Tässä on ollut kaksi asiaa - varjo esitti kategorisen huomion esittämistäni "tosiseikoistani" (jotka kuulemma ansaitsevat lainausmerkit ympärilleen) tässä ketjussa. Rupesin peräämään asiaa ja vastineeksi on tullut pelkää paniikinomaista pulinaa.
Huoh, jos tahdot ehdoin tahdoin vääristellä asioita niin ihan vapaasti, mutta on aika heikkoa yrittää sitten jotenkin yhä kierrellä asiaa (puhumattakaan siitä että et kyllä vieläkään ole todistanut väitettäsi mitenkään, ehkä luulit että tämä asia unohtuisi sillä että olet suostunut kertomaan määritelmäsi "huomattavalle osuudelle"). Peräsin jo perusteluita asialle, mutta et ole niitä antanut.
Kerro nyt sitten miten väitteitten totuusarvoihin pitäisi suhtautua yleisesti, onko väite tosi jos joku vain sanoo että se on sitä vai onko se tosi vasta kun se on todistettu. Jos esität väitteen jota et todista, eikö tällöin ole ihan validia esittää tämä väite lainauksena, koska väitteen totuusarvo on avoin.
Vai pitääkö nyt tästä kiemurtelustasi tulkita, että mikä tahansa asia jonka esität on fakta sellaisenaan riippumatta siitä jaksatko esittää sille tukea, vai päteekö tämä myös muihin keskustelijoihin.
Esim. voisin todeta:
Unohdat sen tosiseikan että olet aina väärässä, joten tämäkinväitteesi on virheellinen.
Tämän lisäksi hän on haastanut (eikä ole tästä haasteesta toistaiseksi perääntynyt) väitteeni, että "huomattava osa somaleista on kohtuullisen hyvin integroitunut", jonka mittareiksi esitin tietyt kriteerit (vähintään yksi aikuinen perheessä täysipäiväisessä työssä, ala-ikäinen opiskelija, joka ei kuulu ongelmaoppilaisiin). "Huomattavaksi osaksi" esitin sitten prosenttilukuja 30-50%. On täysin ilmeistä että näillä kriteereillä argumentti on todella helppo todistaa paikkansapitäväksi.
Haastanut, miten? Olen tietääkseni vain kysynyt sinulta sinun määritelmiäsi näille määritelmille, jotta voisimme keskustella samoista asioista kun peruskalibroinnit on tehty. Jos argumentin todistus on helppoa, mikset tee sitä? Mikset näytä niitä lukuja, jotka osoittavat väitteesi todeksi.
Toinen keskustelun aihe sitten onkin onko määritelmäsi mitenkään merkityksellinen, koska huoltosuhteen ja verotaseen kannalta saattaisi olla tarpeen käyttää korkeampia raja-arvoja. Ja tästä päästään siihen suurimpaan ongelmaan, jos eri ihmisten määritelmät ovat erilaiset, kyse on puhtaasti mielipiteestä. Ja mielipiteistä nyt voidaan keskustella hamaan loppuun saakka.
Toisaalta kontekstisidonnaisena kysymyksenä voidaan kysyä että jos määritelmäsi on että vaikkapa toinenkin henkilö perheestä on töissä niin voiko tällaista kriteeriä edes käyttää somaliperheitten kohdalla, jossa kulttuuri estänee voimakkaasti naisten työllistymisen.
Eli voiko vaikka nyt somaleista ikinä sanoa että kotoutuminen on edes "kohtuullista" jos perheet eivät olennaiselta osin (valtaväestön naisten työllistyminen) vastaa valtaväestöä.
Ja tämä liittyy sitten juuri verotaseeseen, koska on selvää että yhden henkilön matalapalkka-alan työ ei riitä pitämään perhettä nettomaksajana, suomalainen yhteiskunta rakentuu sen varaan että suurin osa perheenäideistä (muistaakseni n. 60%, voin etsiä luvun jos se kiinnostaa) on töissä ja siten perheitten verokertymät ovat mitä ovat.