hyvin puolustuspään osaamisellaan.

Kakkosparissa Sveitsin kaikkien aikojen paras puolustaja Mark Streit, tuo kiekollinen virtuoosi joka lähes ongelmitta saa sen +40 pistettä kaudessa kasaan. Adam McQuaid on iso ja ruma pakki, joka siivoaa maalinedustaa. Ja on siivonnutkin hyvin viime vuosina, sillä hänen plusmiinustilastonsa on tämän vuosikymmenen osalta viiden parhaan joukossa kun vertaillaan puolustajia.

Kolmosparissa vuorenvarma ja luotettava Jay Harrison, joka tietää rajoitteensa ja on erinomainen puolustava pakki. Hänestä täytyy kuitenkin myös sanoa, että Harrisonista löytyy maalintekopotentiaalia hyvän laukauksen ansiosta. Stephane Robidas on taistelun ruumillistuma, ja erinomainen liideri joukkueessa. Hän on valmis syömään kiekon ja tekemään mitä vain voittaakseen. Kantanut Starsin puolustusta viime vuosina.

Maalivahtina on Pekka Rinne, jonka tuntevat kaikki. Häntä pidetään yhtenä NHL:n parhaimmista, kenties jopa parhaana maalivahtina. Hän ja Shea Weber (+Suter) ovat kantaneet Nashvillen rupusakkia jatkuvasti playoffeihin viime vuosina. Loukkaantuminen on kuitenkin hieman hiljentänyt keskustelua hänen ympärillään. Kakkosmaalivahtina luotettava J.S. Giguere, joka todellakin on eliittiä roolissaan, ja tietää miten Stanley Cup raahataan kotiin (teki sen Ducksin ykkösvahtina).

Joukkuuesta löytyy KAIKKEA. No okei, alle 23-vuotiaita ei taida löytyä, mutta se kertoo vain siitä, että jokainen on tasonsa NHL:ssä todistanut jo useampana vuotena. Mutta YV-osaamista, AV-osaamista, johtajuutta, taitoa, likaisen työn raatajia. Kaikkea.

Maalivahtiosasto ei paljon selittelyjä vaadi. Kaksi huippukassaria ja pelivuosia molemmilla paljon edessä. Raanta komppaa ja pelaa välillä. Fleury voi viedä vaikka loppuun saakka.

Puolustukseen ei saatu niitä kovimpia kaloja draftissa hommattua, mutta erikoisia persoonia, nuoruutta ja voimaa mukavasti tuli. Kovasti oli tarkoitus luoda kölli-kiekollinen -parivaljakkoja, jos tiedät mitä tarkoitan. Ihan käyttistä oleva puolustus silti sanoisin.

Hyökkäys ja sen kasaaminen on fantasioinnin herkkupaloja. Voi miten näitä voisikin pyöritellä, mutta tälläiseen ratkaisuun päädyttiin. Jokinen-Jokinen on jollaintavalla kiehtova kaksikko, eikä tuo ykkösenkään RNH-Kane jätä kylmäksi.

Sasha oli pakko napata. OJ:n manttelinperijänä Sashalle tulisi tässä joukkueessa chanssi oikeasti voittaa pelejä. Kolmoskenttään tulee myös laidoille pari länsinaapuria heiluttelemaan vastustajaa käsilaukulla.

Neloseen haettu partaa, ilkeyttä ja oveluutta. Thorntonin maali Floridaa vastaan viime viikolta kertoo paljon siitä, mitä tältä neloselta kuitenkin odotettaisiin Shawn Thornton scores a nice goal vs Florida 1/28/14 (linkki Youtubeen)

Olen tyytyväinen joukkueeseeni ja varauksiini - selityksiä ei pitäisi tehdä, ellei ole omasta mielestään varannut huonosti. Uskoisin kuitenkin, että moni tykkäisi silti lukea joukkueen koonnin filosofiaa, joten sepustan tähän jotain.

Maalivahdit:
Kaksi venäläistä maalivahtia, back-uppina kokenut ja luotettava Nabokov ja ykkösenä Ralphin hehkuttama Vezina-Varlamov. Maalivahteihin on tällä kertaa panostettu, koska kaksi aiempaa draftia käytännössä kusivat tähän osastoon. Varlamov kannattelee Avalanchea ja on tärkeä jamppa myös Sharksin veräjällä.

Puolustajat:
Loogisesti haettu pakkiparit tyyliin right-left. Joukkueen kapteeni ja liideri Zdeno Chára saa vierelleen Sharksissa pelaavan Justin Braunin, joka kellottaa siinä oikeassa Sharksissa reilusti yli 20 minuutin peliaikaa luutien peruspakkina johon voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Kakkosparissa Montréalista toisilleen tutut Díaz ja Markov, eli kemiaa haettu tässä. Barrie ja DeKeyser sopivat ominaisuuksiltaan loistavasti pakkipariksi. Oikeastaan kaikki pakit ovat all-aroundeja profiililtaan ja itse asiassa helvetin hyviäkin siinä mistä heille maksetaan.

Hyökkääjät:
Ykkösketjua sentteröi Stamkos, joka saa vierelleen namuttelijaksi playmaker-Oshien ja maanmainion Martin Havlátin. Jälkimmäisin on ollut loukkaantuneena, mutta väitän, että lähes jokaisessa joukkueessa on vähintään yksi tuomoruutu, darrenhelm, samisalo tai sidneycrosby joista voi väkisin vääntää tällä tavoin heikkouksia. Tämä on fantasy draft, joten sivuutetaan tämä aspekti. Havlát on helvetin hyvä varsinkin Stamkosin vierelle päästessään.
Kakkosessa maaleja latoo härkämäinen Pacioretty ja toiseen laitaan haettu myös Montréal-kemiaa varakapteeni Giontan muodossa, jolta löytyy johtajuutta - onhan hän oikean Canadiensin kapteeni. Sentterinä luotettava kahden suunnan Colin Wilson. Kolmosessa kiekollista taitoa ja myös kahden suunnan peliä, roolitukset mietitty tässäkin tarkoin. Zuccarello on pieni kaveri, mutta liki kaksimetrinen Bjugstad ja ylös alas töitä paiskiva Stempniak ovat hänelle erinomaiset ketjukaverit. Nelosessa hanskat tippuvat tarvittaessa Desjardinsilta ja Rousselilta - mikä parasta, näissä pelimiehissä on nyrkkeilyn lisäksi ajateltu myös sitä, että näillä miehillä, erityisesti Rousselilla, on jotain annettavaa myös kiekolliseen peliin! Ylivoimaan maskiin tai alivoimalle blokkaamaan, you name it. Sentterinä varakapteeni Brooks Laich, joka varmasti kelpaisi monelle GM:lle, onhan hän täydellinen pelaaja omassa roolissaan.

Hyökkäys voittaa ehkä runkosarjan, mutta paras puolustus + parhaalla maalivahti kaksikkolla voitetaan mestaruus.

Milan Lucic - Claude Giroux - Kris Versteeg
- Ykköskenttä jossa maaginen Giroux (jonka muuten varasin ensimmäisenä, täysin tiedostaen mm. Ovechkinin olevan vapaana) hoitaa pelinteon. Milan Lucic on maailman tämän hetken paras puhdas voimalaituri joka raastaa maalin edessä ja hoitaa myös hanskaushommat. Lucic osaa myös pistää kiakkoo reppuun kiitettävällä tahdilla. Kris Versteeg on tämän kauden alisuorittamisestaan huolimatta parhaillaan todella hyvä snaipperi ja Giroux:n tarjoiluista on mukava laittaa verkot tötterölle.

Brad Marchand - Sean Couturier - Reilly Smith
- Tässä vaiheessa tuli mieleeni, että niinköhän nyt tulee varattua koko Boston Bruins, mutta ei nyt sentään. Huikeilla pelitaidoilla varustettu rotta Marchand ja tämän kauden ehkä suurin komeetta Smith ovat pelanneet tällä kaudella samassa ketjussa Bruinseissa Bergeronin sentteröimänä. Tässä ketjussa Couturier on köyhän miehen Bergeron, mutta jos joku pitää saada Bergeronin korvaajaksi niin siihen harva sopii Couturieriä paremmin. Couturier on nuorempi ja isompi versio Bergeronista ja eikös se tarkoita että täten myös parempi. Alivoimalla kaksikko Couturier-Marchand on todella vaarallinen myös maalinteon merkeissä.

Jonathan Huberdeau - Sean Monahan - Mark Arcobello
- Nuorisokenttä jossa Huberdeau (viime kauden Calder-voittaja) ja tulokas-Monahan (huom. 15 maalia Calgary Flamesissa!) ovat niitä nuoria ja Arcobello (huom. tuleva Martin St. Louis) hieman vanhempana latebloomerina nostamassa keski-ikää sentään yli 20 vuoden. Taidon määrä tässä ketjussa on aivan järjetön. Monahan on nuoresta iästään huolimatta loistava kahden suunnan sentteri joka tekee maaleja, Huberdeau osaa tehdä maaleja ja rakentaa ja Arcobello on loistava pelinrakentaja.

Zac Rinaldo - Casey Cizikas - Adam Hall
- Tässä nelosessa on puolustusosaaminen kohdillaan. Cizikas ja Hall ovat loistavia puolustuspäässä ja Rinaldo hoitaa energiapelaamisen.

Roman Josi - Drew Doughty
- Yksi NHL:n parhaista all-around pakeista Drew Doughty saa vierelleen Ryan Suterin täysin kivuttomasti Shea Weberin vierellä korvanneen Roman Josin. Tämä pari on loistava molemmissa päissä kenttää.

Luca Sbisa - David Savard
- Kaksi todella taitavaa luistelijaa joilla on potentiaalia huomattavasti tähän mennessä nähtyä parempaan. Sbisa on ollut jo monta kautta lähellä todellista läpimurtoa myös pisteiden valossa. Savard tuo kovalla laukauksellaan ja rightin kätisyydellään vaihtoehdon kakkosylivoimaan.

Anton Volchenkov - Jared Cowen
- Volchenkov blokkaa ja taklaa sekä tappaa alivoimia. Isokokoinen Cowen on dominoinut junioreissa ja jonkin verran jopa NHL:ssä fyysisyydellään ja osaa myös pelata kiekkoa. Loistava shut-down pari.

Jontahan Bernier
- Joukkueen ykkösvahti. Herätteli lupauksia Los Angelesissa ja on puhjennut nyt kukkaan ollen Maple Leafsin ehdoton ykkösvahti tällä kaudella.

Jacob Markström
- Melkein kaksimetrinen Markström torjuu alustavasti sen mikä Bernieriltä jää. Lahjakkuus sekä fyysisesti että taidollisesti on kaikkien tiedossa. Puolustuksen ollessa huomattavasti parempi kuin Floridassa, läpilyönti eliittivahtien joukkoon ja varsinkin haastamaan tosissaan Bernierin ykkösvahdin paikasta on vain ajan kysymys.

Wild lähtee kauteen hyvin tasapainoisella joukkueella, josta löytyy kokemusta ja nuoruuden intoa. Wild pyrkii olemaan vahvasti roolitettu joukkue, jossa yksilöt täydentävät toisiaan ja puhaltavat yhteen hiileen. Puretaanpa seuraavaksi hieman ketjukoostumuksia:

1. Raymond-Tavares-Okposo

Selkeä ykkösketju. Tavares toimii joukkueen henkisenä ja pelillisenä liiderinä. Rinnalleen hän saa tutun tutkaparin, Kyle Okposon, joka on ottanut isoja kehitysaskeleita pelissään. Vasemmassa laidassa polkukone Mason Raymond tarjoaa Tavaresille syöttöpaikkoja ja laittaa kiekkoa häkkiin kovalla prosentilla.

2. Umberger-Bonino-Johnson

Tämä ketju soittaa kakkosviulua. Ketju, joka jossain muussa organisaatiossa vetäisi pääroolia. Bonino ja Johnson ovat kiekollisen pelin aivot, Umberger tuo kokoa, kokemusta ja maalintekopotentiaalia ketjuun. R.J. on se, joka lapioi irtokiekot reppuun maalinedustalta, vaikka joku mikkihiiri olisi reppuselässä. Lisäksi aloitustilanteissa ketjusta löytyy kaksi sentteriä.

3. Winnik-Cullen-Moss

Tältä ketjulta odotetaan hyvää kahden suunnan peliä. Cullen on joukkueen ikänestori ja hyvä aloittaja, lisäksi pisteidentekopotentiaalia löytyy. Moss ja Winnik tekevät töitä ja fyysinen potentiaali herroilla on iso.

4. Bollig-Hendricks-Smith

Tämä ketju pystyy niin nyrkkihippoihin, kuin pelin painamiseen vastustajan päätyyn. Bollig on "oppinut" pelaamaan jääkiekkoa ja saa toiselle laidalle 'tutkaparinsa' ja yhden NHL:n tehokkaimmista nelosketjun hyökkääjistä, Ben Smithin. Hendricksin erikoisosaamisena ovat aloitukset, rankkarit ja nyrkkienheiluttelut, mutta osaa hän myös jääkiekkoa pelata. NHL:ssa hänen pistepotentiaalinsa ei ole vielä realisoitunut.

Aloittava pakkipari
MacDonald-Shattenkirk
Shattenkirk on puolustuksen kiekollinen liideri, ja pääsee pelaamaan ansaitusti enemmään minuutteja, kuin Bluesissa. MacDonald on tottunut pelaamaan isoja minuutteja ja tukee hyvin Shattenkirkiä.

Seuraava pakkipari
Brodie-Myers
Tyler Myers on iso, hyvä luistelija, hyvä kiekollisena, mutta tehopisteet ovat edelleen kateissa. Pari kautta Calderin jälkeen olivat vaikeita, mutta Myers on osoittanut, ettei tulokaskausi ollut mikään suonenveto. Tässä joukkueessa hänellä on mahdollisuus nousta jopa tulokaskauttaan kovemmalle tasolle, Norris-tasolle. Hänen ei tarvitse olla joukkueen ykköshevonen, ja luultavasti tämä hieman tervehdyttää asennetta. Brodie on lupaava nuori pakki, joka on pelannut isoja minuutteja. Jos tämä yhdistelmä ei toimi, voidaan MacDonald ja Brodie vaihtaa päikseen. Lähtökohtaisesti nämä kaksi paria ovat hyvin tasaiset.

Shutdown-pari
Benn-Fayne

Fayne on kokenut ja isokokoinen luuta, joka hoitaa tonttinsa moitteetta. Jordie Benn on vielä nuorehko ja jo nyt luotettava omassa päässä, tästä osoituksena +11 entisen työnantajansa Starsin, anteeksi nyt vain, sysipaskassa puolustuksessa.

Carey Price
Hockey is Canada's game. Kanadan ylivoimainen ykkösori maalinsuulla. Joidenkin mielestä jopa NHL:n paras maalivahti, ainakin jos olisi aiemmin pelannut jossain toisessa joukkueessa(köh, Bruins, köh). Isoin tekijä nikkareiden tulevassa olympiakullassa. Ei varmaan tarvitse muuta sanoa miehestä. Eddie Läck tuuraa laadukkaasti silloin tällöin(jos Yeo päästää Läckin maaliin liian usein niin monoa tulee).

Joukkueesta löytyy osaamista joka lähtöön. Wild tulee olemaan vaarallinen ylivoimalla, tunnollinen alivoimalla, ilkeä malinedustoilla ja 'tylsä' keskialueella. Pakit tukevat hyvin hyökkäyksiä, ja hyökkääjät pelaavat tiukasti omassa päässä.

Pakkeja peluuttava Matikaisen Petu panee äijät syömään kiekkoa, ja Valtosen Tomek hoitaa hyökkääjien peluutuksen, jos tulee turpaan niin Mossi jää ja turpaan tulee.

Pelitavasta on vähän riskaabelia puhua tässä kohtaa, mutta tietyssä määrin Wild tulee pelaamaan kiekkokontrollilätkää. Kolmos-ja nelosketjut tulevat olemaan ehkä enemmän ajokoiratyylisiä, mutta kärkimiesten tyyli huomioon ottaen dump & chase olisi melkoisen älyvapaata hommaa. Eli jos Yeo ei osaa uudistua, niin luvassa on haluttu muutos.

Ai niin, OSTA!!!

Edit. Koska Wild-organisaatio on ajan hermoilla, eikä halua antaa kilpailijoilleen tasoitusta missään tilastoinneissa, niin Wildin tämän kauden maalimäärä olisi 'tällä kaudella' 238 maalia, eli 2,9 maalia per peli. Maalivahtien GAA huomioon ottaen maaliero on reippaasti posin puolella(n.45 maalia)

Halvaksikin joukkue tulee, sillä cap hittiin menee vain 47,562,500 taalaa. GM on selvästi pisnesmies viimeisen päälle

Washingtonin omistaja on päättänyt erottaa GM:nsä ja suurimmat tähtensä! Ensi kauteen he lähtevät nuorella ja nälkäisellä joukkueella.

Ykkösketjusta löytyy jopa liigan parhaalla rannelaukauksella varustettu Phil Kessel. Kessel on tehnyt viimeiseen kahteentoista peliin 23 pistettä, joten hän on huimassa iskussa. Häntä ruokkimaan draftattiin läpimurron tehnyt Ryan Johansen. Johansen on isokokoinen ja taitava käsistään. Tulos on taattu, kun Kessel pistää passeista sisään! Ketjun täydentää Ondřej Palát. Kokemusta ei ehkä kavereilla ole, mutta potentiaalia... on!

Kakkosketjusta löytyy tällä kaudella maalijyvän löytänyt Alexander Steen, joka oli ennen loukkaantumistaan maalipörssin kärkisijoilla. Cam Atkinson tulee pörräämään oikealle laidalle, hänen asenteensa on kunnossa. Hanzal huolehtii maalineduspelaamisesta. Tämä ketju voi maalien tekemisen yhteydessä myös pimentää vastustajan kärkiketjun.

Kolmosketjusta muodostui melko hyökkäävä ketju. Nathan Gerbe on väläytellyt kykyjään tällä kaudella, minimipalkalla. Myös Santorelli oli tekemässä läpimurtoaan ennen loukkaantumistaan. Backlund on pelannut 3 kahden pisteen peliä peräkkäin viime peleissä. Tämä ketju pelaa suojatut minuutit, tulosta tulee.

Nelosketju koostuu hyvistä AV-pelaajista. Maalintekopotentiaali on alhainen, mutta täytyy jonkun alivoimastakin huolehtia.

Pakkiparit yritin tehdä niin, että toinen pakki täydentäisi toista. Mielestäni tein sen onnistuneesti. Myös pakistosta löytyy nuoruutta (Rielly).

Maalivahteina on loistavaa kautta pelaava Ben Bishop sekä hyväksi kakkosmaalivahdiksi tällä kaudella muotoutunut Cam Talbot. Ei pitäisi jäädä heistä kiinni.

Hauska fakta on se, että palkkakattoon on tilaa n. 20 miljoonaa dollaria. Toinen hauska fakta on se, että Gerben, Santorellin ja Palatin tehopisteet ovat top-5 NHL:n arvokkaimpien pisteiden joukossa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Horton-Spezza-Callahan
Ykkönen ei toki ole draftin kärkipäätä, mutta hyvä kuitenkin. Captain Cally tekee tilaa ja rouhii, voimahyökkääjä Horton puolestaan iskee maalit Spezzan jakelusta.
Whitney-Backes-Stewart
Winnipegiin roudattu parivaljakko Backes-Stewart omaa kemiaa St.Louisin ajoilta, molemmat ovat vahvoja tahtopelaajia varustettuna käden taidoilla. Wizardin tietokone raksuttaa näille kavereille mukavat lukemat maalisarakkeisiin.
Chiasson-Sutter-Cleary
Oivallinen kahden suunnan sentteri Sutter saa laidoilleen nuoren ja nälkäisen läpimurtokauttaan vetävän Chiassonin, sekä kokeneen Danny Clearyn. Tämä ketju on omiaan joukkueen ylhäältä kovaa karvaavaan pelitapaan.
Zucker-Fiddler-Joensuu
Fiddler pimentää vastustajat nollille Joensuun ja Zuckerin ajaessa ukkoa seinälle. Energinen koostumus ja ei tarvi hikoilla soiko omissa, kun nelosen heittää kentälle. Ei soi.

Klein-Weber
Kantrikaupungista tuttu pakkipari. Weber on Weber ja Klein toimii vahvana shutdown-pakkina ohessa.
Gudbranson-Timonen
Timosen Kimppa lienee paras seniori koulimaan jo tasonsa todistaneesta nuoresta Gudbransonista Norris-ehdokkaan.
Orlov-Engelland
Orlov on hyvillä käsillä ja liikkeellä varustettu nuori puolustaja, joka ei ole paniikissa omassa päädyssäkään. Engelland vierellä hoitaa peruspakin duunin ja sivussa menee komeasti välttämättömät hanskaustalkootkin.

Reimer-Jones
Jets ei lähde kauteen rohkeasti isopalkkaisen veteraanin voimin, vaan luottaa nuoreen ja potentiaaliseen tandemiin. Reimer on pätevä häkkäri, mutta odotuksissa on Jonesin nousu tähtitaivaalle ja ykkösveskarin rooliin. Tai johan se on tapahtunut. Tämän kauden osaltahan Jonesin näytöt olisivat sementoineet jannulle jo 25:ssä joukkueessa ykkösen aseman, losissa nyt sattuu olemaan Quick edessä.

Yleisesti
Jetsissä ei juuri nähdä tähtiloistoa, vaan se on tasaisesti rakennettu kokonaisuus. Joukkueen tavoite on luoda "Tamimainen 60 minuutin paine" vastustajan päätyyn kovalla karvauksella kaikin neljän ketjun voimin. Viimeistelyvoimaa löytyy riittävästi ja se ei ole yhden tai kahdenkaan hevosen varassa. Puolustus on draftin kärkipäätä (ellei jopa paras) ja saa vielä lisäksi vahvaa tukea tunnolliselta hyökkäykseltä.

Maalivahdit ei toki paperilla kiitosta kerää, mutta on sitä moni muukin melko keskiverto häkkäri nostellut pyttyä. Tuon puolustuksen takana maalivahdin on ainakin helppo pelata.

Pari hauskaa tilastoa ;

Joukkueen caphit ; 61,798,810 miljoonaa (tilaa capissa 2,5)

Projisoituna pelaajien kuluvaan kauteen (vaikka esim Hortonin & Joensuun tuotantoon lienee vaikuttaneen pitkät loukkaantumiset) Jets tekisi kaudessa n. 240 maalia, eli n. 2,9 per peli. Se olisi viimeisen pelatun täyden kauden (2011-12) tilastoissa ollut NHL:n seitsemänneksi eniten tehtyjä maaleja. Ei paha, kun joukkueen suurin vahvuus on puolustus.

1. Anze Kopitar
2. Taylor Hall
4. Derek Stepan
4. (from MIN, from NYR) Craig Anderson
5. (from MIN) Brent Burns
5. Alexander Edler
6. Daniel Alfredsson
7. Paul Martin
9. Dmitri Kulikov
10. Steve Ott
11. Jiri Tlusty
12. Rob Scuderi
13. Tomas Tatar
14. Tim Gleason
15. Adam Larsson
16. Michal Neuvirth
17. Tyler Kennedy
17. (from TOR) Kyle Clifford
20. Ryan Carter
20. (from TOR, from SJS) T.J. Galiardi

Miksi Pittsburgh Penguins on paras?

Benn - Bäckström - Frolik
Tulosyksikkö: Nicklas Bäckström johtaa Penguinsin tulosyksikköä uskomattomalla pelisilmällään. Kun mies saa kiekon lapaan, kaikki hidastuu. Jamie Benn on osoittanut nuoren uransa aikana olevan jo todella kova tekijä näissä ympyröissä, eikä mieheltä puutu myöskään tarvittavaa fyysisyyttä. Luontainen johtaja johtaa Pingviinejä kopissa, pistetilastoissa ja taklauksissa. 20 maalia jo kahdesti urallaan tehnyt Michael Frolik nauttii pelaamisesta aivan uudella tasolla näiden kahden herran vieressä ja kun vastustaja joutuu keskittymään Bennin ja Bäckströmin pitämiseen, pääsee Frolik yllättämään vastustajan housut kintuissa ja pelaa ensimmäistä kertaa lähes piste per peli tahtia myös NHL:ssä.

Leino - Staal - Doan
Vastustajan ykkösen turma: Jordan Staal on yksi NHL:n jarrusenttereitten kärkinimistä, liigasta ei löydy pelaajaa jota Jordan ei saisi pysäytettyä samalla ratkaisten pelin toisessa päässä. Kapteeni Shane Doan antaa erittäin vahvaa tukea kumpaankin päähän vierellä ja samalla pelaa omalla tutulla ärsyttävän fyysisellä tyylillään. Todellinen taistelija kentällä, täydellinen herrasmies sen ulkopuolella ja ennenkaikkea esimerkillinen johtaja joukkueelle. Leinon Ville on taas hyvin aliarvostettu mies puolustussuuntaan, eikä näiden kahden Selke-ehdokkaan vierellä edes Leino voi epäonnistua, samalla tuoden erittäin arvokasta yllätyksellisyyttä myös hyökkäyspeliin.

Jenner - Granlund - Niederraiter
Junnukenttä: Granlund johtaa ja rytmittää peliä keskikaistalta kookaille ja vauhdikkaille laitureille. Niederraiter on viimeistään tällä kaudella osoittanut olevansa täysin NHL-kelpoinen taklaava ja pisteitä tuottava voimalaituri ja Boone Jenner on tulokaskaudellaan iskenyt jo kelpo tukun pisteitä, eikä tämä luontainen sniper Granlundin vierellä voi ainakaan hyytyä. Kolmosketjuna nämä nuoret pääsevät vielä hieman helpompiin pelitilanteisiin joka edelleen edistää pisteiden tekoa ja vähentää omissa soimisen pelkoa.

Tropp - Thompson - Bissonette
Grinderit: Perinteistä perinteisin neloskenttä. Nate Thompson on varma aloittaja, joka ensisijaisesti hoitaa oman pään kunnialla, mutta jolta on lupa odottaa myös hyökkäyspäässä ajoittain vaarallisia tilanteita ja Corey Tropp komppaa hyvin vierellä taklaten kaikkea mikä liikkuu. Jos vastustajista joku alkaa hyppimään silmille, voidaan Tropp ja Bissonette päästää irti, eikä sen jälkeen kenelläkään ole kivaa. Paul BIZNASTY Bissonette yhtenä Nahilan kuuluisimmista seuramiehistä ja paskan jauhajista pitää huolen jutuillaan, että niin omien kuin vieraidenkin pelihuumori pysyy oikealla tasolla.

Puolustajat
Puolustusparit on kasattu kaikki saman kaavan mukaan. Jokaisesta parista löytyy leftin ja rightin kaverit, joista toinen on selvästi varmistavampi ja toinen taas hyökkäävämpi. Erityisesti kahden ensimmäisen parin nuoret kiekolliset rightit saavat nauttia pakkipariensa erittäin varmasta pelistä niin kiekollisesti kuin kiekottomanakin. Kolmannessa parissa vanha herra Jovanovski on päässyt takaisin hyvään vauhtiin pahan loukkaantumisen jälkeen ja toimii erittäin hyvänä "mentorina" Late Bloomer Oleksylle.

Maalivahdit
Ben Scrivens on tällä kaudella osoittanut, että pystyy pelaamaan NHL:n kärkitasolla, mutta riittääkö taso koko kaudelle? Ei välttämättä tarvitse, koska kakkosena häärää myös jo erittäin kovan tasonsa osoittanut Karri Rämö. Miehet pystyvät jakamaan kauden aikana vastuuta loistavasti ja jos toinen on kuumana, ei sitä tietysti kannata poiskaan vaihtaa. Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin ei tuon puolustuksen takana kovaa maalivahtia edes tarvittaisi.

Joukkue on siis erittäin tasapainonen ja hyvin vahvasti roolitettu. Kolme ensimmäistä kentällistä kaikki pystyvät maalintekoon ja valmentajan vaikein tehtävä olisikin valita kaksi toimivaa kentällistä ylivoimalle kaikesta tästä tulivoimasta. Voitte ruveta järjestämään paraatia Pittsburghin keskustaan.

1. Nicklas Bäckström
2. Jamie Benn
3. Jordan Staal
4. Jay Bouwmeester
5. Shane Doan
6. Justin Schultz
7. Niklas Hjalmarsson
8. Mikael Granlund
9. Seth Jones
10. Nino Niederraiter
11. Ben Scrivens
12. Michael Frolik
13. Karri Rämö
14. Ville Leino
15. Boone Jenner
16. Ed Jovanovski
17. Nate Thompson
18. Steve Oleksy
19. Corey Tropp
20. Paul Bissonette

Ykkösketju rakentuu huipputaitavien Patrik Eliasin ja Martin St. Louisin ympärille. Chris Kunitz täydentää ketjua loistavasti monipuolisuudellaan.

Kakkosketjun pelinrakentajana häärää pelinsä uomiin saanut Mikhail Grabovski. Vasemmalta löytyy hyvää kautta pelaava Clarke MacArthur. Troy Brouwer tuo voimaa ja kokoa tähän kenttään.

Kolmosketju koostuu pätevän kahden suunnan sentterin Adam Henriquen ympärille. Vasemmalla niin ikään kahteen suuntaan töitä paiskiva Lauri Korpikoski. Oikealla Tuomo Ruutu repii, raastaa ja taklaa niin kauan kunnes paikat kestävät.

Nelosketjun sentterinä kokenut Jeff Halpern, joka kaapii tärkeät aloitukset omalle joukkueelle. Vasemmalla laidalla Tanner Glass, joka tunnetaan ahkerana taklaajana. Joukkueen fyysisenä pelotteena ja suojelijana toimii Brian McGrattan.

Puolustuksessa isoimman vastuun kantaa NHL:n parhaimpiin pakkeihin lukeutuva Alex Pietrangelo, joka saa parikseen Fedor Tyutinin. Fedor Tyutin tässä parissa köyhän miehen Jay Bouwmeester.

Toisessa pakkiparissa hyökkäysten tukemisen hoitaa Alex Goligoski, kun taas kokenut Chris Phillips on varmistavampi osapuoli.

Kolmannessa pakkiparissa Jakub Kindl on kiekollisempi osapuoli, kun taas Cory Sarich hoitaa fyysisen oman pään luudan tehtäviä.

Ykkösveskarin roolia hoitaa Vezina-voittaja Sergei Bobrovski. Jonas Gustavsson pätevä kakkoskassari.