Mitä kuuluu lapsuutemme satuhahmoille nykyään?

Vaaleanpunainen pantteri kyllästyi häntä väijyvään etsivään ja eräänä lokakuisena iltana kun etsivä tuli koputtelemaan VPP:n ovelle kesken Arsenal-Juventus ottelun VPP hakkasi hänet henkihieveriin ja pudotti kolmannen kerroksen parvekkeelta pyörätelineen päälle. Pantterille napsahti 3v ehdotonta vankeutta ja vankilassa vaaleanpunainen väri tarkoitti automaattisesti yleisessä käytössä olevaksi persereiäksi joutumista. Vapauduttuaan VPP ajautui loppumattomaan kauneusleikkausten kierteeseen halutessaan epätoivoisesti olla normaali musta pantteri. Viimeisinä vuosinaan hän esiintyi julkisuudessa vain kasvosuojukseen tai naamariin pukeutuneena ja väitti kärsivänsä mystisestä taudista joka aiheuttaa turkin tummumista.

Etsivä haastoi pyörätelineitä valmistavan amerikkalaisen firman oikeuteen ja perusti tätänykyä ranskan suurimman paparazzifirman. Hän on yksi prinsessa Dianan murhan pääepäillyistä. VPP ilmoitti v. 2002 julkaisevansa kirjan jossa todistetaan Etsivän olevan murhaaja, mutta hän kuoli tapaturmaisesti kolme viikkoa myöhemmin autonsisätilanlämmittimen pudottua hänen poreammeeseensa.

Kyllä nää nykyajan Pokemonit sun muut digimonit on ihan perseestä, kun vertaa -80 luvun lastenohjelmiin.

Ihmisen anatomiaa oppi helposti ja hauskasti katsomalla "La Vie" (en muista suomennosta) nimistä ohjelmaa, joss valkosolut, punasolut ja pahat bakteerit tappelivat ihmisten sisuksissa. Myös hammaspöpöt tulivat tutuiksi - sitä parempaa opetusohjelmaa ei ole koskaan ollut. Alkulaulukin oli vetävä La Vie La Vie La Vie La Vie jne, :-)

-ipa rules

Viestin lähetti ipa rules
Kyllä nää nykyajan Pokemonit sun muut digimonit on ihan perseestä, kun vertaa -80 luvun lastenohjelmiin.

Ihmisen anatomiaa oppi helposti ja hauskasti katsomalla "La Vie" (en muista suomennosta) nimistä ohjelmaa, joss valkosolut, punasolut ja pahat bakteerit tappelivat ihmisten sisuksissa. Myös hammaspöpöt tulivat tutuiksi - sitä parempaa opetusohjelmaa ei ole koskaan ollut. Alkulaulukin oli vetävä La Vie La Vie La Vie La Vie jne, :-)

-ipa rules

Laajenna klikkaamalla

Tarkoitat varmaan "Olipa kerran..." -sarjaa. Niitähän oli ainakin Olipa kerran elämä, ihminen ja amerikka.

Viestin lähetti ipa rules
Kyllä nää nykyajan Pokemonit sun muut digimonit on ihan perseestä, kun vertaa -80 luvun lastenohjelmiin.

Laajenna klikkaamalla

Vielä mitä, 60-luvulla lastenohjelmissa dominoi (ei mitään s/m -juttuja sitten) lähiölapsikansan oma Kylli-Täti. Munakarvattomille kerrottakoon, että Kylli-Täti kiireettömästi piirsi vesiväreillä kerronnan rauhallisesti edetessä hahmoja isolle paperille pikkukatsojien äimistellessä Kyllin verbaalista taitavuutta ja näyttelijämäistä eläytymistä. Kuola suupielistä valuen (jännityksestä, silloin) tarinaa seurattiin huomion keskittyessä varauksetta jänniin tarinoihin. Telkut olivat siihen alkuperäisaikaan valtaosin mustavalkoisia ja kuvaruudut pikemminkin pyöreitä 16:9 -suhteiden sijaan. Silloin miehenkin oli rautaa, huoh. Yksillä kengillä vedeltiin koko lapsuus ja joululahjoiksi saatiin korkeintaan tikkari. Koulumatkat oli järjestäen yli 5 kilsaa sivu ja talvisinkin ne käveltiin. Täytyy lopettaa, tää menee kohta överiksi.

Karvakuonoja ovat elämän laineet heitelleet kuin lastuja lainehilla. Ransu, Riku ja Eno-Elmeri perustivat Suomen ensimmäisen rap-yhtyeen, "The Hairmouthin" vuosia ennen Pääkkösiä, mutta kansansuosio karttoi trioa. Yhtyeen suurimmaksi menestykseksi jäi Tohlopin henkilöstöruokalassa vuonna -83 järjestetyt pikkujoulut, joissa pojat esiintyivät Fakiiri Grunblomin lämppäreinä.

Yhtye hajosi taiteellisten erimielisyyksien vuoksi, jonka johdosta Riku teki McCartneyt ja ryhtyi kippaamaan oikein työkseen. Vuosien kuurin jälkeen ystävät saivat Rikun joten kuten tolpilleen. Hän kiersi Tampereen lähiöpubeissa vetämässä karaokeiltoja sekä tietokilpailuita. Paluu kosteisiin tiloihin oli kuitenkin Rikun piinatulle psyykelle liikaa, ja kierre oli valmis. Lopulta kukaan ei enää ottanut keikoilta ilman selitystä pois jäävää miekkosta töihin. Kun rahan tulo loppui, loppui myös rakkaus Rikun kaukoidästä tuoman pekingeesinartun kanssa. Riku oli totaalisen yksin. Viimein tilanne ajautui niin pitkälle, että Riku löytyi Ratinan sillan alta näkönsä itäviinan vuoksi menettäneenä. Hurmaava deliriumtila antoi mahdollisuuden pakkohoitoon ohjaukseen, mutta se oli jo myöhäistä. Kilometrit näkyivät kropassa, ja sankarimme menehtyi haima-, munuais-, maksa- sekä suolistotulehduksen seurauksena Pitkässäniemessä keväällä -89

Eno-Elmeri, tuo entinen merikarhu, pisti pystyyn tatuointiliikkeen. Hän kiersi festareilla nahkoja kuvioimassa, ja myi siinä samassa tiskin alta fymiä niille ketkä ymmärsivät kysyä. Lopulta Seinäjoen poliisi teki Provinssin aikaan Enon myyntikojulle ratsian, tuloksena oli sillä kertaa 200 grammaa libaa ja puolitoista vuotta ehdotonta. Mainittakoon, että juuri Eno sai noilla festareilla Red Hot Chili Peppersin esiintymään ainoastaan tennissukissa. Eno ei myynyt turhaa pöllyä.
Tuomionsa istuttuaan Eno päätti karistaa Suomen pölyt jaloistaan. Hän asettui Christianiaan, ja ryhtyi siellä luomutuote kauppiaaksi. Paikalliset Helvetin Enkelit eivät pitäneet reviirilleen tunkeutujasta, ja olivat lähellä tehdä Enosta jo rukkasia. Tatuointitaitojensa ansiosta E-E pääsi kuitenkin hang-aroundiksi, ja normaalia kaavaa noudattaen lopulta täysjäseneksi asti. Huhut Köpiksestä kertovat tien vaatineen jopa miestappoa. Eno haavoittui syksyllä -93 Bandidos-jengin pommi-iskussa, ja hänelle jouduttiin asentamaan sääriproteesi vasempaan takajalkaan. Nykyisin E. vaikuttaa Amsterdamissa, ja on paikallisen osaston kunnioitettu kakkosmies. Kunnon diilerin tavoin Eno on pysynyt koko ikänsä itse erossa päihteistä.

Ransu jäi yhtyeen hajottua tyhjän päälle. Hän yritti erilaisilla sooloprojekteilla saada uralleen nostetta. Esimerkkinä väsyneistä yrityksistä mainittakoon kotomaisista itkuvirsistä Karjalohjan kirkkokuoron kanssa väsätty house/drum'n'base tyylinen pitkäsoitto "Let there be cry". Kaustisella -90 yleisö mm. intoutui kivittämään Ransua, ja "tähti" vietiinkin raudoissa paikalliseen putkaan hänen rynnättyä yleisön joukkoon tappelemaan.
Oli lama, ja Ransu oli työtön. Hän teki erilaisia pätkähommia, juonteli mm. tavarataloissa kodinkone-esittelyjä. Lopulta ajat kääntyivät paremmiksi, mutta yksikään levy-yhtiö ei suostunut enää ottamaan 40-kymppistä viihteen "Neverhasbeen"iä palkkalistoilleen. Ransu hakeutui ServiSystemsille siivoajaksi, ja kohosi nopeasti piiripäälliköksi asti. Lopulta firma saneerasi Ransun taas kortistoon. Tässä vaiheessa Ransullekin alkoi maistumaan, ja hän teki johtopäätökset lain oikealla puolella itsensä elättämisestä. Ransu aloitti autokauppiaana, mutta onnekseen hän pian pokasi päivätansseista lonkkavikaisen schäfferinartun, jolla oli takamaita ja humisevaa. Aikansa naista viihdytettyään Ransu katosi kuin pieru Saharaan, mukanaan nartun pankkikortti. Sama kaava toistui joka kaupungissa johon Ransu asteli. Vanhan keikkajätkän karisma puri hienosti. Ransu päätti päivänsä mustasukkaisen aviomiehen käsittelyssä Lahdessa -97. Kaipaamaan jäivät verottaja, poliisi, pari ruokkojaan odottanutta ikäneitoa sekä Ikaalisten Jehovantodistajat, joita Ransu oli kusettanut kiinteistökaupoillaan.

Viestin lähetti Senior
Telkut olivat siihen alkuperäisaikaan valtaosin mustavalkoisia ja kuvaruudut pikemminkin pyöreitä 16:9 -suhteiden sijaan. Silloin miehenkin oli rautaa, huoh. Yksillä kengillä vedeltiin koko lapsuus ja joululahjoiksi saatiin korkeintaan tikkari. Koulumatkat oli järjestäen yli 5 kilsaa sivu ja talvisinkin ne käveltiin. Täytyy lopettaa, tää menee kohta överiksi.

Laajenna klikkaamalla

Ai teillä oli oikein telkkukin. Meikäläisen piti käydä naapurissa vilkaisemassa, että mistä Myrskylinnuista ne kaverit koulussa oikein puhuivat. Sankyä ei myöskään ollut, vaan yöni vietin siinä sangyn alta vedettävässä lodjassa, jossa pidettiin liinavaatteita. Tikkareista ei ollut tietoakaan, mutta markalla sai silloin tällöin sata nallekarkkia. Pipoa ei silloin pidetty edes talvella päässä, sillä pipopäänynnyjä vedettiin koulussa armotta ensin turpaan ja sitten annettiin vielä lumipesut päälle.

No, Tom meni lopulta naimisiin Jerryn kanssa ja tämä liitto voi hyvin. Tom on asettunut kuvernööriehdokkaaksi Texasissa ja Jerryn laajan suvun avulla hänet myös hommaan valitaan. Kelju K. Kojootti on tappanut lähes kaikki Maantiekiitäjät sukupuuttoon, mutta järjestää kuitenkin vielä vanhoilla päivillään Maantiekiitäjä-safareja turisteille. Muumi-Mamma toimii erään pienen ja kylmän maan presidenttinä.

Nikke Knatterttonin viimeiset sanat olivat "Saatanan saatana!" kun hän syöksyi kuolemaansa 15 kerroksisen talon katolta. Hän oli aamulla hakenut takkinsa pesulasta ja inhimillisen erehdyksen seurauksena hän sai väärän takin ja ulsterin ylimmästä napista vedettäessä eivät siivet auenneetkaan.

Tuhkimo sai potkut Disneylandista istuttuaan Pinokkion nokan päälle ja huudettuaan "Valehtele, saatana!"

Viestin lähetti Senior
Yksillä kengillä vedeltiin koko lapsuus ja joululahjoiksi saatiin korkeintaan tikkari.

Laajenna klikkaamalla

Ne ainoat kengätkin olivat monot, joten hiihtokenkiä ei erikseen kaivattu.
Niksulan TV:ssä Kasper pätki kuuppaan milloin ketäkin, Myrskylinnuissa ei ollut tietoakaan huulisynkasta, tuskin oli huuliakaan...

Viestin lähetti PeteX
No, Tom meni lopulta naimisiin Jerryn kanssa ja tämä liitto voi hyvin.

Laajenna klikkaamalla

Voi ei PeteX, nykyään he ovat eronneet ja ja Jerryllä on uusi kumppani, Ben. Heillä on menestyvä jäätelöbrändi. Tom sai kutsun Suomesta ja on nykyään Marion Rungin takanedustalla taljana. Kelju K. Kojootti on kaikesta päätellen meillä töissä.

Viestin lähetti PeteX
Ai teillä oli oikein telkkukin. Meikäläisen piti käydä naapurissa vilkaisemassa, että mistä Myrskylinnuista ne kaverit koulussa oikein puhuivat. Sankyä ei myöskään ollut, vaan yöni vietin siinä sangyn alta vedettävässä lodjassa, jossa pidettiin liinavaatteita. Tikkareista ei ollut tietoakaan, mutta markalla sai silloin tällöin sata nallekarkkia. Pipoa ei silloin pidetty edes talvella päässä, sillä pipopäänynnyjä vedettiin koulussa armotta ensin turpaan ja sitten annettiin vielä lumipesut päälle.

Laajenna klikkaamalla

Aiai näitä kultaisia muistoja. Meitsikin jonkin vuoden nukkui sellaisessa ulosvedettävässä lodjussa, kun isobroidi kurkona miehitti sängyn. Jos väärä sana väärään aikaan, niin broidi rullasi mut lodjussa sänkynsä alle ja anellen oli ulospääsy tienattava. Sun se täytyy olla porvarillisesta kodista; SATA nallekarkkia, huh! keltaiset oli pahimpia ja merkkipäivinä korkeintaan saatiin isovanhemmilta Fazerin Sekalaisia (Lakta ja KisKis parhaita). Mitä pipoon tulee, niin tosiaa pipopäille ilmanmuuta lumipesut, tönikseen tai vähintään frogut, saamarin mamot. Nykyisinhän pipoja pitää teinit kesäkuumalla ja sisätiloissa pyytämättäkin. Mihin tämä maailman meneekään.

Hyvä kun muistit myrskylinnut. Aikansa huikeaa tekniikkaa savuavine autoineen ja lentsikoineen. ''Näytti ihan oikeilta''.

Viestin lähetti Senior
Vielä mitä, 60-luvulla lastenohjelmissa dominoi (ei mitään s/m -juttuja sitten) lähiölapsikansan oma Kylli-Täti. Munakarvattomille kerrottakoon, että Kylli-Täti kiireettömästi piirsi vesiväreillä kerronnan rauhallisesti edetessä hahmoja isolle paperille pikkukatsojien äimistellessä Kyllin verbaalista taitavuutta ja näyttelijämäistä eläytymistä. Kuola suupielistä valuen (jännityksestä, silloin) tarinaa seurattiin huomion keskittyessä varauksetta jänniin tarinoihin.

Laajenna klikkaamalla

Anteeksi, että tämä menee otsikon vierestä, jos ei kiinnosta niin ei tarvitse lukea - etenkään loppuosaa...

Traagisinta tästä tekee se, että minä jouduin -80 luvun alussa seuraamaan tuota samaista Kylli-Tätiä - voi kiesus, että oli tylsä akka. Olis lopettanu tv-hommat sillon -60 luvulla ihan rehellisesti, eikä kitkuttanu väri-tv aikana.

Loppukaneettihan on aina, että kyllä nykynuoret pääsee kaikesta liian helpolla. Tässä aikanaa sähköpostilaatikkoon kolahtanut maili:

Kun olin nuori, vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi
typerillä kommenteillaan, miten vaikeaa elämä mukama oli kun he olivat
nuoria. Tiedättehän, kouluun piti kävellä aina 30 km ylämäkeen molempiin
suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen
nuorempia sisaruksiaan selässään.

Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka
kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen
tarvinnut nähdä nälkää. Ja muistan vannoneeni itselleni, että en ikinä
pitkästyttäisi nuorempiani tuollaisilla tarinoilla. Mutta...nyt kun olen
vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä miten helppoa nykynuorisolla on. Teillä
on kaikki niin vitun hyvin! Minun nuoruuteeni verrattuna te elätte kuin
kuninkaat! Ja vaikka vannoinkin, niin te nykynuoret ette todellakaan ymmärrä
miten hyvin asiat ovat teillä!

Ajatelkaa nyt hetki, kun olin nuori niin ei meillä ollut mitään internettiä.
Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon
itse. Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä,
paperille, kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen
päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen
perillemeno kesti viikon.

Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,
piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion
vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja
yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.

Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputus. Jos olit
puhelimessa kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua. Eikä
meillä ollut mitään vitun soittajan numeron näyttöjäkään. Kun puhelin soi,
ei ollut aavistustakaan kuka se oli. Se voi olla pomo, äiti,
huumekauppias... sitä ei tiennyt. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja
itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että
kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni,
ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari
metriä.

Eikä meillä ollut mitään vitun Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita.
Meillä oli Atari 2600! Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä,
kuten Space Invaders ja Asteroids, mitkä näyttivät lähinnä legoilta. Pelin
hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö. Avaruusolennot olivat neliöitä.
Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka ammuttaessa
hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai
kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä
voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes
kuolit. Ihan kuin elämä!

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat
samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä
tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli
kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia nähnyt mistään
tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä silloin ollut mitään
Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te??
Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä, senkin pilalle
hemmotellut kakarat! Tällä kaikella tarkoitan, että teillä nykynuorilla on
asiat niin vitun hyvin! Te olette täysin pilalle hemmoteltuja, ette varmasti
kestäisi elämää 80-luvulla!

-ipa rules

Ipa-rules, loistavaa spämmiä kerrankin tullut sun meiliis! :) Itsekin olen 80-luvun lapsia, eikä Kylli-täti käynyt muistaakseni kuin kerran vuodessa kertomassa joulusadun. Eikä se nyt niin paha ollut.

Loppukevennys: miksi joulupukki ja Kylli-täti ei tehdä lapsia?

Vastaus: koska joulupukilla on leikkikalu ja Kylli-tädillä satusivellin.

Viestin lähetti V-man
Tarkoitat varmaan "Olipa kerran..." -sarjaa. Niitähän oli ainakin Olipa kerran elämä, ihminen ja amerikka.

Laajenna klikkaamalla

Muistan katsoneeni joskus myös Olipa kerran avaruus-nimistä sarjaa. Uusisivat senkin joskus. Mulla on kyllä sellainen mielikuva että ko. sarjassa kuoli porukkaa kuin Robotechissä parhaimmillaan, eli ei välttämättä sopisi Ylen nykylinjaan. Ko. sarja ei ollut mikään opetusluonteinen vaan ihan puhdasta scifiä, jonkinlainen mielikuva löytyy kunnon avaruustaisteluista.

Totta vai tarua

En tarkkaan tiedä onko tuo hyvä vai huono kuuluminen lapsuuteni satuhahmosta mutta koulunpenkille hänet nyt ainakin istutetaan.
Mukavaa, että tiede on mennyt jo niin huippuunsa, että EU-rahoille ei tuon kummempaa osoitetta yliopistomaailmasta ole löytynyt.
Vai onko tämä nyt joku "juttu" joka pitäisi ymmärtää olla ottamatta tosissaan ?

http://www.ulapland.fi/?newsid=5511&deptid=8069&showmodul=20&languageid=3&news=


Terveisin koo

En näköjään osaa laittaa suoraa linkkiä mutta ketä kiinnostaa akateeminen joulupukkikoulutus niin mene kohdasta etsitkö hakutekstiin ja laita joulupukki koulunpenkille niin sieltä löytyy.

^^http://www.ulapland.fi/?deptID=19368&searchword=joulupukki

MTV3 Avan TV- spotti valistaa meitä Pepin, Tommin ja Annikan myöhemmistä vaiheista.
Pepin Efraim- isäkin on päässyt neekerikuninkaan vaativasta työstä viettämään leppoisia eläkepäiviä.
Peppi on siirtynyt ervatsalon tietojen mukaisesti vapaaehtoistyöhön, hän tukee muun muassa uhanalaisen pilkullisen alkuperäishevosrodun säilytystyötä.
Tommi ja Annika ovat musiikkipedagogeja, ja näyttivät tyytyväiseltä eloonsa.

Pepin, Tommin ja Annikan myöhemmät vaiheet kiehtovat monia eri tahoja. Ny asialla on Ilta-Sanomien ToosaTV. Jälleen erilainen tietopaketti. Mikä lienee lopullinen totuus?

Täällähän mä kirjoitan Jatkoaikaan. Maskiheviä en kuuntele...

He-Man eli Hän-Mies tuli 1980-luvun hullujen vuosien jälkeen lopullisesti kaapista ulos lihaksikkaiden, niukasti pukeutuneiden jengikaveriensa kanssa. Hän-Mies tosin ihmetteli, että miten hänen salaisuutensa saattoi niinkin kauan pysyä salassa: tulihan hänestä, prinssi Adamista, vahva Hän-Mies aina kun hän tarttui ison fallossymbolin kahvaan ja huusi voimaantumistaan ilmoille.

Hän-Miehen vastustajista Skeletor tosiaan kirjoittelee Jatkoaikaan eikä kuuntele maskiheviä. Skeletorin vanha heila ja alainen Evilyn sen sijaan vaihtoi epäkiitolliset roiston hommat reilusti dominatrix-puuhiin ja tienaa nykyisin helvetisti rahaa ruoskimalla turpeita toimitusjohtajia ja luukuttamalla strap-on-dildolla näitä takaluukkuun tuhannen euron tuntipalkalla.

Kobra Khan luopui väkivaltaisista tavoistaan ja liittyi paikalliseen herpetologiseen yhdistykseen. Hänellä on nykyisin vaimo ja kaksi lasta, hän asuu nukkumalähiössä ja ajaa Toyota Priuksella.

Hän-Miehen kamu Moss Man kehitti pahan alkoholiongelman ja elää kodittomana juoppona lähimetsässä. Häntä ei juuri erota sammalpeitteestä varsinkaan sammuneena.

Beast Man viettää aikansa Vaasan Sportin ultrafanien joukossa ja rettelöi vieraspeleissä, mölisten sekavia ja syljeskellen. Häntä luullaan yleisesti parroittuneeksi moottoripyöräjengiläiseksi.

Astrid Lindgrenin kirjoista tutun Katto-Kassisen ura satuhahmona sai ikävän lopun, kun Katto-Kassinen vangittiin lapsien seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäiltynä. Lopulta paljastui, että Katto-Kassinen oli kansainvälisen pedofiiliringin johtohahmoja, jonka metodina oli lennellä pikkulasten makuuhuoneiden ikkunoiden taakse, päästä ikkunasta sisään ja kaapata lapsia ilmojen halki hyväksikäytettäväksi.

Usein Katto-Kassinen voitti uhriensa luottamuksen pyytämällä näitä painamaan "vatsan keskellä olevaa nappia". Tämä painaminen sai Katto-Kassisen mukaan hänen "propellinsa ilmestymään". Näitä ilmaisuja Katto-Kassinen käytti itse sairaista teoistaan ja kieroutuneista himoistaan.

Vankilassa Katto-Kassinen ei päässyt lentämään karkuun, kun hänet pahoinpideltiin vankilan suihkutiloissa hengiltä harjanvarrella. Katto-Kassisen ruumis krematoitiin ja tuhkat siroteltiin tuntemattomaan paikkaan.

Katto-Kassisen tunnetuin uhri, lehdistössä nimellä "pikkuveli" tunnettu lapsi traumatisoitui vaikeasti, aloitti liiman imppaamisen jo nuorena ja teki itsemurhan 14-vuotiaana hyppäämällä katolta. Hänen ruumiinsa viereltä löydettiin Katto-Kassisen kuuluisa propelli.

Musta Nuoli kirjoitti:

Astrid Lindgrenin kirjoista tutun Katto-Kassisen ura satuhahmona sai ikävän lopun, kun Katto-Kassinen vangittiin lapsien seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäiltynä.

Laajenna klikkaamalla

Ei ole totta, ei voi olla. Tämän asian suhteen elän deniaalissa loppuun asti. "Världens bästa Karlsson" on kirjaimellisesti yläpuolella kaiken arvostelun. Jos Kassinen sanoi, että nyt pitää painaa nappulaa, niin silloin niin tapahtui.

Maailmastani ei ole kohta enää mitään jäljellä.

Kai se Pikachu vieläkin vetää Rakettiryhmää dunkkuun Pokémonissa. Sikäli kun satuhahmoksi lasketaan. Meikäläisen varhaisemmassa lapsuudessa oli näitä animaatiosarjoja; pokemoneja, digimoneja ja dragon balleja.

Mitäs niitä muita oli. Nalle Puh ja Muumit. Ei ollut kuitenkaan lauantaiaamun voittanutta. Pokémonia edelsi raivostuttava Teletapit, joka tuntui kestävän ikuisuuden. Sitten oli taas luvassa mättöä, joka on nykyään kaupallista paskaa ja täysin pilattu tuote. Menestystarina silti. En tiedä mitä sitten nykyään pikkunaskaleille syötetään, tuskin nyt Pokémonia enää.

Jaws kirjoitti:

Kai se Pikachu vieläkin vetää Rakettiryhmää dunkkuun Pokémonissa. Sikäli kun satuhahmoksi lasketaan...

Laajenna klikkaamalla

Eikö se Pikachu taannoin eronnut ovet paukkuen Ilveksen hallituksen puheenjohtajan tontilta, myöhemmistä liikkeistä ei ole tietoa.

Tämän ketju ja Youtube romuttivat kertaheitolla muistoni ihanasta lapsuudesta ja vetelivät synkällä totuudella ympäri korvia.

Käytöskukka-sarja, siis Hinku ja Vinku, olikin väreissä!

Ja minä poika-parka jouduin tuijottamaan sitä talouteen vuonna -65 hankitusta mustavalkoisesta Salora Bostonista.

Käytöskukka #11 - Apua - YouTube

Heikki Partanen – Wikipedia

Peter Panee ja Helinä-Keiju on nykyisin Hulina-Tonnikeiju. Käyttää taiteilijanimeä Johanna Tukiainen.