Suikkasen (ja Lehtosen) paluu on erinomainen uutinen, josta viime aikoina kritisoimani Vuori ja muut siirron toteutumiseen mahdollisesti vaikuttaneet henkilöt ansaitsevat ison tunnustuksen. Ottaen erityisesti huomioon TPS:n viime vuosien esitykset ja Suikkasen oma urakehitys, tämän tason päävalmentajan hankkiminen on hatunnoston ja kumarruksen arvoinen suoritus. Seuran on nyt palautettava uskottavuutensa, ja Suikkanen on lähtökohtaisesti paras mies tämän toteuttamaan.
Sen verran minussa on (turkulaista) pessimistiä, että täysin varauksettoman tyytyväinen en nytkään pysty olemaan. Tämä ei kuitenkaan johdu Suikkasesta, vaan seuran viime vuosien tilanteesta yleisemmin ja kuuluisi ehkä toiseen ketjuun. Tässä kuviossa, Messiaan paluussa vuonna 2013, on hieman liikaa yhtymäkohtia Midaksen paluuseen vol. II vuonna 2005. Odotettua huonompaan menestykseen reagoidaan palkkaamalla entinen mestarivalmentaja, jonka saapuessa kaiken pitäisi taas kääntyä paremmaksi. Suikkanen on minun silmissäni paras mahdollinen vaihtoehto tulevan kauden päävalmentajaksi. Aivan kuten oli Jortikkakin kahdeksan vuotta sitten. OK, Kaitsu ei ole Jortsu, ei hyvässä eikä pahassa, eikä enää eletä vuotta 2005. Se, mitä seurajohdolta kuitenkin edelleen peräänkuulutan, on pidemmän aikavälin strategia, jossa ei keskitytä henkilöihin (tyyliin hankitaan Jortikka/Suikkanen/Saku Koivu/whoever, joka nostaa meidät huipulle) vaan sisältöön, eli muun ohella siihen, millaista jääkiekkoa seura haluaa tulevaisuudessa pelata niin liigajoukkueen kuin junioreidenkin tasolla. Vaikka Suikkanen tekisikin taas ihmeitä, hänestä tuskin tulee mitään Turun omaa Alex Fergusonia. Toivoisin, että seurassa mietitään jo hyvissä ajoin ja huolella, ketkä ovat sopivia seuraajia Suikkaselle ja R-P:lle kun he oletettavasti viimeistään kolmen vuoden kuluttua pakkaavat tavaransa ja karistavat taas Turun pölyt kannoistaan. Tehdäänkö valinta sillä perusteella, kuka on paras henkilö toteuttamaan seuran mahdollisesti valitsemaa pitkän aikavälin strategiaa, vai otetaanko vain joku riittävän meritoitunut nimi, joka voi halutessaan myllätä liigajoukkueessa kaiken uusiksi pelitapaa ja kokoonpanoa myöten? Ja jos jälkimmäinen strategia ei onnistu, reagoidaanko siihen kilauttamalla taas Suikkaselle?
Koko yllä vuodatetun litanian voi tiivistää yhteen lauseeseen: viimeksi kun Suikkanen poistui, oltiin kusessa, enkä halua, että näin käy enää toistamiseen. TPS pysyy, vaikka henkilöt sen taustalla vaihtuvatkin, eikä yksikään henkilö saa nousta seuraa suuremmaksi.
Tulevaa kautta ajatellen on lisäksi sanottava, että valmentaminenkin on nykypäivänä entistä enemmän tiimityötä, ja uusvanhan valmennustiimimme kokoonpanoon liittyy tiettyjä epävarmuustekijöitä. Tämä siitä huolimatta, että olen perinteisesti kuitannut tällaiset seikat siten, että jos hyväksyn päävalmentajan, hyväksyn myös hänen valitsemansa apulaiset. Suikkanen ja R-P ovat toimineet tiiviisti kaksikkona SM-liigassa, joten molempien 2+1 –vuotinen pahvi on looginen ratkaisu. Sen sijaan kolmanneksi pyöräksi vuoden sopimuksella palkatun, liigatason valmentamista viime kaudella harjoitelleen Miika Elomon asema herättää kysymyksiä. Toivon todella hänen valintansa perustuneen siihen, että Suikkanen ja R-P ovat aidosti kaivanneet apuvoimia ja katsoneet, että Elomo ansaitsee mahdollisuuden kokeilla ko. tehtävässä, eikä esimerkiksi siihen, että jokin seuran taustalla vaikuttavista klikeistä on halunnut juntata valmennusjohtoon oman edustajansa. Mitä taas tulee kakkosvalmentaja Lehtoseen, niin hänen edellinen TPS-pestinsä ei tunnetusti päättynyt onnellisten tähtien alla. Toivottavasti R-P on (TPS:n palveluksessa työskennelleille henkilöille epätyypillisesti) osannut käsitellä asian oikein ja kykenee nyt aloittamaan työnsä puhtaalta pöydältä ilman kaunoja tai muita ylimääräisiä skismoja. Parasta unohtaa esimerkiksi se, että seuran hallituksessa nykyisin istuva, Lehtosen seuraajaksi kaksi vuotta sitten palkattu pitkän linjan TPS-vaikuttaja antoi heti tuolloisen valmennuspestinsä aluksi selväsanaisesti ymmärtää, ettei Lehtosta olisi alun perinkään pitänyt päästää seuran päävalmentajaksi.
Uhkakuvien maalailujen jälkeen on varmuuden vuoksi vielä kerran todettava, että olen hyvin tyytyväinen Suikkasen paluuseen ja uskon hänen onnistuvan tehtävässään, vaikka edelliskerran kaltaiset ihmeet jäisivätkin tekemättä. Kuten kausi totesi, TPS:llä on nyt kasvot, vieläpä hyvin uskottavat sellaiset. Toivon, että koko valmennusjohto saa nyt absoluuttisen työrauhan keskittyäkseen tehtäväänsä. Vuori ja seurajohto taas voivat lyödä muutaman ansaitun ylävitosen, mutta heti sen jälkeen heidän on syytä ryhtyä tekemään hartiavoimin töitä sen eteen, että TPS kykenee tulevaisuudessa menestymään paitsi nyt Suikkasen kanssa, myös myöhemmin ilman Suikkasta. Viime vuosien kaltaista konttausta en haluaisi rakkaalta Palloseuralta enää nähdä.