Onhan tämä naisasiaakin omalla tavallaan
Vaatimattomuus on kertakaikkisen yliarvostetty "hyve". Itsetarkoituksellinen vaatimattomuus on silkkaa ketkuilua, valehtelua, toisia pöljinä pitävää -käytöstä. Huutomerkki!
Raimo Helminen. Siinähän se aina sen verran leuhkasti vaatimattomana esiintyi, että häntä itseäänkin varmaan hävetti. Jos ei olisi Raimon aivoissa syvällä semmoinen ajatus, että "olenpa minä vallan erinomainen", niin ei tarvitsisi olla niin näkyvän vaatimaton. Sitten kun on oikeasti omasta mielestään ihan samanlainen persläpi kuin muutkin, vaikka olisi pelannut 331 maaottelua, niin ei tarvitse näytellä vaatimatonta vaan paradoksaalisesti voi näyttää leuhkemmalta ja itseriittoisemmalta kuin onkaan, koska monet olettavat, että vaatimattomuus on aina päällä ja kuuluu itsestään selvänä asiaan kuin asiaan. Että joku sitten luulee, että se yrittää olla vaatimaton mutta ei pystykään kuin tuohon tasoon ja silti on noin leuhka ja mitä kaikkea, paha ihminen, kusipää ainakin ja hyi.
Raipe on minulle siis leuhkuuden symboli!
Ikinä en sellaista muka vaatimatonta naista enää huoli. Niillä viiraa eniten päässä, kun pitää näytellä sitä roolia, niin jostakinhan se höyry sitten purkautuu. Nussimisenkin jälkeen kyllä mutta kun sitten muutoinkin, niin hyvää siitä ei seuraa. Sielulliseen epärehellisyyteenkin se sellainen väkisin vaatimattonana oleminen kasvattaa. Sen sijaan jos joku muka on oikeasti niin vaatimaton, niin on välittömän psykoterapian tarpeessa.
Niin, että jos Raipe olisi nainen, niin en panisi.