Alkuvuoden 2013 NHL Fantasy Draft - Kokoonpanoketju

Hyökkäys

Hyökkäyksessä on lähdetty hakemaan kolmea vahvaa tuloksentekoon kykenevää kentällistä, ja yhtä ns. santapaperi ketjua. Kärkiketjuihin löytyy vaihtoehtoja, joten jos peli ei jostain syystä toimi, muutoksia on helppo tehdä.

Matt Duchenen ympärille kootussa ketjussa on äärettömästi taitoa ja nopeita jalkoja. Highlight reel-maaleja voi tältä kentältä odottaa, ja tietenkin, jos eräs #8 taas sille päälle sattuu, niin vaikka yksi Maurice "Rocket" Richard Trophykin.

Kakkosketjussa on lyöty yhteen Leijonakaksikko Mikko ja Tuomo. Pääsevät nyt fantasian puolella koittamaan kuinka kemiat pelaavat yhteen pienemmässä kaukalossa, karjalalippiksille tietynlainen dream come true situation siis tarjolla. Näiden kahden ison ja taitavan kaveruksen vieressä sitten loukkaantumista kärsinyt, mutta terveenä nopeutensa ansiosta äärimmäisen vaarallinen sniper David Booth. Tätä ketjua voidaan mätsätä vastustajan hyökkäisvoimaisinta ketjua vastaan. Mikko&Tuomo iso osa AV-peliä.

Ketjullinen aliarvostettua hyökkäystavaraa. Mikon veli Saku (näin päin tällä kertaa) vetelee paremmin kuin ns. parhaimpina päivinään konsanaan vai mitä sanotte 1+5 tehoista neljään otteluun? Vieläkö joku sanoo, ettei S.Koivu kuulu Suomen olympiajoukkueeseen tai voisi olla kakkossentteri NHL:ssä? Mueller on loukkaantumisten takia jäänyt ehkä suurelta yleisöltä pimentoon, mutta on isot raamit omaava maalipyssy. Sveittin ihme Sven Bärtschi on jo ehtinyt todistaa pystyvänsä tehokkaaseen peliin myös NHL:n fyysisyydessä, ja vaikka onkin kauden ensimmäisissä otteluissa jäänyt hieman paitsioon Calgaryn leveän laituriosaston takia, on pelannut kokoajan hyvällä tasolla.

Mitchell-Konopka-Moss on tosiaan se vittumaisin osa tätä joukkuetta. Moss ei varmaan heti lähde hippasille, mutta ei tarvitsekaan, sillä kaksi muuta kurittaakin sitten vastustajaa hänenkin edestään. Kaikki kolme ovat myös erinomaisia alivoimapelaajia. Mitchell ja Konopka on naulattu neloseen, mutta Moss pystyy tarvittaessa stunttaamaan roolia kuin roolia: pelasi pari 30-40 pisteen kautta ennen kuin siirtyi aavikolle, jossa on aloittanut tilastojen valossa tehokkaasti (0.5p/peli).

Puolustus:

Puolustus on mukavan liikkuva nyky-NHL:ään, tästä on paljon iloa kummassakin päässä kaukaloa. Liukkaita käsiä löytyy (Boyle, Faulk, Wisniewski, Voynov) ja puukättäkin sen minkä tarve vaatii (Jackman, Hejda).

Ykkösparissa on haettu perus(tylsää) puolustava-hyökkäävä kombinaatiota. Boyle on ylivoiman primusmotor ja ehkä siinä koko draftin paras. Takuuvarmat 50-60 paunaa nakuttanut jo viimeiset kymmenen vuotta NHL:ssä, joten katetta väitteelle on! Puolustuspäässäkin hyvä kuten joukkueen kärkipakilta sopii odottaa.

Kakkosparissa on sen sijaan vähän erilainen filosofia. Kaksi hyvin liikkuvaa ja pehmeä kätistä all-round kaveria. Kumpikin pelannut alkukaudesta joukkueessaan ykkösparin minuutteja (25min+).

Kolmospari (kesken)

Kapteenitilanteessa sen verran, että Winnipegin GM on kaikessa viisaudessaan päättänyt rauhoittaa Koivun veljesten kukkotappelun kapteeninviitasta lyömällä C:n Dan Boylen rintamukseen. Koivut saavat toki A:t mieheen.

Maalivahdit:

Itsensä maalivahtielittiin viime playoff keväänä pelannut Cory Schneider tilkitsee maalinsuuta. Ei varmaan tarvitse enempää miestä esitellä? Kakkosmolariksi saatiin yllättäen vielä 11 kierrosta Schneiderin jälkeen niinkin kova nimi kuin Sergei Bobrovsky. Columbuksen ykköskassari on jatkanut NHL:ssä siitä mihin huikealla KHL-visiitillään jäi. Etukäteen roolijako on 55-25, mutta kilpailutilanne on seuran puolelta täysin avoin. Ja Schneiderillehän kilpailutilanne todistetusti sopii. Ruoskikoot toisiaan yhä parempiin suorituksiin, kyllä se minulle käy!