Nyt vituttaa!

Jokerit ei vaan voita kun peli menee jatkoille! Koko kauden ollu sama ilmiö, turpaan tulee joka suunnasta, VOI VITTU ETTÄ VITUTTAA!

Miten tämä ei yllätä. Miten? Häh? Maalin tappioita ämpärillinen. Ei todellakaan ansaittu finaalipaikkaa kun joka hemmetin hetki kun piti tehdä jotain pelin ottamiseksi haltuun niin mitään ei saatu aikaan.

Caca hjousussa. Hyvää kevättä. Ketään ei kiinnosta pronssit.

Tyhjä ja paska olo. Oltiin pelillisesti parempia 4/5 peleistä, mutta silti lennettiin ulos. Pronssi peliin vaan A-junnut pelaamaan kunnioitukseksi hyvin menneestä kaudesta.

Steegil kirjoitti:

Tyhjä ja paska olo. Oltiin pelillisesti parempia 4/5 peleistä, mutta silti lennettiin ulos. Pronssi peliin vaan A-junnut pelaamaan kunnioitukseksi hyvin menneestä kaudesta.

Laajenna klikkaamalla

Joo. Koko kauden jatkoajalla häviävä kiekko sai kruunauksensa tänään. Asiaan tietysti kuuluu Kilven hörppäys.

Pronssipeli my ass mutta voishan senkin tehdä tyylillä. Sulttaani maaliin ja A-junnut kehiin.

Vituttaa, kun ei oltu voittajia. Miksi ei pystytä kääntämään vaikeilla hetkillä? Silloin ne voittajat ratkaistaan. Kuten täällä sanottua koko kauden ollu sama vika, kun jääty johdosta jatkoille ja jatkoilla hävitty paljon. Enemmän on vastustaja tiukoissa paikoissa pystynyt parantamaan kuin me. Pienet marginaalit, ne vituttaa.

Voi vitun vittu, tähän se tie sit tyssäsi. Pronssipeliä en edes katso paitsi ehkä pienestä mielenkiinnosta josko meidän maaginen playoff-filppula heräisi siellä. Toivottavasti antavat Zoltin pelata sen, turha Eeroa enää rassata ja saapa Zolt edes yhden poffipelin alleen. Tai jopa fränän?

Pulun rankkarista tuli uusi Hentusen läpiajo prkl..

Syksymmällä sitten taas, onneksi ifk tiputettiin niin ei niin pahasti kirvele. Mutta kirvelee

Ei nyt vielä jaksaisi pronssipeliä ajatella, mutta Kilpeläinen jatkakoon ehdottomasti maalilla, koska hän ei ole vielä mitään liigaurallaan saavuttanut joten todennäköisesti "vain" pronssistakin pelaaminen nappaa häntä.

Otto G.O.A.T. kirjoitti:

Jokerit ei vaan voita kun peli menee jatkoille! Koko kauden ollu sama ilmiö, turpaan tulee joka suunnasta, VOI VITTU ETTÄ VITUTTAA!

Laajenna klikkaamalla

Kieltämättä ihan osuva läpileikkaus kaudesta tämä viimeinen ottelu. Ei riitä, että osaa olla häviämättä varsinaisella peliajalla, kun viimeistään tässä vaiheessa niitä on käännettäväkin. Tämä sijoitus on tasan se mikä oli nähtävissä pitkän aikaa kaudesta ja täysin ansaittu. Eli ihan hyvä, mutta ei riittävä päätyyn. Tasonnostosta playoffeihin peukkua ja jullien kaatamisen myötä tämä ei tunnu niin pahalta.

Deko kirjoitti:

Ei nyt vielä jaksaisi pronssipeliä ajatella, mutta Kilpeläinen jatkakoon ehdottomasti maalilla, koska hän ei ole vielä mitään liigaurallaan saavuttanut joten todennäköisesti "vain" pronssistakin pelaaminen nappaa häntä.

Laajenna klikkaamalla

Toivottavasti ei jatka, toivottavasti meidän edustuksen pelaajat on silloin jo jossain kaukomailla kesälomilla ja sinne turhaakin turhempaan tapahtumaan voi tuoda vaikka a-junnut pelaamaan.

Ei sanat riitä kertomaan tämän hetkistä pettymystä.

Vaikka Bume ja Lupa pelasi ihan okoo HIFK sarjan niin, mä en ymmärrä minkä takia hankittiin näin hitaat pakit kun viime vuonna HIFK sarjassa huomattiin, että jalan pitää liikkua.

Ja se Kerälä, noh onneks ensi kaudella Teukka on ykkönen. Ei sillä että Kerälä olisi mitenkään huono, mutta parempi peliä tekevä sentteri vaan olisi tarvittu.

Noh onneksi koko seura on taas ottanut harppauksen eteenpäin, jonka päälle rakentuu se loistava dynastia. Vaikkakaan se ei tällä hetkellä lämmitä.

Helsingin Jokerit - taattua paskaa vuodesta toiseen.

Valmentajat vaihtuu, pelaajat vaihtuu, GM:t vaihtuu, mutta mikään ei muutu. Ja sitten kauden jälkeen valmentajat/pelaajat/FB:ssä lukee kuinka ollaan taas faneille velkaa ja kuinka paljon parempaa fanit ansaitsisivat. Kiinnostaa lukea tuollaista todella paljon. Tehkää siellä kentällä enemmän ja selitelkää vähemmän.

Kiitos.

Vitutttaa päällimmäisenä oikeastaan se että 17-vuotiaan junnun piti kantaa noin suurta vastuuta meidän hyökkäyspelissä kun ns. kokeneet kärkikaartilaiset vaan perseili ja puhalteli muniin! Lähinnä katson sinne ykkösketjun suuntaan.

Lupasta on kaikki tarpeellinen ja tarpeeton sanottu niin sanon vaan sen että kyllä se surkeeseen ratkaisukykyyn mihin tämä ratkesi eikä mihinkään yhden jätkän muutamaan virheeseen. Nimenomaan niiden kohdalla joiden olisi odottanut jo palkkashekinkin puolesta kantavan vähän vastuuta hyökkäyspääntehoista.

Pelaajat muuttuvat, valmentajat muuttuvat, mutta se syvin olemus, se säilyy edelleen Jokereissa.

On tämä vaan merkillisen kaunis seura.

Kyllä tässä jälleen on vain niin käymässä, että pettymykseen se on päättymässä Jokereiden osalta. Voi kun tähän saisi jälleen sen pienen pätkän; sen legendaarisen pätkän, missä kaksi punakeltaisiin pukeutunutta, vanhahko herrasmies ja nuori pieni poika istuvat siellä Hartwall Areenan lehtereillä ja poika kysyy isältään että: ''Oi isä, miksi me kannatammekaan Jokereita?"

Isä herkistyy ja kyyneleet silmissä katsoo poikaansa, mutta mitäpä hän nyt tuohon sitten voisi vastata? Miten selvittää ja selittää sellaista suurta raastavaa, ihanan raastavaa, vahvaa tunnetta, joka kuitenkaan ei ikinä palkitse? Se joka ottaa niin kovin, kovin paljon, mutta antaa niin vähän. Sitten ehkä pienen hetken jälkeen isä herkistymiseltään katsoo poikaansa ja kertoo ne sanat mitä niin monta kertaa Jokereiden aikana on kuullut: "Ensi kausi, poikaseni, ensi kausi. Se tulee. Silloin me olemme vahvoja. Silloin meillä on uusia pelaajia. Meillä on uusi valmentaja. Meillä on paljon rahaa. Me voitamme HIFK:n Stadin derbyissä.

Isä luo uskoa poikaansa ja sitten tulee se uusi kausi ja sitten tulee jälleen seuraava kausi ja sitä seuraava kausi. Vuodet vaihtuvat ja vierivät, vuosikymmenet vaihtuvat. Mikään ei oikeastaan muutu kunnes sitten lopulta isän elämän kiertokulku päättyy ja pojasta, joka aikoinaan tuon kysymyksen kysyi, on tullut nyt mies. Hänestä on tullut myös samalla isä. Hän on naimisissa ja hän on odottanut sitä mahtavaa päivää kun hän pääsee oman poikansa kanssa ensimmäistä kertaa Hartwall Areenalle. Mikä mahtava tunne se on esitellä omalle rakkaalle pojalleen toinen suuri rakkaus, joka kantaa punakeltaisia kauniita värejä.

Vihdoin tulee se lauantai-ilta ja nyt pikkupojasta muotoutunut isä pääsee viemään poikaansa Areenalle. Siellä he istuvat, nauttivat. Sitä ennen he ovat syöneet kalliit hodarit Areenan ravintolassa ja sitten kas kas, kuusikymmentä minuuttia, joku Lukko, Pelicans, Ilves, tai mikä lie ikinä vieraileekaan tällä Areenalla, on voittanut Jokerit. Perinteinen ilta Ilmalassa. Se on päättynyt niin kuin sen pitikin päättyä. Poika varttuu siinä vielä muutamia viikkoja ja koko ajan ymmärtää yhä enemmän jääkiekosta vaikka ikää on vähän ja sitten lopulta eräs lauantai-ilta hän istuu tämän herrasmiehen vieressä ja kysyy sen saman kysymyksen mitä isä kysyi aikoinaan omalta isältään: "Isä, miksi me kannatamme Jokereita?"

Samalla ottelu päättyy ja ne muistelot jatkuvat. Silloin tulee isälle kyyneleet silmiin ja hän muistelee nostalgisesti omia aikojaan kun hän esitti tuon saman kysymyksen omalle isälleen. Hän on äärimmäisen ylpeä samalla omasta pojastaan, koska se kysymys on samalla merkki siitä että pojasta on tullut Jokerifani, punakeltaisen rakkaan stadilaisseuran kannattaja ja hän on vihdoin sisäistänyt sen seuran olemuksen ja syvimmän.

Niin kuin niin monesti näillä lehtereillä on nähty, pelit yleensä päättyvät tappioon. Niin ne isät ja pojatkin saavat sen aikojen kuluessa nähdä. Hartwall Areenalla, melankolian tiellä on niin kovin, kovin kauniimpi kysyä kysymyksiä johon ei oikeastaan ole edes vastauksia. Se Jokereissa on kaikista kauneinta.

Dynam:te kirjoitti:

...

Laajenna klikkaamalla

Kiitos. Tämän surun keskellä sen taas muisti, miksi tässä ollaan.

J.I.:kö siellä kirjoittelee?

Jokereiden kannattamiseen liittyvällä melodramaattisuudella on ehdottomasti paikkansa ja aikansa, mutta mielestäni se ei ole nyt. Aika sokea pitää olla jos ei näe että koko ajan mennään parempaan suuntaan ja että edessä häämöttää valoisampi tulevaisuus. Eikä tämäkään kausi mihinkään jättipettymykseen ja floppiin pääty vaikka ei finaaliin päästykään.

Ei sovi pedro tähän. Viime kauteen sopi. Vaikka onkin erittäin hieno teksti.

Nyt ei vituta. Ensi kausi tulee, mutta sitä ennen pelataan pronssista. Taakse jäi aika monta seuraa, mukaanlukien HIFK ja Kärpät. Ei haittaa. Paljoa.

Vituttaa että edessä on pitkä kesä ilman mittavia Jokerihuhuja.

Dynam:ten kirjoitukseen sama, tilalle voi vaihtaa vain HIFK:oon. Kerran sitten 20 vuodessa herra armahtaa ja antaa kullan, mutta sen eteen on kärsittävä ja kärsittävä. Olisihan se tylsää, jos tulisi mestaruus joka toinen vuosi keskimäärin. ManUn kannattajia käy sääliksi.

Hietsussa on vielä tilaa, btw.

Joo, eipä sovi Pedro-tarina nyt. Välierissä kävi miten kävi, mutta isossa kuvassa Jokerien tulevaisuus näyttää äärimmäisen valoisalta.

Mitä mä tässä ketjussa edes teen? Ei edes vituta, numerot 0 ja 4 lämmittävät vielä kuumina kesäpäivinäkin!

Deko kirjoitti:

Eikä tämäkään kausi mihinkään jättipettymykseen ja floppiin pääty vaikka ei finaaliin päästykään.

Laajenna klikkaamalla

Minusta tämä nimenomaan päättyi jättipettymykseen sillä suurimman mestarisuosikin lähettäminen lauluun 4-0 nosti odotuksia aivan taivaisiin, sitten kyykättiinkin taas oikein huolella että voidaan jossitella ja pettyä jälleen. Dynam:telta hyvä kiteytys, noinhan meillä on tupannut käymään vaikka aina saadaan odotukset uuteen kauteen nostetuksi.

Jos Pulu olisi tehnyt rankkarista maalin, niin pelit todennäköisesti vielä jatkuisivat. Läheltä ylös, mutta ei tällä(kään) kertaa ja tulos on tässä. Vittu! (En toki Pulun syyksi laita tappiota, me ei vaan osata voittaa jatkoaikoja.)

Ikijokeri kirjoitti:

Ei edes vituta, numerot 0 ja 4 lämmittävät vielä kuumina kesäpäivinäkin!

Laajenna klikkaamalla

Niin ne 4-0 luvut lämmittää Hietsussa punaisia pikku minkkejä vikitellessä ja puhuessa naapurin mirrejä (naispuolisia kannattajia) luopumaan turhan hiostavista bikineistään. Rajatonta rusketusta, kiitos.

flintstone kirjoitti:

Minusta tämä nimenomaan päättyi jättipettymykseen sillä suurimman mestarisuosikin lähettäminen lauluun 4-0 nosti odotuksia aivan taivaisiin, sitten kyykättiinkin taas oikein huolella että voidaan jossitella ja pettyä jälleen. Dynam:telta hyvä kiteytys, noinhan meillä on tupannut käymään vaikka aina saadaan odotukset uuteen kauteen nostetuksi.

Laajenna klikkaamalla

Millä tavalla Jokerit kyykkäsi välierissä? Näkemissäni peleissä (1, 2 ja 4) Jokerit oli pääasiassa yhtä hyvä ellei jopa parempi (maanantain peli) kuin HIFK-sarjassa. Vastus oli vain yksinkertaisesti kovempi.

Vaikka Jokerit lähteekin lähes jokaiseen kauteen aina jonkinasteisena mestarisuosikkina, niin en minä osaa pitää sijoja 2-4 isona pettymyksenä ellei tietenkin perseillä ihan totaalisesti niin kuin vaikka keväällä -08 tehtiin. Vituttaisihan se varmaan pidemmän päälle jos joka kerta päästäisiin vähintään välieriin mutta ei koskaan päätyyn asti, mutta tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta neljään vuoteen kun oltiin edes neljän parhaan joukossa. Selvää eteenpäinmenoa tämä oli verratuna aiempiin kausiin.

Deko kirjoitti:

Millä tavalla Jokerit kyykkäsi välierissä? Näkemissäni peleissä (1, 2 ja 4) Jokerit pelasi pääasiassa yhtä hyvin ellei jopa paremmin (maanantai) kuin HIFK-sarjassa. Vastus oli vain yksinkertaisesti kovempi.

Laajenna klikkaamalla

Sanot mitä vain mutta jos vertaat materiaalia ja valmennusta niin Jokereiden lähteminen kesälomille JYPiä vastaan tappion 1-4 on selvääkin selvempi kyykkäys. Pelillisesti pystyttiin tasaisiin peleihin mutta toinen näistä joukkueista osasi voittaa tiukat pelit, toinen jäätyi ratkaisupaikoissa vaikka rahaa oli näihin ratkaisupelaajiin saatu poltetuksi varmaan noin miljoona enemmän kuin traktorit.

2002. Mitä muistankaan tuosta ajasta.. Lehtikuvan, missä Peltonen nostaa pokaalia. Saattoi sitä ajatella, että: ''hienoa, kun oma seura voitti''. Ei se silti herättänyt mitään vahvoja tunne-elämyksiä. Olin silloin 8-vuotias.

Jokerit on elämäntapa. Jokeriksi kasvetaan, sitä ei päätetä. Voin aina vain kuvitella syvimmissä unelmissani, miltä tuo mestaruuden voittaminen tuntuisi. Sitä odottaa ja odottaa, sitten se tulee erittäin lähellä, mutta jää silti niin kauas... Tähän on alkanut vähän turtua. Joka vuosi sanotaan, että ilman tappioita, voitto ei tuntuisi miltään. Kuinka paljon näitä tappioita joutuu vielä kestämään? Sydän on punakeltainen, se ei siitä muutu koskaan - ei koskaan. Olo on nyt tyhjä... Ärräpäät lenteli matsin jälkeen. Ei sitä silloin suoraan edes tajunnut, kuinka iso juttu se oli. Taas, niin lähellä. Huomenna tuntuu varmasti vielä huonommalta, kun pystyy hahmottamaan, että kausi oli käytännössä tässä. Nyt vituttaa, mutta Jokerit on nyt, ja tulee aina olemaan uskonto, elämä ja rakkaus. Jotain elämää suurempaa <3