Tuplapalkka - osaavampi eduskunta?

Olli Herrala kirjoittaa Kauppalehden blogissaan kansanedustajien palkoista. Lyhyesti referoituna Herralan mielestä palkkoja (5860e/kk), jotka ovat mm. vertailussa USA:n kanssa huomattavan alhaiset tulisi korottaa, jotta eduskuntaan pyrkisi entistä kyvykkäämpää väkeä yksityiseltä sektorilta. Kansaneustajien määrää tulisi hänen mielestään laskea puoleen ja palkkamenot pitää ennallaan, ja laitoksella menisi paremmin.
http://olliherrala.blogit.kauppalehti.fi/blog/17655

Sanoisin, että ehdotus on ehdottomasti pohtimisen arvoinen. Se lienee kaikkien mielestä selvää, että Suomen eduskunnasta pitäisi tavalla tai toisella saada nykyistä ammattimaisempi laitos. Ajoittain ellei lähes koko ajan on tunne, että amatöörit sohlaavat siellä asioita heikon tietämyksen pohjalta ja itse asiassa jopa ministereiden osaaminen tuntuu useinkin auttamattoman heikolta.

Kun eduskuntaa pienennettäisiin ja palkat huomattavasti nousisivat, nousisi asiantuntemus uudelle tasolle? Ainakin kehitystä parempaan voisi tapahtua, mutta kiintiömäärä velttovirtaisia ja muuten vain tyhjän toimittajia saattaisi yhä mahtua mukaan. Kansanedustajuuden kiinnostavuus saattaisi jossain määrin pätevien ihmisten silmissä nousta, mutta toisaalta jos yksityisellä sektorilla tienaat monta miljoonaa vuodessa siinä missä kansanedustajana vaikkapa 150 000, on rahalla edelleen huono kilpailla. Oma pohtimisensa olisi tietysti myös siinä, olisiko sadan hengen eduskunta oikeasti enää eduskunta ja olisiko pulmaan ratkaisua ilman näin merkittävää paikkavähennystä. Vielä kun huomioidaan, että kansan syvien rivien tyytymättömyys "herrojen" palkkatason merkittävään nostoon voisi olla huomattavan vahvaa, on edes hivenen tämän suuntaisten ehdotusten tulevaisuudella varmasti melkoiset tuulimyllyt vastassa.

Pikaisesti pohtien argumentteja löytyy sekä puolesta että vastaan, mutta mikä on asian todellinen laita?

Vaarallinen ehdotus, kohta joku kansanedustaja saa päähänsä jalostaa tätä ideaa ja nostaa palkkoja tuplaksi potkimatta ketään pois. Siinä sitä sitten taas ihmetellään.

Täsmälleen samaa mieltä. Kansanedustajat Suomessa ovat erittäin alipalkattuja. Ei kukaan täysijärkinen lähde tuolla palkalla tommoseen koiranhommaan.

Jos ajatellaan vaikka ministereitä niin paljonkos esim. valtiovarainministerin palkka on? Jotain kymppitonnin luokkaa kuussa ja kaveri sentään vastaa koko Suomen raha-asioista. Verratkaa palkkaa vaikkapa jonkin pörssiyhtiön toimitusjohtajan palkkaan. Aika harva heistä tekee noin mitättömällä palkalla hommia.

Nythän meillä on valtiovarainministerinä kaveri joka ei ole kuuna päivänä tehnyt päivääkään oikeita hommia raha-asioiden parissa, saatika että olisi saanut edes kaupallista koulutusta. Surullista mutta valitettavan totta.

En välttämättä lähtisi noin pyöristellen pienentämään kansanedustajien määrää tasan puoleen nykyisestä vain pyöristämisen vuoksi. Mutta eipä minulta mitään kysytäkään. Määrätään vain ja minä tottelen.

Ehdossa on toki puolensa. Voisi kuvitella että huippuväki jäisi paremmin eduskuntaan ja varsinkin hallitukseen, kun kansanedustajan/ministerin palkka kilpailisi Suomen Pankin johtoryhmän jäsenen tai kaupunginjohtajan palkan kanssa.

Mikähän olisi oikea suhdeluku kansa/eduskunta-osastolla. 200 on mielestäni liikaa, 100 liian vähän.

Tuplapalkkaus on ainakin harkinnanarvoinen idea, nythän hommaa vietiin toki jo parempaan suuntaan viimeksi, kun järjestelmää tervehdytettiin palkkojen suuntaan erilaisista kulukorvauksista (nykyään niitä on aiempaa HUOMATTAVASTI vähemmän). Taso on silti aika pieni edelleen.

Puolittaminen taas tuo maakunnallisen ongelman ja korostaa suurten puolueiden asemaa entisestään, jos vaalipiirijako pidetään nykyisen kaltaisena. Joistain maakunnista kun edustajamäärä putoaisi jopa kolmeen.

Ei ole ollenkaan suoraviivaista, että miten ymmärrykseltään ja tietotasoltaan nykyisiä laadukkaammat kansanedustajat vaikuttaisivat yhteiskunnan kokonaiskehitykseen.

He ovat päättäjiä, mutta demokratian ideaalien mukaisesti, jos vedetään laajaa linjaa Kreikkaan ja Amerikkaan, heidän keskimääräinen tietämättömyytensä ja muut puutteellisuudet ovat juuri ne syyt, miksi eduskunnan kaltainen laitos pitää olla olemassa.

Moni meistä on älyllisesti Juha Miedon tai Mikko Alatalon tasolla (harvempi osaa hiihtää tai keksiä riimejä yhtä hyvin), siksi on täysin oikein, että kansaa kaikkine piirteineen "edustetaan" mahdollisimman laajasti.

Kansanedustajat toisinaan tekevät muutoksia lakiesityksiin, mutta tosiasiallisesti lähes kaikki lainsäädäntö on virkamiesten käsialaa. Myös ne muutokset, jotka mahdollisesti hallituksien esityksiin lyödään läpi vasta eduskunnassa, esimerkiksi aikataulusyistä valiokuntien lausuntojen/mietintöjen pohjalta. Nyt on kuitenkin aivan toisin kuin toriparlamentit luulevat, asian pitääkin olla näin. Kansanedustajat tuovat korvaamattoman panoksensa juuri "tyhmyytensä" kautta, vuorovaikutuksessa julkisuuden ja potentiaalisten äänestäjiensä kautta. Työnjako kannattaa, ja tälle löytyy myös teoreettiset perustelut.

Eri asia on, että monet julkisuudessa tyhmää esittävät kansanedustajat ovat huomattavasti keskimääräistä väestöä älykkäämpiä ja ollaan helposti hyväksikäytön puolella, mutta mikään järjestelmä ei voi olla edes teoriassa täydellinen.

kakkonen kirjoitti:

Vaarallinen ehdotus, kohta joku kansanedustaja saa päähänsä jalostaa tätä ideaa ja nostaa palkkoja tuplaksi potkimatta ketään pois.

Laajenna klikkaamalla

Saattaahan tuossa käydä niinkin, että palkat tuplataan ja kansanedustajien määrä tuplataan. Eihän sitä nyt välttämättä muista, että miten päin se ehdotus olikaan. Ja jos muistetaan, niin voidaan perustella tuota sillä, että näin sekä palkat, että kansanedustajien määrät tuplaamalla saadaan pätevämpää porukkaa eduskuntaan ja vieläpä tuplamäärä! Eipähän tarvitsisi niin kovasti peljätä itse kenenkin, että onko tippumassa eduskunnasta vaiko eikö, kun olisi selusta paremmin turvattu.

Ehdotan siis kansanedustajien määräksi 600, saadaan triplamäärä neroutta eduskuntaan, kunhan vain muistetaan samalla palkatkin triplata, jotta valiojoukko haluaa eduskuntaan päättämään maamme asioista. Siinäpä investointi, joka maksaa itseänsä hetimmiten takaisin. Asiaa voidaan perustella myös laajemmalla demokratian legitiimisyysvaatimuksella. Demokratia tykkää, kun sille annetaan kovasti tilaa. 100-200 edustajaa on sellaista harvainvaltaa, että ei ole ihme, että asiat ovat persiillään.

Eikö olisikin hienoa, kun Keskusta-puolueellakin olisi esimerkiksi 120-150 kansanedustajaa.

Jawohl!

Suomen väkiluku oli vuonna 1900 2 713 000 henkeä (2 713 000). Pyöristettynä varmaankin lähimpään tuhanteen - lähde: Wikipedia.

1907 saivat yli 24-vuotiaat böönat äänioikeuden. Nyttemmin äänestyskelpoisten määrä on kutakuinkin sama mutta kaksi kertaa suurempi kuin vuonna 1907. Logiikalla nyt pitäisi eduskunnassa olla ~400 henkilöä. Mentiinkö heti alussa metsään?

Äänestäisin edelleen ehdokasta, jonka arvot ja näkemykset vastaisivat omiani.

Yleensäkin on vaikea kuvitella, että raha vetäisi puoleensa asiantuntemusta. Pikemminkin on niin, että raha houkuttelee ahneita pelureita. Asiantuntevat hakeutuvat tehtäviin, jotka ovat mielekkäitä. Eivät esimerkiksi yliopistouraansa aloittelevat tutkijat kummoista palkkaa saa. Se taitaa olla alle kaksi tonnia kuussa.

Viljuri kirjoitti:

Kansanedustajat toisinaan tekevät muutoksia lakiesityksiin, mutta tosiasiallisesti lähes kaikki lainsäädäntö on virkamiesten käsialaa. Myös ne muutokset, jotka mahdollisesti hallituksien esityksiin lyödään läpi vasta eduskunnassa, esimerkiksi aikataulusyistä valiokuntien lausuntojen/mietintöjen pohjalta. Nyt on kuitenkin aivan toisin kuin toriparlamentit luulevat, asian pitääkin olla näin. Kansanedustajat tuovat korvaamattoman panoksensa juuri "tyhmyytensä" kautta, vuorovaikutuksessa julkisuuden ja potentiaalisten äänestäjiensä kautta. Työnjako kannattaa, ja tälle löytyy myös teoreettiset perustelut.

Laajenna klikkaamalla

Mutta miksi? Se on toki ymmärrettävää, että kansanedustajien ja ministerien täytyy kyvetä olemaan lähellä kansaa, mutta miksi heidän pitää olla myös ammattitaidottomia? Jos saatavilla on ihmisiä jotka oikeasti hallitsevat molemmat osa-alueet, tulisihan heidät ehdottomasti saada päättämään asioistamme kaikilla tasoilla? Mitä se haittaa, jos ulkomaan kauppaministerinä on kauppatieteiden ja/tai tekniikan tohtori, joka työskennellyt vuosia erilaisissa suuryrityksissä ympäri maailmaa ja ymmärtää samalla myös julkisen vallan asioista? Ei kaikkien tietysti tarvitse eri alojen huippuja olla, mutta jotain tulisi tehdä, jotta eri alojen asiantuntijat saataisiin kiinnostumaan esim. juuri ministeripaikoista sekä aivan rivikansanedustajuudestakin.

Hemingway kirjoitti:

Yleensäkin on vaikea kuvitella, että raha vetäisi puoleensa asiantuntemusta. Pikemminkin on niin, että raha houkuttelee ahneita pelureita. Asiantuntevat hakeutuvat tehtäviin, jotka ovat mielekkäitä. Eivät esimerkiksi yliopistouraansa aloittelevat tutkijat kummoista palkkaa saa. Se taitaa olla alle kaksi tonnia kuussa.

Laajenna klikkaamalla

Kyse on siitä, että samalla koko eduskunnan ja kansanedustajuuden asema voisi muuttua. Tällöin tehtävät, joita nyt hoitavat puuhastelijat saattaisivat alkaa kiinnostaa niitä, jotka oikeasti ovat tekijämiehiä ja -naisia mutta joita nykyisessä tilanteessa tehtävät eivät lainkaan kiinnosta.

Cmprs kirjoitti:

Tällöin tehtävät, joita nyt hoitavat puuhastelijat saattaisivat alkaa kiinnostaa niitä, jotka oikeasti ovat tekijämiehiä ja -naisia mutta joita nykyisessä tilanteessa tehtävät eivät lainkaan kiinnosta.

Laajenna klikkaamalla

En vain edelleenkään ymmärrä, miten raha todellisten tekijämiehien valintoihin vaikuttaisi. Satunnaisiin harrastelijoihin raha kyllä vetoaa, mutta jos sattuu nyt vaikka tuntemaan intohimoa kemian tutkimusta kohtaan, niin siihen ryhtyy, vaikka palkka olisi olematon, kunhan sillä vain elää.

Puuhastelijat menevät esimerkiksi liike-elämän palvelukseen, koska sieltä saa rahaa. Tekijämiehiä siellä on vähemmän. Tekijämiehistä ei suuri yleisö välttämättä koskaan mitään kuulekaan, koska he tekevät eivätkä vaikuta ja politisoi.

Sinnemäki ja Vapaavuori ovat pitäneet työpäivällisen ravintolassa kahteen pekkaan, joka on maksanut reilut 240 euroa. Siihen on kuulunut mm. 3 pulloa viiniä, jonka ovat juoneet kahdestaan. Minusta tuo kuulostaa aika kummalliselta. Ensinnäkin työasioissa 1,5 pulloa viiniä mieheen kuulostaa erikoiselta, toisekseen tuo summakin kuulostaa aika korkealta, kun miettii, että ollaan veronmaksajien rahoilla liikenteessä. Tulee mieleen vähän ne Espoon kaupunginjohdon maratonmatkat.

En ymmärrä tätä nykytrendiä, mikä Suomessa on voimakkaampaa kuin missään muualla eli mistään ei olla valmiita maksamaan mitään, mutta sitten, jos joku saadaan työnantajan piikkiin niin törsätään kuin viimeistä päivää. Sehän pitäisi olla toistepäin eli kun ollaan työnantajan tai tässä tapauksessa veronmaksajien rahoilla liikkeellä pitäisi olla säästäväinen ja harkitseva ja sitten omilla rahoillaan vapaa-aikana itse kukin saisi törsätä niin paljon kuin huvittaa, koska eihän henkilö omien rahojensa käytöstä ole kellekään tilivelvollinen. Ainakin oma ajatukseni tässä kuviossa on se, että jos mulla olisi duunissa joku tyyppi tai olisin jonkun tyypin esimies, jonka pitää mukamas tavata työkaveri työpäivällisen merkeissä niin antaisin ehkä max 50 euroa siihen rahaa. Vapaa-aikana saavat sitten käydä niissä kalliimmissa paikoissa, kun menevät omilla rahoillaan, eivätkä muiden. Samoin se 3 pulloa vinkkua saa kyllä upota naamariin vapaa-, eikä työaikana.