On tietenkin totta, että suurin osa lapsista syntyy nykyisin kehitysmaihin. Mutta vetämäsi yhtäsuuruusmerkki huonon koulutuksen ja älykkyyden välillä ei kyllä vastaa todellisuutta. Keskimäärin älykkäämälläkin on vaikeampaa, jos koulutusta ei kertakaikkiaan ole tarjolla. Toisaalta keskivertoälyllä varustetut, mutta hyvin yritteliäät ihmiset pärjäävät ns. parhaiten elämässä. Kaikkein fiksuimmat yleensä näkevät ihmisten ponnisteluiden turhuuden ja taipuvat korkeintaan kyynisesti heittämään ivallisia kommentteja istumapaikaltaan, koska mikään saavutettavissa oleva ei oikeastaan ole vaivan arvoista.
Toisaalta taas Suomessa olen kyllä ollut huomaavinani hienoista lapsiluvun kasvua nimenomaan hieman paremmin koulutettujen piirissä. Eli ne ihmiset, joilla on paremmat taloudelliset edellytykset voivat hankkia enemmän lapsia kuin tavalliset tallaajat, joilla on varaa vain kahteen lapseen. Rikkaammat voivat nimittäin hankkia sekä ison seitsemän hengen tila-auton perheen kuljettamiseen että avoauton viikonloppuretkiin puolison kanssa (ja au pairin tai muun lastenhoitajan). Ja isomman talon. Ja varakkaimmat voivat hakeutua asumaan mukavammin pääkaupungin ulkopuolelle mihin taas monet tavalliset palkansaajat ovat pakotettuja muuttamaan.
Nyt eläkeikää lähestyvä sukupolvi uskoi, että elämän laatua voi parantaa paremmalla koulutuksella. Nykyinen sukupolvi tajuaa jo, että elämän sisältöä saa harvoin jos koskaan työelämästä. Sen vuoksi moni hakee ja löytää elämän iloa jälkikasvun kasvattamisesta hyläten loppujen lopuksi aika sisällöttömän uran rakentamisen. Tätä elämään heräämistä tapahtuu niin miesten kuin naistenkin parissa. Mutta tosiaan vain älykkäämmillä ja taloudellisesti paremmintoimeen tulevilla on varaa toteuttaa haluamaansa elämää. Köyhän osa on aina kova.