Naisasiat

Gunners kirjoitti:

Itse olet dissannut miestäsi aika lailla säälittä täällä milloin mistäkin. Ainakin sairasteleminen, laiskuus ja tunnekylmyys tulee nyt tähän hätään mieleen. Luulisi, että jotain positiivista elämänkumppanistasi irtoaisi näin tälläiselle julkiselle foorumille. Toki ymmärrän, jos MJ-haaveilu vie voiton.

Laajenna klikkaamalla

Ok, point taken tosta semi-vertauksesta Auviseen. Menin ehkä liian pitkälle. Esitän vilpittömät anteeksipyyntöni HIFK:lle, mikäli loukkasin hänen tunteitaan. Tiedän tosin, etten ole ainoa ihminen, jolle oli HIFK:n jutuista tullut samanlaisia ajatuksia mieleen. Mutta, olen pahoillani.

Mitä tulee sitten lainaukseesi, niin ilmeisesti et sitten kuitenkaan ole lukenut kuin pienen osan viesteistäni, koska olen monestikin maininnut positiivisia asioita miehestäni ja parisuhteestamme. Asia vain tuppaa olemaan niin, että negatiivisista asioista avautuminen on monin verroin yleisempää. Ja koska täällä kirjoitetaan nimimerkeillä, olen katsonut oikeudekseni näin toimia. Luulisi, että jokainen aikuinen ihminen ymmärtää, että nehän ovat vain minun näkemyksiä asioista. Mutta annetaan nyt positiivistakin palautetta, kun kerran pyydetään. Mun ukko on hyvä panemaan. Hän on myös varsin kultainen ihminen, hauskaa seuraa, luotettava ja ajoittain viehättää silmää oikeinkin paljon. En mä tässä liitossa olisi sekuntiakaan, jos kyseessä olisi kusipää. Hetkittäisiä kusipää-hetkiä tulee kaikille, mutta kokonaisuus ratkaisee. Helvetin hyvin menee. Harmi, ettei kaikilla ole näin mahtavaa suhdetta kuin meillä on.

Sairastelusta avautuminen oli muuten Miesasiat-ketjussa, joten snif. Ymmärrän, jos ottaa koville, koska edelleenkin hyvin suuri osa miehistä on säälittäviä ruikuttajia sairainaollessaan. Mieheni ei tässä suhteessä ole todellakaan mikään poikkeus.

Vilpitön anteeksipyyntöni kuitenkin kaikkien niiden puolesta, jotka kokevat tulleensa toimestani loukatuksi.

MJ-kuittailustasi olen täysin poissa tolaltani.

BoredOldLady kirjoitti:

Sairastelusta avautuminen oli muuten Miesasiat-ketjussa, joten snif. Ymmärrän, jos ottaa koville, koska edelleenkin hyvin suuri osa miehistä on säälittäviä ruikuttajia sairainaollessaan. Mieheni ei tässä suhteessä ole todellakaan mikään poikkeus.

Laajenna klikkaamalla

Missä noita ruikuttavia miehiä tapaa? Vai ovatko kaikki miehesi olleet säälittäviä ruikuttajia? Itselle ei ainakaan tule ketään miestä mieleen joka sen kummemmin ruikuttaisi kipeänä ollessaan. Vai ruikuttavatko pelkästään parisuhteessa elävät miehet kun ovat kipeänä?

Nypsi kirjoitti:

Missä noita ruikuttavia miehiä tapaa? Vai ovatko kaikki miehesi olleet säälittäviä ruikuttajia? Itselle ei ainakaan tule ketään miestä mieleen joka sen kummemmin ruikuttaisi kipeänä ollessaan. Vai ruikuttavatko pelkästään parisuhteessa elävät miehet kun ovat kipeänä?

Laajenna klikkaamalla

Ilmeisesti tapaavat jättää ruikutukset parisuhteeseen, koska eipä tulee yhtään mieskaveria mieleen, joka olisi nuhaansa tai pientä kuumettaan meikäläiselle ruikuttanut, mutta kuulemani mukaan ovat kuitenkin kotosalla lähes toinen jalka haudassa. Oletan, että on enemmän parisuhdekamaa, koska voi olla, että niittäisivät kyseenalaista mainetta kaveripiirissään tai potentiaalisissa morsmaikuissaan. Ja hyvä niin. En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi vapaaehtoisesti tunnustanut olevansa säälittävä ruikuttaja pikku flunssassa ollessaan. Mutta tämä tästä.

orpo kirjoitti:

Jokin aika sitten alkoi tytön puolelta tulemaan vähän viileämpää signaalia, mutta vakuutteli että ei oo mitään hätää. Hällä vaan välillä on semmosia olotiloja tms. Vastaus shokeerasi mua ihan vitusti, ku tyttö ilmoitti että hän on epävarma olostaan ja ei ehkä tunne yhtä voimakkaasti mua kohtaan ku mie siihen.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä nyt kuulostaa vahvasti siltä, että omasta kaupungista on löytynyt joku, joka vähintään miellyttää silmää. Joku, joka on lähellä ja jota voi tavata useammin kuin sinua. Se 800 km yhteen suuuntaan on nimittäin todella paljon, tuskin tulee kuljettua viikoittain tai edes joka toinen viikko?

Mietipä hetken: usean kuukauden ajan tyttö oli täysin tuntein mukana. Miksi hän epäröisi nyt siksi, että häntä on joskus satutettu? Suhteen muuttuminen etäsuhteeksi voi toki olla toinen selitys, mutta mutta...

Suosittelen suoraa ja rehellistä keskustelua, mieluimmin kasvotusten. Siinä huomaa helpommin, jos toinen valehtelee tai salaa jotain.

orpo kirjoitti:

Hyppäsin sit junaan hakeen lopullista kuoliniskua. Mutta eipähän tarvi sit jossitella,etten tehny kaikkea.

Toinen vaihtoehto ois tietty ollu antaa tytölle aikaa ja mennä vasta parin viikon päästä niinku aattelin alunperin. Mutta tulin siihen tulokseen,että mennään nyt...ja jos homman saa jotenki pelastettua,ni tuun sit parin viikon päästä "oikeesti" käymään.

Laajenna klikkaamalla

Tsemppiä tosi paljon! Toivottavasti saatte asianne selvitettyä.

Mulla tuli eilen taas pakkasrajat vastaan tytön puolelta. Ulkoilemaan oltiin menossa, mutta tytön mielestä oli liian kylmä. Minua ei niinkään haittaa tuo kylmyyteen vetoaminen, vaan se että mun piti itse soittaa ensin ja kysyä, että joko mennään. Olisi ollut ihan kohteliasta pistää vaikka viesti aamulla, että sori ei mennäkään tänään. Vitutti, kun päivän valmistelee ja odottaa tuota, niin sitten ei mennäkään. Nyt päätin (taas), että saa tyttö jutella ja ehdotella ihan itse mulle, jos sitä edes huvittaa. En kyllä enää itsekään käsitä, että miksi roikun tässä, kun en oikeastaan usko tähän hommaan enää pätkän vertaa. Olisi paljon helpompaa, että tyttö sanoisi vaan suoraan, että mua kiinnnosta. Kaikki tekosyyt, turhat lupaukset ja turhien lupausten herättämiset pistävät vihaksi. Ärsyttävää, kun se on muka aina niin harmissaan siitä kun joudun lähtemään johonkin, mutta sitten itse käyttäytyy mua kohtaan välillä aika paskamaisesti.

Tulipahan avauduttua taas. Helpottaa kyllä vähän, kun saa kirjoitella näitä ajatuksia ylös.

CaptainSlow kirjoitti:

...

Laajenna klikkaamalla

Tuolla suhteella ei ole yhtään mitään toivoa, joten kaikki linjat kiinni saman tien. En edes vastaisi mihinkään jos olisin tilanteessasi ja se ämmän alku jotakin yrittäisi tekstitellä tai soitella. Korkeintaan: "ok, ei enää kiinnosta, jatkoja".

BOL kirjoitti:

Mun ukko on hyvä panemaan.

Laajenna klikkaamalla

Tämä oli hieno! Täällähän puhutaan jo suomeakin eikä olla henkisesti 1940-luvun Suomi-elokuvissa, joissa tämänlaisista asioista puhutaan sillä tavalla, että tekstin kamera kääntyy osoittamaan kohti auringonlaskua siinä kohtaa, kun heinäladossa alkaa olla mukavaa.

orpo kirjoitti:

Hyppäsin sit junaan hakeen lopullista kuoliniskua

Laajenna klikkaamalla

Toiminnan mies! Kannattaa toimia sillä tavalla tv-sarjamaisesti, kuten ohjelmassa Cheaters - Rysän päällä. Kyttäät naistasi ja käräytät sitten ns. rysän päältä, joten Helsingin päässä pilailupuodin kautta tekoparran ja kävelykepin ostoon. Todistetusti myös Hugo Simbergin haavoittuneen enkelin hengessä voi naamioituminen onnistua.

CaptainSlow kirjoitti:

Mulla tuli eilen taas pakkasrajat vastaan tytön puolelta.

Laajenna klikkaamalla

Mielestäni homma on aika selvä. Joko tyydyt kaveruuteen haaveilemattakaan muusta tai jos se omien tunteisi takia on mahdotonta, niin unohda kokonaan koko eukko. Mielestäni voit kokeilla suhteen lopettamista sitenkin, että sanot suoraan olevasi enemmänkin kiinnostunut, ja pelkkä kaveruus on tunnetasollasi mahdotonta. Näin olisit ainakin katsonut kaikki korttisi, ja jos homma siihen lopahtaa, niin pääset nuolemaan haavojasi päästäksesi eteenpäin. Ja jos ei, niin...et ole menettänyt mitään. Tuskin elämässä kannattaa jämähtää hirvittävän pitkäksi aikaa itselle tuskalliseen tilanteeseen? Voi se ottaa kovillekin, mutta sitten vaan pitää jatkaa eteenpäin.

Eipä ole naikkonen mitään yhteyttä pitänyt/ottanut. Aina vaikka Facebookissa samaan aikaan on, niin ei keskustelua avaa. Sen kahvillepyynnön jälkeen en ole itsekkään vaivautunut.

Taitaa aika lailla olla kiinnostus varmasti lähtenyt tai sitten sitä ei ollut lainkaan, näin luulisin. Vai onkohan tuossa taas joku juttu, että testaa olenko oikeasti kiinnostunut?

Ei meinaa hirveästi innosta alkaa juttelemaan niitä näitä, kun ei tiedä, alkaako enemmänkin ottamaan naista päähän, kun taas aloittaa.

HIFK kirjoitti:

Eipä ole naikkonen mitään yhteyttä pitänyt/ottanut. Aina vaikka Facebookissa samaan aikaan on, niin ei keskustelua avaa. Sen kahvillepyynnön jälkeen en ole itsekkään vaivautunut.

Taitaa aika lailla olla kiinnostus varmasti lähtenyt tai sitten sitä ei ollut lainkaan, näin luulisin. Vai onkohan tuossa taas joku juttu, että testaa olenko oikeasti kiinnostunut?

Ei meinaa hirveästi innosta alkaa juttelemaan niitä näitä, kun ei tiedä, alkaako enemmänkin ottamaan naista päähän, kun taas aloittaa.

Laajenna klikkaamalla

No tuskinpa se hirveänä pahastuu, jos niitä näitä juttelet, etkä mitään muuta. Anna palaa vaan. Muuten vaan ottaa päähän myöhemmin, jos ei yritä. Huomaathan sitten niistä vastauksista, että onko se vaivaantunut, jos nyt ihan normaalista juttelusta voi ihminen vaivaantua. Jos se ei olekaan kiinnostunut, niin ei kannata ottaa itseensä kyllä ollenkaan. Sitten vaan annat asian olla ja sisuuntuneena seuraavaan yritykseen. :) Ainahan noista jotain uutta oppii.

Tässä yhteiskunnassa on tapahtunut joku järkyttävä muutos. Paine parisuhteeseen on nykyään jo parikymppisillä jannuilla jo näköjään käsittämättömän kova. Mistä tämä tilanne nyt siis johtuu? Kuka on päättänyt, että parisuhde on ylipäätänsä se tavoiteltava olotila? Sodan jälkeen oli vähän miehiä, joten naiset joutuivat tarmokkaammin miehiä liehittelemään ja samanaikaisesti tekemään myönnytyksiä. Vielä 70-80 luvuilla miehet saattoivat käydä juhlimassa ja pitää hauskaa. Silloin ei haitannut oliko mies sinkku vai naimisissa, molemmat pystyivät viettämään samalla tavalla vapaa-aikaa juhlimassa. Jopa yritysjohtajilla oli aikaa kännätä viikollakin. Nyt se on niin, että yhteiskunta on muuttunut matriarkaaliseksi ja sellaista mahdollisuutta ei enää ole, että viettäisi aikaa kavereiden kanssa, vaan seurustelevien miesten pitää olla kuten naiset ja koko ajan kotona. Aikaa ei kuulemma ole mihinkään, kun pitää rampata kaupoissa ja katsoa Salattuja Elämiä.

Se on poliittisesta johdosta lähtien kautta linjan vedetty läpi tämä kuvio. Rakennetaan lähes pelkästään perheasuntoja, puhutaan perheautoista, ruoka on pakattu isoihin perhepaketteihin, useimmat kustannukset ovat perhekohtaisia, joten summa summarum: ihmisiä ajetaan parisuhteeseen. Täällä on jotain parikymppisiä kundeja kuten HIFK ja Jomppa_koo, jotka epätoivoisesti etsivät kissojen ja koirien avulla jotain naista ja herää kysymys, että minkä takia. Ennen tuon ikäisenä pidettiin huoli, että saadaan opiskelupaikka kauppakorkeakoulusta ja sitten oli intohimo niihin kursseihin. Ei tarvinnut miettiä mitään parisuhdeasioita. Luulen, että se, joka keksii sen syyn, minkä takia meidän muka pitäisi elää parisuhteessa, on aika guru. Mikä sinkkuelämäntavassa on niin vastenmielistä tai uhkaavaa, ettei se ole yleisesti hyväksyttävää tai poliittisesti kannatettavaa?

scholl kirjoitti:

Ennen tuon ikäisenä pidettiin huoli, että saadaan opiskelupaikka kauppakorkeakoulusta ja sitten oli intohimo niihin kursseihin. Ei tarvinnut miettiä mitään parisuhdeasioita. Luulen, että se, joka keksii sen syyn, minkä takia meidän muka pitäisi elää parisuhteessa, on aika guru. Mikä sinkkuelämäntavassa on niin vastenmielistä tai uhkaavaa, ettei se ole yleisesti hyväksyttävää tai poliittisesti kannatettavaa?

Laajenna klikkaamalla

Yksi syy voi olla se, että jos ihmisellä ei ole riittävästi mielekästä sisältöä elämässään, niin parisuhde tuntuu helposti asialta joka voisi korvata sen puutoksen. Eli toinen ihminen siinä lähellä tuottaa jatkuvasti virikettä (ei välttämättä pelkkä seksi) ja on tavallaan joku kohde, jonka kautta peilata itseään. Korostuu tietysti ihmisillä joilla on heikko itsetunto. Ei olla sinut itsensä kanssa. Siksi etsitään hyväksyntää omalle itselleen muiden kautta.

Näin siis osalla tapauksista. Lähellekään kaikille tuo ei ole syy muodostaa parisuhde, heillä sellainen muodostuu usein luonnollisena osana kaikkea kun tutustuu ihmisiin luontevasti, eikä se ole niinkään hakukeskeistä kuin osalla, jotka hakevat sitä parisuhteen turvaa epätoivoissaan.

Meihin on helposti ohjelmoitu sellaista mentaliteettia, että parisuhde on hyvän ja kunnollisen ihmisen mittari. Asia jota tulee tavoitella. Monelle siitä tulee paineita, etenkin jos näkee muiden ympärillä pariutuvan, kokee itsensä ulkopuoliseksi ja irralliseksi. Eikä asiaa tietysti auta, että parisuhdejuttuja tuputetaan myös monesta lähteestä, piiloitetustikin.

Juuri tuollainen asioiden tulviminen medioitten kautta sekoittaa pakkaa, ihan samassa rytäkässä seksuaalisuuden ja seksikkyyden määritelmien kautta. Kuuluu kaikki siihen samaan vyyhtiin. Ei moista tulvaa ollut vuosikymmeniä sitten. Eikä samalla tavalla syrjäytyneitäkään ollut. Kyllä nuo liittyy selkeästi kaikki toisiinsa.

Olet scholl oikeassa, että sinkkuudessa ei ole mitään huonoa ja olisi hyvä, jos ihminen osaisi nauttia siitä tilanteesta ja sopeutua siihen. Yksin pärjääminen ja siihen oppiminen ei ole mitenkään huono asia. Melkein sanoisin, että se tekisi kaikille hyvää kokea, mutta tietysti osalle se on mahdottomuus ja toisaalta osalla alkaa tiiviit parisuhdemeiningit jo teini-iässä ja jatkuu läpi aikuisiän ja siihenkin kasvaa helposti kiinni.

Itse en tosiaan aio elää parisuhteessa, ellei toinen ihminen kiinnosta ihan 100%. Mihinkään välimalliratkaisuun "paremman puutteessa" en edelleenkään lähde, koska se oli mitä törkeintä itsepetosta ja myös kohtuutonta toista kohtaan. Painaa voin naista joka ei nyt ihan kriteerejä täytä, mutta suhteeseen en ala, ellei jutut vaan loksahda paikoilleen.

Tässä ei nyt mitään uutta sinänsä ollut, mutta halusin peesata schollin toteamusta tuohon sinkkuuteen. Se on mielestäni parempi ratkaisu aina kuin kehno ja vääristä syistä rakennettu parisuhde.

Ted Raikas kirjoitti:

Meihin on helposti ohjelmoitu sellaista mentaliteettia, että parisuhde on hyvän ja kunnollisen ihmisen mittari. Asia jota tulee tavoitella. Monelle siitä tulee paineita, etenkin jos näkee muiden ympärillä pariutuvan, kokee itsensä ulkopuoliseksi ja irralliseksi. Eikä asiaa tietysti auta, että parisuhdejuttuja tuputetaan myös monesta lähteestä, piiloitetustikin.

Laajenna klikkaamalla

Eli se on statusjuttu. Monellehan tulee kuulemma kysymyksiä siitäkin, että miksei ole puolisoa löytynyt ja koska henkilö menee naimisiin. Varsinkin naisilta kuulemma kysytään. Sen jälkeen aletaan kyselemään, koska tulee lapsia. Kukaan ei kuitenkaan kysy, koska otat koiran. Siis oikeasti samalla tavallahan se voisi olla yhteiskunnassa kunnollisen ihmisen mittari, että hänellä on labradorinnoutaja. Jos ei ole, on paska jätkä ja luuseri.

Sen takia moni elää suhteessa ihmisen kanssa, jota ei rakasta, koska on pakko mennä jonkun kanssa naimisiin. Sen takia, koska se on statusjuttu ja sen takia, kun pieniä asuntoja ei rakenneta ja isompaa asuntoa varten pitää olla toinen maksaja tai mennä hyvin taloudellisesti. Pidän tätä vallitsevaa yhteiskuntaa hyvin kummallisena. Siis sen takia, kun vaihtoehtoja ei ikäänkuin ole, vaan meitä ajetaan yhteen elämäntapaan, muttei kuitenkaan perustella miksi se pitäisi ehdoin tahdoin valita. Ymmärrän, jos on hirveä hinku hankkia lapsia, mutta entä jos ei ole.

scholl kirjoitti:

Eli se on statusjuttu. Monellehan tulee kuulemma kysymyksiä siitäkin, että miksei ole puolisoa löytynyt ja koska henkilö menee naimisiin. Varsinkin naisilta kuulemma kysytään.

Laajenna klikkaamalla

Juuri näin. Siitä on paljon kysymys.

Hyvin usein ihmisille tulee varsinkin suvun taholta painostusta tai ainakin toistuvaa utelua. Ehkä myös kaveripiireissä. Eikä pelkästään naisilta kysellä, vaan kyllä miehiltäkin. On mm. minulta udeltu sukulaisten toimesta, että onko uutta naista jne. Lapsisuunnitelmista nyt ei onneksi niin puhuta, varsinkin kun olen aika selkeästi tehnyt tiettäväksi, ettei ne ole mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuulumassa elämääni eikä intoa jälkeläisten saamiseen ole.

Toiset osaa ottaa paremmin vastaan nuo lähipiirin kyselyt ja painostamiset, toiset taas kokee olevansa huonoja ja outoja ihmisiä, kun nuo "elämän perusjutut" ei ole kuvioissa.

Ted Raikas kirjoitti:

Olet scholl oikeassa, että sinkkuudessa ei ole mitään huonoa ja olisi hyvä, jos ihminen osaisi nauttia siitä tilanteesta ja sopeutua siihen. Yksin pärjääminen ja siihen oppiminen ei ole mitenkään huono asia. Melkein sanoisin, että se tekisi kaikille hyvää kokea, mutta tietysti osalle se on mahdottomuus ja toisaalta osalla alkaa tiiviit parisuhdemeiningit jo teini-iässä ja jatkuu läpi aikuisiän ja siihenkin kasvaa helposti kiinni.

Laajenna klikkaamalla

Jos asian ilmaisisi todella kärjistäen, olisi hyvä jos jokainen oppisi elämään aikansa sinkkuna eikä hetimmiten kotonaan lähdettyään lentäisi yhteen jonkun toisen ihmisen kanssa. Tällaisessa tilanteessa sitä oman itsensä oppiminen jää pakostakin puolitiehen ja sitten myöhemmin, kun kenties on jo myöhäistä, kirotaan tätä valintaa.

Lähes kaikki teinisuhteet on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, joten sellaisen varaan ei kannata liikoja laskea vaan sellaisessakin ollessaan, ja jos se on pysyvä vielä siinä vaiheessa kun kotoa pois lähtee, kannattaisi sitä omin siivin elämistä kokeilla edes sen verran, että oppii keittämään sitä kaurapuuroa jos oikein kova hätä tulee ruoan saamisen suhteen.

vlad.

scholl kirjoitti:

Tässä yhteiskunnassa on tapahtunut joku järkyttävä muutos. Paine parisuhteeseen on nykyään jo parikymppisillä jannuilla jo näköjään käsittämättömän kova.

Laajenna klikkaamalla

Sen sijaan joskus 60-70-lukujen taitteessa parikymppisenä tavattiin mennä jo naimisiin. Olihan silloin vielä vanhanpojan ja -piian vero, joka napsahti niille onnettomille, jotka vielä 24-vuotiaana olivat naimattomia ja lapsettomia.

Sphinx kirjoitti:

Sen sijaan joskus 60-70-lukujen taitteessa parikymppisenä tavattiin mennä jo naimisiin. Olihan silloin vielä vanhanpojan ja -piian vero, joka napsahti niille onnettomille, jotka vielä 24-vuotiaana olivat naimattomia ja lapsettomia.

Laajenna klikkaamalla

Silloin vielä todennäköisesti oli enemmän näitä pakkoavioliittoja, jotka oli solmittu kunhan jonkun kanssa vaan. Mitään suvun järjestämiä avioliittoja tuskin niinkään enää, mutta nekin pitää muistaa kun palataan ajassa tarpeeksi kauas taaksepäin. Luultavasti joku naisasioissaan reppanampi mies saattoi saada itselleen vaimon kun se vaan järjestettiin.

Tuollaisista asioista se kumpuaa edelleenkin, että osaa pelottaa olla "akattomana". Syvään iskostettua häpeää.

Kun tajusin sen, että yhteiskunta on väärässä niin sen jälkeen olen huomannut, että naisetkin näyttävät kauniimmilta. Luulin ensin, että otteeni ja kysymyslomakeanalysointini herpaantuu, mutta ei se ole niin. En harmistu yhtälailla enää, jos näen jollain naisella onnettomat kengät kuten vaikkapa jotkut ballerinatossut, vaan koska en ole mitään parisuhdetta hakemassa niin minun ei tarvitse naisiakaan analysoida yhtä tarkasti kuin ennen. Esim. viime lauantaina menin Esportiin katsomaan 24h juoksua. Aulassa tuli joku neitokainen Esport t-paita päällänsä markkinoimaan jotain maastojuoksukilpailua. Hän oli hyvännäköinen ja todella pirteä. Innostus näkyi silmistä. Ihan yksityiskohtana voisi mainita sen, että minua ihmetytti hieman se, ettei hän tiennyt juurikaan ko. tapahtumasta. Kyllä jos minä johonkin perehdyn niin teen kysymyksiä niin, että tiedän, millainen tapahtuma se on. Ehkä se on mahdollista promota jotain tapahtumaa myös niin, ettei tapahtuma henkilöä itseään kiinnosta ja silti olla pirteä ja innostunut. Joka tapauksessa kun en ole mitään hakemassa niin minun ei tarvinnut katsoa esim. kenkiä nyt ollenkaan. Saatoin lähteä siitä jatkamaan matkaani hyväntuulisena. En mennyt ikäänkuin liian pitkälle, jolloin nainen olisi paljastunut pettymykseksi.

Se on osoittautumassa hyväksi ajatukseksi tämä parisuhde- ja naisasioihin perehtyminen. Kirjallisuudesta oppii paljon, mutta osa asioista avautuu vasta ajan kanssa näköjään.

Sphinx kirjoitti:

Sen sijaan joskus 60-70-lukujen taitteessa parikymppisenä tavattiin mennä jo naimisiin. Olihan silloin vielä vanhanpojan ja -piian vero, joka napsahti niille onnettomille, jotka vielä 24-vuotiaana olivat naimattomia ja lapsettomia.

Laajenna klikkaamalla

Mentiin naimisiin, mutta ei linnoittauduttu kotiin samalla tavalla kuin tällä hetkellä. Ei sellaista kulttuuria, että pitää istua sohvalla ja katsoa Salkkareita sekä käydä vaimon kanssa Ikeassa ja supermarketissa, ole ennen ollut. Miehethän viettävät nykyään vapaa-aikaa kotosalla naismaisesti. Jopa urheilumatseihin on vaikea saada yleisöä, kavereita ei saa tavata, jopa liikemiehet joutuvat olemaan illat kotona ja marisemaan perhe-elämän ja työn yhteensovittamisen haasteista. Ennen oli normaalia, että faijat olivat myöhään duunissa ja sen jälkeen vielä kaupungilla ja sitten viikonloppuna oli aikaa tehdä asioita. Ei siitä maristu ollenkaan.

Toki siinä entisessä yhteiskunnassa naisilla ei ollut välttämättä kunnollista työuraa, joten eroaminen oli taloudellisesti mahdotonta - varsinkin kun yhteiskunta ei tullut samalla tavalla tukemaan kuin nyt. Niinpä aika monet saattoivat olla pitkäänkin naimisissa täysin onnettomassa avioliitossa.

On nämä naiskuviot kyllä suhteellisen perseestä. Itsellä on NIIN monimutkainen homma takana, että hyvä jos itse pysyi enää kärryillä ja tiennyt oikeen mitä helvettiä tekisi. Onneksi tämä päivä avasi silmät.

Aloitetaan ihan alusta. Pari vuotta sitten tutustuin lapsuudenkaverini kautta kaveriin X ja hänen tyttöystävään, joiden kanssa ystävystyimme hyvin. Tiesin heti ensinäkemältä, että tämä nainen on varmasti hyväsydämmellisin ihminen jonka olen koskaan (tähän päivään mennessä) tavannut. Olin tietenkin iloinen kaverini X puolesta. Kaverista alkoi kuintenkin paljastua kaikennäköisiä uusia, ikäviä -puolia, joidenka johdosta tukeni ja sympatiat alkoi kaatumaan tämän neitokaisen puoleen... Pettämistä, välinpitämättömyyttä, huumausaineita jne...

Parhaani mukaan kuitenkin yritin auttaa kaveriani (en siis tätä neitokaista) ymmärtämään, että ota nyt jumalauta järki käteen, äläkä kadota tuota jokaisen miehen unelmanaista. Enkä puhu nyt ulkonäöstä (ei ole ollut minulle ikinä mikään meriitti) vaikka sekin oli tässä tapauksessa parempi kuin hyvä, vaan olemuksesta ja huolenpidosta toista kohtaan. Viime kesänä sitten ystävä X kävi ulkomailla tämän neitoikaisen lainaamilla rahoilla ja tottakai matkaan kuului huumausaineet ja punaisten lyhtyjen katu. Siitä meille muille "ystäville" tarinoitua ja kaiken maailman fantasioita kerrottua, vakuutti asioiden oltua heidän suhteessa hyvin. Tapasin sitten tämän neitokaisen muutamaa viikkoa myöhemmin ja kuulin muutamia totuuksia siitä, miten häntä on kohdeltu viimeaikoina ja viimeisenä vuotena. Nenä murrettu, petetty, paiskottu kohti esineillä jne. (pitkään kun olleet yhdessä niin nainen kuvitellut, että jokaiselle parille nyt vaan jollain tavalla vaikeuksia tulee suhteeseen ja olettanut että tämä on normaalia, heillä vain ollut hieman pahempia ja uskonut että tämä on ohi menevää.) Kerroin sitten tämän kuultua tästä ulkomaanmatkasta, joka oli viimeinen niitti heidän suhteelle ja tämä hyväuskoinen neito tajusi viimein jättää tuon paskiaisen. Entisen ystäväni.

Siinä vaiheessa kun tämä neito avautui sitten tästä tilanteesta ja mitä kaikkea on joutunut kokemaan sanoin suorilta tein, että minun ja entisen "ystäväni" välit on todellakin tullut tiensä päähän. En voi sietää väkivaltaa missään muodossa ja varsinkaan naisia kohtaan. Kuinka ollakkaan samana iltana kun kerroin ulkomaanmatkasta ja pettämisestä, tämä neito sitten kertoi, että on ollut oikeasti jo melkein vuoden ajan ihastunut meikäläiseen, mutta kieltänyt nämä tunteet itseltään koska on ollut kihloissa ja sen mukaan "lupautunut olemaan loppuelämän jonkun muun kanssa".

Siitä illasta sitten homma lähti käyntiin. Näin jälkikäteen sanottuna, pidempään yhdessä olleena, täytyy sanoa, että alkuun yhdessä olo oli lähinnä sympatiaa meikäläisen kohdalta tätä naista kohtaan ja varmaan naiselta tiettya turvan hakua minua kohtaan. Kohtelin tätä naista todellakin silkkihansikkain, ja nyt jälkeenpäin mietittynä oli jonkinmoinen halu näyttää, että hän ansaitsee paljon parempaa, kuin moisen paskiaisen. Voin sanoa että 99% naisista olisi kateellisia sille kuinka tätä neitokaista kohtelin. Välitin, autoin taloudellisesti ja yritin todellakin ymmärtää kaikkea sitä mitä hän oli joutunut kokemaan.

Itse sain vain aika pahasti siipeeni koko touhussa. Pitkän suhteen jälkeen kun suoraan hyppäsi meikäläisen matkaan, ei tullut kyllä kummallekkaan mietittyä hommia yhtään pidemmälle. Väliin mahtui todella vaikeita aikoja, ei minun puolesta vaan tämän naisen, kun turhan paljon mietti vanhaa elämää ja tulevaisuutta. Itse jouduin kokemaan aika paljon kylmyyttä ja miltä tuntuu tulla jälleen petetyksi. Paskempaa tunnetta tuskin onkaan. Kuitenkin tämän annoin anteeksi ja muutama kuukausi meni jälleen todella hyvin.

Tänään kuitenkin päätettiin että parempi kun lähdetään aivan eri suuntiin. Välitän ja olen jossain määrin rakastunut tähän neitiin edelleen vaikka, viimeiset pari viikkoa on ollutkin aika jäätäviä. Omalla kohdalla tietyllä tapaa harmittaa kun elämään jää jonkinlainen tyhjiö tämän naisen takia, mutta toisaalta taas ei hänen viimeaikaisen käytöksen takia. Tiedän että saan ansaitsemaani kohtelua varmasti sitten kun se "oikea" astuu esiin, mutta toisaalta harmittaa että tämä nainen varmasti miettii lopun ikäänsä, mitä on juuri tänään menettänyt.


Ei kannata sotkeutua "kavereiden" muijiin.

HIFK kirjoitti:

Eipä ole naikkonen mitään yhteyttä pitänyt/ottanut. Aina vaikka Facebookissa samaan aikaan on, niin ei keskustelua avaa. Sen kahvillepyynnön jälkeen en ole itsekkään vaivautunut.

Taitaa aika lailla olla kiinnostus varmasti lähtenyt tai sitten sitä ei ollut lainkaan, näin luulisin. Vai onkohan tuossa taas joku juttu, että testaa olenko oikeasti kiinnostunut?

Ei meinaa hirveästi innosta alkaa juttelemaan niitä näitä, kun ei tiedä, alkaako enemmänkin ottamaan naista päähän, kun taas aloittaa.

Laajenna klikkaamalla

En ole koko sinun tarinaasi täältä jaksanut lukea. Mutta jonkin pintapuolisen raapaisun viime aikojen tekemisistä olen saanut.
Se että nainen on FB:ssä mutta ei keskustele ei todellakaan tarkoita että välttelisis sinua, jokaisella on huono päivä. Itsekin olen Offlinessa FB:ssä kun ei kerta kaikkiaan kiinnosta jutella kenenkään kanssa, edes niiden kiinnostavien.
Et voi tietää että onko kiinnostus hävinnyt vai ei. Se selviää ainoastaan kysymällä eikä luomalla mielikuvia omaan päähäsi omilla ajatuksilla.
Naisten kanssa voi puhella myös niitä näitä, niistä ne hyvätkin keskustelut saavat alkunsa. Hieman itseluottamusta vaan peliin, et sinä siinä mitään häviä.

Nyt menet sinne FB:hen ja laitat vaikka yksityisviestin että mitenkä sen kahvin kanssa. Ei sinun tarvitse sinne mitään romaania raapustaa, pelkkä kysymys riittää. Omasta kokemuksesta voin kertoa ettei sinun tarvitse kummoinenkaan verbaalilahjakkuus olla kunhan vaan pidät itseluottamuksen korkealla.
Olen itse kokenut muutaman kerran sen että liika omien mielikuvien luominen ja jahkailu on sitten päättynyt siihen että toinen olisikin halunnut pitää yhteyttä mutta on ollut kiireinen ja kun itsekään en ole ottanut yhteyttä niin ajan kanssa homma on mennyt reisille.

Joten nyt kipinkapin sitä viestiä sille tytölle. Jos siitä ei mitään tule, olethan kumminkin yrittänyt ja varmasti olet tyytyväinen oli lopputulos mikä tahansa.

orpo kirjoitti:

Eli parisuhde ei ole mulle mikään pakko jonkin ulkopuolisen paineen vuoksi, vaan haluan olla tässä koska mulla on kivaa tytön kanssa ja nautin hänen seurastaan.

Laajenna klikkaamalla

Aivan, ei se välttämättä olekaan pakko ulkopuolisen paineen vuoksi. Paineita osaa ihminen asettaa ihan itsekin ja tuossa käytiin läpi eri syitä.

Väitän vahvasti edelleen, että osalle parisuhde on pakenemista jonnekin, missä ei tarvitse olla yksin ja missä saa arvostuksen - koska ei itse kunnolla pysty sitä itselleen antamaan.

Ei kaikille noin. Osalle parisuhteet tulee luonnollisesti kuvioihin elämään, useat näistä ihmisistä viihtyy hyvin itsekseen, mutta sitten ehkä osin juuri sen itsensä kanssa viihtymisen takia törmääkin ihmiseen kenen kanssa on kiva ja rento olla. Asiat johtaa toiseen ja hups, siinä ollaan.

Se pakonomainen etsintä ja yrittäminen ei yleensä tuota hyviä tuloksia. Näin itsestäänselvyytenä sanottu.

Pygmimies kirjoitti:

.

Laajenna klikkaamalla

Tää sun stoorin luuleminen sai mut lähes huonovointiseksi. Näistä tapauksista on nimittäin niin paljon näyttöä, että ns. hellä/rakastavainen nainen päätyy moukkamaisen retkun partneriksi, ja sitten jos taas tulee hyvin kohdelluksi niin se alkaakin prinsessaa ahdistaa. Voi toki olla, ettei persoonallisuutenne kohdannut muutenkaan rittävästi mutta silti...hyi hitto, tämä on yksi niistä syistä miksi naiset ärsyttää välillä ihan miljoonasti. Sekopäitä.

orpo kirjoitti:

En vaan ymmärrä, että kuinka paljon vähemmän vien hänen aikaa koska näemme muutenkin n.kerran kuussa viikon tai pari kerrallaan ja silloinkin molemmat kyllä saa tehdä omia juttujaan ym.

(...)Edelleenki oon hänelle tärkeä, r-kas ym.

Laajenna klikkaamalla

Toivon olevani väärässä, mutta bullshit detectorissa valot vilkkuu ja sireenit soi täysillä.

1) Jos rakastaa, ei lopeta parisuhdetta siksi, ettei muka olisi aikaa. Tämän ymmärrät varmaan itsekin, kun vähän mietit.

2) Oman kokemuksen mukaan kaukosuhteessa olevat ihmiset ovat helkkarin onnellisia silloin joskus, kun saavat olla yhdessä pidempään kuin viikonlopun kerrallaan. Se ei ahdista eikä vituta, ja kavereita kerkiää näkemään silloinkin, kun toinen on poissa. Tai vaihtoehtoisesti kavereita nähdään, mutta myös se oma kumppani lähtee mukaan. Jos kaukosuhteessa - tai tietty muutenkaan - yhdessä vietettävä aika on ahdistavaa pakkopullaa, suhteessa ei ole mitään, minkä vuoksi se ansaitsisi olla olemassa.

TQoFE kirjoitti:

Tai vaihtoehtoisesti kavereita nähdään, mutta myös se oma kumppani lähtee mukaan.

Laajenna klikkaamalla

Fägärin merkki, jos mies suostuu tuollaiseen. Osa naisistahan juuri kontrolloi miehiään niin, etteivät saa ikinä nähdä kavereitaan ilman valvovaa silmää. Jos elää kaukosuhteessa niin kyllähän silloin voi nähdä kavereitaan eri aikaan kuin sitä kumppania eli sopii tapaamiset kavereiden kanssa niille päiville tai viikoille, kun ei tapaa sitä kumppaniaan.

orpon kommenttiin siihen, että tytön kanssa on kiva olla sanoisin, että eihän sillä parisuhteen kanssa tarvitse olla mitään tekemistä. Voihan sitä olla yhtä lailla kivaa, vaikkei seurustelisikaan. Aina nousee esille se seurustelu. Harvoin on esim. mahdollista pitää kivaa jonkun naisen kanssa, josta tiedän heti, ettei hän ole parisuhdemateriaalia, kun jossain vaiheessa nousee se parisuhde- tai seurustelukortti esiin. Se on ihan ihmejuttu. Jokuhan siinä on taustalla.

TQoFE kirjoitti:

Toivon olevani väärässä, mutta bullshit detectorissa valot vilkkuu ja sireenit soi täysillä.

Laajenna klikkaamalla

Sama. Kaikella hyvällä nimimerkki orpoa kohtaan: Vaikuttaa näin toisen puolen version tarinasta lukeneena siltä, että typyllä on joku uusi kierroksessa, tai jos ei kierroksessa, niin ainakin katsottuna. Toivon todella, että olen väärässä, mutta nuo syyt suhteen lopettamiseen/hyllylle nostamiseen vaikuttavat melko tukevalta häränpaskalta. Voihan se olla, että tyttö tuntee juuri noin kuin on sinulle kuvaillut, mutta ei kai kukaan hektisen elämäntilanteen ja stressin takia ensimmäisenä feidaa elämästään ihmistä josta tosissaan välittää. Vielä, kun olette kaukosuhteessa, niin yhdyn ihmettelyysi siitä, että miten muka voit viedä liikaa hänen aikaansa.

Oma kokemukseni kaukosuhteista on se klassinen: Kaukosuhde toimii hyvin niin kauan, kun kaikki neljä ovat onnellisia. Joku muu voi tulla kertomaan positiiviset kokemuksensa kaukosuhteista, eiköhän jollakin sellaisiakin ole.

Tsemppiä nyt kuitenkin, ei muuta kun kaulukset pystyyn ja nöyrästi päin pistimiä.