Löytyykö kokkeja?

Vanha Len · 24.11.2011 klo 11.23

#3 kirjoitti:
Rusakkosetti kokonaisuudessan

Kuulostaa aivan helkkarin pätevältä reseptiltä. Herahti vesi kielelle kun tuon tekstisi luin muutaman kerran ajatuksella läpi. Mulla ei ole kokemusta pitkäkorvien kokkaamisesta...ainoastaan syömisestä. Frendillä oli jänöä ehkäpä 50 kiloa pakkasessa valmiiksi laitettuna ja aikoinaan joka aamu poikkesin aamiaisella tämän tyypin luona. Leipäkoneesta lämmintä leipää ja rusakkoa päälle kera juuston. Näin jatkettiin ehkä kolme kuukautta kun tuli ns mitta täyten.

Tämä kaveri oli eräs kersantti Kajaanista ja vimosen päälle metsämies. Tuo sun resepti vaikuttaa erittäin hyvältä näin ihan mutulla.

Vanha Len · 24.11.2011 klo 11.25

Mosku kirjoitti:
Tuostapa tulikin mieleeni että näin joskus Pizzaohjeen joka oli napattu Sopranos keittiössä kirjasta, siinä pizzapohjan hyvän maun kerrottiin nimenomaan tulevan tuosta jauhoseoksesta. Onkos kellään muuten tietoa mistä tuota kirjaa voisi saada??

Multa löytyy kyseinen teos hyllystä mutta ei siitä voi luopua...varsinkin kun sain sen vaimolta joululahjaksi aikoinaan. Voin kyllä reseptin siitä sulle laittaa tulemaan jos haluat...

Mosku · 24.11.2011 klo 13.15

Vanha Len kirjoitti:
Multa löytyy kyseinen teos hyllystä mutta ei siitä voi luopua...varsinkin kun sain sen vaimolta joululahjaksi aikoinaan. Voin kyllä reseptin siitä sulle laittaa tulemaan jos haluat...

Laita toki, ainakin pizza ja lasagne ohjeet kiinnostavat näin ensi hätään.
Pitänee varmaan yrittää ostaa tuo huutonetin yksilö pois kuleksimasta. Jos en saa niin sitten ebaystä englanninkielinen versio.

Hans Geering · 24.11.2011 klo 15.21

Mosku kirjoitti:
...

Löytyy minultakin hyllystä ja voi kyllä suositella, hyvä kirja, osta ihmeessä.

fiftyeight · 25.11.2011 klo 10.18

#3 kirjoitti:
Minulta löytyisi rusakko pakkasesta joka on jo nyljetty ja suolistettu. Mitäs mieltä olette tästä valmistustavasta.

Otus kattilaan jossa on vettä, suolaa ja pikkasen pippuria. Haudutus miedolla lämmöllä tunteja, kunnes liha irtoaa.
Rusakko sitten pois kattilasta, lihat pois luista ja kippoon. Luut takaisin kattilaan, isoimmat ajattelin katkaista. Kattilaan sitten juureksia (porkkanaa, selleriä, palsternakkaa ja sipulia). Liemi saa kiehua kasaan.
Pannulle sitten voita ja lihapalat. Ruskistuksen jälkeen siivilöyty liemi niskaan ja pieni haudutus.
Lisukkeeksi paahdettuja juureksia ja kuminaperunoita.

Tuossa alkukypsennyksessä on hyväksi havaittu keino laittaa pekoniviipaleita otuksen päälle ja ympärille, sillä pitkäkoipi on luonnostaan melko kuivaa. Pekonit voi sitten halutessaan jättää jatkosta pois tai ei, maun mukaan. Samaten alkuliemeen olut sopii hyvin ja katajanmarjat mausteeksi.

Btw. luulin että minullakin on tuo Sopranosin keittokirja. No, minulla oli se. Ei ole enää, kun on näköjään mennyt ex-vaimon matkassa. Se, miksei sitä ole juuri tarvittu, on että siinä ruokaohjeet ovat lähes järjestään 10-40 hengelle. Hyviä vinkkejä sieltä kyllä saa. Prkl, se oli muistaakseni lahjana saatu kirja :-(

Vanha Len · 25.11.2011 klo 11.00

Sopranos-keittokirjan pizzaohje (sanatarkkaan kopioitu kirjasta):

Kahdeksalle-kymmenelle hengelle
25 g hiivaa (1/2 pakettia)
3 1/4 dl kädenlämpöistä vettä (37-asteista)
8 1/2-9 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa

Kastike:
n 900 g kaltattuja, paloiteltuja tuoreita tomaatteja (joista on poistettu siemenet) tai 2 tölkkiä (a´400 g) tomaattimurskaa
1 silputtu valkosipulinkynsi
4 rkl oliiviöljyä
suolaa
4 revittyä basilikanlehteä

Täyte:
340 g ohueksi viipaloitua mozzarellaa
1 1/4 dl vastaraastettua pecorinoa tai parmesaania
oliiviöljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen.
Yhdistä tilavassa kulhossa 8 1/2 dl jauhoja ja suola. Lisää hiivaseos ja sekoita, kunnes taikina on pehmeää. Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja vaivaa, kunnes se on sileää ja kimmoisaa, noin 10 minuuttia. Lisää taikinaan tarpeen vaatiessa jauhoja.

Öljyä kevyesti iso kulho. Siirrä taikina kulhoon ja käännä se, jotta myös toinen taikinan puoli peittyy öljyyn. Peitä kulho muovikelmulla. Pane kulho lämpimään, vedotomaan paikkaan ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi, noin 1 1/2 tuntia.

Sivele öljyllä 37 x 25 x 2,5 cm:n uunipelti. Survo taikina litteäksi nyrkillä. Siirrä taikina pellin keskelle ja venyttele ja litistä sitä, jotta se peittää tasaisesti koko pellin. Peitä se muovikelmulla ja anna kohota noin 1 tunti, kunnes se on turvonnut lähes kaksinkertaiseksi.

Tee kastike yhdistämällä tilavassa pannussa tomaatit, valkosipuli, öljy sekä suolaa maun mukaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kastikkeen porista hiljalleen, kunnes se on sakeaa, 15-20 minuuttia. Sekoittele sitä silloin tällöin. Lisää lopuksi basilika. Anna kastikkeen jäähtyä.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Painele napakasti sormella koloja pizzapohjan pintaan noin 2 1/2 cm:n välein. Levitä kastike pohjan päälle ja jätä reilun sentin reunukset. Paista pizzaa 20 minuuttia.

Nosta pizza uunista. Lado juustonviipaleet sen päälle. Ripottele päälle myös juustoraaste ja pirskotele oliiviöljyllä. Pane pizza takaisin uuniin ja paista vielä 5 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja ruskistunut pinnalta. Viipaloi pizza neliöiksi ja tarjoile kuumana.

Sistis · 25.11.2011 klo 11.49

#3 kirjoitti:
Minulta löytyisi rusakko pakkasesta joka on jo nyljetty ja suolistettu. Mitäs mieltä olette tästä valmistustavasta.

Kielipoliisi kysyisi, oliko pakastimen nylkeminen ja suolistaminen vaikea homma... no joo, huumori sinänsä, huumori sinänsä. Resepti vaikuttaa hemmetin hyvältä. Itselläni ei ole kokemusta jäniksen valmistamisesta, ja syöntikokemuksetkin rajoittuvat Espanjassa ja Tshekissä syömiini kaniinin paisteihin. Onko rusakon maku kuinka erilainen näihin verrattuna? Esimerkiksi ankan ja sorsan välinen ero on omien vähäisten kokemusteni perusteella melkoinen - vaikka periaatteessa samasta lajista onkin kyse.

Alamummo · 25.11.2011 klo 12.02

Koska riista on yleensä kuivaa, niin suosittelen laittamaan mukaan vähän rasvaista siankylkeä. Maku tulee pyöreämmäksi ja runsaammaksi.

sampio · 25.11.2011 klo 12.41

Aika mielenkiintoinen tuo Sopranos-pizza. Lähinnä olen tottunut siihen, että italialaistyylinen pizza olisi ohutpohjaista, tuo kun oli jotain focacciaan viittaavaa. Ei siinä, hyvää varmasti, voi olla, että kokeilenkin joskus. Itse asiassa näitä viestejä lukiessani tuli mieleeni, että voisi parit lätyt pyöräyttää viikonloppuna. Harmi vain, että uunikivi on hävinnyt muutossa tai jäänyt jonnekin kaapin pohjalle vanhaan kämppään.

Pohjaan en kyllä ole löytänyt vielä täysin toimivaa koostumusta, kun haluaisin ohuen pohjan, josta ei tule uunissa korppu ja liian sitkeä, vaan sitkoinen, huokoinen ja rapsakka. Ajattelin soveltaa vaivaamattoman leivän taikinaa seuraavaksi. Illalla satsi kohoilemaan huomista varten.

Maila · 25.11.2011 klo 22.11

sampio kirjoitti:
Pohjaan en kyllä ole löytänyt vielä täysin toimivaa koostumusta, kun haluaisin ohuen pohjan, josta ei tule uunissa korppu ja liian sitkeä, vaan sitkoinen, huokoinen ja rapsakka. Ajattelin soveltaa vaivaamattoman leivän taikinaa seuraavaksi. Illalla satsi kohoilemaan huomista varten.

Itse suosin Myllyn parhaan pitsajauhoja. Niissä on sopivassa suhteessa durumia ja vehnäjauhoa. Hiivaksi kuivahiivaa. Ja jauhoja lähes tuplaten pussin kyljessä olevaan ohjeeseen nähden. Vaivaan taikinaa melko pitkään koneella pikkuhiljaa jauhoja lisäillen. Lopputuntuma sitten käsin.
Melko tiivis köntti sitten kohoamaan. Kohottamisen jälkeen vaivaan hieman lisää jauhoja ja kaulin taikinan kevyesti jauhotetuille leivinpapereille. Paksuus hitusen alle 1cm, se kohoaa vielä.
Tässä vaiheessa vasta aloittelen täytteiden pilkkomisen.

Ja kuumaan (225-250) uuniin, kunnolla esilämmitetyn pellin päälle. Pitsakivi on meillä vain grillauskäytössä.

Tomaattikastikkeessa suosin ehdottomasti kokonaisia kuorittuja luomu-purkkitomaatteja. Olen aikaisemmminkin täällä valitellut tomaattimurskan metallista makua. Tuoreita taas saa keittää iäisyyden. Yleensä sipulien kiiltäessä oliiviöljystä kypsyneenä, kuullottelen myös hieman tomaattipyrettä ennen kuin saksitut tomaatit lisään. Ja toki sokeria, suolaa ja mustapippuria. Basilikat vasta kypsän pitsan päälle. Ja valkosipuliöljy.

Tuo yön yli kohottaminen on kokeilun arvoista, focacciaa on tullut noin tehtyä. Meillä (=minulla) pitsa vain on yleensä ex-tempore mielihalu.

-Maila

Vanha Len · 25.11.2011 klo 22.20

Kyllähän ohuen pizzapohjan saa aikaiseksi mutta yleensä ongelmana on juurikin liian kylmä uuni. Lämpötilan pitäisi olla se 350-400 astetta. Tämäkin sekä ylä- että alapuolelta. Näinollen pizza olisi uunissa täytteiden kanssa tuon 4-6 minuutia.

sampio · 25.11.2011 klo 22.29

Hyvin lämmitetyllä pizzakivella saa kyllä ihan kivoja lättyjä aikaan. Kuuma peltikin menettelee paremman puutteessa. Mutta tuossa kokonaislämpötilassa kai se suurin pulma on, kun nykyisessä uunissa lämmöt jäävät 250 asteeseen ja aiemmassa 300:aan. Pitänee vain kiltisti lähteä hakemaan vähän erilaisia koostumuksia ja luopua ainakin toistaiseksi parin millin pohjista. Kun tuolla uudella uunilla sen kerran tein pizzaa, kuivui reunat aivan kokonaan. 300 vielä jotenkin riitti, etteivät ne kuivuneet liikaa.

Maila · 25.11.2011 klo 23.14

sampio kirjoitti:
Hyvin lämmitetyllä pizzakivella saa kyllä ihan kivoja lättyjä aikaan. Kuuma peltikin menettelee paremman puutteessa. Mutta tuossa kokonaislämpötilassa kai se suurin pulma on, kun nykyisessä uunissa lämmöt jäävät 250 asteeseen ja aiemmassa 300:aan. Pitänee vain kiltisti lähteä hakemaan vähän erilaisia koostumuksia ja luopua ainakin toistaiseksi parin millin pohjista. Kun tuolla uudella uunilla sen kerran tein pizzaa, kuivui reunat aivan kokonaan. 300 vielä jotenkin riitti, etteivät ne kuivuneet liikaa.

Mä olen luopunut tuosta uuni täysille ja pari minuuttia -mallista ja vaihtanut juurikin kahden kohottamisen taktiikkaan. Näin uuniin menee valmiiksi "ilmakuplainen", mutta ohut pitsa, joka kypsyy ehkä hitusen hitaammin, mutta tulos on pohjasta rapea ja sitkoltaan mukavan pureskeltava. Ja ehdottomasti pitää olla hyvälaatuista juustoa, jotta se sulaa vauhdilla, kuplii, muttei kärähdä tai pahimmassa tapauksessa lillu nesteitä kiitos hieman "viileämmän" uunin.

-Maila

Pleksi(t) · 26.11.2011 klo 21.21

En ole kokki mutta joskus yritän. Tänään oli vuorossa karjalanpaisti, sitä on tullut tehtyä aina silloin tällöin ja kokeilen aina hieman parantaa edellisestä. Lihoina sika n. 400g, nauta 300g ja hirvi 200g. Kolme sipulia, parit porkkanat, selleriä, kolme valkosipulin kynttä, pippureita, paljon suolaa ja homman kruunasi lihatiskin alta pyydetyt ydinluut mitkä toivat makua kivasti. Lämpötilojen kanssa vielä oikeat hakusessa, ikinä ei osaa tarpeeksi ennakoida joten valmistusaika jäi taaskin hieman liian lyhyeksi. Nyt uunissa reilu 4 tuntia (1,5h 200 'C, 3h15min 150'C) mikä oli jo sinänsä riittävä mutta ensi kerralla kokeillaan yön yli todella hidasta kypsytystä. Lisukkeena tietysti keitetty peruna ja makaroni yhdessä, syvältä lautaselta ja lusikalla. Kyllä maistui, yksinkertaisen miehen yksinkertaista ruokaa.

TQoFE · 27.11.2011 klo 03.27

Sistis kirjoitti:
Itselläni ei ole kokemusta jäniksen valmistamisesta, ja syöntikokemuksetkin rajoittuvat Espanjassa ja Tshekissä syömiini kaniinin paisteihin. Onko rusakon maku kuinka erilainen näihin verrattuna?

Ero on valtava. Siinä missä kani on vaaleampaa, pehmeää ja mietoa, jänis on selkeästi tummempaa, voimakkaampaa, riistamaisempaa ja kuivempaa.

Hanhi · 27.11.2011 klo 06.34

TQoFE kirjoitti:
jänis on selkeästi tummempaa, voimakkaampaa, riistamaisempaa ja kuivempaa.

Menee jo off-topicin puolelle, mutta edesmenneellä papalla oli jotain heittoja elukoista: "Vähän kun jänistä söis", jos liha oli kuivaa ja mautonta. "Sitkeetä kun kissanliha", sitkeä pihvi. Sota-ajan traumoja selkeesti :) Samasta syystä, mummon mukaan, pappa veti broileria tai muuta vastaavaa lintua uudestaan vasta 70-luvulla.

Rod Weary · 27.11.2011 klo 11.01

TQoFE kirjoitti:
jänis on selkeästi tummempaa, voimakkaampaa, riistamaisempaa ja kuivempaa.

Minusta myös pehmeämpää.

Tänään kokeilen Tampereen aikojeni muistoksi Lamminpään lumousta. Resepti on niin simppeli, että pakkohan sen on onnistua heti ekalla kerralla. Googlatkaa itse.

TQoFE · 27.11.2011 klo 11.21

Leon kirjoitti:
Minusta myös pehmeämpää.

Täsmennetään sen verran, että tarkoitin maun puolesta pehmeämpää. Rakenteelta taas riippuu ihan valmistustavasta: olen syönyt molempia niin pehmeiksi haudutettuina, että lusikkakin olisi ajanut asiansa ruokailuvälineenä. Etenkin jänistä olen saanut myös kovana ja kuivana.

Rod Weary · 27.11.2011 klo 11.24

TQoFE kirjoitti:
Täsmennetään sen verran, että tarkoitin maun puolesta pehmeämpää. Rakenteelta taas riippuu ihan valmistustavasta: olen syönyt molempia niin pehmeiksi haudutettuina, että lusikkakin olisi ajanut asiansa ruokailuvälineenä. Etenkin jänistä olen saanut myös kovana ja kuivana.

Kannattaisi ehkä lukea tämä opus.

Alamummo · 27.11.2011 klo 11.25

TQoFE kirjoitti:
Täsmennetään sen verran, että tarkoitin maun puolesta pehmeämpää. Rakenteelta taas riippuu ihan valmistustavasta: olen syönyt molempia niin pehmeiksi haudutettuina, että lusikkakin olisi ajanut asiansa ruokailuvälineenä. Etenkin jänistä olen saanut myös kovana ja kuivana.

Tuohon auttaa aika paljon se, että ruoanvalmistuksessa on mukana tuossa aiemmin mainostamaani rasvaista lihaa. Riistahan on yleensä aika kuivaa ja vähärasvaista.

Rod Weary · 27.11.2011 klo 16.24

Leon kirjoitti:
Tänään kokeilen Tampereen aikojeni muistoksi Lamminpään lumousta. Resepti on niin simppeli, että pakkohan sen on onnistua heti ekalla kerralla. Googlatkaa itse.

Törkeän hyväähän siitä tuli. Kahdelle tarvittiin:

350 g possun ulkofilettä sentin siivuina, painellaan kevyesti käsin
3 dl kermaa
4-5 rkl tomaattipyrettä
7 valkosipulinkynttä hakattuna
2 rkl dijonsinappia
1 rkl inkivääriraastetta
1 rkl curryjauhetta
ripaus kanelia (maustemitallinen riittänee, teelusikallinen on todennäköisesti liikaa)
suolaa, pippuria

Ensin paistettiin läskit kevyesti molemmin puolin ja maustettiin kääntämisen jälkeen suolalla ja pippurilla. Sitten kaadettiin kerma päälle ja sotkettiin kaikki loput ainekset sekaan. Jos tekee isomman satsin, lihat paistetaan erikseen ja lisätään soosiin. Annetaan hautua 20 min. Tarkista mausteet välillä. Kanelin pitää maistua, mutta se ei saa hallita. Tarjoillaan basmatiriisin kanssa, salaatit oman maun mukaan. Kiittäkää Juicea.

Viinihyllystä löytyi chileläinen Arboleda Carmenère (2007), joka kruunasi aterian. Oli riittävän luonteikas viini, että sopi hyvin mausteisen ruuan kanssa.

fiftyeight · 27.11.2011 klo 16.39

Leon kirjoitti:
Törkeän hyväähän siitä tuli.
- - -

Sinänsä hassua, että olen tuota tehnyt jo ainakin 30 vuoden ajan, enkä koskaan olen nimeä tuolle tiennyt. Minun versiostani uupuu vain kaneli. En ole sitä osannut kaivata, eikä se kyllä muutenkaan ole mikään lempimausteeni. Helppo ja nopea perusmättö tuo kyllä on.

Nyt kun lukee noita teidän pizzapohjaohjeita, niin taas harmittaa kun exä vei sen yhden keittokirjan johon olin käsin skrivannut oikeat mittasuhteet yhden pellillisen pizzalle. Ohjeissa kun yleensä on liikaa tavaraa. Tämä oli sellainen 1,5mm paksuinen pizzapohja.

Nykyinen avokkeeni on nyt sitten tutustunut karppaukseen. Niinpä tein eilen aiheeseen liittyen ns. leipää. Ilman vehnä- tai muutakaan jauhoa. Miten kananmunasta ja juustosta syntyy leipää? Vaikka kuinka on psylliumia ja pofiberia, niin ei niistä kyllä leipää saa aikaiseksi. Jonkinlaista paistosta vain. Minä syön nyt ruisleipää.

sampio · 27.11.2011 klo 17.12

Maila kirjoitti:
Mä olen luopunut tuosta uuni täysille ja pari minuuttia -mallista ja vaihtanut juurikin kahden kohottamisen taktiikkaan. Näin uuniin menee valmiiksi "ilmakuplainen", mutta ohut pitsa, joka kypsyy ehkä hitusen hitaammin, mutta tulos on pohjasta rapea ja sitkoltaan mukavan pureskeltava. Ja ehdottomasti pitää olla hyvälaatuista juustoa, jotta se sulaa vauhdilla, kuplii, muttei kärähdä tai pahimmassa tapauksessa lillu nesteitä kiitos hieman "viileämmän" uunin.

-Maila

Kokeilin tällä periaatteella tällä kertaa, ja oikein hyvää tuli, kiitokset vinkistä.

Vaimo teki taikinan löysäksi suurin piirtein suhteella 3 vettä ja reilu 6 jauhoja, yksi 7g kuivahiiva ja suolaa ynnä öljyä. Kunnon vaivaus ja kohoamaan. Kaadoin löysän taikinan reiluille jauhoille ja vaivasin koostumuksen hiukan kiinteämmäksi, pyörittelin paperin päällä lätyksi ja laitoin kohoamaan. Pienen kohotuksen jälkeen tomaattisoosit niskaan, juustot ja täytteet päälle, uuniin 220 ja niin pitkään, että reunat saivat väriä. Oikein hyvää ja juuri toimivaa perusuunille. Seuraavan kerran tosin teen tuosta määrästä kolme pellillistä, koska paikoin reunat olivat vähän turhan muhkuja. Pinta oli kuitenkin juuri sellainen kuin toivoin, rapea, mutta ei korppu.

Vanha Len · 29.11.2011 klo 10.06

Kokkaamisen kanssa tällä ei ole juurikaan tekemistä mutta pienenä vinkkinä heitän...

Olen pitkään miettinyt jotain sellaista "yleismössöä", jota voisi käyttää arkisessa elämässä vähän kaiken purtavan kanssa. Ikään kuin ketsuppi, jota muksuna laittoi aivan jokaiseen ruokaan. Nyt se sitten löytyi.

Sekoitetaan purkki maustamatonta tuorejuustoa ja piparjuuritahnaa oman maun mukaan. Siinä se. Sopii kylmäsavulohen ja yleensäkin kalan kanssa. Lisäksi heitän tuota levitteenä leivan päälle. Sopii oikeastaan mihin safkaan tahansa...perunat, liha, kana, kala ja vihannekset.

Kaupassahan myydään valmista piparjuurituorejuustoa mutta ne ovat makuuni liian mietoja. Omalla sekoituksella saa säädettyä hyvin voimakkuutta. Lihan kanssa sopii sellainen kombo, jossa piparjuuren poltava maku on semisti mukana.

Pienistä "keksinnöistä" on ilo kiinni ruokaisessa arjessa:D

Remy Martin · 04.12.2011 klo 19.44

Suomiruokia englanniksi

Mahtaisiko netin syövereistä löytyä sivustoa jossa olisi perus Suomiruokien ohjeet englannin kielellä? Ei oikein tuo kokkaus taito eikä sanasto taivu, niin voisi kokille näyttää suoraan nettisivun mistä ottaa ohjeita. Joulukin tulossa, niin suomalaiset jouluruuatkin olisi vaan plussaa.

Nimimerkillä spydäriä tekis mieli.

Verkkolehden uusimmat jutut

Löytyykö kokkeja?

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Verkkolehden uusimmat jutut