Viime aikoina on enemmän ja enemmän kuultu kommentteja valmentajien suusta siitä, että jääkiekosta on tehty liian valmentajapainotteinen peli Suomessa. Kuten juhaht edellä totesi, niin usein tuntuu varsinkin UL:ää lukiessa, että kaikki on valmentajan harteilla, eikä pelaajilla ole enää niinkään tekemistä pelin kanssa. He ovat vain nappuloita, joita valmentajat ohjaavat.
Uusimmassa Veikkaajassa oli tätä sivuten iso juttu, jossa asia tuotiin esille. Kun Suomessa valmentajakeskeisesti viedään peliä eteenpäin, jää yksilönkehitys vajavaiseksi. Nythän on niin, että valmentajat piirtelevät jo nuorillekin pelaajanaluille fläppitaululle kaikenlaisia keskialueen träppejä sun muita, kun tuon ikäisten pitäisi vielä keskittyä kasaamaan pelirohkeutta ja kehittämään perustaitoja eli luistelua, syöttämistä ja kynäämistä.
Itse lopetin Urheilulehden tilaamisen, enkä aio kyseistä lehteä enää tilata ennenkuin Sihvonen on heivattu mäkeen sieltä. Mies kierrättää omaa paskaansa ja on valitettavasti onnistunutkin pilaamaan suomalaista kiekkoskeneä. Omasta mielestään hän on vienyt sitä eteenpäin.
Pelitavalla on toki tärkeä merkitys, mutta kyllä hoki edelleenkin on pelaajien peli. Valmentaja määrittelee toki isot linjat, mutta loppujen lopuksi kyse on pelaajien luovuudesta, jolle pitää jättää aina tilaa. Tätä Sihvonen kutsuu flow-kiekoksi. Oikeasti hän ei tiedä siitä mitään.
Itseasiassa tärkein saumakohta lienee se, miten valmentaja saa pelaajat pelaamaan pelitavallaan -tavoillaan. Eli a) onko valmentajan pelitapa toimiva (teoriassa) b) onko vaihtoehtoisia pelitapoja vaihtuviin tilanteisiin c) ostavatko pelaajat valmentajan ideat d) kykenevätkö niitä toteuttamaan.
Esimerkiksi Tammisen Sport - jonka pelitapaa Sihvonen ei lakannut kehumasta - oli niin yksiulotteinen ja vaihtoehdoton, että pidemmän päälle sillä pelitavalla ei voinut menestyä. Pelaajat oli sidottu ahtaaseen formuun ja vastustajat tiesivät tasan tarkalleen, miten Tammisen Sport tuli. Vaihtoehtoja ei ollut. Samalla kaavalla yritettiin koko 60 minuuttia. Ai niin Tammisen vaihtoehtona oli tempon lisäys. Täytyi painaa vain kovempaa...
No niin. Asiaan. Joka kerta kun Urheilulehteä puhelimessa tarjotaan, vastaan että vasta sitten kun Rönkä ja Sihvonen on sieltä kaukana. Ja samaan sakkiin voitais lisätä kyllä "kiekkojournalismin uudistaja" Esko Seppänen ja nämä heidän haastattelujuttunsa: "Olenko minä hyvä? Et ole pelkästään hyvä, vaan loistava. Olet Johtava....
Kausiennakoita rustataan näköjään edelleen rutiininomaisesti mutulla. Tietenkin näihin vanhoihin stereotypioihin tulee syyllistyttyä itsekin sellaisten joukkueiden osalta, joita ei ole vähään aikaan seurannut kovinkaan intensiivisesti.
Mutta nämä kiekkotoimittajat tekevät tätä hommaa ammatikseen, jolloin tietenkin voisi odottaa hienosyisempää erittelyä.