NHL Fantasy Draft 2010-2011: Kokoonpanoketju

New York Islanders

Downie - Stamkos - Stewart
Mueller - Weiss - Hörnqvist
Olesz - Cullen - Stafford
Abdelkader - Nichol - McLeod

Souray - Streit
McCabe - Beauchemin
Russell - Polak


Miller(Schneider)


Tässä kohtaa pitäisi kai heittää hirveät ylistyspuheet omasta joukkueesta. Näköjään miltei jokainen manageri on mielestään varannut uskomattoman joukkueen, jossa on vähintään 3 kenttää, joissa miehet heittävät noin vain 30 häkkiä. Itse en lähde tässä kohdin omaa tiimiä liikoja hehkuttamaan.
Joukkueen ykkösen keskellä on sarjan tämän hetken kuumin pyssy Stamkos. Maalivahti on liigan paras. Puolustuksessa on muutama mies, jotka pystyvät paukuttamaan viivalta kovat lukemat.

Ennen kaikkea tämä tiimi on hyvin roolitettu. Tai sitten ei. Sen päätät sinä.

Joukkueen tavoite on selviytyä toiselle playoffs-kierrokselle. Siitä eteenpäin kaikki on plussaa.



Varaukset:

1st Steven Stamkos
2nd Ryan Miller
3rd Chris Stewart
4th Mark Streit
5th Steve Downie
6th Stephen Weiss
7th Patric Hörnqvist
8th Matt Cullen
9th Bryan McCabe
10th Peter Mueller
11th Francois Beauchemin
12th Sheldon Souray
13th Drew Stafford
14th Rostislav Olesz
15th Justin Abdelkader
16th Roman Polak
17th Scott Nichol
18th Kris Russell
19th Cory Schneider
20th Cody McLeod

Calgary Flames

Heatley #15 - Kopitar #11 - Pominville #29
Booth #10 - Tavares #91 - Doan #19
Cleary #7 - Turris #9 - Stempniak #12
Wilson #33 - Couture #41 - Fehr #16

Hyökkäysosasto kuuluu ehdottomasti draftin parhaimmistoon. Heatley-Kopitar akseli tulee tekemään murhaavaa jälkeä. Toisessa laidassa pelaa Jason Pominville, joka on vakiinnuttanut itsensä 60 tehopisteen ylittäjäksi. Kakkoskentän keskellä pelaa huippulupaava John Tavares, joka tekee tällä kaudella lopullisen läpimurtonsa aivan NHL:n parhaimpien pelaajien joukkoon. Laidoilla pelaa kaksi fyysistä laitahyökkääjää, jotka molemmat tekevät Tavaresin välissä noin 30 maalia. Kolmoskenttää johtaa nuori Kyle Turris, jolla on potentiaalia nousta aina ykkösketjun sentteriksi tulevaisuudessa. Laidoilleen hän saa kaksi kokeneempaa pelaajaa, joista varsinkin Lee Stempniakilla on onnistuessaan mahdollisuudet tehdä kovaa jälkeä hyökkäyspäässä. Neloskentästäkin löytyy kolme tulevaisuuden pelaajaa, joiden kaikkien parhaat vuodet ovat edessäpäin. Siltikin Eric Fehr rikkoi viime kaudella 20 maalin rajapyykin. Neloskenttäkin tulee saamaan mukavasti vastuuta kauden aikana.

Hamhuis #2 - Kubina #13
Gorges #26 - Gilbert #77
Colaiacovo #28 - Sopel #3

Puolustus on rakennettu siten, että jokainen pari pystyy pelaamaan noin 20 minuuttia ottelua kohden. Se todellinen huippupakki ehkä puolustuksesta puuttuu, mutta se korvataan tasaisuudella. Jokaisesta parista löytyy sekä leftin että rightin puolustaja, joten pakkiparin on myös sillä tavoin erinomaisesti koottu.

Hiller #1
Garon #32

Flamesin maalivahtikaksikko koostuu kahdesta vasenkätisestä maalivahdista, joista Jonas Hiller lähtee lievänä ykkösveskarina kauteen. Mathieu Garon on kuitenkin kova haastaja Hillerille, jolta löytyy kokemusta myös ykkösvahtina pelaamisesta NHL:ssä. Kaiken kaikkiaan tasapainoinen maalivahtikaksikko.

Varaukset:

1. Anze Kopitar A
2. Dany Heatley
3. John Tavares
4. Shane Doan C
5. David Booth
6. Jason Pominville A
7. Pavel Kubina
8. Dan Hamhuis
9. Jonas Hiller
10. Lee Stempniak
11. Tom Gilbert
12. Daniel Cleary
13. Eric Fehr
14. Josh Gorges
15. Kyle Turris
16. Carlo Colaiacovo
17. Brent Sopel
18. Colin Wilson
19. Logan Couture
20. Mathieu Garon

Colorado Avalanche

Dustin Penner #17 - Paul Stastny #26 - Nikolai Zherdev #93
Matt Duchene #9 - Ryan O'Reilly #37 - David Jones #54
Tyler Ennis #63 - Tyler Seguin #92 - Jeff Skinner #53
Matt Cooke #24 - Tyler Kennedy #48 - Brandon Yip #18

Tobias Enström #39 - Tyler Myers #57
Kyle Quincey #27 - James Wisniewski #20
Ladislav Smid #5 - Jonas Holos #6

Henrik Lundqvist #30
Steve Mason #1

Varaukset:

Varaamisen aloitin suosikkijoukkueeni ykköshyökkääjällä. Eli ykkösketjun keskelle Paul Stastny. Hän syöttelee ketjukavereille avopaikkoja ja maalaa itsekin. Paul sai seuraa kolmannella kierroksella kun maalivahti Henrik Lundqvist, liittyi ryhmääni. Joka draftissa suurin heikkous on ollut maalivahtipeli joten siksi Kuningas-Henrik maaliin. Melkein heti perään mukaan tuli suosikkipelaajani Matt Duchene tuli varattua. Kakkossentteriä hänestä kaavailin mutta laituriksi hän muuttuikin. Taitava, nuori, hyväliikkeinen kanadalainen pelaa oikeastikin ylivoimalla laiturin paikkaa, joten se ei ole hänelle uusi paikka. Seuraavaksi matkaan mukaan tuli ykköspuolustajaksi viime vuoden tulokaspelaaja Tyler Myers joka voitti äänestyksessä juuri Duchenen. Myers on aikuisen kuusen kokoinen ja voimaa on kuin keskisuuressa kylässä. Laukaus on pelote mutta osaa puolustaakin todella hyvin. Tobias Enström tarttui Myersin pakkipariksi seuraavalla kierroksella. Siitä tulikin koko draftin parhaita pakkipareja. Enström on yhtälailla molempiin päihin hyvin pelaava, vain pienempi versio.

Sitten olikin pakko varata taas hyökkääjä. Ykkösketjuun laituriksi Dustin Penner jonka hyvä laukaus pöllyttää verkkoja, Stastnyn syötöstä. Penner vaikka tappelee tarvittaessa mutta nyt hän on vain hyökkäävä pelaaja. Hyvä valinta. Laadukasta puolustusta jatkaa James Wisniewski, joka Islandersiin siirryttyä tehnyt pisteitä liukuhihnalta, mutta puolustaa edelleen varmasti. Ja sitten, tämän kesän toinen varaus, sentteri Tyler Seguin matkasi Denveriin. Nuori right-hyökkääjä on kuin Sakic ja käyttää oikeasti samaa pelinumeroa. Coloradoon hän saa syntymävuosinumeron sillä 19 on Sakicille jäädytetty. Olen aina rakastanut venäläisten pelityyliä, sitä kaunista kiekkoa jossa harhautetaan vastustajat sinne kuuluisalle kebab-kioskille ja ammutaan kiekko verkkoon. Siksipä varaankin ykkösketjun laitaan täksi kaudeksi NHL palanneen kynämies Nikolai Zherdev. Sopii kuin nakutettu Stastnyn ja Pennerin viereen. Kymmenentenä varasin loistavasti kauden aloittaneen Sabres-hyökkääjän. Tyler Ennis piti alunperin mennä Duchenen rinnalle, mutta sitten keksin rakentaa tulokas-ketjun.

Ja tulokasketju täydentyy, kun Jeff Skinner liittyy Ennisin ja Seguinin rinnalle. Uransa loistavasti aloittanut hyökkääjä tekee hyökkäyksestäni entistä vaarallisemman. Ryan O'Reilly, ROR, on loistava sentteri molempiin suuntiin. Hänestä piti tulla nelossentteri mutta hän pääseekin hyökkäävään, Coloradopelaajista koostuvaan ketjuun. Duchene, O'Reilly.. vain Winnik puuttuu mutta hänet vei muut tuulet. Ja sitten vuoroon puolustaja vaihteeksi. Coloradoon Coloradon loistava puolustava puolustaja Kyle Quincey. Wisniewskin pariksi tuleva isokokoinen puolustaja on tärkeä mies alivoimalla. Mitäpä joukkue olisi ilman yhtä rottamaista pelaajaa? Matt Cooke, josta tuli ensimmäinen pelaaja jonka varaan kahteen eri draftiin kiinnosti Los Angelesin Sanderssonia, mutta hän ei sinne siirtynyt vaan taklaa, raataa ja jopa maalaa Coloradossa. Hyvä niin. Tyler, mikä etunimi. Otinpahan neljännen Tyler -nimisen pelaajan. Tyler Kennedy tulee nelossentteriksi joukkuekaveri Cooken viereen. Ihan taitava right puolustaa nyt, mutta saa myös ylivoima-aikaa.

Jaaha.. olisipa hienoa omistaa draftin paras maalivahtikaksikko. Ja sen varmistaa Steve Mason. Vasenkätinen maalivahti sopii kakkosmaalivahdiksi Lundqvistin varjoon pelaamaan n. 20 ottelua. No pentele, Brandon Yip on vapaana! Hänestä tulee nelosketjuun raataja Cooken tavoin. Tämä nelosketjuhan on helvetin hyökkäävä, vaikka jokainen osaa puolustaa! Loistavaa! Ja kolmospariin jälleen isokokoinen pakki. Ladislav Smid on hyvä valinta puolustamaan. Sitten David Jones täydentämään Colorado -ketju. Erinomainen right-laituri on vapaana 19. kierroksella!? No kiitos vain. Loukkaantumisherkkä mutta saakelin hyvä. Ja viimeiseksi norjalainen Jonas Holos puolustukseen. Hyvin kauden aloittanut pelaaja on aina mukava varata.

Näihin tunnelmiin.

Anaheim Ducks


Wayne Simmonds - Daniel Briere - Justin Williams
David Legwand - Patrick Sharp - Kyle Okposo
Viktor Stålberg - Michal Handzus (A) - Boyd Gordon
Jamal Mayers - Vernon Fiddler - Scott Parse

Dennis Seidenberg - Drew Doughty (C)
Brian Campbell - Erik Johnson (A)
Oliver Ekman-Larsson - Rob Scuderi

Pekka Rinne
Martin Biron


*****

Anaheim Ducksin joukkue on varsin ihanteellinen ryhmä. Joukkue on sopivan nuorekas, mutta myös vanhoja karjuja löytyy kiitettävästi. Nuoret tuovat intoa ja energiaa, vanhat parrat tuovat kokemusta. Hyvä sekoitus.

Hyökkäykseen olen tyytyväinen. Ducksin ykkös- ja kakkosketju eivät juuri kalpene muiden joukkueiden kahdelle ensimmäiselle hyökkäysketjulle. Ykkösessä pehmeillä käsillä kynäilevä kentän The Aivot Daniel Briere tekee peliä. Brieren ykkösruokintakohde on taitava ja maaliahne Justin Williams, joka ei vahingossa johda Los Angeles Kingsin tämän hetkistä pistepörssiä. Wayne Simmonds on ketjun työhevonen, joka puskee, repii, riistää ja taklaa. Tämän ketjun kemia on kunnossa. Lisäksi sellainen huomio otettakoon, että Simmonds ja Williams ovat joukkuetovereita Losista eli yhteinen sävel Danny-boyn kanssa löytyy melko helposti.

Kakkosketjun maestro on viime kevään playoffeissa järkyttävässä iskussa ollut Patrick Sharp, joka hallitsee kaikki hyökkääjälle tärkeät ominaisuudet hyvin: laukomisen, syöttämisen, pelintekemisen. Lisäksi mies on alivoimalla hyvä nopeiden ja kettereiden jalkojensa ansiosta. Lisäksi Sharp on alivoimalla yksi liigan parhaita hyökkääjiä, koska mies on uskomattoman ketterä ja nopea riistämään kiekkoja.

Kaikki, jotka katsoivat viime keväänä/kesänä NHL:n playoffeja, tuntevat Sharpin ja tietävät kenestä on kyse. Myös Briere oli Flyersin puolelta se The Pelaaja, joka antoi Leinolle ja Hartnelille uskoa laittaa peli kuntoon.

Sharpin rinnalla on David Legwand, joka on tehnyt yhdellä kaudellaan lähes 30 maalia. Minkäköhänlaista jälkeä hän tekee Sharpin ja Okposon rinnalla? 30 maalia voi hyvinkin poksahtaa rikki, kun Nashvillen ketjukaverit vaihtuvat räjähtävästi kehittyneeseen Sharpiin ja terävän ja pelottoman Okposoon. Legwand on nopea ja hänellä on hyvä laukaus. Hän on osaa pelata hyvin sekä puolustus- että hyökkäyssuuntaan.

Legwand-Sharp-Okposo -ketju tulee mättämään roiman kasan maaleja, se on melko varmaa. Pelaajatyyppeinä he sopivat toisillensa kuin nenä päähän. Sharp-Okposo -akseli kylvää tuhoista jälkeä.

Kolmosketju vaikuttaa peittoketjulta ja sellainen se onkin, mutta siitäkin ketjusta löytyy maalintekovoimaa. Hawksin pelejä tällä kaudella katsoneet tietävät, kuinka pirteästi Viktor Stålberg on pelannut. "Stålle" on iso, nopea ja taitava. Stålberg saa vierellensä monipuolisen Michal Handzusin, joka on nero puolustussuuntaan, mutta osaa myös rakentaa peliä hyökkäyspäässä ison jaa vahvan kroppansa ansiosta. Handzusin paineensietokyvystä kertoo jotain se, että mies tekee rankkareista maaleja kovalla prosentilla, eikä hermostu juuri mistään. Hieno pelaaja, jonka valmentaja voi heittää milloin vain kentälle. Handzusilta löytyy johtajan ominaisuuksia.

Stålberg ja Handzus saavat oikealle laidalle Boyd Gordonin, joka on varsinainen raksa-äijä, joka tekee likaisia hommia pyytämättä. Karvaa, taklaa ja on jatkuvasti vastustajan iholla. Tämä ketju on ensisijaisesti shutdow'n-ketju, joka estää vastustajan hyökkäysrakentelun nopeilla jaloilla sekä erityisesti hyvällä sijoittumisella ja fyysisyydellään.

Nelosketjusta löytyy mukavasti energiaa, kun vasemmalla polkee voimakas, suoraviivainen ja yllättävän hyvä luistelija tappelijaksi (lue vaikka jatkoajan pelaajakortista, jos et usko) oleva Jamal Mayers, jonka asenne on aina ihailtavan vahva. Ketjua sentteröi piikikäs ja nopea Vernon Fiddler, jota on hyvä peluttaa alivoimalla ja muutenkin, koska hän osaa sijoittua kentällä hyvin. Oikealla laidalla pelaa monille tuntematon Scott Parse. Parsen kohdalla ei kannata olla huolissaan, sillä sälli on vedellyt alkukauden Losissa ykkösketjussa. Ei huono meriitti ollenkaan. Parse on monipuolinen pelaaja ja nelosketjuun todella hyvä.

Hyökkäys on aivan riittävän hyvä menestyäkseen sekä runkosarjassa että playoffeissa. Joukkueen kaksi ensimmäistä hyökkäysvitjaa pystyvät takomaan kovat tehopisteet pitkän kauden aikana, kolmosketju on shutdow'n ketju, mutta se pystyy myös pistetalkoisiin. Nelosketju pörrää ja hyrrää ja on jatkuvasti vastustajan ihon alla. Hyökkäyksestä löytyy kaikkea tarvittavaa aina nopeudesta fyysisyyteen. Lisäksi hyökkäys on hyvin roolitettu, jokainen pelaaja tietää, mitä häneltä odotetaan kentällä.



*****

Tässä vaiheessa hieman harmittaa tämä yletön kehuminen, mutta vaikea on vaatimattomasti "puhua", kun joukkue on niin tasapainoisen vahva joka puolelta.

Eli puolustus, joka on mielestäni draftin paras, suurennuslasin alle seuraavaksi.

Seidenberg-Doughty

Ykköspari on todella kova. Kapteeniudesta nauttiva Doughty on niin tuttu pelaaja kaikille, että hänestä en jaksa sanoa mitään. Totean vain, että hän osaa loistavasti sekä kiekollisen että fyysisen pelaamisen unohtamatta hyvää sijoittumistaan ja ilkeyttään. Seidenberg on iso, nopea ja hänellä on hyvät kädet tehdä peliä. Lisäksi häneltä löytyy Doughtyn tavoin taklauskortteja, joita hän aina silloin tällöin käyttää.

Kakkospari on Campbell-E.Johnson on sekin todella kovaa valuuttaa NHL:ssä. Tästä parista en juuri jaksa sepustella. Perusteluiksi riittää se, että tämä puolustajapari menisi monen tämän draftin joukkueen puolustuksen ykköspariin.

Kolmosparissa nuori Oliver Ekman-Larsson rakentaa peliä aktiivisesti. Rob Scuderi taas vastaa shutdow'n miehen tehtävistä. Hän ei yritä olla popiorri, vaan hänellä on jätetty varmistava rooli ja hän taklaa säälimättä vastustajia ja Scuderi herättää vastustajissa pelkoa isosta koostaan ja taklauksistaan johtuen.

Puolustuksesta löytyy aivan riittävästi kiekollista osaamista sekä iso määrä fyysisyyttä, jolla luodaan pelkoa vastustajissa.

Puolustukseen panostin, koska hyvä ja vahva puolustus on todella iso asia jääkiekossa. Tämä joukkue klaaraa runkosarjan helposti. Pudotuspeleissä tämä joukkue vasta lentoon pääseekiin ottaen huomioon tuon huikean puolustuksen.

Maalivahtipeli on myöskin kunnossa, kun maalia vartioi isokokoinen ja nopea refleksinen Pekka Rinne, joka oli viime keväänä pääroolissa Hawksia vastaan playoffeissa. Ei ollut kaukana, etteikö Predators olisi lähettänyt Hawksin lomille. Rinne on vakuuttanut paikkansa Predators-maalilla ja on joukkueen ykkösmaalivahti, jolle annetaan suuri rooli.

Kakkosmaalivahtina huseeraa Martin Biron, jonka voi heittää huoletta maaliin antamaan Rinteelle lepoa. Bironin valitsin, koska hän on kokenut maalivahti. Biron on ollut ykkösmaalivahtina NHL:ssä. Hyvin voi siis heittää Bironin maalin, kun katsoo esimerkiksi miehen statseja kaudelta 2008-2009 Flyers-nutusta: 29 voittoa, 19 häviltä.


Yhteenveto: Joukkue käytiin jo läpi, joten ei siitä sen enempää. Vaikea oli olla kehumatta tätä joukkuetta, koska mielestäni joukkueessa ei ole juuri mitään merkittäviä kysymysmerkkejä.

Kannattaa muistaa, että vahvan puolustuksen omaavat joukkueet menestyvät lähes poikkeuksetta. Esim. Nashville Predators on ollut viime vuosina hyvällä prosentilla playoffeissa. Miksi? Joukkueella on ollut kova puolustus. Heidän puolustustaan on noina aikoina ankkuroinut kolmikko Weber, Suter ja Hamhuis. Ducksin puolustuksesta löytyy neljä kultaista avainpalaa eli Doughty, EJ, Campbell ja Seidenberg, jotka pelaavat jokainen omassa joukkueessaan kovia minuuttimääriä.

Kun puolustus on vahva, hyökkäyksellä on helpompaa ja onhan tuo hyökkäys esimerkiksi Predatorsin viime vuotiseen nippuun nähden kovempi kärjeltään sekä leveä, joten kyllä joukkue on vahva, kun maalinsuun tukkii Pekka Rinne, joka pystyy seisomaan päällään. Tämän joukkueen takana hänen ei tarvitse hoitaa hommia yksin, koska puolustus blokkaa mielettömästi vetoja ja puolustuksen hyvä liike takaa myös Rinteelle työrauhan.

Varaukset:

1. Daniel Briere
2. Drew Doughty
3. Patrick Sharp
4. Erik Johnson
5. Justin Williams
6. Brian Campbell
7. Kyle Okposo
8. Pekka Rinne
9. Wayne Simmonds
10. David Legwand
11. Michal Handzus
12. Dennis Seidenberg
13. Viktor Stålberg
14. Rob Scuderi
15. Oliver Ekman-Larsson
16. Vernon Fiddler
17. Scott Parse
18. Jamal Mayers
19. Martin Biron
20. Boyd Gordon

San Jose Sharks

Daniel Sedin - Mikko Koivu (C) - David Backes
Simon Gagne - Tomas Plekanec - Blake Wheeler
Tomas Kopecky - Cal O´Reilly - Steve Sullivan (A)
Ethan Moreau - Doug Weight (A) - Jordin Tootoo

John-Michael Liles - Luke Schenn
Robyn Regehr - Joe Corvo
Cam Fowler - Fedor Tyutin

Jonathan Quick
Marty Turco




#1 Mikko Koivu (C)
#2 Daniel Sedin
#3 Tomas Plekanec
#4 Simon Gagne
#5 David Backes
#6 John-Michael Liles
#7 Luke Schenn
#8 Jonathan Quick
#9 Joe Corvo
#10 Robyn Regehr
#11 Cal O´Reilly
#12 Steve Sullivan
#13 Blake Wheeler
#14 Tomas Kopecky
#15 Cam Fowler
#16 Fedor Tyutin
#17 Marty Turco
#18 Jordin Tootoo
#19 Doug Weight
#20 Ethan Moreau

Tampa Bay Lightning

Holmström - Datsyuk - Kessel
Vrbata - Stoll - St. Louis
Torres - Grabovski - Ryder
J.Ruutu - Goc - Adams

Kaberle - Lydman
Goligoski - Wideman
Morrisonn - Franson

Kiprusoff
Khabibulin

#1 Pavel Datsyuk
#2 Martin St. Louis
#3 Phil Kessel
#4 Tomas Kaberle
#5 Miikka Kiprusoff
#6 Alex Goligoski
#7 Toni Lydman
#8 Tomas Holmström
#9 Jarret Stoll
#10 Dennis Wideman
#11 Mikhail Grabovski
#12 Michael Ryder
#13 Radim Vrbata
#14 Cody Franson
#15 Raffi Torres
#16 Jarkko Ruutu
#17 Marcel Goc
#18 Shaone Morrisonn
#19 Nikolai Khabibulin
#20 Craig Adams

Vancouver Canucks

N.Filatov - H.Sedin - L.Eriksson
B.Morrow - J.Benn - V.Prospal
A.Brunette - J.Arnott - P.Regin
S.Reinprecht - M.Reasoner - J.Hansen

B.Seabrook - B.Burns
E.Karlsson - J.Johnson
D.Kulikov - T.Poti

M.Fleury
B.Johnson

Varaukset:

1. Henrik Sedin (6th overall)
2. Loui Eriksson (52nd overall)
3. Brent Seabrook (62nd overall)
4. Jack Johnson (106th overall)
5. Brenden Morrow (118th overall)
6. Erik Karlsson (163rd overall)
7. Jason Arnott (174th overall)
8. Jamie Benn (219th overall)
9. Brent Burns (from PHX <-> 230th overall)
10. Marc-Andre Fleury (275th overall)
11. Vinny Prospal (295th overall)
12. Andrew Brunette (331st overall)
13. Peter Regin (342nd overall)
14. Dmitri Kulikov (385th overall)
15. Jannik Hansen (396th overall)
16. Nikita Filatov (439th overall)
17. Marty Reasoner (450th overall)
18. Tom Poti (494th overall)
19. Steven Reinprecht (505th overall)
20. Brent Johnson (550th overall)

Buffalo Sabres

1. Alexander Semin-Evgeni Malkin-Bryan Little
2. Andrei Kostitsyn-Shawn Horcoff-Milan Hejduk
3. Ryane Clowe-Patrik Berglund-Blake Comeau
4. Brandon Prust-Brian Boyle-Chris Higgins

1. Kris Letang-Paul Martin
2. Lubomir Visnovsky-Eric Brewer
3. Nicklas Grossman-Matt Gilroy

1. Kari Lehtonen
2. Rick DiPietro

Varaukset:

#1. Evgeni Malkin
#2. Alexander Semin
#3. Kris Letang
#4. Lubomir Visnovsky
#5. Paul Martin
#6. Ryane Clowe
#7. Bryan Little
#8. Milan Hejduk
#9. Shawn Horcoff
#10. Kari Lehtonen
#11. Andrei Kostitsyn
#12. Blake Comeau
#13. Patrik Berglund
#14. Eric Brewer
#15. Nicklas Grossman
#16. Brian Boyle
#17. Brandon Prust
#18. Matt Gilroy
#19. Chris Higgins
#20. Rick DiPietro

Columbus Blue Jackets

1. Ovechkin(A)-Ribeiro-T.Ruutu
2. Umberger-Filppula-Voracek
3. Drury(A)-Hanzal-Ott
4. Bergenheim-White-Hecht
1 ja 2 ketju hyökkääviä 3 ja 4 puolustavampia.

1. Pitkänen-Jovanovski(C)
2. Girardi-M.Staal(A)
3. Vlasic-Schultz
Omasta mielestä liigan paras puolustus. On kokoa, mutta ennen kaikkea luisteluvoimaa.

1. Niittymäki(Tänä vuonna Niittymäki torjuu itsensä huipulle)
2. Bernier
Ei ehkä draftin paras kaksikko, mutta ei kyllä heikoinkaa. Bernieristä voi tulla seuraava top 5 maalivahti ja Niittymäki on ollut tällä kaudella top 10:ssä ja tulee varmaan olemaankiin.

Phoenix Coyotes

#26 Patrik Eliáš A - #12 Eric Staal C - #61 Rick Nash A
#13 Michael Cammalleri - #8 Dainius Zubrus - #33 Dustin Byfuglien
#48 Guillaume Latendresse - #11 Jeff Halpern - #23 David Clarkson
#16 Adam Burish - #18 Jay McClement - #25 Maxime Talbot

#5 Christian Ehrhoff - #6 Tim Gleason
#3 Keith Yandle - #4 Mark Giordano
#24 Ruslan Salei - #27 Andy Greene

#29 Tomáš Vokoun
#31 Antti Niemi

Ykkösketju lienee draftin kovimpia. Elias huolehtii siitä että Staal sekä Nash pääsevät loistaviin maalintekotilanteisiin useasti ottelussa. Ja nämä miehethän eivät paikoistaan erehdy.

Joukkueesta löytyy alemmistakin kentistä loistavia laitureita. Cammalleri on runkosarjassa varma 30 maalin tekijä (toissakaudella 39 maalia) ja teki viime kevään playoffseissa pisteen per peli. Maalimäärää rajoittaa kuitenkin se, että Zubrus ei ole Plekanecin tasoinen pelintekijä, vaan äärimmäisen luotettava työmyyrä. Byfuglien teki viime kevään pleijareissa ison kasan voittomaaleja. Ykkösylivoiman maskimies, ja pystyy pelaamaan myös puolustajana tarpeen vaatiessa.
Laitureista puhuttaessa on myös mainittava Guillaume Latendresse. Wild-siirtonsa jälkeen teki viime kaudella huikeat 25 maalia 55 pelissä! Halpern tuo ketjuun kokemusta, kahdensuunnan osaamista ja huikean määrän kamppailuvoimaa. Hän on tällä kaudella ehtinyt kaapia jo 10 pistettä kasaan. Clarkson hämmentää nopeutensa ja karvaustaitojensa ansionsta vastustajan kärkipelaajia.
McClement on puolustusuuntaan vahva sentteri, joka saa paljon vastuuta alivoimilla. Burish on loistava kulmavääntäjä, ärsyttäjä ja taklaaja. Talbot on väsymätön puurtaja, jolla tuntuu olevan hyvä maalivainu kaikkein tärkeimmissä peleissä, siitä näytteenä 2009 ratkaisevan Stanley Cup -finaalin kaksi maalia.

Puolustus on erittäin monipuolinen, jokainen kaveri on kahden suunnan puolustaja eikä kiekollista taitoa todellakaan jää uupumaan. Joukkueissaan ykkösparin pakkeja jokainen kokenutta Saleita lukuunottamatta. Pakistossa on peräänkuulutettu kiekollista rohkeutta.

Maalivahtikaksikko on draftin parhaimpia. Vokoun torjui Tshekin maailmanmestariksi viime keväänä materiaaliltaan ylivoimaisen Venäjän edessä ja on pelannut Floridassa huonon puolustuksen takana loistavasti viime kaudet. Antti Niemeä tuskin tarvitsee kenellekään esitellä.

Ainoa akilleen kantapää on Staalin jälkeen ohut sentteriosasto. Zubrus joutuu pelaamaan taitojensa äärirajoilla, toisaalta Cammalleri ja Byfuglien ovat pelaajia jotka rakentavat paikkansa suurimmaksi osaksi itse ja kaipaavat luotettavaa kulmissa rouhivaa kahdensuunnan sentteriä, jonka prototyyppi Zubrus on.

Carolina Hurricanes

1. Martin Erat - Sidney Crosby (C) - Jamie Langenbrunner
2. Alexander Frolov - Marc Savard (A) - Magnus Pääjärvi
3. Niklas Hagman - Saku Koivu (A) - Antti Miettinen
4. Daniel Carcillo - Darren Helm - Lauri Korpikoski

1. Mike Komisarek - Sergei Gonchar (A)
2. Brian Rafalski - Kevin Bieksa
3. Milan Jurcina - Carl Gunnarsson

1. Ilya Bryzgalov
2. Dwayne Roloson

Varaukset:
#1. Sidney Crosby
#2. Sergei Gonchar
#3. Ilya Bryzgalov
#4. Brian Rafalski
#5. Marc Savard
#6. Jamie Langenbrunner
#7. Alexander Frolov
#8. Saku Koivu
#9. Mike Komisarek
#10. Martin Erat
#11. Niklas Hagman
#12. Magnus Pääjärvi
#13. Kevin Bieksa
#14. Darren Helm
#15. Daniel Carcillo
#16. Antti Miettinen
#17. Lauri Korpikoski
#18. Dwayne Roloson
#19. Milan Jurcina
#20. Carl Gunnarsson

WASHINGTON CAPITALS

Thomas Vanek - Vincent Lecavalier (C) - Ryan Smyth (A)
JP Dumont - Alexander Steen - Alexei Ponikarovsky
Milan Lucic - John Madden - Ray Whitney
Adam Mair - Rick Rypien - Derek Boogaard

Dan Boyle - Colin White (A)
Keith Ballard - Willie Mitchell
Bryan Allen - Johnny Oduya


Martin Brodeur
Josh Harding


Hyökkäys ;

Ykkösketjussa kapellimestarina toimii jo Lordi Stanleyn pokaalia joukkueensa ykkössentterinä kannatellut Vincent Lecavalier. Rightin puolelta ampuva isokokoinen Thomas Vanek on puhdas maalintekijätyyppi, jolta voi odottaa 40 maalin kautta tässä ketjussa. Toisella laidalla puolestaan taistelee, raastaa ja tekee maaleja määrätietoinen ja kovaa maalille ajava, aina kaikkensa kentälle jättävä Ryan Smyth, joka on myös loistava vääntämään kiekkoa omille kulmissa.

Kakkosketjussa keskellä vauhtiin päästetään Alexander Steen, jonka suurin vahvuus on se, ettei hänellä ole heikkouksia. Sniper-tyylinen, maalin eteen hakeutuva, nopea ja 60+ pisteen kausiin tottunut JP Dumont takaa tehot myös tälle ketjulle. Toisella laidalla puolestaan viilettää isokokoiseksi ja vahvaksi mieheksi yllättävän nopea Alexei Ponikarovsky, jonka vahvuuksiin voidaan lukea kova työmoraali, hyvä kahden suunnan peli ja kulmaväännöt. Niin ja onhan tuokin tottunut pelaamaan sellaisia 50 pisteen kausia.

Kolmosen keskeltä vastustajan kiusaksi löytyy yksi NHL:n parhaista puolustussuunnan senttereistä. John Madden on nopea, kova tekemään töitä ja virheitä mies ei tee. Kokenut Ray Whitney laidalla tuo älykkyyttä, käsiä ja tehoja tähän ketjuun. Toisella laidalla puolestaan iso, voimakas, agressiivinen, väsymätön ja kaikkensa voiton eteen tekevä Milan Lucic taklaa, hämmentää, raastaa kulmissa ja maalilla, tappelee ja tekee siihen päälle vielä 15-20 maalia.

Nelosketjun peli puolestaan painottuu kovaan liikkeeseen, karvauspeliin ja työntekoon. Tärkein tehtävä on hoitaa omat vaihdot kotiin 0-0, mutta siinä sivussa tämä ketju tekee vastustajien pelistä todella ikävää. Hieman rottamainenkin, hyvin kahteen suuntaan pelaava Adam Mair on hyvä riistämään kiekkoja vastustajalta ja varmaa on se, että hän antaa kaikkensa joka vaihdossa. Rick Rypien on hyvä omassa päässä, tekee älyttömästi töitä, taklaa kovaa ja onpa vielä erinomainen joukkuepelaajakin. Derek Boogaard puolestaan takaa työrauhan muulle joukkueelle, kovin ikinä missään.

Puolustus ;

Ykkösparissa Dan Boyle on kiistatta yksi maailman parhaista kiekollisista puolustajista ja tukee hyökkäystä upeasti. Rinnalla taas yksi maailman parhaista stay-at-home pakeista, kovaotteinen Colin White hoitaa sitten sen oman pään pelaamisen ja hänen ollessa kentällä Washingtonin maalin edustalla on vastustajilla ikävät oltavat.

Kakkosparissa hyvän liikkeen omaava, kiekollisesti taitava Keith Ballard tukee hyökkäyksiä, mutta auttaa myös omissa etenkin uhrautuvuudellaan ja fyysisyydellään. Erittäin luotettava, riskitön, fyysinen ja isokokoiseksi mieheksi hyvin liikkuva Willie Mitchell täydentää hienosti Ballardia.

Kolmosparissa maalin edustaa siivoaa isokokoinen taistelija, kiekon kanssakin kelvollinen Bryan Allen, joka omaa myös kovan laukauksen. Vierellä Johnny Oduya osaa avata peliä hyvin, taklaa kovaa ja pelaa muutenkin fyysisesti.

Maalivahdit ;

Tolppien väliin Washingtonilla on heittää maailman paras maalivahti Martin Brodeur. Hänen tehtäväksi tulee pelata 55-60 peliä runkosarjaa ja kaikki pleijarit päälle. Kakkoseksikin on heittää loistava Josh Harding, jonka voi huoletta heittää nuo vähän päälle 20 peliä kiekkoja torjumaan.

V-koodi ;

Washingtonia vastaan on todella inhottava pelata. Hyvin liikkuva joukkue jakaa kovia taklauksia vaihdosta toiseen, molempien maalien edustoilla riittää liikennettä ja hämmentäjiäkin löytyy sopivassa määrin. Keskisarjan nyrkkitalkoisiin Capitalsilla on tarjota kaksi liigan kovinta omassa painoluokassaan, Rypien ja Lucic. Raskaansarjan titteliottelut ovat sitten Boogaardin hommia ja kovin montaa haastajaa ei hänellekään löydy.

Lyhyesti summattuna Washington Capitals on täydellisesti roolitettu, isokokoinen, ilkeä, liikkuva ja hyvin puolustava joukkue. Washingtonin omaan päähän tulee olemaan todella, siis todella vaikeaa ja kovan työn takana tehdä maaleja, mutta ratkaisuvoimaa punalampun sytyttämiseen vastustajan päädyssä löytyy kyllä mukavasti. Joukkue on myös täynnä johtajuutta ja nämä kaverit todellakin tietävät mitä pelien voittaminen vaatii.

Joukkueen mahtava puolustus, riittävän leveä ratkaisijarintama, johtajuus ja kokemus takaavat menestymisen juuri nyt.

"Hyökkäys voittaa otteluita, puolustus voittaa mestaruuksia".

St. Louis Blues

Ryan Malone (A) - Derek Roy (A) - Patrick Kane
Zach Parise (C) - Travis Zajac - Matthew Lombardi
Jason Blake - Rich Peverley - Mikael Backlund
Curtis Glencross - Gilbert Brule - Jody Shelley

Victor Hedman -Marek Zidlicky
Zach Bogosian - Anton Strålman
Douglas Murray - Bryce Salvador

Jimmy Howard
Semyon Varlamov

Varaukset:

#1 Patrick Kane (16)
#2 Zach Parise (42)
#3 Derek Roy (71)
#4 Travis Zajac (96)
#5 Marek Zidlicky (128)
#6 Victor Hedman (153)
#7 Ryan Malone (184)
#8 Zach Bogosian (209)
#9 Jimmy Howard (241)
#10 Anton Strålman
#11 Matthew Lombardi
#12 Rich Peverley
#13 Mikael Backlund
#14 Douglas Murray
#15 Curtis Glencross
#16 Jason Blake
#17 Gilbert Brule
#18 Semyon Varlamov
#19 Bryce Salvador
#20 Jody Shelley


Hyökkäys:

Hyökkäystä lähdin rakentamaan draftin vaarallisimman hyökkäääjänelikon (Kane, Roy, Zajac ja Parise) muodostaman rungon ympärille. Ykkösketjuun sijoitin taitokaksikon Patrick Kane ja Derek Roy, jotka yhdessä tekevät tuhoisaa jälkeä hyökkäyspäässä. Taitoniekkojen viereen istutin erittäin monipuolisen Ryan Malonen, joka tuo ketjuun sopivasti fyysisyyttä ja kahdensuunnan osaamista. Joukkueen "toisen ykkösketjun" moottorina toimii pirujen ykkösketjun kaksikko Parise-Zajac. Parise on ehdottomasti yksi maailman parhaimmista pelaajista ja maalintekijöistä, mutta on hyvä myös puolustuksessa. Zajac puolestaan omaa erinomaiset pelintekijän ominaisuudet ja äärimmäisen älykkäänä sentterinä sopii hyvin Parisen ja ketjun kolmannen lenkin Matthew Lombardin keskelle. Lombardi omaa mainiot kädet ja hänen luistelunopeutensa lienee kaikille selvä, sellainen 60 pisteen mies.

3. ja 4. kentän rooli on selvästi kahta ensimmäistä puolustavampi, mutta niistäkin löytyy huomattava määrä ratkaisupotentiaalia. Kolmosketjun herrat Jason Blake, Rich Peverley ja Mikael Backlund ovat kaikki päteviä kahdensuunnan hyökkääjiä. Vanha herra Jason Blakea ei näytä ikä sen kummemmin haittaavan, vaan jalka liikkuu edelleen todella hyvin ja tulosta tulee. Puolustavaksi sentteriksi profiloitunut Peverley on varma 50-60 pisteen mies ja, kun siihen lisätään nuori ja älykäs Mikael Backlund, tuloksena on mainio kolmoskenttä. Nelosen miehet Curtis Glencross ja Gilbert Brule omaavat myöskin rahkeet hyviin tehoihin, vaikka heidän roolinsa onkin puolustavampi. Mainiona karvaajana tunnettu Glencross on ollut alkukaudesta yksi Calgaryn parhaita hyökkääjiä myös hyökkäyspäässä kenttää. Nuori Brule tunnetaan erittäin taitava ja ikäisekseen kypsä pelaaja, jonka voi laittaa kentälle milloin vain. Näiden veijareiden lisäksi nelosesta löytyy kovuutta ja hanskaustaitoa edustava Jody Shelley. Shelleyn tehtävänä on pitää vastustajan tähdet varpaisillaan ja suojella omiaan vastustajan pelleiltä, kuten Boogardilta, Averyltä ja MiettisAnalta.

Puolustus:

Kokonaisuutena puolustus on mielestäni hyvä tähän draftiin. Kätisyydet napsuvat ja taitoa sekä kovuutta löytyy sopivasti.

St. Louisin puolustuksen ensimmäisen parin muodostavat Minnesotan kapellimestari Marek Zidlicky ja tuleva Norris voittaja parimetrinen Victor Hedman. Toiseen pariin on pistää nuori kaksikko Zach Bogosian ja Anton Strålman. Bogosian on 20-vuoden iästään huolimatta Atlantan kantavia voimia kummassakin päässä kenttää ja Strålman Blue Jacketsin peräpään kiekollinen liideri. Draftin parhaassa shut-down parissa pelaavat kokenut Bryce Salvador ja Ruotsin järkele pakki Douglas Murray. 209 kiloa lihaa pitää hyökkääjän kuin hyökkääjän poissa maalinedestä ja ne ketkä sinne jostain syystä pääsevät poistetaan välittömästi kaksikon toimesta.

Maalivahdit:

Maalinsuusta löytyy NHL:n eliittiin itsensä viimekaudella läpilyöneet Jimmy Howard ja Semyon Varlamov. Liigan Top-5 maalivahteihin lukeutuva Howard saa kantaa päävastuuta, mutta taitonsa Capseissa osoittanut Varlamov tasoittaa Jimmyn taakkaa mukavasti. Draftin parhaimpia kaksikkoja se on selvä, joten myöskin tämä puoli on kunnossa.

Omasta mielestäni kasaamani jengi on ihan kilpailukykyinen, mutta katsotaan mitä mieltä te olette.

Los Angeles Kings

Los Angeles Kings on kasattu erittäin vahvaksi joukkueeksi, jossa on laaja ratkaisurintama. Vakavalla naamalla voi sanoa kolmen ensimmäisen ketjun kykynevän maalintekoon, sekä draftin paras nelosketju pystyy varmasti myös painamaan kiekon vastustajan päätyyn, vaikka heidän päätehtävänsä ei ole pisteidenteko. Jos aloitetaan karsiminen, niin Tanguay-Zetterberg-Iginla on erittäin kovaa valuuttaa tähän kisaan, ja ketjusta löytyy uskomattomasti taitoa. Tanguay on palannut Calgaryssa tasolleen ja tuo suuren määrän pelintekotaitoa ketjuun, mutta kykenee myös maalintekoon. Jarome Iginla kantaa vastuuta maalinteosta, ja on NHL:n parhaita voimahyökkääjiä, jolla ei jäädy kädet kun mokke on pelattu jäihin ja tyhjä maali on edessä. Tanguay-Iginla -kaksikko on aina ollut huikea tutkapari ja he ovat kaivanneet keskelleen hyvää sentteriä. Heidän tarpeisiinsa vastaa yksi maailman parhaista kahden suunnan keskushyökkääjistä, joka omaa pehmeät kädet ja osaa myös tehdä maaleja. Herra on Henrik Zetterberg, Ruotsin lahja maailmalle. Parhaita ykkösketjuja koko paskassa.

Kakkosketjuun on haettu myös tuttua laituriparia, ja tässä draftissa irtosi kaksikko Michalek-Kovalev, ja on muuten erittäin kova kaksikko. Yllätyin kun Michalekin kaltaisen taitoniekan sai vielä 11. kierroksella. Kyseinen kaveri pelaa Ottawan ykkösketjussa ja on erittäin rutinoitunut kahden suunnan hyökkääjä. Alexei Kovalev omaa venäläiseen tyyliin huikeat hyökkäyspään taidot ja parhaimmillaan tekee mitä tahtoo. Maaliahneen laiturin paikat tulee tekemään pieni mutta pippurinen Scott Gomez, joka näkee koko kentän ja pelisilmä on NHL:n eliittiä. Ylikalliista sopimuksestaan huolimatta helvetin kova kakkossentteri. Kemiat kohtaa ja jokaisella on selkeä rooli ketjussa.

Kolmosketju omaa myös erittäin paljon potentiaalia hyökkäyspäähän. Cory Stillman (36) on vanha kettu, joka on mittavalla urallaan nähnyt kaiken ja voittanut Stanley Cup -sormuksenkin. Erittäin nopea luistelija joka osaa antaa ratkaisevia syöttöjä, sekä omaa munat mennä maalinedustalle hakattavaksi. Tyler Bozak on nouseva kyky ja on nuoresta iästään huolimatta Toronton ykkössentteri ja erittäin taitava kaveri. Väläytteli jo viime kaudella, ja nyt on mennyt vain parempaan suuntaan. Sergei Samsonov on NHL:n nopeimpia luistelijoita ja pienestä varrestaan huolimatta erittäin pippurinen ja läpiajoissa on kovaa valuuttaa. Taistelee jokaisesta kiekosta.

Nelosketjusta löytyy taklausvoimaa vaikka muille jakaa. Påhlsson on vahva luistelija ja edelleen NHL:n parhaita puolustavia hyökkääjiä, ja varmasti joka joukkue ottaisi hänet nelosketjuunsa jos tilaisuus tulisi. Erittäin tärkeä pelaaja joukkueelle, vaikka ei isoissa otsikoissa pyörikään. Ben Eager on erittäin vahva laitahyökkääjä joka rakastaa taklaamista, ja menee myös kulmavääntöihin ja maalinedustalle. On myös valmis tiputtamaan hanskansa, jos tähtipelaajille tullaan urputtamaan. Kultaakin arvokkaampi joukkueelleen. Chris Clarkin arvostuksesta joukkueen sisällä kertoo pesti Washington Capitalsin kapteenina. Nöyrä pelaaja, jolla riittäisi kyvyt isompaankin rooliin. Erittäin kova taklaaja ja duunari. Kokonaisuudessa parhaita nelosketjuja draftissa.

Puolustuksen ykkösparia en häpeä. Andrei Markov lukeutuu top-viiteen puhuttaessa NHL:n parhaista kiekollisista puolustajista. Mattias Öhlund taas on täysin päinvastaisessa roolissa puolustavana puolustajana myös eliittiä NHL-tasolla. Molemmat lenkit täydentävät hyvin toisiaan.

Kakkosparissa on NHL:n aliarvostetuin pelaaja heti Marc Savardin jälkeen, eli Stephane Robidas. Erittäin kova all-around puolustaja, joka on ollut jo vuosikausia NHL:n blokkaustilastoissa kärkipäässä. Jordan Leopold taas tuo kiekollista taitoa vasempaan laitaan, joka on aloittanut tämän kauden mallikkaasti tehden tehot 4+6 17 ottelussa puolustajan paikalta. Tällä vauhdilla menee yli 40 pisteen kevyesti ja kakkosparin puolustajalle se on uskomaton määrä.

Kolmospari on täydellinen shutdown-ketju, josta kuitenkin löytyy myös kiekollista taitoa Filip Kuban muodossa. Hal Gill on NHL:n parhaita ns. "päällystakkeja", ja miehen saavutuksiin lukeutuu Jagrin, Crosbyn ja Ovechkinin pimentäminen playoffeissa. Helkkarin kova suoritus pimentää maailman parhaat hyökkääjät, joten Gill on saanut ansaitsemaansa arvostusta. Raamit ovat ainakin herroilla kunnossa, Gill 201/113 ja Kuba 193/104. Lähes neljämetrinen ja 220-kiloinen pakkipari todella tekee olot tukalaksi vastustajan taitopelaajille. Tervetuloa maalinedustalle.

Maalivahtipari on myös draftin parhaimmistoa. Cam Ward on Carolinan kulmakivi ja on jo vuonna 05-06 johtanut joukkueensa Stanley Cup -mestariksi. NHL:n top-5 maalivahteja ehdottomasti. Brian Elliott on ykkösmaalivahtitasoa ja todellakin loistava kakkosmaalivahti, joka napsii ne 15-25 peliä runkosarjassa. Maalivahteihin ei menestys kaadu.

Alex Tanguay #13 - Henrik Zetterberg #40 - Jarome Iginla #12 C
Milan Michalek #9 - Scott Gomez #11 - Aleksei Kovalev #27
Cory Stillman #61 - Tyler Bozak #42 - Sergei Samsonov #14
Ben Eager #21 - Samuel Påhlsson #26 - Chris Clark #71

Mattias Öhlund #5 - Andrei Markov #79 A
Jordan Leopold #33 - Stephane Robidas #3 A
Hal Gill #75 - Filip Kuba #17

Cam Ward #30
Brian Elliott #31

Montreal Canadiens
Erik Cole #26 - Claude Giroux #28 - Teemu Selänne #8 (A)
Ville Leino #89 - Olli Jokinen #12 (A) - David Perron #57
Scottie Upshall #9 - Frans Nielsen #51 - Benoit Pouliot #17
Jason Chimera #25 - Chris Kelly #21 - Taylor Pyatt #10

Chris Pronger #20 (C) - John Carlson #74
Andrej Meszaros #14 - Ian White #3
Matt Greene #2 - Brett Clark #7

Niklas Bäckström #32
Ty Conklin #1

Mainospuhe: Canadiens on joukkue, jossa on neljä tasavahvaa hyökkäyskenttää. Ykkösketjua johtaa yksi liigan parhaista nuorista senttereistä, Claude Giroux. Selänne tuo armotonta YV-osaamista ja Erik Cole hämmentää, taklaa, puolustaa, ja tekee vielä maalejakin. Kakkoskentässä takaisin huipulle nouseva Olli Jokinen saa laidoilleen taitavat David Perronin ja Ville Leinon. Leino järjestää liukuhihnalta paikkoja ketjukavereilleen ja verkko heiluu.
Kolmoskentän sentteri on tanskalainen Frans Nielsen, joka on nousemassa puolustavien senttereiden eliittiin, ja tekee vielä pisteitäkin. Laiturit Pouliot ja Upshall ovat hyviä maalintekijöitä, jotka osaavat myös rymistelypuolen. Nelonen on yksi liigan parhaista, Chimera-Kelly-Pyatt hoitaa puolustamisen loistavasti ja maalintekokin sujuu.

Pakisto kuuluu myös parhaimmistoon, johtajanaan kapteeni Chris Pronger. Nuori ja lupaava John Carlson oppii ja kehittyy Prongerin vieressä. Läpimurtokauden pelannut Ian White ja Sens-vuosien tasolle nouseva slovakki Andrej Meszaros muodostava toimivan kakkosparin. Kolmosessa loistava stay-at-home pakki Matt Greene, ja valtavasti laukauksia blokkaava Brett Clark hoitavat likaisen työn. Puolustus on myös melkoisen kookas.

Molarit ovat liigaeliittiä, kun loistavan puolustuksen takana Nikke Bäckström hoitaa varmuudellaan ja rauhallisuudellaan vaarallisetkin tilanteet. Kakkosena on liigan kakkosmokkejen eliittiin kuuluva Ty Conklin.

Äänestä siis Canadiensia, jos haluat taitavan, nopean, ja tarvittaessa myös hyvinkin fyysisen joukkueen nousevan Stanley Cup-voittajaksi. Habsien edellisestä Cupista on liian paljon aikaa, ja fanit alkavat käymään jo levottomiksi, jos menestystä ei tule. Mellakoita ei halua kukaan, ethän sinäkään?

Varaukset:
1. Claude Giroux
2. Chris Pronger
3. Niklas Bäckström
4. Teemu Selänne
5. David Perron
6. John Carlson
7. Olli Jokinen
8. Ville Leino
9. Andrej Meszaros
10. Ian White
11. Scottie Upshall
12. Frans Nielsen
13. Benoit Pouliot
14. Erik Cole
15. Matt Greene
16. Chris Kelly
17. Brett Clark
18. Jason Chimera
19. Taylor Pyatt
20. Ty Conklin

Dallas Stars

Marleau #12 - Toews #19 - Alfredsson #11
Wolski #8 - Gagner #89 - Antropov #80
Dupuis #9 - Malhotra #27 - Raymond #21
Asham #45 - Laperriere #14 - Moen #32

Edler #23 - Volchenkov #28
Coburn #5 - Cumiskey #10
Daley #6 - Morris #53

Tuukka Rask #40
Michael Leighton #1

1. Jonathan Toews
2. Patrick Marleu
3. Daniel Alfredsson
4. Alexander Edler
5. Nik Antropov
6. Wojtek Wolski
7. Anton Volchenkov
8. Mason Raymond
9. Braydon Coburn
10. Tuukka Rask
11. Manny Malhotra
12. Derek Morris
13. Sam Gagner
14. Aaron Asham
15. Trevor Daley
16. Travis Moen
17. Pascal Dupuis
18. Kyle Cumiskey
19. Ian Laperriere
20. Michael Leighton

Pittsburgh Penguins

Hartnell - Bäckström - Havlat

Vähintään ok kenttä, vaikka Havlatilla toki tuo lasisuus tuo pientä heikennystä. Hartnell juuri sopiva mies hämmentämään peliä ja tuomaan tilaa kahdelle "melko" taitavalle ketjukaverilleen, ei vissiin tarvitse pelätä NHL:n pistepörssin alasijoituksia näillä kavereilla.

Van Riemsdyk - J.Staal - Boyes

Nuoruutta vasemmalla ja mikä parasta, jo toinen Phillyn mies Penguins-rosterissa, jolla ura on vasta edessä ja tottakai vielä myös todistettavaa pelimieheksi tulemisesta. Keskellä kahden suunnan hammasharja ja oikealla kohtuullisen loistava Brad Boyes.

Foligno - Eberle - Rolston

Kaksi nuorempaa vahvistettuna vankalla kokemuksella. Eberle varmistaa ettei Penguinsin sentteriosasto ainakaan huonoksi jää tulevaisuudessakaan.

Voros - Belanger - Clutterbuck

Hämmentäjäkenttä jossa on sekä käsiä, fyysisyyttä, että myös rottamaisuutta. Clutter taklaa paskat irti vastustajista ja tekee maalit perään, Voros hoitaa joukkueen poliisin roolin. Belanger myös enemmän kuin hyvä valinta nelosen keskelle.

Suter - Green

Loistava ykköspakkipari, jossa tarvittaessa voi kakkosparista siirtää puolustavamman Tallinderin Suterin tilalle ja miksei myös kolmosparista Greenin pakkiparin Capitalsista (Alzner). Puolustuksesta ei Penguinsin peli jää kiinni.

Tallinder - Pietrangelo
Alzner- Redden

Giguere (Neuvirth)

Maalivahtivalinta jäi jälleen myöhäiseen ajankohtaan, mutta Giguere on enemmän kuin hyvä valinta ykköseksi, etenkin kun kakkosena on tällä kaudella monet yllättänyt ja monta voittoa ottanut Neuvirth, jolla toki on vielä todistettavaa kun kausi etenee.


Lopputulemana olen tyytyväinen joukkueeseen, vaikka lievä lasisuus joukkuetta vaivaakin Havlatin ja Staalin muodossa. Redden etenkin oli kolmospariin hyvä valinta, onneksi tosin tätä peliä ei pelata salarycapilla...

1. Nicklas Bäckström
2. Mike Green
3. Martin Havlat
4. Jordan Eberle
5. Ryan Suter
6. Jordan Staal
7. Scott Hartnell
8. Brad Boyes
9. James Van Riemsdyk
10. Alex Pietrangelo
11. Henrik Tallinder
12. Jean-Sebastien Giguere
13. Eric Belanger
14. Cal Clutterbuck
15. Nick Foligno
16. Karl Alzner
17. Brian Rolston
18. Michal Neuvirth
19. Aaron Voros
20. Wade Redden

Minnesota Wild

Johan Franzen - Joe Thornton (C) - Corey Perry
Todd Bertuzzi - Ryan Kesler - Mark Recchi (A)
Tomas Fleischmann - Andy McDonald - Niclas Bergfors
George Parros - Mike Modano (A) - Chad LaRose

Niklas Kronwall - Sami Salo
Chris Phillips - Michal Rozsival
Michael Del Zotto - Cory Sarich

Craig Anderson
Peter Budaj


Keskipituus: 187cm, keskipaino 94kg

Yhteensä 10 Stanley Cup-sormusta.

NEW YORK RANGERS

Ilya Kovalchuk - Patrice Bergeron - Marian Gaborik
Taylor Hall - Jiri Hudler - Ales Hemsky
Jussi Jokinen - Antoine Vermette - Devin Setoguchi
Linus Omark - Tim Connolly - Chris Neil

Ryan Whitney - Kurtis Foster
Scott Hannan - Jason Demers
Jeff Schultz - Craig Rivet

Dan Ellis
Jose Theodore

Mainospuhe: Ihan ok tiimi. Jos äänestät tätä, äänestät silloin tätä. Kopioi statukseesi, jos pidät kaljasta.

1. Ilya Kovalchuk
1. Marian Gaborik
3. Patrice Bergeron
4. Ales Hemsky
6. Taylor Hall
6. Antoine Vermette
7. Tim Connolly
8. Devin Setoguchi
9. Ryan Whitney
10. Jussi Jokinen
11. Jiri Hudler
12. Scott Hannan
13. Jeff Schultz
14. Kurtis Foster
15. Chris Neil
16. Craig Rivet
17. Linus Omark
18. Dan Ellis
19. Jason Demers
20. Jose Theodore

CHICAGO BLACKHAWKS

Kristian Huselius - Brad Richards - Dustin Brown
Alex Burrows - Derick Brassard - Mikael Samuelsson
T.J Galiardi - Matt Stajan - Joel Ward
Daniel Winnik - Dominic Moore - Patrick Eaves

Zdeno Chara - Matt Carle
Niklas Hjalmarsson - Kimmo Timonen
Roman Hamrlik - Greg Zanon

Tim Thomas
Jonas Gustavsson


HYÖKKÄYS:

Ykkösketjun kapellimestarina toimii liigan sentterieliittiin kuuluva Brad Richards, joka saa laidoilleen takuuvarman 60 pisteen juonikkaan Kristian Huseliuksen ja kovan taisteluasenteen omaavan Dustin Brownin. Ketjusta löytyy käsiä, maalintekotaitoa, taklauksia ja kovaa duunia kentän molempiin päihin.
Kakkosen sentterin paikan saa Columbusin juonikas ykkössentteri Derick Brassard, joka saa molemmille laidoilleen 30 maalin miehet. Maalien lisäksi Samuelsson tuo kenttään nopeutta ja hyvän laukauksen ja Burrows tuo asennetta ja kovuutta.
Kolmoskentän keskellä löytyy taitava ja monipuolinen Matt Stajan, joka saa laidoilleen T.J. Galiardin ja Joel Wardin. Gallyn peli perustuu kovaan työntekoon ja alivoimalla tulee paljon vastuuta. Joel Ward on monelle tuntematon kaveri, mutta isokokoisena duunarina täydentää tämän kentän mainiosti.
Nelonen vannoo kovan duunin ja puolustuspelin nimeen. Dominic Moore on loistava puolustava sentteri ja kun laidoiltakin löytyy loistavat alivoimapelaajat Winnik ja Eaves, on kyseessä erittäin pätevä shut-down-kenttä.

PUOLUSTUS:

Ykkösparin muodostaa järkälemäinen Zdeno Chara ja viime kaudella ja etenkin keväällä suuriin otsikoihin Prongerin pakkiparina noussut Matt Carle. Molemmat osaavat pelata hyvin kentän molemmissa päissä. Kakkosparista löytyy aina yhtä varma ja kovalla tasolla pelaava Kimmo Timonen, joka saa parikseen Hawksien viime kauden avainpuolustajien joukkoon nousseen nuoren Niklas Hjalmarsson, joka saa Timosesta kunnon mentorin. Kolmosparistakin löytyy vielä laatua Roman Hamrlikin muodossa, joka saa parikseen yhden liigan aliarvostetuimmista puolustajista eli Greg Zanonin.

MAALIVAHDIT:

Maalilla Vezinan voittanut ja alkukaudesta jälleen huippukuntonsa löytänyt Tim Thomas tilkitsee maalin suun ja luukkua aukomassa on nuori Jonas Gustavsson, joka pystyy mainiosti pelamaan parikymmentä ottelua.


Varaukset:
#1. Brad Richards
#2. Zdeno Chara
#3. Alex Burrows
#4. Kimmo Timonen
#5. Dustin Brown
#6. Matt Stajan
#7. Niklas Hjalmarsson
#8. Mikael Samuelsson
#9. Kristian Huselius
#10. Tim Thomas
#11. Matt Carle
#12. Derick Brassard
#13. T.J Galiardi
#14. Joel Ward
#15. Roman Hamrlik
#16. Dominic Moore
#17. Daniel Winnik
#18. Greg Zanon
#19. Patrick Eaves
#20. Jonas Gustavsson

Boston Bruins

Bourque-Richards C-Anisimov
Moulson-Krejci-Horton
Sturm-Laich-Lupul
Lapierre-Betts-Thornton

Lidström-Michalek
Orpik-Aucoin
Klesla-O'Donnell

Price
Smith

1. kierros: Mike Richards #18
2. kierros: Nicklas Lidström #5
3. kierros: David Krejci #46
4. kierros: Nathan Horton #19
5. kierros: Rene Bourque #17
6. kierros: Artem Anisimov #42
7. kierros: Zbynek Michalek #4
8. kierros: Brooks Laich #21
9. kierros: Matt Moulson #26
10. kierros: Brooks Orpik #44
11. kierros: Carey Price #31
12. kierros: Adrian Aucoin #33
13. kierros: Joffrey Lupul #15
14. kierros: Marco Sturm #16
15. kierros: Blair Betts #11
16. kierros: Rostislav Klesla #97
17. kierros: Sean O'Donnell #6
18. kierros: Maxim Lapierre #40
19. kierros: Shawn Thornton #22
20. kierros: Mike Smith #41

TORONTO MAPLE LEAFS

Andrew Ladd -Joe Pavelski - Marian Hossa
Clarke Macarthur - Brandon Dubinsky A - Kris Versteeg
Sean Avery - Brandon Sutter - Nino Niederreiter
Ruslan Fedotenko - Mike Fisher A- Colton Orr

Duncan Keith C - Mike Commodore
Ron Hainsey - Anton Babchuk
Jamie McBain - Johnny Boychuk

Jaroslav Halak
Ondrej Pavelec

Hyökkäys:

Joukkueen hyökkäys rakennettiin neljän vahvan sentterin ympärille. Kaikki nelikosta Pavelski, Dubinsky, Sutter ja Fisher pelaavat tärkeässä roolissa omassa joukkueessaan ja muodostavat yhdessä draftin tasapainoisimman sentteriosaston. Pavelskin ympärillä ykköskentässä pelaavat Marian Hossa ja Andrew Ladd, joka on aloittanut kautensa loistavasti Atlantassa. Molemmat laiturit ovat äärimmäisen nopeita ja Marian Hossa on ykköskentässä se lenkki, joka hoitelee viimeistelyn Laddin ja Pavelskin tarjoilusta ja tekee siinä reilut 40 maalia kauden aikana. Kaikki kolmikosta on myös todistanut taitonsa pleijareissa, Laddin ja Hossan voitettua viime vuonna sormukset.

Kakkoskentän sentterinä toimii oma henkilökohtainen suosikkini Brandon Dubinsky. Kaveri on uskomaton. Tekee töitä liukuhihnalta, taklaa lujaa, omistaa loistavan maalivainun ja tarvittaessa vielä tiputtaa hanskat tilanteen mukaan. Voi pelata ykkösen keskellä mättäen maaleja tai sammuttaa vastustajan huippupelaajat neloskentässä. Hän päätyi kuitenkin kakkoseen yhdessä Toronton Kris Versteegin ja Clarke Macarthurin kanssa. Versteeg on loistava käsistään sekä nopea jaloistaan kuten Clarke Macarthurikin, joka on ollut Toronton alkukauden ehdottomasti suurin valopilkku.

Kolmosessa ovat suurimmat tulevaisuuden toivot Brandon Sutter ja Nino Niederreiter. Heille riittää roolia tulevaisuudessa ja syy minkätakia he pelaavat joukkuessani on heidän pelityylinsä, jota voisi kuvailla parhaiten englanninkielisellä termillä gritty. Tämä tarkoittaa siis sitä, että he antavat jokaisessa vaihdossa kaikkensa, repien, raastaen ja taklaten. Molemmat myös omaavat kiekollista potentiaalia pisteiden muodossa. Ketjun kolmas lenkki Sean Avery taas on sanan gritty keksijä ja täten loistava mentori kahdelle nuoremmalle kaverille. Averyn pelityylinhän tietää nyt kaikki.

Nelosessa sentterin roolissa pelaa Mike Fisher, joka kantaa myös isoimman vastuun Toronton alivoiman toimimisesta. Loistava pelaaja puolustussuuntaan, NHL:n eliittiä vuodesta toiseen omassa hommassaan. Fisherin pelipaikka kertoo hyvin, kuinka syvä Toronton sentteriosasto on. Laidolla höyryjunan tavoin liikkuvat Ruslan Fedotenko sekä Colton Orr. Fedotenko katselee pelipaikkoja joukkuueen ylemmistä kentistä ja samalla tekee sitä missä hän on parhaimmillaan. Varmassa puolustuspelissä sekä vastustajan tähtien pimentämisestä. Seriffi Colton Orr pitää yksinkertaisesti huolen siitä, että Toronton tähtien telomisesta seurauksena on payback.

Puolustus:

Puolustus kasaantuu joukkueen kapteenin Duncan Keithin ympärille. Mies pelaa tarvittaessa 30 minuutia pelissä. Tärkeät vaihdot, ylivoimat, alivoimat, Keith kyllä jaksaa painaa. Norris-pakki joka on sekä peliaikakeskiarvon sekä puolustajien pistetilaston kärjessä. Keithille ykköspakkiparissa tukea antaa Mike Commodore, joka isolla fyysisellä koollaan ja varmalla puolustuspelillä tukee Keithin selustaa. Kakkospakkiparissa pelaa joukkueen ylivoimapyssy Anton Babchuk sekä kokenut Ron Hainsey. Molemmat ovat hyviä kiekollisessa pelissä ja pystyvät hoitamaan tonttinsa myös puolustuspäässä mallikkaasti. Kolmosparissa on nuorta potentiaalia. Sekä Johnny Boychuk että Jamie McBain ovat nuoria pelaajia joiden urakäyrä on jatkuvasti nousussa. Molemmat ovat viimeisen vuoden aikana murtautuneet pysyvästi NHL-miehistöihin ja pystyvät pelillään antamaan sekä hyviä kiekollisia ratkaisuja kuten oikea-aikaisia pystysyöttöjä kuin urhautuvaa puolustusta blokkien muodossa. Kaiken kaikkiaan pakistosta löytyy sekä kokemusta että nuoruuden intoa. Pakistossa on 4 rightin pakkia ja 2 leftin pakkia.

Maalivahdit:

Jaroslav Halak ja Ondrej Pavelec ovat loistava maalivahtikaksikko, joka takaa joukkueelleen mahdollisuuden voittaa pelin joka päivä. Jaroslav Halak ei myöskään hyydy pleijareissa, kuten Montrealin tapauksessa viime keväänä huomattiin.

Kokonaisuus:

Siinähän se. Ihan kilpailukykyinen joukkue, vaikka puolustukseen olisin kaivannut vähän lisää syvyyttä.

NASHVILLE PREDATORS

James Neal - Jason Spezza - Bobby Ryan
Evander Kane - T.J. Oshie - Ryan Callahan
Nikolai Kulemin - Josh Bailey - Troy Brouwer
Matt Martin - Paul Gaustad - Tom Kostopoulos

Dion Phaneuf - P.K. Subban
Cam Barker - Steve Montador
Matt Taormina - Barret Jackman

Sergei Bobrovsky
Scott Clemmensen

#1 Jason Spezza
#2 Bobby Ryan
#3 Dion Phaneuf
#4 James Neal
#5 Ryan Callahan
#6 T.J. Oshie
#7 Evander Kane
#8 P.K. Subban
#9 Nikolai Kulemin
#10 Steve Montador
#11 Troy Brouwer
#12 Cam Barker
#13 Josh Bailey
#14 Johnny Boychuk
#15 Paul Gaustad
#16 Matt Taormina
#17 Tom Kostopoulos
#18 Sergei Bobrovsky
#19 Scott Clemmensen
#20 Matt Martin

Boychuk --> Toronto
Barret Jackman --> Nashville

---

Fyysisyys ja nuoruus omalla tavallaan omat tämän joukkueen ehdottomia aseita. Taitoa ja potentiaalia pitäisi olla myös joukkuessa valtavasti. Hyökkäyspään ratkaisuja pitäisi löytyä tarpeeksi kolmesta ensimmäisestä kentällisestä. Nelonen on selkeä puolustava ketju ja samalla sopivan ärsyttävä vastustajalle.

Puolustuksesta löytyy sopivasti kiekollista taitoa, fyysisyyttä ja kokemusta. Pitäisi olla tasapainoinen porukka ja siinä on kolme paria, joille voi melkeinpä huoletta antaa sen 20 minuuttia peliaikaa per matsi.

Maalivahtiosastolle otin syksyn yllättäjän, Flyersin Sergei Bobrovskyn. Ehdoton Flyersin ykköstorjuja tällä kaudella ja tulevaisuus lienee NHL:ssä. Ollut todella hyvä tällä kaudella ja eväät huippumaalivahdiksi. Scott Clemmensen on kokenut mentori Bobrovskylle ja samalla myös kelpo kakkosmaalivahti.

up