Kauden 2012-13 joukkueen rakennus

Komppaan Walkinia ja m&t:tä: Nyban eka kausi oli väkisin myös Pena-vaikutteinen. Muuten HIFK on ollut hyvä haalaamaan pelaajia ja mikä miellyttävintä, myös kauden kesken tulleet ovat olleet pääsääntöisesti onnistuneita: Bates, Hamilton, Pesonen, Fernholm, Endras...Mun mielestäni kauden sisällä tapahtuvat muutokset ovat hyvä mittari sille, miten utj onnistuu pelaajahankinnoissaan. Kun kausi on jo alkanut, pitää olla pelaajamarkkinoilla ensinnäkin täysin tietoinen siitä, minkälaista pelaajaa haetaan ja toisekseen pitää olla tarpeeksi kunnianhimoa ja röyhkeyttä. HIFK on saanut Saksan ja Ruotsin maajoukkuemiehen kesken kauden, ei paha. Tietenkin pääosa nipusta pitää olla selvillä jo hyvissä ajoin ennen kauden alkua. Odottamattomia asioita tapahtuu tästäkin huolimatta, kuten Riksmanin loukkaantuminen, ja ei kai kukaan oikeasti usko, että The Pena olisi paikannut tilanteen Endrasin tasoisella veskarilla?

JHag kirjoitti:

ja ei kai kukaan oikeasti usko, että The Pena olisi paikannut tilanteen Endrasin tasoisella veskarilla?

Laajenna klikkaamalla

Ei tietenkään, Pena olisi hankkinut tilalle voimalaiturin.

Mutta kuinka kauan Nybarin työn kriterinä voi olla, että on parempi kuin Pena? Nybarin aikana ollaan kolme kertaa neljästä pöllähdetty ensimmäiseltä pleijarikierrokselta kesälomalle. Ja kaikkina näinä kolmena kertana runkosarjassa alemmas sijoittunutta vastaan. Ja kahdella eri valmentajalla. Eli kyllä tässä alkaa olla ihan organisaatiotasolla mitinnän paikka. Jos kaikki tehdään oikein niin miksi sitten otetaan turpaan kauden tärkeimmissä peleissä? Penan aikanahan itse asiassa tätä ongelmaa ei niin huomattu kun IFK harvemmin pääsi aloittamaan pleijarisarjaa ns. etulyöntiasemasta.
Silti olen sitä mieltä, että kyllähän IFK:n pelaajabudjetilla pitää joukkueesta löytyä artisteja eikä IFK ole ikinä oikein istunut omaan miellikuvaani homogenisena ryhmänä vaan ennemmin ääripäiden ilmentymänä

stroh80 kirjoitti:

Ei tietenkään, Pena olisi hankkinut tilalle voimalaiturin.

Mutta kuinka kauan Nybarin työn kriterinä voi olla, että on parempi kuin Pena? Nybarin aikana ollaan kolme kertaa neljästä pöllähdetty ensimmäiseltä pleijarikierrokselta kesälomalle.
...

Laajenna klikkaamalla

Urheilutoimenjohtaja, joka vastaa joukkueen kasaamisesta, voi tehdä vain niin paljon. Vaikka joukkueen urheilullisesta menestyksestä kantaa vastuun lopulta seuran utj., niin yksittäisen ottelun, yksittäisen pudotuspelisarjan ratkeamiseen vaikuttaa niin monta tekijää, joihin utj. ei yksinkertaisesti voi vaikuttaa. Mitä, jos Jukka Hentunen olisi laukonut keväällä 11 yhdessä tilanteessa kiekon muutama kymmenen senttiä eri kohtaan?

Nybondas on ensimmäistä kauttaan lukuun ottamatta kasannut IFK:lle erittäin laadukkaan joukkueen ja ensimmäisen kauden osalta hän on itsekin myöntänyt, että seurassa vallinneen muutostilan ja sekasorron takia hän ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi aikaisin pelaajamarkkinoilla liikkeellä.

Ei Nybondas ole ainoastaan Penaa parempi vaan yksi liigan viime vuosien parhaista utj:sta. Hommassa on aina mukana onnea ja sattumaa, mutta nostan hänelle hattua siitä, että hän pidettyä IFK:n loistavan mestarijoukkueen niinkin hyvin kasassa viime kaudeksi. Katsokaa mitä on tänä keväänä käynyt JYPille ja Pelicansille... Sen lisäksi olin vakuuttunut viime kaudella, kuinka IFK reagoi kauden aikana pelaajamarkkinoilla. Pitkälti jokainen kesken kauden tehty pelaajahankinta oli laadukas.

Pesosen hintalaatusuhde oli huono. Tai itseasiassa en tiedä, mitä tienasi tuosta vajaasta kaudesta, mutta nyt hän olisi ollut todennäköisesti huono hintalaatusuhteeltaan. Mies pelasi ihan ok kauden, jos palkka olisi ollut teemuramstedtmainen, mutta kun puhutaan maajoukkuemiehestä niin ei saatu riittävästi vastinetta.

Teemu Laakso KHL. Jepa jee.

Laakso Tsherepovetsin riveihin | Yle Urheilu | yle.fi

Jep. Sinne meni Laakso.

Uskon että MaG lyö itsensä huolella läpi tällä kaudella ja on helposti 1-korin kamaa. MaG:n voi laskea ensi kauden ratkaisupelaajiin. Mun veikkaukset nuorista pelaajista menee aina pieleen (myös MaG:sta) mutta luulen että MaG olisi parempi laidassa. On vähän enempi maalintekijä kuin broidinsa.

Kiben ottaisin myös vaikka popcornia syömään (puolittainen läppä). Paita kattoon-osastoa ja varmasti tärkeä pelaaja joukkueen hengen kannalta. Somervuoresta: samantien yli 20 byyriä uudessa joukkueessa, jonka peli oli enemmän tai vähemmän sekaisin koko kauden. Pisteiden takia se meille hankittiin, täytti odotukset vähintään kelvollisesti, ensi kaudella on lupa odottaa jopa enemmän kun on päässyt täysin sisälle systeemeihin.

Simolle myös ehdottomasti enempi vastuuta! Laituriksi vaan ylempiin kenttiin kokeilemaan, miksei sentteriksikin jos taidot riittää. Pelasihan tuo Töykkälän laidalla kunnes syrjäytti tämän. Simosta voisi saada yleismiehen; rouhija voimalaiturina 1-2 kentissä ja tarvittaessa pelaa sentterinä alemmissa.

Joukkueen rakennus näyttää lupaavalta, täysi luotto että Nybondas hoitaa pari starbaa vielä. Viime kaudella roolitus saattoi mennä reisille, olisiko sitten jengi roolitettu KJ:lle...En muista miten valmentajakuviot menivät silloin.

Pakistosta sen verran että Jokelan nostaessa tasoaan (väkisin tulee nostamaan) on puolustus hyvällä mallilla. Söde, Jokela, Varakas, Kurvinen, Melart ja Klubertanz. Paperilla aika helvetin laadukas kuusikko tähän sarjaan.

Erittäin harvinainen loppukaneetti HIFK-fanilta: mulla on kova luotto veskoihin!

tant gredulin kirjoitti:

Laakso Tsherepovetsin riveihin | Yle Urheilu | yle.fi

Jep. Sinne meni Laakso.

Laajenna klikkaamalla

Kuinkakohan nopeasti Teemulla tulee äitiä ikävä? Kuva miehen uudesta kotikaupungista.

stroh80 kirjoitti:

Mutta kuinka kauan Nybarin työn kriterinä voi olla, että on parempi kuin Pena? Nybarin aikana ollaan kolme kertaa neljästä pöllähdetty ensimmäiseltä pleijarikierrokselta kesälomalle. Ja kaikkina näinä kolmena kertana runkosarjassa alemmas sijoittunutta vastaan.

Laajenna klikkaamalla

Tämä on loistava pointti ja nostin tämän esille jo aiemmin Petu-ketjussa, mutta kukaan ei tarttunut täkyyn. Ongelma on tämä: HIFK on luokaton playoffjoukkue, on utj:nä tai valmentajana kuka tahansa. Kevät -11 on iloinen poikkeus. Muuten surkeus on jatkunut SW:n lähdön jälkeen tähän päivään asti. Ja tämä on HIFK-organisaatiossa valtava ongelma. Kaudesta toiseen kontataan kauden tärkeimmällä hetkellä. Nokallakin oli 2 putoamista kolmesta huonommalle joukkueelle.

copypeisti Petu-ketjun viestistäni. Jokohan tästä nyt saataisiin keskustelua. Ja kaikki lasit pois silmiltä, katsokaa läpi 2000-luvun pleijarit kevääseen -12 asti. Mestaruus keväältä -11 ei poista kokonaan sitä faktaa, että HIFK lienee Suomen paskin playoffjengi suhteessa materiaaliin:

-clip-

Mutta ihan oikeutettua on siis mollata huonosti menneet pleijarit. Sekä Nokan kahdet ekat että Petun ekat. Näkisin tilanteen edelleen niin, että HIFK on yleisesti ottaenkin järkyttävän huono playoffjoukkue ja tämä asia ei ole pahemmin muuttunut valmentajien vaihtumisen myötä. Tokihan mestaruus -11 on se miellyttävä poikkeus, mutta eiväthän nekään playoffit jumalaisesti kokonaisuudessaan menneet. 2 ekaa matsia hävittiin narreille ja Hentusen läpiajo tuli siis tilanteessa, jossa narrit johti sarjaa 3-2. Siitä maali ja HIFK olisi hävinnyt sarjan 4-2. Ja onko liigassa mitään muuta joukkuetta, jolle "kotietu" merkitsee satavarmaa tappiota siinä ensimmäisessä kotiottelussa? Let's face it: playoffit ovat HIFK:lle kohtuuttoman vaikeat. Petu ei ole ainoa pleijareissa lörähtänyt valmentaja.

Se, että joukkue kohtuullisen runkosarjan jälkeen konttaa pleijarit, ei yleisesti ottaen johdu siitä, että joukkueen pelitapa olisi kuralla. Jos jollain pelitavalla on menty neljän sakkiin runkosarjassa, niin pitkässä juoksussa joukkue on juuri niin hyvä kuin sarjasijoitus 60 matsin jälkeen osoittaa. Ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole ja HIFK oli viime kaudella kokonaisuudessaan liigan 3 parhaan jengin joukossa. Playoffeissa konttaaminen johtuu 90%:sesti henkisistä tekijöistä. Pelaajien ja valmennuksen totaalisesta takalukosta, enkä tajua miksi HIFK kärsii tästä dilemmasta niin pahasti? Joukkueen pitäisi nyt ja jatkossa fokusoitua siihen, että koko kausi ratkotaan keväällä pleijareissa ja ajat ovat muuttuneet: nyt se on ihan arkipäivää, että alemmaksi sijoittunut joukkue pudottaa ylemmän. Tässä ei auta itkeminen, asiaan täytyy vain sopeutua. Odotan valmennukselta ja pelaajilta kuntohuipun rakentamista kevääseen. Kovan kuntohuipun. En aio enää ensi kaudella kytätä hysteerisesti runkosarjasijoitusta. Toisin kuin ennen tein. Jyp oli lokakuussa liigan viimeisenä. Mulle riittää, että HIFK menee suoraan playoffeihin välttäen säälit. Se, onko sijoitus kuudes, neljäs vai kolmas on aivan lillukanvarsia nykyliigassa. Narrit oli viime kaudella runkosarjan kuudes. Jos joukkue pystyy itsevarmasti rakentamaan kuntonsa huipun playoffeihin, ei sillä ole hädänpäivää ja kauden jälkeen kukaan ei muistele runkosarjasijoitusta. Koko kausi pitäisi pystyä rakentamaan niin, että playoffien alkaminen on positiivinen asia! HIFK:lla alkaa normaalisti puntin tutiseminen ja käsien täriseminen täsmälleen samalla hetkellä kun playoffit alkavat. Tämä kuvio pitää saada käännettyä päälaelleen, pysyvästi. Kevään -11 mestaruudestakin jäi kotiläksyksi se, että playoffien alkaminen ei saisi olla kauden suurin pelonhetki. Poikkeuksellisesti jätän tästä analyysista pois yksittäiset pelaajat ja valmentajat, vaikka HIFK:lla oli molemmilla sektoreilla isoja ongelmia narrisarjassa. Olen sitä mieltä, että ongelma on syvempi ja sitä potee koko organisaatio. HIFK:n isoin ongelma on surkea playoffpelaaminen ja sille täytyy tehdä jotain ihan organisaatiotasolla. Fanit ovat mielestäni syyttömiä. Me emme lataa joukkueeseen sairaalloisia odotuksia, vaan nautimme oikeasti pleijarien alkamisesta. Organisaatio tekee jotain ihan helvetin väärin, kun joka kevään joukkue kenen tahansa valmentajan alaisuudessa rupeaa vapisemaan pudotuspelien alussa. Onko Petu Matikainen se valmentaja, jonka alaisuudessa nähdään ensimmäistä kertaa 15 vuoteen rennosti ja pelaamisestaan nauttien playoffit aloittava ja lopettava HIFK? Emmä tiedä, mutta jonkun se pitää olla.

-clip-

Hiljaiseksihan tuo playoff menestys vetää. Hyvä esimerkki HPK joka paperilla heikommalla rosterilla pyyhkii meillä jäätä jos keväällä kohdataan. HPK on monesti pärjännyt keväällä, joukkueen tason huomioiden (ei syvyyttä leveydessä läheskään niin paljon kuin isoilla jengeillä).

Onko IFK:lla syynä edarimeno vai mikä lie voittamisen kulttuuri? Ekana tuli mieleen voittamisen kulttuuri että siinä on syy; Jyppi on sen oppinut ja Jyväskylässä tehdään tulosta tällä hetkellä. Sielläkin muistaakseni kone käynnistyi hitaasti ja pari kautta pelasivat runkosarjan hyvin mutta keväällä floppasivat.

Sitten tuli mieleen muuan Suikkanen joka saa joka jengin pärjäämään. Okei Turuuus on voittamisen kulttuuria ainakin ollut mutta viime vuosina on voitu puhua enemmän häviämisen kulttuurista. Mutta viimeistään Lahden kohdalla ei ole enää tietoa minkäänmoisesta kulttuurista mutta niin vain pärjäsivät keväällä.

Väitän että KJ:n jatkaessa olisi viime vuoden jengillä menty pitkälle. KJ:n ekojen kausien putoamisia ei voi puolustella mitenkään mutta olihan KJ:n tullessa kehiin homma isossa muutostilassa. KJ sanoi jossain että oli ihmeissään miten joutui alkaa opettamaan perusasoita ruokailusta lähtien. Nyt on jengi rakennettu Petun näköiseksi eli tulosta on lupa odottaa.

Uskon että pikku hiljaa mekin opitaan keväällä pelaamaan. Parit hyvät poffit putkeen ja homma kääntyy. Voiko Kollien menestyksestä päätellä mitään?

aquanqua kirjoitti:

Kuinkakohan nopeasti Teemulla tulee äitiä ikävä? Kuva miehen uudesta kotikaupungista.

Laajenna klikkaamalla

Eipä kauhean houkuttavalta taajamalta vaikuta. Mutta onhan Laaksolla sentään tuttua seuraa tuolla. Junnumaajoukkueista tuttu Mikko Lehtonen ja rapakon takaa tuttu Niclas Bergfors varmaan ainakin vähän helpottavat sopeutumista.

Ja toisaalta, eiköhän 300 000 asukkaan kylälle mahdu vähän parempaakin korttelia kuin nuo kuvassa näkyvät alueet...

JHag kirjoitti:

Tämä on loistava pointti ja nostin tämän esille jo aiemmin Petu-ketjussa, mutta kukaan ei tarttunut täkyyn. Ongelma on tämä: HIFK on luokaton playoffjoukkue, on utj:nä tai valmentajana kuka tahansa. Kevät -11 on iloinen poikkeus. Muuten surkeus on jatkunut SW:n lähdön jälkeen tähän päivään asti. Ja tämä on HIFK-organisaatiossa valtava ongelma. Kaudesta toiseen kontataan kauden tärkeimmällä hetkellä. Nokallakin oli 2 putoamista kolmesta huonommalle joukkueelle.

copypeisti Petu-ketjun viestistäni. Jokohan tästä nyt saataisiin keskustelua. Ja kaikki lasit pois silmiltä, katsokaa läpi 2000-luvun pleijarit kevääseen -12 asti. Mestaruus keväältä -11 ei poista kokonaan sitä faktaa, että HIFK lienee Suomen paskin playoffjengi suhteessa materiaaliin:

Laajenna klikkaamalla

Mitä tästä voi keskustella? Faktoista, joita on on paha mennä kiistämään. IFK kipsaa aina pleijareissa, piste. Täällä tuskin kukaan tietää syytä siihen, mutta jos haluat keskustelua aiheesta, niin polkaisepa sille oma ketju pystyyn.

Oma veikkaukseni on, että joukkueessa laiminlyödään vastustajan scouttaaminen. Tähän kun vielä lisätään joukkueen - ja Kojon tapauksessa vielä valmentajan - ylimielisyys, niin a vot ja lomille lompsis! Taikaviittahan ilmeisesti kuvitteli, että kolmen mestaruuden valmentajana hän kyllä luotsaa IFK:n tuosta noin vain jatkoon niin Töpseleistä kuin HPK:sta ja pelasi mielessään jo seuraavaa sarjaa - jota ei sitten koskaan tullutkaan. Päättyneellä kaudella pakkaa sekoitti tietysti jatkuvasti elänyt kokoonpano. Viimeisen kerran se muuttui radikaalisti juuri poffien alkaessa, kun Mikke ja Pesonen tulivat pitkältä saikulta suoraan pleijareihin.

IFK on tosiaan päässyt 2000-luvulla vain neljä kertaa välieriin: vuonna 2000 Ika Lehkosen kaudella, 2004 Aran ensimmäisellä kaudella, 2006 Sheddenin kaudella ja 2011. Kieltämättä on yllättävää, että Kuula luotsasi jengin välieriin heti ensimmäisellä kaudellaan, mutta joukkueessa oli ilmeisesti vielä hyvät pohjat Erkan ja Ramin jäljiltä. Toisin sanoen itseluottamus oli kunnossa, kun kahtena keväänä oli tahkottu finaaleja ja näistä jengeistä oli paljon pelaajia mukana. Aran kausi oli myös tavallaan yllätys, kun penkin takana oli vain vähän aiemmin patsastellut Alpon tapaisia käveleviä katastrofeja, mutta Kibe - Harkins - Pärä riitti tuolloin tolpan päähän finaaleista. Sheddenin kaudella vastaava ketju oli Tony - Hauhtonen - Arttu. Viime vuonna olikin sitten neljä hyvää ketjua.

Aran ja Dougin kausia yhdistää siis ainakin se, että joukkueella on ollut huikea ykkösketju. Vaikka täällä on aina arvosteltu Pentin tapaa kasata joukkue laittamalla kaikki paukut ykköseen, niin ainakin pari kertaa sillä päästiin neljän sakkiin. Francisin/Baxterin kausilla ei tainnut olla selkeää ykköstä ja Jalosen kahdella ensimmäisellä kaudella ketjuja rukattiin kauden aikana. Jälkiviisaus on kovin helppoa, mutta väitän, että keväällä 2010 oltaisiin menty pidemmälle, jos Kojo olisi malttanut pitää ARG-ketjun kasassa loppuun saakka ja kokeillut Hirson ja Haden vierellä muita pelaajia.

Lisäksi Aran ja Sheddenin kausia yhdistää luultavasti myös se, että joukkue oli valmentajan näpeissä. Ara nautti vielä ensimmäisellä kaudellaan pelaajien luottamusta pitkäaikaisena maajoukkueluotsina ja Shedden on totta kai oma lukunsa. Viiksi-Bobin aikana valmentajan näpeissä ei tainnut pysyä muu kuin brenkkupullo ja Baxter oli muuten vain luokattoman huono valmentaja. Pentin aikana oli myös yleistä, että joukkuetta huononnettiin (!) kesken kauden. 2006 sai lähteä Askey - tilalle tuli Mikko Rämö - ja 2008 lähti Cook - tilalle Libor. Yritä siinä sitten keskittyä valmentamiseen, kun TJ kauppaa joukkueen parhaat pelaajat kilpaileviin seuroihin ja hankkii tilalle täysin epäkuranttia tavaraa.

Entäs maalivahdit? 2004 Ipa meinasi tiputtaa meidät jatkosta, kun Stathosilla meni hörppy päälle, mutta penkiltä löytyi valttikortti nimeltä - töttöröö - Jan Lundell, joka pelasti jengin jatkoon. 2006 Lunkka teki, minkä pystyi, mutta maalinteko hyytyi välierissä. Viime vuonna Riksman oli huikea. Oliko keväällä 2000 ykkösveskana Parris Duffus? Hockeydb:n mukaan oli.

Jos 2000-luvusta yrittää tehdä jotain yhteenvetoa, niin välieräpaikkaan on nähdäkseni vaadittu
- kova maalivahti
- lähes maaginen ykkösketju, muut ketjut plussaa
- valmentaja, joka pitää joukkueen näpeissään
- selkeä pelitapa, jota ei sörkitä kauden mittaan

Ja siis nämä kaikki yhtä aikaa.

Mutta miksi rajoittaa tarkastelua 2000-luvulle? Ei 90-luku mennyt yhtään sen paremmin. Vuoden 1992 jälkeen IFK pelasi välieriä seuraavan kerran vasta vuonna 1998. Siinä välissä tiputtiin neljä kertaa ensimmäisellä kierroksella ja jäätiin kerran pleijarien ulkopuolelle. Kyllä nämä häviämisen kulttuurin siemenet kylvettiin jo silloin.

Viherpuiston Ruoska kirjoitti:

Mutta miksi rajoittaa tarkastelua 2000-luvulle? Ei 90-luku mennyt yhtään sen paremmin. Vuoden 1992 jälkeen IFK pelasi välieriä seuraavan kerran vasta vuonna 1998. Siinä välissä tiputtiin neljä kertaa ensimmäisellä kierroksella ja jäätiin kerran pleijarien ulkopuolelle. Kyllä nämä häviämisen kulttuurin siemenet kylvettiin jo silloin.

Laajenna klikkaamalla

Niin. Ja IFK:lle tavanomaista on pudota ekalla kierroksella huonommin sijoittunutta joukkuetta vastaan. Jos edes olisi sitten niin, että mennään jatkoon huonommin sijoittuneena joukkueena, niin tämän voisi antaa anteeksi joten kuten.
Aloitetaan kaudesta 92-93. Pudottiin JYP HT:lle voitoin 3-1. Ja mitäs mitäs, oltiin kolmansia runkosarjassa. Tosin silloin ei voitettu JYP HT:a Jyväskylässä ikinä, joku ihme Hippos-kammo oli olemassa, mutta ei olisi tarvinnut voittaa, jos ei ryssittäisi himassa.
93-94: TPS pudotti lauluun suoraan 3-0, mutta ehkä silloin sen ymmärtää, aika kova jengi oli Tepsillä. Mutta ei pystytty laittamaan kampoihin kuin kotipelissä, joka hävittiin 1-2.
94-95: Tämä kausi aiheuttaa vieläkin vitutusta ja kylmiä väreitä, kun muistelee. Jumalauta, Ässille ulos 0-3 ja huimat yksi tehty maali kolmessa matsissa. Ja senkin taisi tehdä Make Hurme, joka ei siinä jengissä kyllä se kovin maalintekijä ollut.
95-96:Lukko vastassa ja IFK huonommin sijoittunut. Taaskaan ei pystytty antamaan kunnon vastusta vaan ulos 0-3. Vaikka nyt tehtiin sentään jo 6 maalia kolmessa pelissä.
00-01: Maratonmatsien Ilves-sarja. Eka ja vika kotipeliä jatkoajalle käkeen. Yhtään kotivoittoa ei tuossa sarjassa nähty. Se ei ylläty, kun IFK olisi tarvinnut kotivoiton. Jani Nikko ja Antti Bruun pilasivat sen kauden.
02-03:Jokerit jyräsi 4-0 jatkoon eikä ollut oikein mitään jakoa. Ekan matsin narrit vei jatkoajalla muuten vähintään kahden maalin erolla. Ruudun loukkaantuminen pilasi aika paljon tuolla kaudella, kun korvaamaan tuli Jari Kauppila.
04-05: ASdadklsdfmnxcv. Siinäpä se. Taas vedettiin paremmin sijoittuneena ja helvetin kovalla joukkueella vituiksi. Hävittiin jatkoajalla eka matsi vaikka johdettiin sitä peliä jo 2-0. Siitä jatkoaikatappiosta ei sitten enää toivuttu. Ulos 1-4.
2004 oltiin maalin päässä finaalista. Jotain heikkoutta kai sekin osoittaa, että hävitään kolme välierämatsia jatkoajalla 2-3. Kyllä silloinkin vitutti ja kovaa.
2006 hävittiin kaksi vikaa välieräpeliä tekemättä maaliakaan. Perkele, 0-4 ja 0-1 viimeiset pelit. Silloinkin vitutti ja kovaa.
06-07: Vieraista lähdettiin liikkeelle eikä pystytty hakemaan sitä tarvittavaa vierasvoittoa. Ei sen enempää kyllä osattu voittaa toista kotipeliäkään. 1-4 lauluun.
07-08:Ekaa kertaa sääleihin ja ekassa matsissa osoitettiinkin venymistä nousemalla 1-4 tappioasemasta 5-4 jatkoaikavoittoon. TPS lauluun ja IFK Bluesia vastaan. Bluesista haettiin voitto ekassa pelissä, sen jälkeen oltiinkin pylly pystyssä, Blues antoi ja IFK otti vastaan. 1-4 ulos.
08-09:Ulos sääleissä TPS:ää vastaan. Ei siitä sen enempää.
09-10: HPK:ta vastaan johdettiin ekaa matsia 3-1 tokan erän jälkeen. Sitten tuli jännäkakka ja hävittiin lopulta jatkoajalla 3-4.
Erikoista tuolla kaudella oli se, että haettiin tasoittava voitto heti seuraavasta pelistä Hämeenlinnasta. Se oli jotain uutta ja mullistavaa. Mitä sitten tapahtui? Voitettiin himassa 7-0 ja sokaistuttiin täysin, viimeisenä niittinä Janne Laakkosen 2-3 maali 6 sekuntia ennen loppua.
Tätä vuotta ei viitsitä enää edes muistella.
Mistä tämä johtuu? Mikä kirous IFK:ta vaivaa? Ukot vaihtuu penkin takana, pelaajat vaihtuu, UTJ:ia tulee ja menee. Silti tässä on viimeiset kaksikymmentä vuotta alisuoritettu pleijareissa.
Miksi aina pitää hävitä se eka himamatsi, jolla tehdään kaikesta paljon hankalampaa? Miksei huonommin sijoittuneena voida hakea sitä tarvittavaa vierasvoittoa, tai jopa kahta, ja mennä jatkoon (pl. 99-00)?
Baxteria täytyy muuten kehua sitoutumisesta jengiin. Äijä oli täysillä mukana. Muistan monia kertoja, jolloin gubbe huutaa naama punaisena tuomareille vaihtoaition luukusta. Se sitoutuminen yhdistettynä osaamiseen olisi voinut viedä puukäsijenginkin vähän pidemmälle.

Minusta HIFK on alisuorittanut playoffeissa 1976-2012 eli sen ajan, kun niitä on pelattu sm-liigassa. Kun kevät koittaa, niin Stadin HIFK puristaa mailaa, eikä saa itsestään parasta irti tai sitten n. kerran 10 vuodessa voittaa mestaruuden. Jos joku jengi häviää ottelusarjan 3-2, niin se on yleensä ollut HIFK, liian usein vielä 5. pelin jatkoajalla. Kirjoitan näin, vaikka olen optimisti luonteeltani. HIFK:n playoff-ajan mestaruusvalmentajat ovat olleet; Jorma Rikala 1980 ja 1983, Erkka Westerlund ja Raimo Summanen 1998 ja Kari Jalonen 2011. Kun katselee mestaruusvalmentajien nimiä ja joukkueita, jotkä heillä oli käytettävissään, niin työ on melkoinen, että HIFK tosissaan taistelisi keväällä 12-13 mestaruudesta.

Bruno kirjoitti:

Mistä tämä johtuu? Mikä kirous IFK:ta vaivaa? Ukot vaihtuu penkin takana, pelaajat vaihtuu, UTJ:ia tulee ja menee. Silti tässä on viimeiset kaksikymmentä vuotta alisuoritettu pleijareissa.

Laajenna klikkaamalla

Kiitos hyvästä yhteenvedosta.
yhdyn täysin tunteeseen että pleijareissa alisuoritetaan mutta jos koittaa avartaa hieman katsetta niin mahtaako sama ilmiö olla muissa joukkueissa? Kaudessahan ei käytännössä ole kuin yksi voittaja ja muut joutuvat pettymään. Eli tuntuuko meistä faneista jotka elämme joka solulamme joukkueen mukana että pettymyksiä tulee, mutta tuntevatko muidenkin joukkueiden fanit samalla tavalla? Tietty jonkun SaiPan fanit tuskin mestaruudesta haaveilevatkaan, ainakaan joka vuosi...

No ilmankos sitä Laaksoa ei julkistettu, kun pykäliä/virityksiä löytyi sitten.

Vähän sellanen fiilis tossa tulikin jo aiemmin, kun ei mitään tosiaan kuulunut... nyt kuului. Ei tässä mikään pakottava pakin tarve enää ole, joten siinä mielessä voidaan olla ihan rauhassa. Mutta tuo sentterihomma alkaakin sitten olla jo aika vittumainen. Jostain pitäisi se "vesce" tai Vesce naarata. Ei ole helppo tilanne missään nimessä, kun monet muut ovat saman tilanteen edessä.

Bad Bob #42 kirjoitti:

Kiitos hyvästä yhteenvedosta.
yhdyn täysin tunteeseen että pleijareissa alisuoritetaan mutta jos koittaa avartaa hieman katsetta niin mahtaako sama ilmiö olla muissa joukkueissa? Kaudessahan ei käytännössä ole kuin yksi voittaja ja muut joutuvat pettymään. Eli tuntuuko meistä faneista jotka elämme joka solulamme joukkueen mukana että pettymyksiä tulee, mutta tuntevatko muidenkin joukkueiden fanit samalla tavalla? Tietty jonkun SaiPan fanit tuskin mestaruudesta haaveilevatkaan, ainakaan joka vuosi...

Laajenna klikkaamalla

No, jos katsotaan kirjasta "Salakuljettajista Suomen mestareiksi" menneisyyden HIFK:n playoff-menestystä, niin tällaista:
75-76: HIFK-TPS 0-2 ja HIFK-Ässät 1-2, 4. sija
76-77: HIFK-TPS 2-3 ja HIFK-KooVee 0-2, 4. sija
77-78: HIFK 5. runkosarjassa
78-79: HIFK-Ässät 0-3 ja HIFK-TPS 1-2, 4. sija
79-80: HIFK-Kärpät 3-1 ja HIFK-Ässät 3-0, Kultaa
80-81: HIFK-Ässät 2-0, HIFK-Tappara 0-3, HIFK-TPS 0-2, 4. sija
81-82: HIFK-Tappara 2-3, HIFK-Ässät 2-1, Pronssia
82-83: HIFK-Ilves 3-1, HIFK-Jokerit 3-2. Kultaa
83-84: HIFK-TPS 0-2, sijat 5-8
84-85: HIFK 5. runkosarjassa
85-86: HIFK-TPS 3-2, HIFK-Tappara 1-4. Hopeaa.
86-87: HIFK-Kärpät 1-3, HIFK-TPS 1-0. Pronssia
87-88: HIFK-Tappara 2-3, HIFK-Ilves 1-0. Pronssia
88-89: HIFK-JYP 0-2, sijat 5-8
89-90: HIFK-KalPa 0-2, sijat 5-8
90-91: HIFK-HPK 1-2, sijat 5-8
91-92: HIFK-TPS 2-1, HIFK-JYP 2-3, HIFK-Ässät 1-0. Pronssia
92-93: HIFK-JYP 1-3, sijat 5-8.
93-94: HIFK-TPS 0-3, sijat 5-8
94-95: HIFK-Ässät 0-3, sijat 5-8
95-96: HIFK-Lukko 0-3, sijat 5-8
96-97: HIFK, 9. runkosarjassa
Yhteensä: 2 kultaa, 1 hopea ja 4 pronssia, kun oli pelattu 22 vuotta playoff-lätkää. Keväinä 1976-1997 HIFK pelasi 19/22 playoff-kevättä ja 32 ottelusarjaa, joista saldona 11-21 ja 102 ottelua 38-64. Joku muu laskekoon loput kaudet, mutta kyllä HIFK perinteisesti jo voitti mestaruuden tai yleensä koko kevät meni aika kehnosti playoffeissa. Erikoisuuksina on esim. se, että HIFK hävisi 6 ensimmäistä playoff-sarjaansa 1970-luvulla ja viisi kevättä peräkkäin 93-97, jolloin pelit 1-9 ja ottelusarjat 0-4, kunnes Eavesin valmennuksessa jäätiin kokonaan ulos playoffeista 1997. HIFK on ollut keskimäärin aina aika kehno playoff-joukkue. Westerlund ja erityisesti Summanen lähes pakottivat HIFK:n menestymään 1997-99 ja Aravirran kausi 03-04 oli hyvä, päätyen pronssiin. Sitten on Sheddenin 05-06, joka oli hieno kausi, vaikka päädyttiin neljänneksi ja kruununa Kari Jalosen kolme kautta 08-11, jotka pelastaa menestysprojektiksi epäonnistumisesta kevään 2011 kultamitalit. Ei aina kehnoa, mutta kyllä HIFK on ollut surkea playoff-joukkue, jo keväästä 1976 ja tämä täytyisi katkaista pysyvästi ja äkkiä. Helpommin kirjoitettu kuin toteutettu, kun muutkin osaa jotain, tiedän. Pitäisi päästä takaisin suunnilleen keväiden 80-88 menestykseen, jolloin 9 kevättä 2-1-3 ja yksi 4. sija. Sillon pelattiin 16 ottelusarjaa 9-7 ja pelit 27-27, 54 ottelusta. Jos voitetaan edes 50% playoff-peleistä, niin pärjätään kohtalaisen hyvin, nyt ei pärjätä kuin joskus.

Oikeesti hanurista, kun luulee että täällä puhutaan uusista pelaajista, mutta täällä pidetäänkin powerpoint esityksia jostain IFK:n play off historiasta.

Miten olis oma ketju vaikka: IFK:n paska play off menestys maakuntalais janareihin verrattuna tjn?

Baroun kirjoitti:

Oikeesti hanurista, kun luulee että täällä puhutaan uusista pelaajista, mutta täällä pidetäänkin powerpoint esityksia jostain IFK:n play off historiasta.

Miten olis oma ketju vaikka: IFK:n paska play off menestys maakuntalais janareihin verrattuna tjn?

Laajenna klikkaamalla

Jos ei ota oppia historiasta niin on tuomittu toistamaan sitä, että soita yksin sitä hanuriasi vaikka seuraavat 40 vuotta, kiitos. : ) HIFK on pärjännyt vain, kun joukkueeseen on panostettu poikkeuksellisen paljon. Onko Nybari nyt kesällä 2012 tekemässä niin, ehkä on, ehkä ei. Ilman kunnon hankintoja kevät koittaa HIFK.lle taas puolivälierissä 2013, ennustan ja tuskin olen väärässä, mutta kyllä tässä on vielä Nybarilla n. 8 kuukautta aikaa kasata mestaruudesta oikeasti taisteleva HIFK kevääksi 2013.

JHag kirjoitti:

Tämä on loistava pointti ja nostin tämän esille jo aiemmin Petu-ketjussa, mutta kukaan ei tarttunut täkyyn. Ongelma on tämä: HIFK on luokaton playoffjoukkue, on utj:nä tai valmentajana kuka tahansa. Kevät -11 on iloinen poikkeus. Muuten surkeus on jatkunut SW:n lähdön jälkeen tähän päivään asti. Ja tämä on HIFK-organisaatiossa valtava ongelma. Kaudesta toiseen kontataan kauden tärkeimmällä hetkellä. Nokallakin oli 2 putoamista kolmesta huonommalle joukkueelle.

Laajenna klikkaamalla

Pitää muistaa se, että Nokka rakensi nollasta ammattimaisen toiminnan. Se ei koskenut pelkästään toimintaa jäällä, vaan hänen piti kertoa, kuinka ammattiurheilijat elävät ja harjoittelevat. Se oli siis paljon isompi urakka kuin vain joku pelikirjajuttu.

2009 keväällä IFK:lla ei ollut vielä kaksinen joukkue, runkosarja ei ollut mennyt hyvin ja vastassa oli Suikkasesta intoa saanut TPS ja säälit vain paras kolmesta. Itseasiassa TPS laittoi tulevan mestarin Jypin puolivälierissä tiukemmalle kuin mitä Jyp joutui välierissä tai finaalissa. Toki Tepsin bensa loppui kesken tuon sarjan lopussa, mutta silti se oli joukkue, joka toisessa paikassa pleijarikaaviossa olisi voinut mennä paljon pidemmällekin jo tuona keväänä.

2010 tapahtui Nokan joukkueelle selkeä moka ja se oli se, ettei otettu riittävän hyvää sijoitusta runkosarjassa. Runkosarjahan oli tasainen, IFK jäi voitosta vain 7 pistettä ja oli 4., mutta seuraavaa eli 5. peräti 13 pistettä edellä. Se ei ole silti riittävästi, vaan fakta on se, että jos haluaa menestyä niin pitäisi olla kahden parhaan joukossa runkosarjassa, sillä yleensä se takaa helpomman jatkon. Ei se toki kirkossa kuulutettua ole ja kaikki joukkueet pitää voittaa, mutta fakta on se, että ensimmäinen pleijarikierros on usein vaikea ennen kuin joukkue pääsee oikein vauhtiin ja pelaaminen 5. sijoittunutta vastaan ei ole helppoa. Perunakerho ei muutenkaan ole ikinä ollut IFK:lle helppovastustaja noissa pudotuspeleissä. Nytkin he menivät finaaliin saakka, joten ihan huonolle ei hävitty, mutta tarinan opetus oli kuitenkin se, että olisi pitänyt pelata parempi runkosarja. Se oli kuitenkin todennäköisesti vielä jonkinlainen oppimisprosessi.

2011 oli vaikea paikallisvastustaja pleijareissa ja alussa oltiin takamatkalla, kun Mikke ja Haataja poissa, mutta se kevät kaikkinensa kertoi, että on opittu. Pelaajista oli kasvanut ammattilaisia. He tekivät kaikkensa pärjäämisen eteen ja kun tuli onnistumisia ja vastustajia kaatui niin se menestymisen kulttuuri jyräsi epäonnistumisen kulttuuria. Se, että IFK on aiemmin menestynyt huonosti pleijareissa, on varmasti osittain tapahtunut juuri sen takia, kun ei ole ollut sitä kokemusta siitä, miten voitetaan. Nyt sitä saatiin ja syksyyn 2011 lähdettiin niin, että kaikki olivat voittajia - paitsi Petu. Niinpä Nokan jälkeisen ajan avainsana on PS, siitä ei tarvitse edes keskustella. Voittaneet pelaajat jyrättiin ja laitettiin syömään paskaa niin puolessa vuodessa voittajista tulikin alistuneita luusereita. Ensin oltiin rinta rottingolla ja sitten selkä kyyryssä.

Tulevan kauden suurin kysymys ei olekaan se, millainen pelaajamateriaali saadaan jalkeille, vaan se, että kuka palauttaa pelaajien itseluottamuksen ja uskon menestymiseen. On totta, että IFK:lla on huono pleijarihistoria, mutta tämän jälkeen meillä oli jo voittajia joukkueessa. Nyt pitäisi löytää joku vahvistus penkin taakse, joka korvaisi jonkun kakkos- tai kolmosvalmentajan ja palauttaisi sen uskon menestymiseen ja paskansyönti pitäisi polttaa symbolisesti tynnyrissä jäähallin parkkiksella. Se ei nimittäin ole sellainen hauska juttu kuten broileri jäällä tai rotta pukuhuoneessa, vaan se on masentava, säälittävä asia. Paljon auttaisi jo se, jos Nybari laittaisi Petun parturiin, ajattaisi tämän parran, hommaisi hänelle siistejä vaatteita jne., jolloin Petu voisi tulla suuremmalla itseluottamuksella syksyllä lomien jälkeen duuniin, kun ei kärsisi enää mahdollisesta alemmuuskompleksista.

Tuohon Viherpuiston Ruoskan kirjoitukseen kommentoisin erityisesti 90 lukua ja 2000 luvun alkua koskien sen, että usein IFK:lla oli luokattoman huono materiaali tai huonosti koottu joukkue. Harvoin sieltä ihan runkosarjan kärjestä näet pleijareihin lähdettiin. Toki Penttikin onnistui joskus saamaan kasaan jäätävän ykkösketjun, mutta vasta nyt Nybarin aikana on onnistuttu oikeasti houkuttelemaan riittävästi laatupelaajia, jolloin palikat mestaruutta ajatellen ovat olleet kasassa, ensimmäistä kertaa sitten 1997/98-1998/99.

Voisi ajatella, että aiemmin IFK:lla oli vain legendaarinen nimi ja vasta Kojon aikana tuli menestysmahdollisuus ja sitä kautta imu pelaajien keskuudessa. Jonkinlainen uskottavuuspyramidi voitaisiin rakentaa tästä:
1. Tj. ja utj. - raha tulee ajallaan, pelaajat uskovat ja luottavat siihen, että kasassa on ammattimaisesti koottu huippunippu
2. valmennus - pelaajat uskovat ja luottavat siihen, ettei paskoja jätkiä ole palkattu ja koska valmennus on huippuluokkaa niin on mahdollista menestyä ja pelaajat haluavat olla mukana projektissa
3. avainpelaajat - pelaajat uskovat ja luottavat siihen, että kun avainpelaajat ovat huippuluokan ammattilaisia niin on mahdollista menestyä ja erityisesti nuoremmat pelaajat oppivat joka päivä katsoessaan avainpelaajien toimintaa ja niinpä kaikki haluavat olla mukana projektissa
4. stadilaiset/IFK-taustaiset pelaajat - pelaajat uskovat ja luottavat siihen, että kun mukana on stadilaisia tai muita pitkään seurassa olleita kuten Kibe, Lennu ja kumppanit niin he haluavat laittaa kaiken stadilaisen menestyksen eteen ja niinpä muutkin haluavat olla mukana projektissa

Ilman uskottavuutta pelaajat eivät halua tulla seuraan ja joku osa näistä pettää niin menestystäkään ei tule. Tällä hetkellä tuntuu, että pelaajat eivät luota tuohon valmennukseen, joten Petulle pitäisi saada joku vahvistus avuksi sille osastolle, avainpelaajien sainauksia vielä odotellaan (toivotaan, että kohdasta 2 huolimatta tulevat) ja kolmanneksi täytyy toivoa, että esim. Kibe saa sopimuksen, sillä kohdassa 4 on vähän vajausta. Siellä ei nimittäin ole oikein kuin Ville, Söde ja Liivik nyt tuossa osastossa, joista viimeinen on vasta 24 vuotias. Kibeä tarvitaan ja pitää toivoa myös, että jonkun aikaa pois ollut Luttinen integroituu takaisin stadilaiseksi. Menestystä on vaikea saavuttaa ilman sellaista suhteellisen vahvaa IFK-ydintä. Ei se ole sama asia, jos pukukoppi on kalakukkojen hallussa. Tosin sekään ei riitä, että on pelkkä IFK-ydin ilman niitä muita osa-alueita, jotka rakentavat menestyvän, kunnianhimoisen organisaation, vaan jos mitään ei vaadita niin edarius on seurauksena.

Johannes kirjoitti:

Jos ei ota oppia historiasta niin on tuomittu toistamaan sitä, että soita yksin sitä hanuriasi vaikka seuraavat 40 vuotta, kiitos. : )

Laajenna klikkaamalla

Juuri näin. Siksi mun mielestäni on olennaista, että kaudelle 12/13 on signattu nyt pelaajia, joilla on hyviä näyttöjä pleijareista. Se on totta, että HIFK:n surullinen playoffmenestys ehkäpä kaipaisi oman ketjunsa, mutta optimisti kun olen, niin näen tämän aina vaan historiallisena asiana kun uusi kausi alkaa : ). Ei sitä jouda itkemään vanhoja pleijareita, enkä tosiaankaan avaa ketjua siihen, että voidaan itkeä menneitä. Mutta historiallista näkökulmaa ei ole syytä unohtaa koskaan ja eipä tässä juuri nyt pahemmin pelaajauutisia ole. Joten mitä vikaa on laajentaa keskustelua vähän laveammaksi kuin "XX meni sit KHL:ään"? Mielestäni on hyvin mielenkiintoista, että HIFK:n playoffkonttaaminen ei ole näköjään riippuvaista valmentajista. Sheddenin ja Aran aika oli kovin lyhyt, mutta Erkan ja Ramin uskallan laskea hyviksi pleijarivalmentajiksi.

scholl: Nokka Jalosen aika on yksi kärpäsen kusi HIFK:n historiassa. Ei siihen kannata juuttua. Kukaan valmentaja ei ole organisaatiota suurempi. Jos meidän jotain valmentajaa kannattaa haikailla, niin mun papereissani Summanen-Westerlund oli selvästi parasta kautta aikojen. Kaksi kautta ja finaalissa molempina keväinä. Siitä ei ole kukaan vetänyt paremmaksi, ei edes Taikaviitta. Mutta lyhyet kommentit: -09 hävittiin typerään ylimielisyyteen aitoon HIFK-tyyliin. Hävittiin tahallaan TPS:lle, joka pudotti alempana joukkueena Suikkasen johdolla HIFK:n 2-0. Suikkanen pyyhki Nokalla jäätä 100-0 ja myös muu HIFK hävisi samoin lukemin. 2010 suurin moka ei ollut runkosarjasijoitus, vaan tietenkin se, että kontattiin pleijarit HPK:ta vastaan, joka oli sijoittunut HIFK:n alapuolelle. Rautakorpi kyykytti Nokkaa ja HPK HIFK:ta ilman mitään selittelyjen mahdollisuuksia. Ei näitä menneitä keväitä kannata pelailla uudestaan pohtien, että kuka olisi tullut vastaan JOS runkosarjassa olisi mennyt niin ja näin. Ainoa rehellinen tapa tsekkailla menneitä playoffeja on katsoa miten ne pelattiin. Ja lähes ainahan HIFK putoaa itseään huonommin sijoittuneelle joukkueelle. Kevät 2011 oli aloitukseltaan sysipaska, vaikka kultaa lopulta kolattiinkin. Sori nyt vaan, mutta en voi pitää ottelusarjassa HIFK-Jok joukkueen ja valmennuksen suoritusta kovin kummoisena, kun voitetaan vain 4-3 ja ollaan yhden läpiajon päässä 4-2 -tappiosta. Välierät ja finaalit olivat HIFK:n ja Nokan juhlaa, sitä ei kiistäne kukaan. Pointtina tässäkin keväässä on se, että alku on niin pirun vaikea. Aina vaan vaikea. Kotietu? HIFK ei tunne tällaista asiaa.

scholl kirjoitti:

kolmanneksi täytyy toivoa, että esim. Kibe saa sopimuksen, sillä kohdassa 4 on vähän vajausta. Siellä ei nimittäin ole oikein kuin Ville, Söde ja Liivik nyt tuossa osastossa, joista viimeinen on vasta 24 vuotias. Kibeä tarvitaan ja pitää toivoa myös, että jonkun aikaa pois ollut Luttinen integroituu takaisin stadilaiseksi. Menestystä on vaikea saavuttaa ilman sellaista suhteellisen vahvaa IFK-ydintä.

Laajenna klikkaamalla

Tämänhetkisestä HIFK-rosterista Luttisella on eniten SM-liigapelejä HIFK:n paidassa. On lisäksi syntyjään stadilainen, joten uskoisin täyttävänsä nuo asettamasi kriteerit, Lahden syrjähypystä huolimatta.

scholl kirjoitti:

Pitää muistaa se, että Nokka rakensi nollasta ammattimaisen toiminnan. Se ei koskenut pelkästään toimintaa jäällä, vaan hänen piti kertoa, kuinka ammattiurheilijat elävät ja harjoittelevat. Se oli siis paljon isompi urakka kuin vain joku pelikirjajuttu.

Laajenna klikkaamalla

Tämä on juuri se syy, jonka takia en voi itse millään verrata Jalosen ja Matikaisen ensimmäisiä kausia. KJ joutui ensimmäisen kautensa aikana taistelemaan pääasiassa Pentti Matikaisen rakentaman joukkueen kanssa. Lisäksi kärjistäen opettamaan pelaajille, ettei Onnelan baaritiskiltä voiteta pelejä. KJ toi ammattimaisuuden takaisin HIFK:hon ja se nostaa arvostustani häntä kohtaan. Toisella kaudellaan KJ floppasi. Siitä ei pääse mihinkään. Silloin olisi jo pitänyt menestyä ihan eri tavalla, mutta millään tavalla en lähtisi vertailemaan Matikaisen ja KJ:n ensimmäisiä kausia. Niin eri lähtökohdista herrat tänne tulivat. Matikaisen puolustukseksi voidaan sano, että joutui pelaamaan KJ:n joukkueella, mutta niitä syitähän on aina helppo keksiä.

Sekin on totta, että HIFK tarvitsee aina maagisen kovan joukkueen nakkikattilan voittamiseen. Pitää olla selvästi liigan kovin materiaali. 1998 ja 2011 ne mestaruudet pitikin voittaa. Kaikki muu olisi ollut alisuorittamista. Ylisuorittamista pudotuspeleissä materiaaliin nähden HIFK:lta nähdään liian harvoin. Sheddenin maalin päässä finaalista kausi tulee lähinnä mieleen. Ismo Lehkosen kaudella HIFK:lla muistaakseni lähtökohtaisesti oli Tapparaa parempi materiaali, vaikka runkosarjassa oltiinkin huonompia.

Ensi kauden joukkuetta ajatellen HIFK:n pitää oppia voittamaan jotain ilman, että joukkue on täynnä liigatasolle ylivertaisia yksilöitä, koska ei joka vuosi voida rakentaa joukkuetta NHL:n kynnyksellä olevien pelaajien varaan. Toki silloin, kun nimekäs nippu on mahdollista rakentaa, niin tilanne pitää hyödyntää. Jatkuva menestyminen kuitenkin edellyttää, että astetta heikommallakin materiaalilla voidaan menestyä. TOP 3 materiaali HIFK:lla pitää olla aina, mutta altavastaajan asemastakin pitää pystyä voittamaan pudotuspelisarjoja. HIFK:n kannattajille on mielestäni vuosien mittaan muodostunut vähän vääristynyt käsitys siitä, mitä menstymiseen oikeasti vaaditaan, koska mestaruudet on napattu ylivertaisilla materiaaleilla ja muuten ollaan lähes aina sukellettu. Tässä mielessä olen jollain tasolla tyytyväinen HIFK:n tämänhetkiseen materiaaliin. Siinä on paljon potentiaalia, mutta se ei todellakaan ole liigan kärkimateriaali. Toki sentteriosastoa on vahvistettava. Siitä ei pääse mihinkään. Jokerit lähtenee ensi kauteen selkeästi suurimpana ennakkosuosikkina.

JOo, eipä ole HIFK;lla mitään pelkoa ennakkosuosikin paineista tulevalle kaudelle. Moni jengi meitä edellä, mm. naapuri. Ehkä se onkin hyvä, voidaan yllättää muut kun ei hävitä säälipleijareissa tepsukoille.

henkke kirjoitti:

Tämänhetkisestä HIFK-rosterista Luttisella on eniten SM-liigapelejä HIFK:n paidassa. On lisäksi syntyjään stadilainen, joten uskoisin täyttävänsä nuo asettamasi kriteerit, Lahden syrjähypystä huolimatta.

Laajenna klikkaamalla

Pitää muistaa myös se, että hän oli myös AHL:ssä ja Bluesissa, ei siis pelkästään Lahdessa. Lisäksi hän on ollut toistaiseksi vähän syrjempään vetäytyneempi henkilö. Nyt kun Lennu jne. ovat poissa niin löytyisiköhän Artusta jotain persoonaa ja luonnetta.

Apassi kirjoitti:

Tämä on juuri se syy, jonka takia en voi itse millään verrata Jalosen ja Matikaisen ensimmäisiä kausia. KJ joutui ensimmäisen kautensa aikana taistelemaan pääasiassa Pentti Matikaisen rakentaman joukkueen kanssa. Lisäksi kärjistäen opettamaan pelaajille, ettei Onnelan baaritiskiltä voiteta pelejä. KJ toi ammattimaisuuden takaisin HIFK:hon ja se nostaa arvostustani häntä kohtaan. Toisella kaudellaan KJ floppasi. Siitä ei pääse mihinkään. Silloin olisi jo pitänyt menestyä ihan eri tavalla, mutta millään tavalla en lähtisi vertailemaan Matikaisen ja KJ:n ensimmäisiä kausia. Niin eri lähtökohdista herrat tänne tulivat. Matikaisen puolustukseksi voidaan sano, että joutui pelaamaan KJ:n joukkueella, mutta niitä syitähän on aina helppo keksiä.

Laajenna klikkaamalla

Nimenomaan. Matikaisen puolustukseksi myös sukunimi. Juuri se tausta, mihin paikkaan mies pääsi ja millä materiaalilla, on syy, minkä takia hänen olisi pitänyt suoriutua paremmin. Erkan ja Ramin jälkeen Ikalle ja varsinkin omien poikien aikana ruorissa olleille coacheille ei annettu palikoita. Lisäksi tuo Erkan ja Ramin aika oli siinä mielessä vähän fuulaa, että menestys tehtiin talouden kustannuksella. Tehtiin niin paljon turskaa, että oli pakko huonontaa joukkuetta jatkossa. Nyt menestys tehtiin niin että samanaikaisesti saavutettiin erinomainen taloudellinen tulos.

Apassi kirjoitti:

TOP 3 materiaali HIFK:lla pitää olla aina, mutta altavastaajan asemastakin pitää pystyä voittamaan pudotuspelisarjoja. HIFK:n kannattajille on mielestäni vuosien mittaan muodostunut vähän vääristynyt käsitys siitä, mitä menstymiseen oikeasti vaaditaan, koska mestaruudet on napattu ylivertaisilla materiaaleilla ja muuten ollaan lähes aina sukellettu.

Laajenna klikkaamalla

Itse olen täysin eri mieltä. Toki sukeltaa ei saa, mutta toisaalta IFK on pääkaupungin suurseura, joten sen ei pidä ikinä joutua tilanteeseen, jossa se on lähtökohtaisesti altavastaaja. Se ei yksinkertaisesti sovi. Nyt on altavastaajavalmentaja, mutta miksi niin pitää olla. Miksei voi olla valmentajaa, joka olisi riittävän iso persoona, jottei tarttisi olla altavastaaja. Itse pidä yhtään mistään altavastaajameiningistä ja nöyristelystä, vaan minusta on normaalia, että meillä on paremmat pelaajat ja valmentajat kuin maakuntaseuroilla. Joka katsoi mm-kisoja ja erityisesti studio-osuutta, näki heti Kari Jalosesta, että tämä ei ole altavastaaja. Summanenkaan ei ollut altavastaaja. Ville Peltonen ei ole altavastaaja jne. Vittu, että laittaa vihaksi jo pelkkä ajatus siitä, että joudumme seuraamaan altavastaamista. "kyllä me yritettiin, mutta me ei osata." Edariuskin on parempi juttu kuin se, ettei osata mitään. Lahjattomuus ei ole cool.