Kesän 2013 NHL Fantasy Draft - Kokoonpanot

Hyökkäys

1.ketju: Ykkösketjussa on kaikkea mitä valmentaja voi toivoa, Giroux on aivan NHL:n kärkisenttereitä ja omaa huikean laukauksen joka on todellinen peloite ylivoimalla. Hartnell on iso ja vahva maalineduspelaaja, joka räppää irtokiekot sisään, ja rouhii kulmissa ja selviää usein sieltä voittajana kiekon kanssa. Ketjun täydentää nuori ja monipuolinen Kane, joka on nuorestaan iästään huolimatta rikkonut 30 maalin rajan, ja tekee varsinkin YV:llä kovaa jälkeä.

2.ketju: Toisestakin ketjustakin löytyy huippusentteri, nuori Couture on hyvin samantyyppinen kuin Giroux, omaa huikean pelikäsityksen ja laukaus lähtee nopeasti ja tarkasti. Laidoilta löytyy kokemusta, kun kaksi isokokoista laitahyökkääjää rynnii suoraviivaisesti kohta maalia. Kokenut Morrow on erinomainen mentori nuorille pelaajille, kaiken kokenut konkari joka taitaa kaikki pelin osa-alueet. Ketjun viimeinen lenkki on järkälemäinen voimahyökkääjä Clowe, joka parkkeeraa ruhonsa maalin eteen ja sitä ei siitä helposti pois siirretä. Erinomainen maalintekijä isosta koostaan huolimatta.

3.ketju: Kolmas hyökkäyskolmikosta löytyy erinomaisia kahdensuunnan pelaajia, jotka hoitavat niin puolustus- kuin hyökkäyspelinkin esimerkillisesti. Sutter on liigan parhaita kahdensuunnan senttereitä. Stanley Cup-voittaja Shaw on todellinen soturi, laittaa aina kaiken likoon joukkueensa puolesta ja blokkaa laukauksia. Ketjun täydentää nuori ja isokokoinen Bennett joka tuli yliopistokaukaloista NHL:ään ja sopeutui välittömästi liigan tempoon ja rytmiin.

4.ketju: Viimeinen ketju toimii shutdown-ketjuna, joka vaimentaa vastutajien kärkiketjut. Keskellä pelaava Brodziak on parhaimillaan rikkonut 40 pisteen rajan, mutta parhaat avut hänellä ovat puolustussuunnassa. Glass on romuluinen laituri, joka ei pelkää pudottaa hanskojaan ja puolustaa joukkuekavereitaan. Ketjun täydentää monipuolinen Mitchell, jonka erikoisuusalaa on alivoimapeli, jonka perustana on hänen erinomainen pelinluku ja sijoittuminen puolustuspäässä.

Puolustus:

1.pari: Schultz on erinomainen nuori hyökkäävä puolustaja, josta tulee tulevaisuudessa aivan NHL:n kärkeä, toki on sitä lähellä jo nyt. Sekera on monipuolinen kumpaankin suuntaan, ja hoitaa puolustuspään erinomaisesti antaen myös tukea Schultzille hyökkäyspäässä.

2.pari: Nuori venäläispakki Kulikov on isokoinen ja vahva jässikkä, joka hoitaa oman pään hyvällä varmuudella ja on käyttökelpoinen ylivoimalla painavan laukauksensa takia. Quincey tasapainottaa peliä hyvin, ja on omassa puolustuspäässä luotettava vaihtoehto tilanteessa kuin tilanteessa.

3.pari: Tämäkin pari on rakennettu tasapainoiseksi. Russell hoitaa kiekollinen pelin ja kokenut Regehr hoitaa puolustuspelin hyvällä tasolla illasta toiseen.


Maalivahdit:

Howard on todistanut tasonsa NHL:ssä ykkösmaalivahtina, ja antaa joukkueelle mahdollisuuden voittaa joka ilta. Mason toimii hyvänä backuppina, joka hoitaa hyvällä tasolla sen 20 peliä kaudessa, ja antaa huiliaikaa Howardille.

Tällä kertaa jätän (suuremmat) mainostelut sikseen ja kerron vain oman subjektiivisen näkemykseni pelaajakatraasta jonka sain koottua kasaan.


Wayne Simmonds - Sidney Crosby - Drew Stafford

Maailman paras jääkiekkoilija Krospin Sidni, laidoillaan kaksi hyvää TOP-6 hyökkääjää. Kaikki tietää millainen pelaajatyyppi Crosby on. Simmonds ja Stafford tuovat ketjuun nopeutta, kokoa ja ennen kaikkea viimeistelykykyä.

Milan Lucic - Jussi Jokinen - Marián Gáborík

Tämän joukkueen kaksi parasta laituria, molemmat supertähtiä, Juiceen mixattuna. Lucic on helvetin hieno pelaaja. Kauhea kaappi, tappelee, tekee tilaa, mutta mikä hienointa laukaus, kädet ja peliäly PPG-tasoa. Yksi favouriteistäni, ja varmaan monen teistäkin. Gaborik on tuulennopea hyökkäyspään virtuoosi (no shit..) Sitten Jussi.. se Jokisen Jussi. En tiedä, särähtää ehkä korvaasi _kakkos_ketjun sentterinä, mutta mieti seuraavaa. Jos JJ:tä pitäisi kuvailla yhdellä adjektiivilla, se olisi Älykäs. Hän pystyy täyttämään roolin kuin roolin. Hän kasvaa roolin mukaan sen edellyttämälle tasolle. JJ ei pysty kannattelemaan kokonaista ketjua (kts. Carolinan viimeinen kausi kolmosen keskellä), mutta päästessään hyvien pelaajien rinnalle nousee hän samalle tasolle näiden kanssa (kts. Carolinassa E.Staalin rinnalla, Pensissä Crosbyn tuuraajana). Hän ei ole koskaan ketjun heikoinlenkki. Oikea Kameleontti. Roolitus mätsää tässä ketjussa täydellisesti, vaikka itse sanonkin.

Jaden Schwartz - Vladimir Sobotka - Matt Frattin

Energinen kahdensuunnan ketju. Parhaat vuoden heillä edessä, mutta viime kauden tasollaan sopivat mitä parhaiten mainioksi kolmosen pelaajiksi. Mitäpä tässä muuta sanomaan. Nimet puhuvat puolestaan.

Chad Larose - Manny Malhotra - Guillaume Latendresse

Hieman samantyylistä kuin kolmosessa, mutta kokemusta löytyy enemmän, hyökkäyspään upsidea hitusen vähemmän, vaikka sitäkin löytyy. Larose 4 viimeisintä täyttäkautta 30p pintaan, Latendresse villikortti, kaiken mennessä nappiin 55+. Nelosessa noihin pinnoihin tuskin toki yltävät. Syvyyttä ja vaihtoehtoja tarjoavat kuiteskin.

Brad Stuart - Ryan McDonagh
Marek Zidlicky - Zach Bogosian
Trevor Daley - Toni Lydman

Puolustus kokonaisuutena. 5 kahdensuunnan puolustajaa ja 1 hyökkäävä puolustaja (Zidlicky). Bogosian ja McDonagh joukkueissaan ykköspakit. Stuart, Zidlicky ja Daley TOP-4. Lyde TOP-4 tai 6 riippueen siitä mihin joukkueeseen offseasonilla liiteleekään. Jaksa tämän syvällisemmin, nimet puhukoot taas puolestaan.

Kari Lehtonen
Anton Khudobin

Kärppä on varmaan änärin vähiten puhuttu tähtimaalivahti, kiitos seuran missä pelaa. Ei heikkouksia(-), vain vahvuuksia (koko, liikkuvuus, tasaisuus). Khudobin pätevä kakkonen.

Ykkösketju on vaarallisen tappava, siitä pitää huolen Spezza. Mies on tehnyt jo kahdeksan kauden ajan 50-71 syöttöä kaudessa, tai ollut siinä tahdissa jos on ollut sivussa loukkaantumisten takia. Ryderin kaltaisella luontaisella maalintekijällä on juhlat Spezzan vierellä. Stewart on liigan arvostetuimpia voimahyökkääjiä, joka raivaa tilaa ja iskee häkkejä täydentäen ketjun roolitukset.

Kakkosketju ei jää yhtään jälkeen ykkösestä. Oikealla laidalla kenttää hallitsee viimeisin Art Ross-voittaja St. Louis. Hänen ruokinnassaan Buffalon viime kauden ykkössentteri Hodgson pistää uusiksi kaikki ennätyksensä. Vasemmalla laidalla Stewartia vastaavassa roolissa on Troy Brouwer, tynkäkaudella 47 pelissä 19 maalia ja 34 pistettä iskenyt voimanpesä.

Kolmossentterinä häärää Philadelphian viime kauden kakkossentteri, Brayden Schenn, jossta odotetaan vähintään Mike Richardsin tasoista tekijää. Vasemmalla laidalla viilettää Cam Atkinson, huikean nopea ja lahjakas nuorukainen,joka on pelannut toistaiseksi 0,5pistettä/peli-tahdilla puolitoista kautta. Lopullinen läpimurto on odotettavissa heti ensi kaudella. Oikeaa laitaa miehittää Dainius Zubrus, luotettava työhevonen jonka voi heittää jäälle missä tilanteessa tahansa. Taitava pelinrakentaja, jonka tehtävä on ruokkia ketjukavereitaan ja pelata alivoimaa.

Nelosta sentteröi Nate Thompson, todellinen soturi. Raataa alivoimalla ja antaa aina kaikkensa. Tuo myös arvokasta secondary scoringia, 45 pelissä syntyivät tehot 7+8=15. Oikealla laidalla on samatyylinen Drew Miller, joka teki ennen tynkäkautta kolmella kaudella peräkäin yli kymmenen maalia, 11-12 jopa 14 maalia ja 25 pistettä. Myös arvokas palanen alivoimaa. Miller on saapumisestaan lähtien joka kausi taistellut väkisin tiensä kokoonpanoon, vaikka kauden alla paperilla paikka ei ole niin selvä ollut. Ja vasemmalta laidalta löytyy viime kauden tulokas, Alex Killorn. 38 pelissä 7+12=19, nousee lähivuosina 30 maalin mieheksi.

Puolustus on todella tasapainoinen. Ensimmäisessä parissa Keith Yandle on jo kolme kautta kuulunut pelipaikkansa kärkinimiin, kilpailee aina puolustajien pistepörssin kärkisijoista. Pakkipari Brewer on todella vakaa ja vankka oman pään soturi, ei silti mikään puukäsi. Oli viime kaudellakin plussalla, vaikka Tampan puolustus vuosi kuin sieni.

Kakkosparista löytyy joukkueen kultakimpale, Justin Faulk, erinomainen kahden suunnan pakki. Nousi jo viime kaudella Hurricanesin ykköspuolustajaksi. Parina varma ja kokenut, kuitenkin alle kolmekymppinen Kevin Klein, joka myös pärjää molemmissa päissä kenttää.

Kolmosparissa luutii jykevä Roman Polak, joka pitää huolen siitä ettei vastustaja juhli maalivahdin lähettyvillä. Parina häärää nuori Tyson Barrie, lupaava kahden suunnan puolustaja, joka teki tynkäkaudella läpimurtonsa Coloradossa. Nappasi kokoonpanopaikan ja teki 32 pelissä 13 pistettä. Täyttää pian 22.

Ykkösvahtina on vuodesta 2000 liigan parhaisiin ja tasaisimpiin maalivahteihin kuulunut Roberto Luongo, joka kykenee tarvittaessa pelaamaan jopa yli 75 ottelua. Varavahtina ja tulevana ykkösenä toimii Petr Mrazek. Mrazek pelasi huikean kauden AHL:ssa ja kausi päättyi mestaruuteen. Nuori tsekki pääsi myös pelaamaan kaksi peliä NHL:ssa, tilastonoteeraukset ovat voitto, tappio, 92,2% ja 2.02 gaa.

Montreal on vihdoin saanut arvoisensa Canadiensin. Joukkueen, joka täydellinen sekoitus nuoruuden intoa sekä kokemuksen tuomaa henkistä voimaa ja voittamiseen vaadittavaa kypsyyttä. Leveyttä on tehdä maaleja kolmen, miksei jopa neljän hyökkäysketjun voimin. Joukkue on todella nopeajalkainen ja taitava aina puolustusta myöten. Tästä huolimatta mikään mikkihiirijoukkue Montreal Canadiens ei ole. Etenkin puolustus on isokokoinen ja pystyy fyysiseen peliin.

1. ketjun keskellä operoiva Ryan Getzlaf ehkä liigan parhaana voimahyökkääjänä saa vasempaan laitaan vasta 21-vuotiaan, nopean ja luovan maaliruiskun Hallin. Jagr toisessa laidassa on edelleen liigan ehdotonta kärkeä ylivoimalla sekä pitkissä hyökkäyksissä. Huippuvaarallinen ykkösnyrkki. Ainakin Getzlaf ja Hall taistelevat pistepörssin kärkisijoista.

2. ketjun keskushyökkääjä Filppula pelasi kuluneen tynkäkauden puolikuntoisena alle taitojensa, mutta pystynee täysin kuntouduttua palaamaan edellisen täyden kauden takaiselle tasolle. Silloin hyvin aloittava (55,4% kuluneella kaudella) Filppula oli koko liigan 16. tehokkain keskushyökkääjä. Molempiin päihin hyvän sentterin vasemmalla laidalla pelaa ranskankielinen, hyökkäyspäähän äärettömän lahjakas Huberdeau. Matt Read pelaa tunnollisesti puolustuspään, ja mikä parasta, nopea laituri pystyy iskemään 30 maalia kaudessa.

3. ketjusta löytyy todella monipuolinen puolustava sentteri ja loistava aloittaja (56,0%) Stoll. Monikäyttöinen Bergenheim ja nuori Zucker tuovat luisteluvoimaa ennestäänkin todella nopeaan joukkueeseen. Etenkin Zuckerilla on potentiaalia nousta ylempiin ketjuihin nopeastikin. Energinen ketju tuo Stanley Cupin voittamiseen vaadittavaa leveyttä maalintekoon, sillä jokaisella on kyky paukuttaa kolmosketjussakin jopa 40 pisteen tehosaldoja.

4. ketjun laidoilta löytyvät kokeneet Adams ja Smyth. Smyth jaksaa edelleen vääntää pitkiä kulmapelejä ja on käyttökelpoinen maskipelaajana. Adams väsymättömänä puolustavana hyökkääjänä tuo myös roppakaupalla alivoimaosaamista joukkueeseen. Hän pelaa melellään myös sentterinä. Ketjun keskellä pelaava Krüger on kehittynyt erinomaiseksi pelaajaksi omassa päädyssä, mutta potentiaalia on vaikka millä mitalla tehdä tulosta myös toisessa päässä kenttää.
____

1. pakkiparin Mike Green ei esittelyjä kaipaa. Todella taitava kiekon kanssa, eikä mikään lapanen omassakaan päädyssä. Pystyy yli 60 pisteen kausiin ja on ylivoimalla aina vaarallinen. Vasta 27-vuotias Green on yltänyt kerran täydellä kaudella jopa piste per peli-tahtiin, mikä on puolustajalle huima saldo. Smidin vastuulle jää oman maalin varjeleminen. Isokokoinen tsekki vaikka syö kiekon, jos joukkueen etu sitä vaatii. Pystyy myös antamaan tarvittavan laadukkaan ensimmäisen syötön. Kätisyydet helpottavat pakki-pakki-syöttöjä ja pelinavaamista.

2. pakkiparissa on tehojenkin valossa hienon kauden pelannut Franson. Oikea käsi alhaalla pelaava nuori järkäle oli puolustajien pistepörssin kahdeksas. Leftiltä pelaava ylivoimapelin maestro Alex Goligoski osaa pakkiparinsa tavoin puolustaa tarvittavan hyvällä tasolla. Molemmat pystyvät antamaan taustatukea hyökkääjille ja nakuttamaan itsekin siinä sivussa 40 pisteen kausia.

3. pakkipari pelaa oman pään varmasti ja antaa helppoja, hyviä syöttöjä hyökkääjille. Etenkin Ference pystyy myös tukemaan hyökkäyksiä. Kokenut kaksikko tekee kaikkensa joukkueen eteen. Salvador on erinomainen henkinen johtaja.
____

Maalivahti Schneider kantaa joukkuetta heikoilla hetkillä. Cory on isokokoinen ja hyviä pelivuosia on jäljellä ainakin kymmenen. Todella pahasti sopimuksensakin takia aliarvostettu Bryzgalov täydentää vahvan maalivahtikaksikon. Olisi monessa joukkueessa ykkönen.

on se kova

Hyökkäys:

1. ketju - Hyökkäystä kootessa on keskitytty ensisijaisesti senttereihin ja ketjujen toimivuuteen roolitusten kautta. Ykkösketjua (ja joukkuetta) kipparoi Bergeron, joka on taistelun ruumiillistuma. Jotain miehen taidoista kertovat myös Selke Trophy, Stanley Cup ja olympiakulta. NHL:n paras aloittaja viime kaudella tilastojen valossa. Hänen ympärilleen on rakennettu tshekkitandemi; kokenut varakapteeni Eliáš johtaa esimerkillään ja takoo kovia pisteitä. Hudler on täydellinen paketti oikeaan laitaan; kemiat osuvat kohdalleen ja pienestä koostaan huolimatta intensiivinen taskuraketti pelaa hyvin yhteen maanmiehensä kanssa. Bergeronilla on positiivisia kokemuksia tshekkipelureista mm. David Krejčín myötä.

2. ketju - Loistavaa kakkosketjua sentteröi järkälemäinen Jordan Staal. Loistava molempiin päätyihin, kuten ykkössentteri Bergeron. Laidalleen Staal saa Hurricanesista tutun Aleksandr Seminin, jonka kanssa tekee tuhoisaa jälkeä! Kokosivat hienot tehot viime kaudella. Ketjun täydentää Alex Chiasson, joka on lupaava hyökkääjä - omaa paljolti samat ominaisuudet kuin Staalille ja Seminille tuttu Jiří Tlustý. Chiasson iski viime kaudella seitsemässä pelissä tehot 6+1, eli kyseessä ei ole mikä tahansa koohottaja.

3. ketju - Kolmosketju, tai oikeastaan vain nimellinen sellainen - on hyökkäyksen kolmas tulosyksikkö. Yksi draftin parhaista kolmossenttereistä, David Desharnais, lukee loistavasti peliä ja jakelee namupasseja. Iski toissakaudella 60 pistettä, ja nyt saa laidalleen Joffrey Lupulin. Lupul on todellisuudessa ehkä jopa joukkueen paras laituri, mutta roolitusten takia sopii paremmin Desharnais'n ketjuun. Aliarvostettu pelaaja, joka on kunnossa ollessaan PPG-pelaaja. Oikeaan laitaan Desharnais saa vierelleen myös kanadanranskalaisen Benoit Pouliot'n, joka viime kaudella osoitti olevansa tehokas laituri.

4. ketju - Käsittämättömän alas vajosi draftissa myös Mark Letestu - mies, joka iski viime kaudella 46 ottelussa 27 pistettä. Mies sentteröi laadukkaaseen secondary scoringiin kykenevää nelosketjua, jossa viilettävät hänen lisäkseen kaksi slovakkia, Tatar ja Pánik. Nämä pelaajat ovat pelanneet Slovakian nuorisomaajoukkueissa paljon yhdessä ja tuntevat toisensa täydellisesti. Pelaajat ovat äärimmäisen kiekollisia, mutta etenkin Letestu ja Pánik pystyvät myös puolustavampaan rooliin. Ominaisuuksiltaan pelaajat täydentävät sopivasti toisiaan.

Puolustus:

1. pari - Yksi NHL:n parhaista puolustajista on Kris Letang. Uskomattomasti PPG-tahtiin pystyvä äärimmäisen kiekollinen puolustaja, jolta keinot eivät heti lopu puolustuspäässäkään nopean luistelun johdosta. Ylivoiman todellinen tuliase saa vierelleen Pittsburghista tutun Simon Després'n, joka on ominaisuuksiltaan ennen kaikkea puolustava pakki. Kookas (193cm, 98kg) Després kompensoi hyvin Letangin ominaisuuksia, ja tämä parivaljakko onkin jokaisen fantasiavalmentajan unelma. Letang right, Després left.

2. pari - Suurin piirtein samoin periaattein ja ajatuksin koottu pakkipari. Rangersista toisilleen tutut pelaajat ovat täsmälleen yhtä pitkiä ja täsmälleen yhtä painavia. Strålman on todella käyttökelpoinen mies kakkosylivoimassa hyökkäävän pelityylinsä vuoksi. Del Zotto on vakuuttava kaukalon molemmissa päissä. Plusmiinustilastot pysyvät varmasti plussalla ja hänelle voi antaa luottoa missä tahansa tilanteessa. Strålman right, Del Zotto left.

3. pari - Todella tyytyväinen pitää olla myös kolmospariin. Díaz on aliarvostetuimpia puolustajia NHL:ssä. Sveitsiläinen avaa peliä upeasti ja teki viime kaudella ennen loukkaantumistaan 23 ottelussa 14 tehopinnaa. Taitaa myös puolustuspelin hienosti, valehtelematta Canadiensin avainpelaajia. T.J. Brennan on ominaisuuksiltaan kiekollinen puolustaja; Panthersiin siirryttyään löysi pelinsä. Työsulun aikana pelasi Sabresin farmissa Rochesterissa, ja teki 36 peliin 35 pistettä - tehot puhuvat puolestaan tämän puolustajan kohdalla! Díaz right, Brennan left.

Maalivahdit:

Ray Emery - Chicagon voitettua Stanley Cupin kaikki puhuivat lähes pelkästään Corey Crawfordista, unohtaen, että Emery vuorotteli Crawfordin kanssa 50/50-periaatteella. Tästä todisteena jaettu William M. Jennings Trophy Crawfordin kanssa. Emery oli yhtä hyvä kuin Crawford, mutta Blackhawksin oli päätettävä ykkösvahti. Emery olisi hoitanut tontin ilman muuta yhtä hyvin. Pelannut upeita kausia, ja ansaitsisi enemmän arvostusta. Ehkä ensi kaudella saakin, jos rikkoo Flyersin pahamaineisen kirouksen.

Peter Budaj - Suurena Slovakian ystävänä tiedän tasan tarkkaan, millaisen kakkosvahdin varasin. Budaj on pelannut monta kautta NHL:ssä myös ykkösvahdin paikalla. Molemmat veskarit ovat 30-vuotiaita, eli tarpeeksi kokeneita ja luotettavia. Näiden kassarien kanssa voi käyttää vuorotteluperiaatetta kilvoitusmielessä tai vaihtoehtoisesti sanoa, että toinen on ykkönen. Budaj on edelleen aliarvostettu maalivahti, paineensietokyky on nimittäin loistava eikä tee helppoja virheitä. Kovassa paikassa joukkueen kannattaja kiittää jumalaansa siitä, että Budaj on maalilla.

1.Ylivoima:
Byfuglien - Koivu - Hossa | Vatanen - Hedman

2.Ylivoima:
Kulemin - Granlund - Yakupov | N.Schultz - Meszaros

4 miehen ylivoima 1:
Koivu - Hossa | Vatanen - Hedman

4 miehen ylivoima 2:
Granlund - Kulemin | Byfuglien Yakupov

1.Alivoima:
Koivu - Korpikoski | Byfuglien - Meszaros

2.Alivoima:
Peverley - Hossa | J.Schultz - Hedman

3 miehen alivoima 1:
Koivu | Byfuglien - Meszaros

3 miehen alivoima 2:
Peverley | J.Schultz - Hedman

4 vs 4 ketju 1:
Koivu - Korpikoski | Byfuglien - Meszaros

4 vs 4 ketju 2:
Dubinsky - Yakupov | Vatanen - Hedman

4 vs 4 ketju 3:
Granlund - Hossa | J.Schultz - N.Schultz

Erikoiskenttä tiukan paikan tullen:
Yakupov - Koivu - Hossa - | Byfuglien - Hedman

Rankkarit:
Hossa
Koivu
Yakupov
-
Granlund
Kulemin

Hyökkäys:

1.ketju: Mikko Koivu saa luvan kantaa jo 5. kautta putkeen C:tä rinnassa. Koivu on loistava johtaja, kookas, hyvin liikkuva ja vahva pelaaja. Voimakone Korpikoski aka Korpedo saa näyttöpaikan ykköskentässä. Mikon kanssa yhteispeli onnistui loistavasti tynkäkaudella TPS-paidassa, ja kaksikko oli yksi pelätyimmistä tutkapareista. Sama meno meno jatkuu nyt myös mitä todennäköisemmin taalaliigassa. Korpisoturi pystyy ottamaan myös tarvittaessa tärkeitä aloitusvoittoja, mikäli mr referee päättää vaihtaa Mikon pois. Oikeassa laidassa loistava maalintekijä ja yksi liigan parhaimmista takakarvaajista, härkämäinen Marian Hossa. The Hoss on loistava playoffpelaaja ja tietää mitä Cupin voittaminen vaatii. Koivu ja Hossa hoitavat pelintekemisen, Korpikoski duunariosaston. Kaikki pystyvät iskemään maaleja, mutta Hossa vastannee suurimmasta osasta iskien sen reilu 40 kihausta. Kaikki kolme ovat erinomaisia pelaajia myös puolustussuuntaan.

2.ketju: Brandon Dubinsky saa laidoilleen venäläistaiturit Nikolai Kuleminin ja vuoden 2012 ykkösvarauksen Nail Yakupovin. Dubinsky hoitaa puolustuspelaamisen ja venäläistaiturit maalintekemisen. Dubinsky on aggressiivinen taistelija, joka taklaa ja vääntää. Voi tarvittaessa pudottaa hanskansakin. Pystyy myös tekemään pisteitä. Kulemin pystyy pelaamaan fyysisesti ja iskemään maaleja. Yakupov on nopea pelaaja ja tulee olemaan vastustajille erittäin vaikea pideltävä. Yakupovin olisi ehdottamasti pitänyt saada Calder debyyttikaudellaan, mutta raati veti kotiinpäin ja Jonathan Huberdau vei pystin Nailin nenän edestä.

3.ketju: Rich Peverley hoitaa puolustuspelaamisen ja saa ison roolin myös alivoimalla. Dustin Penner tuo fyysisyyttä ja omistaa erittäin pehmeät kädet isoksi kaveriksi. (110kg) Loistava maalinedustapelaaja ja lähes mahdoton siirtää, kun saa parkeerattua itsensä maalineteen. Tarvittaessa pystyy pelaamaan ylivoimaa ja iskemään häkkejä maalinedustalta ison kokonsa vuoksi. Granlund saa laidassa vapaammat kädet ja pystyy antamaan loistavia passeja ketjukavereilleen sekä viivalle. Tärkeä palanen kakkosylivoimassa, pystyy raapimaan myös aloituksia hyvällä prosentilla. Oikealla peluutuksella Mikke olisi pelannut huomattavasti paremman kauden pisteiden valossa jo debyyttikaudellaan, lahjoja ja peliälyä kyllä löytyy!

4.kenttä: Matthew Lombardi saa laidoilleen kaksi erittäin fyysistä ja isokokoista pelaajaa: Matt Kassianin sekä Jimmy Hayesin. Lombardi pystyy käyttämään nopeuttansa erinoimaiseti ja karkaamaan läpiajoihin laitureiden tehdessä tilaa kentällä. Matthew ''Matti'' Lombardi pystyy myös tarvittaessa pelaamaan kärkikentissä, mutta hoitaa erinomaisesti myös puolustavampaa roolia. Loistava alivoimapelaaja. Päätavoite ketjun laitureilla on kuitenkin horjuttaa vastustajan staroja ja pitää oma pää puhtaana. Hanskojen tiputtaminen on myös tuttua puuhaa Matt ''BigHit'' Kassianille.

Puolustus:

1.pakkipari: Dustin ''Big Buff'' Byfuglien on loistava leader alakerrassa. Pystyy pelaamaan isoja minuutteja. Isokokoinen, kovaa taklaava, ruumiinrakenteeltaan kuin NFL:n linjamies. Vastustajat eivät halua painia tämän kaverin kanssa. Omaa yhden liigan kovimmista lyöntilaukauksista. Pystyy myös pelaamaan tarvittaessa voimahyökkääjän roolia laidassa ja on loistava maalinedustapelaaja ylivoimalla. Oli erittäin tärkeässä roolissa Blackhawskin voittaessa mestaruuden vuonna 2010. Slovakki Andrej Meszaros pystyy avaamaan peliä nopeasti ja hoitaa täydellisesti oman pään pelaamisen.

2.pakkipari: Sami Vatanen saa näyttöpaikan muodostaen nuorekkaan pakkiparin yhdessä Ruotsin lupaavimpiin puolustajiin kuuluvan Victor Hedmanin kanssa. Vatanen väläytteli jo tynkäkaudella pelaamassaan 6 ottelussa hyökkäyspään vaarallisuutta iskien 2 maalia Ducks paidassa. Erittäin iso palanen ylivoimalla, nopea luistelija, joka pystyy avaamaan peliä todella helpon näköisesti. Loistava ranne ja lyöntilaukaus. Loistavan asenteen omaava Hedman hoitelee puolustusvelvoitteet erinomaisesti ja pystyy pelaamaan isoja minuutteja. Kompensoi hyvin pakkiparia ison kokonsa avulla. Hedman pystyy jakamaan painavia taklauksia ja väsyttämään vastustajan tähtiä illasta toiseen.

3.pakkipari: Peräti 198-senttisen Jeff Schultzin vahvuudet ovat ulottuvuudessa ja oman pään pelaamisessa. Nick Schultz on nopeajalkainen puolustaja, joka pystyy kääntämään kiekonmenetykset nopeasti vastahyökkäyksiksi. Huomionarvoinen asia, Nick Schultz on toiminut aiemmin urallaan Wildin kapteenina sekä varakapteenina. Myös Edmontonin organisaatiossa Nick sai kunnian toimia varakapteenin roolissa.

Maalivahdit:

Ykkösmaalivahtina toimii Ondrej Pavelec. Peittää isokokoisena vahtina hyvin maalinsa. Hyvät refleksit, haastaa laukojan. Pystyy voittamaan otteluita yksinään. Pavelec torjunee kaudessa suurimman osan peleistä.
Kakkosmaalivahdin roolia hoitaa NHL debyttinsä tekevä Antti ''muuri'' Raanta.

Kokonaisuus:
Erittäin tasainen joukkue. Isoja fyysisiä pelaajia, pieniä ja nopeita. Joka kentästä löytyy duunariosaston miehiä, pelintekijöitä sekä maalintekijöitä. Suurin osa joukkueen pelaajista on parhaimmassa iässä. Nälkäisiä pelaajia, kokemusta ja Stanley Cup mestareita. Superlupauksia löytyy myös Wild paidasta sekä hyvä ykkösmaalivahti, jonka takana hyvällä itseluottamuksella taalaliigoihin lähtevä Antti Raanta.

Hyökkäysketjuista löytyy tulivoimaa riittävästi jopa kolmeen ketjuun. Joukkueen kärkilaitureista 3/4 löytyy tililtään lähihistoriassa kolmenkymmenen maalin kausi. Taustatukea antaa vielä David Jones, joka on kahden viimeisen täyden kauden aikana tekaissut 27 ja 20 maalia.

Sentteriosasto on myös vahva. Vincent Lecavalier ei ole enää se sama pelaaja, joka teki tehoja yli 1,10p/g tahtia, mutta mies on erittäin hyvä pelaaja edelleen. Toinen kärkisenttereistä Ryan O'Reilly on taas taistelun ruumiillistuma, joka on vasta saavuttamassa parssta tasoaan, vaikka loistava pelaaja onkin.

Puolustuksen ykkösmiehene paikan ottaa odotetusti Columbuksen ykköspakki Fedor Tyutin. Puolustus on kookas ja kovaotteinen, eikä Sheldon Sourayn laukausta ylivoimalla voi ainakaan väheksyä. Puolustuksesta puuttuvat ne kaikista mediaseksikkäimmät nimet, mutta on tasoltaan erittäin tasokas ja laaja.

Maalivahdit ovat ehkä joukkueen suurin vahvuus. Jonathan Qucik on ollut parilla viime kaudella NHL:llän yksi ehdottomista kärkivahdeista. Taustatukea antaa jättimäinen Ben Bishop, jonka arvoksi Steve Yzerman koki todella lupaavan hyökkääjä prospektin Cory Conacherin. Tämän draftin yksi parhaista kaksikoista ellei jopa kaikista paras.