Tämä on loistava pointti ja nostin tämän esille jo aiemmin Petu-ketjussa, mutta kukaan ei tarttunut täkyyn. Ongelma on tämä: HIFK on luokaton playoffjoukkue, on utj:nä tai valmentajana kuka tahansa. Kevät -11 on iloinen poikkeus. Muuten surkeus on jatkunut SW:n lähdön jälkeen tähän päivään asti. Ja tämä on HIFK-organisaatiossa valtava ongelma. Kaudesta toiseen kontataan kauden tärkeimmällä hetkellä. Nokallakin oli 2 putoamista kolmesta huonommalle joukkueelle.
Pitää muistaa se, että Nokka rakensi nollasta ammattimaisen toiminnan. Se ei koskenut pelkästään toimintaa jäällä, vaan hänen piti kertoa, kuinka ammattiurheilijat elävät ja harjoittelevat. Se oli siis paljon isompi urakka kuin vain joku pelikirjajuttu.
2009 keväällä IFK:lla ei ollut vielä kaksinen joukkue, runkosarja ei ollut mennyt hyvin ja vastassa oli Suikkasesta intoa saanut TPS ja säälit vain paras kolmesta. Itseasiassa TPS laittoi tulevan mestarin Jypin puolivälierissä tiukemmalle kuin mitä Jyp joutui välierissä tai finaalissa. Toki Tepsin bensa loppui kesken tuon sarjan lopussa, mutta silti se oli joukkue, joka toisessa paikassa pleijarikaaviossa olisi voinut mennä paljon pidemmällekin jo tuona keväänä.
2010 tapahtui Nokan joukkueelle selkeä moka ja se oli se, ettei otettu riittävän hyvää sijoitusta runkosarjassa. Runkosarjahan oli tasainen, IFK jäi voitosta vain 7 pistettä ja oli 4., mutta seuraavaa eli 5. peräti 13 pistettä edellä. Se ei ole silti riittävästi, vaan fakta on se, että jos haluaa menestyä niin pitäisi olla kahden parhaan joukossa runkosarjassa, sillä yleensä se takaa helpomman jatkon. Ei se toki kirkossa kuulutettua ole ja kaikki joukkueet pitää voittaa, mutta fakta on se, että ensimmäinen pleijarikierros on usein vaikea ennen kuin joukkue pääsee oikein vauhtiin ja pelaaminen 5. sijoittunutta vastaan ei ole helppoa. Perunakerho ei muutenkaan ole ikinä ollut IFK:lle helppovastustaja noissa pudotuspeleissä. Nytkin he menivät finaaliin saakka, joten ihan huonolle ei hävitty, mutta tarinan opetus oli kuitenkin se, että olisi pitänyt pelata parempi runkosarja. Se oli kuitenkin todennäköisesti vielä jonkinlainen oppimisprosessi.
2011 oli vaikea paikallisvastustaja pleijareissa ja alussa oltiin takamatkalla, kun Mikke ja Haataja poissa, mutta se kevät kaikkinensa kertoi, että on opittu. Pelaajista oli kasvanut ammattilaisia. He tekivät kaikkensa pärjäämisen eteen ja kun tuli onnistumisia ja vastustajia kaatui niin se menestymisen kulttuuri jyräsi epäonnistumisen kulttuuria. Se, että IFK on aiemmin menestynyt huonosti pleijareissa, on varmasti osittain tapahtunut juuri sen takia, kun ei ole ollut sitä kokemusta siitä, miten voitetaan. Nyt sitä saatiin ja syksyyn 2011 lähdettiin niin, että kaikki olivat voittajia - paitsi Petu. Niinpä Nokan jälkeisen ajan avainsana on PS, siitä ei tarvitse edes keskustella. Voittaneet pelaajat jyrättiin ja laitettiin syömään paskaa niin puolessa vuodessa voittajista tulikin alistuneita luusereita. Ensin oltiin rinta rottingolla ja sitten selkä kyyryssä.
Tulevan kauden suurin kysymys ei olekaan se, millainen pelaajamateriaali saadaan jalkeille, vaan se, että kuka palauttaa pelaajien itseluottamuksen ja uskon menestymiseen. On totta, että IFK:lla on huono pleijarihistoria, mutta tämän jälkeen meillä oli jo voittajia joukkueessa. Nyt pitäisi löytää joku vahvistus penkin taakse, joka korvaisi jonkun kakkos- tai kolmosvalmentajan ja palauttaisi sen uskon menestymiseen ja paskansyönti pitäisi polttaa symbolisesti tynnyrissä jäähallin parkkiksella. Se ei nimittäin ole sellainen hauska juttu kuten broileri jäällä tai rotta pukuhuoneessa, vaan se on masentava, säälittävä asia. Paljon auttaisi jo se, jos Nybari laittaisi Petun parturiin, ajattaisi tämän parran, hommaisi hänelle siistejä vaatteita jne., jolloin Petu voisi tulla suuremmalla itseluottamuksella syksyllä lomien jälkeen duuniin, kun ei kärsisi enää mahdollisesta alemmuuskompleksista.
Tuohon Viherpuiston Ruoskan kirjoitukseen kommentoisin erityisesti 90 lukua ja 2000 luvun alkua koskien sen, että usein IFK:lla oli luokattoman huono materiaali tai huonosti koottu joukkue. Harvoin sieltä ihan runkosarjan kärjestä näet pleijareihin lähdettiin. Toki Penttikin onnistui joskus saamaan kasaan jäätävän ykkösketjun, mutta vasta nyt Nybarin aikana on onnistuttu oikeasti houkuttelemaan riittävästi laatupelaajia, jolloin palikat mestaruutta ajatellen ovat olleet kasassa, ensimmäistä kertaa sitten 1997/98-1998/99.
Voisi ajatella, että aiemmin IFK:lla oli vain legendaarinen nimi ja vasta Kojon aikana tuli menestysmahdollisuus ja sitä kautta imu pelaajien keskuudessa. Jonkinlainen uskottavuuspyramidi voitaisiin rakentaa tästä:
1. Tj. ja utj. - raha tulee ajallaan, pelaajat uskovat ja luottavat siihen, että kasassa on ammattimaisesti koottu huippunippu
2. valmennus - pelaajat uskovat ja luottavat siihen, ettei paskoja jätkiä ole palkattu ja koska valmennus on huippuluokkaa niin on mahdollista menestyä ja pelaajat haluavat olla mukana projektissa
3. avainpelaajat - pelaajat uskovat ja luottavat siihen, että kun avainpelaajat ovat huippuluokan ammattilaisia niin on mahdollista menestyä ja erityisesti nuoremmat pelaajat oppivat joka päivä katsoessaan avainpelaajien toimintaa ja niinpä kaikki haluavat olla mukana projektissa
4. stadilaiset/IFK-taustaiset pelaajat - pelaajat uskovat ja luottavat siihen, että kun mukana on stadilaisia tai muita pitkään seurassa olleita kuten Kibe, Lennu ja kumppanit niin he haluavat laittaa kaiken stadilaisen menestyksen eteen ja niinpä muutkin haluavat olla mukana projektissa
Ilman uskottavuutta pelaajat eivät halua tulla seuraan ja joku osa näistä pettää niin menestystäkään ei tule. Tällä hetkellä tuntuu, että pelaajat eivät luota tuohon valmennukseen, joten Petulle pitäisi saada joku vahvistus avuksi sille osastolle, avainpelaajien sainauksia vielä odotellaan (toivotaan, että kohdasta 2 huolimatta tulevat) ja kolmanneksi täytyy toivoa, että esim. Kibe saa sopimuksen, sillä kohdassa 4 on vähän vajausta. Siellä ei nimittäin ole oikein kuin Ville, Söde ja Liivik nyt tuossa osastossa, joista viimeinen on vasta 24 vuotias. Kibeä tarvitaan ja pitää toivoa myös, että jonkun aikaa pois ollut Luttinen integroituu takaisin stadilaiseksi. Menestystä on vaikea saavuttaa ilman sellaista suhteellisen vahvaa IFK-ydintä. Ei se ole sama asia, jos pukukoppi on kalakukkojen hallussa. Tosin sekään ei riitä, että on pelkkä IFK-ydin ilman niitä muita osa-alueita, jotka rakentavat menestyvän, kunnianhimoisen organisaation, vaan jos mitään ei vaadita niin edarius on seurauksena.