Siis, olenko rasisti ja suvaitsematon?
Tämä aihe on viipyillyt mielessäni muutaman päivän ajan, oikeastaan Jagrin potkujen jälkeen. Olen pyöritellyt sanoja mielessäni, miettinyt kirjoittaisinko, tarkistanut onko aiheesta kirjoitettu ja onhan rasismista ketju, tämän jälkeen sitten mietin kirjoittaako jatkoa kyseiseen ketjuun vai avatako uusi ketju. Probleeman ratkaisin avaamalla uuden ketjun koskapa oma kirjoitukseni käsittelee niin rasismia kuin suvaitsemattomuutta, eikä vain toista. Vaikka sanat “rasisti” ja “suvaitsematon” eivät sanakirjan mukaan tarkoitakaan samaa niin tietyssä mielessä ne kulkevat käsi kädessä. Rasistin tarkoittaessa henkilöä jolla on rotuennakkoluuloja tai joka harjoittaa rotusyrjintää ja suvaitsemattoman ahdasmielistä henkilöä. Ja, mikäli sanoja tulkitaan niin ilman toista ei ole toista, suvaitsematon on usein rasisti ja rasisti hyvin usein myös suvaitsematon muitakin vähemmistöjä kuin rodullisia kohtaan.
Mietin itseäni sen pohjalta mitä Jagrista kirjoitettiin ja sanottiin, hänen kerrottiin olevan rasistinen kommenteissaan etc., joten lähdin miettimään ja pohtimaan olenko itse sellainen. Syyllistynkö rasismiin tai suvaitsemattomuuteen, vai kenties molempiin? (Kenties tämä on tunnustuksellinen kirjoitus aiheesta). Mitä enemmän asiaa mietin ja kääntelin mielessäni niin sitä vahvemmaksi muotoutui kuva siitä, että en yksin minä vaan kenties hyvin pientä vähemmistöä lukuunottamatta kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella joko rasisteja tai suvaitsemattomia, tai molempia. Kenties tämä tällainen käyttäytyminen on ollut aiemmin keino selviytyä hengissä, kenties se on vielä sitä. Vieraat ja “väärällä” tavalla käyttäytyvät ihmiset koetaan uhaksi ja tämän koetun uhan tähden heitä vastustetaan, nämä ihmiset uhkaavat vakiintuneita oloja ja heidän tuloa seuraavaa muutosta pelätään - se koetaan uhkana. Lähinnä tämä pätee vierasmaalaisia kohtaan mutta se voidaan soveltaa myös päteväksi muita vähemmistöjä kohtaan, heidän pelätään muuttavan oloja niin paljon, että muutoksesta aiheutuu yhteiskunnallista levottomuutta.
Ehkä nykyään tätä uhkaa voidaan pitää liioiteltuna mutta ihmisten primitiiviset reaktiot ja tavat eivät välttämättä ehdi muuttua yhtä nopeaan tahtiin yhteiskunnallisten muutosten kanssa ja ihminen joka ei kykene tai osaa sopeutua muutokseen toimii omien primitiivisten reaktioidensa saattelemana esim. hän saattaa kohdistaa agressioita niitä ryhmiä kohtaan jotka hän kokee uhaksi. Vaikka ihmistä pidetään älykkäänä eläimenä niin kaikesta huolimatta ihmisen psyykeessä on alueita joita ei tunneta vielä tarpeeksi hyvin, tai joista tietämys on vajavaista. Ja, kun vielä otetaan huomioon, että löytyy ihmisiä jotka pyrkivät hyötymään tilanteesta ja lietsomaan “massoihin” hysteriaa niin mielestäni ei ole ihme, että yhä nykyään koetaan uhkana henkilöitä, asioita, tapahtumia jotka eivät välttämättä todellista uhkaa muodostaisi.
Tämä tällaisena lyhyenä ajatelmana...
Mutta, olenko minä rasisti ja suvaitsematon? - Siinäpä vasta kysymys johon en oikein osaa kunnolla vastata, se riippuu siitä kuinka mielletään sanat “rasisti” ja “suvaitsematon”. Päättäkää te luettuanne tämän kyhäelmän.
Rasistin tarkoittaessa henkilöä jolla on rotuennakkoluuloja katsoisin kuuluvani käsitteen piiriin hyvin löyhästi - niin löyhästi ettei monikaan pitäisi minua rasistina. En olisi kieltämässä pakolaisilta pääsyä maahan mutta pakolaisten on todella täytettävä määritelmä pakolaisesta, ja lisäksi pakolaisen status tulisi voida “perua” esim. tilanteissa joissa pakolaisena maahan saapunut henkilö syyllistyy toistuviin rikkomuksiin ja rikoksiin tulisi hänet voida lähettää takaisin alkuperäiseen maahansa tms., tai mikäli pakolainen syyllistyy tekoon josta voidaan tuomita vuosien mittainen vankeusrangaistus hänet tulisi palauttaa. Tietty, oikeassa elämässä mikään ei toimi näin yksinkertaisesti joten näitä säännöissä tulisi olla “joustovaraa”, esim. palauttamisen sijaan vankilaan eikä mihinkään ehdonalaiseen.
Lisäksi pakolaiselta tulisi voida vaatia sopeutumista Suomeen ja täällä vallitseviin oloihin, heidän tulisi sopeutua Suomen oloihin ja tapoihin eikä toisin päin eli meidän sopeuduttava heidän tapoihin ja edesottamuksiin, ikävimmillään katseltava jopa läpi sormien rikkomuksia joihin he syyllistyvät vain sen tähden koska he ovat pakolaisia ja joutuneet kokemaan kovia.
En myöskään olisi kieltämässä tai rajoittamassa ulkomaalaisten opiskelumahdollisuuksia Suomessa, tässä toivoisin jopa kanssakäymistä kehittymättömien maiden välillä entistä enemmän, niin että me “kehitysapuna” kouluttaisimme heille esim. lääkäreitä ja hoitajia etc. Ja, siirtolaisia tulee varmasti tulevaisuudessa olemaan runsaammin kuin nykyään joten heidät tulisi mielestäni sopeuttaa maan tavoille hyvin ja tämä tulisi aloittaa jo ennen heidän maahan saapumista, mikäli mahdollista.
Yleisesti, en ole vastaan sellaisia ulkomaalaisia jotka olosuhteistaan huolimatta jaksavat yrittää ts. tehdä töitä, opiskella ja sopeutua mahdollisuuksien mukaan meidän kulttuuriin, mutta en todellakaan hyväksy ulkomaalaisia (en kyllä suomalaisiakaan) jotka elävät tyyliin “kyllä sossu maksaa”.
Tämä ulkomaalaisista.
Suvaitsevaisuudesta seuraavaksi.
Jos joku edellisen perusteella on ehtinyt lyödä minuun jo tietyn leiman niin toivon kaikesta huolimatta hänen jaksavan lukea tämän epistolan loppuun saakka.
Suvaitsevaisuudesta koetan kirjoittaa lyhyelti käsitellen kuitenkin aihetta mahdollisimman laajalti ottaen samalla huomion alle yleisimmät aiheet jotka tulevat esille puhuttaessa suvaitsevaisuudesta tai suvaitsemattomuudesta.
Seksuaaliset vähemmistöt.
Tunnen useita homoja ja lesboja ja bi’tä. Heidän seksuaalisuutensa ei vaivaa minua eikä se tunnu minusta lainkaan luonnottomalta - minusta tärkeintä on tässä asiassa rakkaus ja se, että on sinut itsensä kanssa. On seksuaalisuuden muotoja joita ei voida pitää hyväksyttävänä, kuten pedofilia (jotkut ovat tosin sitä mieltä ettei se ole pelkästään seksuaalisuuden muoto tai alalaji vaan siihen liittyy paljon muutakin). Vaikka en itse hyväksy pedofiileja niin en siitä huolimatta olisi hirttämässä heitä “palleista”, syyt pedofiliaan voivat olla niin moninaiset ettei sen tähden ratkaisu siihen voi olla yksinkertaisen julma. Mielestäni olisi kohtuutonta tuomita kuolemaan henkilö joka esim. lapsuutensa ja nuoruutensa traumojen johdosta suuntautuu seksuaalisesti tavalla jota pidetään yleisesti vääränä esim. on pedofiili, ja joka ei ymmärrä tekemäänsä eikä tajua sen seuraamuksia - tai ei edes ymmärrä tekevänsä mitään väärää tai pahaa. Mikäli tämän logiikan mukaan toimittaisi eli nirri pois, sovellettaisiko sitä muihinkin sairaisiin ihmisiin jotka ovat tehneet rikoksen? Sivistyneessä valtiossa heidät hoidetaan, tai ainakin yritetään hoitaa. Painotan kuitenkin sitä, etten hyväksy pedofiileja mutta en myöskään ole allekirjoittamassa mitään hirttotuomioita kuten niin monet olisivat valmiit tekemään.
Yleisesti pidän hyväksyttävänä kaikkia seksuaalisuuden muotoja joissa pari on tasa-arvoinen ja joka perustuu keskinäiseen hyväksyntään ja sopimukseen etc. Jo tämä yksinkertainen määritelmä sulkee hyväksyttävien listalta pedofilian pois.
Asevelvollisuus vs siviilipalvelu.
En myöskään lähde syyttämään sivareita loikkareiksi tms. kun eivät vakaumustensa johdosta halua suorittaa asevelvollisuutta armeijassa vaan valitsevat toisen tien. Järkevästi ajatellen, mielestäni ei ole mitään järkeä käskeä asepalvelustaan suorittamaan armeijaan henkilöä joka ei katso sopeutuvansa tai kuuluvansa sinne tai jonka motivaatio ei riitä kyseisen palvelun suorittamiseen. Tällainen huonolla motivaatiolla varustettu sopeutumaton henkilö on mielestäni heikkous ja jo yksikin tällainen henkilö voi heikentää joukko-osaston toimintakykyä. Ainakaan minä en haluaisi kuulua ryhmään jossa on henkilö johon en voi missään määrin luottaa. Ryhmä on tasan niin vahva kuin sen heikoin lenkki on. Hyvä, että on vaihtoehtoja asevelvollisuuden ohella.
Uskonto.
Lykkään uskonnon suvaitsevaisuuden piiriin yksinkertaisesti siitä syystä, että monet uskovaiset puhuvat kyllä suvaitsevaisuudesta ja raamatun opeista mutta heidän oma elämäntapansa ei kyllä käy yhtä sen kanssa mitä he puhuvat, ts. he ovat kaikkea muuta kuin suvaitsevaisia. Uskontoa ja uskovaisia vastaan minulla ei yleisellä tasolla ole mitään mutta uskonnon pakkosyöttöä ja uskovaisten fundamentalismia vastaan minulla on, eikä mielestäni myöskään ole järkevästi perusteltavissa uskonnon (lue kristinuskon) ja Suomen “liitto“. Uskonto olkoot jokaisen henkilökohtainen asia, älkööt kukaan sitä väkisin syöttäkö toiselle. - Edellinen ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö uskonnosta ja siihen liittyvistä asioista voida keskustella, pakkosyöttäminen ja käännyttäminen on eri asia kuin vapaaehtoinen asiasta keskusteleminen.
Pidän itseäni suvaitsevaisena, en lähde tuomitsemaan ihmistä sen perusteella mikä tai mitä hän on, tuomitsen hänet korkeintaan hänen tekojensa tähden (mikäli yleensäkään tuomitsen lainkaan). Pidän itseäni sallivana ihmisenä ja suvaitsevaisuuden häilyvä raja minulla kulkee siinä mitä ihminen tekee ts. suvaitsevaisuuden nimissä en ole valmis hyväksymään aivan kaikkea mahdollista ja kuviteltavaa. Suvaitsevaisuudestani huolimatta en hyväksy esim. kaduilla esiintyvää väkivaltaa (koska siitä kärsivät yleensä syyttömät) - poislukien tapaukset jolloin puolustaa itseään tai toista ihmistä, seksuaalista hyväksikäyttöä, sensuuria yleisesti, uskonnollisia ääriliikkeitä etc.
Tällaisia ajatelmia suoltaen, miettien samalla “onko tässä kirjoituksessa mitään järkeä“,
vlad#16
Tämä aihe on viipyillyt mielessäni muutaman päivän ajan, oikeastaan Jagrin potkujen jälkeen. Olen pyöritellyt sanoja mielessäni, miettinyt kirjoittaisinko, tarkistanut onko aiheesta kirjoitettu ja onhan rasismista ketju, tämän jälkeen sitten mietin kirjoittaako jatkoa kyseiseen ketjuun vai avatako uusi ketju. Probleeman ratkaisin avaamalla uuden ketjun koskapa oma kirjoitukseni käsittelee niin rasismia kuin suvaitsemattomuutta, eikä vain toista. Vaikka sanat “rasisti” ja “suvaitsematon” eivät sanakirjan mukaan tarkoitakaan samaa niin tietyssä mielessä ne kulkevat käsi kädessä. Rasistin tarkoittaessa henkilöä jolla on rotuennakkoluuloja tai joka harjoittaa rotusyrjintää ja suvaitsemattoman ahdasmielistä henkilöä. Ja, mikäli sanoja tulkitaan niin ilman toista ei ole toista, suvaitsematon on usein rasisti ja rasisti hyvin usein myös suvaitsematon muitakin vähemmistöjä kuin rodullisia kohtaan.
Mietin itseäni sen pohjalta mitä Jagrista kirjoitettiin ja sanottiin, hänen kerrottiin olevan rasistinen kommenteissaan etc., joten lähdin miettimään ja pohtimaan olenko itse sellainen. Syyllistynkö rasismiin tai suvaitsemattomuuteen, vai kenties molempiin? (Kenties tämä on tunnustuksellinen kirjoitus aiheesta). Mitä enemmän asiaa mietin ja kääntelin mielessäni niin sitä vahvemmaksi muotoutui kuva siitä, että en yksin minä vaan kenties hyvin pientä vähemmistöä lukuunottamatta kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella joko rasisteja tai suvaitsemattomia, tai molempia. Kenties tämä tällainen käyttäytyminen on ollut aiemmin keino selviytyä hengissä, kenties se on vielä sitä. Vieraat ja “väärällä” tavalla käyttäytyvät ihmiset koetaan uhaksi ja tämän koetun uhan tähden heitä vastustetaan, nämä ihmiset uhkaavat vakiintuneita oloja ja heidän tuloa seuraavaa muutosta pelätään - se koetaan uhkana. Lähinnä tämä pätee vierasmaalaisia kohtaan mutta se voidaan soveltaa myös päteväksi muita vähemmistöjä kohtaan, heidän pelätään muuttavan oloja niin paljon, että muutoksesta aiheutuu yhteiskunnallista levottomuutta.
Ehkä nykyään tätä uhkaa voidaan pitää liioiteltuna mutta ihmisten primitiiviset reaktiot ja tavat eivät välttämättä ehdi muuttua yhtä nopeaan tahtiin yhteiskunnallisten muutosten kanssa ja ihminen joka ei kykene tai osaa sopeutua muutokseen toimii omien primitiivisten reaktioidensa saattelemana esim. hän saattaa kohdistaa agressioita niitä ryhmiä kohtaan jotka hän kokee uhaksi. Vaikka ihmistä pidetään älykkäänä eläimenä niin kaikesta huolimatta ihmisen psyykeessä on alueita joita ei tunneta vielä tarpeeksi hyvin, tai joista tietämys on vajavaista. Ja, kun vielä otetaan huomioon, että löytyy ihmisiä jotka pyrkivät hyötymään tilanteesta ja lietsomaan “massoihin” hysteriaa niin mielestäni ei ole ihme, että yhä nykyään koetaan uhkana henkilöitä, asioita, tapahtumia jotka eivät välttämättä todellista uhkaa muodostaisi.
Tämä tällaisena lyhyenä ajatelmana...
Mutta, olenko minä rasisti ja suvaitsematon? - Siinäpä vasta kysymys johon en oikein osaa kunnolla vastata, se riippuu siitä kuinka mielletään sanat “rasisti” ja “suvaitsematon”. Päättäkää te luettuanne tämän kyhäelmän.
Rasistin tarkoittaessa henkilöä jolla on rotuennakkoluuloja katsoisin kuuluvani käsitteen piiriin hyvin löyhästi - niin löyhästi ettei monikaan pitäisi minua rasistina. En olisi kieltämässä pakolaisilta pääsyä maahan mutta pakolaisten on todella täytettävä määritelmä pakolaisesta, ja lisäksi pakolaisen status tulisi voida “perua” esim. tilanteissa joissa pakolaisena maahan saapunut henkilö syyllistyy toistuviin rikkomuksiin ja rikoksiin tulisi hänet voida lähettää takaisin alkuperäiseen maahansa tms., tai mikäli pakolainen syyllistyy tekoon josta voidaan tuomita vuosien mittainen vankeusrangaistus hänet tulisi palauttaa. Tietty, oikeassa elämässä mikään ei toimi näin yksinkertaisesti joten näitä säännöissä tulisi olla “joustovaraa”, esim. palauttamisen sijaan vankilaan eikä mihinkään ehdonalaiseen.
Lisäksi pakolaiselta tulisi voida vaatia sopeutumista Suomeen ja täällä vallitseviin oloihin, heidän tulisi sopeutua Suomen oloihin ja tapoihin eikä toisin päin eli meidän sopeuduttava heidän tapoihin ja edesottamuksiin, ikävimmillään katseltava jopa läpi sormien rikkomuksia joihin he syyllistyvät vain sen tähden koska he ovat pakolaisia ja joutuneet kokemaan kovia.
En myöskään olisi kieltämässä tai rajoittamassa ulkomaalaisten opiskelumahdollisuuksia Suomessa, tässä toivoisin jopa kanssakäymistä kehittymättömien maiden välillä entistä enemmän, niin että me “kehitysapuna” kouluttaisimme heille esim. lääkäreitä ja hoitajia etc. Ja, siirtolaisia tulee varmasti tulevaisuudessa olemaan runsaammin kuin nykyään joten heidät tulisi mielestäni sopeuttaa maan tavoille hyvin ja tämä tulisi aloittaa jo ennen heidän maahan saapumista, mikäli mahdollista.
Yleisesti, en ole vastaan sellaisia ulkomaalaisia jotka olosuhteistaan huolimatta jaksavat yrittää ts. tehdä töitä, opiskella ja sopeutua mahdollisuuksien mukaan meidän kulttuuriin, mutta en todellakaan hyväksy ulkomaalaisia (en kyllä suomalaisiakaan) jotka elävät tyyliin “kyllä sossu maksaa”.
Tämä ulkomaalaisista.
Suvaitsevaisuudesta seuraavaksi.
Jos joku edellisen perusteella on ehtinyt lyödä minuun jo tietyn leiman niin toivon kaikesta huolimatta hänen jaksavan lukea tämän epistolan loppuun saakka.
Suvaitsevaisuudesta koetan kirjoittaa lyhyelti käsitellen kuitenkin aihetta mahdollisimman laajalti ottaen samalla huomion alle yleisimmät aiheet jotka tulevat esille puhuttaessa suvaitsevaisuudesta tai suvaitsemattomuudesta.
Seksuaaliset vähemmistöt.
Tunnen useita homoja ja lesboja ja bi’tä. Heidän seksuaalisuutensa ei vaivaa minua eikä se tunnu minusta lainkaan luonnottomalta - minusta tärkeintä on tässä asiassa rakkaus ja se, että on sinut itsensä kanssa. On seksuaalisuuden muotoja joita ei voida pitää hyväksyttävänä, kuten pedofilia (jotkut ovat tosin sitä mieltä ettei se ole pelkästään seksuaalisuuden muoto tai alalaji vaan siihen liittyy paljon muutakin). Vaikka en itse hyväksy pedofiileja niin en siitä huolimatta olisi hirttämässä heitä “palleista”, syyt pedofiliaan voivat olla niin moninaiset ettei sen tähden ratkaisu siihen voi olla yksinkertaisen julma. Mielestäni olisi kohtuutonta tuomita kuolemaan henkilö joka esim. lapsuutensa ja nuoruutensa traumojen johdosta suuntautuu seksuaalisesti tavalla jota pidetään yleisesti vääränä esim. on pedofiili, ja joka ei ymmärrä tekemäänsä eikä tajua sen seuraamuksia - tai ei edes ymmärrä tekevänsä mitään väärää tai pahaa. Mikäli tämän logiikan mukaan toimittaisi eli nirri pois, sovellettaisiko sitä muihinkin sairaisiin ihmisiin jotka ovat tehneet rikoksen? Sivistyneessä valtiossa heidät hoidetaan, tai ainakin yritetään hoitaa. Painotan kuitenkin sitä, etten hyväksy pedofiileja mutta en myöskään ole allekirjoittamassa mitään hirttotuomioita kuten niin monet olisivat valmiit tekemään.
Yleisesti pidän hyväksyttävänä kaikkia seksuaalisuuden muotoja joissa pari on tasa-arvoinen ja joka perustuu keskinäiseen hyväksyntään ja sopimukseen etc. Jo tämä yksinkertainen määritelmä sulkee hyväksyttävien listalta pedofilian pois.
Asevelvollisuus vs siviilipalvelu.
En myöskään lähde syyttämään sivareita loikkareiksi tms. kun eivät vakaumustensa johdosta halua suorittaa asevelvollisuutta armeijassa vaan valitsevat toisen tien. Järkevästi ajatellen, mielestäni ei ole mitään järkeä käskeä asepalvelustaan suorittamaan armeijaan henkilöä joka ei katso sopeutuvansa tai kuuluvansa sinne tai jonka motivaatio ei riitä kyseisen palvelun suorittamiseen. Tällainen huonolla motivaatiolla varustettu sopeutumaton henkilö on mielestäni heikkous ja jo yksikin tällainen henkilö voi heikentää joukko-osaston toimintakykyä. Ainakaan minä en haluaisi kuulua ryhmään jossa on henkilö johon en voi missään määrin luottaa. Ryhmä on tasan niin vahva kuin sen heikoin lenkki on. Hyvä, että on vaihtoehtoja asevelvollisuuden ohella.
Uskonto.
Lykkään uskonnon suvaitsevaisuuden piiriin yksinkertaisesti siitä syystä, että monet uskovaiset puhuvat kyllä suvaitsevaisuudesta ja raamatun opeista mutta heidän oma elämäntapansa ei kyllä käy yhtä sen kanssa mitä he puhuvat, ts. he ovat kaikkea muuta kuin suvaitsevaisia. Uskontoa ja uskovaisia vastaan minulla ei yleisellä tasolla ole mitään mutta uskonnon pakkosyöttöä ja uskovaisten fundamentalismia vastaan minulla on, eikä mielestäni myöskään ole järkevästi perusteltavissa uskonnon (lue kristinuskon) ja Suomen “liitto“. Uskonto olkoot jokaisen henkilökohtainen asia, älkööt kukaan sitä väkisin syöttäkö toiselle. - Edellinen ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö uskonnosta ja siihen liittyvistä asioista voida keskustella, pakkosyöttäminen ja käännyttäminen on eri asia kuin vapaaehtoinen asiasta keskusteleminen.
Pidän itseäni suvaitsevaisena, en lähde tuomitsemaan ihmistä sen perusteella mikä tai mitä hän on, tuomitsen hänet korkeintaan hänen tekojensa tähden (mikäli yleensäkään tuomitsen lainkaan). Pidän itseäni sallivana ihmisenä ja suvaitsevaisuuden häilyvä raja minulla kulkee siinä mitä ihminen tekee ts. suvaitsevaisuuden nimissä en ole valmis hyväksymään aivan kaikkea mahdollista ja kuviteltavaa. Suvaitsevaisuudestani huolimatta en hyväksy esim. kaduilla esiintyvää väkivaltaa (koska siitä kärsivät yleensä syyttömät) - poislukien tapaukset jolloin puolustaa itseään tai toista ihmistä, seksuaalista hyväksikäyttöä, sensuuria yleisesti, uskonnollisia ääriliikkeitä etc.
Tällaisia ajatelmia suoltaen, miettien samalla “onko tässä kirjoituksessa mitään järkeä“,
vlad#16