Eikö se ole miehen työ käydä hakemassa leipä pöytään? Jos kauppaan käskemäsi nainen ei pärjää valintamyymälässä muutoin kuin RUOTSIKSI! lukemalla niin ehdotan että kirjoitat hänelle kauppalistalapun, missä tuotteet on kirjoitettu kahdella (tai jopa kolmella kielellä). Ehkä tyttöystäväsi osaa ostaa maitoa jos kirjoitat kauppalappuun: Milch - MAITO - MJÖLK. Näin hän voi kätevästi katsoa maitoa etsiessään että "Haa! Maito on siis tällä paikallisella kielellä "maito" tai "mjölk". Otetaanpa siis tämä purkki missä lukee "maito" sekä "mjölk". "
Suurinpiirtein ja normaalitilanteissa juuri näin! Mutta... oletko koskaan havainnut, että joskus naiset voivat yllättää ja tehdä itsenäisiäkin ratkaisuja?
Tilanne oli suunnilleen seuraava: olin itse menossa Turun Kesäyliopiston saksan kielen kurssille, joka kesti ~17:30-20:30. Lähtiessäni tyttöystäväni jäi kuuliaisesti siivoamaan asuntoamme. Hän teki päätelmiä mm. eri puhdistusaineiden käyttötarkoituksista pakkausten ruotsinkielisten tuoteselosteiden pohjalta. Siivottuaan hän päätti tehdä yllätyksen ja leipoa, että saisin palata "pullantuoksuiseen" puhtaaseen kotiin.
Züpfe-resepti oli tietysti päässä ja tarvittavat tuotteet kauppalistaan hän kirjoitti saksaksi. Kauppalistaan tuli myös jotain muita lähipäivinä tarvitsemiamme tuotteita, ja juuri näiden tuotteiden löytämisessä tuli ongelmia.
Tässä tilanteessa musta ei siis pahemmin apua ollut.
Tämä siis vain jos hän ei hiffaa että maitopurkit ovat niitä kylmäkaapeissa lojuvia kartonkisia pakkauksia missä on lehmän kuvia.
Onko joku muu muuten tehnyt havaintoa, että Suomessa on aivan käsittämätön määrä erilaisia maitovariantteja? Siinä missä Suomessa on niissä kylmäkaapeissa ~20 erilaista maitotölkkiä, niin Sveitsissä pärjätään oikein hienosti kahdella - Vollmilch ja Milch Lait.
Uskon että tyttösi selviytyy kyllä vallan mainiosti kauppareissusta ja jos jonkun tuotteen kanssa on ongelmia, väitän että hän saa apua muilta kaupassa asioivilta kosmopoliiteilta turkulaisilta henkilöiltä tai tarpeen vaatiessa henkilökunnalta.
Ehkä sinun pitää mennä itse sinne kauppaan jos et luota turkulaisiin kanssaihmisiin tai tyttöystäväsi selviytymistaitoihin.
Uskoisin että mitään hätää ei ole.
Varmasti pärjää! Hän on nimittäin matkustanut 27-vuotiaaksi enemmän kuin keskiverto-Suomipoika näkee maailmaa koko elämänsä aikana. Kyseisellä kauppareissulla muuten turkulaisen S-Marketin kassahenkilö ei puhunut sanaakaan englantia saatika saksaa.
Toinen tositapahtuma on myös henkilökortti tai henkilöllisyyskortti. Jos Suomessa olisi yleisemmin käytössä sana "identiteetti", niin tässäkin tapauksessa voitaisiin aivan hyvin puhua myös identiteettikortista tai ID-kortista. Tästäkin olisi oma tarinansa, mutta ne nyt tuskin kiinnostavat ketään sen enempiä eikä oikeastaan liity enää ketjun aiheeseenkaan.
Suomessa nyt vain on tapana, että tiuskaistaan vain "henkkarit" tai "paperit" tai jopa "henkilöllisyystodistus". Jos meillä olisi käytössä kansainvälisempi tapa "ID-kortti" tai "identiteettikortti", niin ulkomaalaisellekin olisi välittömästi selvää, mitä häneltä pyydetään, vaikka ei olisi ikinä opiskellut sanaakaan suomea. Onko tämä nyt sitten sitä joidenkin henkilöiden vihaamaa ja vastustamaa anglismia tai väkisin väännettyä englantia? Mun mielestäni tämä on vain hienoa kielenmuovautumista aavistuksen kansainvälisempään suuntaan.
Yksi esimerkki: englannin "gang" [gäng] - ruotsin "gäng" [jeng] - suomen "jengi"
Valitettavasti vain tällä jengi-sanallakin on hieman sellainen slangisanan maine. Olettaisin, että Kielitoimistokin suosittelee käyttämään mieluummin sanoja "porukka" tai "ryhmä". Saattaa olla, että asenteet ovat nykyisin muuttuneet, mutta muistaisin että esim. ollessani koulussa 80-luvulla ainekirjoituksissa tuon "jengin" kaltaiset sanat eivät olleet oikein hyväksyttäviä. Opettajani tosin oli aikalailla vanhan liiton miehiä, joten voi olla, ettei kyse ollut mistään yleisestä hyväksynnästä tai suosituksesta.