Itseasiassa tärkein saumakohta lienee se, miten valmentaja saa pelaajat pelaamaan pelitavallaan -tavoillaan. Eli a) onko valmentajan pelitapa toimiva (teoriassa) b) onko vaihtoehtoisia pelitapoja vaihtuviin tilanteisiin c) ostavatko pelaajat valmentajan ideat d) kykenevätkö niitä toteuttamaan.
Esimerkiksi Tammisen Sport - jonka pelitapaa Sihvonen ei lakannut kehumasta - oli niin yksiulotteinen ja vaihtoehdoton, että pidemmän päälle sillä pelitavalla ei voinut menestyä. Pelaajat oli sidottu ahtaaseen formuun ja vastustajat tiesivät tasan tarkalleen, miten Tammisen Sport tuli. Vaihtoehtoja ei ollut. Samalla kaavalla yritettiin koko 60 minuuttia. Ai niin Tammisen vaihtoehtona oli tempon lisäys. Täytyi painaa vain kovempaa...
No niin. Asiaan. Joka kerta kun Urheilulehteä puhelimessa tarjotaan, vastaan että vasta sitten kun Rönkä ja Sihvonen on sieltä kaukana. Ja samaan sakkiin voitais lisätä kyllä "kiekkojournalismin uudistaja" Esko Seppänen ja nämä heidän haastattelujuttunsa: "Olenko minä hyvä? Et ole pelkästään hyvä, vaan loistava. Olet Johtava....
Kausiennakoita rustataan näköjään edelleen rutiininomaisesti mutulla. Tietenkin näihin vanhoihin stereotypioihin tulee syyllistyttyä itsekin sellaisten joukkueiden osalta, joita ei ole vähään aikaan seurannut kovinkaan intensiivisesti.
Mutta nämä kiekkotoimittajat tekevät tätä hommaa ammatikseen, jolloin tietenkin voisi odottaa hienosyisempää erittelyä.