Prof. Puck
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- ***HIFK*** & Norristolainen
Itse en allekirjoita tätä, kyse on opettajan kyvystä määritellä oppilaan oikea taso ja perustella se. Tämähän on täysin samaa työtä kuin oppilaan arviointi yleensäkin. Tällöin perusteet pitää olla kunnossa ja pitää pystyä osoittamaan kirjallisesti (kokeet, tuntiosaaminen, läksyt) oppilaan taso huoltajille. Itse vierastan tämän tyylistä ajattelua, missä opettaja luovuttaa ja piiloutuu hankalien huoltajien taakse.
Palataan TosiFanin vanhaan kommenttiin, kun sattui tämä keskustelu vasta nyt silmiin.. tämä tulee nyt tällaisen 'hankalan vanhemman' näkökulmasta, joka on joutunut ihan tarpeeksi tappelemaan näiden tasomäärittelyjen kanssa.
En ole sinänsä tasoryhmiä vastaan (vaikkakin sellaisten rakenteelliseen organisointiin liittyy aika paljon problemaattisia käytännön ongelmia, ettei siitä tule koko lapsen tulevaisuutta leimaava 'kastijärjestelmä'), mutta vielä enemmän vierastan hyvinkin voimakkaasti ajatusta, että yksittäisille opettajille annetaan yhtään enempää valtaa oppilaiden arvioinnissa. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että siperia on opettanut (omien lasten kohdalla), että opettajien kompetenssi arvioinnin suorittamiseen on kohteliaasti ilmaistuna vaihteleva. Ei se riitä, että katsoo vaan testitulokset tai luokkatyöskentelyn, pitää tietää ja tuntea varsin tarkasti myös lapsen luonne, tausta, lähtökohdat ja potentiaali, noin niinkuin aluksi.
Omat lapseni ovat kaksikielisiä ja joutuivat kumpikin tämän vuoksi alkuun vaikeuksiin koulunsa aloittaessaan. Jokainen asiaan edes hiukan perehtynyt (kuten vaikkapa opettajien) pitäisi tietää, että kaksikielisillä lapsilla puheen (tuottamisen) kehitys on hiukan hitaampaa ensimmäisten vuosien aikana ja sillä ei ole mitään tekemistä oppimisvaikeuksien kanssa. Esikoistamme kuitenkin testattiin juuri tuosta syystä esikouluiässä kouluun siirtyessä ja ensimmäisen tuloksen perusteella leimattiin lievä oppimisvaikeus tjms.vaikka kuinka vanhempina yritimme asian selittää ettei tytössä ole kerrassaan mitään vikaa Kyseessä oli yksinkertaisesti vain siitä, että esikoisemme oli tuossa vaiheessa oppinut ilmaisemaan joitakin asioita sujuvammin englanniksi ja toisia suomeksi ja jos kysymykset esitettiin 'väärällä kielellä', ei kysymyksiin osattu vastata, ainakaan sujuvasti. Lapsemme olivat oppineet siihen, että vastataan sillä kielellä millä heille puhutaan (kotoa tullut sääntö; minä olen aina puhunut ja lukenut lapsilleni suomeksi ja vaimoni englanniksi...)
Muutenkin jännittävässä testitilanteessa hiukan perfektionistisen luonteen omaava lapsi meni helposti lukkoon, kun olisi pitänyt vastata suomeksi, vaikka asia oli tutumpi englanninkielellä ja se oli kyllä mun mielestä ihan testaajaan epäpätevyyttä ettei tätä osannut ottaa huomioon, koska asiasta oli hänelle etukäteen mainittu. Sen myös muistan, että vasta kovan painostuksen jälkeen toinen meistä vanhemmista sai olla mukana lapsen uusintatestauksessa, joka myös piti vaatimalla vaatia. Ei siinä tarvinnut mitään muuta kuin pitää lasta kädestä kiinni ja muistuttaa, että jos et osaa vastata suomeksi, niin vastaa englanniksi ja kaikki meni hyvin. Sen myönnän, että kumpikin lapsistamme ovat sikäli 'hankalanluonteisia', että ovat omanarvontuntoisia. Eli jos huomaavat, että joku kohtelee epäkunnioittavasti tai alentavasti, on peli hänen osaltaan ns. menetetty, vaikka kyseessä olisi aikuinen ja näin oli ensimmäisen testaajan kohdalla käynytkin. Onneksi toisessa testauksessa oli mukana myös lastenlääkäri, joka totesi testin päätteeksi, että lapsessa ei ole mitään vikaa; syytä olisi pikemminkin testata lapsemme testiin lähettänyt henkilö.
Myöhemmin muutimme pois Suomesta ja sama rumba oli edessä näissä tasoryhmiä soveltavissa kansainvälisissä kouluissa nuoremman kohdalla. Englanninkielen taito ei ihan alkuun ollut vielä natiivipuhujan tasolla kaikilta osin (lähinnä kirjoittamisen), jolloin hänet istutettiin ESL (English as Second Language) ryhmään, vaikka jälleen yritimme selittää, että laittakaa vaan normaaliin luokkaan aluksi ja testatkaa uudestaan vaikka syyslukukauden päätteeksi, jos jotain vaikeuksia vielä silloinkin ilmenee. Ei meillä noita ESL tunteja vastaan toki ollut mitään muuta, kuin että nämä tunnit olivat pois ranskan kielen tunneista muun luokan kanssa, ja jota muu luokka oli jo vuoden enemmän muutenkin opiskellut. Kyselimme, että mitäs sitten, kun lapsi on kuronut kiinni englanninkielessä?, Kuinka palata natiivipuhujien ryhmään, kun toiset opiskelevat koko ajan ranskaa, josta lapsemme jää paitsi, kun sitä ei ole oikeutta opiskella ESL oppilaana? Ei sitä oltu mietitty, eikä siihen vastausta saatu. Ilmeisesti oletettiin, että kerran 'vajakki', aina vajakki. No, tyttö kävi puoli vuotta ESL ryhmässä ja syyslukukauden päätteeksi vetäisi parhaan tuloksen englanninkielen tasokokeista (verrattuna myös natiivipuhujien ryhmään), jolloin perustelut ESL ryhmässä pitämiseen katosivat, aivan kuten tiesimmekin käyvän, lapsemme tuntien. Sitten alkoi koululla hirveä ihmetys, että miten siirretään natiivipuhujien ryhmään, kun Ranskan kieltä ei ole opiskellut, ja josta oli tässä vaiheessa puolitoista vuotta muita perässä. No olihan tyttö onneksi opiskellut, kiitos meidän vanhempien, koska otimme koko syyslukukauden yksityistunteja tytölle ranskan kielessä. Vieläkin vituttaa, kun ajattelee tuota koulujen ja opettajien säätämistä ja että niitä piti maallikkona opettaa heidän omalla erikoisalallaan.
Lyhyesti sanottuna; mun kokemusten perusteella (nyt jo useammasta maasta ja koulusta) tasokokeiden ja -luokkien ongelma on siinä, että alaspäin on ilmeisen helppo joutua, mutta ylöspäin siirtyminen (varsinkin sen jälkeen, kun päätös 'oikeasta' tasosta on kerran tehty), on käytännössä todella vaikeaa. Samoin opettajien puutteellinen arviointikyky ei oman kokemuksen perusteella herätä luottamusta. Jos/kun opettajat vaihtuvat vuosittain, niin yhden vuoden arvioinnilla tai sen paikkaansapitävyydellä ei ole kauhean suurta väliä, mutta kun kyseessä on koko loppuelämää määrittelevä 'tasonmittaus', niin kyllä siinä aika iso valta luovutetaan yhden opettajan päätettäväksi.
Niin, mainittakoon, että nykyään kumpikin lapsistani pärjää erinomaisesti koulussa, ihan siellä ylimmillä tasoryhmillä, joita siis täällä sovelletaan. Mutta tulevaisuus olisi aika paljon synkempi, jos me olisimme tyytyneet lapsillemme tarjottuun 'tasoon' tai pelänneet 'hankalien vanhempien' mainetta.